Mä kuulkaa äkkäsin yks päivä, kun menin mamin perässä parvekkeelle, ettei siellä enää ollukaan sitä valkosta märkää. Sen sijaan mä kuulin paistien metelöivän (en kyllä nähnyt niitä) ja huomasin, että aurinko paisto. Piti heti käydä kattomassa, että oliks mami kevätputsannu mun aurinkotasanteen. Olihan se ja niin otin tän vuoden ekat soolikset. En mä ollu kyllä kun hetken, mut pääsin kevään makuun. Sitä paitsi ei nyt vielä oo ihan oikee kevät, kun ei pörränny yhtään kärpiäistä tai muuta lentäjää ympärillä. Yhen löysin kuolleena partsin lattialta, mutten sitäkään kerenny kauaa tarkastelemaan ennen kun mami viskas sen pois.
Mulla on aika hassu palvelija jota nimitän mamiksi. Se väitää puhuvansa mun kanssa kissaa. Tosin mä en ymmärrä hölkäsen pöläystä sen puheesta. Kyllä se jutustelee samalla taajuudella mun kanssa ja käyttäen samoja sanoja kun minä, mutta ei ne kyllä useinkaan tuu ulos sen suusta asiallisessa tarkoituksessa. Kun mä kerron sille aivan oikeilla kissan sanoilla mitä on tapahtunut tai mitä haluan, se saattaa vastata ilmoittamalla olevansa nälkäinen tai haluavansa itse jotain. Kun kerron olevani tyytyväinen, se väittää mun inttävän itseään vastaan. Niinpä olen todennut, että se ei tosiasiassa ymmärrä mitä mä sille sanon. Mutta ei mulla oo mitään sitä vastaan, ettei olla koko ajan hiljaa vaan jutustellaan sitten keskenään mitä sattuun. Välillä mä vastailen sille vaan ihan äänten päästämisen ilosta ilman sen kummempaa tarkoitusta. Kun se kerran ei kestä hiljaisuutta, niin päästellään sitten sen iloksi ääntä aina sillon tällön. Saanpahan nauraa sisäänpäin, kun komentelen sitä ja se katsoo velvollisuudekseen vastailla hölmöjä. Joskus taas mami alkaa jutella minulle ja vastailen sitten teoilla tai joskus äänelläkin.
Mä odottelen jo sitä aikaa, jota mami sanoo päästäiseksi (tai jotain sinne päin). Se aika tarkottaa, että mami kylvää purkkiin vihreää ruohoa, jonka se antaa sitten mulle syötäväksi. Onneksi se ei oo pihi ruohon kanssa ja mulle riittää siitä viljelmästä vihreätä pitkälle syksyyn. Vois sitä päästäisvihreää kylvää talveksikin mun mielestä. Mut mami sanoo, että sillä on vaan kesäviherpeukalo ja kaikki ruoho ja yrtit kuihtuu sen hoidossa sisällä. Viime kesänä mä sain aina käydä parvekkeella haukkaamassa vihreet kun halusin. Haukkasin mä välillä niitä maminkin vihreitä, ei se aina siitä tykänny ja ne haisikin niin voimakkaasti. Mami sano niitä yrteiksi erotuksena mun omaan ruohoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti on tervetullut :)