Huijari, mentalisti ja kuoleman käsittelijä

Ystäväni Anna - Huijariperijättären tarina (Rachel DeLoache Williams) oli ilmestyessään sen verran tapetilla, että se oli pakko lukea. Kirja alkaa tilanteesta, jossa kuvausassistentti Rachel ja kaksi muuta naista ovat Annan kustantamalla lomalla/filmintekomatkalla luksushotellissa Marokossa. Hotelli vaatii Annalta maksua, mutta tämän luottokortilla ei huolimatta Annan väittämästä tämän 60 miljoonan dollarin rahastosta ole katetta. Anna suostuttelee Rachelin takaamaan summan omalla luottokortillaan (tai oikeastaan työnantajan Vanity Fairin kortilla) ja vakuuttaa, ettei rahoja koskaan veloiteta tämän tililtä, hänen rahansa ovat tulossa. Rachel matkustaa pian takaisin kotiin Annan jäädessä Marokkoon ja hänelle selviää, että tuota yli 30.000 dollarin maksua peritään hänen luottokortiltaan ja lisäksi Anna on velkaa muita Marokon maksuja, jotka on veloitettu Rachelin henkilökohtaiselta tililtä. Kun rahojen sijasta Annalta löytyy tekosyy toisensa jälkeen sille, miksi Rachel ei saa häneltä rahojaan takaisin, nainen tajuaa tulleensa huijatuksi. Hän joutuu lainaamaan rahaa ystäviltään oman vuokransa ja ruokansa maksamiseksi ja edessä on pitkällinen kierre hotellimaksun suorittamisen estämiseksi, ajanjakso joka vie Rachelilta mielenrauhan, yöunet ja osittain uskon ihmisiin. Vain ystävien ja sinnikkyyden avulla hän selviää vähitellen, auttaa saamaan Annan satimeen ja kirjoittaa lopulta kokemuksestaan kirjan. Anna Delvey, rikas saksalainen perijätär, joka halusi perustaa New Yorkiin taidekeskuksen ja joka pyöri New Yorkin eliitin kanssa ja asui hotellissa luksussviitissä, osoittautui pennittömäksi venäläisen rekkakuskin tyttäreksi. Hän onnistui vaikuttaessaan New Yorkissa vuosina 2013-2017 huijaamaan paitsi hotelleita, pankkeja ja liikemiehiä sekä muita vaikutusvaltaisia henkilöitä myös tuttujaan ja niitä harvoja ystäviään, joista useimmat olivat tavallisia työtä tekeviä ihmisiä. Työ tosin oli hieman tavistyöläisen hommia loistokkaampaa ja takasi mahdollisuuden pyöriä jetsetin laitamilla. Rachel tutustui Annaan ollessaan viettämässä iltaa parin ystävänsä kanssa reilu vuosi ennen Annan kiinni jäämistä. Rachelin kuvauksen mukaan Anna oli toisaalta avokätinen ja toisille ystävällinen kun taas toisaalta hän osasi olla tyly ja huono kommunikaatiossaan sekä vailla läheisempiä ystävyyssuhteita. Oikeudenkäynnin yhteydessä Annan asianajaja yritti saada Rachelin näyttämään hyväksikäyttäjältä ja loiseläjältä. Anna sai kuitenkin vankeustuomion petoksistaan koskien hotelleja ja pankkeja, mutta ystäviltä huijattujen rahojen osalta häntä ei niinkään tuomittu.

Tajuttuaan Annan huijanneen häneltä sekä ystävyyden että rahat Rachel kärsi tilanteesta paitsi taloudellisesti ja ajallisesti myös henkisesti. Hän oli pitkään epätoivoinen ja masentunut, suuttui helposti, kärsi huijauksen seurauksista ja sen lisäksi hänen piti samanaikaisesti taistella pankkien ja rahalaitosten kanssa sekä koettaa saada jostain rahaa omien taloudellisten menetystensä korvaamiseksi. Kun tilanne oli ainakin osittain saatu päätökseen, hän alkoi muistinsa, muiden Annan tunteneiden henkilöiden ja muistiinpanojensa perusteella kirjoittamaan tapauksesta kirjaa auttaakseen sekä itseään että muita samantapaisiin tilanteisiin joutuneita. Kirja on kirjoitettu toisaalta tunteen ja pettymyksen vallassa, mutta samalla myös asiallisesti. Kuten niin usein sanotaan, että ei tuollaista voisi minulle tapahtua. Mutta jälleen kerran kirja kertoo, miten se kuitenkin kaikesta huolimatta tapahtuu.

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 7, 15, 16, 17, 22, 32, 35, 43, 49

 

Olen viime aikoina kirjojen kautta tuntunut törmäävän erilaisiin oudosti käyttäytyviin, ongelmaisiin ihmisiin ja näitä ihmisiä sisältää myös Mentalisti (Camilla Läckberg, Henrik Fexeus). Erittäin bakteerikammoinen ja sosiaalisesti vaillinainen poliisi Mina Dabiri työskentelee erikoisryhmässä yhdessä pomonsa Julia Hammarsternin, seksistisen Ruben Höökin, seniori ja sinkku Christer Bengtssonin ja väsyneen, juuri kolmosten isäksi tulleen Peder Jensenin kanssa. Yhteistyössä heidän kanssaan työskentelee myös oikeuslääkäri Milda Hjort. Kun heidän selvitettäväkseen tulee murha, jossa nuori nainen on lävistetty miekoilla jonkinlaisessa taikurin laatikossa, Minalle ehdotetaan yhteistyötä mentalistin ja ennen myös taikurina esiintyneen Vincent Walperin kanssa. Vincent kyllä myöntää tuntevansa taikuuden maailman, mutta hän sanoo mentalistina vain lukevansa ihmisten eleitä ja sanoja mutta ei ole psykologi tai profiloija. Siitä huolimatta hänet halutaan mukaan ryhmään tai ainakin osa ryhmästä haluaa, kun taas Ruben suorastaa halveksii häntä. Kirjan henkilöillä tuntuu olevan jokaisella ongelmia henkilökohtaisessa elämässään, myös Vincentillä: ahtaan paikan kammo, pakkomielle lukuihin ja osittainen sosiaalinen kyvyttömyys arkielämässä, varsinkin perheensä kanssa (vaimo on 1. vaimon sisar, mustasukkainen ja pariskunnan yhteisen lapsen lisäksi perheeseen kuuluu ajoittain myös 2 vanhempaa lasta edellisestä avioliitosta). Sen sijaan Mina ja Vincent tulevat hyvin toimeen keskenään ymmärtäen toistensa vajaavaisuuksia. Sitten löytyy aiemmalta ajalta toinen, samaan sarjaan kuuluva murha ja Vincent huomaa uhrien ihoon kaiverretut roomalaiset järjestysnumerot ja rikottujen kellojen näyttämien aikojen merkityksen. Alkaa kilpajuoksu ajan ja rikosten selvittämisen kanssa, kun tapahtuu vielä kolmas murha ja Vincent kertoo uhreja tulevan vielä ainakin yhden. Samaan aikaan päätarinan kanssa käväistään välillä vuodessa 1982 Kvibillessä maalaistalossa, jossa elävien äidin ja kahden lapsen elämänkulkua näillä käväisyillä tarkastellaan.

Kirjan aihealue eli mentalismi, taikuus ja rikokset ovat sinällään kiehtovia ja niiden selvittely ja tarinan loppuratkaisu ovat kiinnostavia. Niiltä osin tarina sujuu hienosti joskin joskus hieman toistavasti. Mutta kirjan yli 600 sivusta niin paljon menee sekä päähenkilöiden että muiden poliisien henkilökohtaisten vaikeuksien setvimiseen, että itse murhatarinasta tuntuu katoavan välillä juoni. On tietysti hyvä, että kirjan henkilöhahmot saavat lihaa luittensa ympärille, mutta kun tarinan kerronnassa tuntuu sanoja käytettävän enemmän henkilökohtaisiin hankaluuksiin kuin itse tarinan eteenpäin kuljettamiseen, nuo toistetut ja välillä turhiltakin tuntuvat selostamiset alkavat häiritä ja tylsistyttää. Kirjaa olisi voinut tiivistää ja epäolennaisuuksia karsia niin, että tarina olisi pysynyt yhtenäisenä. Minasta ja Vincetistä on ilmeisesti tulossa lisääkin tarinoita. Tämä kirja ei estä lukemasta niitä, mutta toivoisin tulevista osista hieman johdonmukaisempia ja enemmän pääasiaan eli murhamysteeriin keskittyviä.

Helmet lukuhaaste kohdat 11, 15, 19, 22, 28, 43

Aikanaan luin kirjan P.S. Rakastan sinua ja olenpa katsonut siitä tehdyn elokuvankin. Se on tarina nuoresta avioparista, joista aviomies Gerry kuolee alle kolmekymppisenä syöpää ja vaimo Holly, elettyään siihen asti tyhjää, vain aviomiehelle omistautunutta elämää vaipuu epätoivoon, lakkaa syömästä ja välittämästä mistään. Aviomies on kuitenkin jättänyt hänelle kuolemansa jälkeen luettavaksi 10 kirjettä, yhden joka kuukaudelle vuoden loppuun asti. Ne sisältävät aina jonkin ohjeen tai kertomuksen ja samalla antavat vähitellen heräävää toivo Hollylle.

V. 2020, jotakuinkin 15 vuotta myöhemmin, ilmestyi kirjan jatko-osa Loppusanat (Cecelia Ahern). Kirjassa Gerryn kuolemasta on kulunut 7 vuotta ja Holly on päässyt elämässään eteenpäin. Hän seurustelee Gabrielin kanssa ja mies on juuri pyytänyt Hollya muuttamaan luokseen. Holly työskentelee sisarensa omistamassa vintagevaatteita ja -tavaroita myyvässä liikkeessä. Sisar tekee kaupasta käsin myös live-podcastlähetyksiä ja Holly suostuu mukaan kuolemaa käsittelevään jaksoon kertomaan oman tarinansa. Tällä esiintymisellä on arvaamattomat seuraukset. Joukko kuolemansairaita ihmisiä perustaa P.S. Rakastan sinua-kerhon ja pyytää Hollya auttamaan heitä tekemään saman kuin Gerry, kirjoittamaan kuolemansa jälkeen luettavia kirjeitä läheisilleen. Ensin Holly ei missään tapauksessa suostu palaamaan noihin aikoihin ja tunnelmiin, mutta alkaa sitten ajatella asiaa. Vastaan ovat myös läheiset. Gabriel siksi, koska pelkää joutuvansa kilpailemaan Hollystä tämän kuolleen aviomiehen kanssa, sukulaiset ja läheiset ystävät taas siksi, koska muistavat, millaisessa tilassa Holly oli ollut Gerryn kuoleman jälkeen ja pelkäävät hänen putoavan taas siihen samaan mielentilaan. Holly menee kuitenkin käymään yhteen kerhon jäsenten (4 kpl, yksi heistä ehti kuolla ennen sitä) ja suostuu lopulta auttamaan kerhon jäseniä. Niin hän joutuu vedetyksi jäsenten henkilökohtaisiin elämiin ja samalla pohtimaan omaa tilannettaan ja Gerryn sanomia.

En oikein saanut selville lukiessani, miksi tämä jatko-osa piti kirjoittaa. Kirja kyllä alkaa ja loppuu vauhdikkaasti, mutta välissä on niin paljon erilaista pohdintaa ja usean ihmisen elämän tarkastelua, että välillä kyllästytti. Toisaalta, puhutaan vakavista asioista mutta riittävän kevyesti, jotta lukija ei vaipuisi masennukseen. Sinänsä hyvä kirja lukea, mutta ihmettelen vieläkin sen tarpeellisuutta.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 5, 7, 8, 11, 38, 43

Kristiina

Ruusun ja Kirjan päivänä

Tänään vietetään Ruusun ja Kirjan päivää, joten nyt ei muuta kuin kaikki kirja käteen tai kuulokkeisiin. Kuulin muuten aamulla radiosta, että kirjan nimen mukaisesti tänään pitäisi miesten antaa naisille ruusu ja naisten miehille kirja. No jaa.

 

 

 

Torstain murhakerho (Richard Osman) tutustuttaa meidät Cooper Chasen seniorikylään. Idyllisessä kylässä on paljon harrastustoimintaa ja yksi sen kerhoista on Torstain murhakerho (kokoontuu nimen Japanilainen ooppera - vapaata keskustelua alla), jonka muodostavat 4 vanhusta. Elizabeth on vaitelias menneisyydestään salaisessa palvelussa, Ibrahim on entinen psykologi, Ron ammattiyhdistysaktivisti ja uusin jäsen Joyce entinen sairaanhoitaja. Alunperin kerhon perusti entinen rikospoliisi Penny, jonka eläkkeelle mukaan ottamia kylmien tapausten kansioita ryhmä tutki ja pyrki ratkomaan avoimeksi jääneitä murhia (ja joskus toimimaan ratkaisun perusteella). Penny on nyttemmin vaipunut koomaan ja makaa kylän sairasosastolla. Siksi Joyce pääsi mukaan ryhmään. Kirjan alussa paikkakunnan poliisin edustaja Donna de Freitas on pitämässä kylässä turvallisuusluentoa. Donna on siirtynyt pikkupaikkakunnalle Lontoosta ja haluaisi tavallisen konstaapelin toimensa sijasta tehdä jotain isompaa. Sitten paikallinen rakennusurakoitsija ja eläkeläiskylän toinen omistaja/yleismies löydetään kotoaan tapettuna. Vihdoin Torstain murhakerholla on tuore, paikallinen tapaus tutkittavaksi. He värväävät poliisiyhteistyöhenkilökseen Donnan edesauttamalla hänen siirtoaan rivikonstaapelista Chris Hudsonin johtamaan rikosryhmään. Kun rakennusurakoitsijan lisäksi myös eläkeläiskylän enemmistöomistaja murhataan juuri, kun tämä aikoo laajentaa kylää hajottamalla entisen nunnien hautausmaan, sekä poliisin että murhakerhon tutkimukset kiihtyvät ja tuovat kerhon piiriin myös Chris Hudsonin.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 6, 7, 17, 22, 27, 42, 43

Mies joka kuoli kahdesti (Richard Osman) jatkaa Torstain murhakerhon toiminnasta kertomista. Elizabeth saa kirjeen entiseltä mieheltään Douglasilta, joka on myös vielä aktiivinen salaisen palvelun agentti. Hän on joutunut pulaan verenhimoisen gangsterin Martin Lomaxin ja tämän varastettujen timanttien takia. Douglas on turvatalossa Coopers Chasen eläkeläiskylässä suojanaan vain yksi agentti, kylän kahvilatyöntekijä Poppy. Mies pyytää Elizabethiltä lisäsuojelua ja niin tehtävä siirtyy koko murhakerhon porukalle. Ennen kuin tehtävä pääsee edes alkuun, Douglas yritetään murhata, siirretään toiseen turvapaikkaa ja sitten sekä hänet että Poppy tapetaan. Antoiko tappokäskyn jälleen Lomax, kuka on murhan takana ja mihin Douglas on piilottanut timantit? Timanttien piilopaikasta Douglas on jättänyt Elizabethille vihjeitä. Tällä kertaa selvitystyössä ovat mukana salaisen palvelun esihenkilö Sue Reardon ja agentti Lance James sekä epäsuorasti myös Donna ja Chris. Murhakerholla on toinenkin tehtävä, kun Ibrahimin ollessa käymässä lähikaupungissa hänet pahoinpidellään. Donna ja Chris tunnistavat kyllä pahoinpitelijän, mutta eivät voi asialle mitään muuta kuin pitää nuorukaiselle puhuttelun, häntä vastaan oli liian vähän konkreettisia todisteita. Jää siis murhakerhon harteille myös huolehtia siitä, että pahoinpitelijä saa teostaan rangaistuksen.

Näiden molempien kirjojen kirjoittaja Richard Osman on Iso-Britanniassa tunnettu koomikko ja TV-juontaja. Näiden kirjojen vireistä vanhuksista ja leppoisasta tunnelmasta tulevat mieleeni Miss Marplen murhatarinat. Paitsi että kirjan ikään kuin pääajatteliaj ja ratkoja Elizabeth on kuin eläkkeellä oleva James Bond salaperäisine kontakteineen ilman actionräminää. Ennemmin kuin jatkuvaan murhaajan perässä juoksemiseen kirjoissa on panostettu ihmisten ja ihmissuhteiden kuvaukseen sekä miljööseen. En ihmettele, että kirjojen filmausoikeudet on jo myyty. Minusta molemmat kirjat olivat mukavaa, kotoista luettavaa ja henkilöhahmot tapaamisen arvoisia. 

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 7, 8, 22, 42, 43, 49

Sain käsiini pitkän odotuksen jälkeen Oliivipuun (Lucinda Riley). Siinä Helen matkaa lastensa Alexin ja Immyn kanssa melkein parinkymmenen vuoden tauon jälkeen Kyprokselle perittyään sieltä itselleen rakkaan Pandora-nimisen talon kummisedältään Angusilta. Aviomies Wilhelm ja nuorin perheen lapsista, Fred, ovat tulossa pari päivää myöhemmin. Lapsista 2 nuorinta ovat pariskunnan yhteisiä, mutta 13-vuotias Alex on syntynyt Wienissä Helenin ollessa siellä ballerinana ennen pariskunnan avioliittoa. Tuona kesänä Pandorassa neron älykkyydellä varustettu Alex on päättänyt saada selville, kuka hänen biologinen isänsä on. Pandoraan, jossa kaikkien sinne ensi kertaa saapuvien sanotaan kohtaavan ensirakkautensa, ovat tulossa joksikin aikaa myös Wilhelmin paras ystävä Sasha vaimonsa Julesin sekä lastensa Rupesin ja Violetin (adoptoitu) kanssa, Helenin paras ystävä Sadie parantelemaan sydäntään edellisen seurustelukumppanin jäljiltä sekä Wilhelmin isästään vieroitettu 14-vuotias tytär Chloe edellisestä avioliitosta. Viereiseltä viinitilalta Heleniä auttelemaan ilmaantuu myös komea Alexis, Helenin ensirakkaus siltä ajalta, kun hän vietti kesiään kummisetänsä luona. Myös Helenin entinen tanssipartneri Fabio on tulossa käymään muutamaksi päiväksi. Alexilla, jonka paluu Pandoraan 10 vuotta tuon kesän jälkeen saa muistelemaan tuota ensimmäisen kesän aikaa ja kertomaan päiväkirjansa kautta tapahtumista, on monta isäehdokasta ja tapahtumarikas kesä. Hän rakastuu Chloeen, ottaa yhteen inhoamansa Rupesin kanssa, yrittää pitää avuliaan Alexisin erossa äidistään ja pelkää vanhempiensa avioliiton puolesta kaikkien muiden salaisuuksien ja käänteiden keskellä.

Poiketen aikaisemmista Lucinda Rileyn kirjoista tässä kirjassa ei ole mitään historiallista tapahtumaa tarinan taustalla. Se tuntuu ensin kertovan vain yhdestä perheen ja ystävien kesken vietetystä erilaisesta kesälomasta, jonka aikana tapahtuu mullistuksia ja selviää salaisuuksia. Mutta juuri nuo hiljalleen auki keriytyvät tavallisten ihmisten suuret, aiempiin tapahtumiin perustuvat salaisuudet ovat taattua Rileyn hiljalleen tarinaa auki kerivää tyyliä.  Ja kun kirjan saa luettua loppuun, paljastuu sieltä myös se sukupolvet ylittävä salaisuus. Kuten aina Rileyn kohdalla, pidin tästäkin hänen teoksestaan ja olen siksi pahoillani kirjailijan menehtymisestä syöpään viime vuonna. Menetimme loistavan tarinan kehittelijän ja kertojan. Onneksi minulla on vielä lukematta jokunen hänen kirjoistaan.

Helmet lukuhaaste kohdat 11, 30, 36, 43, 50

Kristiina

Hotelli ja salaisuuksia

Hotelli Flanagans (Åsa Hellberg) vie meidät miesten hallitsemaan liike-elämään 1940-luvun lopulta 1960-luvulle. Nuori Linda Lansing on elänyt nuoruutensa isoäitinsä kanssa pienessä Fjällbackan kylässä Ruotsissa. Hän on toki oleillut vuosittain myös lyhyen ajan isänsä luona Lontoossa, jossa tämä omistaa hotelli Flanagan'sin. Vaikka isä on aina yrittänyt heidän ollessaan yhdessä puhua tytölle hotellista ja sen tulevaisuudesta, Linda ei ole halunnut asiaa ajatella, kunnes isä sairastuu ja kuolee melko pian 21-vuotiaan Lindan päästyä hänen luokseen. Hotellin enemmistöosakkuus jää Lindalle, muina omistajina tämän serkut Laurence ja Sebastian, joiden mielestä Lindan pitää myydä osuutensa heille, eihän nuori nainen voi hoitaa rahavaikeuksissa olevaa hotellia. Lindan pähkäillessä asiaa isänsä lakimiehen ja ystävän Anders Martinin kanssa hän tutustuu virkistävään nuoreen naiseen Maryyn, tulevaan Lady Carlisleen. Tästä tulee Lindan läheinen ystävä ja toveri hotellin nostamisessa maineeseen Lindan alaisuudessa. Myös isoäiti saapuu Lontooseen auttamaan Lindaa. Lindan on todistettava kykynsä sekä henkilökunnalleen että miehiselle asiakas- ja yritysmaailmalle. Petyttyään rakkaudessa Linda nai jo vanhemman, leskeksi jääneen Anders Martinin ja omistautuu kokonaan hotellille ja sen nostamiselle menestystarinaksi siitä huolimatta, että serkut yrittävät sabotoida hänen toimintaansa. Kirjan alussa ja lopussa hypätäänkin 1960-luvulle, jolloin Flanagan's ja Linda ovat arvostettuja ja kunnioitettuja, mutta joita edelleen pidetään naisjohtajansa ansiosta jotenkin erikoisina. Leskeksi jäänyt Linda toivoo elämäänsä myös rakkautta ja kamppailee edelleen serkkujensa haittaamisyrityksiä vastaan.

Kirjassa saamme tutustua myös muihin voimakkaisiin naishahmoihin kuten värilliseen Elinoriin, joka on järkevyytensä ja taitojensa johdossa vähitellen ylenemässä hotellin hierarkiassa sekä vasta saapuneeseen maalaistyttöön Emmaan, joka on karannut uskonnollisesta kodistaan kaupunkiin ja aikoo vakaasti menestyä kaupungissa.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 5, 6, 7, 11, 38, 43

Hotelli Flanagansin naiset (Åsa Hellberg) jatkaa vahvojen naisten tarinoita 1960luvulta 1980-luvulle. Linda Lansing on kohdannut elämänsä rakkauden ja on palannut takaisin juurilleen Ruotsiin. Harkittuaan asioita hän on myynyt hotellista osuudet työntekijöilleen Elinorille ja Emmalle toimien taustalta edelleen yhdessä Mary Carlislen kanssa naisten neuvonantajina. Elinor ja Emma ovat molemmat naimisissa ja kummallakin on yksi tytär. Emmalla on ollut myös poika, mutta tämä on kuollut tapaturmaisesti nuorena. Naiset ovat omistautuneet täysin hotellille niin paljon, että kummankin perhe tuntee olevansa toisella sijalla. Kylmältä tuntuvalla Elinorilla on kuitenkin häntä rakastava rikas aviomies ja tytär Billie, kun taas Emman tytär Frankie jumaloi isäänsä ja tuntuu inhoavan äitiään. Tosin molemmilla naisilla,
varsinkin Emmalla, on omat synkät, heidän käytöksiinsä vaikuttavat salaisuutensa. Kun tytöt alkavat itsenäistyä ja ottaa pesäeroa vanhempiinsa, myös avioliitot alkavat natista liitoksissaan ja salaisuudet uhkaavat paljastua. Myös hotellin on aika siirtyä modernimpaan toimintaan ja se vie paljon naisten aikaa, vaikka heillä ovat suurissa päätöksissä edelleen apuna Linda ja Mary. 

Samalla, kun tarina seuraa Emmaa ja Elinoria ja heidän perhettään ja salaisuuksiaan, lukija pääsee kipuilemaan tyttärien Billyn ja Frankien itsenäistymisen kanssa. Ahkera ja kiltti Billie lähtee Ruotsiin yliopistoon opiskelemaan liiketaloutta, mutta löytääkin yllätyksekseen kutsumuksensa aivan muualta. Villi ja hurjapäinen Frankie taas lähtee kokeilemaan siipiään aivan liian aikaisin, polttaa ne ja muuttaa Ranskaan isänsä kanssa. Siellä tyttö vähitellen kasvaa, kiinnostuu isänsä ravintolan liiketoiminnasta ja tajuaa syyt siihen, miksi hän inhoaa äitiään niin paljon.

Molemmissa kirjoissa pääosaa esittävät voimakkaiksi kasvavat naishahmot. Erityisesti Åsa Hellberg valoitta sitä, kuinka vaikeaa on ollut aikanaan ja osittain vieläkin olla naisjohtaja ja sovittaa yhteen yksityiselämä ja johtajuus. Vaikka kirjan mieshahmotkin ovat lukemisen arvoisia, he jäävät ajoittain täysin taka-alalle varsinkin 1. osassa. Näiden naishahmojen elämää tuntuu myös hallitsevan taistelu asemastaan ja samalla arvostaan. Olin kuitenkin viettänyt pitkän pätkän raskasaiheisten kirjojen parissa, joiden lomaan nämä kaksi kirjaa toivat hieman kevennystä. Sarjaan on odotettavissa joskus vuodenvaihteessa vielä 3. osa, jonka puitteissa siirrytään vähitellen nykyaikaan.

Helmet lukuhaaste kohdat  3, 7, 9, 38, 43

Mehiläisten kuolema (Lisa O'Donnell) -kirjan kannessa on esittelyteksti "Tänään on jouluaatto. Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle. Eivät olleet rakkaita vanhempia.". 15-vuotias Marnie ja pari vuotta nuorempi Nelly löytävät isänsä Genen kuolleena sängystään ja äiti Izzyn hirttäytyneenä ulkovarastosta. Vanhemmat ovat olleet narkkareita ja alkoholisteja, huumekauppiaita ja lapsia on aina laiminlyöty. Silti he ovat toimineet jonkinlaisena nimellisenä suojana viranomaisia ja huostaanottoa vastaan. Niinpä tytöt päättävät salata kuolemat ja hautaavat heidät pari viikkoa kuoleman jälkeen salaa talon pihaan ja istuttavat päälle laventelia. Kaikille uteliaille he kertovan vanhempien matkustaneen Turkkiin. Tytöistä vanhempi Marnie on nero, joka ei osaa kuitenkaan käsitellä tunteitaan ja on lujasti luisumassa vanhempiensa viitoittamalle tielle. Nelly taas on pikkuvanha kirjaviisas, joka ei pysty tunnustamaan arkielämän tosiasioita kuten kuukautisia ja huumerahoja. Marnie on lujasti päättänyt suojella sisarusten itsenäistä elämää ja omituisena pidettyä pikkusiskoa. Tyttöjen naapurissa asuu koiransa kanssa vanha homomies, seksuaalirikollisena aikoinaan tuomittu ja aiemmin partnerinsa menettänyt Lennie. Hän kiinnostuu tytöistä, alkaa vähitellen ruokkia ja valvoa tyttöjä ja ottaa heidät lopulta perheekseen. Lennieltä tytöt oppivat sitä, mitä vanhemmuuden ja perhe-elämän pitäisi olla eli suojelua, säännöllisyyttä, rajoja, kehuja ja rangaistuksia. Mukana tyttöjen kasvussa on myös siirtolainen, entinen opettaja ja nykyinen huumekauppias Vlado, joka katkaisee Marnien ansaitsemismahdollisuudet huumekaupan ja itsensä myymisen saralla ja palkkaa tämän siivoojakseen. Valitettavasti kuvaan putkahtaa myös tyttöjen isoisä Robert T. MacDonald, mies joka aikanaan oli armoton juoppo ja heidän äitinsä pahoinpitelijä ja joka väittää nyt olevansa parantunut alkoholismista ja tulleensa uskoon. Kun Lennie alkaa vähitellen kärsiä yhä enemmän salaamastaan dementiasta, isoisä pakottaa tytöt luokseen asumaan haluten kuitenkin valtaansa vain sopeutuvaisen Nellyn ilman hankalaa Marnieta. Mutta Marnielle sisaren suojeleminen ja parin yhdessä pysyminen on edelleen kaiken edellä.

Kirjassa pidin ensinnäkin siitä, että kirjan kerronta etenee kolmen kertojan, Marnien, Nellyn ja Lennien kertomana. Jokaisen vuorollaan kertoma pätkä vie tarinaa eteenpäin eri näkökulmista ja siten laajentaa kertomuksen perspektiiviä. Lisäksi tarina valottaa sitä, että hyvä vanhemmuus ja turvallisuuden tunne eivät vaadi suuria tekoja, vain sitä peruskauraa eli ruokaa, lämpöä, tasaisia oloja, rajojen asettamista ja läksyjen teon ja olinpaikan valvontaa. Ja aina tarvittaessa kuuntelijaa ja pikkuleipiä kaakaon kanssa. Sitä mukaan, kun kirjan tilanne eskaloituu ja tyttöjen salaisuuden piilottaminen alkaa vaikeutua, tilanteet muuttuvat yhä makaaberimmiksi ja joskus jopa humoristisen karmeiksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tulin lukeneeksi kirjan. Se valotti paljon vähäosaisten ja väärinymmärrettyjen ihmisten elämää.

Helmet lukuhaaste kohdat 4, 6, 7, 19, 28, 29, 32, 43, 45

Kristiina

4 x kertomuksia Putinlandiasta

Olen viime aikoina tutustunut hieman Putinin ja hänen joukkojensa toimintaan 4 kirjan avulla. On myönnettävä, että nämä teokset ovat olleet raskaslukuisia ja saaneet minut todella pelkäämään. Joditabletit ovat hankinnassa, samoin täydennykset 72 päivän varastoon ja harkitsen vakavasti passini uusimista.

 

Aloitin kirjalla Putinin pahin vihollinen - Aleksei Navalnyin tarina (Kalle Kniivilä). Kirja avaa Navalnyin uraa, siirtymistä politiikkaan ja kasvamista vähitellen tällä hetkellä Putinin tärkeimmäksi vastustajaksi. Tosin ei kirjassa Navalnyikaan säästy kritiikiltä, hän on osoittanut ainakin poliittisen uransa alussa nationalistisia ja joihinkin ihmisryhmiin kielteisesti suhtautuvia piirteitä. Mutta alkaessaan Putinin vastustajaksi hänen ideologiansa avoimesta demokratiasta, korruption vastustamisesta sen olemassaolon todistavine videoineen ja ajatuksensa älykkäästä äänestämisestä tekivät Navalnyista vaarallisen Putinin silmissä. Korruptio ja rikkauksien haaliminen kun olivat tosiasiaa ja älykäs äänestäminenkin ehti osoittaa voimansa ennen Putinin sortolakeja. 

Ennen kaikkea kirjassa kuitenkin keskitytään Navalnyin myrkytykseen, sen seurauksiin ja Navalnyin omiin sanoihin, jotka ovatkin tämän kirjan yksi vahvuus. Itse myrkytystapahtuma ja siitä selviytyminen saavat kirjassa välillä jopa trillerimäisiä käänteitä ja toisaalta niiden käsittelystä löytyy tiettyä huumoria, varsinkin kun sitä ja vankeusaikaa on kuvattu Navalnyin omin sanoin. Vai mitä pidätte tokaisusta: ”Meillähän on ollut Aleksanteri Vapauttaja, on ollut Jaroslav Viisas. Ja nyt meillä on Vladimir Kalsarimyrkyttäjä. Sen nimisenä hänet tullaan muistamaan.”. Lisäksi tarkemman käsittelyn saavat Navalnyin perustamat järjestöt, jotka on tällä hetkellä julistettu äärijärjestöiksi ja niiden työntekijät ja toimijat ulkomaalaisiksi agenteiksi Putinin määräämien lakien avulla. Putin olisi halunnut, että Navalnyi olisi oma-aloitteisesti muuttanut pois maasta, niin hänen toimintansa olisi vähitellen kuihtunut olemattomiin. Mutta siihen Navalnyi ei suostunut vaan palasi myrkytyksestä toivuttuaan takaisin Venäjälle. Hänen passitettiin oikeuden eteen vastaamaan tekaistuihin syytteisiin. Hänen oikeudenkäyntiinsä johtavat toimenpiteet ja sen ennalta määrätty tulos sekä tulevat lakimuutoksilla mahdollistetut syytteet takaavat, että Navalnyi pysyy vangittuna ainakin niin kauan kun Putin on vallassa tai niin kauan, kun hän suostuu armahdettaessa siirtymään pois maasta. Erityisen lukemisen arvoisia kirjassa ovat paitsi Navalnyin omat lausunnot Putinista, tämän toimista ja luonteesta myös esim. kirjan liitteenä kokonaisuudessaan oleva Navalnyin puhe hänen oikeudenkäynnissään.

Helmet lukuhaaste kohdat 4, 5, 6, 14, 15, 16, 17, 18, 22, 26, 32, 35, 43, 50

 

Luettuani tuon kirjan en voinut olla tutustumatta Putiniin ja hänen Venäjäänsä hieman tarkemmin ja otin luettavakseni Putinin sisäpiirissä - Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan (Catherine Belton). Kirja on varsinainen tiiliskivi, joka vilisee ihmisten ja yritysten nimiä ja siten varsin hidasta luettavaa. Mutta sen sisältö saa sukat pyörimään jaloissa. Se on pitkä kertomus Putinin matkasta Venäjän presidentiksi, häntä ohjaavista salaliittoteorioista ja haluista ja hänen sisäpiiriinsä kuuluvien KGB-miesten muuttumisesta näennäisesti yritysjohtajiksi ja valtion virkamiehiksi, vallan ja talouden keskittämisestä vähitellen täysin Putinin ja hänen klikkinsä käsiin ja ennen kaikkea siitä, miten tämä kaarti ei pääse eroon KGB-opeistaan ja kylmästä sodasta, vaan ylläpitää kaikkea sitä edelleen. Kirja esittelee meille ensin Itä-Saksassa KGB:n edustajan Putinin toimia esim. henkilönä, joka suojeli ja aseisti länttä vastaan taistelevia terroristiryhmiä, sitten rikollisliigojen kanssa yhteystyössä rahaa ja valtaa haalineen Pietarin apulaiskaupunginjohtajan, joka näennäisesti kannatti demokratiaa ja yksityistämistä, sen jälkeen Moskovan hierarkiassa nousujohteista uraa luovan virkamies Putinin, joka edelleen näennäisesti kannatti vapautta ja jonka KGB sekä Jeltsin "perheineen" valitsi presidentiksi. Itse Putin nimitti itseään alussa vastahakoiseksi yhden kauden asiainhoitajaksi ja miehellä menikin ensimmäisellä kaudella kriisitilanteissa pupu pöksyyn. Mutta kaikki imartelu ja vallan vähittäinen keskittäminen Putinille, kun KGB rankaisi rikastuneita oligarkkeja epäkiitollisuudesta riistäen heiltä varat, yritykset ja jopa vapauden, meni ukkelille päähän ja hän alkoi hiljalleen sopeutua valtaan ja mieltää itsensä tsaariksi tai uudeksi Staliniksi, joka palauttaa Venäjän suurvalta-aseman ja globaalin vaikutusvallan. Alussa niin paljon toiveita herättänyt Putin ei pystynyt karistamaan harteiltaan KGB:n ja vanhan hallintotavan oppeja vaan muuttui ja muutti Venäjää yhä enemmän muistuttamaan kommunistista hirmuhallintoa sillä erolla, että häntä ja hänen sisäpiiriään ei hallinnut kommunistinen ideologia vaan omistamisen, ahneuden ja vallan ideologia. Samalla, kuten ennen KGB:llä sen vanhojen oppien mukaan, myös uudella supistuneella Venäjällä piti olla vihollinen, joka esti sen maantieteelliset ja kansanvälisen aseman korkealentoiset haaveet ja se oli tietysti Yhdysvallat ja sen liittolaiset, EU-maat. Niinpä kirja selvittää myös perinpohjaisesti, miten Venäjä on levittänyt rahan mahtiaan, korruptiokäytäntöään ja yhteiskunnallista levottomuutta jo yli 20 vuotta hiljalleen länsimaihin saaden aikaan paljon pahaa. Kaikki tämä on tehty vain, jotta saataisiin länsimaisia päättäviä ja hallitsevia tahoja venäjämyönteiseksi. Samalla hajotettaisiin ja rapautettaisiin länsimaisia yhteiskuntarakenteita ja yhtenäisyyttä, jotta niistä ei olisi aikanaan vastustamaan Venäjän nousu globaaliksi suurmahdiksi sekä alueellisesti että henkisesti päätöstasolla. 

Tämä kirja oli kauhistuttavaa luettavaa, koska sitä lukiessaan tajusi, että kaikki sen kertoma oli totta. Miten hirveän syvälle länsimaisiin demokratioihin ja sen perusrakenteisiin Venäjä on jo tähän päivään mennessä onnistunut tunkeutumaan ja vaikuttamaan. Tästä kirjasta saa esimakua myös siitä, miten perusteellisesti muiden maiden, myös Suomen, päättäjiä ja tiedusteluyhteisöjä Venäjä on onnistunut höynäyttämään niiden tietämättä. Mielestäni Suomen jokainen vähääkään päättävässä asemassa oleva, mukaan lukien poliitikot, pitäisi ehdottomasti velvoittaa lukemaan tämä kirja varoituksena ja oppaana. Kirjaa lukematon ei saisi päättä edes lauantaimakkarapaketin hankkimisesta. 

Helmet-lukuhaaste kohdat  4, 6, 14, 15, 16, 17, 18, 31, 32, 35, 42,

Nuo kirjat käsittelivät Venäjän kansan ja länsimaiden höynäyttämistä, korruptoimista ja alistamista. Oli aika tutkia Suomen höynäyttämistä ja sen tutkailemiseen valitsin Putinin pihapiirissä - Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa (Tuula Malin). Voi pojat, onpa suomalaista hyväuskoista ja edelleen suomettunutta poliitikkomassaa vedetty kuin pässiä narussa. 

Kun Suomi oli liittymässä EU:hun, yhtenä ehtona oli maan myynnin salliminen muille EU-maiden kansalaisille ja yrityksille. Hövelinä maana Suomi laati lain, jossa maan myynti vapautettiin ei vaan EU-maille vaan kaikille maille ilman rajoituksia. Kukaan Suomessa ei tullut tehneeksi sitä, minkä jokainen muu järkevä valtio eli rajoittamaan maan ostoon oikeutettuja maita/kansalaisia tai turvaamaan kielloin puolustukselle ja huoltovarmuudelle tärkeitä alueita. Samoin laista puuttui vastavuoroisuus eli mikäli toisen maan kansalaisilla tai yrityksillä oli oikeus ostaa maata Suomesta, suomalaisilla oli myös oikeus ostaa maata ao. maasta. Laki meni laajana ja rajoittamattomana läpi hallituksessa, valiokunnissa ja eduskunnassa lähes läpihuutojuttuna. Samoihin aikoihin Neuvostoliitto hajosi, kylmän sodan katsottiin päättyneen ja kaikki aliarvioivat uuden Venäjän pyrkimyksiä. Kun venäläiset alkoivat ostella maata Suomesta mitä erikoisimmista paikoista läheltä puolustuksellemme tärkeitä väyliä, huoltovarmuudellemme tärkeitä paikkoja ja varuskuntia, kukaan maassamme ei seurannut tilannetta keskitetysti ja siten kellään Suomessa ei ollut kokonaiskuvaa tilanteesta. Päinvastoin, kun venäläisostajat ilmaantuivat maahamme taskut täynnä rahaa ja luvaten kuun taivaalta alueiden elinkeinoelämän piristämiseksi ja kuntien verokukkaroiden täyttämiseksi, suomalaiset poliitikot ja kunnanisät suorastaan tyrkyttivät maata ja rakennuksia ostettavaksi venäläisille. Kukaan ei kunnolla tarkastanut ostajien tai rahan alkuperää ja myydyille maa-alueille hoidettiin kaavamuutokset, sallittiin kaiken maailman ruoppaukset ja lentolaitteiden laskeutumisalustat ja kunnat maksoivat hövelisti kuntatekniikan rakentamisen tonttia varten. Kaiken sallimisen ja rahan tuhlauksen jälkeen yksi toisensa jälkeen nämä miljoonahankkeet kuivuivat kasaan jättäen jälkeensä vain rappeutuvia rakennuksia, tyhjiä tontteja teineen ja kuntatekniikoineen, tyhjiä liikeyrityksiä ja kuntia kulujen maksajiksi. Ns. omaan ja lomakäyttöön yksityisihmisten ostamat tontit ovat 90% tyhjinä ja rakennuskanta rappeutumassa. Suomalaiselta päättäjäeliitiltä meni 20 vuotta vain uskoen venäläisiin, heidän hyvään tahtoonsa ja siihen, että jonain päivänä suomalaisetkin saisivat ostaa maata venäjältä. Kunnes v. 2011 Venäjä määritteli alueet, joilta ei saanut myydä maata ulkomaalaisille eli käytännössä se kattoi koko Venäjän maan. Silloinkin suomalaiset vaan odottivat EU:nn toimenpiteitä vastalauseena tälle päätökselle ja lähettelivät Putinille valituskirjeitä ryhtymättä mihinkään lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin ennen kuin vasta vuonna 2019. Suomalainen poliitikko on edelleen täysin suomettunut ja nössö Venäjän suhteen. 

Paitsi maakauppoja Suomessa ei haluttu huomata muunlaistakaan vaikuttamista. Venäjä ja Putin laskivat koko ajan Suomen suojavyöhykkeekseen ja lähialueekseen. Suomessa ujuttauduttiin jatkuvasti päättäviin elimiin yliopistoissa, puolustusvoimissa ja kuntien sekä valtion päättävissä elimissä. Haettiin myötä- ja samanmielisyyttä venäläiseen politiikkaan ja ehdokkaita riitti jonoksi asti. Harrastettiin kybervaikuttamista, vaikutusvaltaa julkisessa sanassa ja asiantuntijapiireissä sekä niiden joukossa, jotka antoivat lausuntoja ja lupia venäläistämistä koskevissa asioissa. Samoin pyrittiin saamaan aikaan eripuraa julkistamalla tapauksia venäläisten sortamisesta Suomessa ja tuettiin populistiliikkeitä ja -puolueita, jotta nämä puolestaan nakertaisivat suomalaisten länsimaalaistumista ja yhtenäisyyttä. Kuten muuallakin länsimaissa. Ja suomalaiset poliitikot, päättäjät ja arvovaltaiset tahot lähtivät hövelisti mukaan kyseenalaistamatta missään välissä rahan tai motiivin alkuperää. Vasta muutamana viime vuonna Suomessa on alettu heräämään todellisuuteen, toivottavasti ei liian myöhään. 

Toimittaja Tuula Malin on tehnyt tärkeää ja valtavaa työtä pitämällä jo toistakymmentä vuotta asiaa esillä ja tuomalla esiin tosiasioita niin julkisessa sanassa, haastatteluissa kuin tässä kirjassaankin. Tuntuu nolostuttavalta lukea, kuinka ennen viimeisiä vuosia hänen asiaansa käsittelevät reportaasinsa ja kysymyksensä on huitaistu poliitikkojen ja päättäjien toimesta syrjään kiusallisina ja hyvässä naapurissamme närää herättävinä turhina ja aiheetonta huolta synnyttävinä huuhaa-juttuina. 

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 14, 15, 16, 17, 18, 22, 26, 27, 31, 43

Kun nyt olin jo näin syvällä putinismin suossa, päätin tutustua vielä lisäaspektiin eli vakoilun ja vaikuttamisen maailmaan Venäjän vakoojaverkosto (Luke Harding) -kirjan avulla. Kirjassa sivutaan ns. likaisen vakoojaverkon toimintaa eli salamurhia tai murhayrityksiä (Litvinenko, Skripal, Navalnyi). Mutta sitä enemmän kirjassa puhutaan muusta GRU:n (sotilastiedustelupalvelu) ja FSB:n (ent. KGB) länteen ja muualle maailmaan suuntautuvasta toiminnasta. Sellaisia ovat kybervaikuttaminen, tietojen urkkiminen, tuhoaminen ja vääristäminen tietokoneiden avulla, Trumpiin ja USAn vaaleihin ja mielipiteisiin vaikuttaminen ja likaisen rahan käyttäminen. Varsinkin Trumpin ja hänen lähipiirinsä suhdetta venäläisiin ennen hänen valintaansa presidentiksi, vaalien aikana ja sen jälkeen Trumpin mielistellessä Putinia ja jopa alistuessaan hänen hallintaansa sekä väheksyessään venäläisten likaisia toimia käsitellään perinpohjaisesti samaan aikaan amerikkalaisten ja muiden maiden tiedustelupalveluiden toimien kanssa. Myös tietotekniikan avulla tapahtuvaa vaikuttamista käsitellään laajasti. Venäläiset ovat hakkeroineet tietokoneisiin ympäri maailman paitsi urkkiakseen myös paljastaakseen tietoja, jotka aiheuttavat sekasortoa ja eripuraa, siirtävät huomion muualle Venäjän väärinteoista ja kiinnijäänneistä tai auttavat tiettyjä poliitikkoja tai suuntauksia voittoon tai mustamaalaavat niitä vastustavia tahoja. He ovat yrittäneet tuhota ja paljastaa tietoja urheilupiireistä jäädessään kiinni dopingista, vaikuttaa tutkimustuloksiin koskien novitšokia ja MH17-tutkimuksia jne. Tätä tietojenimurointia, tarkastelua ja sabotointia harrastavat sekä GRU:n että FSB:n yksiköt paitsi Venäjältä käsin myös ns. paikallisryhmien avulla. Jos tietokonehakkerointi kaukaa ei onnistu, ulkomaille lähteiden lähelle määrätään ryhmiä hoitamaan homma paikan päällä. Näitä yrityksiä on tehty ympäri Eurooppaa, mm. Alankomaissa, Sveitsissä ja Britanniassa, Aasiassa mm. Malesiassa ja USA:ssa. Myös trollaus on laajassa käytössä. Trollauksessa on ollut se jännä piirre, että sitä ovat tietysti harjoittaneet edellä mainitut valtion organisaation, mutta sitä on myös ulkoistettu valtiolle toimivalle yksityisen omistamalle organisaatiolle, mikä on helpottanut venäläisten valehtelemista siitä, etteivät he ole hakkerointien ja trollausten takana. Kiinnostavaa oli, että sama Putinin luottoyksityisyrittäjä, joka "omistaa" trollitehtaat, vastaa myös Wagner-ryhmästä eli ryhmästä palkkasotureita, jotka ovat vaikuttaneet niin Ukrainassa, Syyriassa kuin Sudanissakin. Paitsi kouluttajina,  henkivartijoina ja sotilaina myös ns. vihreinä miehinä, jotka toimivat Ukrainassa ja Georgiassa aikanaan.

Erityistä huomiota kirjassa kiinnitetään tietysti Trumpiin ja venäläisten eri tapoihin toimia sekä Trumpin että hänen lähipiirinsä kanssa yhteistyössä ja toisaalta laajaan vastustajien mustamaalaukseen ja disinformaatioon. Toinen kohde, johon huomiota kohdistetaan, on Iso-Britannia ja Brexit. Kirjassa huomioidaan, miten venäläiset ovat onnistuneet ujuttautumaan Britannian ennen niin rehellisinä ja lahjomattomina pidettyihin raha-, liike- ja oikeuslaitoksiin lähinnä likaisen rahan voimalla ja korruptoineet ne muuttaen ne vähitellen muistuttamaan enenevässä määrin venäläistä yhteiskuntaa.  Brexitin ja sen yhteiskunnallista riitaisuutta aiheuttaneiden englantilaisten lobbaajaliikkeiden ja niiden johtohenkilöiden, myös Boris Johnsonin, katsotaan olevan venäläisten rahoittamia ja ohjailemia. Oli aika hurjaa lukea Luke Hardingin joitakin mielipiteitä kirjassa, vaikka sivuille kirjoitettuna ne vaikuttivat sangen tosilta. "Trumpin luotsaamasta Yhdysvalloista oli tullut ainutlaatuisen altis venäläiselle disinformaatiolle. Maa oli omaksunut joitakin selkeän putinmaisia piirteitä. Yhdysvallat oli nyt paikka, missä tehtiin henkilökohtaisia kostotoimia ja sopimuksia rahan tienaamisesta ylimmän johdon alaisuudessa, samalla lailla kuin Venäjällä". Tai "Noilla kahdella johtajalla (Trump ja Putin) oli yhteisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia - kielteisiä sellaisia. Heitä luonnehti epävarmuus, taipumus ottaa nokkiinsa nopeasti ja kostonhalu. Trumpilla ja Putinilla oli kummallakin vainoharhainen näkemys siitä, että maailma on täynnä salaliittoja.". Brexit-äänestystuloksen jälkeen ensin Theresa May ja sittemmin Brois Johson "kieltäytyi tunnustamasta merkkejä siitä, että Putin oli sekaantunut Brexit-kansanäänestykseen ja ehkä tarjonnut "salaista rahoitusta" EU-eroa kannattaville ryhmille. ISC:n raportissa huomautettiin, että 1990-luvulta saakka (Britannian) hallitukset olivat toivottaneet tervetulleiksi venäläiset oligarkit ja näiden rahat "avosylin". Lontoosta oli tullut Londongrad - huonomaineinen paikka, jossa voidaan kierrättää "laitonta rahaa", pestä mainetta ja värvätä asiaankuuluvaa porukkaa.". Ei kuulosta mukavalta. Kirjan lopussa täällä Suomessa ovat erilliset jälkisanat suomalaiseen laitokseen, jossa käsitellään maakauppoja, suomalaisten poliitikkojen lapsellista sinisilmäisyyttä ja venäläistaustaisten oligarkkien ja heidän rahojensa rantautumista myös tänne. Siteeraan jälleen kirjoittajaa: "Putin ei ole mikään kaikkinäkevä mestari. Hän on joustava, armoton ja valmis hyödyntämään Euroopan avoimuuden ja suvaitsevaisuuden perinteitä. Suomalaispoliitikkojen ei tulisi tietenkään vastata samalla mitalla. Mutta ei heidän pidä myöskään suhtautua sinisilmäisesti siihen, mitä heidän levoton naapurimaansa aikoo, niin Turun saaristossa kuin muuallakin.". 

Helmet-lukuhaaste kohdat 4, 6, 14, 15, 16, 17, 18, 22, 31, 43

Kristiina

Murha, synti ja syrjästäkatsoja

Huoneen 622 arvoitus (Joël Dicker) kuului luettavien kirjojen listalleni ja onnistui saamaan sen luettavakseni. Kirja alkaa minämuodossa, kun sveitsiläisen kirjailija Joëlin kustantaja, ystävä ja isähahmo Bernard de Fallois kuolee, suhde naapurin Sloanen kanssa kariutuu ja assistentti Denise lähtee lomalle. Surullinen Joël matkustaa Verbier-nimiseen alppikylään ja siellä hotelli Palace de Verbieriin lomailemaan ja potemaan surujaan. Hän majoittuu huoneeseen 623 ja huomaa, että kerroksesta löytyy myös huone 621 ja 621B, muttei huonetta 622. Portieeri selittää syyksi asiakkaidenhoukuttelukikan, jonka hotellin perustaja herra Rose keksi. Joelin huonenaapuri, kaunis ja räväkkä Scarlet kuitenkin keksii, että huoneessa 622 on 15 vuotta tehty vieläkin selvittämätön murha, käskee Joëlia tutkimaan asiaa ja kirjoittamaan tapauksesta kirjan ja nimittää itsensä samalla Joëlin tutkimusassistentiksi. Vastahakoinen kirjailija suostuu mukaan tutkimuksiin ja niin kirjassa aletaan liikkuminen kahdella aikatasolla, ajassa ennen tuota 15 vuotta aiemmin tapahtunutta murhaa ja nykyajassa, jossa kaksikko tutkii murhaan johtaneita tapahtumia. Murhaan ja siihen johtaneisiin tapahtumiin liittyy Ebeznerin pankki ja sen odottava tuleva johtaja Macaire Ebezner, hänen vaimonsa Anastasia, Palace de Verbierin entinen työntekijä ja Ebeznerpankin nykyinen arvostettu pankkiiri Lev Levovitch, pankin johtokunnan 3 jäsentä, Palace de Verbierin johtaja herra Rose ja hänelle työskentelevä Levin isä Sol, Macairen assistentti Christina ja taloudenhoitaja Arma. Pankin entinen johtaja, Macairen isä on juuri kuollut ja uusi johtaja ei enää ole automaattisesti hänen poikansa, vaan asiasta äänestävät johtokunnan 3 jäsentä. Macairen valinta pitäisi olla selvä, kunnes tämä kuulee assistentiltään, että yksi johtokunnan jäsenistä ei katso tätä päteväksi johtamaan pankkia ja aikoo todistaa muillekin jäsenille, että uudeksi johtajaksi pitää valita Lev Levovitch. Alkaa huikea juonittelujen suma, jossa jokainen osapuoli juonittelee tahoillaan jokainen omasta syystään ja eri lopputulosten saavuttamiseksi.

Suurin osa kirjasta käsittelee tapahtumia ennen murhaa. Tähän päivään palataan aina välillä, kun kaksikkomme etsii uusia tietoja ja käy läpi aina välillä toistaiseksi selvinneitä faktoja. Loppua kohti kirjan juonittelut saavat niin ennalta arvaamattomia käänteitä, että jopa Hercules Poirotilla olisi ollut vaikeuksia kaikkien vyyhtien selvittämisessä. Dickerillä on mainio tyyli kirjoittaa kirjansa aina kirjailijan perspektiivistä, nyt jopa omastaan. Murhaa ja murhaan johtaneita tapahtumia selviteltäessä hän kertoilee Scarletille miten kirja rakennetaan, miten se syntyy ja selvittää muutenkin kirjan kirjoittamisen ja kustannusmaailman saloja. Tuntui jännittävältä lukea kirjaa, jota ikään kuin kirjoitettiin ja sen tapahtumia selvitettiin sitä lukiessani. Hieno ja monivivahteinen dekkari, jossa riittää yllätyksiä joka mutkan taakse. Hieman kirjan tahti hidastui ja teksti tylsistytti paikka paikoin, kun henkilöhahmot alkoivat syvällisesti ja pitkäveteisesti mietiskellä sivukaupalla elämäntilannettaan ja päämääriään tai kun mukaan tuotiin merkityksetöntä toimintaa eli naisten teehetkiä ja Anastasian äidin ja sisaren turhaa "rikkaisiin naimisiin"-öykkäröintiä. Siitäkin huolimatta pidin kirjasta.

Margaretan synti (Jenna Kostet) perustuu todelliseen, dokumentoituun tapaukseen, jossa porvarisrouva Margareta Kitt myrkytti 1600-luvulla miehensä Mårten Hoenin ja tuomittiin teloitettavaksi. Tämä kaikki löytyy Turun raadin pöytäkirjoista. Mutta kirja ei käsittelekään itse tapausta ja sen oikeudenkäyntiä. Kirja alkaa siitä, kun Margareta on jo tuomittu teloitettavaksi, mutta koska hän on raskaana, hänen täytyy odottaa teloituksen toimeenpanoa lapsen syntymään asti. Niin kauan Margareta istuu raatihuoneen sellissä seuranaan vain kaupunginpalvelija Jaakob ja pyöveli Henrik. Kirjaan on tallennettu pääasiallisesti Margaretan fiktiivisiä vuodatuksia Jakobille elämästään, tapahtumista, naisen asemasta ja ajatusmaailmasta ja koko silloisesta elämästä Turussa. Margaretan nuoruudesta ja vapaudenkaipuusta, hänen sen aikaiselle naiselle ja vaimolle sopimattomasta käyttäytymisestään, miksi naista pidettiin niin erilaisena kuin miestä vaikka he tosiasiassa olivat täysin samanlaisia. Margaretan vanhemmat ovat naittaneet hänet täysin hänelle sopimattomalle miehelle. Margareta ei lainkaan vastannut vanhemman miehen odotuksia vaimosta. Margareta taas halveksi Mårtenin käytöstä, luonnetta, hänen suhtautumistaan vaimoonsa ja yleensä hänen käytöstään ja ajatusmaailmaansa. Niinpä hän myrkytti miehensä tämän yritettyä sitä ennen oikeudessa jo kerran todistaa Margaretan sopimattomaksi vaimoksi, jotka syytteet kumoutuivat. Margareta käyttäytyi muutenkin sopimattomasti ja herjasi häntä halveksinutta raatimiestä ja piipahti myös siitä oikeudessa. Välillä näemme välähdyksiä myös Jakobin ja hänen vaimonsa Karinin köyhästä elämästä ja lapsenodotuksesta sekä tutkimme juron Henrikin ajatuksia, hänen noidaksi ja varkaaksi syytetyn vaimonsa toimia ja siksi pyöveliksi pakotetun miehen elämää. Kuunnellessaan puhumista rakastavaa Margaretia ensin vastahakoisesti ja aikaa myöten tarkemmin Jakob alkaa ajatella asioita ja sen hetkistä miesten, varsinkin korkea-arvoisten, määräämää ja määrittelemää elämää, sekä omaansa että naisten elämää yleensä. Hän haluaa epätoivoisesti ymmärtää Margaretaa ja tämän ajatuksia, koska silloin hän voisi ymmärtää myös muita naisia, esimerkiksi vaimoaan ja nuoruudenrakastettuaan. Hänellä herää ajatuksia siitä, että vaikka Margareta myöntää aivan omasta aloitteestaan myrkyttäneensä miehensä, onko tämä yksin syyllinen ja jos on, niin mihin?

Tällaiset historiaa käsittelevät fiktiiviset kirjat ovat mielenkiintoisia. Varsinkin tällaiset, jotka herättävät ajatuksen sen ajan elämän arvoista, normeista ja odotuksista ja todellisuudesta. Margareta on kirjassa nainen, joka haluaisi elää samantapaista elämää kuin aikansa miehet eikä suostu taipumaan miesten vaatimusten ja normien kaavaan. Jakob taas on mies, joka on täysin taipunut elämään sen ajan vaatimusten ja tapojen sekä asemansa mukaan ja hänen ajatuksensa naisista ja elämästä ovat juuri sellaisia, jotka Margareta kyseenalaistaa ja saa vähitellen Jakobinkin laajentamaan ajatusmaailmaansa edes vähän. Mielenkiintoista, joskin paikka paikoin hieman puuduttavaa tekstiä.

Ilmeisesti Syrjästäkatsoja-sarjan uusin kirja Näkijä (Enni Mustonen) on sarjan viimeinen kirja, koska edelliset ovat edenneen kantaäiti Idasta hänen tyttärensä Kirstin kautta tämän tyttäreen Vienaan. Vienalle ei kuitenkaan siunaannu lasta, joten ilmeisesti sarja nyt päättyy. Aikuinen Viena elää elämäänsä
Hollywoodissa elokuvien ja elokuvatähtien pukijana ja siellä hänellä on turvanaan vuokraemäntä ja pomo, äidin paikan ottanut pohjalaisnainen Martta. Kirjassa vilahtelee maailmantähtiä Frank Sinatrasta Marilyn Monroeen ja Clark Gablesta Lauren Bacalliin. Välillä Viena piipahtelee Suomessa puvustamassa Tuntemattoman sotilaan näyttelijöitä palatakseen sitten takaisin Hollywoodiin. Vienalla on vuosia ollut intohimoinen rakkaussuhde viulisti Jon Blumen kanssa. Mies on vain ikävästi naimisissa alkoholisoituneen Judithin, Louis B. Mayerin sisarentyttären tyttären kanssa. Suomessa piipahtaminen tapahtuu, kun Viena tajuaa tilanteen toivottomuuden ja panee välit poikki Jonin kanssa. Jon kuitenkin tupsahtaa Suomeen, kertoo Judithin haluavan avioeroa ja kosii Vienaa. He menevät naimisiin, mutta Jon alkaa sairastella eikä pariskunta saa lapsia ennen miehen kuolemaa. Martta muuttaa Vienan rantataloon vuokralaiseksi ja elävät elämäänsä elokuvamaailman kiihkeän tempon ja oman rauhallisen elämänsä välillä. Martan myöhäiselämään ilmaantuu vähitellen Otto Virta, huvilavahti ja puuseppä ja Vienakin heilastelee vakavahkosti Matt Hallin (Halla), entisen upseerin ja nykyisen poliisin kanssa, kunnes tämä kertoo siirtyvänsä CIAhin ja avioliiton olevan niin ollen mahdoton. Viena päättää, että Jon oli hänelle se ainoa oikea ja miehet saavat Mattin jälkeen jäädä hänen elämästään. 

Kun aiemmin olemme seuranneet sivusta kulttuuripiirejä Suomessa 1800-luvulta asti, tässä osassa pääsemme osaksi amerikkalaista elokuvaglamouria. Tämä osa ei enää mielestäni tavoita sitä mietiskelyn ja tekemisen tasoa, jotka aiemmat osat tavoittivat. Kirja on toki historiallisesti kiinnostava, mutta se jää jotenkin pinnalliseksi ihmisten osalta. Silti pidin myös tämän osan pintaliidosta ja vauhdikkaastakin menosta.

Kristiina

Maalaamista, ihmissuhteita ja salaisuuksia

Sain aikani jonottaa kirjaston varauslistalla, kunnes oli vuoroni tarttua teokseen Rottien pyhimys (Anneli Kanto). Kirjan alussa Hattulan Pyhän Ristin kirkon seinät ovat olleet aikansa vain kalkitun valkoiset kiitos kuvien valinnan aiheuttamien kahnausten ja rahoitusasioiden. Nyt on kuitenkin linnanherra Åke Tott luvannut rahoituksen ja piispa sekä tuomiokapituli ovat päässeet sopimukseen maalattavista kuvista ja niiden hinnasta. Todellisuudessa kirkon maalareista ei ole tietoa, mutta kirjassa kirkkoa maalaamaan saapuvat v. 1513 mestarimaalari Andreas Pictor, mestari Martinus ja apupoika, suomen kieltä osaava Vilppu Niilonpoika. Vilppulan kirkon puolesta työtä valvovat kirkkoisäntä Klemetti, tarkka ja tunnollinen mies, sekä kirkkoherra Petrus Herckepaeus (paikkakunnalla nuorena poikana Mulli-Pekka Härkäpäänä tunnettu ison talon riehakas poika). Maalareiden tehtävänä on maalata kuvat, jotka selvittävät lukutaidottomalle kansalle raamatun tarinat ja sen, miten ihmisen tulee elämäänsä elää. Kirkkoisännän ja kirkkoherran taas tulee valvoa työtä ja sen laatua, majoittaa ja hoitaa maalareiden maalliset tarpeet ja varjella Hattulan kirkon aarretta, ristiä ja sen sisällä olevaa pyhäinjäännöksen palasta.

Työt pääsevät juuri alkuun, kun apupoika Vilppu putoaa tikkailta ja ruhjoo kätensä. Uudeksi avuksi tarjotaan jos jonkinnäköistä tomppelia, kunnes linnanherran vaimo Märta suosittelee tyttöä. kylässä asuvaa nyttemmin kuolleen tiilimestari Rutgerin ottotytärtä Pelliinaa. Tyttöä pidetään omituisena, kyläläiset karsastavat häntä ja syntyperäkin on epämääräinen. Mutta Rutger on vaalinut tytön taiteellisia taipumuksia ja opettanut hänet lukemaan, kirjoittamaan ja puhumaan kieliä, mm. ruotsia. Vaikka tyttö kirkkomaalarina tuntuu miehistä kauhistuttavalta, he päätyvät ottamaan tämän ryhmäänsä juuri taiteellisten taipumusten ja nopean oppimisen johdosta. Pelliina osoittautuukin kirjan varsinaiseksi päähenkilöksi. 

Tuntuu omituiselta ajatella, että yhden kirkon maalaamisesta keväästä syksyyn saa aihetta näin monipuoliseksi kirjaksi. Varsinkin, kun oikeista kirkkomaalareista ja maalaustyöstä on olemassa niin vähän todellista tietoa. Kirja vie kuitenkin niin syvälle maalaustekniikoihin ja kuvien tarkoitusten maailmaan, etten itsekään voinut olla kirjan puolessa välissä googlaamatta kuvia kirkon maalauksista. Lisäksi kirja on niin täynnä tuon ajan työ- ja toimintatapojen kuvausta, tekniikoita ja maalausten selityksiä ja ihmisten elämää, että se vain tempaisi mukaansa tuohon aikaan ja kuukausiin. Mukavana sivujuonena mukaan tulevat kirkkoisännän ja kirkkoherran valtataistelut, kirkkoherran yritys korostaa itseään tärkeänä uskonoppineena Upsalan miehenä, ei Mulli-Pekkana, rakkaus ja elämän realiteetit ja jopa dekkarin piirteet, kun arvokas pyhäinjäännöksen kappale katoaa. Kirjasta löytyvät niin draama, huumori kuin jännityskin. 1A-luokkaa koko kirja alusta loppuun.

Helmet lukuhaaste kohdat 1, 8, 14, 16, 18, 28, 34, 43

Aikuiset ihmiset (Marian Keyes) lupaa esittelynä muhevia paljastuksia ja hauskoja tilanteita, kun suuren irlantilaisperheen yksi jäsen saa aivotärähdyksen ja alkaa paljastamaan perheenjäsenten salaisuuksia. Niin kirja alkaakin. Perheen aikuiset ovat veljekset Johnny, Ed ja Liam Casey sekä heidän vaimonsa Jessie, Cara ja Nell. Johnny on Jessien toinen aviomies ja liikekumppani. Mukana kummittelee myös Jessien ensimmäinen aviomies ja Johnnyn paras ystävä, edesmennyt Rory, tämän vanhemmat ja sisarukset sekä pariskuntien lapset. Ed on sympaattinen persoona, joka rakastaa aidosti vaimoaan Caraa. Caralla taas on koko elämänsä ajan ollut vaikeuksia ulkoisen olemuksensa ja painonsa kanssa ja huolimatta pariskunnan rakkaudesta hän sairastaa bulimiaa, jonka kieltää itseltään ja salaa muilta. Liam taas on entinen menestysjuoksija, joka uransa jälkeen nai rikkaan naisen ja perusti perheen lapsineen. Kun eläminen vaimon rahoilla alkoi tympiä, hän erosi ja lapset jäivät vaimolle. Tavatessaan nykyisen vaimonsa, teatterilavastaja Nellin, joka elää vaatimattomasti ja melkein aina rahattomana menestyksen partaalla ja puolustaa eettisiä arvoja, Liam eläytyy naisen maailmaan ja jättää paljastamatta todellista minäänsä ennen avioliittoa. Caralla ja Edillä on myös lapsia, jotka ovat kirjassa sekoittamassa pakkaa samoin kuin Liamin entinen vaimo ja lapset. Varsin sekalainen ja runsaslukuinen seurakunta siis.

Kirja alkaakin Caran aivotärähdysten aiheuttamalla paljastuskohtauksella erään loputtomien sukukokoontumisten sarjan päivällisen aikana. Sen jälkeen siirrytään kuitenkin taaksepäin seuraamaan itse kunkin pariskunnan elämän tapahtumia ja niiden ongelmia. Miksi Jessie haluaa koko ajan esittää rikasta, menestyvää liikenaista ja pakottaa kerta toisensa jälkeen yhteen suvun jäsenet, joista osa ei voi sietää toisiaan? Miten käy Caran ja Edin, kun Cara koko ajan kipuilee ulkonäkönsä kanssa, keksii vaikka minkälaisia keinoja kiertää ihmedieettejään pakottaen Edin peliinsä ja kun bulimia lopulta paljastuu? Mitä tapahtuu Nellille, kun hän vaatimattomaan elämäntapaan tottuneena ja korkein eettisin vaatimuksin varustettuna huomaakin, ettei hänen vasta naimansa aviomies Liam ole lainkaan sellainen, kuin esitti olevansa?

Vaikka kirja oli ihan luettava ihmisten melko "tavanomaisine" ongelmineen, jotenkin se oli toisaalta hienoinen pettymyskin. Kun oletti suuria salaisuuksien paljastumisia ja hauskoja aikoja niiden parissa, paluu taaksepäin tapahtumissa ja tosiasiassa kaikkien pariskuntien omien ja yhteisten kipukohtien käsittely hiljalleen ajan kuluessa tuntuikin aivan tavalliselta ihmissuhdekertomukselta. Onhan niitä mukava ulkopuolisen tarkastella, mutta ei kirja ainakaan minulle antanut niin paljoa kuin siltä odotin. 

Helmet lukuhaaste kohdat  19, 22

 

Perhosten huone (Lucinda Riley) osoittaa jälleen Rileyn loistavan tavalla lomittaa nykyaikaa ja historiaa ja kuljettaa juonta jouhevasti niin, että koko ajan taustalla vaanii joukko salaisuuksia, jotka vähitellen paljastuvat. 

Kirjan alussa 69-vuotias Posy asuu lapsuudenkodissaan Admiral Housessa, valtavassa 29-huoneisessa talossa, jonka puutarhan Posey on rakentanut isänsä suunnitelmien mukaan ja jota hän vaalii rakkaudella ja ammattitaidolla. Posyn äiti oli ranskalainen yökerholaulajatar ja isä luontoa rakastava ja tutkiva taistelulentäjä, Admiral House oli heidän kolmen koti tytön lapsuudessa ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana. Lapsuudenmuistoissa siellä eli rakastava, ystävien ympäröimä ja loistokasta mutta samalla rauhallista elämää viettänyt perhe. Kun haavoittunut isä toipuu ja palaa sotaan, äiti lähettää Posyn isän äidin luokse maaseudulle ja lähtee itse Ranskaan. Sitten isä kuolee, äiti jää maailmalle vähin yhteydenotoin ja vaikka Posy viihtyy hyvin isoäitinsä kanssa ja saa ikäisiään ystäviä, hän kaipaa takaisin Admiral Houseen ja kokee ulkopuolisuutta ja juurettomuutta. Sama jatkuu vielä yliopistossa Posyn opiskellessa yliopistossa luonnontieteitä, kihlautuessa ja siirtyessä työelämään unelmiensa työpaikkaan. Posy purkaa kihlauksensa rakastuttuaan näyttelijäksi haluavaan Frediin ja pariskunta suunnittelee naimisiin menoa. Sitten Fred katoaa mitään selittämättä, Posy nai entisen kihlattunsa, he muuttavat takaisin Admiral Houseen ja saavat kaksi lasta, pojat Samin ja Nickin. Aviomiehen kuoltua Posy omistautuu pojilleen ja puutarhalleen. Nyt jo ikäihmisenä Posysta alkaa tuntua, että talon rapistuessa ja lasten eläessä omaa elämäänsä on aika myydä talo. Se vaan ei ole niin yksinkertaista. Pojista vanhempi Sam on mennyt naimisiin kiltin Amyn kanssa. Mies perustaa yrityksen toisensa jälkeen ja jokainen niistä kaatuu. Perheen ja lasten toimeentulo ja asioiden hoito jää yksin Amyn harteille ja Samilla on jälleen uusi yritys kiikarissa. Siihen suunnitelmaan kuuluu äidin talon osto ja sen muuttaminen asunnoiksi. Nuorempi poika Nick taas perusti Lontooseen menestyksekkään antiikkiliikkeen, koki onnettoman rakkauden, muutti Australiaan 10 vuodeksi sielläkin hyvin menestyneeksi antiikkikauppiaaksi ja palaa nyt takaisin Englantiin. Palattuaan hän rakastuu ensisilmäyksellä entiseen malliin ja vintagevaatekauppiaaseen Tammyyn, joka myös lämpenee vähitellen miehelle. Mutta samalla Tammysta tuntuu, että vakavasta seurustelusta huolimatta Nick salaa jotain. Samoihin aikoihin Posyn elämään tupsahtaa takaisin ihastuttava ja rakastettava, mutta samalla välttelevä ja salaisuuksia hautova Fred. Mukaan heitetään vielä menestyvä, komea ja sympaattinen kirjailija, joka majoittuu Admiral Houseen saadakseen kirjoittaa seuraavan kirjansa ja ystävystyy Posyn ja erityisesti Amyn ja hänen lapsiensa kanssa.

Näiden ja muutaman muunkin kirjan henkilön elämistä löytyy suuria salaisuuksia, jotka vähitellen kirjan loppua kohti paljastuvat. Jälleen kerran Rileyn loistava tarinan kehittely ja juonen kulku johtavat mutkien kautta monien salaisuuksien ilmi tulemiseen. Salaisuudet koskevat sekä poikia että isolta osin Posya ja hänen elämäänsä lapsuudesta asti. Taas minulle kävi niin, että kun aloin lukea Rileyn kirjaa, en olisi millään malttanut odottaa saadakseni selville, mitä tuleman pitää. Minä kun satun kuulumaan siihen joukkoon, joka ihailee Lucinda Rileyn kykyä kehittää kirjaansa mitä odottamattomimpia juonenkäänteitä. Toki kirjasta arvosteltavaakin voi löytää, kuten aina kauniit naiset ja komeat miehet, liiallinen syöminen ja juominen ja välillä ärsyttävä naisen avuttomuus, mutta ainakin itse sivuutin sellaisen ja nautin itse juonesta ja tunnelmasta.

Helmet lukuhaaste kohdat 37

Kristiina

Puuvilla, viulu ja kirjat

Pumpulienkeli (Susanna Alakoski) veti minua puoleensa alun perin siksi, että tämän 4 naissukupolven tarinaa kertovan kirjasarjan aloitusosa sijoittuu Pohjanmaalle ja Vaasaan. Hilda syntyy maalaistalon tyttäreksi Sorolan taloon Pohjanmaalle. Isä on lähtenyt ennen tytön syntymää Amerikkaan ja kadonnut sinne ja äiti sairastuu synnytyksen jälkeen "tuijotustautiin" ja katoaa myöhemmin kokonaan. Onneksi talossa on Sanna-täti, joka ottaa alusta lähtien äidin paikan Hildan elämässä. Samassa pihapiirissä asuvat myös äidin siskot perheineen. Hildan maalaiselämää seurataan aina rippi-ikään asti, jolloin Hilda hairahtuu, saa lapsen, ajetaan pois kotoa ja hän päätyy hieman kauemmaksi taloon toiseksi talon kahdesta piiasta. Hän ystävystyy talon toisen piian, Hellin kanssa. Yhdessä he päättävät lähteä vapaapäivän ja palkan perässä Vaasaan puuvillatehtaalle töihin. Molemmat saavat paikan ja kortteerin yhteisestä huoneesta Vaasan Palosaarelta. Alkaa raskas, elämäniän kestävä työ puuvillatehtaassa. Hilda avioituu ja saa kaksi lasta, Gretan ja Jonnin. Helli taas, isän punikkitaustan pohjalta päätyy feministiksi ja ammattiliiton esitaistelijaksi. 

Ensimmäisessä osassa käydään läpi työläisnaisen raskasta osaa. Työpäivät ovat pitkiä, mitään koulutusta ei annettu työhön eikä muutenkaan, työolosuhteet ovat surkeat, koti on hoidettava työn ohella ja rahaa on vähän käytettäväksi. Helli tuo kuvaan yrityksiä parantaa työtekijän asemaa ja työolosuhteita edes vähän. Hilda olisi itsellään aivan tyytyväinen elämäänsä ja joutuu aina välillä myöntämään Hellin väitteet ja vaateet oikeiksikin. Kirja maalaa todella loistavasti kuvan tehdastyöstä joskus niin tarkasti, että voi itse tuntea olevansa mukana päivän aikataulutetussa, virheistä sakottavassa työssä koneiden metelissä ja tehdassalin huonoissa olosuhteissa pölyineen ja rottineen. Hyvin on kuvattu myös työn seuraukset eli ennenaikaisen vanhenemisen ja fyysiset vaivat ja tapaturmat. Kotielämän vaatimattomuus ja vaateet sekä työläiskaupunginosa yleinen ilmapiiri tulevat myös hyvin esille kirjassa. Vaasalaisena oli antoisaa lukea elämästä maalla 1900-luvun alussa ja myöhemmin kaupungissa työläisoloissa ohi lama- ja pula-aikojen sekä toisen maailmansodan aika myöhempiin rauhallisiin, hieman kohentuviin oloihin asti. Seuraavaksi seikkaileva Greta ja hänen veljensä haaveilevat jo kirjan lopussa muunlaisesta elämästä kuin tehdastyöläisen raadannasta kotipaikkakunnalla.

Helmet lukuhaaste kohdat 1, 5, 6, 7, 14, 17, 26, 43

Linda Lampenius - Kesytön elämäni ei mainitse kirjan kirjoittajaa, mutta olen saanut itse käsityksen, että piilokirjoittajana on toiminut Arja Gothoni. Voin tietysti olla väärässä, koska kirja on kirjoitettu minämuodossa. Kirjassa Linda kertoo elämänsä tapahtumista lapsuudesta nykypäivään. Linda esiintyi yleisölle jo lapsesta asti pienenä lähinnä laulaen ja näytellen. Aloitettuaan viulunsoiton hän siirtyy jo nuorena Szilvayn veljesten musiikkiryhmään ja opetettavaksi ("Viuluviikarit") ja oppi siellä kovan harjoittelun ja kurinalaisuuden meiningin. Kotona perhe-elämä taas oli välillä silkkaa kaaosta. Isä oli työnarkomaani ja näyttelijä-äiti ajautui vähitellen alkoholi- ja pillerikierteisiin. Koska vanhempien mukaan kodin asioista ei puhuttu muille vaan ne hoidettiin omien seinien sisällä, Linda ajautui jo nuorena huolehtimaan kodista ja äidistä tämän ollessa pillerihuuruissa tai sairaalahoidossa. Se ja ankaran kurinalainen, kaiken liikenevän aikansa soittamiselle omistanut Linda ajautui vähitellen kovan paineen alle. Kun itsenäistyvä nuori nainen oli aikansa kokeillut juhlimista ja rempseämpää elämää, kurinalaisuus ajoi hänet myös kuntoilemaan liiallisesti, syömään vain valittuja, ruumista "myrkyttämättömiä" ruokia ja muutenkin ylläpitämään "tervettä" elämäntapaa, jossa itse asiassa jo näkyivät merkit syömishäiriöstä vakaana pidettävän, alhaisen painon kautta. Linda kertoi, kuinka hänen halunsa tuoda esiin klassista musiikkia kaikille sukupolville teki hänestä vähitellen julkkiksen ja supertähden, jonka musiikkikaari kulki Suomesta Ruotsin kautta jenkkeihin. Hänen kertomuksensa agentti- ja sopimuskommervenkeista varsinkin jenkeissä ovat välillä aika hurjia samoin kuin varsinkin suomalaisen (myös ruotsalaisen) lehdistön suhtautuminen ja kirjoittelu, kun joku omista menestyy maailmalla ("hän valehtelee, ei sittenkään sopimusta, ei mikään menestys"). Lindan seurustelukumppaneista saa varsin omituisen kuvan, useimmat heistä ovat osoittautuneet mustasukkaisiksi, omistushaluisiksi, Lindan elämästä määräämään pyrkineiksi mänteiksi. Tosin kirjasta myös ilmenee, että muutaman kerran Linda on suostunut jonkun kosintaan tietäen varsin hyvin, ettei suhteella ole tulevaisuutta ja paennut sitten tilannetta toiseen maahan töitä tekemään. Myös Peter Nygård ja hänen aiheuttamansa oikeushaaste-episodi käydään kirjassa läpi. Onneksi loppua kohti kirjasta saa sellaisen kuvan, että Lindan elämä niin häiriötilojen, työn kuin yksityispuolenkin osalta on vähitellen selkeytymässä ja rauhoittumassa.

Helmet lukuhaaste kohdat 30, 38

Kirjastosta oli pakko napata mukaan kirja Kissa joka suojeli kirjoja (Sōsuke Natsukawa), koska nimessä oli kissa ja kirja. Kirjan alussa teini-ikäinen, sosiaalisesti rajoittunut ja kömpelö mutta kirjoista pitävä Rintaro on juuri menettänyt isoisänsä. Rintaron vanhemmat ovat kuolleet hänen ollessaan vasta lapsi ja antikvariaatin omistanut isoisä on kasvattanut hänet. Isoisäkin oli rakastanut kirjoja ja hänen antikvariaatissaan ei myyty moderneja bestsellereitä tai mangakirjoja vaan maailmankirjallisuuden huippuja. Tosin ei liike paljoa tuottanutkaan mutta isoisälle ja myös Rintarolle kirjat olivat tärkeämpiä kuin raha. Nyt Rintaron on tarkoitus muuttaa muualla asuvan tätinsä luokse. Hautajaisten jälkeen Rintaro sulkeutuu entisestään, lintsaa koulusta, hoitaa antikvariaatissa loppuunmyyntiä sekä niitä askareita, joita isoisä ennen hoiti kaupassa joka päivä. Poika ajattelee, ettei hänenlaisellaan nössykällä kirjatoukalla ole ystäviä eikä kukaan välitä hänestä, vaikka hiekan vanhempi koulun atleetti ja sankari sekä kaupan asiakas Ryota pistäytyy käymässä asiakkaana ja keskustelukumppanina ja luokan tarmokas joskin suorapuheinen puheenjohtajatyttö Sayo käy tuon tuosta tuomassa hänelle reissuvihkoa ja patistamassa poikaa kouluun. 

Eräänä päivänä tapahtuu kummia: kauppaan tulee oranssi puhuva Tiikeri-kissa, joka pyytää Rintaroa mukaansa pelastamaan kirjoja. On suoritettava labyrinttitehtävä, jonka tarkoituksena on pelastaa iso määrä vangittuja kirjoja. Tästä alkaa kirjan sadunomainen mielikuvitusseikkailujen osuus. Kaiken kaikkiaan kissan ja Rintaron ja toisesta labyrintistä alkaen myös Sayon täytyy suorittaa kolme labyrinttitehtävää. Niiden aikana Tiikeri antaa Rintaron hoitaa puhumisen kirjojen omistajien kanssa. Muistaen isoisänsä sanoja kirjoista Rintaro onnistuu kaikissa kolmessa tehtävässä, jonka jälkeen kissa kiittää Rintaroa ja hyvästelee hänet. Rintaro kuitenkin ymmärtää, että auttaessaan kissaa hän auttoi myös itseään saamaan itseluottamusta ja apua. Rintaro ymmärtää myös, että on ihmisiä, jotka välittävät hänestä ja että hänellä ja kirjakaupalla on tehtävä elämässä. Tämän ymmärryksen jälkeen kissa ilmestyy yllättäen jälleen kertoen uudesta ylimääräisestä tehtävästä, jossa Rintaron tulee nyt osoittaa omaa välittämistään muista ja hänelle tärkeistä asioista.

Aluksi kirja mielikuvitusseikkailuineen saattaa tuntua hieman nuorten fiktiokirjalta, mutta sitä se ei missään nimessä ole. Kirjassa tutkiskellaan pitkälti ihmisluonnetta ja ihmisen suhdetta kirjoihin ja sitä kautta elämään. Ensimmäisessä labyrintissä tavataan ihminen, joka on lukenut valtavan määrän kirjoja vain kertaalleen ja sitten sulkenut teokset lukkojen taakse. Hän haluaa olla maailman lukenein mies ja lukea mahdollisimman monta kirjaa niihin mitenkään paneutumatta : "Miksi joku haluaisi lukea toiseen kertaan jo kerran lukemansa kirjan?". Toisessa labyrintissä tavataan mies, joka silppuaa arvokkaita kirjoja, koska nykyihminen haluaa olla lukenut mutta ei halua kahlata läpi paksuja kirjoja. Siksi hän silppuaa kokonaiset kirjat pikaluettavaksi tiivistelmiksi. Kolmannessa labyrintissä kustantaja heittelee kirjoja ulos ikkunasta kuin roskia, koska kustantajan tehtävä ei ole painaa hyviä kirjoja vaan heppoisia kirjoja, jotka tuottavat mahdollisimman paljon rahaa. Kirjan kirjoittaja Sōsuke Natsukawa on ammatiltaan lääkäri, joka kertoo uupuneensa työssään kohtaamaansa ihmisten itsekkyyteen ja omahyväisyyteen. Siksi hän kirjoittaa kirjoja siitä, miten ihmiset voisivat kohdella toisiaan paremmin. Tämä kirja ei ole paksu eikä raskaslukuinen, mutta antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 7, 16, 20, 28, 31, 37, 43

Kristiina