3 x murhia Islannissa

Tässä postauksessa lähdetään Islantiin. Hildurin jatko on ilmestynyt. Rósa & Björk (Satu Rämö) jatkaa poliisi Hildurin ja hänen kollegojensa, suomalainen Jakobin ja pomo Betan tutkimuksia. Hildur on väliaikaisesti Reykjavikissa sairaslomasijaisena eikä pidä kaupungista lainkaan. Kun Isafjordurin kunnallispoliitikko ja kähmintöjen takapiru Herman Hermansson löydetään ammuttuna hiihtoladulta, Hildur palaa ilomielin pikaisesti Länsivuonoille etsimään murhaajaa. Hilduria on jo muutaman päivän vaivannut pahan ennakkoaavistus. Ollessaan Reykjavikissa hän kiinnostui myös toisesta kuolemantapauksesta, pienlentokoneesta joka putosi matkalla Länsivuonoille ja jossa menehtyi koneen ohjaaja. Kotiin päästyään Hildur soittaa onnettomuustutkijoille ja pyytää kertomaan tietoja onnettomuudesta, kun ne saadaan selville, vaikka asia ei hänelle kuulukaan.

Herman on kunnallispoliitikko, eronnut, yhden aikuisen pojan, Islannissa kuulun jalkapalloilijan isä. Tutkimusten kuluessa selviää, että mies käytti häikäilemättömästi hyväkseen asemassaan saamiaan tietoja kahmiakseen itselleen lisää rahaa ja ajaessaan läpi haluamiaan päätöksiä saattoi turvautua jopa kiristämiseen ja vastustajien vahingoittamiseen. Lisäksi hän yritti saada jokaisen kelvollisen hameenkantajan alueella kanssaan vällyjen alle ja onnistuikin varsin usein. Hänen viimeisin valloituksensa oli poliittisen vastustajan vaimon iskeminen ja jopa valokuvaaminen. Hildurin ja Jakobin kuullessa Hermanin vastustajia ja liikekumppaneita, murhan motiiveja tuntuu olevan liikaakin, mutta ei aivan ilmiselvää sellaista. Sitten Hildur saa tiedon, että pienkoneen putoaminen ei ollutkaan onnettomuus, joku oli sabotoinut konetta. Käy ilmi, että lentäjä, entinen paikallinen lääkäri ja nykyinen monikansallisen yrityksen ulkomailla operoinut johtaja, oli Hermanin pitkäaikainen ystävä. Miehen jälkeensä jättämistä papereista ilmenee hänen aikanaan hävittäneen terveyskeskuksen papereista kaikki tiedot ja todisteet Hermanin pojan tekemästä pahoinpitelystä ja raiskauksesta. Aletaan selvittää, voisiko siinä olla syy murhiin.

Samalla, kun ryhmä tutkii tämän päivän murhaa, auki on edelleen Hildurin kahden pikkusiskon salaperäinen katoaminen vuosia aiemmin. Ihmisiä tavatessa heiltä löytyy aina joitain pieniä vihjauksia asiasta varsinkin siihen suuntaan, että Hildurin äidin elämässä ja avioliitossa ei tuolloin ollut kaikki kunnossa. Äidiltä ei vastauksia saada, koska hän ja tyttöjen isä kuolivat melko pian katoamisen jälkeen auto-onnettomuudessa, joten Hildurin on jatkettava asian selvittämistä muunlaisten vinkkien avulla. Myös Jakobin yksityiselämän solmut löystyvät, mies seurustelee paikallisen naisen kanssa ja on vihdoin pääsemässä kunnon toimiin estääkseen tanskalaista ex-vaimoaan sabotoimasta hänelle oikeudessa myönnettyjä poikansa tapaamis- ja yhteydenottotilanteita. Pomo Beta sen sijaan epäilee miehensä uskollisuutta ja saatuaan tältä koronan mies kertookin rakastajattarestaan, jolta tauti levisi perheelle. 

Jälleen kerran sujuvasti etenevää murhatutkimusten selvittelyä. Samaan aikaan kirjassa kerrotaan poliisien henkilökohtaisesta elämästä ja murheista. Tämä tekeekin kirjasta enemmän kuin dekkarin, se tutkiin paljolti ihmisiä ja ihmissuhteita. Jos haluatte yllättyä lopussa, lukekaa tämä kirja.

Törmäsin kirjamainoksissa itselleni ennestään tuntemattoman islantilaisdekkaristin kirjaan Jääkylmä aurinko (Lilja Sigurðardóttir).  Jäin siis Islantiin ja luin Áróran tutkimuksia-sarjan 1. osan. Árora on islantilaisen isän ja englantilaisen äidin kahdesta tyttärestä toinen. Hän asuu Skotlannissa ja on talousyksityisetsivä, jonka tehtävänä on löytää laillisin ja laittomin keinoin kansainvälisille markkinoille piilotettua rahaa usein avioerojen ja talousrikosten yhteydessä. Áróra rakasti edesmennyttä isäänsä, mutta ei niinkään islantilaista elämää, jollaista hän eli lapsuudessaan. Mutta isältään hän peri ulkonäkönsä, ison kokonsa ja kiinnostuksen voimailulajeihin. Pienikokoinen ja hento vanhempi sisar Ísafold taas on suojeltava ja hankala luonne, joka halusi ennen kaikkea elää islantilaista elämää. Välit perheessä ovat huonot eikä Áróra tule oikein toimeen aina isosiskon puolelle asettuvan äitinsä kanssa ja siskon kanssa välit ovat tätä nykyä täysin poikki. Ísafold oli nimittäin naimisissa islantilaismiehen, Björnin, kanssa ja Áróra oli joutunut avioliiton aikana useamman kerran lentämään Islantiin sisaren soitettua huumekauppiasmiehensä pahoinpidelleen häntä. Joka kerta Áróra vei sisaren turvakotiin, kehotti ottamaan avioeron ja pysymään miehestä erossa. Ja joka kerta sisar palasi miehen luokse ja sanoi kaiken olevan taas hyvin. Viimeisimmän soiton saatuaan Áróra kieltäytyi enää lentämästä paikan päälle auttamaan, jolloin sisko lakkasi soittamasta ja blokkasi hänet sosiaalisessa mediassa. Nyt äiti soittaa Áróralle ja kertoo Ísafoldin kadonneen, tytär ei vastaa soittoihin, ei soita eikä ole 2 viikkoon postannut mitään Facebookiin. Äiti ei tunne tyttärensä islantilaisia sukulaisia tai ystäviä ja aviomies vain väittää Ísafoldin jättäneen hänet ja häipyneen maasta. Äiti haluaa Áróran matkustavan paikan päälle, etsivän siskonsa ja ottavan avukseen setänsä, poliisina työskentelevän Davidin. Ei auta muu, Áróra matkustaa maahan, asettuu hotelliin ja alkaa etsinnän aviomiehen sukulaisista ja sisaren ystävistä. Yksikään ei kerro tietävänsä, mihin sisko hävisi, missä olosuhteissa ja missä hän on. Björn ja hänen sukulaisensa väittävät naisen matkustaneen Englantiin, mikä tietysti ei pidä paikkansa. Áróra menee tapaamaan Davidia (ei sittenkään setä vaan tädin entinen aviomies) ja heidän välillään tuntuu välitöntä molemminpuolista sähköistä vetovoimaa. Kaksikko yrittää kaikin keinoin etsiä sisaren, mutta hänestä ei ole mitään tietoja viimeisten viikkojen ajalta, hän ei ole poistunut maasta, käyttänyt sosiaalisen median tilejään tai käyttänyt rahaa. Joten Ísafold ilmoitetaan poliisille kadonneeksi, jotta asia saadaan virallisesti tutkittua ja lomalla oleva David tutkimuksen johtoon. Valitettavasti orastava molemminpuolinen kiinnostus saa kolhun, kun David ja Áróran maahan lentänyt äiti tapaavat eräänä iltana ravintolan ovella humalaisen Áróran käsipuolessaan hänen ensimmäisenä Islannin iltanaan hotellista iskemänsä mies, Hákon. Áróran mielenkiinto tosin on puhtaasti ammatillista, ensimmäisen yön jälkeen hänelle selvisi että mies on talousrikollinen, jolla on maksamattomat miljoonavelat ympäri Eurooppaa mutta joka samalla omistaa ketjun hienoja hotelleita. Miten se on mahdollista, mistä rahat hotelleihin ovat peräisin ja missä ovat kadonneet, lainatut miljoonat? Juuri, kun poliisi on aikeissa pidättää Björnin, mieskin katoaa. Kotietsinnöissä selviää, että asunnossa on tapahtunut veriteko ja Ísafoldin katoaminen muuttuu murhatutkimukseksi. Mutta asioista ehkä parhaiten perillä olleilla henkilöillä, Ísafoldin ja Björnin naapureilla, keski-ikäisellä Grimurilla ja vanhemmalla naisella Olgalla, on omat salaisuutensa, jonka takia he eivät kerro poliisille ja Áróralle totuutta pariskunnasta ja heidän elämästään. Selviää kuitenkin, että ennen katoamista Ísafoldin elämä ei ole ollut kunnossa, nainen on ollut allapäin ja mietteissään. Lisäksi hän on saanut potkut viimeisimmästä työpaikastaan varastettuaan sieltä muiden lääkkeitä miehensä pyynnöstä. 

Täytyy sanoa, että en lukiessani erityisemmin pitänyt Árórasta. Hän on suojelijaluonne ja erittäin taitava työssään. Toisaalta taas hänen vahvuutensa ja se, että hän ottaa uudeksi elämäntehtäväkseen löytää edes sisarensa ruumiin, estävät häneltä kaikki mahdollisuudet läheisiin suhteisiin ihmisten kanssa. Minua jäikin siksi vaivaamaan toisaalta Áróran ja Davidin tuntema vahva vetovoima toisiaan kohtaan ja toisaalta ristiriita sen ja Áróran käytöksen välillä. Sekä naisen hieman kylmäkiskoinen suhtautuminen muihin ihmisiin. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut siihen, että kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Eikä siihen, että jatkossa asioiden kehittyminen alkoi kiinnostaa. Kun löysin tiedon, että Islannissa sarjasta on juuri ilmestynyt jo 4. osa, halusin  lukea lisää. Löysinkin netin kautta sarjan 2. osan, joka on jo käännetty englanniksi. Joten, jos haluat tutustua jatkoon itse ilman ennakkotietoja, lopeta lukeminen tähän.

 

Englanniksi käännetyssä Áróran tarinoiden toisessa osassa, Red as blood (Lilja Sigurðardóttir), jatkaa Áróra sisarensa ruumiin etsintää samalla kun hän joutuu mukaan uuteen juttuun. Áróran englantilainen kumppani ottaa naiseen yhteyttä. Hänen islantilainen asiakkaansa haluaa nostaa ulkomaiselta tililtään rahaa kidnapatun vaimonsa lunnaita varten. Kumppani pyytää Áróraan ottamaan yhteyttä mieheen, Flosiin, ja tukemaan ja neuvomaan miestä, koska tämän Islannin valtiolta salaaman ulkomaiselle tilille maksetun rahan tuonti maahan lunnaiksi paljastaa automaattisesti Flosin salaiset tulot. Mutta Flosi ei välitä, hän joutuu kidnappauksen takia tunnustamaan itselleen rakastavansa kovasti kadonnutta vaimoaan Gudrunia huolimatta intohimojen väljähtymisestä, omasta rakastajattarestaan Bergrósista ja juuri täysikäisestä tyttärestään Sara Sólista, joka ei tullut toimeen äitipuolen kanssa mutta jota isä hemmotteli. Áróra huomaa heti, että koska lunnasvaatimuksessa rahat pyydetään euroina, joku tietää Flosin ulkomaille kätketyistä rahoista. Hän suostuttelee tappouhkauksesta huolimatta Flosin ottamaan poliisin mukaan tutkimuksiin ja ottaa yhteyttä Davidiin, jotta tämä tulisi taloon ystäväksi tekeytyneenä ja hoitaisi asiaa poliisin puolelta. Niin taloon saapuvat David ja perässä tämän työpari Helena sukulaistyttönä. Koska kidnappaus rikoksena on niin poikkeuksellinen Islannissa ja koska epäillään jonkun lähipiiristä olevan osallisena, perustetaan poliisin sisälle huippusalainen työryhmä tutkimaan rikosta. Vain David ja Helena näyttäytyvät paikan päällä. Vaikka Flosi taas haluaa vain rakkaan vaimonsa takaisin, hän jää jatkuvasti kiinni tärkeiden tietojen salailemisesta. Rakastajatar Bergrós paljastuu vahingossa ja mies ei kerro juuri mitään liikeasioistaan. Eikä siitä, kuinka paljon todellisuudessa Gudrun, entinen vaimo Karen ja tytär Sara Sól tietävät hänen bisneksistään. Talousetsivänä Áróra alkaa yhteistyökumppaninsa hälyttämänä tutkia Flosin ulkomaista tiliä, mistä sinne on kertynyt valtava summa rahaa ja mihin sieltä lähtevät isot rahasummat maksetaan. Käy ilmi, että Flosi pesee tilin kautta venäläismafian rahoja ja tämä osaltaan vahvistaa jonkinlaisia epäilyjä ammattirikollisten suorittamasta rikoksesta. 

Kun tutkinnassa käy sitten ilmi, että kidnappaus ei olekaan totta vaan Gudrun on itse kävellyt pois talosta, asia saa uuden käänteen. Juuri kun Flosi ja tutkijat uskovat vaaran poistuneen ja alkavat etsiä Gudrunin olinpaikkaa ja häntä auttaneita ystäviä, löytyy Gudrunin ruumis. 

Jälleen kerran minua häiritsee Áróran kaksitahoinen luonne. Vaikka hän tässä osassa osoittautuu hieman vähemmän kylmäkiskoiseksi kuin 1. osassa, hänen syyllisyyden- ja velvollisuudentunteensa sisaren murhan jälkeen ovat suhteettomia ajatellen heidän suhdettaan. Vaikka sisaren auttaminen osoittautui useamman kerran turhaksi, Áróra potee valtavaa syyllisyydentunnetta siitä, ettei viimeisellä kerralla rientänyt sisarensa avuksi. Tämä on osittain perua isältä, joka lapsuudessa sanoi Áróralle, että vaikka hän on nuorempi sisar, hänen hengen- ja ruumiinvoimansa ovat paljon suuremmat kuin sisaren ja siksi tytön on suojeltava Ísafoldia. Tästä kumpuaa myös se velvollisuudentunne, että hänen on löydettävä sisarensa ruumis ja saatava se Englantiin haudattavaksi. Kun David sitten ilmoittaa, että hänen on poistettava itsensä Ísofoldin katoamisen tutkimuksista poliisin puolelta heidän suhteensa takia, Áróra ilmoittaa, että vaikka he ovat olleet yhdessä sängyssä Áróra ei voi ryhtyä Davidin kanssa suhteeseen ennen sisaren löytymistä ja siksi Davidilla ei ole syytä lopettaa tutkimuksiaan. Siitä huolimatta odotan seuraavaa osaa mielenkiinnolla. Haluan lukea, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tosin en edelleenkään ymmärrä ihmistä, joka tahallaan sabotoi omaa elämäänsä sisaren takia, joka puolestaan tuntui koko Áróran elämän ajan inhonneen pikkusiskoaan.

Kristiina

Vaihteeksi dekkareita

Haihtuneet (Anneli Kanto) on alku, ainakin lupausten mukaan, kolmiosaiselle Näkijä-sarjalle. Sinänsä kirja ei ole varsinainen dekkari, mieluummin mysteeritarina, jossa Anneli Kanto naljailee hieman ironisesti maalaismaiselle nurkkakuntaisuudelle ja omanlaatuisille uskonnon ilmentymille. 

Kuihtuvan Kirkkojärven taajamaan astuu bussista näyttävä punapää, joka jättää saapuessaan paikalliskauppaan mainoksen näkijän ja ennustajan toimestaan ja kehottaa kiinnostuneita ottamaan yhteyttä antaen pienen esimerkin kyvystään nuorelle kassatytölle Selenalle. Noora-nimeä kantava Näkijä asettuu vuosia tyhjänä olleeseen omakotitaloon asumaan ja saa pian muutamankin asiakkaan. Yksi heistä on paikkakunnan entisen maalitehtaan omistajan ja johtajan leski Hanna Silvennoinen, jonka mies katosi paikkakunnalla yli 6 vuotta aiemmin samana yönä, jolloin katosi myös 2 nuorta tyttöä. Asia aiheutti leskelle paljon harmia, koska tehdas, paikkakunnan ainoa suurtyöllistäjä meni nurin ja verottaja on kimpussa. Nyt leski on mukana yhdessä kunnanjohtaja Emilia Laihon kanssa ajamassa kuntaa uuteen nousuun Kultalampiprojektilla. Sitä vastustaa paikallinen rehtori ja vihreiden nokkamies Simo Helin ja paikkakunnan erikoisen uskonlahkon, Veripuhtaiden nokkamies, perustaja ja saarnaaja Luukas Markusson. Kadonneet nuoret tytöt olivat Selenan isosisko ja saarnaajan tytär, paikallisen järven ruoppauksesta huolehtivan kaivinkoneurakoitsijan Markus Markussonin sisar. Selena ja Markus tapaavan toisiaan satunnaisesti salaa puhuakseen kadonneista tytöistä. Näkijä joutuu tahtomattaan Hannan, Selenan ja Markuksen kautta vedetyksi katoamisjuttuun, vaikka hänen tuloonsa paikkakunnalle ja siellä oloonsa onkin täysin toinen, henkilökohtainen syy. Veripuhtaat on outo uskonlahko, jossa vaaditaan veren puhtautta, vastustetaan kaikkea keinotekoista, mm. keinokuituja ja jossa seurakunnassa kaikkien asema pohjautuu heidän veriryhmäänsä. Saarnaaja Luukas odotti tyttärensä ja poikansa ottavan paikkansa seurakunnan seuraavina johtajina, mutta tytär pani kynsin hampain hanttiin katoamiseensa asti eikä Markuskaan halua seurakunnan työhön mukaan, mutta on liian arka pannakseen isälleen suoraan juurikaan hanttiin, hän valitsi yrittäjyyden omaksi polukseen, mutta asuu yhä isän kanssa ja toistaiseksi isä kustantaa elämisen, joten Markus on puun ja kuoren välissä. Kun saarnaaja vielä julistaa Näkijän noidaksi, joku uhkailee tätä ja jopa yrittää sytyttää hänen asuttamansa talon palamaan, on Näkijän paitsi ajettava omaa asiaansa myös jotenkin puututtava katoamistapauksiin. 

 

Kuolema sisäoppilaitoksessa (Lucinda Riley) taas on dekkari. Jazz Hunter on mielestään entinen Scotland Yardin etsivä ja tuleva taiteilija, joka on juuri muuttanut uuteen taloon Norfolkissa. Scotland Yardin hän jätti, koska sai selville, että hänen samalla osastolla työskennellyt miehensä oli pettänyt Jazzia toisen osaston työtekijän kanssa. Jazz pakkasi tavaransa, häipyi Italiaan ja hankki avioeron. Tuskin hän on saanut oltua pari päivää talossa odottamassa remonttimiehiä, kun entinen pomo Norton ilmestyy paikalle pyytäen Jazzia selvittämään läheisessä St. Stephen´sin koululla tapahtunutta oppilaan, Charlie Cavendishin murhaa. Pojan isä on paikallinen "tärkeä henkilö" ja asianajaja ja Norton haluaa paikalle hyvän etsivän, jollainen Jazz on eikä hänen eronsakaan ole vielä virallinen. Saatuaan avukseen entisen parinsa, Alastair Milesin, Jazz ottaa tapauksen hoitaakseen. 

St. Stephen´sin sisäoppilaitoksessa selviää, että murhattu Charlie oli ollut pahemman laatuinen kiusaaja, jonka tekemisiä rehtori Robert Jones oli yrittänyt hillitä pitäen mielessään v. 1979 sattuneen tapauksen, jossa kiusattu poika oli hirttänyt itsensä koulun kellarissa. Sen sijaan asuntolan valvoja Sebastian Fredriksin mielestä Charlie oli vain tavallinen, hieman villinpuoleinen poika jonka kiusaaminen oli vain pojille tyypillistä kiusoittelua. Siihen, että Charlie oli kohdistanut kiusaamisensa erityisesti erääseen nuoreen oppilaaseen, Rory Millariin, Fredriks vähätteli erityisesti. Rory, nuori, hintelä ja arka poika sen sijaan oli erittäin peloissaan ja karkasi heti tutkimusten alkuvaiheessa isänsä kanssa saaden äitinsä Angelinan hysteeriseksi ja tämän uuden poikaystävän, ilkeän lakimiehen Julian Forbesin raivoihinsa. Asuntolan emäntä Madelaine Smith sen sijaan kertoo sen sijaan poliiseille ihan tarkalleen, millainen ylimielinen kiusaaja ja surkea ihminen murhattu poika oli. Lisäksi hän kertoo, että murhailtana asuntolassa olisi pitänyt olla kaksi valvojaa, Fredriks ja toinen opettaja, Hugh Daneman, mutta Fredriks oli lähtenyt muualle ja emäntä oli auttanut päänsärkyä potevaa Rorya. Kun vielä Hugh Daneman tekee itsemurhan ennen kuin poliisit onnistuvat tapaamaan hänet, on kaikenlainen sotku valmis. Jazzille tulee yhä selvemmäksi, että murha liittyy vanhoihin asioihin ja ihmissuhteisiin, mutta tosiasioiden selville saaminen on hidasta ja tapauksen ratkaisu mutkistuu, kun paikalle ilmestyy entinen aviomies sotkeutumaan asioihin.

Jälleen kerran Rileyn kirjoille tuttu ihmisluonteen tutkiminen ja historian vaikuttaminen nykypäivään luo monimutkaisen, jopa arvoituksellisen tarinan. Kirja kuuluu 3 kirjan ryhmään, jotka Lucinda Riley on kirjoittanut uransa alussa ennen kuin hänellä oli vielä kustantajaa. Kaksi niistä on jo aiemmin julkaistu, tämä oli niistä viimeinen. Kirjan esipuheessa Lucindan poika kertoo kirjasta ja sen historiasta. Sääli, ettei näitä takataskuun jääneitä kirjoja taida enää olla, niin paljon nautin joka kerta lukiessani Lucinda Rileyn hienosti etenevää mutta samalla taaksepäin usein katsovaa tekstiä.

Thamesjoen murhat (Robert Thorogood) tuo lukijalle tutustuttavaksi 77-vuotiaan Judith Pottsin. Hän asuu itsekseen Marlowin kylässä Thamesjoen varrella, laatii työkseen ristikoita lehdille, käy iltauinneilla joessa ja siemailee iltojen päätteeksi viskiä. Erään iltauinnin aikana hän kuulee naapurin taidegallerian omistajan talosta ääniä ja laukauksen. Varmana siitä, että naapuri on murhattu hän ilmoittaa poliisille, joka vähättelee tapahtunutta eikä tarkastuskierroksella löydä mitään silmiinpistävää. Niinpä Judith piipahtaa seuraavana päivänä naapurissa ja löytää miehen ruumiin. Kun poliisi ei oikein innostu ja epäilee jopa Judithia, tämä päättää ratkaista murhan itse. Sopiva murhaajaehdokaskin löytyy, tällä vaan on ikävästi murhan ajaksi alibi. Ryhtyessään murhanratkontaan hän saa pian avukseen ronskin koirahoitajan Suzien ja vastahakoisen, supervaimon ja -äidin titteliä tavoittelevan sääntöjä noudattavan kirkkoherran vaimon Becksin. Sitten tapahtuu toinen ja kolmas murha. Jokaiseen on sopiva murhaajaehdokas ja näillä aina alibi. Jopa tutkimuksia johtava rikosylikonstaapeli Tanika Malik on naisten kanssa samaa mieltä, mutta miten murhat tehtiin ja toteutettiin? Ja miksi. Siinäpä naisille pohdittavaa ja todistettavaa. 

Ihanan englantilainen, leppoisa ja humoristinen dekkari hieman Agatha Christien tyyliin, nämä rouvat vain ovat hieman toiminnallisempia kuin neiti Marple. Viihdyttävää, mukaansatempaavaa lukemista.

Mukaan valikoituu vielä plussakirja, Murha ennen iltahartautta (Richard Coles), jossa enlantilaiskylä Champtonin rovasti Daniel Clement joutuu mukaan ratkaisemaan kirkossa tehtyä murhaa. Daniel asuttaa pappilaan yhdessä äitinsä ja välillä Lontoosta saapuu kyläilemään myös näyttelijäveli. Kun paikallisen aatelismiehen serkku murhataan kirkkoon, alkaa kuhina. Tosin jo enne murhaa kuhinaa aiheuttaa myös Danielin ehdotus rakentaa vanhaan kirkkoon sisävessa, paikallinen kukkaisyhdistys vastustaa suunnitelmaa saadakseen kukkienasettelutoiminnalleen lisää tilaa kirkkoon. Kaikki pohtivat murhaajan henkilöllisyyttä ja motiiveja, kun löytyy toinen ruumis, paikallinen entinen opettaja ja paikallishistorian tutkija ja tuntija. Motiivien täytyy löytyä jostain menneisyydestä, sillä tästä päivästä ei sitä tunnu löytyvän. Myös Daniel joutuu pohtimaan murhan syitä ja murhatekoja.

Tämäkin on hyvin traditionaalista brittiläistä dekkarikirjallisuutta. En tosin ihmettele, sillä kirjoittaja on itsekin pappi ja sarjalle on luvassa jatko-osia. Myös tätä verkkaistahtista kirjaa luki hyvin mielellään.

Kristiina

Naiskohtaloita naistenpäivän kunniaksi

Viime vuonna luin historiaa miessotureista, nyt vuoron saivat naiset. Sodan kuningattaret amatsoneista valkyrioihin (Karolina Kouvola) sisältää paljolti enemmän historiallisiin legendoihin ja tarinoihin perustuvaa tarinaa naisista sotureina kuin faktaa. Niin monilla kansaoilla on myyttejä ja legendoja naissotureista, mutta niiden kertomuksia on vaikea todistaa tosiasioiksi, ennemminkin ne tuntuvat juuri taruilta. Tosin nuo tarut ovat muuntuneet aikojen myötä joka aikakaudella populaarikulttuuriksi. Tuskin kukaan on voinut olla törmäämättä käsitteeseen amatsonit. He ovat kautta aikojen olleet tarunomaisia naistaistelijoita, mutta oliko heitä todellisuudessa ja keitä he olivat? Yleisin uskomus tuntuu olevan, että legenda amatsoneista perustuu tosiasiassa paimentolaisheimoihin, jotka elivät vaeltelevaa elämään ja joissa jokaisen jäsenen, myös naisten, oli opittava puolustautumaan tai hyökkäämään ja näin ollen hallitsemaan ratsujensa ja aseiden käytön. 

Kirjassa ovat mukana myös ristiretkillä Lähi-idässä mukana olleet naiset sekä viikinkien naissoturit. Ristiretkillä mukana olleet naiset mielletään usein prostituoiduiksi, sotureiden vaimoiksi tai apuväeksi, joka palveli miehiä heidän taistellessaan. Mutta todistettavasti tarinat kertoivat myös päälliköiden vaimoista ja jopa kuninkaallisista naisista, jotka osallistuivat ristiretkille miestensä mukana johtajina ja miehen kuoltua taisteluissa siirtyivät usein armeijan johtajiksi. Viikinkihaudoista taas on löytynyt naisia, joilla oli taisteluhaavoja ja jotka oli haudattu aseiden kanssa. Myös tarinat kertoivat taistelevista viikinkinaisista. Valitettavasti tässä päästään tilanteeseen, jossa arkeologisia tutkimuksia johtivat aiemmin miehet, jotka siirsivät omat sen aikaiset yhteiskunnalliset käsityksensä löydöksien ja tarinoiden tosiasioista omaan maailmaansa. Niissä nainen ei sotinut, korkeintaan puolustautui ja näin ollen sotureina toimineet naiset eivät sotineet, vaan saivat kunnian ja arvostuksen osoitukset vain miestensä "perintönä". Kun myöhemmin on tieteellisesti todistettu, että hautojen ja tarinoiden sankarit olivat todella naisia, sitä on tiedemaailman vielä tänäkin päivänä vaikea uskoa. Myös Aasialaisissa tarinoissa esiintyy useita naissotureita, joita osaa pidetään todellisina henkilöinä ja sankarittarina, osia taas vain tarinaan liittyvinä jumalten henkilöityminä, ei oikeina naisina. Tietysti kirjassa on mukana myös Jeanne d´Arc. Esimerkiksi Aasian naistarinoiden naissoturit pukeutuvat usein Jeannen tavalla miehiksi sotiessaan tai kostaessaan, mutta vaihtoivat taas naisten vaatteisiin ja naisellisiin tapoihin sotatilanteen rauhoituttua. Sitä taas Jeanne d'Arc ei koskaan suostunut tekemään ja tuomittiin kuolemaan. Hyvin paljon jokaisen ajan naiskäsitys ja yhteiskunnallinen tilanne heijastuvat siihen, miten tarinoita naissotureista käsiteltiin. Nykypäivän naissotilaita, jotka joka puolella maailmaa ovat tosiasia, kirjassa ei käsitellä.

Helmet lukuhaaste kohdat 37, 38, 39

Alice Hartin kadonneet kukat (Holly Ringland) on kirja lähisuhdeväkivallasta sen monissa muodoissa. Kirjan alussa Alice on 9-vuotias ja elää Australiassa syrjäisessä talossa äitinsä ja isänsä kanssa. Isä on väkivaltainen, ailahtelevainen ja sulkeutunut. Kun hän on poissa töissään sokeripelloilla, Alicen elämä äidin kanssa on täynnä tarinoita ja kukkia. Samalla talossa asuu pelko siitä, mitä isä tekee seuraavaksi ja miksi hän on usein niin ilkeä, väkivaltainen ja sulkee perheensä kotitilan rajojen sisäpuolelle haluamatta, että he tapaavat ketään tai menevät mihinkään. Äidin ollessa viimeisillään raskaana odottaen toista lasta syttyy kotona tulipalo ja Alice jää orvoksi. Syyttäen itseään tapahtuneesta, koska tytöllä ei ole kuin hajanaisia pieniä välähdyksiä illan tapahtumista, Alice menettää puhekykynsä. Sitten paikalle ilmestyy isän äiti June, jonka olemassaolosta Alice ei ole koskaan tiennyt ja vie tytön luonnonkasvitilalleen Thorfieldiin. Jo tässä vaiheessa selviää, että syntymätön poika, jota äiti odotti, oli myös selvinnyt tulipalosta, mutta isoäiti haluaa vain Alicen ja antaa pojan toiselle kasvatiksi kenenkään kertomatta siitä Alicelle. Thornfield on sukutila, joka on periytynyt Junen isoäidiltä aina alenevalle suvun naiselle, koska jokainen suvun nainen ennenkin on elänyt väkivaltaisessa suhteessa mutta saanut tilan haltuunsa. Siellä kasvatetaan luonnonkukkia, myydään niitä ja niistä tehtyjä tuotteita, tutkitaan luontoa ja eletään sen ehdoilla. Talossa asuu ja työskentelee myös joukko muita naisia, jotka ovat päätyneet sinne, koska ovat tarvinneet elämäänsä turvapaikan. Aikuisuutensa kynnyksellä Alice rakastuu paperittoman maahanmuuttajanaisen poikaan ja nuoret päättävät karata ja muuttaa Romaniaan, pojan syntymämaahan. Poika kuitenkin katoaa sinä yönä, jolloin heidän piti karata. Aikuistuttuaan tilalla alkoholisoituneen isoäitinsä ja muiden vakituisten tilan asukkaiden kanssa Alicen isoäiti olettaa tytön alkavan huolehtimaan tilasta sen perittyään. Vähitellen Alice saa kuitenkin selville isoäitinsä petolliset teot ja hän häipyy tilalta kauas, toiselle puolelle Australiaan. Alice saa töitä luonnonpuistosta, alkaa elää omaa elämäänsä ja rakastuu jälleen mieheen, joka ei ole sitä, mitä päältä näyttää. Uusien ystävien tekisi mieli varoittaa Alicea, mutta umpirakastunut tyttö ei kuitenkaan uskoisi muita. Kunnes hän alkaa itse tajuta miehen omistushalun ja naisen ajamisen eristykseen omaksi omaisuudekseen. Kun Thornfieldin perintö, onnettomasti päättyvä rakkaus ja veljen olemassaolon paljastuminen selviävät Alicelle, hänen on vihdoin otettava elämänsä omiin käsiinsä ja pelastauduttava häntä uhkaavalta edellisten sukupolvien kohtalolta.

Tämä kirja on ennen kaikkea kasvukertomus. Samoin kuin kertomus siitä, miten määrätynlaiset luonteenpiirteet ja käyttäytymismallit periytyvät sukupolvelta toiselle, kunnes löytyy tarpeeksi vahva yksilö katkaisemaan tuon kierteen. Se on kertomus myös salailusta ja lähisuhdeväkivallasta, ei vain miesten ja naisten suhteessa vaan myös tietyllä lailla eri sukupolvien välillä. Samoin kirjan läpi kulkee päähenkilöiden läheinen suhde luontoon ja kasveihin. Kannattaa ehdottomasti lukea, vaikka ei aina niin helppoa luettavaa.

Helmet lukuhaaste kohdat 2, 3, 4, 13, 18, 26, 40, 42, 45

Kun tartuin kirjaan Tämä kokonainen maailmani (Elizabeth Gilbert), kuvittelin ennen aloittamista lukemani perusteella kirjan kertovan 1800-luvulla elävästä älykkäästä kasvitieteilijänaisesta, joka menestyy ja selviää huolimatta ajan naisille asetetuista esteistä ja odotuksista. Lukukokemus osoitti, että kirja samalla oli sitä ja kaukana siitä. Kirja on kertomus Alma Whittakerin elämästä. Alma syntyy v. 1800 rikkaaseen perheeseen Philadelphiassa. Perheeseen kuuluu sivistymätön mutta kasvien, varsinkin lääkekasvien viljelyllä ja niiden ja lääkkeiden myynnillä suunnattoman omaisuuden kerännyt liikemiesisä Henry ja järkevä, viisas ja erittäin sivistynyt hollantilaisäiti Beatrix sekä talon taloudenhoitaja, avioparin aikanaan Hollannista mukaan tuoma Hanneke de Groot. Useiden keskenmenojen välillä maailmaan tuli Alma ja vanhemmat tyytyivät tähän. Almasta kasvatetaan muita ajattelevaa, puhdasta mutta äitinsä opetuksilla oppinutta ja tieteellisesti ajattelevaa naista. Perheen illallispöydässä vierailevat aikansa tunnetut, oppineet tiedemiehet ja taitavat liikemiehet ja nuoresta pitäen Alma osallistuu päivällisille ja keskusteluun ja suhtautuu asioihin aina tieteellisesti ajatellen ja väitellen. Koska molemmat vanhemmat taitavat kasvitiedon ja äiti myös kielet ja kirjallisuuden, Almakin kasvaa pienestä alkaen kasvimaailman tutkimiseen laajojen tilusten alueella alkaen jo nuorena kasvitieteilijäksi. Muita kaupungin samanikäisiä lapsia hän jopa hieman pelkää, vaikka heitä tarkkaileekin joskus kaukaa. Sitten Alman elämä mullistuu, kun perhe adoptoi kauniin mutta etäisen ja ajatuksensa salaavan kaupungissa syntyneen, orvoksi jääneen tytön, Prudencen. Talossa vieraileva, kasvitieteellistä julkaisua ja kirjoja painava ja julkaiseva Georg Hawkes kiinnostuu Alman tieteellisistä kirjoituksista ja alkaa julkaista niitä lehdessään, ensin nimellä A. Whittaker, mutta Alman saatua kasvitieteellisessä piirissä hieman mainetta julkaisuillaan, hänen koko nimellään. Tällainen erikoisuus sallitaan naiselle, jolla on rikas ja erikoinen tausta. Tavalliselle naiselle ei sellainen olisi sallittua 1800-luvun alussa. Alma tietysti rakastuu Georgeen ja toivoo tämän samaan tapaan ajattelevan, sivistyneen ja tieteellisen miehen kosivan itseään joskus. Samoihin aikoihin Alman ja Prudencen elämää putkahtaa lähitilalla asuva, vilkas, hömppä ja tyhjäpäinen Reeta, joka vain päättää, että Alma ja Prudence ovat hänen parhaita ystäviään ja hän heidän. Tytöt hyväksyvät hyväntuulisen, koko ajan päättömiä höpöttävän ja pinnallisen Reetan ystäväkseen ja tämä muodosta ikään kuin siteen siskostenkin välille aina kolmikon ollessa yhdessä. Muuten Alma ja Prudencen välinen suhde on kohtelias, mutta kylmä. Alma kun ei saa Prudencesta selvää ja Prudence taas ei koskaan tuo ilmi omia ajatuksiaan. Alman äiti kuolee syöpään ja Alma joutuu äidin sijasta auttamaan isää liikeasioissa. Äidin sairastaminen on saanut isän liikeasioiden virallisen puolen hoidon rempalleen ja Alma joutuu kuukausia laiminlyömään omaa tieteellistä sammaleiden tutkimustyötään perehtyäkseen isän liikeasioiden hoitoon ja niiden saattamiseen ajan tasalle ja kuntoon. Kun Almalla on taas aikaa omalle työlleen, hän huomaa Reetan kihlautuneen Georg Hawkesin kanssa ja Prudencen perheen entisen kotiopettajan kanssa ja pian pidetään kummankin häät. Molemmat avioliitot osoittautuvat epäonnistuneiksi. Prudence on saanut naimisiin mennessä suuret myötäjäiset, mutta pariskunta lapsineen elää köyhää elämää omistautuneena abolitionismille ja on lahjoittanut kaiken omaisuutensa rotusorron vastaiseen työhön eläen mustien perheiden kanssa heidän köyhää elämäänsä. Reetalle ja Geogella ei taas ole mitään yhteistä ja Georg toivoo, että hänen tyhjiä höpöttävä vaimonsa vaikenisi aina välillä. Vähitellen Reeta vaikeneekin, koska hänen järkensä alkaa sumentua ja käytöksensä muuttua väkivaltaiseksi ja viimein hän joutuu mielisairaalaan. Alma taas omistautuu sammaltutkimukselle ja niin vierähtää 20 vuotta. Sitten tilalle saapuu Ambrose Pike, orkideoita Meksikossa ja Guatemalassa vuosia tutkinut ja piirtänyt rutiköyhä, vaatimaton ja hengellinen n. 30-vuotias mies. Jälleen kerran nyt 40 ikävuotta ylittänyt  Alma rakastuu, vaikka Ambrose yhteisten keskustelujen ja työn lomassa paljastaa aikanaan halunneensa muuttua ihmisestä hengelliseksi olennoksi niin hartaasti, että oli itsekin nuorena joutunut välillä mielisairaalaan hoitoon. Ambrose kosii Almaa, ja Alma ajattelee, että hän saa vihdoin kokea myös avioliiton ja naiseuden ilot. Mutta Abrose ei ole halunnut lihallista yhteyttä, vain hengellistä ja niin Alma päättä lähettää Ambrosen pois yhteisestä kodista Tahitille. Alma ei kuule enää Ambrosesta enne kuin saa hänen kuolinviestinsä ja salkun, josta löytyy satoja piirroksia alastomasta, komeasta tahitilaismiehestä. Kun isä sitten kuolee ja jättää suunnattoman omaisuutensa vain Almalle, Alma saa kuulla Hanneke de Grootilta muutamia totuuksia ihmisistä ympärillään. Viimeistään nyt käy ilmi, että Alma ei tieteellisessä, järkiperäisessä ajattelumaailmassa ole koskaan oppinut ymmärtämään ihmisten mieliä eikä ole koskaan edes kiinnittänyt jonkinlaisessa omassa älyllisessä ylimyydessään edes heihin oikein huomiota. Alma lahjoittaa melkein koko omaisuutensa sisarelleen ja matkustaa itse ensin Tahitille selvittämään Ambrosen todellista luonnetta ja salaisuuksia. Oleskeltuaan siellä tarpeeksi kauan ja saatuaan joitakin asioita selville ja todettuaan, ettei koskaan oppisi tuntemaan miestään, hän jatkaa matkaa Hollantiin tutustuakseen ja tullakseen osaksi äitinsä sukua, Hortus Botanicusta sukupolvia johtaneeseen van Devenderin sukuun. Tässä vaiheessa Alma lähentelee jo 60 vuotta ja päästyään osaksi van Devenderin sukua hän päättää jäädä loppuelämäkseen Hollantiin. Matkallaan sinne Alma on kirjoittanut tutkielman evoluutioteoriasta, mutta ei enonsa kehotuksista huolimatta julkaise sitä, koska ei saa joitakin ihmisiä, jotka toimivat elämänsä pyyteettömästi (kuten Prudence) sopimaan teoriaansa sopeutumisesta ja vahvemman voitosta. Sitten onkin liian myöhäistä, koska Darwin julkaisee oman evoluutioteoriansa, saman kuin Almalla mutta puuttumatta ihmisen käyttäytymiseen luomakunnassa. Nyt Alma elää jo elämänsä "vanhuusaikoja" pohdiskeluineen.

Kirjan luontokuvaukset ja luonnon tutkimista koskevat kuvaukset ovat ihastuttavia. Mutta jatkuva jahkailu, pohdiskelu ja ihmisten ihmetteleminen sai minut lukijana välillä puuduksiin ja kyllästymään. Lisäksi Alman suunnaton itsekkyys ja ihmisten ymmärtämättömyys sekä jatkuva pakeneminen älykkyyden ja tieteellisyyden turviin saivat minun paikka paikoin inhoamaan häntä suuresti. Vaikka Alma oli olemukseltaan ja ulkonäöltään kolho ja tunsi aina jääneensä paitsi elämän ihmisille tärkeistä asioista kuten rakkaudesta, parisuhteesta ja omasta perheestä, minusta hän sai syyttää siitä vain itseään ja asenteitaan. Koska kirjan edetessä opin hienokseltaan inhoamaan Almaa, oli kirjan melkein 600 sivun läpi kahlaaminen aika ajoin tylsää ja turhauttavaa, koska kaiken keskipisteenä oli Alma. Kaikesta tästä ajoittaisesta tunteesta huolimatta luontoon liittyvät asiat ja kuvaukset sekä valistuksen aikaan ja 1800-luvun elämään tutustuminen myös tiedenaisen silmin olivat myös mielenkiintoista luettavaa. Joten oma mielipiteeni tästä lukuelämyksestä, kuten huomaatte, oli hyvin ristiriitainen.

Helmet lukuhaaste kohdat 18, 26, 29, 37, 40, 42, 45

Kristiina

Kevyt kirja-aloitus

Olin lainannut kasan kirjoja kirjastosta ennen joulua ja vuoden vaihteen jälkeen sain ilmoituksen lähestyvästä eräpäivästä. Pistin lukemattomille laina-ajan jatkopyynnön nettiin ja totta ihmeessä yksi niistä piti palauttaa eräpäivänä. Heti viimeisen lomaviikonlopun jälkeen. Ei mitään muuta kuin äkkiä aloittamaan ja lukemista pitkälle aamuyöhön. Eikä kirjan lukeminen tehnyt edes tiukkaa, koska kirja oli kiinnostava Diorin salaisuus (Natasha Lester). Kirja kulkee usealla aikatasolla toisen maailman sodan aikana, sitä ennen ja jälkeen sekä nykypäivässä. Kirja alkaa varsinaisesti Cornwallista Englannista vuonna 1928, jolloin 10-vuotias Skye Penrose tutustuu seudulla oleilevaan amerikkalais-englantilaiseen Nicholas Crawfordiin ja heistä tulee sydänystävät niiden 4 vuoden aikana, jotka Nick seudulla asuu. Skye ja hänen pikkusiskonsa Liberty asuvat äitinsä kanssa ja kokevat au-lapsena syntyneiden häpeän ja muiden paheksunnan, mutta ihailevat rohkeaa ja edistyksellistä äitiään, joka ennustaa ihmisille työkseen ja lentää omaa lentokonetta vapaa-aikanaan. Sitten Nickin on pakko lähteä tätinsä kanssa takaisin Amerikkaan ja kaikista sopimuksista ja Skyen lukuisista kirjeistä huolimatta tyttö ei enää kuule Nickistä mitään.  

Seuraavaksi piipahdetaankin nykypäivässä (2012), jossa australialaisen muotikonservaattori Kat Jourdanin isoäiti Margaux on pyytänyt häntä Englannin matkallaan poikkeamaan katsomassa tilannetta talossa, jonka isoäiti omistaa Cornwallissa. Kat on ihmeissään, koska ei ole koskaan aiemmin kuullut hänet kasvattaneelta isoäidiltä (Katin äiti kuoli tytön ollessa vasta vauva) mitään talosta. Vielä enemmän hän hämmästyy astuessaan taloon, löytäessään täydellisesti säilyneen aikakapselin jostain 1930-luvulta ja kaiken päätteeksi makuuhuoneen vaatekaapista kokoelman Diorin pukuja vuodesta 1947 melkein tähän päivään. Yksi puku joka vuodelta ja lisäksi salaperäinen sininen juhlapuku, joka on Dior mutta jossa ei ole nimilappuja ja jota Kate asiantuntijanakaan ei muista koskaan nähneensä Diorin historiikeissa. Mistä on kyse tässä talossa ja kokoelmassa?

Sitten siirrytään Pariisin kautta sodan alkuun Englantiin. Skye ja äärimmäisen omistushaluinen ja jo lapsesta vihamielinen Liberty muuttivat aikanaan Pariisiin, jossa asui heidän "tätinsä". Siellä oleskellessaan he kuulevat äitinsä kuolleen yksinlennolla lento-onnettomuudessa ja elävät Ranskassa, Skye ikävöiden Cornwallia ja Liberty rakastaen kaikkea ranskalaista. Monien sisarusriitojen jälkeen Skye karkaa takaisin Cornwalliin ja hänestä tulee pienkonelentäjä ja lennonopettaja. Kun sota alkaa, hän pääsee ensimmäisten joukossa ATAn lentäjäksi kuljettamaan sotalentokoneita tehtaista lentäjille. Yhdellä lennoista hän tapaa jälleen Nickin, joka johtaa salaista lennostoa Englannin amerikkalaisten lentäjien joukoissa. Molemmat ovat aikuisia, mutta Nick valitettavaksi aluksi hyvin sulkeutunut ja kihloissa naisten vapaehtoisissa työskentelevän Margauxin kanssa. Hiljalleen Skye ja Nick tapaavat toisiaan sodan aikana yhä useammin, vanha ystävyys palaa osittain entisenlaiseksi sodan kuluessa ja Skye huomaa olevansa rakastunut Nickiin. Kuten myös Nick Skyeen, mutta hän ei voi paljastaa sitä naiselle, sillä hänen kihlauksensa on peitetarina Margauxin vakoilijantyölle Ranskassa ja voisi paljastuessa tuhota tämän. Skye sen sijaan katkaisee välit Nickiin, jottei vaarantaisi tämän kihlausta. Sodan loppuvuosiksi Skye värvätään myös mukaan vakoilijaksi Ranskaan ja vähitellen totuus Nickistä paljastuu ja he "saavat toisensa". Skye sisko Liberty on myös vihdoin antanut kuulua itsestään ilmestymällä myös töihin yhdelle lentokentistä naisten vapaaehtoisena ja aivan yhtä ilkeänä ja satuttavana kuin aina ennenkin.

Nykypäivässä Kate koittaa selvittää pukukokoelman ja sinisen puvun salaisuutta, mutta isoäiti ei kerro asioista mitään. Hän kertoo vain luullensa voivansa kertoa tarinan Katille, muttei siihen pystykään ja isoäidin kauhu ja pelko saavat Katin perääntymään. Samoihin aikoihin Katiin otta yhteyttä englantilainen kirjailija Elliot Beaufort, joka kertoo tutkivansa joidenkin naisten urhollista toimintaa sodan aikana ja kyselee, onko isoäiti hänen etsimänsä Margaux, joka toimi sodan aikana vakoilijana. Kate ei oikein usko, mutta vähitellen saa enemmän selville ja samalla ystävyys ja kanssakäyminen Elliotin kanssa syvenee. 

Välillä teksteissä piipahdetaan pikaisesti aikaan heti sodan loputtua sekä vuodessa 1947, jolloin Christian Dior esittelee ensimmäisen kokoelmansa Pariisissa ja nimeää ensimmäisen parfyyminsä Ranskan vastarintaliikkeessä taistelleen sisarensa Catherinen kunniaksi "Miss Dior". 

Oli todella jännittävää lukea tätä kirjaa. Se oli tarina ystävyydestä, rakkaudesta, sodasta ja sen vaikeuksista, vaikeista sukulaisuussuhteista, uhrautumisesta ja kaikkien keskinäisestä yhteydestä. Kello huiteli yli 3.00 yöllä, kun asiat alkoivat selvitä tarinassa. Miten kävi Skyen ja Nickin, Margauxin, Catherine Diorin, mitä tekemistä sillä on nykypäivän Katin ja Elliotin kanssa ja mistä on peräisin Cornwallin talo ja pukukokoelma sekä uusi salaperäinen tuttavuus, isoäidin talon naapuri, toinen Margaux Jourdan. Jos haluat miellyttävän ja jännittävän tarinan, tartu tähän kirjaan.

Helmet-lukuhaaste kohdat 2, 6, 13, 18, 33, 38, 

Seuraavat kaksi kirjaani olivatkin e-kirjoja. Joskus välipäivinä Instagramissa oli suosituksia välipäivien kevyeksi lukemiseksi Totuushaaste (Clare Pooley). Ehdin tosin siihen vasta vuodenvaihteen jälkeen. 79-vuotias taiteilija Julian Jessop oli aiemmassa elämässään sangen näkyvä ja kuuluva hahmo. Kuuluisa ja arvostettu taiteilija, julkkis ja kaikkien muiden julkkisten tuntema ystävä, naisten rakastama. Sitten hänen vaimonsa kuoli, mies vetäytyi suruunsa ja erakoitui, täytti kotinsa muistoilla ja aiemman elämän tavaroilla ja palatessaan ihmisten ilmoille tunsi itsensä hyödyttömäksi, yksinäiseksi ja täysin näkymättömäksi. Tämän kaiken hän kirjoittaa ruutuvihkoon, jolle antaa nimen Totuushaaste ja jättää vihon kenen tahansa vieraan löydettäväksi kahvilaan. Kahvilan omistaja Monica löytää vihon, lukee Julianin tarinan ja haluaa auttaa miestä. Myös Monica, päällepäin järjestelmällinen, menestyvä, reipas ja iloinen, kokee itsensä sisimmässään yksinäiseksi. Todellisuudessa hän on jättänyt menestyksekkään juristin työnsä, kahvila kitkuttelee juuri omillaan ja Monica haluaisi löytää rakkaan, perustaa perheen ja ennen kaikkea saada lapsen. Eräänä iltana Monica kirjoittaa vihkoon oman tarinansa, jättää vihon yleiselle paikalle löydettäväksi ja ryhtyy Julianin auttamispuuhiin. Näin vihko jatkaa kiertämistä ja päätyy yhä useamman henkilön käsiin. Tarinan keskiössä ovat tästä eteenpäin Julian ja Monica, mutta vihon kiertäessä kertojiksi kirjaan tulee aina enemmän henkilöitä, jotka kertovat oman tarinansa ja samalla haluavat jotenkin auttaa edellisen tarinan kertojaa ja tutustua myös muihin vihon haltijoihin. Tarinan keskipisteeksi kohoaa Monican kahvila ja siellä vähitellen kaikki vihon haltijat tutustuvat toinen toisiinsa ja alkavat vaikuttaa toistensa elämiin. Joskus seuraukset ovat hyviä ja asiat sujuvat hienosti, joskus epäonnistutaan. Vähitellen mukaan tulevat erot siinä, miten kirjoittajat näkevät itse itsensä ja miltä he muista vaikuttavat. Ja miten keskinäinen kanssakäyminen vaikuttaa toisiin ihmisiin. Myös tunteet, ystävyys, rakkaus, valhe, salailu ja inho ilmestyvät vähitellen kuviin. Käy myös ilmi, että totuushaasteen kaikki kirjoittajat eivät ole olleet rehellisiä ja loppupuolella koetaan useampi kaiken yhteen kietoutumisen ja salailun/epärehellisyyden aiheuttama asioiden mutkistuminen ennen tilanteen selviämistä.

Huolimatta kirjan henkilöiden oman elämän kipupisteistä ja huolista kirja soljuu sujuvasti ja kevyesti eikä tekstin lukeminen ole raskasta. Loppua kohti kirjaan alkavat tulla mukaan myös tummemmat sävyt, kun ihmisistä alkaa tulla esille heidän todellinen minänsä ja heidän kirjoittamansa tai esittämänsä valheet ja heidän totuutensa, joka ei olekaan aivan totta. Lopussa joudutaan aikamoiseen pyöritykseen. Kuitenkin omalla tavallaan henkilöhahmot ovat sympaattisia eikä kukaan "raivostuta" liikaa lukiessa. Kirja sopii erittäin hyvin vuodealun tai vaikka kesäloman lukemistoksi.

Helmet lukuhaaste kohdat 4, 18, 32, 39, 

Koska pidin edellisen kirjan sävystä ja tyylistä, jatkoin samalla linjalla. Löytyi Joka päivä laiturilla viisi (Clare Pooley). Naisten maailma-lehden toimittaja Iona Iverson (Leelian lepotuoli eli ihmissuhdepalsta) matkustaa joka aamu Bostonin-terrieriensä kanssa samalla junalla, samassa vaunussa ja samalla pöytäpaikalla työhönsä kuten kaikki Lontoossa, puhumatta ja näennäisesti kiinnittämättä huomiota kanssamatkustajiinsa. Joka aamu hän kuitenkin näkee samat matkustajat, joille hänellä on omat lempinimensä ja taustakertomuksensa. Eräänä aamuna yksi hänen kanssamatkustajistaan, ylimielinen liikemiestyyppi Piers on tukehtua viinirypäleeseen, josta kohtalosta hänet pelastaa sairaanhoitaja Sandji tämän unelmien tytön Emmien katsellessa vierestä. Näin käynnistyy tapahtumien ketju, johon mukana olleet henkilöt ja vähitellen myös muutama matkustaja kytkeytyvät mukaan. Keskipisteenä ihmisten tutustumiseen ja avautumiseen on räväkkä ja värikäs Iona. Nainen oli 60-80 luvun jetsetiläinen yhdessä vaimonsa Bean kanssa. Silloin hän toimitti mm. seurapiiri- ja tapahtumapalstaa, tunsi kaikki ja kaikki tunsivat hänet. Nyt jäljelle on jäänyt ihmissuhdepalsta ja tunne siitä, että on toimituksen dinosaurus ja ajastaan auttamattomasti jälkeen jäänyt, vaikka työ on Ionan elämässä kaikki kaikessa, elämän tarkoitus. Toimituksessa Ionalla on koko ajan kuitenkin tunne, että häntä halveksitaan muinaisjäänteenä ja hänet halutaan savustaa ulos työtään. Pitäisi olla säkenöivä, ajan pulssilla ja mediaseksikäs. Junassa hän vähitellen sen sijaan kohoaa pienen porukkansa (ja kuuntelevien kanssamatkustajien) keskipisteeksi ihmissuhdetaitoineen ja neuvoineen. Käy ilmi, etteivät kanssamatkustajien piirin jäsenet ole ollenkaan sellaisia, miltä ulospäin tuntuvat. Jokainen näyttää yhden puolen itsestään ulospäin, mutta sisimmässä jokaisella jylläävät omat epävarmuudet ja ihminen toiveineen ja odotuksineen on täysin erilainen. Iona kuitenkin järjestää muiden asioita, kuuntelee ja neuvoo ja saa jokaisen asiat vähitellen hiukan parempaan kurssiin ja kohdalleen. Muilla on odotukset ja luulot siitä, että Ionalla ovat asiat kunnossa, hänen elämänsä on kohdallaan ja hän järjestää kaiken. Kunnes eräänä päivänä käy ilmi, että Ionankaan elämässä ei kaikki ole sitä, mitä ulospäin näyttää ja kohdallaan eikä hän ole aivan sellainen, miksi he ovat hänet olettaneet. Alkaa sellainen pyöritys, asioiden järjestäminen ja oikaiseminen, että hitaampaa huimaa.

Edellisen kirjan tapaan tämäkin teos oli ihmissuhdekuvausta parhaimmillaan, koomista ja traagista samaan aikaan. Jälleen kerran yksikään kertovista henkilöistä ei ole sellainen, jollaiselta ulospäin näyttää, vaan jokaisella on omat odotuksensa, heikkoutensa ja toiveensa. Kevyttä, helppolukuista ja samalla erittäin monimutkaista. Pidin tästäkin lukuelämyksestä.

Helmet lukuhaaste kohdat 10, 13, 18, 20, 42, 45

Jostain syystä huomaan määrätyn suuntauksen lukemisessani. Kesällä hurahdin tähän romanttistyyliseen chicklittiin ja luin ohimennen n. 40 saman tyylin kirjaa. Palasin syksyllä asiapitoisempaan, vakavampaan ja asiallisempaan kirjallisuuteen, mutta kun joulukuun alussa alkoivat romanttiset jouluelokuvat, myös minun lukemisekseni valikoitui taas enimmäkseen romantiikka. Saas nähdä, mitä vuosi tuo tullessaan. Jämähdänkö tähän genreen vai valitsenko myös muuta?

Kristiina

Kirjarakkautta Skotlannissa

Huomasin netissä jotain kirjasarjasta kirjailijalta (Jenny Colgan), josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Tutustuttuani kirjailijaan selvisi, että häneltä on julkaistu kahta kirjasarjaa, josta toisen kaikki kirjat sain käsiini heti.

 

Sarjan Kirjakauppa Skotlannissa aloittaa teos Uusia lukuja ja onnellisia loppuja.  Nina Redmond on 29-vuotias ujo birminghamilaisnainen, jolla on hänen mielestään ihannetyöpaikka kaupungin sivukirjastossa. Nina on nimittäin lapsesta asti rakastanut kirjojen maailmaa ja elänyt mieluummin siellä kuin oikeassa elämässä. Nyt kirjastonjohtaja on kuitenkin ilmoittanut, että pikkukirjasto lopetetaan ja kaikki toiminta keskitetään pääkirjastoon, "mediateekkiin", kuten sitä tullaan nimittämään. Ninan on joko kouluttauduttava tiiminjohtajaksi ja saatava paikka uudessa kirjastossa tai etsittävä uusi työ. Kurssilla Nina on edelleen sairaalloisen ujo ja syrjäänvetäytyvä, mutta saa kurssin vetäjän avustamana idean pyörillä kulkevasta kirjakaupasta. Hän löytää jopa lehdestä mieleisensä auton myynti-ilmoituksen, auto vaan sattuu olemaan Skotlannissa. Nina matkustaa Skotlantiin, Kirrinfiefiin, tapaa joukon kylän vanhoja miehiä ja ostaa heidän auttamanaan autonsa. Nyt se vaan pitäisi saada Birminghamiin. Kirjoja Ninalla on hänen ja vuokraemäntänsä/ystävänsä Surinderin kimppatalo täynnä ja lisäksi hän on ostanut vanhan kirjastonsa kaikki liIkenevät kirjat, joita ei myyty tai siirretty uuteen kirjastoon. Nina ei kuitenkaan saa lupaa pysäköidä kirjakauppaansa Birminghamissa sen korkeuden takia, joten hän toteuttaa Kirrinfiefin asukkaiden toivomuksen ja muuttaa kylään saatuaan vuokrattua itselleen upean vierastalon eronneelta, yrmeältä maatalon isännältä Lennoxilta tämän tilan mailta. Nyt pitäisi vain oppia tuntemaan kyläläiset, heidän auttamisestaan oikeiden kirjojen valinnassa Ninalla ei ole mitään epäilystä. Kirjakaupasta ja Ninasta tulee vähitellen menestys. Ninan henkilökohtainen elämä sen sijaan ei suju niin hyvin. Kirjoista ammennetun romanttisuuden koko voimalla hän ihastuu ohi kulkevan junan avuliaaseen ja herttaiseen jarrumieheen. Sen sijaan isäntä Lenoxin kanssa hän on alvariinsa napit vastakkain. Skotlanti, muut ihmiset ja luonto sitä vastoin saavat Ninan kokonaan pauloihinsa. 

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 6, 8, 37, 38, 43

Vaikka kirjasarjan osat ovat ns. samaa sarjaa, pääosassa niissä on aina eri henkilö. Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja esittelee 28-vuotiaan lastentarhanopettajan ja yksinhuoltajaäidin Zoen. Hän ei asu 4-vuotiaan poikansa Harin isän Jazn kanssa. He olivat kyllä yrittäneet ns. "normaalia" elämää pojan syntymän jälkeen, mutta Jaz halusi tiskijukaksi, ei toimistotyöntekijäksi ja häipyi vähitellen jättäen Zoen huolehtimaan omasta ja poikansa arjesta kurjaan asunnonloukkoon kalliiseen Lontooseen ilman suurempaa rahallista apua. Poikaansakin mies tapaa harvakseen milloin sattuu. Lisäksi Zoe suree sitä, että vielä 4-vuotiaana Hari ei puhu sanaakaan, hänellä ei ole varaa juuri mihinkään ja kirjan alussa hän saa vuokrankorotusilmoituksen. Hän ei haluaisi muuttaa äitinsä luokse Espanjaan, Lontoossa ei ole oikein varaa elää ja Jaz ei tee kuin satunnaisia keikkoja, joten hänestäkään ei ole apua. Varsinkin, kun Jaz ei kehtaa kertoa Zoesta ja Harista varakkaille intialaisille vanhemmilleen. Mutta sisarelleen Surinderille hänen on pakko kertoa Zoen tukalan tilanteen vuoksi. Käden käänteessä Surinder järjestää Zoen Skotlantiin auttamaan Ninaa kirjakauppabussissa ja asuntokin Zoelle ja Harille löytyy, kun paikallinen sinkkuisä tarvitsee kauhukakaroilleen jälleen uuden au-pairin. Vastahakoinen Zoe (joka yhä elättelee toivoa Jazn suhteen) muuttaa pelokkaana Kirrinfiefiin (vain kerätäkseen hieman rahaa ennen Lontooseen ja Jazn luokse paluuta, hän ajattelee). Perillä Zoe löytää rikkinäisen perheenisän, jonka vaimo on häipynyt ja lapset traumatisoituneet ja täysin vaille isänsä huomiota ja rajoja, ränsistyneen ja likaisen kartanon ja sen äreän, vanhoihin tapoihin juuttuneen taloudenhoitajan, huonotuulisen ja epäluuloisen Ninan, joukon kyläläisiä joiden kirjamausta hänellä ei ole aavistustakaan, suurenmoisen ympäristön Harille ja itselleen ja lastentarhan, josta Zoe ei pidä. Zoe suhtautuu hyvin suojelevasti edelleen puhumattomaan Hariin, kun taas tämä alkaa vähitellen kukoistaa saatuaan ensimmäisen kaverinsa Urquartin perheen samanikäisestä pojasta Patrickista, tutustuessaan vähitellen eläimiin ja luontoon ja eläessään terveellisessä, vapaammassa ympäristössä. Vähitellen Zoe alkaa saada järjestystä myös Pyökkitilan taloon, sen lapsiin Shacletoniin, Maryyn ja Patrickiin ja jopa isä Ramsay alkaa kiinnostua kodista ja lapsista ja vapautua hieman pidättyväisyydestään. Zoe sen sijaan tuntuu jatkuvasti pelkäävän ja haikailevan jotain muuta kuin sen hetkistä elämäänsä. 

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 15, 37, 43

Sarjan kolmas tähän mennessä ilmestynyt osa Vehreitä kukkuloita ja kaukorakkautta on kotisairaanhoitaja Lissan tarina. Lissa toimii kotisairaanhoitajana Lontoossa ja pitää ainakin suurimmasta osasta asiakkaitaan. Erään kotikäynnin jälkeen hän kokee kuitenkin traumaattisen tapahtuman eikä tunnu toipuvan siitä. Aina niin tunnollisen Lissan työ alkaa kärsiä hänen PTSD-oireistaa. Ratkaisuna hänen pomonsa terveyspalveluissa ehdottavat, että Lissa osallistuu vaihtojaksoon eli vaihtaa 3 kuukaudeksi paikkaa muualla toimivan sairaanhoitajan kanssa. Heillä on jopa vaihtopari valmiiksi katsottuna, Skotlannissa Kirrinfiefin kylässä työskentelevä miessairaanhoitaja Cormac. Ei auta mikään ja Lissa muuttaa Cormacin omakotitaloon tekemään kyläsairaanhoitajan töitä kun taas Cormac matkustaa Lontooseen Lissan sairaanhoitajien asuntolahuoneeseen kotisairaanhoitajaksi. Cormac entisenä armeijan lääkintämiehenä osaa jotenkin suhtautua Lissan hänen mielestään kylmäkiskoisiin omituisiin slummi- ja hienostoasiakkaisiin ja jopa naapurin omituiseen Kim-Angeen, Lissan parhaaseen ystävään. Lissan taas on hankalampi suhtautua toisaalta yrmyihin ja toisaalta liiankin toisistaan kiinnostuneisiin skotteihin ja hän on skoteille hieman liian kylmä, ylpeä ja viranomaisorientoitunut. Tilannetta tosin aikaa myöten helpottaa Cormacin paras ystävä ja sairaanhoitaja Jake sekä Lissan ystävystyminen Ninan ja Zoen, entisten muualta tulleiden kanssa. Vaihdon alussa Lissa ja Cormac lähettelevät toisilleen tekstiviestejä asiakkaistaan ja työasioista, sitten vähitellen muista ihmisistä, tekemisistään ja asumisistaan ja ennen pitkää viestit alkavat mennä henkilökohtaiseen suuntaan. Kumma tilanne, koska he eivät ole kertaakaan tavanneet tai eivät edes tiedä toistensa ulkonäköä.

Kaikki kolme osaa keskittyvät naisiin, jotka elävät huvien, ihmisten ja saasteiden keskellä suukaupungeissa eivätkä ole kovin onnellisia. He joutuvat sattumalta täysin erilaiseen ympäristöön ja erilaisten ihmisten keskelle. Joka kerta käydään läpi sitä, miten uusi elinympäristö vähitellen saa naiset hiljalleen muuttumaan ja ihastumaan. Kirjat kallistuvat ehdottomasti romantiikan ja chick litin suuntaan, mutta jotenkin ne ovat mukavan kevyttä luettavaa. On hauska seurata kunkin päähenkilön pikku hiljaa tapahtuvaa muutosta, ihmetystä täysin erilaisen ympäristön kauneudesta ja puhtaudesta sekä myös heidän vaikutustaan ennestään nurkkakuntaiseen ja vanhanaikaiseenkin ympäristöön.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 8, 22, 37, 43, 49

Kristiina

Historian havinaa

Tällä kertaa luin läpi muutaman historiaa käsittelevää kirjaa.

 

Soturit assassiineista samuraihin (Karoliina Kouvola) keskittyy kertomaan kuudesta soturiryhmästä, joista monet me tunnemme vain hämärinä mainintoina kirjoissa tai joiden toiminta on tavalliselle pulliaiselle tuttua vain elokuvien, pelien ja seikkailukertomusten väritettyjen tarinoiden kautta. 

Soturiryhmät, joiden syntyä, historiaa ja toimintaa sekä aikanaan tapahtunutta kukistumista kirjassa valotetaan, ovat berserkit (eräs viikinkien erikoisryhmä), assassiinit, temppelinherrat, samurait, lakotaintiaanit ja tugeeni-kuristajat. Kolmen ensimmäisen ryhmän tarinat päättyivät 1200-1300-luvulle kun taas kolmesta viimeksi mainitusta ryhmästä löytyy tietoja aina 1800-luvulle asti. Kirjassa ryhmistä kerrotaan niitä historiallisia tosiasioita, jotka tiedetään. Yllättävän paljon myös vanhemmista ryhmistä löytyy tietoja ja faktaa, tosin esim. berserkkien tapauksessa historiallisista tosiasioista ei voi olla aina kovin varma, koska paljolti heistä puhutaan saagoissa. Mutta kirja antaa hyvää, todellista tietoa ryhmien ideologioista ja toiminnasta sekä niistä tosiasioista, joita tiedetään. Ei siis enää kirjan luettuaan tarvitse uskoa seikkailukertomusten tai elokuvien maailmojen kuvaamia tarinoita vaan saa muodostaa mielipiteensä soturiryhmistä tosiasioihin perustuen. 

Kirja oli äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa. Oli hyvä saada oikeata, laajaa tietoa mielikuvitusjuttujen sijasta. Tosin kirjassa on niin paljon yksityiskohtia ja historiallista tietoa, ettei sen sisältö aivan yhdellä lukemalla päähän kovin tarkasti uppoa. Onneksi kirjaan voi aina palata.  

Helmet-lukuhaaste kohdat 6, 14, 15, 16, 31, 32, 40, 43

Suomen historian jännät naiset (Maria Pettersson) jatkaa vähemmälle historiankirjoituksessa jääneiden naisten tarinoiden kertomista tällä kertaa suomalaisesta perspektiivistä. Kaikki kirjassa mainitut naiset eivät ole välttämättä Suomessa syntyneitä tai kotimaassaan vaikuttaneita. Syynä on usein se, että elimme vuoteen 1917 joko Ruotsin tai Venäjän alaisuudessa tai että Suomesta suuntasi suuri määrä ihmisiä ulkomaille siirtolaisiksi tai töihin. Naiset on kirjassa jaettu 6 ryhmään: Seikkailijattaret ja rikolliset, Taiteilijat, Hovin liepeillä, Sotilaat ja aktivistit, Uranaiset ja Hengen naiset. Kaikkien 57 kirjaan valikoituneen naisen saavutukset ja teot eivät välttämättä ole suuria, joskus ne ovat erikummallisia ja kaiken kaikkiaan nämä naiset ovat omistautuneet omalle alalleen tai aatteelleen. 

Yhtä lailla kuin aiempi Historian jännät naiset myös tämä kirja herätti kiinnostukseni ja naisten elämät ja kohtalot kiehtoivat minua. Kirjan naisten tarinoita ei kannata lukea yhteen syssyyn vaan nautiskella yksilöllisistä tarinoista muutamasta kerrallaan. Niin tarinoista saa kaiken irti. Minun on itseni myönnettävä, että vaikka kaikki naisryhmät olivat kiinnostavia, eniten minua viehättivät seikkailijattaret ja rikolliset. Miksiköhän?

Helmet lukuhaaste kohdat 14, 15, 16, 17, 18, 20, 26, 32, 43,49

Kolmas historiaa sivuava kirjani oli Huuhaa-Suomen historia (Vesa Sisättö). Oli oikeastaan mielenkiintoista lukea tämä kirja heti jännien naisten jälkeen, koska molemmissa sivutaan osittain samoja tapahtumia ja henkilöitä. Vaikka kirjan ensimmäisessä luvussa puhutaan vanhan historian ajoista 1300-luvulta 1700-luvun lopulle ja kaikenlainen magia, uskontoon perustuvat ajatukset ja alkemia tuntuvat nykyihmisestä huuhaalta, sen ajan ihmisille ne olivat vain tosiasioita, sillä tieteet ja erilaisten ilmiöiden syyt olivat silloin eläneille ihmisille tuntemattomia ja elämän perustotuudet meille tänä päivänä eläville käsittämättömiä. Siksi Sisätön mukaan voidaan ajatella huuhaan syntyneen vasta 1800-luvulla, jolloin ihmisillä alkoi olla tieteen edistymisen ja koulutuksen johdosta työkaluja, joilla tosiasioihin perustuvaa tietoa voitiin erottaa rajatiedosta. Kirjan sisältö etenee aikakausittain 1800-luvulta aina 200-luvulle. Jokaisen aikakauden aikana käsitellään sille tyypillisiä huuhaa-ilmiöitä kuten esimerkiksi ikiliikkujien kehittäjiä, kummituslentokoneita, telepatian tutkimista, ufoja ja saatananpalvontaa. Sisättö pyrkii tutkimaan ilmiöiden levinneisyyden ja suosion salaisuuden syitä ja niiden liittymistä yhteiskunnallisiin oloihin ja aikoihin. Hän selvittää usein myös lehdistön ja ihmismassojen vaikutusta ilmiöiden leviämiseen ja joissakin tapauksissa myös ilmiöiden todenperäisyyttä. Joukossa on huvittavia tai noloja tapauksia, mutta myös sellaisia, joista on ollut traagisia seurauksia. Viimeisessä luvussa Sisättö kertoo, että kirja oli tarkoitus lopettaa 200-lukuun, koska ennen sitä sävelletyt tarinat ovat historiaa ja niitä on aikanaan käsitelty ja suurimmaksi osaksi todistettu huuhaaksi. Hän kuitenkin valitsi käsiteltäväksi viimeisessä luvussa joitakin 2000-luvun huuhaatapauksia kuten terveysbuumin, WinCapitan ja salaliittoteoria.

Täytyy myöntää, että uudemman ajan huuhaa-jutuista monet olivat itsellenikin tuttuja joko luettuani niistä tai siten, että olen itse elänyt aikana, jolloin ilmiöt olivat tapetilla. Siksi on mielenkiintoista lukea näistä asioista ja yrittää ymmärtää myös sitä, miten nämä huuhaa-jutut syntyvät ja leviävät ja miksi niiden suosioon on syynsä myös yhteiskunnallisilla asioilla ja tilanteilla. 

Helmet-lukuhaaste kohdat 14, 16, 20, 32, 43, 49

Kristiina

Viikunaa, kaalia ja sieniä

Tällä hetkellä saa kaupoista tuoreita viikunoita, joten niitä tuli käytettyä hyväksi kahdessa viikon ruoassa.

Viikunasalaatti

100 g salaattia

3 viikunaa

50 g ilmakuivattua kinkkua

1 pallo (200/125 g) mozzarellaa

suolattuja pähkinöitä

Kastike:

1,5 rkl (oliivi)öljyä

0,75 rkl sitruunamehua

0,5 tl hunajaa

suolaa, mustapippuria

Annostele kastikeainekset kannelliseen purkkiin. Sulje kansi ja ravista ainekset hyvin sekaisin. Anna maustua.

Annostele tarjoiluvadille pediksi salaatti.

Pese viikunat ja lohko ne neljään osaan/viikuna. Ripottele viikunalohkot salaattipedin päälle.

Revi tarjoiluastiaan kinkku ja mozzarella.

Kaada kastike salaatin päälle. Murskaa pähkinät esim. morttelissa ja ripottele ne annoksen päälle.

Pääruokani vetää aasinsillan viime viikon kaaliruokien ja ensi viikon sieniruokien välille.

Sieni-kaalicarbonara

1 pkt (140 g) pekonia

500 g keräkaalia

1 sipuli

1-2 valkosipulin kynttä

5 dl metsäsieniä tai herkkusieniä (200 g)

3 kananmunaa

100 g juustoraastetta (voimakasta esim. cheddar tai emmental)

0,5 tl mustapippuria

0,25 tl suolaa

1 dl spagetin keitinlientä

Lisäksi:

250 g (kokojyvä)spagettia 

juustoraastetta

Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan, ota talteen 1 dl keitinlientä. Kaada valutettu pasta takaisin kattilaan.

Suikaloi pekoni. Suikaloi kaali ohuiksi suikaleiksi. Silppua sipuli, murskaa valkosipuli. Puhdista sienet ja kuutioi/suikaloi ne.

Laita pekonisuikaleet kylmälle paistokasarille, laita levy keskilämmölle (4), Ruskista pekonit. 

Lisää pekonin joukkoon kaali ja sipulit. Paista käännellen n. 5-7 min. Lisää sienet (itse työnsin jo paistetut ainekset kasarin toiselle reunalle, paistoin tuoreita sieniä toisella reunalla, kunnes neste haihtui ja sen jälkeen sekoitin kaikki ainekset keskenään). Paista vielä n. 2 min.

Riko kananmunat kulhoon. Vatkaa niiden joukkoon juustoraaste, pippuri ja suola. Sekoita valutetun, kuuman spagetin joukkoon muna-juustoseos ja talteen otettu 1 dl keitinvettä. 

Kaada kattilasta spagetti lisukkeineen kaali-sienipaistoksen joukkoon ja sekoita hyvin kaikki sekaisin. 

Ripottele halutessasi annosten pinnalle juustoraastetta.

Alkuperäinen ohje: https://yhteishyva.fi/reseptit/sienicarbonara/6F517NHVYV5xVy1XlJ5RA4

Jälkkäriin jäi vielä viikunoita, jotka saivat kaverikseen tarjousviinirypäleet.

Viikuna-viinirypälekiisseli ja vanilja-mascarponevaahto

225 g (3 kpl) viikunoita

200 g tummia viinirypäleitä

1 l vettä

0,5 dl sokeria

3,5 rkl perunajauhoja

0,75 dl vettä

Valmiiseen kiisseliin:

200 g viinirypäleitä puolitettuna

(1-2 viikunaa paloiteltuna)

Pese viikuna ja viinirypäleet. Paloittele viikunat (8 palaa/viikuna) ja puolita viinirypäleet.

Laita kattilaan rypäleenpuolikkaat, viikunapalat, sokeri ja vesi. Kiehauta ja anna kiehua 10-15 min. Siivilöi seos (painele kaikki neste hedelmistä). Kaada siivilöity neste takaisin kattilaan.

Sekoita perunajauhot ja vesi keskenään. Nosta kattila takaisin liedelle ja kaada perunajauhoneste ohuena nauhana liemen joukkoon koko ajan vispilällä sekoittaen. Odota, kunnes seos pulpahtaa, nosta sitten kattila pois liedeltä. Ripottele päälle hieman sokeria, anna kiisselin jäähtyä n. 0,5 h.

Kiisselin jäähtyessä paloittele loput viinirypäleet ja halutessasi myös viikunat. Sekoita palat hieman jäähtyneen kiisselin joukkoon ja anna kiisselin jäähtyä kokonaan. Tee sillä välin vanilja-mascarponevaahto.

Vanilja-mascarponevaahto

1,5-2 dl vispi- tai kuohukermaa

0,5 dl sokeria

3 tl vaniljasokeria/1 tl vaniljauutetta

250 g mascarponea

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää sokerit ja vatkaa, kunnes vaahto on napakkaa. Lisää joukkoon mascarpone ja jatka vatkaamista, kunnes seos on tasaista. Säilytä vaahto jääkaapissa. 

Annostele vaahto jäähtyneen kiisseliannoksen päälle.

Kristiina

P.S. Jos jollakin on vielä pihassa raparperia, nyt alkaa olla viimeinen hetki napata ne talteen mehuksi. Itse sain loppuviikosta kavein naapurin pihasta ison kassillisen raparperia ja laitoin siitä 5,5 litraa mehua (raparperit imivät n. 0,5 litraa vedestä).

 

Raparperimehu keittämättä

3 l raparperinpaloja

1,5 rkl sitruunahappoa

1-2 kanelitankoa

400 g sokeria

1 rkl kuivattua minttua tai 4-5 tuoretta oksaa

3 l kiehuvaa vettä

 

Pese raparperit ja paloittele ne kattilaan. Lisää joukkoon sitruunahappo, kanelitangot, sokeri ja minttu.

Kiehauta vesi ja kaada se ainesten päälle kattilaan. Anna seistä huoneenlämmössä vuorokausi.

Siivilöi mehu puhtaisiin pulloihin. Nauti laimennettuna vedellä tai kuplavedellä.

3 kissakertomusta

 Näissä 3 kirjassa pääosassa seikkailee kissa/kissat.

Tarinassa Alfie - Kissa kynnyksellä (Rachel Wells) nuori poikakissa on elänyt pienestä pitäen iäkkään Margaret-rouvan ja tämän vanhan, jumaloidun Agnes-kissan kanssa. Agnes on menehtynyt jo aiemmin vanhuuttaan ja kirjan alussa myös Margaret on kuollut. Margaretin tytär miehineen aikoo panna Alfien löytöeläinkotiin. Alfie saa kuitenkin naapurin kissalta kehotuksen etsiä itselleen uusi koti. Niin kissapoika lähtee ulos pelottavaan, julmaan maailmaan etsimään itselleen uutta omistajaa tai oikeammin, kuten hän matkan varrella päättää, useampaa uutta omistajaa. Aikansa seikkailtuaan Alfie saapuu Edgar Roadille ja toteaa, että siellä on useita vuokrattavaksi tai ostettavaksi tarjottuja taloja. Yhteen, no.78, kannetaan parhaillaan tavaroita sisään ja talossa on kissanluukku. Näin Alfie kohtaa kiltin, siistin ja onnettoman Clairen ja löytää ensimmäisen kotinsa. Myöhemmin, tutustuttuaan ensin hieman vanhempaan tyttökissa Tiikeriin ja tämän kautta kulmakunnan kissoihin, Alfie löytää itselleen lisäkodit no.46 Jonathanin luota sekä no. 22, jonka kahdessa vuokra-asunnossa asuvat toisessa nuoripari Matt ja Polly uuden vauvansa kanssa ja toisessa puolalaisperhe Thomasz ja Franceska 2 pienen poikansa kanssa. Yhteistä kaikille näille asukkaille on paitsi se, että he pitävät Alfiesta (no, Jonathan ja Polly eivät aluksi, mutta Alfie osaa ilmeensä ja eleensä saadakseen heidätkin lämpenemään) myös se, että jokaisella on jotain murheita. Alfie pitää tehtävänään auttaa jokaista ja saada heidän elämänsä kuntoon. Kissa tuo perheittensä elämään iloa ja lohtua. Alfien auttamiskeinot ovat joskus hieman kyseenalaisia ja välillä jopa kissalle hengenvaarallisia, mutta kuin ihmeen kaupalla ne aina tuottavat halutun, hyvän lopputuloksen. Onhan hänellä apunaan uskollinen, viisas ja rauhallinen Tiikeri ja muut kissajengiläiset ja tilanteen niin vaatiessa myös hänen ihmisensä.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 6, 7, 8, 31, 37, 38, 43

Alfien seikkaluja ihmistensä parissa jatkaa Alfie - Samettitassuinen ystävä (Rachel Wells). Thomasz ja Francesca poikineen ovat avanneet oman ravintolan ja muuttaneet hieman kauemmaksi Edgar Roadilta, mutta kuuluvat yhtä lailla edelleen Alfien perheisiin kuten myös Claire ja Jonathan sekä Matt ja Polly perheineen. Yllättäen Edgar Roadille muuttaa uusi, salaperäinen perhe - isä, äiti, ja teini-ikäiset tytär ja poika. Miksi he muuttavat tavaransa ja itsensä taloon yöllä, eivät juuri näyttäydy ulkona ja pitävät verhot suljettuna koko ajan? Valitettavasti naapurien kyttääjäperhe Goodwinit Lohi-kissoineen on varma, että uudet naapurit ovat rikollisia ja yrittää savustaa heidät ulos naapurustosta. Alfien on saatava selville heidän salaisuutensa ja autettava heitä. Tutkiessaan Snellin perhettä Alfie kohtaa perheen kissan, sähisevän ja äkäisen mutta ah niin kauniin lumivalkoisen tyttökissan, Lumipallon. Alfien rakastuu päätä pahkaa ja päättää auttaessaan ja salaisuuksia selvittäessään myös valloittaa kaunottaren sydämen. Alfien toimintatavat vaan aiheuttavat hänelle joitakin hyvin noloja tilanteita. Vielä hankalampaa on, ettei Tiikeri tunnu olevan lainkaan hyvillään Alfien ihastumisesta toiseen tyttökissaan. Samaan aikaan Alfien on edelleen pidettävä huolta jo tutuista omistajaperheistä.

Nämä kaksi toistaiseksi suomennettua Alfie-kirjaa valloittivat minut täysin. Kirjat on kirjoitettu kertojan eli Alfien näkökulmasta korostaen kissojen ominaispiirteitä ja oletettua kissanäkökulmaa elämään. Alfie myös ymmärtää ihmisten puhetta mutta ei onneksi sentään osaa lukea tai puhua kuin kissaa. Kirjat käsittelevät ihmisiä koskevia ajankohtaisia aiheita (mm. yksinäisyys, yhteensopimattomuus, koulukiusaaminen, masennus jne.) ja samalla kissamaisia asioita kuten Alfien rakastuminen, ystävyys kissojen kesken ja sekä kissojen että ihmisten ilkeys lajitovereitaan kohtaan. Jos pidätte eläimien maailmaa käsittelevistä kirjoista, lukekaa ihmeessä nämä kirjat. Itse ihastuin Alfieen niin paljon, että luin samaan syssyyn vielä suomentamattomat 5 osaa Alfien seikkailuista englanniksi.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 7, 31, 37, 38, 43, 49

Nalan maailma (Dean Nicholson) sen sijaan ei ole fiktiivinen kissatarina vaan aivan tosikertomus miehen ja löytökissa polkupyöräretkestä pitkin maailmaa. Kolmikymppisen Dean Nicholcon on skotti, jonka elämä on ollut harhailevaa ja levotonta kolmikymppiseksi asti. Tilapäisiä töitä, asumista kotona, alkoholia ja muuta sekoilemista. V. 2018 hän päättää hakea ryhtiä elämäänsä ja lähtee kiertämään maailmaa polkupyörällä. Hän matkustaa aluksi ystävänsä kanssa, mutta miesten tiet eroavat ja Dean jatkaa matkaa yksin. Keskellä Bosnian vuoristoa hän löytää nälkäisen kissanpennun, jota ei raaski jättää yksin keskelle ei-mitään ja ottaa pennun mukaansa löytääkseen sille kodin tai paikan jostain. Kissa viihtyy hyvin matkaamassa Deanin repussa, joten saadakseen kissan eläinlääkärille ja sijoitukseen, mies salakuljettaa Nalaksi nimeämänsä kissan Montenegroon, jossa järjestetään kissan rokotukset ja paperiasiat kuntoon. Koska Nalasta huolehtiminen tuo väistämättä sitä kaivattua ryhtiä ja tasaisuutta sekä velvollisuudentuntoa Deanin elämään, hän jatkaa matkustamista Nala uutena matkakumppaninaan. Matkan aikana molemmat sairastuvat vuoron perään vakavasti, mutta pitävät myös toisistaan huolta toipumisten aikana. Dean kirjoittaa kumppanusten seikkailuista netissä ja vähitellen parivaljakosta tulee yhä tunnetumpia jopa niin pitkälle, että heitä aletaan kutsua kylään ja erilaisiin tilaisuuksiin. Matkan varrelle osuneista tilaisuuksista Dean valitsee sellaiset, joiden avulla voi tehdä hyvää ja auttaa.  

Kirja sekä itkettää että naurattaa. On kiva seurata kirjan sivuilta, miten mies ja kissa hiljalleen kiintyvät toisiinsa ja tukevat toisiaan matkan varrella. Samoin on ihanaa huomata kuinka joskus on niin hyvä onni, että löytää ihmisiä, jotka pyyteettömästi auttavat sekä toisia ihmisiä että eläimiä. Samalla tämä on kasvutarina siitä, miten "hällä väliä"-tyyliin elänyt mies kasvaa vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. Tämän kirjan parivaljakon seikkailuosa päättyy koronan aiheuttamiin rajoituksiin, mutta parivaljakon matka ei suinkaan katkea lopullisesti. Deanin ja Nalan matka jatkuu edelleen ja heitä voi seurata Instagramissa ja YouTubessa.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 6, 7, 8, 11, 16, 22, 26, 31, 34, 37, 38, 43

Kristiina

Fiktiota ja faktaa - rikoksia ja lääketiedettä

Oma kirjastomme aukesi taas vapun jälkeen ja ensimmäisessä erässä saapui luettavaksi Yksi miljoonasta (Jenni Kokander). 8-vuotias Mikael on aamulla lähdössä kouluun, kun hän löytää pyöräkellarista kuolleena lentoemäntä Orvokin. Mikaelin kotiasioissa on salattavaa, joten poika piiloutuu. Asian tutkijaksi määrätään poliisista Siivola ja avustamaan psykologi Johannes. Poliisia psykologina aiemmin avustanut entinen lastensuojelun ja nykyinen vankilan sosiaalityöntekijä Kaisa Halla haluaisi olla mukana tässäkin tutkimuksessa, mutta hänet määrätään vain löytämään Mikael. Kirjassa käydään läpi Orvokin elämää sekä hänen työtovereittensa ja itsemurhan tehneen veljensä Kuisman vaimon/Orvokin parhaan ystävän Veeran kautta että takautumina Orvokin itsensä elämänä. Mikael pohtii myös sekä takautumina että nykyhetkessä elämäänsä ja tapahtumia. Kaisa Halla, sosiaalityöntekijä, joka haluaisi auttaa mutta katselee kaikkia "tapauksiaan" oman elämänsä ja sen tapahtumien perusteella, turhautuu moneen kertaan ja pääsee lopulta tutkimuksiin intensiivisemmin mukaan. Kaisasta taas Mikael ei voi olla syyllinen murhaan vaan poika pitää ehdottomasti pelastaa elämänsä kadottaneelta äidiltään ja vain Kaisa voi sen tehdä. Vaikka Mikael ei itse halua tulla autetuksi vaan haluaa pitää kasassa oman elämänsä äitinsä kanssa talomies-Rainen avustuksella. Kaiken aikaa ihmetellään, miten juuri Orvokki tuli murhatuksi?

Jälleen kerran käsissäni oli kirja, jossa jokaisella henkilöllä oli tilanteeseen vaikuttavia ja niitä vaikeuttavia ongelmia. Psykologi Kaisa, joka halusi auttaa autettavia omasta ajatusmaailmastaan lähtevällä tavalla, vaikka autettavat eivät haluaisi apua ja vaikka hänen mielestään avusta ei juuri ollut hyötyä. Mikael, joka huolehti todellisuudesta irtautuneesta äidistään ja joka ei halunnut muiden tietävän tai auttavan. Raine, joka oli yksinäinen, mutta avulias ja halusi olla hyödyksi. Siivola, joka päätti poliisitutkintansa jossain vaiheessa syyllisen ja halusi psykologin sen jälkeen etsivän todisteita, jotka vahvistivat hänen epäilynsä ja joka ei halunnut muunlaista apua tutkintaansa sotkemaan. Orvokki, jolle vaikean lapsuuden ja koko elämän ajan paras ystävä oli ollut veli Kuisma, kunnes tämä teki itsemurhan. Jäljelle jäi nuoruudesta asti paras ulkopuolinen ystävä ja veljen vaimo Veera. Orvokki eli omanlaistansa kurinalaista mutta alkoholintäytteistä elämää. Koko kirja on täynnä todella mutkikkaita ihmisiä ja ihmissuhteita, ongelmallisuutta ja sattumia.

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 11, 19, 28, 43, 46, 49

 

Tutkinnassa rikos (Asko Sole) kokoaa yhteen True Crime-tyyliin todellisia rikostarinoita Suomesta tai suomalaisten tekeminä ulkomailla. Tarinat on jaettu neljään kategoriaan: henkirikokset, naisten tekemät rikokset, huijaukset ja virheelliset tai keskustelua herättäneet tuomiot. Tapauksista pääosa on 1900- luvulta, mutta mukaan mahtuu rikoksia myös 2000-luvulta ja muutama joka 1800-luvulta. Rikokset, joista kerrotaan, ovat tapahtuneet pääosin Suomessa, mutta mukaan mahtuu sellaisiakin kuten Aileen Wuornos ja Juha Valjakkala, joissa tapauksissa suomalaissyntyinen henkilö teki rikoksensa ulkomailla. Jokaisesta kategoriasta löytyy tapauksia, joista en ollut koskaan kuullutkaan (yleensä tapaukset olivat tuolta 1960-80-luvuilta) ja sellaisia, joista varmaan kaikki ovat kuulleet. Ainakin Bobrikovin ja Ritavuoren murhat, Kampin ampumaratasurmat, Aarnion tapaus tai Bodomin ja Kytäjän murhat, Auervaara ja WinCapita. Tarinat ovat lyhyitä ja ytimekkäitä ja perustuvat ajan julkaisujen kirjoituksiin, arkistomateriaaliin ja oikeudenkäyntiasiakirjoihin. Lukiessa välillä palasi mieleen "vanhat ajat", kun tuomioina oli kuritushuonetta ja kansalaisluottamuksen menetys tai ajat ennen minua, kun noitia ja muita pahantekijöitä tuomittiin mestattavaksi tai muuten tapettavaksi. Laaja aika- ja tapausskaala voi välillä aiheuttaa hieman sekaannusta, mutta toisaalta se antaa kuvaa ajasta ja poliisi- ja tuomioistuinlaitoksen toiminnasta. Samalla lyhyet tapauskertomukset olivat nopealukuisia ja kirja helppo lukea pätkissä.

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 11, 14, 16, 32, 35, 43, 46, 49

Raskaampaa sarjaa oli naista lääketieteen historiassa tarkasteleva Sairas ja viallinen (Elinor Cleghorn). Siinä hän tarkastelee sitä, miten naisia on käsitelty potilaina ja sairaina eri aikakausilla. Kirja alkaa tarkastelun antiikin Kreikasta ja jatkaa aina nykypäivään. 

Kirja on surullista luettavaa siitä, miten antiikin ajoista asti naisen pääasialliseksi tehtäväksi on katsottu lasten tuottaminen ja miten naisten sairauksia ovat melkein näihin päiviin asti hoitaneet ja niistä mielipiteensä esittäneet miehet. 1900-luvun alkuun asti naisen ruumiillisten vaivojen syynä oli melkein aina jotenkin kohtu kun taas 1850-1950 välillä naisten fyysiset vaivat ovat johtuneet jotenkin seksuaalisuudesta ja synnytyselimistä ja useimmiten niiden alkusyy on yritetty löytää psyykkiseltä puolelta, jota on vaurioittanut ajattelu, jokin muu toiminta kuin kodin- ja lastenhoito, liika seksuaalisuus ja ylipäätänsä naisen heikkous ja viallisuus. Aika pitkälle nykyajan läheisyyteen lääketieteessä sanansa oli sanottavana vain miehillä ja he julistivat itsensä myös naisten kaikkien vaivojen ylimmiksi asiantuntijoiksi. Tämä aiheutti pelottavia ilmiöitä kuten ajattelun, että työnteko ja ajattelu vahingoittavat naista, ollakseen täysi nainen naispuolisten yksilöiden on saatava niin paljon lapsia kuin mahdollista ja sitä tietysti vain avioliitosta, että naisten vaivat olivat kaikki heidän omaa syytään ja itse hankittuja ja että nainen ei saanut missään nimessä olla mitenkään seksuaalinen, koska silloin hän oli auttamattomasti myös epäkelpo. Myös miesten luomat hoidot olivat välillä suorastaan sadistisia, munasarjojen ja kohdun poistoja, uskoa että naiset eivät tunne kipua samoin kuin miehet, lobotomiaa, estrogeenihoitoja vaarattomina jo mielellään 30 ikävuodesta alkaen ja muuta vastaavaa.

Kun kirjassa alettiin päästä 1960-luvun paremmalle, myös sen sisältö alkoi hieman mietityttää. On toki tosiasia, että ensin naisten sairauksia tarkastelivat miehiset auktoriteetit, jotka eivät ymmärtäneet naisten sairauksia ja lasten saannin vaikutusta naisten terveyteen ja joiden perimmäinen tarkoitus oli naisten pitäminen kotona sitä hoitamassa ja sikiämässä jotta kaikki tärkeä yhteiskunnassa jäisi miehille ja joista naisten piti olla täysin riippuvaisia. Kun lopulta myös naiset pääsivät virallisesti (lapsenpäästäjät, naisparantajat ja kätilöt eivät olleet virallisia lääketieteen tuntijoita) mukaan tutkimaan ja päättämään, he olivat monesti ylä- tai keskiluokkaisia naisia ja vaikka he paransivat huomattavasti naisten sairauksien tutkimista, ymmärtämistä ja hoitoa, heidän katsontakantansa oli enemmänkin eugeniikkaan taipuvainen kuin kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja rotuihin laajentuva. Kuitenkin kirjassa keskityttiin lääketieteellisesti niin paljon juuri sukupuolisuuteen, seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen, että siitä jäi paljon pois. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun naisen lääketieteellistä hoitoa käsiteltiin TVssä. Ohjelmassa tuotiin paljon esiin sitä, kuinka lääkkeiden testaus ja sairauksien ja olosuhteiden normittaminen suoritettiin paljolti miespuolisista koehenkilöistä muodostetuilla tuloksilla (toki tässäkin tuli kuvioon naisten suojeleminen lastensaajina). Näin ollen vielä nykyisinkin sekä miehiä että naisia vaivaavia sairauksia, joissa oireet on normitettu miesten mukaan (esim. sydänsairaudet ja autismi), ei usein ajoissa tunnisteta naisissa, koska naisten oireet ovat erilaisia. Tai lääkkeiden suositellut annostukset saattavat olla hengenvaarallisia naisille, koska ne on aikanaan määritelty miespuolisten koehenkilöiden mukaan. Samaa koskee muitakin suosituksia, kuten esimerkiksi työpaikan lämpötilasuosituksia (ei siis hengenvaarallinen, mutta epämukava naisille). Kaikki tämä puuttuu kirjasta. Loppu painottuu paljon naisten vaihdevuosien hoitoon estrogeenillä heti nuoruuden mentyä ohi tai ehkäisypillerin kehittämiseen, sen myöntämissyihin, synteettisen estrogeenin ja ehkäisypillereiden testauksen epäeettisyyteen ja haittavaikutusten salaamiseen ja naisten kroonisiin ja autoimmuunisairauksiin, joita ei vieläkään tunnisteta usein. Jälkimmäinen koskee myös miehiä, vaikka sairauksia esiintyykin enemmän naisilla. Sama koskee rodullista sortoa lääketieteessä. Vaikka naisia ja naisten sairauksia on pitkälti käsitelty lääketieteessä lasten saannin ja naisten sortamisen näkökulmasta, painotusta olisi voinut muuttaa muuallekin kuin "seksin" puolelle. Sitä jäin kirjassa kaipaamaan, sillä naisten kohtelusta lääketieteessä löytyy muutakin negatiivista tai sukupuoliasioihin liittyvät asiat.

Helmet lukuhaaste kohdat 4, 6, 14, 27, 43

Kristiina