Assyria, New York ja Tallinna

Hajusteentekijän tytär (Kaisa Åkerman) kuljettaa lukijan muinaiseen Assyriaan ja sukujuonitteluun. Kirjan alkaa, kun assyrialainen Namirtu synnyttää tyttären, Iillussan. Tytär on heti tulenjumalan merkitsemä, koska tämän toinen puoli kasvoista ja vartalosta on punainen. Namirtu pakenee syrjäiselle seudulle kapakan emännöitsijäksi, opettaa siinä ohessa tytärtään ammattiinsa, hajusteentekijäksi ja samalla suojelee lasta kaikelta ulkopuoliselta. Mukana matkassa ovat olleet Namirtun orja Qualissu ja tämän kuoltua Iillussan paras ystävä ja auttaja, Qualissun poika ja orja Erenu. Eräänä päivänä majataloon saapuu kauppaa tekemään egyptiläinen kauppias/kaupparenki Horus/Ahuru. Iillussa toivoo, että häneltä saisi jatkossa hajusteiden tekoon uusia, eksoottisia aineksia. Samalla kaukaisen, rikkaan maan matkaaja kiinnostaa häntä myös ihmisenä ja miehenä. Namirtu on aina tyttären lapsuudesta asti kertonut omistamastaan savitaulusta, joka määrittää tyttären tulevaisuuden tämän ollessa valmis siihen. Taulun Iillussa tuntee ennestään, sen sisältöä ei. Ainoa, minkä äiti on kertonut on se, että Iillussan isän sukulaiset ja papit etsivät tyttöä eivätkä toivo tälle hyvää. Kun etsijät murhaavat Namirtun, Iillussan kuljettaa turvaan Heettiin Ahuru. Siellä tyttö joutuu kapakkapalvelijaksi, aiotaan naittaa kapakoitsijan juopolle pojalle ja pakenee Egyptiin Heetin prinsessan Maathorneferuran henkilökunnan mukana. Hän kohtaa matkalla vainoojansa ja perillä taas Ahurun. Mikä on salaperäisen, kaikkien havitteleman savitaulun sanoma ja Iillusian todellinen asema?

Historialliset romaanit ovat yksi heikoista kohdistani. Hyvä tai huono, aina kiinnostava. Tämä kertomus tosin kuuluu sarjaan hyvä. Koska olin aiemmin lukenut Christian Jacq:n Ramses-sarjan, kirjan toisen puolen tapahtumilla heettiläisestä prinsessasta matkalla Egyptin kuningattareksi oli minulle jo tuttu. Tosin eri lailla kuin tässä kirjassa. Kirjan vahvuus perustuu kirjoittajan Assyrian-tuntemukseen. Sen sijaan muiden maiden tapahtumat voi nähdä myös eri lailla, perustuen siihen, mihin on aiemmin lukemalla perehtynyt. Kuitenkin kirja tempaisi mukaansa alusta lähtien, niin kuin hyvin "kuvitettu" historia yleensä. Toivottavasti kirjoittaja jatkaa Assyriaan sijoittuvilla tarinoilla, vaikkapa jatkolla Iillussa tarinalle tai muilla vastaavilla teoksilla.

Uskoisin, että jokainen muistaa kirjan Paholainen pukeutuu Pradaan. Tai elokuvan pääosissa Meryl Streep ja Anne Hathaway. Nyt, 19 vuotta myöhemmin kirja sai jatko-osan, Paholainen puuttuu peliin (Lauren Weisberger). Emily Charlton on 36-vuotias, asuu yhdessä miehensä Milesin kanssa Los Angelesissa ja toimii tunnettuna julkkisten skandaaleilta pelastajana Runaway-uransa jälkeen. Tosin hän on saanut alalle kilpailijan, somevaikuttaja Olivia Bellen. Uudenvuoden aattona Emily matkustaa New Yorkiin pelastamaan teinijulkkista skandaalilta, mutta tämä päättääkin kääntyä Olivian puoleen. Emily taas menee kyläilemään ystävänsä Miriamin, entisen huippuasianajajan ja nykyisen Greenwichissä asuvan kahden lapsen hieman lihoneen kotiäidin luokse. Yhdessä he lukevat lehdestä ystävättärensä Karolinan rattijuoppouspidätyksestä. Tapauksessa Karolina kuljetti aviomiehensä poikaa Henryä ystävineen, kun poliisi nappasi hänet melkein kotipihalla putkaan rattijuoppona. Kun käy ilmi, että juttu on lavastettu ja kaiken takana on mies, Karolinan aviomies senaattori Graham Hartwell, joka haluaa syyn avioeroon naidakseen entisen presidentin tyttären Regan Whitneyn, naiset liittoutuvat selvittääkseen Karolinan syyttömyyden, Grahamin niljakkuuden ja Henryn huoltajuuden. Samaan aikaan Runawayn päätoimittaja Miranda Priestly haluaa Emilyn takaisin lehden palvelukseen hoitamaan Met-gaalan järjestelyt. Se on vain vähän liikaa Emilylle, jolla on kädet täynnä Karolinan auttamista ja omaa elämäntilannettaan. Miles ja Emily kun ovat keskustelleen lapsen hankkimisesta, mutta Emilya ei asia kovasti innosta. 

Jatko-osa on jatko-osa. Mutta ilokseen tätäkin lukee. Kun girl-power yhdistyy nilkkimiehen paljastamiseen, niin syntyy selvää jälkeä, jossa ukot häviävät. Samalla järjestellään lähiö-äitien elämää, avioliittoja ja suhdeongelmia. Kesälukemista, jos mikä.

Ilolinnut (Mart Sander) johdattaa meidät Tallinaan Eletään kriittisiä aikoja v. 1939, jolloin Neuvostoliitto sai hallintaansa Viron. Rouva Kukk on pitänyt ilotaloa tai oikeammin Herrainklubia, jossa työskentelivät neidit Renate (sihteeri), Linda, Vivian, Monika ja Anastasia. Kirjan alussa he muuttavat hienoon, entiseen Falkenbergin taloon Tallinnan syrjäkujilta ja muuttuvat kunnianarvoiseksi taloksi. Rouva Kukki johtaa kanatarhaansa kuin äiti ja suree syvästi, kun yhden hänen tytöistään, Helsinkiin matkalla olleen Marian kone ammutaan alas ja Maria yhdessä vakoilija Henry Antheilin kanssa menehtyy kuljettaessaan mm. Viron kultaa Suomeen. Koko ajan rouva Kukkia pitää kasassa hänen rakastajansa ja Viron hallintokoneistonsa mukana oleva ja tietoja toimittava lähetystöneuvos Metsla, talon suojelija. Kun valtaosa kävijöistä muuttuu virolaisista ja ulkomaalaisista venäläisiksi (kyseessä ei enää ole ilotalo vaan punalippujen ompelimo), kanatarha yrittää sopeutua ja integroitua.

En kerta kaikkiaan malta odottaa jatkoa rouva Kukkin talon tarinalle. Tämän kaltaista ruohonjuuritason historiaa meidän on syytä lukea ja siihen perehtyä.