Meidän jengi

Meidän fyysiseen jengiimme kuulu tällä hetkellä itseni lisäksi vain Ukko-kissa. Henkikissojen määrä on sitäkin lukuisampi.

 

Itse olen 60+ tyttölapsi. Rakastan kaikenlaista lukemista, mutta erityisesti kirjoja. Äänikirjoista haaveilen, tavallisimmin luen ihan paperikirjoja tai satunnaisia e-kirjoja. 

Pidän myös ruoanlaitosta sellaisella amatööritasolla. 

Olen hankkinut itselleni 2014 Nikon D3100 - järjestelmäkameran ja pidän sillä räiskimisestä. Tapahtui se sitten ulkona tai sisällä. Yhdestä asiasta olen kuitenkin pitänyt kiinni. En julkaise (enkä paljon kuvaa) kuvia itsestäni tai sukulaisistani/ystävistäni. Ihmisiä kuvaan satunnaisesti vain yleisillä paikoilla tai julkisissa tapahtumissa. Useimmin kuvattu kohteeni on ollut kissani, mutta nyt kun jäljellä on vain Ukko ja sekin jo ikämies, kuvia siitä tulee harvemmin. 

Olen kärkäs julkaisemaan mielipiteitäni minulle tärkeistä ajankohtaisista asioista. Myös kaikki muu arkinen maailmanmeno saa näppäimistön helposti laulamaan. Tosin koronavirus on hieman kaventanut elämänpiiriä tätä nykyä.

Minut löydät tämän blogin lisäksi Facebookista sekä omalla että blogin nimellä, Instagramista (@kristiina.raden), Pinterestistä (krissera) Twitteristä (@KrisseRa).  Ja jos ihmettelette sekä tämän blogin nimeä että Google haulla löytyviä satunnaisia Täysin arkista-hakuosumia, ne johtuvat omasta mokastani. Pidin vuodesta 2014 alkaen blogia Täysin arkista, jonka poistin vahingossa 2021 lopussa. Tämä vol.2 jatkaa nyt sen alkuperäisen jalanjäljissä.

Ukko

Ukko ja hänen sisarensa Akka syntyivät 28.08.2008 tyttäreni isän kissalle. Minulla oli siihen aikaan kaksi vanhempaa kissaa, Pipari ja Tuhnu, sekä nuorempi kissa Heta, joka kaipasi leikkikaveria. Lupauduin kokeilemaan Ukko ja Akkaa, joista toisen oli tarkoitus jäädä minulle ja toiselle piti katsoa uusi koti. No minullehan ne molemmat söpöliinit jäivät. Luonteeltaan Ukko on pienestä pitäen ollut leppoisa herrasmies.

Henkikissani

 

Akka

Akka oli Ukon sisar ja näin ollen syntynyt myös 28.08.2008. Pienikokoinen (vain n. 2,1 kg) Akka oli vilkas ja nopealiikkeinen tyttölapsi. Se oli myös ryhmän karkuri. Ainoana kissoistani se aina päästessään livahtanaan ilman remmiä parvekkeelle hyppäsi heti kaiteelle ja lähti seikkailemaan kerrostalon 3. kerroksen parvekkeen kaiteita ja ikkunanlautoja pitkin naapuriin. Kiitos tuon luonteenpiirteen se aiheutti minulle useammin kuin kerran ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

Akka siirtyi sateenkaarisillalle 26.03.2020 

 

Heta

Heta tuli minulle yhdessä kahden veljensä kanssa Kissatalosta kotihoitokissaksi 2007. Koska se oli kolmikon ärhäkkäin, päätin pitää sen piristämään jo vanhempien kissojeni Tuhnun ja Piparin elämää. Se ei kuitenkaan oikein koskaan saavuttanut vanhempien kissojen suosiota. Sen sijaan Ukolle ja Akalle se oli rakas keinoemo ja hoitaja sekä niiden lauman pää. Hetan piti olla ärhäkkä, mutta kovin pian siitä sukeutui varsinainen mamman sylikissa, joka ei koskaan päästänyt ohi tilaisuutta ängetä syliin tai viereen nukkumaan.

 

Heta siirtyi sateenkaarisillalle 16.03.2020

 

Vieno

Vieno tuli taloon äitinsä ja 2 veljensä kanssa Kissatalon kotihoitokissana 2009. Äiti ja veljet saivat omat kotinsa, mutta kiitos erään rokotuskiinniottotilanteen Vieno rupesi jo pentuna inhoamaan ihmisiä. Silloisista kissakavereistaan luonani eli Hetasta, Ukosta ja Akasta se taas piti kovasti. Silloin sovin Kissatalon kanssa, että koska Vieno ihmisinhonsa takia ei saisi koskaan kissatalon asukkina omaa kotia, se voisi jäädä minun kissakseni kavereidensa luokse. Vieno eli koko elämänsä ihmisten suhteen ns. sivustakatsojana. Se ei koskaan halunnut silityksi tai syliinottamista, se viihtyi leikkien kavereittensa kanssa ja seuraten minun tekemisiäni hajuraon päästä. Valitettavasti se sairastui aivan liian nuorena jonkinlaiseen verisairauteen ja poistui joukostamme 16.11.2017.

 

Tuhnu

Keväällä 1997 tyttäreni isä kiikutti luokseni 4 päivän vanhaa kissanpentua, jotka olivat löytyneet Wärsilän maalaamon nurkasta. Hoidosta huolimatta 3 niistä menehtyi hengittämiinsä myrkkyihin, mutta kasan alimmainen säilyi hengissä. Tuo kasan alimmainen oli Tuhnu. Tuhnu oli hieman levottomanluonteinen villikissa. Minä sain tumpuloida sitä miten tahdoin, mutta muita liian innokkaita taputtelijoita se räppäsi herkästi kynsillään. Onneksi sillä oli melkein koko elämän kaverinaan keinoemonsa Pipari.

 

Tuhnun elämä päättyi 07.11.2011

 

Pipari

Vuoden 1995 alussa katselin elämänmenoa parvekeelta ja huomasin alkaalla 2 tyttöä, jotka ottivat viereisen lastentarhan pihalta kiinni kissan. Käskin heidän tuoda sen meille syömään. Tytöt kertoivat, että kissa oli naapuritalosta, jossa omistajat laittoivat sen ulos joka aamu hankkimaan itse ruokansa. Arvioin kissan n. puolivuotiaaksi. Se oli laiha raukka, jonka vatsa oli täysin kuralla ja täytteenä ainakin sinä päivänä vain kuravettä. Päätin olla palauttamatta kissaa alkuperäiseen kotiinsa paranneltuani sen vatsaa seuraavat 2 päivää. Niin tuli Pipari taloon. Pipari oli luonteeltaan kiltti, hieman vetäytyvä ja hyvin hellyydenkipeä. Kerta kaikkiaan kultainen kissa niin tavoiltaan kuin luonteeltaan. Jopa pyytäessään jotain se päästeli hiljaisia pikku naukauksia vastakohtana myöhempien kissojeni kovaäänisille vaatimuksille.

 

Pipari siirtyi sateenkaarisillalle v. 2008.

Kiiru-Miiru

Elämäni ensimmäisen kissan otimme pentuna tyttäreni isän kanssa ihan lehti-ilmoituksen perusteella kesällä 1990, jolloin olin juuri muuttanut Vaasaan. Kissa sai nimen Kiiru ja oli oppiäitini kissaelämän tiellä. Erotessamme se muutti kanssani Gerbyn rivitalosta kerrostaloon. Kun tyttäreni isä osti myöhemmin maalaismökin Sulvalta, hän pyysi että Kiiru saisi muuttaa sinne maalle vapaampiin oloihin, olihan minulla jo myös Pipari. Kiirua tapasin silti usein. Valitettavasti en silloin omistanut minkäänlaista digikameraa, joten Kiirusta ei ole säilynyt kuvia. Kiiru siirtyi sateenkaarisillalle nukkuessaan v. 2008.