Ruusun ja Kirjan päivänä

Tänään vietetään Ruusun ja Kirjan päivää, joten nyt ei muuta kuin kaikki kirja käteen tai kuulokkeisiin. Kuulin muuten aamulla radiosta, että kirjan nimen mukaisesti tänään pitäisi miesten antaa naisille ruusu ja naisten miehille kirja. No jaa.

 

 

 

Torstain murhakerho (Richard Osman) tutustuttaa meidät Cooper Chasen seniorikylään. Idyllisessä kylässä on paljon harrastustoimintaa ja yksi sen kerhoista on Torstain murhakerho (kokoontuu nimen Japanilainen ooppera - vapaata keskustelua alla), jonka muodostavat 4 vanhusta. Elizabeth on vaitelias menneisyydestään salaisessa palvelussa, Ibrahim on entinen psykologi, Ron ammattiyhdistysaktivisti ja uusin jäsen Joyce entinen sairaanhoitaja. Alunperin kerhon perusti entinen rikospoliisi Penny, jonka eläkkeelle mukaan ottamia kylmien tapausten kansioita ryhmä tutki ja pyrki ratkomaan avoimeksi jääneitä murhia (ja joskus toimimaan ratkaisun perusteella). Penny on nyttemmin vaipunut koomaan ja makaa kylän sairasosastolla. Siksi Joyce pääsi mukaan ryhmään. Kirjan alussa paikkakunnan poliisin edustaja Donna de Freitas on pitämässä kylässä turvallisuusluentoa. Donna on siirtynyt pikkupaikkakunnalle Lontoosta ja haluaisi tavallisen konstaapelin toimensa sijasta tehdä jotain isompaa. Sitten paikallinen rakennusurakoitsija ja eläkeläiskylän toinen omistaja/yleismies löydetään kotoaan tapettuna. Vihdoin Torstain murhakerholla on tuore, paikallinen tapaus tutkittavaksi. He värväävät poliisiyhteistyöhenkilökseen Donnan edesauttamalla hänen siirtoaan rivikonstaapelista Chris Hudsonin johtamaan rikosryhmään. Kun rakennusurakoitsijan lisäksi myös eläkeläiskylän enemmistöomistaja murhataan juuri, kun tämä aikoo laajentaa kylää hajottamalla entisen nunnien hautausmaan, sekä poliisin että murhakerhon tutkimukset kiihtyvät ja tuovat kerhon piiriin myös Chris Hudsonin.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 6, 7, 17, 22, 27, 42, 43

Mies joka kuoli kahdesti (Richard Osman) jatkaa Torstain murhakerhon toiminnasta kertomista. Elizabeth saa kirjeen entiseltä mieheltään Douglasilta, joka on myös vielä aktiivinen salaisen palvelun agentti. Hän on joutunut pulaan verenhimoisen gangsterin Martin Lomaxin ja tämän varastettujen timanttien takia. Douglas on turvatalossa Coopers Chasen eläkeläiskylässä suojanaan vain yksi agentti, kylän kahvilatyöntekijä Poppy. Mies pyytää Elizabethiltä lisäsuojelua ja niin tehtävä siirtyy koko murhakerhon porukalle. Ennen kuin tehtävä pääsee edes alkuun, Douglas yritetään murhata, siirretään toiseen turvapaikkaa ja sitten sekä hänet että Poppy tapetaan. Antoiko tappokäskyn jälleen Lomax, kuka on murhan takana ja mihin Douglas on piilottanut timantit? Timanttien piilopaikasta Douglas on jättänyt Elizabethille vihjeitä. Tällä kertaa selvitystyössä ovat mukana salaisen palvelun esihenkilö Sue Reardon ja agentti Lance James sekä epäsuorasti myös Donna ja Chris. Murhakerholla on toinenkin tehtävä, kun Ibrahimin ollessa käymässä lähikaupungissa hänet pahoinpidellään. Donna ja Chris tunnistavat kyllä pahoinpitelijän, mutta eivät voi asialle mitään muuta kuin pitää nuorukaiselle puhuttelun, häntä vastaan oli liian vähän konkreettisia todisteita. Jää siis murhakerhon harteille myös huolehtia siitä, että pahoinpitelijä saa teostaan rangaistuksen.

Näiden molempien kirjojen kirjoittaja Richard Osman on Iso-Britanniassa tunnettu koomikko ja TV-juontaja. Näiden kirjojen vireistä vanhuksista ja leppoisasta tunnelmasta tulevat mieleeni Miss Marplen murhatarinat. Paitsi että kirjan ikään kuin pääajatteliaj ja ratkoja Elizabeth on kuin eläkkeellä oleva James Bond salaperäisine kontakteineen ilman actionräminää. Ennemmin kuin jatkuvaan murhaajan perässä juoksemiseen kirjoissa on panostettu ihmisten ja ihmissuhteiden kuvaukseen sekä miljööseen. En ihmettele, että kirjojen filmausoikeudet on jo myyty. Minusta molemmat kirjat olivat mukavaa, kotoista luettavaa ja henkilöhahmot tapaamisen arvoisia. 

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 7, 8, 22, 42, 43, 49

Sain käsiini pitkän odotuksen jälkeen Oliivipuun (Lucinda Riley). Siinä Helen matkaa lastensa Alexin ja Immyn kanssa melkein parinkymmenen vuoden tauon jälkeen Kyprokselle perittyään sieltä itselleen rakkaan Pandora-nimisen talon kummisedältään Angusilta. Aviomies Wilhelm ja nuorin perheen lapsista, Fred, ovat tulossa pari päivää myöhemmin. Lapsista 2 nuorinta ovat pariskunnan yhteisiä, mutta 13-vuotias Alex on syntynyt Wienissä Helenin ollessa siellä ballerinana ennen pariskunnan avioliittoa. Tuona kesänä Pandorassa neron älykkyydellä varustettu Alex on päättänyt saada selville, kuka hänen biologinen isänsä on. Pandoraan, jossa kaikkien sinne ensi kertaa saapuvien sanotaan kohtaavan ensirakkautensa, ovat tulossa joksikin aikaa myös Wilhelmin paras ystävä Sasha vaimonsa Julesin sekä lastensa Rupesin ja Violetin (adoptoitu) kanssa, Helenin paras ystävä Sadie parantelemaan sydäntään edellisen seurustelukumppanin jäljiltä sekä Wilhelmin isästään vieroitettu 14-vuotias tytär Chloe edellisestä avioliitosta. Viereiseltä viinitilalta Heleniä auttelemaan ilmaantuu myös komea Alexis, Helenin ensirakkaus siltä ajalta, kun hän vietti kesiään kummisetänsä luona. Myös Helenin entinen tanssipartneri Fabio on tulossa käymään muutamaksi päiväksi. Alexilla, jonka paluu Pandoraan 10 vuotta tuon kesän jälkeen saa muistelemaan tuota ensimmäisen kesän aikaa ja kertomaan päiväkirjansa kautta tapahtumista, on monta isäehdokasta ja tapahtumarikas kesä. Hän rakastuu Chloeen, ottaa yhteen inhoamansa Rupesin kanssa, yrittää pitää avuliaan Alexisin erossa äidistään ja pelkää vanhempiensa avioliiton puolesta kaikkien muiden salaisuuksien ja käänteiden keskellä.

Poiketen aikaisemmista Lucinda Rileyn kirjoista tässä kirjassa ei ole mitään historiallista tapahtumaa tarinan taustalla. Se tuntuu ensin kertovan vain yhdestä perheen ja ystävien kesken vietetystä erilaisesta kesälomasta, jonka aikana tapahtuu mullistuksia ja selviää salaisuuksia. Mutta juuri nuo hiljalleen auki keriytyvät tavallisten ihmisten suuret, aiempiin tapahtumiin perustuvat salaisuudet ovat taattua Rileyn hiljalleen tarinaa auki kerivää tyyliä.  Ja kun kirjan saa luettua loppuun, paljastuu sieltä myös se sukupolvet ylittävä salaisuus. Kuten aina Rileyn kohdalla, pidin tästäkin hänen teoksestaan ja olen siksi pahoillani kirjailijan menehtymisestä syöpään viime vuonna. Menetimme loistavan tarinan kehittelijän ja kertojan. Onneksi minulla on vielä lukematta jokunen hänen kirjoistaan.

Helmet lukuhaaste kohdat 11, 30, 36, 43, 50

Kristiina