Keittoa ja leipää

Kaiken herkuttelun jälkeen oli syytä aloittaa arki hieman kevyemmin. Koska minulla oli vielä kaapissa punajuuria, niiden oli aika sukeltaa keittoon.

Punajuurisosekeitto

1 rkl öljyä

500 g punajuuria

300 g perunoita

1 iso/2 pientä sipulia

1 valkosipulin kynsi

1 tl rakuunaa

1 l vettä

2 kasvisliemikuutiota

2 porkkanaa

100 g juustoa (camembert, sinihome, sulatejuusto)

mustapippuria (suolaa)

Päälle:

paahdettuja auringonkukansiemeniä.

 

Kuori ja paloittele juurekset. 

Kuumenna öljy kattilassa ja lisää punajuuret, perunat, sipuli, valkosipuli ja rakuuna. Kuullota juureksi 15-20 min. 

Lisää kattilaan vesi ja kasvisliemikuutiot, kiehauta ja anna poreilla n. 10 min.

Lisää kattilaan porkkanapalat ja jatka keittämistä n. 25 min tai kunnes punajuuret ovat kypsiä.

Soseuta keitto ja lisää joukkoon juusto ja mustapippuri. Anna kiehua hiljalleen, kunnes juusto on sulanut. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Annostele ja ripottele päälle siemeniä.

 

Aikanaan äitini leipoi ohrasuurimoista peltileipää, jota hän nimitti röpörieskaksi ja jonka reseptin sain häneltä. En ole vuosiin tuota leipää leiponut, joten keiton kanssa oli aika tehdä sitä.

 

Röpörieska

1 l piimää tai maitoa

4 dl rikottuja ohrasuurimoita

1 kananmuna

1,5 dl vehnäjauhoja

0,75-1 tl suolaa

 

Laita ohraryynit likoamaan piimään/maitoon 24 h ennen leipomista.

Sekoita neste-ohraryyniseokseen muna, vehnäjauhot ja suola ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Kaada taikina leivinpaperilla päällystetylle reunalliselle uunipellille ja levitä tasaiseksi.

Paista 200 ºC uunissa alakeskitasolla n. 45 min.

 

Alkuvuosi on taas sitrushedelmien sesonkiaikaa, joten niitä on syytä alkaa käyttää. Itse käytin tähän jälkiruokaan vielä joulusta jäänyttä maustettua rahkaa, mutta yhtä hyvin mansikka- tai mangorahka kävisivät. Myös maustamaton rahka käy, mutta silloin kerman ja rahkan voi vaahdottaa yhdessä ja lisätä reseptiin enemmän sokeria ja klementiinien kuoriraastetta.

 

Klementiinikerma-rahkajälkiruoka

2 rkl sokeria

1 klementiinin kuoriraaste

2 dl kuohu- tai vispikermaa

400 g maustettua rahkaa 

Päälle:

klementiinin paloja

Raasta klementiini ja nypi sopivassa astiassa sokeri ja kuoriraaste hyvin yhteen. Anna maustua ainakin 3-4 h kelmulla peitettynä.

Vaahdota kerma. Lisää vaahdotuksen loppuvaiheessa joukkoon maustunut sokeri-kuoriraasteseos ja vispaa vielä sen verran, että ainekset sekoittuvat hyvin.

Lusikoi annoskulhoon ensin kermavaahtoa ja päälle rahkaa. Koristele klementiininpaloilla.

Kristiina

Makrameekassi kesäksi

Löysin kivan kassimallin Instagramin kautta. Minulla sattui olemaan sopivaa Lankavan ruskeaa Pauliina-lankaa vielä jäljellä ja käydessäni kaupungissa hain Vöyrin Käsityöliikkeestä toisen luonnonvalkoisen lankakerän ja pääsin taas solmimaan. Ohje oli kaiken lisäksi suhteellisen yksinkertainen, koska työn tekemiseen käytettiin vain kaksoistasosolmuja ja ohje kokonaisuudessaan löytyi YouTubesta.  

Laukku aloitettiin solmimalla sangat. Omistani tei hiukan alkuperäistä ohjetta pitemmät, joten mittasin alkuperäisestä poiketen niitä varten pitemmät langat (4x450 cm ja 4x350 cm). Seuraavassa vaiheessa työhön lisättiin 12 lankaparia/kanssinpuoli (24 lankaa) ja nämä lankapari + toinen sanka muotoiltiin kolmioksi ja toisen sangan kanssa tehtiin sama operaatio. Tässä käytin apuna alkuvaiheessa styroxpalaa ja hammastikkuja (nuppineulat loppuivat kesken).

 

Seuraavaksi kolmiot yhdistettiin ja niiden väli täytettiin jälleen kaksoistasosolmuilla. Koko kappaleen alareunaa jatkettiin vielä hieman kapenevalla lisäyksellä. Koska en keksinyt tälle vaiheelle mitään sopivaa solmimis"telinettä", levittelin kappaleet lattialle ja tein yhdistämisen siinä. Tämän jälkeen yhdistettiin suuresta kappaleesta myös toiset reunat sisään päin taittaen ja taas täyttäen väli kaksoistasosolmuilla.

Tämän jälkeen piti yhdistää vielä sivut (alkuperäisessä ohjeessa vain toiselle puolelle kolmioita tehtiin kiila ja sitten lähdettiin lisäilemään rivejä ajas, mutta minä hosuin edelle ja jäljelle jäi siis kiilojen yhdistäminen). Kun työhön tehtiin lisää kerroksia ja vielä kiiloja nurkkia varten huomasin, että huolimatta ohjeen mukaisista lankojeni pituuksista lankani osoittautuivat liian lyhyiksi. Minun piti hieman purkaa jo tehtyjä alakerroksia ja jatkaa osaa naruista. Onneksi olin osunut samaan tilanteeseen jo aiemmin yhden kirjanmerkkini kanssa ja tiesin, että lankojen jatkamiseen kesken työn erilaisten solmujen kohdalla läytyy hyvät, Rosulikan tekemät ohjeet YouTubesta.

Saatuani langat jatkettua ja tehtyä tarvittavat kiilat pääsin tekemään kassiin kulmat.

Sen jälkeen kurottiinkin vain pohja umpeen edelleen kaksoistasosolmuilla, lyhennettiin jäljelle jääneitä langanpätkiä ja käännettiin laukku. Minulla se ei tosin ollut niin yksinkertaista lankojen jatkamisen takia. Nyt laukun uudella "oikealla" puolella oli niitä työstä positettujen lankojen pätkiä, joten ne piti vielä vedellä toiselle puolelle ja punoa sisäpuolelle. Lisäksi tulin siihen tulokseen, että tavarat hukkuvat sisäpuolen langanpätkien joukkoon, joten joudun vielä leikkaamaan kassiin pahvista sisälle pohjalevyn.

Sattui kivasti, kun huidoin kameran kanssa juuri, kun laadunvalvoja saapui tarkastamaan työtäni. Kuva selittää myös sen, miksi kaikissa tavaroissani on alusta asti kissankarvoja.

Kristiina

Makramee kirjanmerkit

Odotellessani tilaisuutta hankkia lankoja ja tarvikkeita isompia töitä varten päätin kokeilla tavallisesta puuvillalangasta tehtyä kirjanmerkkiä. Koska en ole lähelläkään tilannetta, jossa voisin ajatella omia malleja, lähdin seikkailulle netin makrameemaailmaan.

 

 

 

 

Löysin kivannäköisen ja helpolta tuntuvan YouTube ohjeen täältä. Laitan videon tähän alle, jos kiinnostaisi jotakuta.

 

Käyttämäni tavallinen virkkauslanka taisi olla hieman ohuempaa kuin alkuperäisessä ohjeessa käytetty lanka. Nyt täytyy myöntää, että makrameetyön teko ohuella langalla on paljon hankalampaa kuin tavallisesti käytetyllä 3-5 mm makrameelangalla. Paksummassa langassa solmun/kokonaisuuden onnistumisen näkee heti, kun taas ohuella langalla se on pitkälti sokkona räpeltämistä ennen lopputulosta. Tosin ohut lanka on myös anteeksiantavampaa, virheet eivät näy helpolla.

Sain sentään aikaiseksi ensimmäisen kirjanmerkkini. Malli oli suhteellisen helppo, koska toistuva kuvio oli yksinkertainen ja yhden mallikuvion jälkeen toisto meni kuin itsestään.

 

Nyt kun olin tehnyt yhden, päätin tehdä toisenkin vaikka äidille lahjaksi. Tähän toiseen kirjanmerkkiin valitsin hieman edellistä monimutkaisemman mallin täältä. 

Nyt mallia ohuemman langan käyttö kostautui, koska tällä kertaa toistuva kuvio oli osittain sen verran monimutkainen, että mallikerran "lukeminen" edellisestä kuviosta ei onnistunut vaan jouduin joka kuviokerran kohdalla katsomaan mallia ohjevideosta. Hidasti solmimista aika lailla, mutta onneksi toinenkin valmistui aikanaan.

 

Makrameetöiden solmiminen on kiva ja hermoja lepuuttava harrastus. No jaa, ainakin silloin, kun kaikki sujuu eikä joudu purkamaan. Kunhan ei toista kertaa tule otettua tauon jälkeen käyttöön heti ohutta lankaa. Jätän teidät ihailemaan töitteni yksityiskohtia.

Kristiina

Makramee unisieppari

Viime lauantaina oli toinen ja viimeinen makramee-kurssikerta. Harjoiteltuamme ahkerasti erilaisia solmuja, kuviointeja ja jopa mallien lukemista amppeleilla (minäkin 3 amppelin verran), uskaltauduimme valitsemaan tehtäväksi jotain muutakin. Yksi alkoi seinävaatteen teon, toinen teki elämänpuuta jne. Minä halusin tehdä itselleni makuuhuoneeseen unisiepparin. Valitsin mallin netistä KoivulaDesignin sivulta. Tosin tiesin jo aloittaessani, että valitsemaani malliin tulisi pieniä lisäyksiä toimestani.

Jo alkuni oli erilainen. Ostin opettajalta 25 cm kehän (alkuperäinen 30 cm) ja Lankavan Moppari-lankaa, joka oli hieman ohuempaa kuin alkuperisen työn Pauliina. Valitsemani malli on moderni ja siksi renkaan sisusta tehtiin pitsikuvion solmimisen sijasta langoilla. Työ oli myös nopea tehdä, joten sain ennen kurssikerran loppua solmittu unisiepparini yhtä kierrettä ja omia lisäyksiäni lukuun ottamatta valmiiksi.

Sunnuntaina olikin sitten mukavan rauhallista viimeistellä unisieppari ensin olemassa olevien ohjeiden mukaan. Koska minusta unisieppariin kuuluvat myös sulat, lisäsin malliin 3 sulkaa. Ne tein 1., 3. ja 5. kierteen loppuun lisäämällä puuhelmen, jonka läpi menivät kierteen 2 keskimmäistä lankaa. Sen jälkeen kierteen ulommaisilla langoilla tein kaksoistasosolmun pallon alle.

 

Kaksoistasosolmu vaihe 1

Kaksoistasosolmu vaihe 2

 

Sulka tehtiin 4 lankaparilla niin, että runkolankana toimivat 2 pallon läpi tulevaa lankaa. Lankaparin langat (8 kpl á 15 cm) solmitaan pareittain runkolankojen ympärille. 

 

 

Solmuparien viimeinen pari ankkuroidaan paikoilleen levittämällä taakse solmun alle tippa tavallista askarteluliimaa. Sulkalangat kammataan auki (ei runkolankoja), leikataan sulan muotoon ja sulan muoto viimeistellään hiuslakalla.

Unisiepparini roikkuu nyt makuuhuoneen ikkunalla vartoimassa untani.

Minulla ovat haaveissa myös uudet makramee-työt. Haaveilen tekeväni seinälle makrameepöllön, mutta sitä varten täytyy odottaa lumien sulamista, koska tarvitsen työhöni pätkän luonnonpuuoksaa. Aion myös tarttua siihen tyynynpäällisten tekoon. Alkaisin ne vaikka heti, mutta tällä hetkellä varallisuus ei riitä lankojen hankintaan, ehkä ensi kuussa sitten. Pitempiaikaiseen suunnitelmaan kuuluu kissanpedin teko. Sen ohjeet minulla jo on, langat ja tarvikkeet hankitaan kun saadaan rahaa ja taidot/usko itseeni hieman karttuvat.

Kristiina

Opi jatkuvasti uutta

Kuten aiemmin jo kerroin, tämän vuoden uuden oppimisen aloitin ryhtymällä tutustumaan makrameen tekoon. Harjoitustyöni eli korvarenkaiden jälkeen halusin tehdä jotain oikeaa eli amppelin. Langat ja puuosat tilasin Lankavalta. Myös valitsemani amppelin teko-ohjeet löytyivät heidän sivuiltaan.

Aloitin työn teon lauantaina. Lettiosa ja verkko-osan alku sujuivat hienosti kirjallisten ohjeiden mukaan. 

 

Olisin päässyt loppuun samana päivänä, mutta viimeisten ohjerivien kohdalla rupesi syntymään sellaista sykeröä, että totesin käsityskykyni loppuvan. Minun pitää kysyä lisäopastusta Lankavalta. Pääsin soittamaan heille maanantaina aamupäivällä. Sieltä sain heti aulista lisäopastusta. Sain myös sen hienon tiedon, että amppelini teosta löytyy opastusvideo YouTubesta. Ei kun kiitin selventävästä suullisesta opastuksesta ja avasin vielä videon. Jo selkeni teko lopullisesti ja amppeli valmistui sen jälkeen pikaisesti.

Vaikka amppelini ei ollut vielä ihan makrameen teon priimusesimerkki, olin yllättävän ylpeä saavutuksestani. Aion jatkaa tätä uutta harrastusta ja solmia seuraavaksi kaksivärisen amppelin. Tähtään nimittäin edelleen niihin tyynynpäällisiin ja niissä tarvitaan kaksiväristä tekniikkaa. Aion myös käydä sen makramee-kurssin kansalaisopistossa, johon olen ilmoittautunut. Kunhan minulle kerrotaan, koska se alkaa koronatilanteen helpotuttua.

Jonkin uuden taidon tai tiedon oppiminen joka vuosi on mukava tavoite vielä tällä iällä. Edellinen uusi taitoni oli polkupyörän kumin vaihtaminen itse sen sijaan, että pyytäisin jotakuta muuta tekemään sen. Siitä on jo aikaa muutamia vuosia. Viime vuonna opin sieniretkellä uuden ruokasienen eli sikurirouskun. Olen sitä mieltä, että ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan jotain uutta. Jo pelkkä blogin tuunaaminen mieleisekseen vaatii jatkuvaa ajan tasalla pysymistä ja erilaisten sivujen seuraamista sekä rohkeaa kokeilua. Keittiöharrastus tutustuttaa kokeilemaan usein jotain uutta. Tekniikkaa tai aineosaa. Niihin kokeiluihin tulette jatkossakin törmäämään sivuillani. Seuraava pitkäkantoinen haaveeni on oppia edes italian kielen alkeet. Toivottavasti en haukkaa siinä liian suurta palaa. Uudet käsityö- ja käsillä tekemisen taidot ovat jotain kivaa odotettavaa. Hapanjuurileipääkin haluaisin oppia leipomaan, sen kurssit kansanopistossa olivat tänä keväänä vain väärin ajoitetut, ehkä sitten syksyllä. Kun yrittää rohkeasti jatkuvasti jotain, epäonnistumisetkin opettavat. Saati sitten sen uuden tiedon tai taidon oppiminen ja sisäistäminen. Se vasta euforista onkin. 

Toivon, että jokainen tämän postauksen lukeva päättää itsekin oppia uuden taidon tai asian mieluummin joka vuosi, ikään katsomatta. Pysyy pää kasassa ja vireänä. Varsinkin näin eristysaikana, mutta myös muulloin. Aloittaminen ei ole aina helppoa, mutta loppuun pääseminen sitäkin antoisampaa.

Kristiina

Makrameesta

Kiinnostuin viime syksynä makrameesta, kun kävimme Marttojen syysretkellä mm. Lankavalla Kauhavalla. Siellä näin kauniita makrameetöitä ja erityinen haaveeni on joskus pystyä tekemään olohuoneen tyynyihin päälliset makrameetekniikalla. Syksyllä harjoittelin tekemällä yksinkertaiset sulkakorvarenkaat.

 

Huomasin loppuvuodesta, että kansanopisto Almassa Vaasassa on kahden lauantain kurssi makrameen perusteista, jonka aikana opeteltaisiin solmuja ja tehtäisiin yksinkertainen amppeli. Ilmoittauduin mukaan ja ensimmäinen kurssipäivä olisi ollut tänään. Valitettavasti koronatilanne siirsi aloituksen epämääräiseen tulevaisuuteen. Silloin päätin, että koska Lankavan sivuilla on hyviä ohjeita makrameetöiden tekoon, yritän amppelin teko itsekseni. Valitsin mallin, tilasin tarvikkeet ja ne tulivat postitse torstaina. Tänä aamuna aloitin kokeiluni. Tällainen pitäisi lopputuloksen olla: 

Pääsin ihan kivasti jo alkuun tänä aamuna. Sitten loppui kamerasta akku ja siirryin keittiöön paistelemaan pikkuleipiä. Kerron ensimmäisen isomman makramee-työni lopputuloksesta myöhemmin.

Kristiina