Kevättä etsimässä

Käveleskelin viikonloppuna lähialueellani etsimässä kevään merkkejä. Muutaman aurinkoisen päivän jälkeen muutamia löytyikin. Tosin täytyy myöntää, että vaikka aurinkoinen metsäpolku on täynnä linnunlaulua, niitä lintuja on harvinaisen vaikea löytää kuvattavaksi puiden latvoista.

Muutaman isomman linnun sentään löysin. Viimeisessä kuvassa tosin luulin olevan muuttomatkalla olevia hanhia, mutta tarkemmassa katselussa tiput paljastuivat parveksi lokkeja. Kevään merkkejä tosin nekin ainakin näillä main.

Hieman vihreätä ja muuta värikästäkin löytyi, kun tarkkaan katseli.

Ainoat pikkulinnut, jotka suostuivat tulemaan esiin kuvattaviksi, olivat varpuset. Ei siinä, ne olivat varsin söpöjä lajinsa edustajia.

 

Tosin kevään tulo ja lumien sulaminen paljasti muutakin. Ihmetelim jo pääsiäisenä, miksi kaupunginosastamme, josta yleensä riittää pajunkissoja vaikka koko kaupungin virpojille ja vielä kevätpörriäisille, ei tahtonut löytyä tänä keväänä edes muutamaa kukkivaa oksaa maljakkooni. Tosiasia selvisi nyt. Vaasan kaupunki oli taas syksyllä/talvella harrastanut normaalia, varsin lyhytnäköistä maisemanhoitoaan. Joka ainoa paju- ja muu pusikko oli ajettu maan tasalle. Siinä olivat niin irpojat kuin keväthyönteiset ja -eläimet ihmeissään. Paju ja vesakot ovat näet tärkeintä kevätsyötävää hyönteisille ja miksei muillekin eläimille. Miksiköhän Vaasassa ei koskaan kysellä neuvoja luonnonhoitoasioissa asiantuntijoilta vaan lähdetään siitä ajatuksesta, että aina hävitetään kaikki?  Lumien sulaminen paljasti myös sen ison vahingon, jonka ihminen aiheuttaa, kun ei vaivaudu käyttämään roskapönttöjä. Täytynee vaasalaisten olla ahkerasti mukana kampanjassa "miljoona roskapussia", täällä kyllä riittää kerättävää.

Kevättä kaikille ja hauskoja ulkoiluja huolimatta kaupungin ja sen asukkaiden touhuista.

Kristiina

Missä viipyy kevät?

Viikon päästä vietetään pääsiäistä. Sen pitkät pyhät ovat yleensä olleet minulle ikkunoiden pesun ja vaatekaappien tuuletuksen aikaa. Eivät tänä vuonna, koska keväästä ei vielä ole tietoakaan tänä vuonna. Vaikka niin kovasti haluaisin sen jo tulevan.  Yleensä tähän aikaan luotokuvissa on kaikenlaista elämän heräämistä kuvaavaa materiaalia. Tällä kertaa luontokuvat ainakin Vaasasta ovat varsin valkoisia.

Ukonkin piti oikein torstaiaamuna käydä ihmettelemässä, kun itseltään karva lähtee tupsuina kevään merkkinä, mutta lämpömittari kertoo aivan toista.

Tänä vuonna huhtikuun alkaessa. ainoa vihreä ja kukkiva löytyy valitettavasti ruukusta. Onneksi laitoin pääsiäisohran kasvamaan jo viime viikonloppuna.

Kristiina

Kasvien kanssa puuhailua

Viime aikoina on tullut puuhailtua paljon kasvien kanssa. Onhan se aika vuodesta, jolloin sekä istutellaan että haetaan metsästä villivihanneksia. Itse olin pitkään epävarma siitä, saanko villivihanneksia säilöön ennen tulevaa kiireistä viikkoa, mutta onnistuihan se lopulta. Kulunut reilu viikko on ollut hieman matalalentoa koska erilaisten kasvihommien lisäksi siihen on kuulunut kevätsiivoamista ja epäonnistunutta kissan totuttelua uuteen kantokoppaan. Kesäkukkien istutukseenkin olin alun perin aikonut ryhtyä vasta kesäkuun puolella.

 

Viime viikon tiistaina matkasin Marttojen kanssa Krutargårdenin tilalle Staversbyhyn (Veikkaalan kupeessa), missä tilan viljelijäpari Kaj ja Paula Löfvik tutustuttivat meidät tilan viljelyyn yleensä ja erityisesti laatikkoviljelyyn. Lopuksi joimme koko joukko kahvit tilan ihanassa kesämajassa ja mukaan tarttui juuri trimmatun tuoksupelargonian oksa pistokkaaksi.

Viime viikolla saapuivat myös tilaamani 3 mansikantaimea, 3 paprikan taimea ja 4 tomaatin taimea. Haettuani viikonloppuna kaverini avustuksella 40 litran multasäkin istutin mansikantaimet, kun taas paprikat ja tomaatit saivat totutella hiljalleen auringossa oloon ennen istutusta parvekelaatikkoon. Sinä aikana paprikantaimista heikkojuurisin valitettavasti kuoli, kun taas 2 muuta voivat mainiosti. Viikonloppuna istutinkin tomaatit ja paprikat parvekelaatikkoon. Tosin kävi niin hassusti, että yksi tomaatintaimista ei ollutkaan tomaatti, vaan jotain muuta (aika näyttää, mitä). Myös perunat tuli istutettua ämpäriin ja yrtit siirrettyä keittiöstä parvekkeelle (ne selviytyneet).

Loppuviikosta oli aika suunnistaa metsään poimimaan myös ensimmäisiä villiyrttejä. Tein kaksi reissua, joilta molemmilta toin kotiin ketunleipiä ja nokkosia ja jälkimmäiseltä reissulta mukaan tarttui myös pieni määrä voikukkia. Olen viime viikon lopulla purkittanut 2 litraa ketunleipiä pestoksi ja ryöpännyt pakastimeen 5 litraa nokkosia. Voikukista terälehtiä tuli vain 0,5 litraa eli vajaa purkillinen hyytelöä. 

Mainitsin jo aiemmin, että ilmoittauduin mukaan Ristinummen kehityshankkeeseen, jossa on tarkoitus osoittaa halukkaille viljelylaatikko. Laatikot sijoitettiin Kyläkeskuksen alueelle ja pääsin laittamaan siemenet omaan laatikkooni tämän viikon tiistaina. Jos olisin saanut 2 laatikkoa, olisin laittanut toiseen perunoita. Näin ollen laitoin tällä kertaa laatikkooni sipulia, porkkanaa, sokerihernettä, avomaan kurkkua, vihersipulia, retiisiä ja friseesalaattia. Nyt sitten vaan odotellaan satoa.

 

Eilen sain vielä haettu toiseen parvekelaatikkoon kukkaistutukset eli kasan petunioita, joten nyt on parvekekin siltä osin valmis kesään.

Vastapainoksi kasveille on kameran eteen sattunut muutama eläinkin pyydystettäväksi. Ja kuka sanoo, että kaupungissa ei näe eläimiä. Pupun ja räksät olen kuvannut omalta parvekkeeltani.

Kristiina

Kirjailijavierailu ja rusakot

Kirjastoissa ovat kirjailijavierailut taas vauhdissa ja eilen Vaasan pääkirjastossa vieraili multitalentti Tommi Liimatta. En ole aiemmin tutustunut hänen kirjoihinsa ja lukemani perusteella hän on paitsi kirjailija myös muusikko, sarjakuvataiteilija, kuvataiteilija, radioesiintyjä ja legoharrastaja. Tommi Liimatta säveltää ja sanoittaa musiikkia ja laulaa Absoluuttinen Nollapiste-yhtyeessä. Viimeksi hän on esiintynyt radiossa monologissaan "Suuri serkkuteoria" ja Lego Masters Suomi-ohjelmassa. 

Nyt Limatalta on tullut uusi kirja, radio-ohjelman jaksoille perustuva "Serkkuteoria". Tarkoitus oli Vaasassa puhua tuosta kirjasta. Hän kertoi kirjoittaneensa monologit kirjaksi muiden, mm. Kari Hotakaisen, kehotuksesta. Muuntaminen vaati parikymmentä työpäivää, koska poiketen edellisestä v. 2014 monologisarjasta "Suuren serkkuteorian", osat (13 kpl.) oli paljolti käsikirjoitettu etukäteen. Onneksi keskustelu kuitenkin rönsyili kiitos sanavalmiin Liimatan myös muihin hänen teoksiinsa ja muille taiteen aloille. Minusta oli mielenkiintoista kuulla Liimatan mielipide esim. teosten taiteellisuuden asteesta. Hänen mielestään puhuttiin sitten musiikista ja levyistä, kirjankustantajien kustantamista

kirjoista, yhden kirjailijan tuotannosta tai vaikkapa yhden kirjan sisällöstä, joukossa pitää aina olla silkkoa, jotta ne paremmat tuotokset erottuisivat joukosta. Lisäksi hän kertoili omaelämänkerrallisista kirjoistaan Jeppis, Jeppis 2 ja Rollo, joissa kerrotaan asioita ikäisnäkökulmasta, muistellaan menneitä ja kerrotaan sekä ajan musiikista että omasta musiikkiurasta suhteutettuja sen ajan muihin ilmiöihin. Myös kirja Saaret kuin sisaret mainittiin kunnianosoituksena Alistair McLeanille (kirjan kielen kuulemma pitäisi matkia hieman huonoa suomennosta kun taas tyyli on kunnianosoitus nuoruuden kirjaidolille). Yleisökysymykseen mistä Liimatan kirjallista tuotantoa pitäisi alkaa lukea, jos ei ole ennen tutustunut hänen teoksiinsa Limmatta vastasi "Rautanaula". Myös Sami Yaffan elämänkertaa ja yleensä elämänkerrallisten teosten tietojen oikeellisuutta ja kaverien reaktioita sivuttiin illan aikana. Kaiken kaikkiaan Tommi Liimatta oli sanantaitajana kiinnostava, huumorintajuinen ja mielenkiintoinen kirjailijavieras. Olen iloinen, että menin tilaisuuteen. Pitää tutustua herran tuotantoon tarkemmin, yhden kirjan "Autarktis" nappasin jo mukaani myyntipöydästä.

Pyöräillessäni kotiin kaarsin viimeisen mäen alla lastentarhan ja sen viereisen leikkikentän välistä kun näin kentällä liikettä. Siellä kirmasi kolme rusakkoa. Pysähdyin ja kaivoin esiin kamerani ajatellen edes yrittäväni saada jonkunlaisen kuvan. Kun käännyin, yksi rusakoista oli kadonnut, mutta kaksi jäi rauhallisesti viettämään aikaa leikkikentälle. Minulla sattui olemaan mukanani myös pitempi objektiivi ja puput odottelivat ystävällisesti, kun vaihdoin objektiivin ja jatkoin kuvaamista. Ihania valokuvamalleja, vihdoin. Tähän mennessä tapaamani puput olivat olleet kaukana ja pikaisessa liikkeessä ja niistä oli jäänyt vain epämääräinen läiskä johonkin kuvan kulmaan. Vihdoinkin sain kunnollisia jänökuvia.

Kristiina