Kasvien kanssa puuhailua

Viime aikoina on tullut puuhailtua paljon kasvien kanssa. Onhan se aika vuodesta, jolloin sekä istutellaan että haetaan metsästä villivihanneksia. Itse olin pitkään epävarma siitä, saanko villivihanneksia säilöön ennen tulevaa kiireistä viikkoa, mutta onnistuihan se lopulta. Kulunut reilu viikko on ollut hieman matalalentoa koska erilaisten kasvihommien lisäksi siihen on kuulunut kevätsiivoamista ja epäonnistunutta kissan totuttelua uuteen kantokoppaan. Kesäkukkien istutukseenkin olin alun perin aikonut ryhtyä vasta kesäkuun puolella.

 

Viime viikon tiistaina matkasin Marttojen kanssa Krutargårdenin tilalle Staversbyhyn (Veikkaalan kupeessa), missä tilan viljelijäpari Kaj ja Paula Löfvik tutustuttivat meidät tilan viljelyyn yleensä ja erityisesti laatikkoviljelyyn. Lopuksi joimme koko joukko kahvit tilan ihanassa kesämajassa ja mukaan tarttui juuri trimmatun tuoksupelargonian oksa pistokkaaksi.

Viime viikolla saapuivat myös tilaamani 3 mansikantaimea, 3 paprikan taimea ja 4 tomaatin taimea. Haettuani viikonloppuna kaverini avustuksella 40 litran multasäkin istutin mansikantaimet, kun taas paprikat ja tomaatit saivat totutella hiljalleen auringossa oloon ennen istutusta parvekelaatikkoon. Sinä aikana paprikantaimista heikkojuurisin valitettavasti kuoli, kun taas 2 muuta voivat mainiosti. Viikonloppuna istutinkin tomaatit ja paprikat parvekelaatikkoon. Tosin kävi niin hassusti, että yksi tomaatintaimista ei ollutkaan tomaatti, vaan jotain muuta (aika näyttää, mitä). Myös perunat tuli istutettua ämpäriin ja yrtit siirrettyä keittiöstä parvekkeelle (ne selviytyneet).

Loppuviikosta oli aika suunnistaa metsään poimimaan myös ensimmäisiä villiyrttejä. Tein kaksi reissua, joilta molemmilta toin kotiin ketunleipiä ja nokkosia ja jälkimmäiseltä reissulta mukaan tarttui myös pieni määrä voikukkia. Olen viime viikon lopulla purkittanut 2 litraa ketunleipiä pestoksi ja ryöpännyt pakastimeen 5 litraa nokkosia. Voikukista terälehtiä tuli vain 0,5 litraa eli vajaa purkillinen hyytelöä. 

Mainitsin jo aiemmin, että ilmoittauduin mukaan Ristinummen kehityshankkeeseen, jossa on tarkoitus osoittaa halukkaille viljelylaatikko. Laatikot sijoitettiin Kyläkeskuksen alueelle ja pääsin laittamaan siemenet omaan laatikkooni tämän viikon tiistaina. Jos olisin saanut 2 laatikkoa, olisin laittanut toiseen perunoita. Näin ollen laitoin tällä kertaa laatikkooni sipulia, porkkanaa, sokerihernettä, avomaan kurkkua, vihersipulia, retiisiä ja friseesalaattia. Nyt sitten vaan odotellaan satoa.

 

Eilen sain vielä haettu toiseen parvekelaatikkoon kukkaistutukset eli kasan petunioita, joten nyt on parvekekin siltä osin valmis kesään.

Vastapainoksi kasveille on kameran eteen sattunut muutama eläinkin pyydystettäväksi. Ja kuka sanoo, että kaupungissa ei näe eläimiä. Pupun ja räksät olen kuvannut omalta parvekkeeltani.

Kristiina

Seinä - A wall

 

We build too many walls and not enough bridges.

- Isaac Newton

 

Lisää kuvia aiheesta täällä:

Parsaa ja raparperia

Yksi ruokakevään ensimmäisiä merkkejä on uuden parsan tulo kauppoihin. Minua on aina harmittanut ostaa parsanippu tietäen, että ainakin 1/3 siitä menee roskikseen. Viime talvena katselin Jamie Oliveria ohjelmassa, jossa hän käytti myös tyvipalat keittoaineksiksi. Laitoin silloin reseptit muistiin ja nyt pääsin vihdoin toteuttamaan niitä käytännössä.  Kahteen ruokaani on käytetty yhteensä 2 nippua (á 500 g) parsaa. Keittoon käytin alkuperäistä reseptiä, joka on myös tässä, mutta ilmeisesti suomalaisella ja englantilaisella keitolla on eroja, koska keitosta tuli tällä reseptillä aika ohutta. Tällä kertaa keitin siitä pois 1/3 nesteestä, seuraavalla kerralla teen samoin tai vähennän veden määrää 1 litraksi.

Parsakeitto

2 parsanipun (á 500 g) tyviosat

2 perunaa

2 sipuli

reilusti tuoretta timjamia

1 rkl öljyä

1,5 l vettä

2 kasvisliemikuutiota

suolaa, mustapippuria

 

Kuori perunat ja sipulit ja leikkaa ne karkeiksi paloiksi. Leikkaa parsan tyviosat 2-3 osaan.

Lämmitä öljy kattilassa ja lisää kattilaan perunat, sipulit, parsat. Saksi kattilaan myös timjamit varsineen. Kuullota aineksia välillä sekoitellen 15 min.

Lisää joukkoon vesi ja liemikuutiot. Keitä hiljalleen, kunnes kaikki ainekset ovat kypsiä (15-20 min). 

Soseuta keitto sauvasekoittimella ja paseeraa sen jälkeen keitto siivilän läpi painellen, niin että siivilään jää lopuksi parsan säikeinen osuus.

Nosta kattila takaisin liedelle, tarkasta maku. Jos käytit koko reseptin vesimäärän, keitä lientä kasaan, kunnes nesteestä on haihtunut n. 1/3. Lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria.

Parsaquiche

Pohja:

125 g vehnäjauhoja

125 g täysjyvä-, graham- tai rouheisia sämpyläjauhoja 

0,5 tl suolaa

125 g kylmää voita tai leivontamargariinia

2 rkl kylmää vettä

Täyte:

6 kananmunaa

150 g ricottaa

150 g cheddarjuustoa raastettuna

6-8 oksaa tuoretta timjamia

suolaa, mustapippuria

2 parsanipun (á 500 g) pehmeät yläosat

 

Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Lisää joukkoon kuutioitu rasva ja nypi se jauhojen sekaan. Lisää vesi ja sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi.

Leikkaa Ø25 cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja korppujauhota reunat tai suojaa ne leivinpaperilla. Voit käyttää myös tavallista, korkeareunaista piirakkavuokaa, jolloin se korppujauhotetaan. Levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoille (jos viilennät taikinaa hetken jääkaapissa, voit kaulita sen alustavasti ja levittää sitten piirakkavuokaan jatkaen levittämistä). Laita vuoka pakastimeen ainakin 0,5 tunniksi.

Sekoita kulhossa munat ja ricotta tasaiseksi. Lisää joukkoon raastettu cheddar ja lehdet timjaminoksista. Lisää lopuksi pilkotut parsanvarret.

Esipaista piirakkapohjaa 180 ºC uunissa n. 15 min. Kaada täyte esipaistetun, hieman jäähtyneen pohjan päälle vuokaan ja paista piirakkaa uunin alakeskitasolla n. 40 min, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Salaatti jatkoi viime viikon kikhernelinjaa. Arkisessa salaatissa kaikki aineet voi sekoittaa kulhossa keskenään, sunnuntaipöytään muut ainekset voi nostaa rucolapedille.

Kikhernesalaatti

1 prk (380 g/230 g) kikherneitä suolavedessä

1 suippopaprika

0,5 kurkkua

1  punasipuli hillottuna

50 g rucolaa

Kastike:

2 rkl appelsiinimehua

1 rkl (oliivi)öljyä

1 tl paprikajauhetta

0,5 tl chilijauhetta

0,5 tl valkosipulijauhetta

0,25 tl mustapippuria

0,5 tl suolaa

Ravista kastikeainekset sekaisin kannellisessa purkissa.

Huuhtele ja valuta kikherneet. Kuutioi kurkku. Poista paprikasta siemenet ja kuutioi liha. Valuta punasipulit.

Sekoita kulhossa kikherneet ja kastike. Sekoita joukkoon myös paprika, kurkku ja sipulit. Jos teet salaatin laakealle vadille, levitä rucola alimmaiseksi pediksi astiaan ja kaada muut ainekset päälle. Muuten voit sekoittaa myös rucola kulhoon.

Tein aiemmin keväällä viinirypälemarmeladia. Nyt oli aika käyttää loput siitä. Tosin tämän jälkiruoan voi tehdä mistä tahansa marmeladista tai hillosta.

Viinirypälevaahto

250 g viinirypälemarmeladia

2 dl kuohukermaa

(0,5 pussia Creme Fix-jauhetta)

100 g ricottaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl kanelia

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi. Jos käytät Creme Fix:ä, lisää se löysään vaahtoon ja vaahdota kerma loppuun sen jälkeen.

Sekoita ricotta, 100 g marmeladia, vaniljasokeri ja kaneli keskenään. Lisää seos kermavaahdon sekaan ja vatkaa nopeasti tasaiseksi.

Annostele tarjoilukulhon tai annosastioiden pohjalle loppu marmeladi ja lusikoi tai pursota päälle vaahto.

Kohta alkaa uusi säilöntäkausi ja nyt on aika tyhjennellä pakastinta ja hillovarastoja. Minä käytin pakasteesta mansikoita, mutta mikään ei estä käyttämästä myös mansikkahilloa.

Raparperi-mansikkapiirakka (pellillinen)

Pohja:

1,5 dl maitoa

100 g voita tai margariinia

3 kananmunaa

2,5 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

2,5 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

Täyte:

250 g mascarponea

2 dl vaniljajogurttia (tai maustamatonta jogurttia+vaniljasokeria)

1 dl sokeria

2 kananmunaa

2 rkl tuoretta minttusilppua

4 dl raparperihilloketta

350 g pakastettuja (tai tuoreita) mansikoita

Esilämmitä uuni 190 ºC.

Lämmitä maitoa ja rasvaa, kunnes rasva on sulanut. Jäähdytä.

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään. 

Vatkaa munasokerivaahtoon vuoron perään kuivia aineita ja maito-rasvaseosta erissä, kunnes kaikki on lisätty. Kaada seos leivinpaperilla päällystetylle uunipellille.

Lisää kaikki täyteaineet mansikoita lukuun ottamatta kulhoon ja vatkaa seos nopeasti sekaisin. Lusikoi seos tasaisesti piirakkapohjataikinan päälle. Ripottele päälle viimeiseksi kohmeiset (tai tuoreet) mansikat.

Paista piirakkaa uunin alakeskitasolla n. 45 min., kunnes pinta on hyytynyt ja saanut kauniin värin.

Kristiina

Huijari, mentalisti ja kuoleman käsittelijä

Ystäväni Anna - Huijariperijättären tarina (Rachel DeLoache Williams) oli ilmestyessään sen verran tapetilla, että se oli pakko lukea. Kirja alkaa tilanteesta, jossa kuvausassistentti Rachel ja kaksi muuta naista ovat Annan kustantamalla lomalla/filmintekomatkalla luksushotellissa Marokossa. Hotelli vaatii Annalta maksua, mutta tämän luottokortilla ei huolimatta Annan väittämästä tämän 60 miljoonan dollarin rahastosta ole katetta. Anna suostuttelee Rachelin takaamaan summan omalla luottokortillaan (tai oikeastaan työnantajan Vanity Fairin kortilla) ja vakuuttaa, ettei rahoja koskaan veloiteta tämän tililtä, hänen rahansa ovat tulossa. Rachel matkustaa pian takaisin kotiin Annan jäädessä Marokkoon ja hänelle selviää, että tuota yli 30.000 dollarin maksua peritään hänen luottokortiltaan ja lisäksi Anna on velkaa muita Marokon maksuja, jotka on veloitettu Rachelin henkilökohtaiselta tililtä. Kun rahojen sijasta Annalta löytyy tekosyy toisensa jälkeen sille, miksi Rachel ei saa häneltä rahojaan takaisin, nainen tajuaa tulleensa huijatuksi. Hän joutuu lainaamaan rahaa ystäviltään oman vuokransa ja ruokansa maksamiseksi ja edessä on pitkällinen kierre hotellimaksun suorittamisen estämiseksi, ajanjakso joka vie Rachelilta mielenrauhan, yöunet ja osittain uskon ihmisiin. Vain ystävien ja sinnikkyyden avulla hän selviää vähitellen, auttaa saamaan Annan satimeen ja kirjoittaa lopulta kokemuksestaan kirjan. Anna Delvey, rikas saksalainen perijätär, joka halusi perustaa New Yorkiin taidekeskuksen ja joka pyöri New Yorkin eliitin kanssa ja asui hotellissa luksussviitissä, osoittautui pennittömäksi venäläisen rekkakuskin tyttäreksi. Hän onnistui vaikuttaessaan New Yorkissa vuosina 2013-2017 huijaamaan paitsi hotelleita, pankkeja ja liikemiehiä sekä muita vaikutusvaltaisia henkilöitä myös tuttujaan ja niitä harvoja ystäviään, joista useimmat olivat tavallisia työtä tekeviä ihmisiä. Työ tosin oli hieman tavistyöläisen hommia loistokkaampaa ja takasi mahdollisuuden pyöriä jetsetin laitamilla. Rachel tutustui Annaan ollessaan viettämässä iltaa parin ystävänsä kanssa reilu vuosi ennen Annan kiinni jäämistä. Rachelin kuvauksen mukaan Anna oli toisaalta avokätinen ja toisille ystävällinen kun taas toisaalta hän osasi olla tyly ja huono kommunikaatiossaan sekä vailla läheisempiä ystävyyssuhteita. Oikeudenkäynnin yhteydessä Annan asianajaja yritti saada Rachelin näyttämään hyväksikäyttäjältä ja loiseläjältä. Anna sai kuitenkin vankeustuomion petoksistaan koskien hotelleja ja pankkeja, mutta ystäviltä huijattujen rahojen osalta häntä ei niinkään tuomittu.

Tajuttuaan Annan huijanneen häneltä sekä ystävyyden että rahat Rachel kärsi tilanteesta paitsi taloudellisesti ja ajallisesti myös henkisesti. Hän oli pitkään epätoivoinen ja masentunut, suuttui helposti, kärsi huijauksen seurauksista ja sen lisäksi hänen piti samanaikaisesti taistella pankkien ja rahalaitosten kanssa sekä koettaa saada jostain rahaa omien taloudellisten menetystensä korvaamiseksi. Kun tilanne oli ainakin osittain saatu päätökseen, hän alkoi muistinsa, muiden Annan tunteneiden henkilöiden ja muistiinpanojensa perusteella kirjoittamaan tapauksesta kirjaa auttaakseen sekä itseään että muita samantapaisiin tilanteisiin joutuneita. Kirja on kirjoitettu toisaalta tunteen ja pettymyksen vallassa, mutta samalla myös asiallisesti. Kuten niin usein sanotaan, että ei tuollaista voisi minulle tapahtua. Mutta jälleen kerran kirja kertoo, miten se kuitenkin kaikesta huolimatta tapahtuu.

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 7, 15, 16, 17, 22, 32, 35, 43, 49

 

Olen viime aikoina kirjojen kautta tuntunut törmäävän erilaisiin oudosti käyttäytyviin, ongelmaisiin ihmisiin ja näitä ihmisiä sisältää myös Mentalisti (Camilla Läckberg, Henrik Fexeus). Erittäin bakteerikammoinen ja sosiaalisesti vaillinainen poliisi Mina Dabiri työskentelee erikoisryhmässä yhdessä pomonsa Julia Hammarsternin, seksistisen Ruben Höökin, seniori ja sinkku Christer Bengtssonin ja väsyneen, juuri kolmosten isäksi tulleen Peder Jensenin kanssa. Yhteistyössä heidän kanssaan työskentelee myös oikeuslääkäri Milda Hjort. Kun heidän selvitettäväkseen tulee murha, jossa nuori nainen on lävistetty miekoilla jonkinlaisessa taikurin laatikossa, Minalle ehdotetaan yhteistyötä mentalistin ja ennen myös taikurina esiintyneen Vincent Walperin kanssa. Vincent kyllä myöntää tuntevansa taikuuden maailman, mutta hän sanoo mentalistina vain lukevansa ihmisten eleitä ja sanoja mutta ei ole psykologi tai profiloija. Siitä huolimatta hänet halutaan mukaan ryhmään tai ainakin osa ryhmästä haluaa, kun taas Ruben suorastaa halveksii häntä. Kirjan henkilöillä tuntuu olevan jokaisella ongelmia henkilökohtaisessa elämässään, myös Vincentillä: ahtaan paikan kammo, pakkomielle lukuihin ja osittainen sosiaalinen kyvyttömyys arkielämässä, varsinkin perheensä kanssa (vaimo on 1. vaimon sisar, mustasukkainen ja pariskunnan yhteisen lapsen lisäksi perheeseen kuuluu ajoittain myös 2 vanhempaa lasta edellisestä avioliitosta). Sen sijaan Mina ja Vincent tulevat hyvin toimeen keskenään ymmärtäen toistensa vajaavaisuuksia. Sitten löytyy aiemmalta ajalta toinen, samaan sarjaan kuuluva murha ja Vincent huomaa uhrien ihoon kaiverretut roomalaiset järjestysnumerot ja rikottujen kellojen näyttämien aikojen merkityksen. Alkaa kilpajuoksu ajan ja rikosten selvittämisen kanssa, kun tapahtuu vielä kolmas murha ja Vincent kertoo uhreja tulevan vielä ainakin yhden. Samaan aikaan päätarinan kanssa käväistään välillä vuodessa 1982 Kvibillessä maalaistalossa, jossa elävien äidin ja kahden lapsen elämänkulkua näillä käväisyillä tarkastellaan.

Kirjan aihealue eli mentalismi, taikuus ja rikokset ovat sinällään kiehtovia ja niiden selvittely ja tarinan loppuratkaisu ovat kiinnostavia. Niiltä osin tarina sujuu hienosti joskin joskus hieman toistavasti. Mutta kirjan yli 600 sivusta niin paljon menee sekä päähenkilöiden että muiden poliisien henkilökohtaisten vaikeuksien setvimiseen, että itse murhatarinasta tuntuu katoavan välillä juoni. On tietysti hyvä, että kirjan henkilöhahmot saavat lihaa luittensa ympärille, mutta kun tarinan kerronnassa tuntuu sanoja käytettävän enemmän henkilökohtaisiin hankaluuksiin kuin itse tarinan eteenpäin kuljettamiseen, nuo toistetut ja välillä turhiltakin tuntuvat selostamiset alkavat häiritä ja tylsistyttää. Kirjaa olisi voinut tiivistää ja epäolennaisuuksia karsia niin, että tarina olisi pysynyt yhtenäisenä. Minasta ja Vincetistä on ilmeisesti tulossa lisääkin tarinoita. Tämä kirja ei estä lukemasta niitä, mutta toivoisin tulevista osista hieman johdonmukaisempia ja enemmän pääasiaan eli murhamysteeriin keskittyviä.

Helmet lukuhaaste kohdat 11, 15, 19, 22, 28, 43

Aikanaan luin kirjan P.S. Rakastan sinua ja olenpa katsonut siitä tehdyn elokuvankin. Se on tarina nuoresta avioparista, joista aviomies Gerry kuolee alle kolmekymppisenä syöpää ja vaimo Holly, elettyään siihen asti tyhjää, vain aviomiehelle omistautunutta elämää vaipuu epätoivoon, lakkaa syömästä ja välittämästä mistään. Aviomies on kuitenkin jättänyt hänelle kuolemansa jälkeen luettavaksi 10 kirjettä, yhden joka kuukaudelle vuoden loppuun asti. Ne sisältävät aina jonkin ohjeen tai kertomuksen ja samalla antavat vähitellen heräävää toivo Hollylle.

V. 2020, jotakuinkin 15 vuotta myöhemmin, ilmestyi kirjan jatko-osa Loppusanat (Cecelia Ahern). Kirjassa Gerryn kuolemasta on kulunut 7 vuotta ja Holly on päässyt elämässään eteenpäin. Hän seurustelee Gabrielin kanssa ja mies on juuri pyytänyt Hollya muuttamaan luokseen. Holly työskentelee sisarensa omistamassa vintagevaatteita ja -tavaroita myyvässä liikkeessä. Sisar tekee kaupasta käsin myös live-podcastlähetyksiä ja Holly suostuu mukaan kuolemaa käsittelevään jaksoon kertomaan oman tarinansa. Tällä esiintymisellä on arvaamattomat seuraukset. Joukko kuolemansairaita ihmisiä perustaa P.S. Rakastan sinua-kerhon ja pyytää Hollya auttamaan heitä tekemään saman kuin Gerry, kirjoittamaan kuolemansa jälkeen luettavia kirjeitä läheisilleen. Ensin Holly ei missään tapauksessa suostu palaamaan noihin aikoihin ja tunnelmiin, mutta alkaa sitten ajatella asiaa. Vastaan ovat myös läheiset. Gabriel siksi, koska pelkää joutuvansa kilpailemaan Hollystä tämän kuolleen aviomiehen kanssa, sukulaiset ja läheiset ystävät taas siksi, koska muistavat, millaisessa tilassa Holly oli ollut Gerryn kuoleman jälkeen ja pelkäävät hänen putoavan taas siihen samaan mielentilaan. Holly menee kuitenkin käymään yhteen kerhon jäsenten (4 kpl, yksi heistä ehti kuolla ennen sitä) ja suostuu lopulta auttamaan kerhon jäseniä. Niin hän joutuu vedetyksi jäsenten henkilökohtaisiin elämiin ja samalla pohtimaan omaa tilannettaan ja Gerryn sanomia.

En oikein saanut selville lukiessani, miksi tämä jatko-osa piti kirjoittaa. Kirja kyllä alkaa ja loppuu vauhdikkaasti, mutta välissä on niin paljon erilaista pohdintaa ja usean ihmisen elämän tarkastelua, että välillä kyllästytti. Toisaalta, puhutaan vakavista asioista mutta riittävän kevyesti, jotta lukija ei vaipuisi masennukseen. Sinänsä hyvä kirja lukea, mutta ihmettelen vieläkin sen tarpeellisuutta.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 5, 7, 8, 11, 38, 43

Kristiina

Katse alas - Looking down

 

The reason cats climb is so that they can look down on almost every other animal - it's also the reason they hate birds

-  K.C. Buffington

 

Lisää kuvia aiheesta täällä: