Kulttuuria Seinäjoella

Olen käynyt Seinäjoella monta kertaa aikaisemmin. Silloin kohteenamme ovat olleet kirpparit ja kaupat. Viime lauantaina kävin Marttojen kanssa Seinäjoella enemmänkin kulttuurimatkalla.

Ensimmäinen kohteemme oli Aalto-keskus. Olen kuullut ja lukenut siitä, mutta jostain syystä olen kuvitellut sen olevan jonkinlainen Alvar Aallon työtä esittelevä "museo". Nyt minulle selvisi, että tosiasiassa se on alue, jolla sijaitsee Alvar Aallon valtiolle, kaupungille ja seurakunnalle suunnittelemien rakennusten keskittymä. Alueella sijaitsevat Seinäjoen kaupungintalo, Valtion virastotalo, Kaupungin/Maakuntakirjasto, Seinäjoen Teatteritalo, Lakeuden Risti-kirkko ja seurakuntakeskus. Kaikki alueen talot ja niiden sisutus ovat Aallon arkkitehtitoimiston suunnittelemia lukuun ottamatta aikanaan kirjastorakennuksen lisäosaksi rakennettua uutta Apilakirjastoa. Tosin sekin mukailee Aallon suunnittelemien rakennusten ja sisutusten mallia.

 

Ninara, CC BY 2.0 , via Wikimedia Commons

 

Aloitimme Aalto-keskuskierroksemme kaupungintalosta. Kuulimme kiehtovia yksityiskohtia talon erikoisesta laatoituksesta (Arabia), valtuustosalista, yleisesti talosta ja mm. siitä, että siellä oli ennen kaupunginjohtajan virka-asuntokin.

Kaupungintalo

Kaupunginvaltuuston istuntosali

Ylen entiset radiolähetystilat valtuustosalin vieressä

Kaupunginjohtajan entinen virka-asunto

Kaupungintalolta suuntasimme seuraavaksi Teatteritalolle, jota hallitsee Seinäjoen Kaupunginteatteri. Teatterisaleissa emme ehtineet käydä, mutta kuulimme talon fossiileja sisältävistä Öölannin kalkkikivilattioista ja italianmarmorista, jota on aulassa ja vessoissa. Myös ravintola Aallon sisutuksineen herättää kuulemma turisteissa ihmetystä, koska tällaiseen kulttuurikohteeseen on vapaa pääsy ilman varausta kaikille halukkaille.

 

 

 

Teatterilta siirryimme ihailemaan Lakeuden Ristiä. Kirkko kaikkineen on aikanaan rakennettu melkeinpä käsityönä ja siitä huolimatta muurarit saivat kellotornin pystyyn vaivaisessa 3 viikossa.

 

Iso on Etelä-Pohjanmaan iso kirkko. Isoon saliin mahtuu kerralla n. 1200 henkilöä. Onneksi vieressä on pienempi kappeli perhetilaisuuksia varten.

Viimeinen kohteemme Aalto-keskuksessa oli kaupungin/maakuntakirjasto ja siihen myöhemmin liitetty Apilakirjasto. Saimme tietää, että kun kompleksit aikanaan liitettiin yhteen, siirtymätiloja vanhasta osasta uuteen ei saanut rakentaa maan päälle ja niin siirtyminen rakennusten välillä tapahtuu maanalaista käytävää pitkin. Alkuperäisen rakennuksen yksi huoneista on omistettu Aallon suunnittelemille lasitöille.

 

Aalto-keskuksen jokaisesta käyntikohteestamme olisi oppaamme mukaan saanut erillisen, perusteellisen tutustumiskäynnin, joka olisi ollut ajallisesti koko käynnillemme varatun ajan pituinen. Viimeinen pikantti yksityiskohta löytyy jokaisen rakennuksen jostain seinästä. Joka rakennukseen on liitetty laatta, jossa on Alvar Aallon nimikirjoitus, rakennuksen käyttötarkoitus ja rakennusvuosi. Jos vain sitä osaa etsiä.

Matkamme toinen käyntikohde oli taide- ja kulttuurikeskus Kalevan navetta. Rakennus tehtiin Wasastjernan suvun kartanon konkurssin jälkeen navetaksi vakuutusyhtiö Kalevan toimesta, mutta siinä ei ole satunnaista maatalousnäyttelyä lukuun ottamatta koskaan ollut karjaa. Kulttuurikeskukseksi se avautui v. 2020.

Pääsimme jälleen opastetulle kierrokselle, jonka aloitimme katutasolta. Siellä on mm. Taitokeskuksen ja Kansalaisopiston tiloja eli tarkemmin Taitokeskuksen Käsityö- ja muotoilukoulu Näpin työ- ja myyntitiloja, Taito Shop sekä Kansalaisopiston puutyötilat. 

 

Alakerrassa toimii myös lastenkulttuurikeskus Louhimo, joka järjestää toimintaa mm. soittotila Kammiossa. Siellä voi kokoustaa, harjoitella sirkusta tai soitto ja sen seinillä on tällä hetkellä valokuvanäyttely Kammiossa harjoitelleista bändeistä.

Toisessa kerroksessa sijaitsevat Seinäjoen Taidehallin näyttelytilat ja erilaisia vuokrattavia kokoontumis- ja esiintymistiloja. Pääsimme pikaisesti vilkaisemaan eräässä salissa pidettyjä konserttiharjoituksia.

Rakennuksen kolmannessa, ns. puolikerroksessa (käsittää vain puolet rakennuksesta) oli parhaillaan taiteilija Tamara Piilolan maalausnäyttely "Puu on ihme", jota pääsimme katselemaan.

 

Retkemme päättyi ateriointiin Kalevan Navetassa sijaitsevassa ravintolassa Äärellä. Hyvän ruoan jälkeen oli kiva käydä vielä Taito Shopissa katselemassa ostettavaa kotiin vietäväksi ja sen jälkeen suunnata nokka kohti Vaasaa.

Kristiina