Maalaamista, ihmissuhteita ja salaisuuksia

Sain aikani jonottaa kirjaston varauslistalla, kunnes oli vuoroni tarttua teokseen Rottien pyhimys (Anneli Kanto). Kirjan alussa Hattulan Pyhän Ristin kirkon seinät ovat olleet aikansa vain kalkitun valkoiset kiitos kuvien valinnan aiheuttamien kahnausten ja rahoitusasioiden. Nyt on kuitenkin linnanherra Åke Tott luvannut rahoituksen ja piispa sekä tuomiokapituli ovat päässeet sopimukseen maalattavista kuvista ja niiden hinnasta. Todellisuudessa kirkon maalareista ei ole tietoa, mutta kirjassa kirkkoa maalaamaan saapuvat v. 1513 mestarimaalari Andreas Pictor, mestari Martinus ja apupoika, suomen kieltä osaava Vilppu Niilonpoika. Vilppulan kirkon puolesta työtä valvovat kirkkoisäntä Klemetti, tarkka ja tunnollinen mies, sekä kirkkoherra Petrus Herckepaeus (paikkakunnalla nuorena poikana Mulli-Pekka Härkäpäänä tunnettu ison talon riehakas poika). Maalareiden tehtävänä on maalata kuvat, jotka selvittävät lukutaidottomalle kansalle raamatun tarinat ja sen, miten ihmisen tulee elämäänsä elää. Kirkkoisännän ja kirkkoherran taas tulee valvoa työtä ja sen laatua, majoittaa ja hoitaa maalareiden maalliset tarpeet ja varjella Hattulan kirkon aarretta, ristiä ja sen sisällä olevaa pyhäinjäännöksen palasta.

Työt pääsevät juuri alkuun, kun apupoika Vilppu putoaa tikkailta ja ruhjoo kätensä. Uudeksi avuksi tarjotaan jos jonkinnäköistä tomppelia, kunnes linnanherran vaimo Märta suosittelee tyttöä. kylässä asuvaa nyttemmin kuolleen tiilimestari Rutgerin ottotytärtä Pelliinaa. Tyttöä pidetään omituisena, kyläläiset karsastavat häntä ja syntyperäkin on epämääräinen. Mutta Rutger on vaalinut tytön taiteellisia taipumuksia ja opettanut hänet lukemaan, kirjoittamaan ja puhumaan kieliä, mm. ruotsia. Vaikka tyttö kirkkomaalarina tuntuu miehistä kauhistuttavalta, he päätyvät ottamaan tämän ryhmäänsä juuri taiteellisten taipumusten ja nopean oppimisen johdosta. Pelliina osoittautuukin kirjan varsinaiseksi päähenkilöksi. 

Tuntuu omituiselta ajatella, että yhden kirkon maalaamisesta keväästä syksyyn saa aihetta näin monipuoliseksi kirjaksi. Varsinkin, kun oikeista kirkkomaalareista ja maalaustyöstä on olemassa niin vähän todellista tietoa. Kirja vie kuitenkin niin syvälle maalaustekniikoihin ja kuvien tarkoitusten maailmaan, etten itsekään voinut olla kirjan puolessa välissä googlaamatta kuvia kirkon maalauksista. Lisäksi kirja on niin täynnä tuon ajan työ- ja toimintatapojen kuvausta, tekniikoita ja maalausten selityksiä ja ihmisten elämää, että se vain tempaisi mukaansa tuohon aikaan ja kuukausiin. Mukavana sivujuonena mukaan tulevat kirkkoisännän ja kirkkoherran valtataistelut, kirkkoherran yritys korostaa itseään tärkeänä uskonoppineena Upsalan miehenä, ei Mulli-Pekkana, rakkaus ja elämän realiteetit ja jopa dekkarin piirteet, kun arvokas pyhäinjäännöksen kappale katoaa. Kirjasta löytyvät niin draama, huumori kuin jännityskin. 1A-luokkaa koko kirja alusta loppuun.

Helmet lukuhaaste kohdat 1, 8, 14, 16, 18, 28, 34, 43

Aikuiset ihmiset (Marian Keyes) lupaa esittelynä muhevia paljastuksia ja hauskoja tilanteita, kun suuren irlantilaisperheen yksi jäsen saa aivotärähdyksen ja alkaa paljastamaan perheenjäsenten salaisuuksia. Niin kirja alkaakin. Perheen aikuiset ovat veljekset Johnny, Ed ja Liam Casey sekä heidän vaimonsa Jessie, Cara ja Nell. Johnny on Jessien toinen aviomies ja liikekumppani. Mukana kummittelee myös Jessien ensimmäinen aviomies ja Johnnyn paras ystävä, edesmennyt Rory, tämän vanhemmat ja sisarukset sekä pariskuntien lapset. Ed on sympaattinen persoona, joka rakastaa aidosti vaimoaan Caraa. Caralla taas on koko elämänsä ajan ollut vaikeuksia ulkoisen olemuksensa ja painonsa kanssa ja huolimatta pariskunnan rakkaudesta hän sairastaa bulimiaa, jonka kieltää itseltään ja salaa muilta. Liam taas on entinen menestysjuoksija, joka uransa jälkeen nai rikkaan naisen ja perusti perheen lapsineen. Kun eläminen vaimon rahoilla alkoi tympiä, hän erosi ja lapset jäivät vaimolle. Tavatessaan nykyisen vaimonsa, teatterilavastaja Nellin, joka elää vaatimattomasti ja melkein aina rahattomana menestyksen partaalla ja puolustaa eettisiä arvoja, Liam eläytyy naisen maailmaan ja jättää paljastamatta todellista minäänsä ennen avioliittoa. Caralla ja Edillä on myös lapsia, jotka ovat kirjassa sekoittamassa pakkaa samoin kuin Liamin entinen vaimo ja lapset. Varsin sekalainen ja runsaslukuinen seurakunta siis.

Kirja alkaakin Caran aivotärähdysten aiheuttamalla paljastuskohtauksella erään loputtomien sukukokoontumisten sarjan päivällisen aikana. Sen jälkeen siirrytään kuitenkin taaksepäin seuraamaan itse kunkin pariskunnan elämän tapahtumia ja niiden ongelmia. Miksi Jessie haluaa koko ajan esittää rikasta, menestyvää liikenaista ja pakottaa kerta toisensa jälkeen yhteen suvun jäsenet, joista osa ei voi sietää toisiaan? Miten käy Caran ja Edin, kun Cara koko ajan kipuilee ulkonäkönsä kanssa, keksii vaikka minkälaisia keinoja kiertää ihmedieettejään pakottaen Edin peliinsä ja kun bulimia lopulta paljastuu? Mitä tapahtuu Nellille, kun hän vaatimattomaan elämäntapaan tottuneena ja korkein eettisin vaatimuksin varustettuna huomaakin, ettei hänen vasta naimansa aviomies Liam ole lainkaan sellainen, kuin esitti olevansa?

Vaikka kirja oli ihan luettava ihmisten melko "tavanomaisine" ongelmineen, jotenkin se oli toisaalta hienoinen pettymyskin. Kun oletti suuria salaisuuksien paljastumisia ja hauskoja aikoja niiden parissa, paluu taaksepäin tapahtumissa ja tosiasiassa kaikkien pariskuntien omien ja yhteisten kipukohtien käsittely hiljalleen ajan kuluessa tuntuikin aivan tavalliselta ihmissuhdekertomukselta. Onhan niitä mukava ulkopuolisen tarkastella, mutta ei kirja ainakaan minulle antanut niin paljoa kuin siltä odotin. 

Helmet lukuhaaste kohdat  19, 22

 

Perhosten huone (Lucinda Riley) osoittaa jälleen Rileyn loistavan tavalla lomittaa nykyaikaa ja historiaa ja kuljettaa juonta jouhevasti niin, että koko ajan taustalla vaanii joukko salaisuuksia, jotka vähitellen paljastuvat. 

Kirjan alussa 69-vuotias Posy asuu lapsuudenkodissaan Admiral Housessa, valtavassa 29-huoneisessa talossa, jonka puutarhan Posey on rakentanut isänsä suunnitelmien mukaan ja jota hän vaalii rakkaudella ja ammattitaidolla. Posyn äiti oli ranskalainen yökerholaulajatar ja isä luontoa rakastava ja tutkiva taistelulentäjä, Admiral House oli heidän kolmen koti tytön lapsuudessa ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana. Lapsuudenmuistoissa siellä eli rakastava, ystävien ympäröimä ja loistokasta mutta samalla rauhallista elämää viettänyt perhe. Kun haavoittunut isä toipuu ja palaa sotaan, äiti lähettää Posyn isän äidin luokse maaseudulle ja lähtee itse Ranskaan. Sitten isä kuolee, äiti jää maailmalle vähin yhteydenotoin ja vaikka Posy viihtyy hyvin isoäitinsä kanssa ja saa ikäisiään ystäviä, hän kaipaa takaisin Admiral Houseen ja kokee ulkopuolisuutta ja juurettomuutta. Sama jatkuu vielä yliopistossa Posyn opiskellessa yliopistossa luonnontieteitä, kihlautuessa ja siirtyessä työelämään unelmiensa työpaikkaan. Posy purkaa kihlauksensa rakastuttuaan näyttelijäksi haluavaan Frediin ja pariskunta suunnittelee naimisiin menoa. Sitten Fred katoaa mitään selittämättä, Posy nai entisen kihlattunsa, he muuttavat takaisin Admiral Houseen ja saavat kaksi lasta, pojat Samin ja Nickin. Aviomiehen kuoltua Posy omistautuu pojilleen ja puutarhalleen. Nyt jo ikäihmisenä Posysta alkaa tuntua, että talon rapistuessa ja lasten eläessä omaa elämäänsä on aika myydä talo. Se vaan ei ole niin yksinkertaista. Pojista vanhempi Sam on mennyt naimisiin kiltin Amyn kanssa. Mies perustaa yrityksen toisensa jälkeen ja jokainen niistä kaatuu. Perheen ja lasten toimeentulo ja asioiden hoito jää yksin Amyn harteille ja Samilla on jälleen uusi yritys kiikarissa. Siihen suunnitelmaan kuuluu äidin talon osto ja sen muuttaminen asunnoiksi. Nuorempi poika Nick taas perusti Lontooseen menestyksekkään antiikkiliikkeen, koki onnettoman rakkauden, muutti Australiaan 10 vuodeksi sielläkin hyvin menestyneeksi antiikkikauppiaaksi ja palaa nyt takaisin Englantiin. Palattuaan hän rakastuu ensisilmäyksellä entiseen malliin ja vintagevaatekauppiaaseen Tammyyn, joka myös lämpenee vähitellen miehelle. Mutta samalla Tammysta tuntuu, että vakavasta seurustelusta huolimatta Nick salaa jotain. Samoihin aikoihin Posyn elämään tupsahtaa takaisin ihastuttava ja rakastettava, mutta samalla välttelevä ja salaisuuksia hautova Fred. Mukaan heitetään vielä menestyvä, komea ja sympaattinen kirjailija, joka majoittuu Admiral Houseen saadakseen kirjoittaa seuraavan kirjansa ja ystävystyy Posyn ja erityisesti Amyn ja hänen lapsiensa kanssa.

Näiden ja muutaman muunkin kirjan henkilön elämistä löytyy suuria salaisuuksia, jotka vähitellen kirjan loppua kohti paljastuvat. Jälleen kerran Rileyn loistava tarinan kehittely ja juonen kulku johtavat mutkien kautta monien salaisuuksien ilmi tulemiseen. Salaisuudet koskevat sekä poikia että isolta osin Posya ja hänen elämäänsä lapsuudesta asti. Taas minulle kävi niin, että kun aloin lukea Rileyn kirjaa, en olisi millään malttanut odottaa saadakseni selville, mitä tuleman pitää. Minä kun satun kuulumaan siihen joukkoon, joka ihailee Lucinda Rileyn kykyä kehittää kirjaansa mitä odottamattomimpia juonenkäänteitä. Toki kirjasta arvosteltavaakin voi löytää, kuten aina kauniit naiset ja komeat miehet, liiallinen syöminen ja juominen ja välillä ärsyttävä naisen avuttomuus, mutta ainakin itse sivuutin sellaisen ja nautin itse juonesta ja tunnelmasta.

Helmet lukuhaaste kohdat 37

Kristiina