Aurinko paistaa mut kärpiäiset ei surise

Mä kuulkaa äkkäsin yks päivä, kun menin mamin perässä parvekkeelle, ettei siellä enää ollukaan sitä valkosta märkää. Sen sijaan mä kuulin paistien metelöivän (en kyllä nähnyt niitä) ja huomasin, että aurinko paisto. Piti heti käydä kattomassa, että oliks mami kevätputsannu mun aurinkotasanteen. Olihan se ja niin otin tän vuoden ekat soolikset. En mä ollu kyllä kun hetken, mut pääsin kevään makuun. Sitä paitsi ei nyt vielä oo ihan oikee kevät, kun ei pörränny yhtään kärpiäistä tai muuta lentäjää ympärillä. Yhen löysin kuolleena partsin lattialta, mutten sitäkään kerenny kauaa tarkastelemaan ennen kun mami viskas sen pois.

 

Mulla on aika hassu palvelija jota nimitän mamiksi. Se väitää puhuvansa mun kanssa kissaa. Tosin mä en ymmärrä hölkäsen pöläystä sen puheesta. Kyllä se jutustelee samalla taajuudella mun kanssa ja käyttäen samoja sanoja kun minä, mutta ei ne kyllä useinkaan tuu ulos sen suusta asiallisessa tarkoituksessa. Kun mä kerron sille aivan oikeilla kissan sanoilla mitä on tapahtunut tai mitä haluan, se saattaa vastata ilmoittamalla olevansa nälkäinen tai haluavansa itse jotain. Kun kerron olevani tyytyväinen, se väittää mun inttävän itseään vastaan. Niinpä olen todennut, että se ei tosiasiassa ymmärrä mitä mä sille sanon. Mutta ei mulla oo mitään sitä vastaan, ettei olla koko ajan hiljaa vaan jutustellaan sitten keskenään mitä sattuun. Välillä mä vastailen sille vaan ihan äänten päästämisen ilosta ilman sen kummempaa tarkoitusta. Kun se kerran ei kestä hiljaisuutta, niin päästellään sitten sen iloksi ääntä aina sillon tällön. Saanpahan nauraa sisäänpäin, kun komentelen sitä ja se katsoo velvollisuudekseen vastailla hölmöjä. Joskus taas mami alkaa jutella minulle ja vastailen sitten teoilla tai joskus äänelläkin.

Mä odottelen jo sitä aikaa, jota mami sanoo päästäiseksi (tai jotain sinne päin). Se aika tarkottaa, että mami kylvää purkkiin vihreää ruohoa, jonka se antaa sitten mulle syötäväksi. Onneksi se ei oo pihi ruohon kanssa ja mulle riittää siitä viljelmästä vihreätä pitkälle syksyyn. Vois sitä päästäisvihreää kylvää talveksikin mun mielestä. Mut mami sanoo, että sillä on vaan kesäviherpeukalo ja kaikki ruoho ja yrtit kuihtuu sen hoidossa sisällä. Viime kesänä mä sain aina käydä parvekkeella haukkaamassa vihreet kun halusin. Haukkasin mä välillä niitä maminkin vihreitä, ei se aina siitä tykänny ja ne haisikin niin voimakkaasti. Mami sano niitä yrteiksi erotuksena mun omaan ruohoon.

ukko

Laskiaistarjottavia

Kun vietetään laskiaisen aikaa, omat perinneruokani ovat blinit ja hernekeitto. Tapana on nauttia blinit mädin, suolasienten, smetana ja sipulin kanssa. Koska en ole mädin ystävä, tarjoan itse blinien kanssa sienisalaattia, karamellisoitua sipulia ja maustekurkkuja.

Blinit

1,5 prk (300 g) kermaviiliä tai bulgarianjogurttia

15 g tuorehiivaa tai 7,5 g kuivahiivaa

2 dl tattarijauhoja

1 tl sokeria

1 dl maitoa

15 g voita

1 tl suolaa

1 kanamuna

 

Lämmitä kermaviili/jogurtti kädenlämpöiseksi/+42 ºC riippuen hiivasta.  Jos käytät tuorehiivaa, liuota se kermaviiliin/jogurttiin. Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se osaan jauhoista. Sekoita siis hiiva, tattarijauhot ja sokeri kermaviiliin/jogurttiin. Anna seistä huoneenlämmössä 2-4 h.

Lämmitä maitoa ja voita kunnes rasva on sulanut. 

Sekoita voi-maitoseos ja suola taikinaan.

Erottele munan valkuainen ja keltuainen. Sekoita keltuainen taikinaan. Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja kääntele se lopuksi taikinan sekaan.

Paista taikinasta miedolla lämmöllä (3-4) ohukaispannussa paksuhkoja blinejä. Nautin valitsemiesi lisukkeiden kera.

 

Sienisalaattiin käyvät parhaiten suolasienet. Kaupan suolaveteen säilötyt metsä- tai herkkusienet ovat niin miedossa suolavedessä, että salaattiin voi joutua lisäämään suolaa. Itse suolattuja sieniä taas joutuu usein liottamaan liian suolan poistamiseksi.

Sienisalaatti

1 pieni sipuli

n. 200 g suolaan säilöttyjä metsä- tai herkkusieniä

100 g kermaviiliä

0,25 tl curryjauhetta

mustapippuria

(suolaa)

 

Silppua sipuli ja sienet hienoksi silpuksi. Sekoita keskenään astiassa. Lisää curry, mustapippuri ja kermaviili  ja sekoita seos tasaiseksi. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

 

Hernekeitto tulee tehtyä itse, koska en suuremmalti arvosta purkkituotteita maullisesti tai sisällöllisesti. Hernekeitosta voi tehdä terveellisemmän version käyttäen pakasteherneitä. Koska luullista lihaa on nykypäivänä vaikea saada, käytän itse hernekeiton teossa palvikinkkua. Vinkiksi niille, jotka tekevät samoin: hyväonnisten paikkakunnalta löytyy kauppa (meillä Minimani), joka myy ns. palvikinkun kantapaloja. Niitä saa hintaa 3-4€/kg. Joten jos niitä löytyy tai niitä saa jatkossa kaupasta pyytämällä niitä kauppiaalta, käyttäkää niitä ruokia laittaessanne kalliin voileipäkinkun sijasta. 

Koska mielestäni hernekeiton kanssa täytyy nauttia ruisleipää, elämyksen maksimoimiseksi kannattaa keiton kanssa paistaa Kinuskikissan ruisleipäset.

Hernekeitto

1,5 l vettä

3 dl kuivattuja herneitä

1-1,5 lihaliemikuutiota

2 porkkanaa

300 g palvikinkkua

1 tl meiramia

sinappia maun mukaan

Mittaa kattilaan vesi ja herneet ja jätä likoamaan huoneenlämpöön yön yli.

Lisää seuraavana päivänä sekaan lihaliemikuutio(t) ja kiehauta. Laske lämpötila ja anna keitoksen poreilla hiljalleen n. 2 h.

Viipaloi porkkanat ja kuutioi kinkku. Lisää ne ja meirami keittoon. Anna kiehua vielä ainakin 0,5 h.

Maista keittoa ja lisää joukkoon sinappia. Tarjoa keitto ruisleivän kanssa. HUOM. keiton maku ja koostumus paranevat joka kerta uudelleen lämmitettäessä liedellä, ei mikrossa.

Mitä tulee makeaan tarjottavaan, laskiaisen perinteiset makeat ovat hillolla tai mantelimassalla ja kermavaahdolla täytetyt pullat. Itsekin pitäydyn täytepuolella tuossa perinteisessä, mutta pullien tilalla täyttelen tänä vuonna tuulihattuja ja cannoliputkia. Molempia tein 1. kertaa elämässäni, joten pitäydyin aika tarkasti muiden laatimissa resepteissä. Tosin totesin olevani ehkä runsaskätisempi taikinankäyttäjä kuin reseptien laatijat, sillä reseptin 20 tuulihatun taikinasta sain aikaiseksi 18 ja 8 cannolin taikinasta sain aikaa 6 kuorta (ja puoli, mutta sen söin pois). 

 

Tuulihatut

1,5 dl vettä

75 g voita 

1,5 dl vehnäjauhoja

3 keskikokoista kananmunaa

 

Kiehauta vesi ja voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot, sekoita puuhaarukalla kunnes taikinasta muodostuu kiinteä "pallo", Jäähdytä seos.

Lisää 1. muna, vatkaa voimakkaasti sähkövatkaimella n. 2 min.  Lisää 2. muna, vatkaa voimakkaasti sähkövatkaimella n. 2 min.  Lisää 3. muna, vatkaa voimakkaasti sähkövatkaimella n. 5 min.  

Pursota tai nostele kahdella lusikalla taikinasta kekoja leivinpaperilla peitetylle leivinpellille.

Paista tuulihattuja 200 ºC alakeskitasolla n. 25 min. HUOM. Älä avaa uunin luukkua ensimmäisten 15 min aikana. Jäähdytä. Jos leikkaat tuulihatut täyttämistä varten, käytä sahateräistä veistä.

Alkuperäinen resepti: https://www.valio.fi/reseptit/tuulihatut/

 

Cannolien kuoret paistetaan kai oikeaoppisesti rasvassa uppopaistamalla niin, että taikina on kierretty muotin ympärille. Rasva kun kuuluu minulla enemmän vappuun ja kun löysin uunissa tehtävän version, käytin sitä. Paistetut kuoret voi kääräistä vaikka käsin pullon/snapsilasin sisään sopivaksi. Minä taas muistin viime kuun canneloneista yli jääneet pastahylsyt ja kääräisin taikinani niiden ympärille. Hyvin onnistui ja hylsyt kelpaava edelleen ruoan laittoon. 

Cannolinkuoret 6-8 kpl

37,5 g voita tai margariinia

0,5 dl sokeria

0,5 munaa

0,625 dl vehnäjauhoja

0,5 rkl kaakaojauhetta

 

Sekoita jauhot ja kaakaojauhe keskenään.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmuna ja vatkaa hyvin sekaisin. Vatkaa joukkoon jauhot erissä.

Levitä uunipellille leivinpaperi ja piirrä siihen 4 kpl Ø12 cm ympyrää. Levitä n. kukkurallinen teelusikallinen taikinaa lusikalla tasaiseksi ympyrän sisään. Paista kuoret pellillinen kerrallaan 200 ºC uunin alakeskitasolla  4-5 min. Kääri kuoret heti uunista ulos otettaessa rullalle ja laita ne jähmettymään esim. pullon suun sisään (tai anna jähmettyä TASAPAKSUN muotin ympärille). Jatka paistamista 4 pohjaa kerrallaan, kunnes kaikki taikina on käytetty. Täytä kuoret vasta juuri ennen tarjoilua.

Alkuperäinen resepti: https://www.arla.fi/reseptit/cannolit/ 

Koska päätin täyttää leivonnaiseni käyttäen kerman lisäksi mansikkamarmeladia ja mantelimassaa, totesin cannolien erillisen täytön hankalaksi ja tuulihattujenkin sotkuiseksi. Siksi valitsin täyttötavaksi jo kuppikakkuihin kokeilemani 2 täytteen pursotuksen. Nyt vain täytin sisäpussit toisen mansikkamarmeladilla/mantelimassalla ja toisen kerma-mascarponevaahdolla. Koska halusin mantelimassasta pursotukseen hieman kaupan massaa juoksevampaa, tein mantelimassan itse. 

Mantelimassa

1 dl mantelijauhoa

1 dl tomusokeri

pari tippaa karvasmanteliesanssia

n. 1,5 rkl vettä

Sekoita mantelijauho ja tomusokeri keskenään. Lisää esanssi ja vesi ja sekoita tasaiseksi massaksi. Voit säädellä mantelimassan paksuutta sillä määrällä vettä, jonka lisäät. Säilytä jääkaapissa tai pakastimessa.

Mascarpone-kermavaahto

2 dl kuohukermaa

250 g mascarponea

0,3 dl sokeria

1,5 tl vaniljasokeria

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon muut aineet ja vatkaa tasaiseksi seokseksi.

Sitten vaan mascarpone-kermavaahto yhteen pieneen pursotinpussiin (30 cm), hillo tai mantelimassa toiseen samanlaiseen. Tylla kiinni isompaan pursotinpussiin (45 cm) ja molemmat pienemmät pussit sinne sisään niin, että niiden aukot ovat suunnilleen samalla kohdalla. Tee koepuristukset ennen varsinaista pursotushommaa.

 

 

Kristiina

Ukko tässä, moi

Se toi mami läks lenkille, niin pääsin tänne koneelle. On hetki vierähtänykkin, kun meillä hallitus teki jotain tälle koneelle viime vuoden lopulla. Ensin oli kauheen kivaa, kun ei enää avattu koko toosaa ja mamilla oli aikaa kaikelle muullekin. Sitten se otta tän toosan kainaloon ja painu ovesta ulos. Nyt siitä riesasta päästiin, ajattelin, olis voinu viskata ton puhelimenkin ulos samaan syssyyn. Mun mielestä ainakin. Ei sitä iloa kauan kestäny, parin päivän päästä se toi toosan takasin. Ja se oli ihan erilainen, kun sen avas. Mä oon joutunu seuraan mamia ahkerasti ennen kuin tajusin tän uuden systeemin.

Tuo palveluhenkilökunta on joskus vähän tyhmää. Yleensä mä kyllä tykkään käydä parvekkeella ainakin kesällä, kun ei liikaa sada. Talvellakin sillon, kun on pakkasta ja vaikka satelisi hiljalleen sellaista kevyttä lunta. Mut ei kai sinne oo mitään järkeä mennä, jos siellä on jäistä tai lattia täynnä loskalunta. Ei tunne elinikäni mua palvellut mamikaan tapojani, vaikka pitäisi. Parvekkeelle vaan houkuttelee mukaansa. No kohteliaisuudesta kävin kääntymässä ja näytin sitten, miten sellainen päivä mieluummin vietetään.

Vaan on noilla palvelijoilla joskus jotain hyviäkin ideoita. Sillon, kun mun Heta-mamma ja Akka-sisko kuoli pari vuotta sitten, mami sano, että olen niin kiltti herrasmiespoika (kerrankin ihan napakymppiin osu arvio), ettei se halua ottaa tänne uusia kissoja. Jos ne vaikka tyrannisois mua tai jotain. Mutta kun mulla ei oo kaveria auttamassa mun karvanhoidon kanssa, niin se sano itse hoitavansa sen puolen. Se alko kampaa mua joka päivä. Oonkin hirveen tarkka siitä, että tossa puolen päivän aikaan, tai niillä kieppeillä sillon kun herään päikkäreiltä, mun täytyy päästä kampaajalle. Onneks mamma on aika hyvin hoitanu ton leiviskänsä. Kattokaa vaikka.

 

Mami vietti eilen päivää keittiössä. Eikä se edes tehny mulle ruokaa. Se teki jotain leipomista kun kuulemma kohta on joku ystävän päivä. Onhan sillä mut, meillä on musta ystävän päivä joka päivä, kun täällä ollaan kotona me kahdestaan. Ennen mulla oli kyllä kissaystäviäkin. Oishan se kiva, kun ne olis vielä täällä kavereina. Me oltiin silloin näin hyviä ystäviä.

En mä varmaan pääse ihan pian tänne koneelle leikkiin, niin että HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ, mikä se sitten lieneekään, KAIKILLE KISSAKAVEREILLE (olkoon, ja muillekin karvasille) JA NIIDEN PALVELUSKUNNALLE!! Terveisin

Ukko

Opi jatkuvasti uutta

Kuten aiemmin jo kerroin, tämän vuoden uuden oppimisen aloitin ryhtymällä tutustumaan makrameen tekoon. Harjoitustyöni eli korvarenkaiden jälkeen halusin tehdä jotain oikeaa eli amppelin. Langat ja puuosat tilasin Lankavalta. Myös valitsemani amppelin teko-ohjeet löytyivät heidän sivuiltaan.

Aloitin työn teon lauantaina. Lettiosa ja verkko-osan alku sujuivat hienosti kirjallisten ohjeiden mukaan. 

 

Olisin päässyt loppuun samana päivänä, mutta viimeisten ohjerivien kohdalla rupesi syntymään sellaista sykeröä, että totesin käsityskykyni loppuvan. Minun pitää kysyä lisäopastusta Lankavalta. Pääsin soittamaan heille maanantaina aamupäivällä. Sieltä sain heti aulista lisäopastusta. Sain myös sen hienon tiedon, että amppelini teosta löytyy opastusvideo YouTubesta. Ei kun kiitin selventävästä suullisesta opastuksesta ja avasin vielä videon. Jo selkeni teko lopullisesti ja amppeli valmistui sen jälkeen pikaisesti.

Vaikka amppelini ei ollut vielä ihan makrameen teon priimusesimerkki, olin yllättävän ylpeä saavutuksestani. Aion jatkaa tätä uutta harrastusta ja solmia seuraavaksi kaksivärisen amppelin. Tähtään nimittäin edelleen niihin tyynynpäällisiin ja niissä tarvitaan kaksiväristä tekniikkaa. Aion myös käydä sen makramee-kurssin kansalaisopistossa, johon olen ilmoittautunut. Kunhan minulle kerrotaan, koska se alkaa koronatilanteen helpotuttua.

Jonkin uuden taidon tai tiedon oppiminen joka vuosi on mukava tavoite vielä tällä iällä. Edellinen uusi taitoni oli polkupyörän kumin vaihtaminen itse sen sijaan, että pyytäisin jotakuta muuta tekemään sen. Siitä on jo aikaa muutamia vuosia. Viime vuonna opin sieniretkellä uuden ruokasienen eli sikurirouskun. Olen sitä mieltä, että ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan jotain uutta. Jo pelkkä blogin tuunaaminen mieleisekseen vaatii jatkuvaa ajan tasalla pysymistä ja erilaisten sivujen seuraamista sekä rohkeaa kokeilua. Keittiöharrastus tutustuttaa kokeilemaan usein jotain uutta. Tekniikkaa tai aineosaa. Niihin kokeiluihin tulette jatkossakin törmäämään sivuillani. Seuraava pitkäkantoinen haaveeni on oppia edes italian kielen alkeet. Toivottavasti en haukkaa siinä liian suurta palaa. Uudet käsityö- ja käsillä tekemisen taidot ovat jotain kivaa odotettavaa. Hapanjuurileipääkin haluaisin oppia leipomaan, sen kurssit kansanopistossa olivat tänä keväänä vain väärin ajoitetut, ehkä sitten syksyllä. Kun yrittää rohkeasti jatkuvasti jotain, epäonnistumisetkin opettavat. Saati sitten sen uuden tiedon tai taidon oppiminen ja sisäistäminen. Se vasta euforista onkin. 

Toivon, että jokainen tämän postauksen lukeva päättää itsekin oppia uuden taidon tai asian mieluummin joka vuosi, ikään katsomatta. Pysyy pää kasassa ja vireänä. Varsinkin näin eristysaikana, mutta myös muulloin. Aloittaminen ei ole aina helppoa, mutta loppuun pääseminen sitäkin antoisampaa.

Kristiina

Videoaiheita kaivataan

Edellisen blogin aikana videoiden julkaiseminen oli paljolti kissavideoiden varassa. Omia kissojani ja niiden touhuja oli kiva kuvata. Tällä hetkellä kissoista on jäljellä enää Ukko, joten videoita hänestä tulee enää harvakseen, hän kun käy jo 14 vuottaan. Sen sijaan voisi olla mahdollista tehdä lyhyitä videoita muista aiheista blogin aihealueiden puitteissa. Hieman videoiden aihealueita kaventaa se, etten ole halukas kuvaamaan niin, että kuvauksen kohde olisi joku ihminen. En minä eikä kukaan muukaan. Eli videoiden aiheena tulisi olla jokin tekeminen, jonka yksityiskohtiin keskityttäisiin. Tai paikka, tapahtuma, luonto jne.

Kertokaa kommentteihin mielipiteitänne ja toivomuksianne, leveällä pensselillä tai yksityiskohtaisemmin. Se kiinnostaa minua.

Laitetaan nyt tähän loppuun julkaisemistani kissavideoista se kaikkein eniten katselukertoja saanut eli Ukon jumppahetki.

In my earlier blog I published mainly videos of my cats. Now that I have only one cat left and he will be 14 this year, catvideos are scarce. This is an opportunity for me to publish videos of other themes and activities too as long as they agree with my topics. That's why I'm asking from you suggestions for videos I should make for this blog. Please in comments write your suggestions and opinions of what kind of videos should I make in the future.

Kristiina