3 x murhia Islannissa

Tässä postauksessa lähdetään Islantiin. Hildurin jatko on ilmestynyt. Rósa & Björk (Satu Rämö) jatkaa poliisi Hildurin ja hänen kollegojensa, suomalainen Jakobin ja pomo Betan tutkimuksia. Hildur on väliaikaisesti Reykjavikissa sairaslomasijaisena eikä pidä kaupungista lainkaan. Kun Isafjordurin kunnallispoliitikko ja kähmintöjen takapiru Herman Hermansson löydetään ammuttuna hiihtoladulta, Hildur palaa ilomielin pikaisesti Länsivuonoille etsimään murhaajaa. Hilduria on jo muutaman päivän vaivannut pahan ennakkoaavistus. Ollessaan Reykjavikissa hän kiinnostui myös toisesta kuolemantapauksesta, pienlentokoneesta joka putosi matkalla Länsivuonoille ja jossa menehtyi koneen ohjaaja. Kotiin päästyään Hildur soittaa onnettomuustutkijoille ja pyytää kertomaan tietoja onnettomuudesta, kun ne saadaan selville, vaikka asia ei hänelle kuulukaan.

Herman on kunnallispoliitikko, eronnut, yhden aikuisen pojan, Islannissa kuulun jalkapalloilijan isä. Tutkimusten kuluessa selviää, että mies käytti häikäilemättömästi hyväkseen asemassaan saamiaan tietoja kahmiakseen itselleen lisää rahaa ja ajaessaan läpi haluamiaan päätöksiä saattoi turvautua jopa kiristämiseen ja vastustajien vahingoittamiseen. Lisäksi hän yritti saada jokaisen kelvollisen hameenkantajan alueella kanssaan vällyjen alle ja onnistuikin varsin usein. Hänen viimeisin valloituksensa oli poliittisen vastustajan vaimon iskeminen ja jopa valokuvaaminen. Hildurin ja Jakobin kuullessa Hermanin vastustajia ja liikekumppaneita, murhan motiiveja tuntuu olevan liikaakin, mutta ei aivan ilmiselvää sellaista. Sitten Hildur saa tiedon, että pienkoneen putoaminen ei ollutkaan onnettomuus, joku oli sabotoinut konetta. Käy ilmi, että lentäjä, entinen paikallinen lääkäri ja nykyinen monikansallisen yrityksen ulkomailla operoinut johtaja, oli Hermanin pitkäaikainen ystävä. Miehen jälkeensä jättämistä papereista ilmenee hänen aikanaan hävittäneen terveyskeskuksen papereista kaikki tiedot ja todisteet Hermanin pojan tekemästä pahoinpitelystä ja raiskauksesta. Aletaan selvittää, voisiko siinä olla syy murhiin.

Samalla, kun ryhmä tutkii tämän päivän murhaa, auki on edelleen Hildurin kahden pikkusiskon salaperäinen katoaminen vuosia aiemmin. Ihmisiä tavatessa heiltä löytyy aina joitain pieniä vihjauksia asiasta varsinkin siihen suuntaan, että Hildurin äidin elämässä ja avioliitossa ei tuolloin ollut kaikki kunnossa. Äidiltä ei vastauksia saada, koska hän ja tyttöjen isä kuolivat melko pian katoamisen jälkeen auto-onnettomuudessa, joten Hildurin on jatkettava asian selvittämistä muunlaisten vinkkien avulla. Myös Jakobin yksityiselämän solmut löystyvät, mies seurustelee paikallisen naisen kanssa ja on vihdoin pääsemässä kunnon toimiin estääkseen tanskalaista ex-vaimoaan sabotoimasta hänelle oikeudessa myönnettyjä poikansa tapaamis- ja yhteydenottotilanteita. Pomo Beta sen sijaan epäilee miehensä uskollisuutta ja saatuaan tältä koronan mies kertookin rakastajattarestaan, jolta tauti levisi perheelle. 

Jälleen kerran sujuvasti etenevää murhatutkimusten selvittelyä. Samaan aikaan kirjassa kerrotaan poliisien henkilökohtaisesta elämästä ja murheista. Tämä tekeekin kirjasta enemmän kuin dekkarin, se tutkiin paljolti ihmisiä ja ihmissuhteita. Jos haluatte yllättyä lopussa, lukekaa tämä kirja.

Törmäsin kirjamainoksissa itselleni ennestään tuntemattoman islantilaisdekkaristin kirjaan Jääkylmä aurinko (Lilja Sigurðardóttir).  Jäin siis Islantiin ja luin Áróran tutkimuksia-sarjan 1. osan. Árora on islantilaisen isän ja englantilaisen äidin kahdesta tyttärestä toinen. Hän asuu Skotlannissa ja on talousyksityisetsivä, jonka tehtävänä on löytää laillisin ja laittomin keinoin kansainvälisille markkinoille piilotettua rahaa usein avioerojen ja talousrikosten yhteydessä. Áróra rakasti edesmennyttä isäänsä, mutta ei niinkään islantilaista elämää, jollaista hän eli lapsuudessaan. Mutta isältään hän peri ulkonäkönsä, ison kokonsa ja kiinnostuksen voimailulajeihin. Pienikokoinen ja hento vanhempi sisar Ísafold taas on suojeltava ja hankala luonne, joka halusi ennen kaikkea elää islantilaista elämää. Välit perheessä ovat huonot eikä Áróra tule oikein toimeen aina isosiskon puolelle asettuvan äitinsä kanssa ja siskon kanssa välit ovat tätä nykyä täysin poikki. Ísafold oli nimittäin naimisissa islantilaismiehen, Björnin, kanssa ja Áróra oli joutunut avioliiton aikana useamman kerran lentämään Islantiin sisaren soitettua huumekauppiasmiehensä pahoinpidelleen häntä. Joka kerta Áróra vei sisaren turvakotiin, kehotti ottamaan avioeron ja pysymään miehestä erossa. Ja joka kerta sisar palasi miehen luokse ja sanoi kaiken olevan taas hyvin. Viimeisimmän soiton saatuaan Áróra kieltäytyi enää lentämästä paikan päälle auttamaan, jolloin sisko lakkasi soittamasta ja blokkasi hänet sosiaalisessa mediassa. Nyt äiti soittaa Áróralle ja kertoo Ísafoldin kadonneen, tytär ei vastaa soittoihin, ei soita eikä ole 2 viikkoon postannut mitään Facebookiin. Äiti ei tunne tyttärensä islantilaisia sukulaisia tai ystäviä ja aviomies vain väittää Ísafoldin jättäneen hänet ja häipyneen maasta. Äiti haluaa Áróran matkustavan paikan päälle, etsivän siskonsa ja ottavan avukseen setänsä, poliisina työskentelevän Davidin. Ei auta muu, Áróra matkustaa maahan, asettuu hotelliin ja alkaa etsinnän aviomiehen sukulaisista ja sisaren ystävistä. Yksikään ei kerro tietävänsä, mihin sisko hävisi, missä olosuhteissa ja missä hän on. Björn ja hänen sukulaisensa väittävät naisen matkustaneen Englantiin, mikä tietysti ei pidä paikkansa. Áróra menee tapaamaan Davidia (ei sittenkään setä vaan tädin entinen aviomies) ja heidän välillään tuntuu välitöntä molemminpuolista sähköistä vetovoimaa. Kaksikko yrittää kaikin keinoin etsiä sisaren, mutta hänestä ei ole mitään tietoja viimeisten viikkojen ajalta, hän ei ole poistunut maasta, käyttänyt sosiaalisen median tilejään tai käyttänyt rahaa. Joten Ísafold ilmoitetaan poliisille kadonneeksi, jotta asia saadaan virallisesti tutkittua ja lomalla oleva David tutkimuksen johtoon. Valitettavasti orastava molemminpuolinen kiinnostus saa kolhun, kun David ja Áróran maahan lentänyt äiti tapaavat eräänä iltana ravintolan ovella humalaisen Áróran käsipuolessaan hänen ensimmäisenä Islannin iltanaan hotellista iskemänsä mies, Hákon. Áróran mielenkiinto tosin on puhtaasti ammatillista, ensimmäisen yön jälkeen hänelle selvisi että mies on talousrikollinen, jolla on maksamattomat miljoonavelat ympäri Eurooppaa mutta joka samalla omistaa ketjun hienoja hotelleita. Miten se on mahdollista, mistä rahat hotelleihin ovat peräisin ja missä ovat kadonneet, lainatut miljoonat? Juuri, kun poliisi on aikeissa pidättää Björnin, mieskin katoaa. Kotietsinnöissä selviää, että asunnossa on tapahtunut veriteko ja Ísafoldin katoaminen muuttuu murhatutkimukseksi. Mutta asioista ehkä parhaiten perillä olleilla henkilöillä, Ísafoldin ja Björnin naapureilla, keski-ikäisellä Grimurilla ja vanhemmalla naisella Olgalla, on omat salaisuutensa, jonka takia he eivät kerro poliisille ja Áróralle totuutta pariskunnasta ja heidän elämästään. Selviää kuitenkin, että ennen katoamista Ísafoldin elämä ei ole ollut kunnossa, nainen on ollut allapäin ja mietteissään. Lisäksi hän on saanut potkut viimeisimmästä työpaikastaan varastettuaan sieltä muiden lääkkeitä miehensä pyynnöstä. 

Täytyy sanoa, että en lukiessani erityisemmin pitänyt Árórasta. Hän on suojelijaluonne ja erittäin taitava työssään. Toisaalta taas hänen vahvuutensa ja se, että hän ottaa uudeksi elämäntehtäväkseen löytää edes sisarensa ruumiin, estävät häneltä kaikki mahdollisuudet läheisiin suhteisiin ihmisten kanssa. Minua jäikin siksi vaivaamaan toisaalta Áróran ja Davidin tuntema vahva vetovoima toisiaan kohtaan ja toisaalta ristiriita sen ja Áróran käytöksen välillä. Sekä naisen hieman kylmäkiskoinen suhtautuminen muihin ihmisiin. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut siihen, että kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Eikä siihen, että jatkossa asioiden kehittyminen alkoi kiinnostaa. Kun löysin tiedon, että Islannissa sarjasta on juuri ilmestynyt jo 4. osa, halusin  lukea lisää. Löysinkin netin kautta sarjan 2. osan, joka on jo käännetty englanniksi. Joten, jos haluat tutustua jatkoon itse ilman ennakkotietoja, lopeta lukeminen tähän.

 

Englanniksi käännetyssä Áróran tarinoiden toisessa osassa, Red as blood (Lilja Sigurðardóttir), jatkaa Áróra sisarensa ruumiin etsintää samalla kun hän joutuu mukaan uuteen juttuun. Áróran englantilainen kumppani ottaa naiseen yhteyttä. Hänen islantilainen asiakkaansa haluaa nostaa ulkomaiselta tililtään rahaa kidnapatun vaimonsa lunnaita varten. Kumppani pyytää Áróraan ottamaan yhteyttä mieheen, Flosiin, ja tukemaan ja neuvomaan miestä, koska tämän Islannin valtiolta salaaman ulkomaiselle tilille maksetun rahan tuonti maahan lunnaiksi paljastaa automaattisesti Flosin salaiset tulot. Mutta Flosi ei välitä, hän joutuu kidnappauksen takia tunnustamaan itselleen rakastavansa kovasti kadonnutta vaimoaan Gudrunia huolimatta intohimojen väljähtymisestä, omasta rakastajattarestaan Bergrósista ja juuri täysikäisestä tyttärestään Sara Sólista, joka ei tullut toimeen äitipuolen kanssa mutta jota isä hemmotteli. Áróra huomaa heti, että koska lunnasvaatimuksessa rahat pyydetään euroina, joku tietää Flosin ulkomaille kätketyistä rahoista. Hän suostuttelee tappouhkauksesta huolimatta Flosin ottamaan poliisin mukaan tutkimuksiin ja ottaa yhteyttä Davidiin, jotta tämä tulisi taloon ystäväksi tekeytyneenä ja hoitaisi asiaa poliisin puolelta. Niin taloon saapuvat David ja perässä tämän työpari Helena sukulaistyttönä. Koska kidnappaus rikoksena on niin poikkeuksellinen Islannissa ja koska epäillään jonkun lähipiiristä olevan osallisena, perustetaan poliisin sisälle huippusalainen työryhmä tutkimaan rikosta. Vain David ja Helena näyttäytyvät paikan päällä. Vaikka Flosi taas haluaa vain rakkaan vaimonsa takaisin, hän jää jatkuvasti kiinni tärkeiden tietojen salailemisesta. Rakastajatar Bergrós paljastuu vahingossa ja mies ei kerro juuri mitään liikeasioistaan. Eikä siitä, kuinka paljon todellisuudessa Gudrun, entinen vaimo Karen ja tytär Sara Sól tietävät hänen bisneksistään. Talousetsivänä Áróra alkaa yhteistyökumppaninsa hälyttämänä tutkia Flosin ulkomaista tiliä, mistä sinne on kertynyt valtava summa rahaa ja mihin sieltä lähtevät isot rahasummat maksetaan. Käy ilmi, että Flosi pesee tilin kautta venäläismafian rahoja ja tämä osaltaan vahvistaa jonkinlaisia epäilyjä ammattirikollisten suorittamasta rikoksesta. 

Kun tutkinnassa käy sitten ilmi, että kidnappaus ei olekaan totta vaan Gudrun on itse kävellyt pois talosta, asia saa uuden käänteen. Juuri kun Flosi ja tutkijat uskovat vaaran poistuneen ja alkavat etsiä Gudrunin olinpaikkaa ja häntä auttaneita ystäviä, löytyy Gudrunin ruumis. 

Jälleen kerran minua häiritsee Áróran kaksitahoinen luonne. Vaikka hän tässä osassa osoittautuu hieman vähemmän kylmäkiskoiseksi kuin 1. osassa, hänen syyllisyyden- ja velvollisuudentunteensa sisaren murhan jälkeen ovat suhteettomia ajatellen heidän suhdettaan. Vaikka sisaren auttaminen osoittautui useamman kerran turhaksi, Áróra potee valtavaa syyllisyydentunnetta siitä, ettei viimeisellä kerralla rientänyt sisarensa avuksi. Tämä on osittain perua isältä, joka lapsuudessa sanoi Áróralle, että vaikka hän on nuorempi sisar, hänen hengen- ja ruumiinvoimansa ovat paljon suuremmat kuin sisaren ja siksi tytön on suojeltava Ísafoldia. Tästä kumpuaa myös se velvollisuudentunne, että hänen on löydettävä sisarensa ruumis ja saatava se Englantiin haudattavaksi. Kun David sitten ilmoittaa, että hänen on poistettava itsensä Ísofoldin katoamisen tutkimuksista poliisin puolelta heidän suhteensa takia, Áróra ilmoittaa, että vaikka he ovat olleet yhdessä sängyssä Áróra ei voi ryhtyä Davidin kanssa suhteeseen ennen sisaren löytymistä ja siksi Davidilla ei ole syytä lopettaa tutkimuksiaan. Siitä huolimatta odotan seuraavaa osaa mielenkiinnolla. Haluan lukea, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tosin en edelleenkään ymmärrä ihmistä, joka tahallaan sabotoi omaa elämäänsä sisaren takia, joka puolestaan tuntui koko Áróran elämän ajan inhonneen pikkusiskoaan.

Kristiina

Vaihteeksi dekkareita

Haihtuneet (Anneli Kanto) on alku, ainakin lupausten mukaan, kolmiosaiselle Näkijä-sarjalle. Sinänsä kirja ei ole varsinainen dekkari, mieluummin mysteeritarina, jossa Anneli Kanto naljailee hieman ironisesti maalaismaiselle nurkkakuntaisuudelle ja omanlaatuisille uskonnon ilmentymille. 

Kuihtuvan Kirkkojärven taajamaan astuu bussista näyttävä punapää, joka jättää saapuessaan paikalliskauppaan mainoksen näkijän ja ennustajan toimestaan ja kehottaa kiinnostuneita ottamaan yhteyttä antaen pienen esimerkin kyvystään nuorelle kassatytölle Selenalle. Noora-nimeä kantava Näkijä asettuu vuosia tyhjänä olleeseen omakotitaloon asumaan ja saa pian muutamankin asiakkaan. Yksi heistä on paikkakunnan entisen maalitehtaan omistajan ja johtajan leski Hanna Silvennoinen, jonka mies katosi paikkakunnalla yli 6 vuotta aiemmin samana yönä, jolloin katosi myös 2 nuorta tyttöä. Asia aiheutti leskelle paljon harmia, koska tehdas, paikkakunnan ainoa suurtyöllistäjä meni nurin ja verottaja on kimpussa. Nyt leski on mukana yhdessä kunnanjohtaja Emilia Laihon kanssa ajamassa kuntaa uuteen nousuun Kultalampiprojektilla. Sitä vastustaa paikallinen rehtori ja vihreiden nokkamies Simo Helin ja paikkakunnan erikoisen uskonlahkon, Veripuhtaiden nokkamies, perustaja ja saarnaaja Luukas Markusson. Kadonneet nuoret tytöt olivat Selenan isosisko ja saarnaajan tytär, paikallisen järven ruoppauksesta huolehtivan kaivinkoneurakoitsijan Markus Markussonin sisar. Selena ja Markus tapaavan toisiaan satunnaisesti salaa puhuakseen kadonneista tytöistä. Näkijä joutuu tahtomattaan Hannan, Selenan ja Markuksen kautta vedetyksi katoamisjuttuun, vaikka hänen tuloonsa paikkakunnalle ja siellä oloonsa onkin täysin toinen, henkilökohtainen syy. Veripuhtaat on outo uskonlahko, jossa vaaditaan veren puhtautta, vastustetaan kaikkea keinotekoista, mm. keinokuituja ja jossa seurakunnassa kaikkien asema pohjautuu heidän veriryhmäänsä. Saarnaaja Luukas odotti tyttärensä ja poikansa ottavan paikkansa seurakunnan seuraavina johtajina, mutta tytär pani kynsin hampain hanttiin katoamiseensa asti eikä Markuskaan halua seurakunnan työhön mukaan, mutta on liian arka pannakseen isälleen suoraan juurikaan hanttiin, hän valitsi yrittäjyyden omaksi polukseen, mutta asuu yhä isän kanssa ja toistaiseksi isä kustantaa elämisen, joten Markus on puun ja kuoren välissä. Kun saarnaaja vielä julistaa Näkijän noidaksi, joku uhkailee tätä ja jopa yrittää sytyttää hänen asuttamansa talon palamaan, on Näkijän paitsi ajettava omaa asiaansa myös jotenkin puututtava katoamistapauksiin. 

 

Kuolema sisäoppilaitoksessa (Lucinda Riley) taas on dekkari. Jazz Hunter on mielestään entinen Scotland Yardin etsivä ja tuleva taiteilija, joka on juuri muuttanut uuteen taloon Norfolkissa. Scotland Yardin hän jätti, koska sai selville, että hänen samalla osastolla työskennellyt miehensä oli pettänyt Jazzia toisen osaston työtekijän kanssa. Jazz pakkasi tavaransa, häipyi Italiaan ja hankki avioeron. Tuskin hän on saanut oltua pari päivää talossa odottamassa remonttimiehiä, kun entinen pomo Norton ilmestyy paikalle pyytäen Jazzia selvittämään läheisessä St. Stephen´sin koululla tapahtunutta oppilaan, Charlie Cavendishin murhaa. Pojan isä on paikallinen "tärkeä henkilö" ja asianajaja ja Norton haluaa paikalle hyvän etsivän, jollainen Jazz on eikä hänen eronsakaan ole vielä virallinen. Saatuaan avukseen entisen parinsa, Alastair Milesin, Jazz ottaa tapauksen hoitaakseen. 

St. Stephen´sin sisäoppilaitoksessa selviää, että murhattu Charlie oli ollut pahemman laatuinen kiusaaja, jonka tekemisiä rehtori Robert Jones oli yrittänyt hillitä pitäen mielessään v. 1979 sattuneen tapauksen, jossa kiusattu poika oli hirttänyt itsensä koulun kellarissa. Sen sijaan asuntolan valvoja Sebastian Fredriksin mielestä Charlie oli vain tavallinen, hieman villinpuoleinen poika jonka kiusaaminen oli vain pojille tyypillistä kiusoittelua. Siihen, että Charlie oli kohdistanut kiusaamisensa erityisesti erääseen nuoreen oppilaaseen, Rory Millariin, Fredriks vähätteli erityisesti. Rory, nuori, hintelä ja arka poika sen sijaan oli erittäin peloissaan ja karkasi heti tutkimusten alkuvaiheessa isänsä kanssa saaden äitinsä Angelinan hysteeriseksi ja tämän uuden poikaystävän, ilkeän lakimiehen Julian Forbesin raivoihinsa. Asuntolan emäntä Madelaine Smith sen sijaan kertoo sen sijaan poliiseille ihan tarkalleen, millainen ylimielinen kiusaaja ja surkea ihminen murhattu poika oli. Lisäksi hän kertoo, että murhailtana asuntolassa olisi pitänyt olla kaksi valvojaa, Fredriks ja toinen opettaja, Hugh Daneman, mutta Fredriks oli lähtenyt muualle ja emäntä oli auttanut päänsärkyä potevaa Rorya. Kun vielä Hugh Daneman tekee itsemurhan ennen kuin poliisit onnistuvat tapaamaan hänet, on kaikenlainen sotku valmis. Jazzille tulee yhä selvemmäksi, että murha liittyy vanhoihin asioihin ja ihmissuhteisiin, mutta tosiasioiden selville saaminen on hidasta ja tapauksen ratkaisu mutkistuu, kun paikalle ilmestyy entinen aviomies sotkeutumaan asioihin.

Jälleen kerran Rileyn kirjoille tuttu ihmisluonteen tutkiminen ja historian vaikuttaminen nykypäivään luo monimutkaisen, jopa arvoituksellisen tarinan. Kirja kuuluu 3 kirjan ryhmään, jotka Lucinda Riley on kirjoittanut uransa alussa ennen kuin hänellä oli vielä kustantajaa. Kaksi niistä on jo aiemmin julkaistu, tämä oli niistä viimeinen. Kirjan esipuheessa Lucindan poika kertoo kirjasta ja sen historiasta. Sääli, ettei näitä takataskuun jääneitä kirjoja taida enää olla, niin paljon nautin joka kerta lukiessani Lucinda Rileyn hienosti etenevää mutta samalla taaksepäin usein katsovaa tekstiä.

Thamesjoen murhat (Robert Thorogood) tuo lukijalle tutustuttavaksi 77-vuotiaan Judith Pottsin. Hän asuu itsekseen Marlowin kylässä Thamesjoen varrella, laatii työkseen ristikoita lehdille, käy iltauinneilla joessa ja siemailee iltojen päätteeksi viskiä. Erään iltauinnin aikana hän kuulee naapurin taidegallerian omistajan talosta ääniä ja laukauksen. Varmana siitä, että naapuri on murhattu hän ilmoittaa poliisille, joka vähättelee tapahtunutta eikä tarkastuskierroksella löydä mitään silmiinpistävää. Niinpä Judith piipahtaa seuraavana päivänä naapurissa ja löytää miehen ruumiin. Kun poliisi ei oikein innostu ja epäilee jopa Judithia, tämä päättää ratkaista murhan itse. Sopiva murhaajaehdokaskin löytyy, tällä vaan on ikävästi murhan ajaksi alibi. Ryhtyessään murhanratkontaan hän saa pian avukseen ronskin koirahoitajan Suzien ja vastahakoisen, supervaimon ja -äidin titteliä tavoittelevan sääntöjä noudattavan kirkkoherran vaimon Becksin. Sitten tapahtuu toinen ja kolmas murha. Jokaiseen on sopiva murhaajaehdokas ja näillä aina alibi. Jopa tutkimuksia johtava rikosylikonstaapeli Tanika Malik on naisten kanssa samaa mieltä, mutta miten murhat tehtiin ja toteutettiin? Ja miksi. Siinäpä naisille pohdittavaa ja todistettavaa. 

Ihanan englantilainen, leppoisa ja humoristinen dekkari hieman Agatha Christien tyyliin, nämä rouvat vain ovat hieman toiminnallisempia kuin neiti Marple. Viihdyttävää, mukaansatempaavaa lukemista.

Mukaan valikoituu vielä plussakirja, Murha ennen iltahartautta (Richard Coles), jossa enlantilaiskylä Champtonin rovasti Daniel Clement joutuu mukaan ratkaisemaan kirkossa tehtyä murhaa. Daniel asuttaa pappilaan yhdessä äitinsä ja välillä Lontoosta saapuu kyläilemään myös näyttelijäveli. Kun paikallisen aatelismiehen serkku murhataan kirkkoon, alkaa kuhina. Tosin jo enne murhaa kuhinaa aiheuttaa myös Danielin ehdotus rakentaa vanhaan kirkkoon sisävessa, paikallinen kukkaisyhdistys vastustaa suunnitelmaa saadakseen kukkienasettelutoiminnalleen lisää tilaa kirkkoon. Kaikki pohtivat murhaajan henkilöllisyyttä ja motiiveja, kun löytyy toinen ruumis, paikallinen entinen opettaja ja paikallishistorian tutkija ja tuntija. Motiivien täytyy löytyä jostain menneisyydestä, sillä tästä päivästä ei sitä tunnu löytyvän. Myös Daniel joutuu pohtimaan murhan syitä ja murhatekoja.

Tämäkin on hyvin traditionaalista brittiläistä dekkarikirjallisuutta. En tosin ihmettele, sillä kirjoittaja on itsekin pappi ja sarjalle on luvassa jatko-osia. Myös tätä verkkaistahtista kirjaa luki hyvin mielellään.

Kristiina

Naiskohtaloita naistenpäivän kunniaksi

Viime vuonna luin historiaa miessotureista, nyt vuoron saivat naiset. Sodan kuningattaret amatsoneista valkyrioihin (Karolina Kouvola) sisältää paljolti enemmän historiallisiin legendoihin ja tarinoihin perustuvaa tarinaa naisista sotureina kuin faktaa. Niin monilla kansaoilla on myyttejä ja legendoja naissotureista, mutta niiden kertomuksia on vaikea todistaa tosiasioiksi, ennemminkin ne tuntuvat juuri taruilta. Tosin nuo tarut ovat muuntuneet aikojen myötä joka aikakaudella populaarikulttuuriksi. Tuskin kukaan on voinut olla törmäämättä käsitteeseen amatsonit. He ovat kautta aikojen olleet tarunomaisia naistaistelijoita, mutta oliko heitä todellisuudessa ja keitä he olivat? Yleisin uskomus tuntuu olevan, että legenda amatsoneista perustuu tosiasiassa paimentolaisheimoihin, jotka elivät vaeltelevaa elämään ja joissa jokaisen jäsenen, myös naisten, oli opittava puolustautumaan tai hyökkäämään ja näin ollen hallitsemaan ratsujensa ja aseiden käytön. 

Kirjassa ovat mukana myös ristiretkillä Lähi-idässä mukana olleet naiset sekä viikinkien naissoturit. Ristiretkillä mukana olleet naiset mielletään usein prostituoiduiksi, sotureiden vaimoiksi tai apuväeksi, joka palveli miehiä heidän taistellessaan. Mutta todistettavasti tarinat kertoivat myös päälliköiden vaimoista ja jopa kuninkaallisista naisista, jotka osallistuivat ristiretkille miestensä mukana johtajina ja miehen kuoltua taisteluissa siirtyivät usein armeijan johtajiksi. Viikinkihaudoista taas on löytynyt naisia, joilla oli taisteluhaavoja ja jotka oli haudattu aseiden kanssa. Myös tarinat kertoivat taistelevista viikinkinaisista. Valitettavasti tässä päästään tilanteeseen, jossa arkeologisia tutkimuksia johtivat aiemmin miehet, jotka siirsivät omat sen aikaiset yhteiskunnalliset käsityksensä löydöksien ja tarinoiden tosiasioista omaan maailmaansa. Niissä nainen ei sotinut, korkeintaan puolustautui ja näin ollen sotureina toimineet naiset eivät sotineet, vaan saivat kunnian ja arvostuksen osoitukset vain miestensä "perintönä". Kun myöhemmin on tieteellisesti todistettu, että hautojen ja tarinoiden sankarit olivat todella naisia, sitä on tiedemaailman vielä tänäkin päivänä vaikea uskoa. Myös Aasialaisissa tarinoissa esiintyy useita naissotureita, joita osaa pidetään todellisina henkilöinä ja sankarittarina, osia taas vain tarinaan liittyvinä jumalten henkilöityminä, ei oikeina naisina. Tietysti kirjassa on mukana myös Jeanne d´Arc. Esimerkiksi Aasian naistarinoiden naissoturit pukeutuvat usein Jeannen tavalla miehiksi sotiessaan tai kostaessaan, mutta vaihtoivat taas naisten vaatteisiin ja naisellisiin tapoihin sotatilanteen rauhoituttua. Sitä taas Jeanne d'Arc ei koskaan suostunut tekemään ja tuomittiin kuolemaan. Hyvin paljon jokaisen ajan naiskäsitys ja yhteiskunnallinen tilanne heijastuvat siihen, miten tarinoita naissotureista käsiteltiin. Nykypäivän naissotilaita, jotka joka puolella maailmaa ovat tosiasia, kirjassa ei käsitellä.

Helmet lukuhaaste kohdat 37, 38, 39

Alice Hartin kadonneet kukat (Holly Ringland) on kirja lähisuhdeväkivallasta sen monissa muodoissa. Kirjan alussa Alice on 9-vuotias ja elää Australiassa syrjäisessä talossa äitinsä ja isänsä kanssa. Isä on väkivaltainen, ailahtelevainen ja sulkeutunut. Kun hän on poissa töissään sokeripelloilla, Alicen elämä äidin kanssa on täynnä tarinoita ja kukkia. Samalla talossa asuu pelko siitä, mitä isä tekee seuraavaksi ja miksi hän on usein niin ilkeä, väkivaltainen ja sulkee perheensä kotitilan rajojen sisäpuolelle haluamatta, että he tapaavat ketään tai menevät mihinkään. Äidin ollessa viimeisillään raskaana odottaen toista lasta syttyy kotona tulipalo ja Alice jää orvoksi. Syyttäen itseään tapahtuneesta, koska tytöllä ei ole kuin hajanaisia pieniä välähdyksiä illan tapahtumista, Alice menettää puhekykynsä. Sitten paikalle ilmestyy isän äiti June, jonka olemassaolosta Alice ei ole koskaan tiennyt ja vie tytön luonnonkasvitilalleen Thorfieldiin. Jo tässä vaiheessa selviää, että syntymätön poika, jota äiti odotti, oli myös selvinnyt tulipalosta, mutta isoäiti haluaa vain Alicen ja antaa pojan toiselle kasvatiksi kenenkään kertomatta siitä Alicelle. Thornfield on sukutila, joka on periytynyt Junen isoäidiltä aina alenevalle suvun naiselle, koska jokainen suvun nainen ennenkin on elänyt väkivaltaisessa suhteessa mutta saanut tilan haltuunsa. Siellä kasvatetaan luonnonkukkia, myydään niitä ja niistä tehtyjä tuotteita, tutkitaan luontoa ja eletään sen ehdoilla. Talossa asuu ja työskentelee myös joukko muita naisia, jotka ovat päätyneet sinne, koska ovat tarvinneet elämäänsä turvapaikan. Aikuisuutensa kynnyksellä Alice rakastuu paperittoman maahanmuuttajanaisen poikaan ja nuoret päättävät karata ja muuttaa Romaniaan, pojan syntymämaahan. Poika kuitenkin katoaa sinä yönä, jolloin heidän piti karata. Aikuistuttuaan tilalla alkoholisoituneen isoäitinsä ja muiden vakituisten tilan asukkaiden kanssa Alicen isoäiti olettaa tytön alkavan huolehtimaan tilasta sen perittyään. Vähitellen Alice saa kuitenkin selville isoäitinsä petolliset teot ja hän häipyy tilalta kauas, toiselle puolelle Australiaan. Alice saa töitä luonnonpuistosta, alkaa elää omaa elämäänsä ja rakastuu jälleen mieheen, joka ei ole sitä, mitä päältä näyttää. Uusien ystävien tekisi mieli varoittaa Alicea, mutta umpirakastunut tyttö ei kuitenkaan uskoisi muita. Kunnes hän alkaa itse tajuta miehen omistushalun ja naisen ajamisen eristykseen omaksi omaisuudekseen. Kun Thornfieldin perintö, onnettomasti päättyvä rakkaus ja veljen olemassaolon paljastuminen selviävät Alicelle, hänen on vihdoin otettava elämänsä omiin käsiinsä ja pelastauduttava häntä uhkaavalta edellisten sukupolvien kohtalolta.

Tämä kirja on ennen kaikkea kasvukertomus. Samoin kuin kertomus siitä, miten määrätynlaiset luonteenpiirteet ja käyttäytymismallit periytyvät sukupolvelta toiselle, kunnes löytyy tarpeeksi vahva yksilö katkaisemaan tuon kierteen. Se on kertomus myös salailusta ja lähisuhdeväkivallasta, ei vain miesten ja naisten suhteessa vaan myös tietyllä lailla eri sukupolvien välillä. Samoin kirjan läpi kulkee päähenkilöiden läheinen suhde luontoon ja kasveihin. Kannattaa ehdottomasti lukea, vaikka ei aina niin helppoa luettavaa.

Helmet lukuhaaste kohdat 2, 3, 4, 13, 18, 26, 40, 42, 45

Kun tartuin kirjaan Tämä kokonainen maailmani (Elizabeth Gilbert), kuvittelin ennen aloittamista lukemani perusteella kirjan kertovan 1800-luvulla elävästä älykkäästä kasvitieteilijänaisesta, joka menestyy ja selviää huolimatta ajan naisille asetetuista esteistä ja odotuksista. Lukukokemus osoitti, että kirja samalla oli sitä ja kaukana siitä. Kirja on kertomus Alma Whittakerin elämästä. Alma syntyy v. 1800 rikkaaseen perheeseen Philadelphiassa. Perheeseen kuuluu sivistymätön mutta kasvien, varsinkin lääkekasvien viljelyllä ja niiden ja lääkkeiden myynnillä suunnattoman omaisuuden kerännyt liikemiesisä Henry ja järkevä, viisas ja erittäin sivistynyt hollantilaisäiti Beatrix sekä talon taloudenhoitaja, avioparin aikanaan Hollannista mukaan tuoma Hanneke de Groot. Useiden keskenmenojen välillä maailmaan tuli Alma ja vanhemmat tyytyivät tähän. Almasta kasvatetaan muita ajattelevaa, puhdasta mutta äitinsä opetuksilla oppinutta ja tieteellisesti ajattelevaa naista. Perheen illallispöydässä vierailevat aikansa tunnetut, oppineet tiedemiehet ja taitavat liikemiehet ja nuoresta pitäen Alma osallistuu päivällisille ja keskusteluun ja suhtautuu asioihin aina tieteellisesti ajatellen ja väitellen. Koska molemmat vanhemmat taitavat kasvitiedon ja äiti myös kielet ja kirjallisuuden, Almakin kasvaa pienestä alkaen kasvimaailman tutkimiseen laajojen tilusten alueella alkaen jo nuorena kasvitieteilijäksi. Muita kaupungin samanikäisiä lapsia hän jopa hieman pelkää, vaikka heitä tarkkaileekin joskus kaukaa. Sitten Alman elämä mullistuu, kun perhe adoptoi kauniin mutta etäisen ja ajatuksensa salaavan kaupungissa syntyneen, orvoksi jääneen tytön, Prudencen. Talossa vieraileva, kasvitieteellistä julkaisua ja kirjoja painava ja julkaiseva Georg Hawkes kiinnostuu Alman tieteellisistä kirjoituksista ja alkaa julkaista niitä lehdessään, ensin nimellä A. Whittaker, mutta Alman saatua kasvitieteellisessä piirissä hieman mainetta julkaisuillaan, hänen koko nimellään. Tällainen erikoisuus sallitaan naiselle, jolla on rikas ja erikoinen tausta. Tavalliselle naiselle ei sellainen olisi sallittua 1800-luvun alussa. Alma tietysti rakastuu Georgeen ja toivoo tämän samaan tapaan ajattelevan, sivistyneen ja tieteellisen miehen kosivan itseään joskus. Samoihin aikoihin Alman ja Prudencen elämää putkahtaa lähitilalla asuva, vilkas, hömppä ja tyhjäpäinen Reeta, joka vain päättää, että Alma ja Prudence ovat hänen parhaita ystäviään ja hän heidän. Tytöt hyväksyvät hyväntuulisen, koko ajan päättömiä höpöttävän ja pinnallisen Reetan ystäväkseen ja tämä muodosta ikään kuin siteen siskostenkin välille aina kolmikon ollessa yhdessä. Muuten Alma ja Prudencen välinen suhde on kohtelias, mutta kylmä. Alma kun ei saa Prudencesta selvää ja Prudence taas ei koskaan tuo ilmi omia ajatuksiaan. Alman äiti kuolee syöpään ja Alma joutuu äidin sijasta auttamaan isää liikeasioissa. Äidin sairastaminen on saanut isän liikeasioiden virallisen puolen hoidon rempalleen ja Alma joutuu kuukausia laiminlyömään omaa tieteellistä sammaleiden tutkimustyötään perehtyäkseen isän liikeasioiden hoitoon ja niiden saattamiseen ajan tasalle ja kuntoon. Kun Almalla on taas aikaa omalle työlleen, hän huomaa Reetan kihlautuneen Georg Hawkesin kanssa ja Prudencen perheen entisen kotiopettajan kanssa ja pian pidetään kummankin häät. Molemmat avioliitot osoittautuvat epäonnistuneiksi. Prudence on saanut naimisiin mennessä suuret myötäjäiset, mutta pariskunta lapsineen elää köyhää elämää omistautuneena abolitionismille ja on lahjoittanut kaiken omaisuutensa rotusorron vastaiseen työhön eläen mustien perheiden kanssa heidän köyhää elämäänsä. Reetalle ja Geogella ei taas ole mitään yhteistä ja Georg toivoo, että hänen tyhjiä höpöttävä vaimonsa vaikenisi aina välillä. Vähitellen Reeta vaikeneekin, koska hänen järkensä alkaa sumentua ja käytöksensä muuttua väkivaltaiseksi ja viimein hän joutuu mielisairaalaan. Alma taas omistautuu sammaltutkimukselle ja niin vierähtää 20 vuotta. Sitten tilalle saapuu Ambrose Pike, orkideoita Meksikossa ja Guatemalassa vuosia tutkinut ja piirtänyt rutiköyhä, vaatimaton ja hengellinen n. 30-vuotias mies. Jälleen kerran nyt 40 ikävuotta ylittänyt  Alma rakastuu, vaikka Ambrose yhteisten keskustelujen ja työn lomassa paljastaa aikanaan halunneensa muuttua ihmisestä hengelliseksi olennoksi niin hartaasti, että oli itsekin nuorena joutunut välillä mielisairaalaan hoitoon. Ambrose kosii Almaa, ja Alma ajattelee, että hän saa vihdoin kokea myös avioliiton ja naiseuden ilot. Mutta Abrose ei ole halunnut lihallista yhteyttä, vain hengellistä ja niin Alma päättä lähettää Ambrosen pois yhteisestä kodista Tahitille. Alma ei kuule enää Ambrosesta enne kuin saa hänen kuolinviestinsä ja salkun, josta löytyy satoja piirroksia alastomasta, komeasta tahitilaismiehestä. Kun isä sitten kuolee ja jättää suunnattoman omaisuutensa vain Almalle, Alma saa kuulla Hanneke de Grootilta muutamia totuuksia ihmisistä ympärillään. Viimeistään nyt käy ilmi, että Alma ei tieteellisessä, järkiperäisessä ajattelumaailmassa ole koskaan oppinut ymmärtämään ihmisten mieliä eikä ole koskaan edes kiinnittänyt jonkinlaisessa omassa älyllisessä ylimyydessään edes heihin oikein huomiota. Alma lahjoittaa melkein koko omaisuutensa sisarelleen ja matkustaa itse ensin Tahitille selvittämään Ambrosen todellista luonnetta ja salaisuuksia. Oleskeltuaan siellä tarpeeksi kauan ja saatuaan joitakin asioita selville ja todettuaan, ettei koskaan oppisi tuntemaan miestään, hän jatkaa matkaa Hollantiin tutustuakseen ja tullakseen osaksi äitinsä sukua, Hortus Botanicusta sukupolvia johtaneeseen van Devenderin sukuun. Tässä vaiheessa Alma lähentelee jo 60 vuotta ja päästyään osaksi van Devenderin sukua hän päättää jäädä loppuelämäkseen Hollantiin. Matkallaan sinne Alma on kirjoittanut tutkielman evoluutioteoriasta, mutta ei enonsa kehotuksista huolimatta julkaise sitä, koska ei saa joitakin ihmisiä, jotka toimivat elämänsä pyyteettömästi (kuten Prudence) sopimaan teoriaansa sopeutumisesta ja vahvemman voitosta. Sitten onkin liian myöhäistä, koska Darwin julkaisee oman evoluutioteoriansa, saman kuin Almalla mutta puuttumatta ihmisen käyttäytymiseen luomakunnassa. Nyt Alma elää jo elämänsä "vanhuusaikoja" pohdiskeluineen.

Kirjan luontokuvaukset ja luonnon tutkimista koskevat kuvaukset ovat ihastuttavia. Mutta jatkuva jahkailu, pohdiskelu ja ihmisten ihmetteleminen sai minut lukijana välillä puuduksiin ja kyllästymään. Lisäksi Alman suunnaton itsekkyys ja ihmisten ymmärtämättömyys sekä jatkuva pakeneminen älykkyyden ja tieteellisyyden turviin saivat minun paikka paikoin inhoamaan häntä suuresti. Vaikka Alma oli olemukseltaan ja ulkonäöltään kolho ja tunsi aina jääneensä paitsi elämän ihmisille tärkeistä asioista kuten rakkaudesta, parisuhteesta ja omasta perheestä, minusta hän sai syyttää siitä vain itseään ja asenteitaan. Koska kirjan edetessä opin hienokseltaan inhoamaan Almaa, oli kirjan melkein 600 sivun läpi kahlaaminen aika ajoin tylsää ja turhauttavaa, koska kaiken keskipisteenä oli Alma. Kaikesta tästä ajoittaisesta tunteesta huolimatta luontoon liittyvät asiat ja kuvaukset sekä valistuksen aikaan ja 1800-luvun elämään tutustuminen myös tiedenaisen silmin olivat myös mielenkiintoista luettavaa. Joten oma mielipiteeni tästä lukuelämyksestä, kuten huomaatte, oli hyvin ristiriitainen.

Helmet lukuhaaste kohdat 18, 26, 29, 37, 40, 42, 45

Kristiina

Kevyt kirja-aloitus

Olin lainannut kasan kirjoja kirjastosta ennen joulua ja vuoden vaihteen jälkeen sain ilmoituksen lähestyvästä eräpäivästä. Pistin lukemattomille laina-ajan jatkopyynnön nettiin ja totta ihmeessä yksi niistä piti palauttaa eräpäivänä. Heti viimeisen lomaviikonlopun jälkeen. Ei mitään muuta kuin äkkiä aloittamaan ja lukemista pitkälle aamuyöhön. Eikä kirjan lukeminen tehnyt edes tiukkaa, koska kirja oli kiinnostava Diorin salaisuus (Natasha Lester). Kirja kulkee usealla aikatasolla toisen maailman sodan aikana, sitä ennen ja jälkeen sekä nykypäivässä. Kirja alkaa varsinaisesti Cornwallista Englannista vuonna 1928, jolloin 10-vuotias Skye Penrose tutustuu seudulla oleilevaan amerikkalais-englantilaiseen Nicholas Crawfordiin ja heistä tulee sydänystävät niiden 4 vuoden aikana, jotka Nick seudulla asuu. Skye ja hänen pikkusiskonsa Liberty asuvat äitinsä kanssa ja kokevat au-lapsena syntyneiden häpeän ja muiden paheksunnan, mutta ihailevat rohkeaa ja edistyksellistä äitiään, joka ennustaa ihmisille työkseen ja lentää omaa lentokonetta vapaa-aikanaan. Sitten Nickin on pakko lähteä tätinsä kanssa takaisin Amerikkaan ja kaikista sopimuksista ja Skyen lukuisista kirjeistä huolimatta tyttö ei enää kuule Nickistä mitään.  

Seuraavaksi piipahdetaankin nykypäivässä (2012), jossa australialaisen muotikonservaattori Kat Jourdanin isoäiti Margaux on pyytänyt häntä Englannin matkallaan poikkeamaan katsomassa tilannetta talossa, jonka isoäiti omistaa Cornwallissa. Kat on ihmeissään, koska ei ole koskaan aiemmin kuullut hänet kasvattaneelta isoäidiltä (Katin äiti kuoli tytön ollessa vasta vauva) mitään talosta. Vielä enemmän hän hämmästyy astuessaan taloon, löytäessään täydellisesti säilyneen aikakapselin jostain 1930-luvulta ja kaiken päätteeksi makuuhuoneen vaatekaapista kokoelman Diorin pukuja vuodesta 1947 melkein tähän päivään. Yksi puku joka vuodelta ja lisäksi salaperäinen sininen juhlapuku, joka on Dior mutta jossa ei ole nimilappuja ja jota Kate asiantuntijanakaan ei muista koskaan nähneensä Diorin historiikeissa. Mistä on kyse tässä talossa ja kokoelmassa?

Sitten siirrytään Pariisin kautta sodan alkuun Englantiin. Skye ja äärimmäisen omistushaluinen ja jo lapsesta vihamielinen Liberty muuttivat aikanaan Pariisiin, jossa asui heidän "tätinsä". Siellä oleskellessaan he kuulevat äitinsä kuolleen yksinlennolla lento-onnettomuudessa ja elävät Ranskassa, Skye ikävöiden Cornwallia ja Liberty rakastaen kaikkea ranskalaista. Monien sisarusriitojen jälkeen Skye karkaa takaisin Cornwalliin ja hänestä tulee pienkonelentäjä ja lennonopettaja. Kun sota alkaa, hän pääsee ensimmäisten joukossa ATAn lentäjäksi kuljettamaan sotalentokoneita tehtaista lentäjille. Yhdellä lennoista hän tapaa jälleen Nickin, joka johtaa salaista lennostoa Englannin amerikkalaisten lentäjien joukoissa. Molemmat ovat aikuisia, mutta Nick valitettavaksi aluksi hyvin sulkeutunut ja kihloissa naisten vapaehtoisissa työskentelevän Margauxin kanssa. Hiljalleen Skye ja Nick tapaavat toisiaan sodan aikana yhä useammin, vanha ystävyys palaa osittain entisenlaiseksi sodan kuluessa ja Skye huomaa olevansa rakastunut Nickiin. Kuten myös Nick Skyeen, mutta hän ei voi paljastaa sitä naiselle, sillä hänen kihlauksensa on peitetarina Margauxin vakoilijantyölle Ranskassa ja voisi paljastuessa tuhota tämän. Skye sen sijaan katkaisee välit Nickiin, jottei vaarantaisi tämän kihlausta. Sodan loppuvuosiksi Skye värvätään myös mukaan vakoilijaksi Ranskaan ja vähitellen totuus Nickistä paljastuu ja he "saavat toisensa". Skye sisko Liberty on myös vihdoin antanut kuulua itsestään ilmestymällä myös töihin yhdelle lentokentistä naisten vapaaehtoisena ja aivan yhtä ilkeänä ja satuttavana kuin aina ennenkin.

Nykypäivässä Kate koittaa selvittää pukukokoelman ja sinisen puvun salaisuutta, mutta isoäiti ei kerro asioista mitään. Hän kertoo vain luullensa voivansa kertoa tarinan Katille, muttei siihen pystykään ja isoäidin kauhu ja pelko saavat Katin perääntymään. Samoihin aikoihin Katiin otta yhteyttä englantilainen kirjailija Elliot Beaufort, joka kertoo tutkivansa joidenkin naisten urhollista toimintaa sodan aikana ja kyselee, onko isoäiti hänen etsimänsä Margaux, joka toimi sodan aikana vakoilijana. Kate ei oikein usko, mutta vähitellen saa enemmän selville ja samalla ystävyys ja kanssakäyminen Elliotin kanssa syvenee. 

Välillä teksteissä piipahdetaan pikaisesti aikaan heti sodan loputtua sekä vuodessa 1947, jolloin Christian Dior esittelee ensimmäisen kokoelmansa Pariisissa ja nimeää ensimmäisen parfyyminsä Ranskan vastarintaliikkeessä taistelleen sisarensa Catherinen kunniaksi "Miss Dior". 

Oli todella jännittävää lukea tätä kirjaa. Se oli tarina ystävyydestä, rakkaudesta, sodasta ja sen vaikeuksista, vaikeista sukulaisuussuhteista, uhrautumisesta ja kaikkien keskinäisestä yhteydestä. Kello huiteli yli 3.00 yöllä, kun asiat alkoivat selvitä tarinassa. Miten kävi Skyen ja Nickin, Margauxin, Catherine Diorin, mitä tekemistä sillä on nykypäivän Katin ja Elliotin kanssa ja mistä on peräisin Cornwallin talo ja pukukokoelma sekä uusi salaperäinen tuttavuus, isoäidin talon naapuri, toinen Margaux Jourdan. Jos haluat miellyttävän ja jännittävän tarinan, tartu tähän kirjaan.

Helmet-lukuhaaste kohdat 2, 6, 13, 18, 33, 38, 

Seuraavat kaksi kirjaani olivatkin e-kirjoja. Joskus välipäivinä Instagramissa oli suosituksia välipäivien kevyeksi lukemiseksi Totuushaaste (Clare Pooley). Ehdin tosin siihen vasta vuodenvaihteen jälkeen. 79-vuotias taiteilija Julian Jessop oli aiemmassa elämässään sangen näkyvä ja kuuluva hahmo. Kuuluisa ja arvostettu taiteilija, julkkis ja kaikkien muiden julkkisten tuntema ystävä, naisten rakastama. Sitten hänen vaimonsa kuoli, mies vetäytyi suruunsa ja erakoitui, täytti kotinsa muistoilla ja aiemman elämän tavaroilla ja palatessaan ihmisten ilmoille tunsi itsensä hyödyttömäksi, yksinäiseksi ja täysin näkymättömäksi. Tämän kaiken hän kirjoittaa ruutuvihkoon, jolle antaa nimen Totuushaaste ja jättää vihon kenen tahansa vieraan löydettäväksi kahvilaan. Kahvilan omistaja Monica löytää vihon, lukee Julianin tarinan ja haluaa auttaa miestä. Myös Monica, päällepäin järjestelmällinen, menestyvä, reipas ja iloinen, kokee itsensä sisimmässään yksinäiseksi. Todellisuudessa hän on jättänyt menestyksekkään juristin työnsä, kahvila kitkuttelee juuri omillaan ja Monica haluaisi löytää rakkaan, perustaa perheen ja ennen kaikkea saada lapsen. Eräänä iltana Monica kirjoittaa vihkoon oman tarinansa, jättää vihon yleiselle paikalle löydettäväksi ja ryhtyy Julianin auttamispuuhiin. Näin vihko jatkaa kiertämistä ja päätyy yhä useamman henkilön käsiin. Tarinan keskiössä ovat tästä eteenpäin Julian ja Monica, mutta vihon kiertäessä kertojiksi kirjaan tulee aina enemmän henkilöitä, jotka kertovat oman tarinansa ja samalla haluavat jotenkin auttaa edellisen tarinan kertojaa ja tutustua myös muihin vihon haltijoihin. Tarinan keskipisteeksi kohoaa Monican kahvila ja siellä vähitellen kaikki vihon haltijat tutustuvat toinen toisiinsa ja alkavat vaikuttaa toistensa elämiin. Joskus seuraukset ovat hyviä ja asiat sujuvat hienosti, joskus epäonnistutaan. Vähitellen mukaan tulevat erot siinä, miten kirjoittajat näkevät itse itsensä ja miltä he muista vaikuttavat. Ja miten keskinäinen kanssakäyminen vaikuttaa toisiin ihmisiin. Myös tunteet, ystävyys, rakkaus, valhe, salailu ja inho ilmestyvät vähitellen kuviin. Käy myös ilmi, että totuushaasteen kaikki kirjoittajat eivät ole olleet rehellisiä ja loppupuolella koetaan useampi kaiken yhteen kietoutumisen ja salailun/epärehellisyyden aiheuttama asioiden mutkistuminen ennen tilanteen selviämistä.

Huolimatta kirjan henkilöiden oman elämän kipupisteistä ja huolista kirja soljuu sujuvasti ja kevyesti eikä tekstin lukeminen ole raskasta. Loppua kohti kirjaan alkavat tulla mukaan myös tummemmat sävyt, kun ihmisistä alkaa tulla esille heidän todellinen minänsä ja heidän kirjoittamansa tai esittämänsä valheet ja heidän totuutensa, joka ei olekaan aivan totta. Lopussa joudutaan aikamoiseen pyöritykseen. Kuitenkin omalla tavallaan henkilöhahmot ovat sympaattisia eikä kukaan "raivostuta" liikaa lukiessa. Kirja sopii erittäin hyvin vuodealun tai vaikka kesäloman lukemistoksi.

Helmet lukuhaaste kohdat 4, 18, 32, 39, 

Koska pidin edellisen kirjan sävystä ja tyylistä, jatkoin samalla linjalla. Löytyi Joka päivä laiturilla viisi (Clare Pooley). Naisten maailma-lehden toimittaja Iona Iverson (Leelian lepotuoli eli ihmissuhdepalsta) matkustaa joka aamu Bostonin-terrieriensä kanssa samalla junalla, samassa vaunussa ja samalla pöytäpaikalla työhönsä kuten kaikki Lontoossa, puhumatta ja näennäisesti kiinnittämättä huomiota kanssamatkustajiinsa. Joka aamu hän kuitenkin näkee samat matkustajat, joille hänellä on omat lempinimensä ja taustakertomuksensa. Eräänä aamuna yksi hänen kanssamatkustajistaan, ylimielinen liikemiestyyppi Piers on tukehtua viinirypäleeseen, josta kohtalosta hänet pelastaa sairaanhoitaja Sandji tämän unelmien tytön Emmien katsellessa vierestä. Näin käynnistyy tapahtumien ketju, johon mukana olleet henkilöt ja vähitellen myös muutama matkustaja kytkeytyvät mukaan. Keskipisteenä ihmisten tutustumiseen ja avautumiseen on räväkkä ja värikäs Iona. Nainen oli 60-80 luvun jetsetiläinen yhdessä vaimonsa Bean kanssa. Silloin hän toimitti mm. seurapiiri- ja tapahtumapalstaa, tunsi kaikki ja kaikki tunsivat hänet. Nyt jäljelle on jäänyt ihmissuhdepalsta ja tunne siitä, että on toimituksen dinosaurus ja ajastaan auttamattomasti jälkeen jäänyt, vaikka työ on Ionan elämässä kaikki kaikessa, elämän tarkoitus. Toimituksessa Ionalla on koko ajan kuitenkin tunne, että häntä halveksitaan muinaisjäänteenä ja hänet halutaan savustaa ulos työtään. Pitäisi olla säkenöivä, ajan pulssilla ja mediaseksikäs. Junassa hän vähitellen sen sijaan kohoaa pienen porukkansa (ja kuuntelevien kanssamatkustajien) keskipisteeksi ihmissuhdetaitoineen ja neuvoineen. Käy ilmi, etteivät kanssamatkustajien piirin jäsenet ole ollenkaan sellaisia, miltä ulospäin tuntuvat. Jokainen näyttää yhden puolen itsestään ulospäin, mutta sisimmässä jokaisella jylläävät omat epävarmuudet ja ihminen toiveineen ja odotuksineen on täysin erilainen. Iona kuitenkin järjestää muiden asioita, kuuntelee ja neuvoo ja saa jokaisen asiat vähitellen hiukan parempaan kurssiin ja kohdalleen. Muilla on odotukset ja luulot siitä, että Ionalla ovat asiat kunnossa, hänen elämänsä on kohdallaan ja hän järjestää kaiken. Kunnes eräänä päivänä käy ilmi, että Ionankaan elämässä ei kaikki ole sitä, mitä ulospäin näyttää ja kohdallaan eikä hän ole aivan sellainen, miksi he ovat hänet olettaneet. Alkaa sellainen pyöritys, asioiden järjestäminen ja oikaiseminen, että hitaampaa huimaa.

Edellisen kirjan tapaan tämäkin teos oli ihmissuhdekuvausta parhaimmillaan, koomista ja traagista samaan aikaan. Jälleen kerran yksikään kertovista henkilöistä ei ole sellainen, jollaiselta ulospäin näyttää, vaan jokaisella on omat odotuksensa, heikkoutensa ja toiveensa. Kevyttä, helppolukuista ja samalla erittäin monimutkaista. Pidin tästäkin lukuelämyksestä.

Helmet lukuhaaste kohdat 10, 13, 18, 20, 42, 45

Jostain syystä huomaan määrätyn suuntauksen lukemisessani. Kesällä hurahdin tähän romanttistyyliseen chicklittiin ja luin ohimennen n. 40 saman tyylin kirjaa. Palasin syksyllä asiapitoisempaan, vakavampaan ja asiallisempaan kirjallisuuteen, mutta kun joulukuun alussa alkoivat romanttiset jouluelokuvat, myös minun lukemisekseni valikoitui taas enimmäkseen romantiikka. Saas nähdä, mitä vuosi tuo tullessaan. Jämähdänkö tähän genreen vai valitsenko myös muuta?

Kristiina

Elämänvaihetarinoita

Tällä kertaa tuli luettua muutama lähiajan elämänvaihetarina. Elämänkerraksi voi oikeastaan nimittää vain Jyrki-ohjelman kertomusta, koska se on toistaiseksi ainoa edesmenneen tarina.

 

Oli pakko lukea kirja Suo, kuokka ja Hollywood (Angelika Leikola, Ismo Leikola). Se on tarinaa siitä, kuin Leikolat 2015 muuttivat koiransa Kityn kanssa Los Angelesiin tarkoituksena yrittää luoda siellä uraa koomikkona. Vaikka Ismolla oli jo joitakin kontakteja maassa, kirjasta saa hyvän käsityksen siitä, miten lahjakkuuden lisäksi vaadittiin suunnaton määrä työtä ja pikkuklubien koluamista, ennen kuin sai saavutettua jalansijaa Amerikan koomikkoskenellä. Amerikan lisäksi Ismo jakoi aikaansa myös Suomelle ja menestyksen myötä myös muulle maailmalle matkustellen pitkin poikin sekä Amerikkaa että maapalloa. 

Samalla, kun kirjassa käsitellään Ismon tai oikeammin pariskunnan kummankin osapuolen uran luomista ja kerrotaan amerikkalaisten joskus kovin erilaisesta arkielämästä ja sen monimutkaisuuden ja byrokratian aiheuttamista mutkista tavalliselle ihmiselle, siinä on myös paljon filosofista pohdintaa. Ruoditaan amerikkalaisen elämän monimutkaisuutta, työlle ja rahalle omistautumista osaltaan myös siksi, että ihmisten arjesta puuttuvat täysin Suomelle tyypilliset turvaverkot, amerikkalaista sairaanhoitoa, yhteiskunnan turvattomuutta ja erilaisuutta verrattuna suomalaiseen. Joskin etäisyyden tuoma perspektiivi saa Ismon ruotimaan myös joitakin Suomen ja suomalaisuuden epäkohtia. Yhtenä esimerkkinä on kateuden puute Amerikassa ja se hyvä puoli, että ideat jaetaan ja käydään läpi avoimesti yhdessä, niitä ei salailla ja työskennellä yksin. Eroa löytyi myös siitä, että Amerikassa Angelika Leikola tunnustetaan yhdenvertaisena työskentelykumppanina ja tärkeänä osana parivaljakkoa, kun taas Suomessa hän on vain Ismon vaimo. Kirjan loppupuolella tullaankin jo koronaepidemian puhkeamiseen, jolloin Leikolat palaavat loppujen lopuksi toistaiseksi Suomeen. Mutta takaisinpaluusta ei murehdita, koska Ismo on näiden vuosien aikana onnistunut jo löytämään paikkansa myös Amerikassa. Kaiken kaikkiaan kirjassa tuntui aluksi hassulta alkaa lukea noita arkielämän ja yhteiskuntien tuumiskelupätkiä, mutta on myönnettävä, että ne olivat todella antoisia. Leikoloissa on ainesta paitsi koomikkoparivaljakoksi myös "Havukka-ahon ajattelijoiksi".

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 17, 30, 38, 43

Käteen sattui toisenkin Amerikan-matkaajan elämäntarina, nimittäin Jukka Hildén - Kivun perintö (Jani Niipola). Tämä kirja on edellistä hieman omaelämänkerrallisempi, koska Hildén kertoo myös lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Lapsuuteen liittyvät rakastavat vanhemmat, rakas veli ja vapaana kasvaminen, jolloin sai toteuttaa itseään ja mielijohteitaan vapaasti. Hildénin mielestä näin jälkikäteen ajateltuna joskus vähän liiankin vapaasti. Siihen kuuluu myös muutto Seinäjoelle, jossa iloinen ja ulospäin suuntautunut poika sai nopeasti kavereita, erityisesti 2 hyvää, elinikäistä ystävää. Samoin lapsuuteen ja nuoruuteen kuului myös elämää aikansa varjostanut isän alkoholismi, joka vaikeutti jonkin aikaa isän ja pojan suhdetta. Nuoruuteen taas kuului mm. vaihto-oppilasvuosi Amerikassa ja paluun jälkeen tyttöystävän, tulevan vaimon, löytyminen samasta koulusta. Vähitellen neljän ystävyksen porukasta muodostui Duudsonit. Tuli menestystä ensin kotimaassa ja sitten suunnattiin isommille markkinoille Amerikkaan. Amerikan päässä piti jonkun ottaa hoitaakseen sen puolen asiat ja niin Hildénin perhe muutti Los Angelesiin. Jukka, joka vaikuttaa rämäpäiseltä hälläväliä-tyypiltä, mutta nimittää itseään usein ennemminkin verenperinnöltään myyntimieheksi ja oli luonteeltaan ekstrovertti ja ystävällinen, avulias mies, otti Amerikan puolen asiat hoitaakseen. Viihdemaailmaan mukaan ujuttautuminen ja samalla ystävien ja tuttujen auttaminen saivat työnarkomaanin tekemään uskomattoman paljon töitä, vloggausaikoina jopa 16-tuntisia päiviä jatkuvasti niin, että lopulta edessä oli burnout ja avioero. Mies paiskoi vain lujemmin töitä eikä alkuun halunnut tunnustaa minkään olevan vialla. Toki tänä aikana tapahtui hyvääkin, kuten Ultimate Expeditionin kokoon vääntäminen ja tuottaminen sekä uusi rakkaus, Chachi. 

Lopullinen stoppi työkierteeseen tuli koronapandemiasta ja työn osittaisesta loppumisesta Amerikassa. Jukka ja Chachi päättivät palata Suomeen. Tosin paluussakin oli omat hikkansa kuten se, että Jukka oli luottavainen ihmisten sanaan ja koki tulleensa paluunsa alussa petetyksi. Pitkään Jukka pelkäsi, loppuuko häneltä työ ja tekeminen. Mutta turhaan kuten olemme huomanneet.

Tämä tarina on kaunis kertomus perheistä, ystävyydestä, joidenkin ihmisten luonteesta ja avuliaisuudesta sekä nuoren miehen kasvamisesta pohdiskelevaksi, hyväksi aikuiseksi. Se on omalla tavallaan myös todellinen myyntimiehen käsikirja Suomessa ja ulkomailla. Sekä varoittava tarina kaikille työnarkomaaneille siitä, miten ei pidä aina asioita hoitaa ja niihin reagoida.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 5, 6, 7, 17, 30, 38, 43, 49

Kolmas lukemani kirja ei ole elämänkerta vaan pikemminkin elämänkaaritarina eli Jyrki - nuoriso-ohjelman nousu ja tuho (Juuso Määttänen, Joonas Hytönen). 1993 Suomessa aloitti lähetyksensä ensimmäinen kaupallinen kanava, MTV3. Se sai yksinään hallita mainontaa TVssä ja sillä oli oma katsojakuntansa, joka kuitenkin oli lähinnä keski-ikäistä ja vanhempaa väkeä. Katsojiksi haluttiin myös nuorta väkeä. Ohjelmapäällikkö Tauno Äijälä sai avukseen visionääri Marko Kulmalan ja he yhdessä kanadalaisen musiikkiohjelmayhtiön kanssa ideoivat Suomeen uutta musiikkipitoista nuortenohjelmaa kanadalaisten osittaisella formaatilla ja heidän kanssaan tehdyillä yhteistyösopimuksilla. Niin alettiin kasata Jyrkiä ja sen tiimiä, joka koostui koko ohjelman ajan pääosin ensimmäisen työpaikkansa saaneista nuorista opiskelijoista tai ei-ammattilaisista (jotkut tosin siirtyivät työhönsä MTVltä tai radiosta), joilla ei ollut harmainta hajuakaan työehtosopimuksista tai työtä sääntelevistä ammattiliitoista/työelämän säännöistä. Niinpä työtä tehtiin melkein koko ajan visioiden ja ajatusten pohjalta. Jyrkin teko eriytettiin erilliselle tuotantoyhtiölle, jota eivät kahlinneet MTVn työsäännöt. Niinpä tekijät työskentelivät innon, visioiden ja alkoholin voimalla täysin säännöistä piittaamattomassa ilmapiirissä. 

Alkoholin käyttö työaikaan ja sen ulkopuolella oli runsasta ja oman osansa tähän toi toimitusjohtaja Kulmala, jonka oma alkoholismi mahdollisti tämä. Mistään työelämän säännöistä ei piitattu ja esim. ylitöitä tehtiin koko Jyrkin olemassaolon ajan 1995-2001 ilman korvauksia.  Tämä aiheutti alkoholismia ja aiheutti burnoutteja. Työntekijöistä, joista useat tulivat suoraan koulun penkiltä tai alemman tason töistä muualta, tehtiin moniosaajia eli tulit Jyrkiin harjoittelijaksi yhteen työhön ja yllättäen huomasit joutuvasi tekemään ohjelmassa mitä erilaisimpia töitä piittaamatta ammattitaidosta tai alkuperäisestä työnimikkeestä. Työntekijäpiirissä tehtiin rajujakin piloja, joista osa filmattiin esitettäväksi ohjelmassa ja loukkaavat tai seksistiset kommentit olivat normaalia arkipäivää. TV-tuotannossa oli tähän asti ollut omat tekemissääntönsä, joista Jyrkiä tehtäessä viis veisattiin. 

Toki Jyrki toi mukanaan paljon hyvääkin. Suomalaisetkin artistit ryhtyivät ohjelmaan päästäkseen tekemään vihdoin oikeita musiikkivideoita. Ennen Jyrkiä suomalaisen artistin musavideo oli liikkuva tai musta tausta, jonka edessä artisti lauloi laulunsa hieman hytkyen musiikin tahtiin. Jyrki toimi myös monen nykyisen TV-vaikuttajan "yliopistona". Se tuotti kasan ruudussa vieläkin joskus näkemiämme ja taustalla hyvässä asemassa toimivia "julkkiksia", kuten Katja Ståhl, Peltsi Peltonen ja Joonas Hytönen, mutta se synnytti myös ison määrän ruudun takana näkymättömissämme vieläkin toimivia ammattilaisia. Lisäksi uudet, myöhemmin syntyneet kaupalliset kanavat ja jossain määrin myös YLE alkoivat tuottaa juuri nuorille tarkoitettuja ohjelmia. Jyrkin jälkeen ei voinut ajatella, että ruudun täytteeksi sopivat Napakympit, Onnenpyörät ja Avara luonto. Tarvittiin ohjelmia kaiken ikäisille, myös nuorisolle ja varhaisessa aikuisiässä oleville. Kolmas asia yllätti hieman minutkin. Kävi ilmi, että Jyrkin katsojaluvut olivat koko sen historian ajan aika alhaiset, mutta toisaalta se toi ajankohtaisen musiikin ja uudet artistit näkyville koko maahan. Ennen Jyrkiä eteläisen Suomen nuoret näkivät MTVn, mutta se ei näkynyt muualla Suomessa. Jyrki esitteli kotimaiset ja ulkomaiset bändit kuvina ja esiintymisinä koko Suomelle. Vaikka työilmapiirissä oli paljon huonoa, niin Suomen nuorisolle ohjelmassa oli paljon hyvää. Aikanaan Jyrkikin tuli elinkaarensa päähän yllätyksenä ehkä tekijöille mutta ei ohjelmasta päättäville. Kaupalliset kanavat yleistyivät, kilpailu koveni ja tappiollisen ohjelman oli aika loppua. Mutta jokaiselle vuosituhannen vaihteen teinille Jyrki on vieläkin jollain tapaa muistojen ohjelma.

Helmet lukuhaaste kohdat 14, 17, 19, 32, 38, 43

Kristiina

Kirjarakkautta Skotlannissa

Huomasin netissä jotain kirjasarjasta kirjailijalta (Jenny Colgan), josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Tutustuttuani kirjailijaan selvisi, että häneltä on julkaistu kahta kirjasarjaa, josta toisen kaikki kirjat sain käsiini heti.

 

Sarjan Kirjakauppa Skotlannissa aloittaa teos Uusia lukuja ja onnellisia loppuja.  Nina Redmond on 29-vuotias ujo birminghamilaisnainen, jolla on hänen mielestään ihannetyöpaikka kaupungin sivukirjastossa. Nina on nimittäin lapsesta asti rakastanut kirjojen maailmaa ja elänyt mieluummin siellä kuin oikeassa elämässä. Nyt kirjastonjohtaja on kuitenkin ilmoittanut, että pikkukirjasto lopetetaan ja kaikki toiminta keskitetään pääkirjastoon, "mediateekkiin", kuten sitä tullaan nimittämään. Ninan on joko kouluttauduttava tiiminjohtajaksi ja saatava paikka uudessa kirjastossa tai etsittävä uusi työ. Kurssilla Nina on edelleen sairaalloisen ujo ja syrjäänvetäytyvä, mutta saa kurssin vetäjän avustamana idean pyörillä kulkevasta kirjakaupasta. Hän löytää jopa lehdestä mieleisensä auton myynti-ilmoituksen, auto vaan sattuu olemaan Skotlannissa. Nina matkustaa Skotlantiin, Kirrinfiefiin, tapaa joukon kylän vanhoja miehiä ja ostaa heidän auttamanaan autonsa. Nyt se vaan pitäisi saada Birminghamiin. Kirjoja Ninalla on hänen ja vuokraemäntänsä/ystävänsä Surinderin kimppatalo täynnä ja lisäksi hän on ostanut vanhan kirjastonsa kaikki liIkenevät kirjat, joita ei myyty tai siirretty uuteen kirjastoon. Nina ei kuitenkaan saa lupaa pysäköidä kirjakauppaansa Birminghamissa sen korkeuden takia, joten hän toteuttaa Kirrinfiefin asukkaiden toivomuksen ja muuttaa kylään saatuaan vuokrattua itselleen upean vierastalon eronneelta, yrmeältä maatalon isännältä Lennoxilta tämän tilan mailta. Nyt pitäisi vain oppia tuntemaan kyläläiset, heidän auttamisestaan oikeiden kirjojen valinnassa Ninalla ei ole mitään epäilystä. Kirjakaupasta ja Ninasta tulee vähitellen menestys. Ninan henkilökohtainen elämä sen sijaan ei suju niin hyvin. Kirjoista ammennetun romanttisuuden koko voimalla hän ihastuu ohi kulkevan junan avuliaaseen ja herttaiseen jarrumieheen. Sen sijaan isäntä Lenoxin kanssa hän on alvariinsa napit vastakkain. Skotlanti, muut ihmiset ja luonto sitä vastoin saavat Ninan kokonaan pauloihinsa. 

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 6, 8, 37, 38, 43

Vaikka kirjasarjan osat ovat ns. samaa sarjaa, pääosassa niissä on aina eri henkilö. Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja esittelee 28-vuotiaan lastentarhanopettajan ja yksinhuoltajaäidin Zoen. Hän ei asu 4-vuotiaan poikansa Harin isän Jazn kanssa. He olivat kyllä yrittäneet ns. "normaalia" elämää pojan syntymän jälkeen, mutta Jaz halusi tiskijukaksi, ei toimistotyöntekijäksi ja häipyi vähitellen jättäen Zoen huolehtimaan omasta ja poikansa arjesta kurjaan asunnonloukkoon kalliiseen Lontooseen ilman suurempaa rahallista apua. Poikaansakin mies tapaa harvakseen milloin sattuu. Lisäksi Zoe suree sitä, että vielä 4-vuotiaana Hari ei puhu sanaakaan, hänellä ei ole varaa juuri mihinkään ja kirjan alussa hän saa vuokrankorotusilmoituksen. Hän ei haluaisi muuttaa äitinsä luokse Espanjaan, Lontoossa ei ole oikein varaa elää ja Jaz ei tee kuin satunnaisia keikkoja, joten hänestäkään ei ole apua. Varsinkin, kun Jaz ei kehtaa kertoa Zoesta ja Harista varakkaille intialaisille vanhemmilleen. Mutta sisarelleen Surinderille hänen on pakko kertoa Zoen tukalan tilanteen vuoksi. Käden käänteessä Surinder järjestää Zoen Skotlantiin auttamaan Ninaa kirjakauppabussissa ja asuntokin Zoelle ja Harille löytyy, kun paikallinen sinkkuisä tarvitsee kauhukakaroilleen jälleen uuden au-pairin. Vastahakoinen Zoe (joka yhä elättelee toivoa Jazn suhteen) muuttaa pelokkaana Kirrinfiefiin (vain kerätäkseen hieman rahaa ennen Lontooseen ja Jazn luokse paluuta, hän ajattelee). Perillä Zoe löytää rikkinäisen perheenisän, jonka vaimo on häipynyt ja lapset traumatisoituneet ja täysin vaille isänsä huomiota ja rajoja, ränsistyneen ja likaisen kartanon ja sen äreän, vanhoihin tapoihin juuttuneen taloudenhoitajan, huonotuulisen ja epäluuloisen Ninan, joukon kyläläisiä joiden kirjamausta hänellä ei ole aavistustakaan, suurenmoisen ympäristön Harille ja itselleen ja lastentarhan, josta Zoe ei pidä. Zoe suhtautuu hyvin suojelevasti edelleen puhumattomaan Hariin, kun taas tämä alkaa vähitellen kukoistaa saatuaan ensimmäisen kaverinsa Urquartin perheen samanikäisestä pojasta Patrickista, tutustuessaan vähitellen eläimiin ja luontoon ja eläessään terveellisessä, vapaammassa ympäristössä. Vähitellen Zoe alkaa saada järjestystä myös Pyökkitilan taloon, sen lapsiin Shacletoniin, Maryyn ja Patrickiin ja jopa isä Ramsay alkaa kiinnostua kodista ja lapsista ja vapautua hieman pidättyväisyydestään. Zoe sen sijaan tuntuu jatkuvasti pelkäävän ja haikailevan jotain muuta kuin sen hetkistä elämäänsä. 

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 15, 37, 43

Sarjan kolmas tähän mennessä ilmestynyt osa Vehreitä kukkuloita ja kaukorakkautta on kotisairaanhoitaja Lissan tarina. Lissa toimii kotisairaanhoitajana Lontoossa ja pitää ainakin suurimmasta osasta asiakkaitaan. Erään kotikäynnin jälkeen hän kokee kuitenkin traumaattisen tapahtuman eikä tunnu toipuvan siitä. Aina niin tunnollisen Lissan työ alkaa kärsiä hänen PTSD-oireistaa. Ratkaisuna hänen pomonsa terveyspalveluissa ehdottavat, että Lissa osallistuu vaihtojaksoon eli vaihtaa 3 kuukaudeksi paikkaa muualla toimivan sairaanhoitajan kanssa. Heillä on jopa vaihtopari valmiiksi katsottuna, Skotlannissa Kirrinfiefin kylässä työskentelevä miessairaanhoitaja Cormac. Ei auta mikään ja Lissa muuttaa Cormacin omakotitaloon tekemään kyläsairaanhoitajan töitä kun taas Cormac matkustaa Lontooseen Lissan sairaanhoitajien asuntolahuoneeseen kotisairaanhoitajaksi. Cormac entisenä armeijan lääkintämiehenä osaa jotenkin suhtautua Lissan hänen mielestään kylmäkiskoisiin omituisiin slummi- ja hienostoasiakkaisiin ja jopa naapurin omituiseen Kim-Angeen, Lissan parhaaseen ystävään. Lissan taas on hankalampi suhtautua toisaalta yrmyihin ja toisaalta liiankin toisistaan kiinnostuneisiin skotteihin ja hän on skoteille hieman liian kylmä, ylpeä ja viranomaisorientoitunut. Tilannetta tosin aikaa myöten helpottaa Cormacin paras ystävä ja sairaanhoitaja Jake sekä Lissan ystävystyminen Ninan ja Zoen, entisten muualta tulleiden kanssa. Vaihdon alussa Lissa ja Cormac lähettelevät toisilleen tekstiviestejä asiakkaistaan ja työasioista, sitten vähitellen muista ihmisistä, tekemisistään ja asumisistaan ja ennen pitkää viestit alkavat mennä henkilökohtaiseen suuntaan. Kumma tilanne, koska he eivät ole kertaakaan tavanneet tai eivät edes tiedä toistensa ulkonäköä.

Kaikki kolme osaa keskittyvät naisiin, jotka elävät huvien, ihmisten ja saasteiden keskellä suukaupungeissa eivätkä ole kovin onnellisia. He joutuvat sattumalta täysin erilaiseen ympäristöön ja erilaisten ihmisten keskelle. Joka kerta käydään läpi sitä, miten uusi elinympäristö vähitellen saa naiset hiljalleen muuttumaan ja ihastumaan. Kirjat kallistuvat ehdottomasti romantiikan ja chick litin suuntaan, mutta jotenkin ne ovat mukavan kevyttä luettavaa. On hauska seurata kunkin päähenkilön pikku hiljaa tapahtuvaa muutosta, ihmetystä täysin erilaisen ympäristön kauneudesta ja puhtaudesta sekä myös heidän vaikutustaan ennestään nurkkakuntaiseen ja vanhanaikaiseenkin ympäristöön.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 8, 22, 37, 43, 49

Kristiina

Helsingin Kirjamessut 27-30.10.2022

Helsingin kirjamessut pidettiin viime viikonloppuna. Ostin jälleen nettilipun, jolla pääsi seuraamaan 2 lavan, Hakaniemen ja Senaatintorin, tapahtumia. Syy, että palaan messuihin vasta nyt on se, että en töissäolon takia päässyt torstaina tai perjantaina seuraamaan esiintyjiä päiväsaikaan ja lauantainakin oli omat menonsa. Onneksi kuitenkin lipullani pääsi katsomaan väliin jääneitä vierailijoita myös jälkikäteen nauhoituksina, joten olen kuluneen viikon aikana katsellut kiinnostavia haastatteluja, joita en suorana nähnyt.

Tässä joitain tilannekuvia eri päivien tapahtumista. Mukana eivät ole kaikki katsomani haastattelut, vain omasta mielestäni ne, jotka saattaisivat olla olleet teistäkin kiinnostavia (ainakin minusta ne olivat).

 

27.10.2022

 

28.10.2022

Riikka Ala-Harja kirjastaan Tämä ei ole TV-sarja

Ville Ranta ja Pertti Jaarla sekä suomalainen sarjakuva

29.10.2022

 

Äänikirjapalvelu BookBeat jakoi toisen kerran omat palkintonsa vuoden kotimaiselle tulokkaalle ja vuoden dekkaristille. Palkitut (kuten ehdokkaatkin) on valittu BookBeatin kuuntelutilastojen ja annettujen arvostelujen perusteella.

30.10.2022

 

Viikolla katseltuja nauhoitettuja haastatteluja:

Kristiina