Olin katsomassa esitystä Martta-porukkamme kanssa. Ennen esitystä meillä oli aikaa viettää hetki porukoissa aulassa ennen ovien avaamista.
Odottaessa löytyi myös hyödyllistä tietoa. West Side Storyn päärooleissa on nimittäin kaksoismiehitys eli eri iltoina esityksen voi nähdä eri pääosamiehityksellä. Tämän kerran pääesiintyjien nimet löytyivät toisen kerroksen aulasta.
Vielä paikkamme löydettyämme pystyin kuvaamaan näyttämön ja esityksen logon.
Tämän jälkeen tulikin sitten esityksen seuraamisen vuoro ilman kameraa. Itse esitys on nuorisomusikaali, joka sisältää paljon laulua ja tanssia, melkeinpä akrobatiaa. Vielä tänä päivänäkin ajankohtainen näytelmä käsittelee köyhyyttä ja elämän huonoja lähtökohtia, nuorten jengiytymistä, eri etnisten ryhmien välistä toistensa kyräilyä ja tilanhallintaa sekä Yhdysvalloissa 1950-luvun lopulla vallinnutta (ja vieläkin vallitsevaa) rasismia. Näitä asioita kuvastaa kahden pienen kadun hallinnasta kilpailevan jengin, valkoisten Sharksien ja latino-Jetsien keskinäinen torailu ja toisaalta paikallisen virkavallan edustajien käytös. Kaiken tämän keskellä entinen Sharksien perustajajäsen Tony, nykyisin jengistä eroon haluava ja työtä tekevä nuori mies sekä Jetsien pomon pikkusisar Maria rakastuvat toisiinsa. Musikaalissa kuullaan aikanaan alkuperäiseen teokseen sävellettyjä tunnettuja lauluja kuten America, Maria, Tonight ja Somewhere, suomeksi sanoitettuna tietysti. Myös musikaalissa soittava 12-henkinen orkesteri johtajanaan Sauli Perälä tekevät erinomaista työtä.
Esitys kesti taukoineen 2 h 50 min. Eniten koko iltana hiersi väliajalla koettu naisten vessan jono. Miehet kävelivät rauhassa vessa ja pian sieltä ulos, naiset jonottivat vielä tauon viime minuuteilla vessasta käytävään yltäneessä jonossa. Kyllä sai juosta raput ylös aika rivakasti, että ehti takaisin paikalle ennen näytöksen jatkumista.
Vajaan tunnin toisen näytöksen jälkeen olivatkin vuorossa loppukumarrukset.
Kristiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti on tervetullut :)