Opi jatkuvasti uutta

Kuten aiemmin jo kerroin, tämän vuoden uuden oppimisen aloitin ryhtymällä tutustumaan makrameen tekoon. Harjoitustyöni eli korvarenkaiden jälkeen halusin tehdä jotain oikeaa eli amppelin. Langat ja puuosat tilasin Lankavalta. Myös valitsemani amppelin teko-ohjeet löytyivät heidän sivuiltaan.

Aloitin työn teon lauantaina. Lettiosa ja verkko-osan alku sujuivat hienosti kirjallisten ohjeiden mukaan. 

 

Olisin päässyt loppuun samana päivänä, mutta viimeisten ohjerivien kohdalla rupesi syntymään sellaista sykeröä, että totesin käsityskykyni loppuvan. Minun pitää kysyä lisäopastusta Lankavalta. Pääsin soittamaan heille maanantaina aamupäivällä. Sieltä sain heti aulista lisäopastusta. Sain myös sen hienon tiedon, että amppelini teosta löytyy opastusvideo YouTubesta. Ei kun kiitin selventävästä suullisesta opastuksesta ja avasin vielä videon. Jo selkeni teko lopullisesti ja amppeli valmistui sen jälkeen pikaisesti.

Vaikka amppelini ei ollut vielä ihan makrameen teon priimusesimerkki, olin yllättävän ylpeä saavutuksestani. Aion jatkaa tätä uutta harrastusta ja solmia seuraavaksi kaksivärisen amppelin. Tähtään nimittäin edelleen niihin tyynynpäällisiin ja niissä tarvitaan kaksiväristä tekniikkaa. Aion myös käydä sen makramee-kurssin kansalaisopistossa, johon olen ilmoittautunut. Kunhan minulle kerrotaan, koska se alkaa koronatilanteen helpotuttua.

Jonkin uuden taidon tai tiedon oppiminen joka vuosi on mukava tavoite vielä tällä iällä. Edellinen uusi taitoni oli polkupyörän kumin vaihtaminen itse sen sijaan, että pyytäisin jotakuta muuta tekemään sen. Siitä on jo aikaa muutamia vuosia. Viime vuonna opin sieniretkellä uuden ruokasienen eli sikurirouskun. Olen sitä mieltä, että ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan jotain uutta. Jo pelkkä blogin tuunaaminen mieleisekseen vaatii jatkuvaa ajan tasalla pysymistä ja erilaisten sivujen seuraamista sekä rohkeaa kokeilua. Keittiöharrastus tutustuttaa kokeilemaan usein jotain uutta. Tekniikkaa tai aineosaa. Niihin kokeiluihin tulette jatkossakin törmäämään sivuillani. Seuraava pitkäkantoinen haaveeni on oppia edes italian kielen alkeet. Toivottavasti en haukkaa siinä liian suurta palaa. Uudet käsityö- ja käsillä tekemisen taidot ovat jotain kivaa odotettavaa. Hapanjuurileipääkin haluaisin oppia leipomaan, sen kurssit kansanopistossa olivat tänä keväänä vain väärin ajoitetut, ehkä sitten syksyllä. Kun yrittää rohkeasti jatkuvasti jotain, epäonnistumisetkin opettavat. Saati sitten sen uuden tiedon tai taidon oppiminen ja sisäistäminen. Se vasta euforista onkin. 

Toivon, että jokainen tämän postauksen lukeva päättää itsekin oppia uuden taidon tai asian mieluummin joka vuosi, ikään katsomatta. Pysyy pää kasassa ja vireänä. Varsinkin näin eristysaikana, mutta myös muulloin. Aloittaminen ei ole aina helppoa, mutta loppuun pääseminen sitäkin antoisampaa.

Kristiina