Puuvilla, viulu ja kirjat

Pumpulienkeli (Susanna Alakoski) veti minua puoleensa alun perin siksi, että tämän 4 naissukupolven tarinaa kertovan kirjasarjan aloitusosa sijoittuu Pohjanmaalle ja Vaasaan. Hilda syntyy maalaistalon tyttäreksi Sorolan taloon Pohjanmaalle. Isä on lähtenyt ennen tytön syntymää Amerikkaan ja kadonnut sinne ja äiti sairastuu synnytyksen jälkeen "tuijotustautiin" ja katoaa myöhemmin kokonaan. Onneksi talossa on Sanna-täti, joka ottaa alusta lähtien äidin paikan Hildan elämässä. Samassa pihapiirissä asuvat myös äidin siskot perheineen. Hildan maalaiselämää seurataan aina rippi-ikään asti, jolloin Hilda hairahtuu, saa lapsen, ajetaan pois kotoa ja hän päätyy hieman kauemmaksi taloon toiseksi talon kahdesta piiasta. Hän ystävystyy talon toisen piian, Hellin kanssa. Yhdessä he päättävät lähteä vapaapäivän ja palkan perässä Vaasaan puuvillatehtaalle töihin. Molemmat saavat paikan ja kortteerin yhteisestä huoneesta Vaasan Palosaarelta. Alkaa raskas, elämäniän kestävä työ puuvillatehtaassa. Hilda avioituu ja saa kaksi lasta, Gretan ja Jonnin. Helli taas, isän punikkitaustan pohjalta päätyy feministiksi ja ammattiliiton esitaistelijaksi. 

Ensimmäisessä osassa käydään läpi työläisnaisen raskasta osaa. Työpäivät ovat pitkiä, mitään koulutusta ei annettu työhön eikä muutenkaan, työolosuhteet ovat surkeat, koti on hoidettava työn ohella ja rahaa on vähän käytettäväksi. Helli tuo kuvaan yrityksiä parantaa työtekijän asemaa ja työolosuhteita edes vähän. Hilda olisi itsellään aivan tyytyväinen elämäänsä ja joutuu aina välillä myöntämään Hellin väitteet ja vaateet oikeiksikin. Kirja maalaa todella loistavasti kuvan tehdastyöstä joskus niin tarkasti, että voi itse tuntea olevansa mukana päivän aikataulutetussa, virheistä sakottavassa työssä koneiden metelissä ja tehdassalin huonoissa olosuhteissa pölyineen ja rottineen. Hyvin on kuvattu myös työn seuraukset eli ennenaikaisen vanhenemisen ja fyysiset vaivat ja tapaturmat. Kotielämän vaatimattomuus ja vaateet sekä työläiskaupunginosa yleinen ilmapiiri tulevat myös hyvin esille kirjassa. Vaasalaisena oli antoisaa lukea elämästä maalla 1900-luvun alussa ja myöhemmin kaupungissa työläisoloissa ohi lama- ja pula-aikojen sekä toisen maailmansodan aika myöhempiin rauhallisiin, hieman kohentuviin oloihin asti. Seuraavaksi seikkaileva Greta ja hänen veljensä haaveilevat jo kirjan lopussa muunlaisesta elämästä kuin tehdastyöläisen raadannasta kotipaikkakunnalla.

Helmet lukuhaaste kohdat 1, 5, 6, 7, 14, 17, 26, 43

Linda Lampenius - Kesytön elämäni ei mainitse kirjan kirjoittajaa, mutta olen saanut itse käsityksen, että piilokirjoittajana on toiminut Arja Gothoni. Voin tietysti olla väärässä, koska kirja on kirjoitettu minämuodossa. Kirjassa Linda kertoo elämänsä tapahtumista lapsuudesta nykypäivään. Linda esiintyi yleisölle jo lapsesta asti pienenä lähinnä laulaen ja näytellen. Aloitettuaan viulunsoiton hän siirtyy jo nuorena Szilvayn veljesten musiikkiryhmään ja opetettavaksi ("Viuluviikarit") ja oppi siellä kovan harjoittelun ja kurinalaisuuden meiningin. Kotona perhe-elämä taas oli välillä silkkaa kaaosta. Isä oli työnarkomaani ja näyttelijä-äiti ajautui vähitellen alkoholi- ja pillerikierteisiin. Koska vanhempien mukaan kodin asioista ei puhuttu muille vaan ne hoidettiin omien seinien sisällä, Linda ajautui jo nuorena huolehtimaan kodista ja äidistä tämän ollessa pillerihuuruissa tai sairaalahoidossa. Se ja ankaran kurinalainen, kaiken liikenevän aikansa soittamiselle omistanut Linda ajautui vähitellen kovan paineen alle. Kun itsenäistyvä nuori nainen oli aikansa kokeillut juhlimista ja rempseämpää elämää, kurinalaisuus ajoi hänet myös kuntoilemaan liiallisesti, syömään vain valittuja, ruumista "myrkyttämättömiä" ruokia ja muutenkin ylläpitämään "tervettä" elämäntapaa, jossa itse asiassa jo näkyivät merkit syömishäiriöstä vakaana pidettävän, alhaisen painon kautta. Linda kertoi, kuinka hänen halunsa tuoda esiin klassista musiikkia kaikille sukupolville teki hänestä vähitellen julkkiksen ja supertähden, jonka musiikkikaari kulki Suomesta Ruotsin kautta jenkkeihin. Hänen kertomuksensa agentti- ja sopimuskommervenkeista varsinkin jenkeissä ovat välillä aika hurjia samoin kuin varsinkin suomalaisen (myös ruotsalaisen) lehdistön suhtautuminen ja kirjoittelu, kun joku omista menestyy maailmalla ("hän valehtelee, ei sittenkään sopimusta, ei mikään menestys"). Lindan seurustelukumppaneista saa varsin omituisen kuvan, useimmat heistä ovat osoittautuneet mustasukkaisiksi, omistushaluisiksi, Lindan elämästä määräämään pyrkineiksi mänteiksi. Tosin kirjasta myös ilmenee, että muutaman kerran Linda on suostunut jonkun kosintaan tietäen varsin hyvin, ettei suhteella ole tulevaisuutta ja paennut sitten tilannetta toiseen maahan töitä tekemään. Myös Peter Nygård ja hänen aiheuttamansa oikeushaaste-episodi käydään kirjassa läpi. Onneksi loppua kohti kirjasta saa sellaisen kuvan, että Lindan elämä niin häiriötilojen, työn kuin yksityispuolenkin osalta on vähitellen selkeytymässä ja rauhoittumassa.

Helmet lukuhaaste kohdat 30, 38

Kirjastosta oli pakko napata mukaan kirja Kissa joka suojeli kirjoja (Sōsuke Natsukawa), koska nimessä oli kissa ja kirja. Kirjan alussa teini-ikäinen, sosiaalisesti rajoittunut ja kömpelö mutta kirjoista pitävä Rintaro on juuri menettänyt isoisänsä. Rintaron vanhemmat ovat kuolleet hänen ollessaan vasta lapsi ja antikvariaatin omistanut isoisä on kasvattanut hänet. Isoisäkin oli rakastanut kirjoja ja hänen antikvariaatissaan ei myyty moderneja bestsellereitä tai mangakirjoja vaan maailmankirjallisuuden huippuja. Tosin ei liike paljoa tuottanutkaan mutta isoisälle ja myös Rintarolle kirjat olivat tärkeämpiä kuin raha. Nyt Rintaron on tarkoitus muuttaa muualla asuvan tätinsä luokse. Hautajaisten jälkeen Rintaro sulkeutuu entisestään, lintsaa koulusta, hoitaa antikvariaatissa loppuunmyyntiä sekä niitä askareita, joita isoisä ennen hoiti kaupassa joka päivä. Poika ajattelee, ettei hänenlaisellaan nössykällä kirjatoukalla ole ystäviä eikä kukaan välitä hänestä, vaikka hiekan vanhempi koulun atleetti ja sankari sekä kaupan asiakas Ryota pistäytyy käymässä asiakkaana ja keskustelukumppanina ja luokan tarmokas joskin suorapuheinen puheenjohtajatyttö Sayo käy tuon tuosta tuomassa hänelle reissuvihkoa ja patistamassa poikaa kouluun. 

Eräänä päivänä tapahtuu kummia: kauppaan tulee oranssi puhuva Tiikeri-kissa, joka pyytää Rintaroa mukaansa pelastamaan kirjoja. On suoritettava labyrinttitehtävä, jonka tarkoituksena on pelastaa iso määrä vangittuja kirjoja. Tästä alkaa kirjan sadunomainen mielikuvitusseikkailujen osuus. Kaiken kaikkiaan kissan ja Rintaron ja toisesta labyrintistä alkaen myös Sayon täytyy suorittaa kolme labyrinttitehtävää. Niiden aikana Tiikeri antaa Rintaron hoitaa puhumisen kirjojen omistajien kanssa. Muistaen isoisänsä sanoja kirjoista Rintaro onnistuu kaikissa kolmessa tehtävässä, jonka jälkeen kissa kiittää Rintaroa ja hyvästelee hänet. Rintaro kuitenkin ymmärtää, että auttaessaan kissaa hän auttoi myös itseään saamaan itseluottamusta ja apua. Rintaro ymmärtää myös, että on ihmisiä, jotka välittävät hänestä ja että hänellä ja kirjakaupalla on tehtävä elämässä. Tämän ymmärryksen jälkeen kissa ilmestyy yllättäen jälleen kertoen uudesta ylimääräisestä tehtävästä, jossa Rintaron tulee nyt osoittaa omaa välittämistään muista ja hänelle tärkeistä asioista.

Aluksi kirja mielikuvitusseikkailuineen saattaa tuntua hieman nuorten fiktiokirjalta, mutta sitä se ei missään nimessä ole. Kirjassa tutkiskellaan pitkälti ihmisluonnetta ja ihmisen suhdetta kirjoihin ja sitä kautta elämään. Ensimmäisessä labyrintissä tavataan ihminen, joka on lukenut valtavan määrän kirjoja vain kertaalleen ja sitten sulkenut teokset lukkojen taakse. Hän haluaa olla maailman lukenein mies ja lukea mahdollisimman monta kirjaa niihin mitenkään paneutumatta : "Miksi joku haluaisi lukea toiseen kertaan jo kerran lukemansa kirjan?". Toisessa labyrintissä tavataan mies, joka silppuaa arvokkaita kirjoja, koska nykyihminen haluaa olla lukenut mutta ei halua kahlata läpi paksuja kirjoja. Siksi hän silppuaa kokonaiset kirjat pikaluettavaksi tiivistelmiksi. Kolmannessa labyrintissä kustantaja heittelee kirjoja ulos ikkunasta kuin roskia, koska kustantajan tehtävä ei ole painaa hyviä kirjoja vaan heppoisia kirjoja, jotka tuottavat mahdollisimman paljon rahaa. Kirjan kirjoittaja Sōsuke Natsukawa on ammatiltaan lääkäri, joka kertoo uupuneensa työssään kohtaamaansa ihmisten itsekkyyteen ja omahyväisyyteen. Siksi hän kirjoittaa kirjoja siitä, miten ihmiset voisivat kohdella toisiaan paremmin. Tämä kirja ei ole paksu eikä raskaslukuinen, mutta antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 7, 16, 20, 28, 31, 37, 43

Kristiina