Historian havinaa

Tällä kertaa luin läpi muutaman historiaa käsittelevää kirjaa.

 

Soturit assassiineista samuraihin (Karoliina Kouvola) keskittyy kertomaan kuudesta soturiryhmästä, joista monet me tunnemme vain hämärinä mainintoina kirjoissa tai joiden toiminta on tavalliselle pulliaiselle tuttua vain elokuvien, pelien ja seikkailukertomusten väritettyjen tarinoiden kautta. 

Soturiryhmät, joiden syntyä, historiaa ja toimintaa sekä aikanaan tapahtunutta kukistumista kirjassa valotetaan, ovat berserkit (eräs viikinkien erikoisryhmä), assassiinit, temppelinherrat, samurait, lakotaintiaanit ja tugeeni-kuristajat. Kolmen ensimmäisen ryhmän tarinat päättyivät 1200-1300-luvulle kun taas kolmesta viimeksi mainitusta ryhmästä löytyy tietoja aina 1800-luvulle asti. Kirjassa ryhmistä kerrotaan niitä historiallisia tosiasioita, jotka tiedetään. Yllättävän paljon myös vanhemmista ryhmistä löytyy tietoja ja faktaa, tosin esim. berserkkien tapauksessa historiallisista tosiasioista ei voi olla aina kovin varma, koska paljolti heistä puhutaan saagoissa. Mutta kirja antaa hyvää, todellista tietoa ryhmien ideologioista ja toiminnasta sekä niistä tosiasioista, joita tiedetään. Ei siis enää kirjan luettuaan tarvitse uskoa seikkailukertomusten tai elokuvien maailmojen kuvaamia tarinoita vaan saa muodostaa mielipiteensä soturiryhmistä tosiasioihin perustuen. 

Kirja oli äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa. Oli hyvä saada oikeata, laajaa tietoa mielikuvitusjuttujen sijasta. Tosin kirjassa on niin paljon yksityiskohtia ja historiallista tietoa, ettei sen sisältö aivan yhdellä lukemalla päähän kovin tarkasti uppoa. Onneksi kirjaan voi aina palata.  

Helmet-lukuhaaste kohdat 6, 14, 15, 16, 31, 32, 40, 43

Suomen historian jännät naiset (Maria Pettersson) jatkaa vähemmälle historiankirjoituksessa jääneiden naisten tarinoiden kertomista tällä kertaa suomalaisesta perspektiivistä. Kaikki kirjassa mainitut naiset eivät ole välttämättä Suomessa syntyneitä tai kotimaassaan vaikuttaneita. Syynä on usein se, että elimme vuoteen 1917 joko Ruotsin tai Venäjän alaisuudessa tai että Suomesta suuntasi suuri määrä ihmisiä ulkomaille siirtolaisiksi tai töihin. Naiset on kirjassa jaettu 6 ryhmään: Seikkailijattaret ja rikolliset, Taiteilijat, Hovin liepeillä, Sotilaat ja aktivistit, Uranaiset ja Hengen naiset. Kaikkien 57 kirjaan valikoituneen naisen saavutukset ja teot eivät välttämättä ole suuria, joskus ne ovat erikummallisia ja kaiken kaikkiaan nämä naiset ovat omistautuneet omalle alalleen tai aatteelleen. 

Yhtä lailla kuin aiempi Historian jännät naiset myös tämä kirja herätti kiinnostukseni ja naisten elämät ja kohtalot kiehtoivat minua. Kirjan naisten tarinoita ei kannata lukea yhteen syssyyn vaan nautiskella yksilöllisistä tarinoista muutamasta kerrallaan. Niin tarinoista saa kaiken irti. Minun on itseni myönnettävä, että vaikka kaikki naisryhmät olivat kiinnostavia, eniten minua viehättivät seikkailijattaret ja rikolliset. Miksiköhän?

Helmet lukuhaaste kohdat 14, 15, 16, 17, 18, 20, 26, 32, 43,49

Kolmas historiaa sivuava kirjani oli Huuhaa-Suomen historia (Vesa Sisättö). Oli oikeastaan mielenkiintoista lukea tämä kirja heti jännien naisten jälkeen, koska molemmissa sivutaan osittain samoja tapahtumia ja henkilöitä. Vaikka kirjan ensimmäisessä luvussa puhutaan vanhan historian ajoista 1300-luvulta 1700-luvun lopulle ja kaikenlainen magia, uskontoon perustuvat ajatukset ja alkemia tuntuvat nykyihmisestä huuhaalta, sen ajan ihmisille ne olivat vain tosiasioita, sillä tieteet ja erilaisten ilmiöiden syyt olivat silloin eläneille ihmisille tuntemattomia ja elämän perustotuudet meille tänä päivänä eläville käsittämättömiä. Siksi Sisätön mukaan voidaan ajatella huuhaan syntyneen vasta 1800-luvulla, jolloin ihmisillä alkoi olla tieteen edistymisen ja koulutuksen johdosta työkaluja, joilla tosiasioihin perustuvaa tietoa voitiin erottaa rajatiedosta. Kirjan sisältö etenee aikakausittain 1800-luvulta aina 200-luvulle. Jokaisen aikakauden aikana käsitellään sille tyypillisiä huuhaa-ilmiöitä kuten esimerkiksi ikiliikkujien kehittäjiä, kummituslentokoneita, telepatian tutkimista, ufoja ja saatananpalvontaa. Sisättö pyrkii tutkimaan ilmiöiden levinneisyyden ja suosion salaisuuden syitä ja niiden liittymistä yhteiskunnallisiin oloihin ja aikoihin. Hän selvittää usein myös lehdistön ja ihmismassojen vaikutusta ilmiöiden leviämiseen ja joissakin tapauksissa myös ilmiöiden todenperäisyyttä. Joukossa on huvittavia tai noloja tapauksia, mutta myös sellaisia, joista on ollut traagisia seurauksia. Viimeisessä luvussa Sisättö kertoo, että kirja oli tarkoitus lopettaa 200-lukuun, koska ennen sitä sävelletyt tarinat ovat historiaa ja niitä on aikanaan käsitelty ja suurimmaksi osaksi todistettu huuhaaksi. Hän kuitenkin valitsi käsiteltäväksi viimeisessä luvussa joitakin 2000-luvun huuhaatapauksia kuten terveysbuumin, WinCapitan ja salaliittoteoria.

Täytyy myöntää, että uudemman ajan huuhaa-jutuista monet olivat itsellenikin tuttuja joko luettuani niistä tai siten, että olen itse elänyt aikana, jolloin ilmiöt olivat tapetilla. Siksi on mielenkiintoista lukea näistä asioista ja yrittää ymmärtää myös sitä, miten nämä huuhaa-jutut syntyvät ja leviävät ja miksi niiden suosioon on syynsä myös yhteiskunnallisilla asioilla ja tilanteilla. 

Helmet-lukuhaaste kohdat 14, 16, 20, 32, 43, 49

Kristiina

3 kissakertomusta

 Näissä 3 kirjassa pääosassa seikkailee kissa/kissat.

Tarinassa Alfie - Kissa kynnyksellä (Rachel Wells) nuori poikakissa on elänyt pienestä pitäen iäkkään Margaret-rouvan ja tämän vanhan, jumaloidun Agnes-kissan kanssa. Agnes on menehtynyt jo aiemmin vanhuuttaan ja kirjan alussa myös Margaret on kuollut. Margaretin tytär miehineen aikoo panna Alfien löytöeläinkotiin. Alfie saa kuitenkin naapurin kissalta kehotuksen etsiä itselleen uusi koti. Niin kissapoika lähtee ulos pelottavaan, julmaan maailmaan etsimään itselleen uutta omistajaa tai oikeammin, kuten hän matkan varrella päättää, useampaa uutta omistajaa. Aikansa seikkailtuaan Alfie saapuu Edgar Roadille ja toteaa, että siellä on useita vuokrattavaksi tai ostettavaksi tarjottuja taloja. Yhteen, no.78, kannetaan parhaillaan tavaroita sisään ja talossa on kissanluukku. Näin Alfie kohtaa kiltin, siistin ja onnettoman Clairen ja löytää ensimmäisen kotinsa. Myöhemmin, tutustuttuaan ensin hieman vanhempaan tyttökissa Tiikeriin ja tämän kautta kulmakunnan kissoihin, Alfie löytää itselleen lisäkodit no.46 Jonathanin luota sekä no. 22, jonka kahdessa vuokra-asunnossa asuvat toisessa nuoripari Matt ja Polly uuden vauvansa kanssa ja toisessa puolalaisperhe Thomasz ja Franceska 2 pienen poikansa kanssa. Yhteistä kaikille näille asukkaille on paitsi se, että he pitävät Alfiesta (no, Jonathan ja Polly eivät aluksi, mutta Alfie osaa ilmeensä ja eleensä saadakseen heidätkin lämpenemään) myös se, että jokaisella on jotain murheita. Alfie pitää tehtävänään auttaa jokaista ja saada heidän elämänsä kuntoon. Kissa tuo perheittensä elämään iloa ja lohtua. Alfien auttamiskeinot ovat joskus hieman kyseenalaisia ja välillä jopa kissalle hengenvaarallisia, mutta kuin ihmeen kaupalla ne aina tuottavat halutun, hyvän lopputuloksen. Onhan hänellä apunaan uskollinen, viisas ja rauhallinen Tiikeri ja muut kissajengiläiset ja tilanteen niin vaatiessa myös hänen ihmisensä.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 6, 7, 8, 31, 37, 38, 43

Alfien seikkaluja ihmistensä parissa jatkaa Alfie - Samettitassuinen ystävä (Rachel Wells). Thomasz ja Francesca poikineen ovat avanneet oman ravintolan ja muuttaneet hieman kauemmaksi Edgar Roadilta, mutta kuuluvat yhtä lailla edelleen Alfien perheisiin kuten myös Claire ja Jonathan sekä Matt ja Polly perheineen. Yllättäen Edgar Roadille muuttaa uusi, salaperäinen perhe - isä, äiti, ja teini-ikäiset tytär ja poika. Miksi he muuttavat tavaransa ja itsensä taloon yöllä, eivät juuri näyttäydy ulkona ja pitävät verhot suljettuna koko ajan? Valitettavasti naapurien kyttääjäperhe Goodwinit Lohi-kissoineen on varma, että uudet naapurit ovat rikollisia ja yrittää savustaa heidät ulos naapurustosta. Alfien on saatava selville heidän salaisuutensa ja autettava heitä. Tutkiessaan Snellin perhettä Alfie kohtaa perheen kissan, sähisevän ja äkäisen mutta ah niin kauniin lumivalkoisen tyttökissan, Lumipallon. Alfien rakastuu päätä pahkaa ja päättää auttaessaan ja salaisuuksia selvittäessään myös valloittaa kaunottaren sydämen. Alfien toimintatavat vaan aiheuttavat hänelle joitakin hyvin noloja tilanteita. Vielä hankalampaa on, ettei Tiikeri tunnu olevan lainkaan hyvillään Alfien ihastumisesta toiseen tyttökissaan. Samaan aikaan Alfien on edelleen pidettävä huolta jo tutuista omistajaperheistä.

Nämä kaksi toistaiseksi suomennettua Alfie-kirjaa valloittivat minut täysin. Kirjat on kirjoitettu kertojan eli Alfien näkökulmasta korostaen kissojen ominaispiirteitä ja oletettua kissanäkökulmaa elämään. Alfie myös ymmärtää ihmisten puhetta mutta ei onneksi sentään osaa lukea tai puhua kuin kissaa. Kirjat käsittelevät ihmisiä koskevia ajankohtaisia aiheita (mm. yksinäisyys, yhteensopimattomuus, koulukiusaaminen, masennus jne.) ja samalla kissamaisia asioita kuten Alfien rakastuminen, ystävyys kissojen kesken ja sekä kissojen että ihmisten ilkeys lajitovereitaan kohtaan. Jos pidätte eläimien maailmaa käsittelevistä kirjoista, lukekaa ihmeessä nämä kirjat. Itse ihastuin Alfieen niin paljon, että luin samaan syssyyn vielä suomentamattomat 5 osaa Alfien seikkailuista englanniksi.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 7, 31, 37, 38, 43, 49

Nalan maailma (Dean Nicholson) sen sijaan ei ole fiktiivinen kissatarina vaan aivan tosikertomus miehen ja löytökissa polkupyöräretkestä pitkin maailmaa. Kolmikymppisen Dean Nicholcon on skotti, jonka elämä on ollut harhailevaa ja levotonta kolmikymppiseksi asti. Tilapäisiä töitä, asumista kotona, alkoholia ja muuta sekoilemista. V. 2018 hän päättää hakea ryhtiä elämäänsä ja lähtee kiertämään maailmaa polkupyörällä. Hän matkustaa aluksi ystävänsä kanssa, mutta miesten tiet eroavat ja Dean jatkaa matkaa yksin. Keskellä Bosnian vuoristoa hän löytää nälkäisen kissanpennun, jota ei raaski jättää yksin keskelle ei-mitään ja ottaa pennun mukaansa löytääkseen sille kodin tai paikan jostain. Kissa viihtyy hyvin matkaamassa Deanin repussa, joten saadakseen kissan eläinlääkärille ja sijoitukseen, mies salakuljettaa Nalaksi nimeämänsä kissan Montenegroon, jossa järjestetään kissan rokotukset ja paperiasiat kuntoon. Koska Nalasta huolehtiminen tuo väistämättä sitä kaivattua ryhtiä ja tasaisuutta sekä velvollisuudentuntoa Deanin elämään, hän jatkaa matkustamista Nala uutena matkakumppaninaan. Matkan aikana molemmat sairastuvat vuoron perään vakavasti, mutta pitävät myös toisistaan huolta toipumisten aikana. Dean kirjoittaa kumppanusten seikkailuista netissä ja vähitellen parivaljakosta tulee yhä tunnetumpia jopa niin pitkälle, että heitä aletaan kutsua kylään ja erilaisiin tilaisuuksiin. Matkan varrelle osuneista tilaisuuksista Dean valitsee sellaiset, joiden avulla voi tehdä hyvää ja auttaa.  

Kirja sekä itkettää että naurattaa. On kiva seurata kirjan sivuilta, miten mies ja kissa hiljalleen kiintyvät toisiinsa ja tukevat toisiaan matkan varrella. Samoin on ihanaa huomata kuinka joskus on niin hyvä onni, että löytää ihmisiä, jotka pyyteettömästi auttavat sekä toisia ihmisiä että eläimiä. Samalla tämä on kasvutarina siitä, miten "hällä väliä"-tyyliin elänyt mies kasvaa vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. Tämän kirjan parivaljakon seikkailuosa päättyy koronan aiheuttamiin rajoituksiin, mutta parivaljakon matka ei suinkaan katkea lopullisesti. Deanin ja Nalan matka jatkuu edelleen ja heitä voi seurata Instagramissa ja YouTubessa.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 6, 7, 8, 11, 16, 22, 26, 31, 34, 37, 38, 43

Kristiina

Assyria, New York ja Tallinna

Hajusteentekijän tytär (Kaisa Åkerman) kuljettaa lukijan muinaiseen Assyriaan ja sukujuonitteluun. Kirjan alkaa, kun assyrialainen Namirtu synnyttää tyttären, Iillussan. Tytär on heti tulenjumalan merkitsemä, koska tämän toinen puoli kasvoista ja vartalosta on punainen. Namirtu pakenee syrjäiselle seudulle kapakan emännöitsijäksi, opettaa siinä ohessa tytärtään ammattiinsa, hajusteentekijäksi ja samalla suojelee lasta kaikelta ulkopuoliselta. Mukana matkassa ovat olleet Namirtun orja Qualissu ja tämän kuoltua Iillussan paras ystävä ja auttaja, Qualissun poika ja orja Erenu. Eräänä päivänä majataloon saapuu kauppaa tekemään egyptiläinen kauppias/kaupparenki Horus/Ahuru. Iillussa toivoo, että häneltä saisi jatkossa hajusteiden tekoon uusia, eksoottisia aineksia. Samalla kaukaisen, rikkaan maan matkaaja kiinnostaa häntä myös ihmisenä ja miehenä. Namirtu on aina tyttären lapsuudesta asti kertonut omistamastaan savitaulusta, joka määrittää tyttären tulevaisuuden tämän ollessa valmis siihen. Taulun Iillussa tuntee ennestään, sen sisältöä ei. Ainoa, minkä äiti on kertonut on se, että Iillussan isän sukulaiset ja papit etsivät tyttöä eivätkä toivo tälle hyvää. Kun etsijät murhaavat Namirtun, Iillussan kuljettaa turvaan Heettiin Ahuru. Siellä tyttö joutuu kapakkapalvelijaksi, aiotaan naittaa kapakoitsijan juopolle pojalle ja pakenee Egyptiin Heetin prinsessan Maathorneferuran henkilökunnan mukana. Hän kohtaa matkalla vainoojansa ja perillä taas Ahurun. Mikä on salaperäisen, kaikkien havitteleman savitaulun sanoma ja Iillusian todellinen asema?

Historialliset romaanit ovat yksi heikoista kohdistani. Hyvä tai huono, aina kiinnostava. Tämä kertomus tosin kuuluu sarjaan hyvä. Koska olin aiemmin lukenut Christian Jacq:n Ramses-sarjan, kirjan toisen puolen tapahtumilla heettiläisestä prinsessasta matkalla Egyptin kuningattareksi oli minulle jo tuttu. Tosin eri lailla kuin tässä kirjassa. Kirjan vahvuus perustuu kirjoittajan Assyrian-tuntemukseen. Sen sijaan muiden maiden tapahtumat voi nähdä myös eri lailla, perustuen siihen, mihin on aiemmin lukemalla perehtynyt. Kuitenkin kirja tempaisi mukaansa alusta lähtien, niin kuin hyvin "kuvitettu" historia yleensä. Toivottavasti kirjoittaja jatkaa Assyriaan sijoittuvilla tarinoilla, vaikkapa jatkolla Iillussa tarinalle tai muilla vastaavilla teoksilla.

Uskoisin, että jokainen muistaa kirjan Paholainen pukeutuu Pradaan. Tai elokuvan pääosissa Meryl Streep ja Anne Hathaway. Nyt, 19 vuotta myöhemmin kirja sai jatko-osan, Paholainen puuttuu peliin (Lauren Weisberger). Emily Charlton on 36-vuotias, asuu yhdessä miehensä Milesin kanssa Los Angelesissa ja toimii tunnettuna julkkisten skandaaleilta pelastajana Runaway-uransa jälkeen. Tosin hän on saanut alalle kilpailijan, somevaikuttaja Olivia Bellen. Uudenvuoden aattona Emily matkustaa New Yorkiin pelastamaan teinijulkkista skandaalilta, mutta tämä päättääkin kääntyä Olivian puoleen. Emily taas menee kyläilemään ystävänsä Miriamin, entisen huippuasianajajan ja nykyisen Greenwichissä asuvan kahden lapsen hieman lihoneen kotiäidin luokse. Yhdessä he lukevat lehdestä ystävättärensä Karolinan rattijuoppouspidätyksestä. Tapauksessa Karolina kuljetti aviomiehensä poikaa Henryä ystävineen, kun poliisi nappasi hänet melkein kotipihalla putkaan rattijuoppona. Kun käy ilmi, että juttu on lavastettu ja kaiken takana on mies, Karolinan aviomies senaattori Graham Hartwell, joka haluaa syyn avioeroon naidakseen entisen presidentin tyttären Regan Whitneyn, naiset liittoutuvat selvittääkseen Karolinan syyttömyyden, Grahamin niljakkuuden ja Henryn huoltajuuden. Samaan aikaan Runawayn päätoimittaja Miranda Priestly haluaa Emilyn takaisin lehden palvelukseen hoitamaan Met-gaalan järjestelyt. Se on vain vähän liikaa Emilylle, jolla on kädet täynnä Karolinan auttamista ja omaa elämäntilannettaan. Miles ja Emily kun ovat keskustelleen lapsen hankkimisesta, mutta Emilya ei asia kovasti innosta. 

Jatko-osa on jatko-osa. Mutta ilokseen tätäkin lukee. Kun girl-power yhdistyy nilkkimiehen paljastamiseen, niin syntyy selvää jälkeä, jossa ukot häviävät. Samalla järjestellään lähiö-äitien elämää, avioliittoja ja suhdeongelmia. Kesälukemista, jos mikä.

Ilolinnut (Mart Sander) johdattaa meidät Tallinaan Eletään kriittisiä aikoja v. 1939, jolloin Neuvostoliitto sai hallintaansa Viron. Rouva Kukk on pitänyt ilotaloa tai oikeammin Herrainklubia, jossa työskentelivät neidit Renate (sihteeri), Linda, Vivian, Monika ja Anastasia. Kirjan alussa he muuttavat hienoon, entiseen Falkenbergin taloon Tallinnan syrjäkujilta ja muuttuvat kunnianarvoiseksi taloksi. Rouva Kukki johtaa kanatarhaansa kuin äiti ja suree syvästi, kun yhden hänen tytöistään, Helsinkiin matkalla olleen Marian kone ammutaan alas ja Maria yhdessä vakoilija Henry Antheilin kanssa menehtyy kuljettaessaan mm. Viron kultaa Suomeen. Koko ajan rouva Kukkia pitää kasassa hänen rakastajansa ja Viron hallintokoneistonsa mukana oleva ja tietoja toimittava lähetystöneuvos Metsla, talon suojelija. Kun valtaosa kävijöistä muuttuu virolaisista ja ulkomaalaisista venäläisiksi (kyseessä ei enää ole ilotalo vaan punalippujen ompelimo), kanatarha yrittää sopeutua ja integroitua.

En kerta kaikkiaan malta odottaa jatkoa rouva Kukkin talon tarinalle. Tämän kaltaista ruohonjuuritason historiaa meidän on syytä lukea ja siihen perehtyä.

Fiktiota ja faktaa - rikoksia ja lääketiedettä

Oma kirjastomme aukesi taas vapun jälkeen ja ensimmäisessä erässä saapui luettavaksi Yksi miljoonasta (Jenni Kokander). 8-vuotias Mikael on aamulla lähdössä kouluun, kun hän löytää pyöräkellarista kuolleena lentoemäntä Orvokin. Mikaelin kotiasioissa on salattavaa, joten poika piiloutuu. Asian tutkijaksi määrätään poliisista Siivola ja avustamaan psykologi Johannes. Poliisia psykologina aiemmin avustanut entinen lastensuojelun ja nykyinen vankilan sosiaalityöntekijä Kaisa Halla haluaisi olla mukana tässäkin tutkimuksessa, mutta hänet määrätään vain löytämään Mikael. Kirjassa käydään läpi Orvokin elämää sekä hänen työtovereittensa ja itsemurhan tehneen veljensä Kuisman vaimon/Orvokin parhaan ystävän Veeran kautta että takautumina Orvokin itsensä elämänä. Mikael pohtii myös sekä takautumina että nykyhetkessä elämäänsä ja tapahtumia. Kaisa Halla, sosiaalityöntekijä, joka haluaisi auttaa mutta katselee kaikkia "tapauksiaan" oman elämänsä ja sen tapahtumien perusteella, turhautuu moneen kertaan ja pääsee lopulta tutkimuksiin intensiivisemmin mukaan. Kaisasta taas Mikael ei voi olla syyllinen murhaan vaan poika pitää ehdottomasti pelastaa elämänsä kadottaneelta äidiltään ja vain Kaisa voi sen tehdä. Vaikka Mikael ei itse halua tulla autetuksi vaan haluaa pitää kasassa oman elämänsä äitinsä kanssa talomies-Rainen avustuksella. Kaiken aikaa ihmetellään, miten juuri Orvokki tuli murhatuksi?

Jälleen kerran käsissäni oli kirja, jossa jokaisella henkilöllä oli tilanteeseen vaikuttavia ja niitä vaikeuttavia ongelmia. Psykologi Kaisa, joka halusi auttaa autettavia omasta ajatusmaailmastaan lähtevällä tavalla, vaikka autettavat eivät haluaisi apua ja vaikka hänen mielestään avusta ei juuri ollut hyötyä. Mikael, joka huolehti todellisuudesta irtautuneesta äidistään ja joka ei halunnut muiden tietävän tai auttavan. Raine, joka oli yksinäinen, mutta avulias ja halusi olla hyödyksi. Siivola, joka päätti poliisitutkintansa jossain vaiheessa syyllisen ja halusi psykologin sen jälkeen etsivän todisteita, jotka vahvistivat hänen epäilynsä ja joka ei halunnut muunlaista apua tutkintaansa sotkemaan. Orvokki, jolle vaikean lapsuuden ja koko elämän ajan paras ystävä oli ollut veli Kuisma, kunnes tämä teki itsemurhan. Jäljelle jäi nuoruudesta asti paras ulkopuolinen ystävä ja veljen vaimo Veera. Orvokki eli omanlaistansa kurinalaista mutta alkoholintäytteistä elämää. Koko kirja on täynnä todella mutkikkaita ihmisiä ja ihmissuhteita, ongelmallisuutta ja sattumia.

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 11, 19, 28, 43, 46, 49

 

Tutkinnassa rikos (Asko Sole) kokoaa yhteen True Crime-tyyliin todellisia rikostarinoita Suomesta tai suomalaisten tekeminä ulkomailla. Tarinat on jaettu neljään kategoriaan: henkirikokset, naisten tekemät rikokset, huijaukset ja virheelliset tai keskustelua herättäneet tuomiot. Tapauksista pääosa on 1900- luvulta, mutta mukaan mahtuu rikoksia myös 2000-luvulta ja muutama joka 1800-luvulta. Rikokset, joista kerrotaan, ovat tapahtuneet pääosin Suomessa, mutta mukaan mahtuu sellaisiakin kuten Aileen Wuornos ja Juha Valjakkala, joissa tapauksissa suomalaissyntyinen henkilö teki rikoksensa ulkomailla. Jokaisesta kategoriasta löytyy tapauksia, joista en ollut koskaan kuullutkaan (yleensä tapaukset olivat tuolta 1960-80-luvuilta) ja sellaisia, joista varmaan kaikki ovat kuulleet. Ainakin Bobrikovin ja Ritavuoren murhat, Kampin ampumaratasurmat, Aarnion tapaus tai Bodomin ja Kytäjän murhat, Auervaara ja WinCapita. Tarinat ovat lyhyitä ja ytimekkäitä ja perustuvat ajan julkaisujen kirjoituksiin, arkistomateriaaliin ja oikeudenkäyntiasiakirjoihin. Lukiessa välillä palasi mieleen "vanhat ajat", kun tuomioina oli kuritushuonetta ja kansalaisluottamuksen menetys tai ajat ennen minua, kun noitia ja muita pahantekijöitä tuomittiin mestattavaksi tai muuten tapettavaksi. Laaja aika- ja tapausskaala voi välillä aiheuttaa hieman sekaannusta, mutta toisaalta se antaa kuvaa ajasta ja poliisi- ja tuomioistuinlaitoksen toiminnasta. Samalla lyhyet tapauskertomukset olivat nopealukuisia ja kirja helppo lukea pätkissä.

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 11, 14, 16, 32, 35, 43, 46, 49

Raskaampaa sarjaa oli naista lääketieteen historiassa tarkasteleva Sairas ja viallinen (Elinor Cleghorn). Siinä hän tarkastelee sitä, miten naisia on käsitelty potilaina ja sairaina eri aikakausilla. Kirja alkaa tarkastelun antiikin Kreikasta ja jatkaa aina nykypäivään. 

Kirja on surullista luettavaa siitä, miten antiikin ajoista asti naisen pääasialliseksi tehtäväksi on katsottu lasten tuottaminen ja miten naisten sairauksia ovat melkein näihin päiviin asti hoitaneet ja niistä mielipiteensä esittäneet miehet. 1900-luvun alkuun asti naisen ruumiillisten vaivojen syynä oli melkein aina jotenkin kohtu kun taas 1850-1950 välillä naisten fyysiset vaivat ovat johtuneet jotenkin seksuaalisuudesta ja synnytyselimistä ja useimmiten niiden alkusyy on yritetty löytää psyykkiseltä puolelta, jota on vaurioittanut ajattelu, jokin muu toiminta kuin kodin- ja lastenhoito, liika seksuaalisuus ja ylipäätänsä naisen heikkous ja viallisuus. Aika pitkälle nykyajan läheisyyteen lääketieteessä sanansa oli sanottavana vain miehillä ja he julistivat itsensä myös naisten kaikkien vaivojen ylimmiksi asiantuntijoiksi. Tämä aiheutti pelottavia ilmiöitä kuten ajattelun, että työnteko ja ajattelu vahingoittavat naista, ollakseen täysi nainen naispuolisten yksilöiden on saatava niin paljon lapsia kuin mahdollista ja sitä tietysti vain avioliitosta, että naisten vaivat olivat kaikki heidän omaa syytään ja itse hankittuja ja että nainen ei saanut missään nimessä olla mitenkään seksuaalinen, koska silloin hän oli auttamattomasti myös epäkelpo. Myös miesten luomat hoidot olivat välillä suorastaan sadistisia, munasarjojen ja kohdun poistoja, uskoa että naiset eivät tunne kipua samoin kuin miehet, lobotomiaa, estrogeenihoitoja vaarattomina jo mielellään 30 ikävuodesta alkaen ja muuta vastaavaa.

Kun kirjassa alettiin päästä 1960-luvun paremmalle, myös sen sisältö alkoi hieman mietityttää. On toki tosiasia, että ensin naisten sairauksia tarkastelivat miehiset auktoriteetit, jotka eivät ymmärtäneet naisten sairauksia ja lasten saannin vaikutusta naisten terveyteen ja joiden perimmäinen tarkoitus oli naisten pitäminen kotona sitä hoitamassa ja sikiämässä jotta kaikki tärkeä yhteiskunnassa jäisi miehille ja joista naisten piti olla täysin riippuvaisia. Kun lopulta myös naiset pääsivät virallisesti (lapsenpäästäjät, naisparantajat ja kätilöt eivät olleet virallisia lääketieteen tuntijoita) mukaan tutkimaan ja päättämään, he olivat monesti ylä- tai keskiluokkaisia naisia ja vaikka he paransivat huomattavasti naisten sairauksien tutkimista, ymmärtämistä ja hoitoa, heidän katsontakantansa oli enemmänkin eugeniikkaan taipuvainen kuin kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja rotuihin laajentuva. Kuitenkin kirjassa keskityttiin lääketieteellisesti niin paljon juuri sukupuolisuuteen, seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen, että siitä jäi paljon pois. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun naisen lääketieteellistä hoitoa käsiteltiin TVssä. Ohjelmassa tuotiin paljon esiin sitä, kuinka lääkkeiden testaus ja sairauksien ja olosuhteiden normittaminen suoritettiin paljolti miespuolisista koehenkilöistä muodostetuilla tuloksilla (toki tässäkin tuli kuvioon naisten suojeleminen lastensaajina). Näin ollen vielä nykyisinkin sekä miehiä että naisia vaivaavia sairauksia, joissa oireet on normitettu miesten mukaan (esim. sydänsairaudet ja autismi), ei usein ajoissa tunnisteta naisissa, koska naisten oireet ovat erilaisia. Tai lääkkeiden suositellut annostukset saattavat olla hengenvaarallisia naisille, koska ne on aikanaan määritelty miespuolisten koehenkilöiden mukaan. Samaa koskee muitakin suosituksia, kuten esimerkiksi työpaikan lämpötilasuosituksia (ei siis hengenvaarallinen, mutta epämukava naisille). Kaikki tämä puuttuu kirjasta. Loppu painottuu paljon naisten vaihdevuosien hoitoon estrogeenillä heti nuoruuden mentyä ohi tai ehkäisypillerin kehittämiseen, sen myöntämissyihin, synteettisen estrogeenin ja ehkäisypillereiden testauksen epäeettisyyteen ja haittavaikutusten salaamiseen ja naisten kroonisiin ja autoimmuunisairauksiin, joita ei vieläkään tunnisteta usein. Jälkimmäinen koskee myös miehiä, vaikka sairauksia esiintyykin enemmän naisilla. Sama koskee rodullista sortoa lääketieteessä. Vaikka naisia ja naisten sairauksia on pitkälti käsitelty lääketieteessä lasten saannin ja naisten sortamisen näkökulmasta, painotusta olisi voinut muuttaa muuallekin kuin "seksin" puolelle. Sitä jäin kirjassa kaipaamaan, sillä naisten kohtelusta lääketieteessä löytyy muutakin negatiivista tai sukupuoliasioihin liittyvät asiat.

Helmet lukuhaaste kohdat 4, 6, 14, 27, 43

Kristiina

Huijari, mentalisti ja kuoleman käsittelijä

Ystäväni Anna - Huijariperijättären tarina (Rachel DeLoache Williams) oli ilmestyessään sen verran tapetilla, että se oli pakko lukea. Kirja alkaa tilanteesta, jossa kuvausassistentti Rachel ja kaksi muuta naista ovat Annan kustantamalla lomalla/filmintekomatkalla luksushotellissa Marokossa. Hotelli vaatii Annalta maksua, mutta tämän luottokortilla ei huolimatta Annan väittämästä tämän 60 miljoonan dollarin rahastosta ole katetta. Anna suostuttelee Rachelin takaamaan summan omalla luottokortillaan (tai oikeastaan työnantajan Vanity Fairin kortilla) ja vakuuttaa, ettei rahoja koskaan veloiteta tämän tililtä, hänen rahansa ovat tulossa. Rachel matkustaa pian takaisin kotiin Annan jäädessä Marokkoon ja hänelle selviää, että tuota yli 30.000 dollarin maksua peritään hänen luottokortiltaan ja lisäksi Anna on velkaa muita Marokon maksuja, jotka on veloitettu Rachelin henkilökohtaiselta tililtä. Kun rahojen sijasta Annalta löytyy tekosyy toisensa jälkeen sille, miksi Rachel ei saa häneltä rahojaan takaisin, nainen tajuaa tulleensa huijatuksi. Hän joutuu lainaamaan rahaa ystäviltään oman vuokransa ja ruokansa maksamiseksi ja edessä on pitkällinen kierre hotellimaksun suorittamisen estämiseksi, ajanjakso joka vie Rachelilta mielenrauhan, yöunet ja osittain uskon ihmisiin. Vain ystävien ja sinnikkyyden avulla hän selviää vähitellen, auttaa saamaan Annan satimeen ja kirjoittaa lopulta kokemuksestaan kirjan. Anna Delvey, rikas saksalainen perijätär, joka halusi perustaa New Yorkiin taidekeskuksen ja joka pyöri New Yorkin eliitin kanssa ja asui hotellissa luksussviitissä, osoittautui pennittömäksi venäläisen rekkakuskin tyttäreksi. Hän onnistui vaikuttaessaan New Yorkissa vuosina 2013-2017 huijaamaan paitsi hotelleita, pankkeja ja liikemiehiä sekä muita vaikutusvaltaisia henkilöitä myös tuttujaan ja niitä harvoja ystäviään, joista useimmat olivat tavallisia työtä tekeviä ihmisiä. Työ tosin oli hieman tavistyöläisen hommia loistokkaampaa ja takasi mahdollisuuden pyöriä jetsetin laitamilla. Rachel tutustui Annaan ollessaan viettämässä iltaa parin ystävänsä kanssa reilu vuosi ennen Annan kiinni jäämistä. Rachelin kuvauksen mukaan Anna oli toisaalta avokätinen ja toisille ystävällinen kun taas toisaalta hän osasi olla tyly ja huono kommunikaatiossaan sekä vailla läheisempiä ystävyyssuhteita. Oikeudenkäynnin yhteydessä Annan asianajaja yritti saada Rachelin näyttämään hyväksikäyttäjältä ja loiseläjältä. Anna sai kuitenkin vankeustuomion petoksistaan koskien hotelleja ja pankkeja, mutta ystäviltä huijattujen rahojen osalta häntä ei niinkään tuomittu.

Tajuttuaan Annan huijanneen häneltä sekä ystävyyden että rahat Rachel kärsi tilanteesta paitsi taloudellisesti ja ajallisesti myös henkisesti. Hän oli pitkään epätoivoinen ja masentunut, suuttui helposti, kärsi huijauksen seurauksista ja sen lisäksi hänen piti samanaikaisesti taistella pankkien ja rahalaitosten kanssa sekä koettaa saada jostain rahaa omien taloudellisten menetystensä korvaamiseksi. Kun tilanne oli ainakin osittain saatu päätökseen, hän alkoi muistinsa, muiden Annan tunteneiden henkilöiden ja muistiinpanojensa perusteella kirjoittamaan tapauksesta kirjaa auttaakseen sekä itseään että muita samantapaisiin tilanteisiin joutuneita. Kirja on kirjoitettu toisaalta tunteen ja pettymyksen vallassa, mutta samalla myös asiallisesti. Kuten niin usein sanotaan, että ei tuollaista voisi minulle tapahtua. Mutta jälleen kerran kirja kertoo, miten se kuitenkin kaikesta huolimatta tapahtuu.

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 7, 15, 16, 17, 22, 32, 35, 43, 49

 

Olen viime aikoina kirjojen kautta tuntunut törmäävän erilaisiin oudosti käyttäytyviin, ongelmaisiin ihmisiin ja näitä ihmisiä sisältää myös Mentalisti (Camilla Läckberg, Henrik Fexeus). Erittäin bakteerikammoinen ja sosiaalisesti vaillinainen poliisi Mina Dabiri työskentelee erikoisryhmässä yhdessä pomonsa Julia Hammarsternin, seksistisen Ruben Höökin, seniori ja sinkku Christer Bengtssonin ja väsyneen, juuri kolmosten isäksi tulleen Peder Jensenin kanssa. Yhteistyössä heidän kanssaan työskentelee myös oikeuslääkäri Milda Hjort. Kun heidän selvitettäväkseen tulee murha, jossa nuori nainen on lävistetty miekoilla jonkinlaisessa taikurin laatikossa, Minalle ehdotetaan yhteistyötä mentalistin ja ennen myös taikurina esiintyneen Vincent Walperin kanssa. Vincent kyllä myöntää tuntevansa taikuuden maailman, mutta hän sanoo mentalistina vain lukevansa ihmisten eleitä ja sanoja mutta ei ole psykologi tai profiloija. Siitä huolimatta hänet halutaan mukaan ryhmään tai ainakin osa ryhmästä haluaa, kun taas Ruben suorastaa halveksii häntä. Kirjan henkilöillä tuntuu olevan jokaisella ongelmia henkilökohtaisessa elämässään, myös Vincentillä: ahtaan paikan kammo, pakkomielle lukuihin ja osittainen sosiaalinen kyvyttömyys arkielämässä, varsinkin perheensä kanssa (vaimo on 1. vaimon sisar, mustasukkainen ja pariskunnan yhteisen lapsen lisäksi perheeseen kuuluu ajoittain myös 2 vanhempaa lasta edellisestä avioliitosta). Sen sijaan Mina ja Vincent tulevat hyvin toimeen keskenään ymmärtäen toistensa vajaavaisuuksia. Sitten löytyy aiemmalta ajalta toinen, samaan sarjaan kuuluva murha ja Vincent huomaa uhrien ihoon kaiverretut roomalaiset järjestysnumerot ja rikottujen kellojen näyttämien aikojen merkityksen. Alkaa kilpajuoksu ajan ja rikosten selvittämisen kanssa, kun tapahtuu vielä kolmas murha ja Vincent kertoo uhreja tulevan vielä ainakin yhden. Samaan aikaan päätarinan kanssa käväistään välillä vuodessa 1982 Kvibillessä maalaistalossa, jossa elävien äidin ja kahden lapsen elämänkulkua näillä käväisyillä tarkastellaan.

Kirjan aihealue eli mentalismi, taikuus ja rikokset ovat sinällään kiehtovia ja niiden selvittely ja tarinan loppuratkaisu ovat kiinnostavia. Niiltä osin tarina sujuu hienosti joskin joskus hieman toistavasti. Mutta kirjan yli 600 sivusta niin paljon menee sekä päähenkilöiden että muiden poliisien henkilökohtaisten vaikeuksien setvimiseen, että itse murhatarinasta tuntuu katoavan välillä juoni. On tietysti hyvä, että kirjan henkilöhahmot saavat lihaa luittensa ympärille, mutta kun tarinan kerronnassa tuntuu sanoja käytettävän enemmän henkilökohtaisiin hankaluuksiin kuin itse tarinan eteenpäin kuljettamiseen, nuo toistetut ja välillä turhiltakin tuntuvat selostamiset alkavat häiritä ja tylsistyttää. Kirjaa olisi voinut tiivistää ja epäolennaisuuksia karsia niin, että tarina olisi pysynyt yhtenäisenä. Minasta ja Vincetistä on ilmeisesti tulossa lisääkin tarinoita. Tämä kirja ei estä lukemasta niitä, mutta toivoisin tulevista osista hieman johdonmukaisempia ja enemmän pääasiaan eli murhamysteeriin keskittyviä.

Helmet lukuhaaste kohdat 11, 15, 19, 22, 28, 43

Aikanaan luin kirjan P.S. Rakastan sinua ja olenpa katsonut siitä tehdyn elokuvankin. Se on tarina nuoresta avioparista, joista aviomies Gerry kuolee alle kolmekymppisenä syöpää ja vaimo Holly, elettyään siihen asti tyhjää, vain aviomiehelle omistautunutta elämää vaipuu epätoivoon, lakkaa syömästä ja välittämästä mistään. Aviomies on kuitenkin jättänyt hänelle kuolemansa jälkeen luettavaksi 10 kirjettä, yhden joka kuukaudelle vuoden loppuun asti. Ne sisältävät aina jonkin ohjeen tai kertomuksen ja samalla antavat vähitellen heräävää toivo Hollylle.

V. 2020, jotakuinkin 15 vuotta myöhemmin, ilmestyi kirjan jatko-osa Loppusanat (Cecelia Ahern). Kirjassa Gerryn kuolemasta on kulunut 7 vuotta ja Holly on päässyt elämässään eteenpäin. Hän seurustelee Gabrielin kanssa ja mies on juuri pyytänyt Hollya muuttamaan luokseen. Holly työskentelee sisarensa omistamassa vintagevaatteita ja -tavaroita myyvässä liikkeessä. Sisar tekee kaupasta käsin myös live-podcastlähetyksiä ja Holly suostuu mukaan kuolemaa käsittelevään jaksoon kertomaan oman tarinansa. Tällä esiintymisellä on arvaamattomat seuraukset. Joukko kuolemansairaita ihmisiä perustaa P.S. Rakastan sinua-kerhon ja pyytää Hollya auttamaan heitä tekemään saman kuin Gerry, kirjoittamaan kuolemansa jälkeen luettavia kirjeitä läheisilleen. Ensin Holly ei missään tapauksessa suostu palaamaan noihin aikoihin ja tunnelmiin, mutta alkaa sitten ajatella asiaa. Vastaan ovat myös läheiset. Gabriel siksi, koska pelkää joutuvansa kilpailemaan Hollystä tämän kuolleen aviomiehen kanssa, sukulaiset ja läheiset ystävät taas siksi, koska muistavat, millaisessa tilassa Holly oli ollut Gerryn kuoleman jälkeen ja pelkäävät hänen putoavan taas siihen samaan mielentilaan. Holly menee kuitenkin käymään yhteen kerhon jäsenten (4 kpl, yksi heistä ehti kuolla ennen sitä) ja suostuu lopulta auttamaan kerhon jäseniä. Niin hän joutuu vedetyksi jäsenten henkilökohtaisiin elämiin ja samalla pohtimaan omaa tilannettaan ja Gerryn sanomia.

En oikein saanut selville lukiessani, miksi tämä jatko-osa piti kirjoittaa. Kirja kyllä alkaa ja loppuu vauhdikkaasti, mutta välissä on niin paljon erilaista pohdintaa ja usean ihmisen elämän tarkastelua, että välillä kyllästytti. Toisaalta, puhutaan vakavista asioista mutta riittävän kevyesti, jotta lukija ei vaipuisi masennukseen. Sinänsä hyvä kirja lukea, mutta ihmettelen vieläkin sen tarpeellisuutta.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 5, 7, 8, 11, 38, 43

Kristiina

Ruusun ja Kirjan päivänä

Tänään vietetään Ruusun ja Kirjan päivää, joten nyt ei muuta kuin kaikki kirja käteen tai kuulokkeisiin. Kuulin muuten aamulla radiosta, että kirjan nimen mukaisesti tänään pitäisi miesten antaa naisille ruusu ja naisten miehille kirja. No jaa.

 

 

 

Torstain murhakerho (Richard Osman) tutustuttaa meidät Cooper Chasen seniorikylään. Idyllisessä kylässä on paljon harrastustoimintaa ja yksi sen kerhoista on Torstain murhakerho (kokoontuu nimen Japanilainen ooppera - vapaata keskustelua alla), jonka muodostavat 4 vanhusta. Elizabeth on vaitelias menneisyydestään salaisessa palvelussa, Ibrahim on entinen psykologi, Ron ammattiyhdistysaktivisti ja uusin jäsen Joyce entinen sairaanhoitaja. Alunperin kerhon perusti entinen rikospoliisi Penny, jonka eläkkeelle mukaan ottamia kylmien tapausten kansioita ryhmä tutki ja pyrki ratkomaan avoimeksi jääneitä murhia (ja joskus toimimaan ratkaisun perusteella). Penny on nyttemmin vaipunut koomaan ja makaa kylän sairasosastolla. Siksi Joyce pääsi mukaan ryhmään. Kirjan alussa paikkakunnan poliisin edustaja Donna de Freitas on pitämässä kylässä turvallisuusluentoa. Donna on siirtynyt pikkupaikkakunnalle Lontoosta ja haluaisi tavallisen konstaapelin toimensa sijasta tehdä jotain isompaa. Sitten paikallinen rakennusurakoitsija ja eläkeläiskylän toinen omistaja/yleismies löydetään kotoaan tapettuna. Vihdoin Torstain murhakerholla on tuore, paikallinen tapaus tutkittavaksi. He värväävät poliisiyhteistyöhenkilökseen Donnan edesauttamalla hänen siirtoaan rivikonstaapelista Chris Hudsonin johtamaan rikosryhmään. Kun rakennusurakoitsijan lisäksi myös eläkeläiskylän enemmistöomistaja murhataan juuri, kun tämä aikoo laajentaa kylää hajottamalla entisen nunnien hautausmaan, sekä poliisin että murhakerhon tutkimukset kiihtyvät ja tuovat kerhon piiriin myös Chris Hudsonin.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 6, 7, 17, 22, 27, 42, 43

Mies joka kuoli kahdesti (Richard Osman) jatkaa Torstain murhakerhon toiminnasta kertomista. Elizabeth saa kirjeen entiseltä mieheltään Douglasilta, joka on myös vielä aktiivinen salaisen palvelun agentti. Hän on joutunut pulaan verenhimoisen gangsterin Martin Lomaxin ja tämän varastettujen timanttien takia. Douglas on turvatalossa Coopers Chasen eläkeläiskylässä suojanaan vain yksi agentti, kylän kahvilatyöntekijä Poppy. Mies pyytää Elizabethiltä lisäsuojelua ja niin tehtävä siirtyy koko murhakerhon porukalle. Ennen kuin tehtävä pääsee edes alkuun, Douglas yritetään murhata, siirretään toiseen turvapaikkaa ja sitten sekä hänet että Poppy tapetaan. Antoiko tappokäskyn jälleen Lomax, kuka on murhan takana ja mihin Douglas on piilottanut timantit? Timanttien piilopaikasta Douglas on jättänyt Elizabethille vihjeitä. Tällä kertaa selvitystyössä ovat mukana salaisen palvelun esihenkilö Sue Reardon ja agentti Lance James sekä epäsuorasti myös Donna ja Chris. Murhakerholla on toinenkin tehtävä, kun Ibrahimin ollessa käymässä lähikaupungissa hänet pahoinpidellään. Donna ja Chris tunnistavat kyllä pahoinpitelijän, mutta eivät voi asialle mitään muuta kuin pitää nuorukaiselle puhuttelun, häntä vastaan oli liian vähän konkreettisia todisteita. Jää siis murhakerhon harteille myös huolehtia siitä, että pahoinpitelijä saa teostaan rangaistuksen.

Näiden molempien kirjojen kirjoittaja Richard Osman on Iso-Britanniassa tunnettu koomikko ja TV-juontaja. Näiden kirjojen vireistä vanhuksista ja leppoisasta tunnelmasta tulevat mieleeni Miss Marplen murhatarinat. Paitsi että kirjan ikään kuin pääajatteliaj ja ratkoja Elizabeth on kuin eläkkeellä oleva James Bond salaperäisine kontakteineen ilman actionräminää. Ennemmin kuin jatkuvaan murhaajan perässä juoksemiseen kirjoissa on panostettu ihmisten ja ihmissuhteiden kuvaukseen sekä miljööseen. En ihmettele, että kirjojen filmausoikeudet on jo myyty. Minusta molemmat kirjat olivat mukavaa, kotoista luettavaa ja henkilöhahmot tapaamisen arvoisia. 

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 7, 8, 22, 42, 43, 49

Sain käsiini pitkän odotuksen jälkeen Oliivipuun (Lucinda Riley). Siinä Helen matkaa lastensa Alexin ja Immyn kanssa melkein parinkymmenen vuoden tauon jälkeen Kyprokselle perittyään sieltä itselleen rakkaan Pandora-nimisen talon kummisedältään Angusilta. Aviomies Wilhelm ja nuorin perheen lapsista, Fred, ovat tulossa pari päivää myöhemmin. Lapsista 2 nuorinta ovat pariskunnan yhteisiä, mutta 13-vuotias Alex on syntynyt Wienissä Helenin ollessa siellä ballerinana ennen pariskunnan avioliittoa. Tuona kesänä Pandorassa neron älykkyydellä varustettu Alex on päättänyt saada selville, kuka hänen biologinen isänsä on. Pandoraan, jossa kaikkien sinne ensi kertaa saapuvien sanotaan kohtaavan ensirakkautensa, ovat tulossa joksikin aikaa myös Wilhelmin paras ystävä Sasha vaimonsa Julesin sekä lastensa Rupesin ja Violetin (adoptoitu) kanssa, Helenin paras ystävä Sadie parantelemaan sydäntään edellisen seurustelukumppanin jäljiltä sekä Wilhelmin isästään vieroitettu 14-vuotias tytär Chloe edellisestä avioliitosta. Viereiseltä viinitilalta Heleniä auttelemaan ilmaantuu myös komea Alexis, Helenin ensirakkaus siltä ajalta, kun hän vietti kesiään kummisetänsä luona. Myös Helenin entinen tanssipartneri Fabio on tulossa käymään muutamaksi päiväksi. Alexilla, jonka paluu Pandoraan 10 vuotta tuon kesän jälkeen saa muistelemaan tuota ensimmäisen kesän aikaa ja kertomaan päiväkirjansa kautta tapahtumista, on monta isäehdokasta ja tapahtumarikas kesä. Hän rakastuu Chloeen, ottaa yhteen inhoamansa Rupesin kanssa, yrittää pitää avuliaan Alexisin erossa äidistään ja pelkää vanhempiensa avioliiton puolesta kaikkien muiden salaisuuksien ja käänteiden keskellä.

Poiketen aikaisemmista Lucinda Rileyn kirjoista tässä kirjassa ei ole mitään historiallista tapahtumaa tarinan taustalla. Se tuntuu ensin kertovan vain yhdestä perheen ja ystävien kesken vietetystä erilaisesta kesälomasta, jonka aikana tapahtuu mullistuksia ja selviää salaisuuksia. Mutta juuri nuo hiljalleen auki keriytyvät tavallisten ihmisten suuret, aiempiin tapahtumiin perustuvat salaisuudet ovat taattua Rileyn hiljalleen tarinaa auki kerivää tyyliä.  Ja kun kirjan saa luettua loppuun, paljastuu sieltä myös se sukupolvet ylittävä salaisuus. Kuten aina Rileyn kohdalla, pidin tästäkin hänen teoksestaan ja olen siksi pahoillani kirjailijan menehtymisestä syöpään viime vuonna. Menetimme loistavan tarinan kehittelijän ja kertojan. Onneksi minulla on vielä lukematta jokunen hänen kirjoistaan.

Helmet lukuhaaste kohdat 11, 30, 36, 43, 50

Kristiina

Hotelli ja salaisuuksia

Hotelli Flanagans (Åsa Hellberg) vie meidät miesten hallitsemaan liike-elämään 1940-luvun lopulta 1960-luvulle. Nuori Linda Lansing on elänyt nuoruutensa isoäitinsä kanssa pienessä Fjällbackan kylässä Ruotsissa. Hän on toki oleillut vuosittain myös lyhyen ajan isänsä luona Lontoossa, jossa tämä omistaa hotelli Flanagan'sin. Vaikka isä on aina yrittänyt heidän ollessaan yhdessä puhua tytölle hotellista ja sen tulevaisuudesta, Linda ei ole halunnut asiaa ajatella, kunnes isä sairastuu ja kuolee melko pian 21-vuotiaan Lindan päästyä hänen luokseen. Hotellin enemmistöosakkuus jää Lindalle, muina omistajina tämän serkut Laurence ja Sebastian, joiden mielestä Lindan pitää myydä osuutensa heille, eihän nuori nainen voi hoitaa rahavaikeuksissa olevaa hotellia. Lindan pähkäillessä asiaa isänsä lakimiehen ja ystävän Anders Martinin kanssa hän tutustuu virkistävään nuoreen naiseen Maryyn, tulevaan Lady Carlisleen. Tästä tulee Lindan läheinen ystävä ja toveri hotellin nostamisessa maineeseen Lindan alaisuudessa. Myös isoäiti saapuu Lontooseen auttamaan Lindaa. Lindan on todistettava kykynsä sekä henkilökunnalleen että miehiselle asiakas- ja yritysmaailmalle. Petyttyään rakkaudessa Linda nai jo vanhemman, leskeksi jääneen Anders Martinin ja omistautuu kokonaan hotellille ja sen nostamiselle menestystarinaksi siitä huolimatta, että serkut yrittävät sabotoida hänen toimintaansa. Kirjan alussa ja lopussa hypätäänkin 1960-luvulle, jolloin Flanagan's ja Linda ovat arvostettuja ja kunnioitettuja, mutta joita edelleen pidetään naisjohtajansa ansiosta jotenkin erikoisina. Leskeksi jäänyt Linda toivoo elämäänsä myös rakkautta ja kamppailee edelleen serkkujensa haittaamisyrityksiä vastaan.

Kirjassa saamme tutustua myös muihin voimakkaisiin naishahmoihin kuten värilliseen Elinoriin, joka on järkevyytensä ja taitojensa johdossa vähitellen ylenemässä hotellin hierarkiassa sekä vasta saapuneeseen maalaistyttöön Emmaan, joka on karannut uskonnollisesta kodistaan kaupunkiin ja aikoo vakaasti menestyä kaupungissa.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 5, 6, 7, 11, 38, 43

Hotelli Flanagansin naiset (Åsa Hellberg) jatkaa vahvojen naisten tarinoita 1960luvulta 1980-luvulle. Linda Lansing on kohdannut elämänsä rakkauden ja on palannut takaisin juurilleen Ruotsiin. Harkittuaan asioita hän on myynyt hotellista osuudet työntekijöilleen Elinorille ja Emmalle toimien taustalta edelleen yhdessä Mary Carlislen kanssa naisten neuvonantajina. Elinor ja Emma ovat molemmat naimisissa ja kummallakin on yksi tytär. Emmalla on ollut myös poika, mutta tämä on kuollut tapaturmaisesti nuorena. Naiset ovat omistautuneet täysin hotellille niin paljon, että kummankin perhe tuntee olevansa toisella sijalla. Kylmältä tuntuvalla Elinorilla on kuitenkin häntä rakastava rikas aviomies ja tytär Billie, kun taas Emman tytär Frankie jumaloi isäänsä ja tuntuu inhoavan äitiään. Tosin molemmilla naisilla,
varsinkin Emmalla, on omat synkät, heidän käytöksiinsä vaikuttavat salaisuutensa. Kun tytöt alkavat itsenäistyä ja ottaa pesäeroa vanhempiinsa, myös avioliitot alkavat natista liitoksissaan ja salaisuudet uhkaavat paljastua. Myös hotellin on aika siirtyä modernimpaan toimintaan ja se vie paljon naisten aikaa, vaikka heillä ovat suurissa päätöksissä edelleen apuna Linda ja Mary. 

Samalla, kun tarina seuraa Emmaa ja Elinoria ja heidän perhettään ja salaisuuksiaan, lukija pääsee kipuilemaan tyttärien Billyn ja Frankien itsenäistymisen kanssa. Ahkera ja kiltti Billie lähtee Ruotsiin yliopistoon opiskelemaan liiketaloutta, mutta löytääkin yllätyksekseen kutsumuksensa aivan muualta. Villi ja hurjapäinen Frankie taas lähtee kokeilemaan siipiään aivan liian aikaisin, polttaa ne ja muuttaa Ranskaan isänsä kanssa. Siellä tyttö vähitellen kasvaa, kiinnostuu isänsä ravintolan liiketoiminnasta ja tajuaa syyt siihen, miksi hän inhoaa äitiään niin paljon.

Molemmissa kirjoissa pääosaa esittävät voimakkaiksi kasvavat naishahmot. Erityisesti Åsa Hellberg valoitta sitä, kuinka vaikeaa on ollut aikanaan ja osittain vieläkin olla naisjohtaja ja sovittaa yhteen yksityiselämä ja johtajuus. Vaikka kirjan mieshahmotkin ovat lukemisen arvoisia, he jäävät ajoittain täysin taka-alalle varsinkin 1. osassa. Näiden naishahmojen elämää tuntuu myös hallitsevan taistelu asemastaan ja samalla arvostaan. Olin kuitenkin viettänyt pitkän pätkän raskasaiheisten kirjojen parissa, joiden lomaan nämä kaksi kirjaa toivat hieman kevennystä. Sarjaan on odotettavissa joskus vuodenvaihteessa vielä 3. osa, jonka puitteissa siirrytään vähitellen nykyaikaan.

Helmet lukuhaaste kohdat  3, 7, 9, 38, 43

Mehiläisten kuolema (Lisa O'Donnell) -kirjan kannessa on esittelyteksti "Tänään on jouluaatto. Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle. Eivät olleet rakkaita vanhempia.". 15-vuotias Marnie ja pari vuotta nuorempi Nelly löytävät isänsä Genen kuolleena sängystään ja äiti Izzyn hirttäytyneenä ulkovarastosta. Vanhemmat ovat olleet narkkareita ja alkoholisteja, huumekauppiaita ja lapsia on aina laiminlyöty. Silti he ovat toimineet jonkinlaisena nimellisenä suojana viranomaisia ja huostaanottoa vastaan. Niinpä tytöt päättävät salata kuolemat ja hautaavat heidät pari viikkoa kuoleman jälkeen salaa talon pihaan ja istuttavat päälle laventelia. Kaikille uteliaille he kertovan vanhempien matkustaneen Turkkiin. Tytöistä vanhempi Marnie on nero, joka ei osaa kuitenkaan käsitellä tunteitaan ja on lujasti luisumassa vanhempiensa viitoittamalle tielle. Nelly taas on pikkuvanha kirjaviisas, joka ei pysty tunnustamaan arkielämän tosiasioita kuten kuukautisia ja huumerahoja. Marnie on lujasti päättänyt suojella sisarusten itsenäistä elämää ja omituisena pidettyä pikkusiskoa. Tyttöjen naapurissa asuu koiransa kanssa vanha homomies, seksuaalirikollisena aikoinaan tuomittu ja aiemmin partnerinsa menettänyt Lennie. Hän kiinnostuu tytöistä, alkaa vähitellen ruokkia ja valvoa tyttöjä ja ottaa heidät lopulta perheekseen. Lennieltä tytöt oppivat sitä, mitä vanhemmuuden ja perhe-elämän pitäisi olla eli suojelua, säännöllisyyttä, rajoja, kehuja ja rangaistuksia. Mukana tyttöjen kasvussa on myös siirtolainen, entinen opettaja ja nykyinen huumekauppias Vlado, joka katkaisee Marnien ansaitsemismahdollisuudet huumekaupan ja itsensä myymisen saralla ja palkkaa tämän siivoojakseen. Valitettavasti kuvaan putkahtaa myös tyttöjen isoisä Robert T. MacDonald, mies joka aikanaan oli armoton juoppo ja heidän äitinsä pahoinpitelijä ja joka väittää nyt olevansa parantunut alkoholismista ja tulleensa uskoon. Kun Lennie alkaa vähitellen kärsiä yhä enemmän salaamastaan dementiasta, isoisä pakottaa tytöt luokseen asumaan haluten kuitenkin valtaansa vain sopeutuvaisen Nellyn ilman hankalaa Marnieta. Mutta Marnielle sisaren suojeleminen ja parin yhdessä pysyminen on edelleen kaiken edellä.

Kirjassa pidin ensinnäkin siitä, että kirjan kerronta etenee kolmen kertojan, Marnien, Nellyn ja Lennien kertomana. Jokaisen vuorollaan kertoma pätkä vie tarinaa eteenpäin eri näkökulmista ja siten laajentaa kertomuksen perspektiiviä. Lisäksi tarina valottaa sitä, että hyvä vanhemmuus ja turvallisuuden tunne eivät vaadi suuria tekoja, vain sitä peruskauraa eli ruokaa, lämpöä, tasaisia oloja, rajojen asettamista ja läksyjen teon ja olinpaikan valvontaa. Ja aina tarvittaessa kuuntelijaa ja pikkuleipiä kaakaon kanssa. Sitä mukaan, kun kirjan tilanne eskaloituu ja tyttöjen salaisuuden piilottaminen alkaa vaikeutua, tilanteet muuttuvat yhä makaaberimmiksi ja joskus jopa humoristisen karmeiksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tulin lukeneeksi kirjan. Se valotti paljon vähäosaisten ja väärinymmärrettyjen ihmisten elämää.

Helmet lukuhaaste kohdat 4, 6, 7, 19, 28, 29, 32, 43, 45

Kristiina

4 x kertomuksia Putinlandiasta

Olen viime aikoina tutustunut hieman Putinin ja hänen joukkojensa toimintaan 4 kirjan avulla. On myönnettävä, että nämä teokset ovat olleet raskaslukuisia ja saaneet minut todella pelkäämään. Joditabletit ovat hankinnassa, samoin täydennykset 72 päivän varastoon ja harkitsen vakavasti passini uusimista.

 

Aloitin kirjalla Putinin pahin vihollinen - Aleksei Navalnyin tarina (Kalle Kniivilä). Kirja avaa Navalnyin uraa, siirtymistä politiikkaan ja kasvamista vähitellen tällä hetkellä Putinin tärkeimmäksi vastustajaksi. Tosin ei kirjassa Navalnyikaan säästy kritiikiltä, hän on osoittanut ainakin poliittisen uransa alussa nationalistisia ja joihinkin ihmisryhmiin kielteisesti suhtautuvia piirteitä. Mutta alkaessaan Putinin vastustajaksi hänen ideologiansa avoimesta demokratiasta, korruption vastustamisesta sen olemassaolon todistavine videoineen ja ajatuksensa älykkäästä äänestämisestä tekivät Navalnyista vaarallisen Putinin silmissä. Korruptio ja rikkauksien haaliminen kun olivat tosiasiaa ja älykäs äänestäminenkin ehti osoittaa voimansa ennen Putinin sortolakeja. 

Ennen kaikkea kirjassa kuitenkin keskitytään Navalnyin myrkytykseen, sen seurauksiin ja Navalnyin omiin sanoihin, jotka ovatkin tämän kirjan yksi vahvuus. Itse myrkytystapahtuma ja siitä selviytyminen saavat kirjassa välillä jopa trillerimäisiä käänteitä ja toisaalta niiden käsittelystä löytyy tiettyä huumoria, varsinkin kun sitä ja vankeusaikaa on kuvattu Navalnyin omin sanoin. Vai mitä pidätte tokaisusta: ”Meillähän on ollut Aleksanteri Vapauttaja, on ollut Jaroslav Viisas. Ja nyt meillä on Vladimir Kalsarimyrkyttäjä. Sen nimisenä hänet tullaan muistamaan.”. Lisäksi tarkemman käsittelyn saavat Navalnyin perustamat järjestöt, jotka on tällä hetkellä julistettu äärijärjestöiksi ja niiden työntekijät ja toimijat ulkomaalaisiksi agenteiksi Putinin määräämien lakien avulla. Putin olisi halunnut, että Navalnyi olisi oma-aloitteisesti muuttanut pois maasta, niin hänen toimintansa olisi vähitellen kuihtunut olemattomiin. Mutta siihen Navalnyi ei suostunut vaan palasi myrkytyksestä toivuttuaan takaisin Venäjälle. Hänen passitettiin oikeuden eteen vastaamaan tekaistuihin syytteisiin. Hänen oikeudenkäyntiinsä johtavat toimenpiteet ja sen ennalta määrätty tulos sekä tulevat lakimuutoksilla mahdollistetut syytteet takaavat, että Navalnyi pysyy vangittuna ainakin niin kauan kun Putin on vallassa tai niin kauan, kun hän suostuu armahdettaessa siirtymään pois maasta. Erityisen lukemisen arvoisia kirjassa ovat paitsi Navalnyin omat lausunnot Putinista, tämän toimista ja luonteesta myös esim. kirjan liitteenä kokonaisuudessaan oleva Navalnyin puhe hänen oikeudenkäynnissään.

Helmet lukuhaaste kohdat 4, 5, 6, 14, 15, 16, 17, 18, 22, 26, 32, 35, 43, 50

 

Luettuani tuon kirjan en voinut olla tutustumatta Putiniin ja hänen Venäjäänsä hieman tarkemmin ja otin luettavakseni Putinin sisäpiirissä - Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan (Catherine Belton). Kirja on varsinainen tiiliskivi, joka vilisee ihmisten ja yritysten nimiä ja siten varsin hidasta luettavaa. Mutta sen sisältö saa sukat pyörimään jaloissa. Se on pitkä kertomus Putinin matkasta Venäjän presidentiksi, häntä ohjaavista salaliittoteorioista ja haluista ja hänen sisäpiiriinsä kuuluvien KGB-miesten muuttumisesta näennäisesti yritysjohtajiksi ja valtion virkamiehiksi, vallan ja talouden keskittämisestä vähitellen täysin Putinin ja hänen klikkinsä käsiin ja ennen kaikkea siitä, miten tämä kaarti ei pääse eroon KGB-opeistaan ja kylmästä sodasta, vaan ylläpitää kaikkea sitä edelleen. Kirja esittelee meille ensin Itä-Saksassa KGB:n edustajan Putinin toimia esim. henkilönä, joka suojeli ja aseisti länttä vastaan taistelevia terroristiryhmiä, sitten rikollisliigojen kanssa yhteystyössä rahaa ja valtaa haalineen Pietarin apulaiskaupunginjohtajan, joka näennäisesti kannatti demokratiaa ja yksityistämistä, sen jälkeen Moskovan hierarkiassa nousujohteista uraa luovan virkamies Putinin, joka edelleen näennäisesti kannatti vapautta ja jonka KGB sekä Jeltsin "perheineen" valitsi presidentiksi. Itse Putin nimitti itseään alussa vastahakoiseksi yhden kauden asiainhoitajaksi ja miehellä menikin ensimmäisellä kaudella kriisitilanteissa pupu pöksyyn. Mutta kaikki imartelu ja vallan vähittäinen keskittäminen Putinille, kun KGB rankaisi rikastuneita oligarkkeja epäkiitollisuudesta riistäen heiltä varat, yritykset ja jopa vapauden, meni ukkelille päähän ja hän alkoi hiljalleen sopeutua valtaan ja mieltää itsensä tsaariksi tai uudeksi Staliniksi, joka palauttaa Venäjän suurvalta-aseman ja globaalin vaikutusvallan. Alussa niin paljon toiveita herättänyt Putin ei pystynyt karistamaan harteiltaan KGB:n ja vanhan hallintotavan oppeja vaan muuttui ja muutti Venäjää yhä enemmän muistuttamaan kommunistista hirmuhallintoa sillä erolla, että häntä ja hänen sisäpiiriään ei hallinnut kommunistinen ideologia vaan omistamisen, ahneuden ja vallan ideologia. Samalla, kuten ennen KGB:llä sen vanhojen oppien mukaan, myös uudella supistuneella Venäjällä piti olla vihollinen, joka esti sen maantieteelliset ja kansanvälisen aseman korkealentoiset haaveet ja se oli tietysti Yhdysvallat ja sen liittolaiset, EU-maat. Niinpä kirja selvittää myös perinpohjaisesti, miten Venäjä on levittänyt rahan mahtiaan, korruptiokäytäntöään ja yhteiskunnallista levottomuutta jo yli 20 vuotta hiljalleen länsimaihin saaden aikaan paljon pahaa. Kaikki tämä on tehty vain, jotta saataisiin länsimaisia päättäviä ja hallitsevia tahoja venäjämyönteiseksi. Samalla hajotettaisiin ja rapautettaisiin länsimaisia yhteiskuntarakenteita ja yhtenäisyyttä, jotta niistä ei olisi aikanaan vastustamaan Venäjän nousu globaaliksi suurmahdiksi sekä alueellisesti että henkisesti päätöstasolla. 

Tämä kirja oli kauhistuttavaa luettavaa, koska sitä lukiessaan tajusi, että kaikki sen kertoma oli totta. Miten hirveän syvälle länsimaisiin demokratioihin ja sen perusrakenteisiin Venäjä on jo tähän päivään mennessä onnistunut tunkeutumaan ja vaikuttamaan. Tästä kirjasta saa esimakua myös siitä, miten perusteellisesti muiden maiden, myös Suomen, päättäjiä ja tiedusteluyhteisöjä Venäjä on onnistunut höynäyttämään niiden tietämättä. Mielestäni Suomen jokainen vähääkään päättävässä asemassa oleva, mukaan lukien poliitikot, pitäisi ehdottomasti velvoittaa lukemaan tämä kirja varoituksena ja oppaana. Kirjaa lukematon ei saisi päättä edes lauantaimakkarapaketin hankkimisesta. 

Helmet-lukuhaaste kohdat  4, 6, 14, 15, 16, 17, 18, 31, 32, 35, 42,

Nuo kirjat käsittelivät Venäjän kansan ja länsimaiden höynäyttämistä, korruptoimista ja alistamista. Oli aika tutkia Suomen höynäyttämistä ja sen tutkailemiseen valitsin Putinin pihapiirissä - Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa (Tuula Malin). Voi pojat, onpa suomalaista hyväuskoista ja edelleen suomettunutta poliitikkomassaa vedetty kuin pässiä narussa. 

Kun Suomi oli liittymässä EU:hun, yhtenä ehtona oli maan myynnin salliminen muille EU-maiden kansalaisille ja yrityksille. Hövelinä maana Suomi laati lain, jossa maan myynti vapautettiin ei vaan EU-maille vaan kaikille maille ilman rajoituksia. Kukaan Suomessa ei tullut tehneeksi sitä, minkä jokainen muu järkevä valtio eli rajoittamaan maan ostoon oikeutettuja maita/kansalaisia tai turvaamaan kielloin puolustukselle ja huoltovarmuudelle tärkeitä alueita. Samoin laista puuttui vastavuoroisuus eli mikäli toisen maan kansalaisilla tai yrityksillä oli oikeus ostaa maata Suomesta, suomalaisilla oli myös oikeus ostaa maata ao. maasta. Laki meni laajana ja rajoittamattomana läpi hallituksessa, valiokunnissa ja eduskunnassa lähes läpihuutojuttuna. Samoihin aikoihin Neuvostoliitto hajosi, kylmän sodan katsottiin päättyneen ja kaikki aliarvioivat uuden Venäjän pyrkimyksiä. Kun venäläiset alkoivat ostella maata Suomesta mitä erikoisimmista paikoista läheltä puolustuksellemme tärkeitä väyliä, huoltovarmuudellemme tärkeitä paikkoja ja varuskuntia, kukaan maassamme ei seurannut tilannetta keskitetysti ja siten kellään Suomessa ei ollut kokonaiskuvaa tilanteesta. Päinvastoin, kun venäläisostajat ilmaantuivat maahamme taskut täynnä rahaa ja luvaten kuun taivaalta alueiden elinkeinoelämän piristämiseksi ja kuntien verokukkaroiden täyttämiseksi, suomalaiset poliitikot ja kunnanisät suorastaan tyrkyttivät maata ja rakennuksia ostettavaksi venäläisille. Kukaan ei kunnolla tarkastanut ostajien tai rahan alkuperää ja myydyille maa-alueille hoidettiin kaavamuutokset, sallittiin kaiken maailman ruoppaukset ja lentolaitteiden laskeutumisalustat ja kunnat maksoivat hövelisti kuntatekniikan rakentamisen tonttia varten. Kaiken sallimisen ja rahan tuhlauksen jälkeen yksi toisensa jälkeen nämä miljoonahankkeet kuivuivat kasaan jättäen jälkeensä vain rappeutuvia rakennuksia, tyhjiä tontteja teineen ja kuntatekniikoineen, tyhjiä liikeyrityksiä ja kuntia kulujen maksajiksi. Ns. omaan ja lomakäyttöön yksityisihmisten ostamat tontit ovat 90% tyhjinä ja rakennuskanta rappeutumassa. Suomalaiselta päättäjäeliitiltä meni 20 vuotta vain uskoen venäläisiin, heidän hyvään tahtoonsa ja siihen, että jonain päivänä suomalaisetkin saisivat ostaa maata venäjältä. Kunnes v. 2011 Venäjä määritteli alueet, joilta ei saanut myydä maata ulkomaalaisille eli käytännössä se kattoi koko Venäjän maan. Silloinkin suomalaiset vaan odottivat EU:nn toimenpiteitä vastalauseena tälle päätökselle ja lähettelivät Putinille valituskirjeitä ryhtymättä mihinkään lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin ennen kuin vasta vuonna 2019. Suomalainen poliitikko on edelleen täysin suomettunut ja nössö Venäjän suhteen. 

Paitsi maakauppoja Suomessa ei haluttu huomata muunlaistakaan vaikuttamista. Venäjä ja Putin laskivat koko ajan Suomen suojavyöhykkeekseen ja lähialueekseen. Suomessa ujuttauduttiin jatkuvasti päättäviin elimiin yliopistoissa, puolustusvoimissa ja kuntien sekä valtion päättävissä elimissä. Haettiin myötä- ja samanmielisyyttä venäläiseen politiikkaan ja ehdokkaita riitti jonoksi asti. Harrastettiin kybervaikuttamista, vaikutusvaltaa julkisessa sanassa ja asiantuntijapiireissä sekä niiden joukossa, jotka antoivat lausuntoja ja lupia venäläistämistä koskevissa asioissa. Samoin pyrittiin saamaan aikaan eripuraa julkistamalla tapauksia venäläisten sortamisesta Suomessa ja tuettiin populistiliikkeitä ja -puolueita, jotta nämä puolestaan nakertaisivat suomalaisten länsimaalaistumista ja yhtenäisyyttä. Kuten muuallakin länsimaissa. Ja suomalaiset poliitikot, päättäjät ja arvovaltaiset tahot lähtivät hövelisti mukaan kyseenalaistamatta missään välissä rahan tai motiivin alkuperää. Vasta muutamana viime vuonna Suomessa on alettu heräämään todellisuuteen, toivottavasti ei liian myöhään. 

Toimittaja Tuula Malin on tehnyt tärkeää ja valtavaa työtä pitämällä jo toistakymmentä vuotta asiaa esillä ja tuomalla esiin tosiasioita niin julkisessa sanassa, haastatteluissa kuin tässä kirjassaankin. Tuntuu nolostuttavalta lukea, kuinka ennen viimeisiä vuosia hänen asiaansa käsittelevät reportaasinsa ja kysymyksensä on huitaistu poliitikkojen ja päättäjien toimesta syrjään kiusallisina ja hyvässä naapurissamme närää herättävinä turhina ja aiheetonta huolta synnyttävinä huuhaa-juttuina. 

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 14, 15, 16, 17, 18, 22, 26, 27, 31, 43

Kun nyt olin jo näin syvällä putinismin suossa, päätin tutustua vielä lisäaspektiin eli vakoilun ja vaikuttamisen maailmaan Venäjän vakoojaverkosto (Luke Harding) -kirjan avulla. Kirjassa sivutaan ns. likaisen vakoojaverkon toimintaa eli salamurhia tai murhayrityksiä (Litvinenko, Skripal, Navalnyi). Mutta sitä enemmän kirjassa puhutaan muusta GRU:n (sotilastiedustelupalvelu) ja FSB:n (ent. KGB) länteen ja muualle maailmaan suuntautuvasta toiminnasta. Sellaisia ovat kybervaikuttaminen, tietojen urkkiminen, tuhoaminen ja vääristäminen tietokoneiden avulla, Trumpiin ja USAn vaaleihin ja mielipiteisiin vaikuttaminen ja likaisen rahan käyttäminen. Varsinkin Trumpin ja hänen lähipiirinsä suhdetta venäläisiin ennen hänen valintaansa presidentiksi, vaalien aikana ja sen jälkeen Trumpin mielistellessä Putinia ja jopa alistuessaan hänen hallintaansa sekä väheksyessään venäläisten likaisia toimia käsitellään perinpohjaisesti samaan aikaan amerikkalaisten ja muiden maiden tiedustelupalveluiden toimien kanssa. Myös tietotekniikan avulla tapahtuvaa vaikuttamista käsitellään laajasti. Venäläiset ovat hakkeroineet tietokoneisiin ympäri maailman paitsi urkkiakseen myös paljastaakseen tietoja, jotka aiheuttavat sekasortoa ja eripuraa, siirtävät huomion muualle Venäjän väärinteoista ja kiinnijäänneistä tai auttavat tiettyjä poliitikkoja tai suuntauksia voittoon tai mustamaalaavat niitä vastustavia tahoja. He ovat yrittäneet tuhota ja paljastaa tietoja urheilupiireistä jäädessään kiinni dopingista, vaikuttaa tutkimustuloksiin koskien novitšokia ja MH17-tutkimuksia jne. Tätä tietojenimurointia, tarkastelua ja sabotointia harrastavat sekä GRU:n että FSB:n yksiköt paitsi Venäjältä käsin myös ns. paikallisryhmien avulla. Jos tietokonehakkerointi kaukaa ei onnistu, ulkomaille lähteiden lähelle määrätään ryhmiä hoitamaan homma paikan päällä. Näitä yrityksiä on tehty ympäri Eurooppaa, mm. Alankomaissa, Sveitsissä ja Britanniassa, Aasiassa mm. Malesiassa ja USA:ssa. Myös trollaus on laajassa käytössä. Trollauksessa on ollut se jännä piirre, että sitä ovat tietysti harjoittaneet edellä mainitut valtion organisaation, mutta sitä on myös ulkoistettu valtiolle toimivalle yksityisen omistamalle organisaatiolle, mikä on helpottanut venäläisten valehtelemista siitä, etteivät he ole hakkerointien ja trollausten takana. Kiinnostavaa oli, että sama Putinin luottoyksityisyrittäjä, joka "omistaa" trollitehtaat, vastaa myös Wagner-ryhmästä eli ryhmästä palkkasotureita, jotka ovat vaikuttaneet niin Ukrainassa, Syyriassa kuin Sudanissakin. Paitsi kouluttajina,  henkivartijoina ja sotilaina myös ns. vihreinä miehinä, jotka toimivat Ukrainassa ja Georgiassa aikanaan.

Erityistä huomiota kirjassa kiinnitetään tietysti Trumpiin ja venäläisten eri tapoihin toimia sekä Trumpin että hänen lähipiirinsä kanssa yhteistyössä ja toisaalta laajaan vastustajien mustamaalaukseen ja disinformaatioon. Toinen kohde, johon huomiota kohdistetaan, on Iso-Britannia ja Brexit. Kirjassa huomioidaan, miten venäläiset ovat onnistuneet ujuttautumaan Britannian ennen niin rehellisinä ja lahjomattomina pidettyihin raha-, liike- ja oikeuslaitoksiin lähinnä likaisen rahan voimalla ja korruptoineet ne muuttaen ne vähitellen muistuttamaan enenevässä määrin venäläistä yhteiskuntaa.  Brexitin ja sen yhteiskunnallista riitaisuutta aiheuttaneiden englantilaisten lobbaajaliikkeiden ja niiden johtohenkilöiden, myös Boris Johnsonin, katsotaan olevan venäläisten rahoittamia ja ohjailemia. Oli aika hurjaa lukea Luke Hardingin joitakin mielipiteitä kirjassa, vaikka sivuille kirjoitettuna ne vaikuttivat sangen tosilta. "Trumpin luotsaamasta Yhdysvalloista oli tullut ainutlaatuisen altis venäläiselle disinformaatiolle. Maa oli omaksunut joitakin selkeän putinmaisia piirteitä. Yhdysvallat oli nyt paikka, missä tehtiin henkilökohtaisia kostotoimia ja sopimuksia rahan tienaamisesta ylimmän johdon alaisuudessa, samalla lailla kuin Venäjällä". Tai "Noilla kahdella johtajalla (Trump ja Putin) oli yhteisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia - kielteisiä sellaisia. Heitä luonnehti epävarmuus, taipumus ottaa nokkiinsa nopeasti ja kostonhalu. Trumpilla ja Putinilla oli kummallakin vainoharhainen näkemys siitä, että maailma on täynnä salaliittoja.". Brexit-äänestystuloksen jälkeen ensin Theresa May ja sittemmin Brois Johson "kieltäytyi tunnustamasta merkkejä siitä, että Putin oli sekaantunut Brexit-kansanäänestykseen ja ehkä tarjonnut "salaista rahoitusta" EU-eroa kannattaville ryhmille. ISC:n raportissa huomautettiin, että 1990-luvulta saakka (Britannian) hallitukset olivat toivottaneet tervetulleiksi venäläiset oligarkit ja näiden rahat "avosylin". Lontoosta oli tullut Londongrad - huonomaineinen paikka, jossa voidaan kierrättää "laitonta rahaa", pestä mainetta ja värvätä asiaankuuluvaa porukkaa.". Ei kuulosta mukavalta. Kirjan lopussa täällä Suomessa ovat erilliset jälkisanat suomalaiseen laitokseen, jossa käsitellään maakauppoja, suomalaisten poliitikkojen lapsellista sinisilmäisyyttä ja venäläistaustaisten oligarkkien ja heidän rahojensa rantautumista myös tänne. Siteeraan jälleen kirjoittajaa: "Putin ei ole mikään kaikkinäkevä mestari. Hän on joustava, armoton ja valmis hyödyntämään Euroopan avoimuuden ja suvaitsevaisuuden perinteitä. Suomalaispoliitikkojen ei tulisi tietenkään vastata samalla mitalla. Mutta ei heidän pidä myöskään suhtautua sinisilmäisesti siihen, mitä heidän levoton naapurimaansa aikoo, niin Turun saaristossa kuin muuallakin.". 

Helmet-lukuhaaste kohdat 4, 6, 14, 15, 16, 17, 18, 22, 31, 43

Kristiina

Vaasa 22 ja Marko Hautala esillä

Meidän paikallisaviisissamme Ilkka-Pohjalaisessa on Menot-palsta, jossa alueen toimijat ilmoittelevat tapahtumista, joihin asukkaat voivat osallistua. Katselen aina kateellisena, kun Etelä-Pohjanmaalla on jos jonkinnäköisiä tapahtumia, joista valita. Pohjanmaalla/Vaasassa sen sijaan löytyy yleensä kirjaston Draama- tai Runokirjapiiri ja Kissatalon avoimet ovet, harvemmin muuta. Siksi ilahduin, kun löysin eiliselle kaksikin tapahtumaa, jotka kiinnostivat minua.

Porin Prikaatin johdolla on Vasassa pidetty tällä viikolla Vaasa 22-paikallispuolustusharjoituksia. Eilen harjoituksiin osallistuvat osapuolet eli Puolustusvoimat, Pelastuslaitos, Tulli, Poliisi, Rajavartiolaitos ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys esittelivät kalustoaan yleisölle avoimessa tapahtumassa Vaasan torilla. Oli mukava seurailla ihmisiä ja katsella, mikä veti porukkaa eniten.

Kun katseli ihmisten pakkautumista eri esittelykohteisiin, ykkössijan saavutti ehdottomasta paikalla ollut sotakoira. Tietysti. 6-vuotias veteraani oli katseiden kohteena rauhallisena ja tyynenä, kunnes aina välillä esitteli tottelevaisuuttaan ja energiaansa.

 

Toiseksi eniten ainakin pikkupoikia ja miksei nuoria naisiakin taisi kiinnostaa armeijan ajoneuvojen luona liikkuneet aseistetut varusmiehet. Pikkupoikia taisivat kohteeseen vetää aseet, nuorten naisten syitä saatte arvailla.

Minusta kiinnostavaa oli rajavartiolaitoksen anti, he kun olivat tuoneet mukanaan myös tuollaisen ilmatyynyaluksen. En voi sanoa koskaan ennen nähneeni ao. kulkuneuvoa muualla kuin telkkarissa.

Pelastuslaitoksen, poliisin ja tullin ajoneuvot kiinnostivat tietysti myös nuorisoa kuten aina muulloinkin, kun sellaisia pääsee läheltä näkemään. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kojulla taas pääsi halutessaan testaamaan ammuntatarkkuuttaan.

Ja rusinana pullassa, missä on Puolustusvoimat siellä pitää olla myös sotku. Niin nytkin. Torilta löytyivät myös Sotilaskodin edustajat. Ei voinut mitään, oli pakko mennä ostamaan munkkia.

 

Illalla pääsin pääkirjastoon tapaamaan vaasalaiskirjailija Marko Hautalaa. Hän jutusteli kauhukirjallisuudesta genrenä ja sen erikoispiirteistä sekä viimeisimmästä kirjastaan, novellikokoelmasta Kuolleiden valssi. Kauhukirjallisuudesta Hautala kertoili kuvilla ja erilaisilla kirjaesimerkeillä ja sen erikoispiirteistä lähinnä siitä, mitä ihmiset yleensä pelkäävät ja miten asiaa käsitellään kauhukirjallisuudessa.

Minusta on aina mukava käydä kuuntelemassa Marko Hautalaa, joka omien sanojensa mukaan yli 20-vuotisen kirjailijanuransa jälkeenkään ei oikein tunne itseään kokeneeksi kirjailijaksi. Kuitenkin hänen tuotantonsa on varsin laaja. Se käsittää paitsi aikuisten kauhukirjat, myös uuden aluevalloituksen eli lasten kauhukirjat, Storytelin valikoimasta löytyvät vain äänikirjoiksi kirjoitetut teokset ja tietysti novelleja, joista valitut on nyt koottu ensimmäiseksi kokoelmaksi. Saimme kuulla myös joidenkin kirjan novellien synnystä tai rakentumisesta sekä yleensä kirjan novellien yhteenkokoamisesta.

Nyt en muuta toivo kun lisää tapahtumia Vaasaan kun kerran koronarajoitukset on poistettu. Tietysti turvallisuus huomioiden.

Kristiina