Tikanojan Taidekodissa kylässä

Vaasan Martoilla oli torstaina opastettu kiertokäynti Tikanojan Taidekodissa ja minun oli pakko ängetä mukaan. Taidekodin toisessa kerroksessa on yleensä vierailevan taiteilijan näyttely ja tällä kertaa siellä oli esillä Erika Adamsonin näyttely, jonka teemana on Nostalgia. Adamson maalaa työnsä öljyvärillä alumiinilevylle. Hitaan ja pikkutarkan rajausvaiheen jälkeen taiteilija "maalaa" työnsä käyttäen usein työvälineinä kangasrättiä, kättään tai vaikkapa vanhaa pankkikorttia, silloin tällöin myös pensseliä. 

 

 

Useissa tauluissaan Adamson on hakenut työhönsä nostalgian kaipuuta mutta samaan aikaan niistä löytää vihjeitä nykyisyydestä.

Entisaikaa kuvastavia töitään Adamson on maalannut usein myös kotiseutumuseoissa, joissa hänen töitään on ollut esillä. Niinpä tämänkertaisessa näyttelyssä on esillä paitsi aiempia töitä muualta myös paikan päällä miljööstä tai Tikanojan perheenjäsenistä tehtyjä maalauksia.

 

Myös tietynlainen valokuvamainen tila tai TV-sarjat saattavat toimia Adamsonin inspiraationa.

Koska moni maalauksista oli maalattu eri kotiseutumuseoissa, ne oli myös täällä sijoiteltu niin, että aihe vastasi usein hyvin paikkaa tai huonetta, johon se oli ripustettu. Adamsonin tekniikka eli työn tekeminen alumiinilevylle ja maalipinnan työstäminen mahdollisti alumiinin kiillon ja kirkkauden hyväksikäytön työssä niin, että se elävöitti osaltaan työtä.

Ensimmäinen eli sisääntulokerros taas on varattu museon oman kokoelman taideteoksille. Tällä kertaa sinne oli koostettu ranskalaisen taiteen kokoelma nimellä Vers la lumière. Seiniltä löytyy kokoelma merkittävien ranskalaistaiteilijoiden teoksia sekä muita ranskalaiseen taiteeseen oleellisesti liittyviä teoksia, joita Frithjof Tikanoja aikanaan hankki itselleen.

 

 

Maailmankuulujen taiteilijoiden teoksia edustavat tällä hetkellä seinällä Matisse ja Degas.

Ranskalaistaiteen tyylisten teosten joukossa on esillä myös usein Ranskassa työskennelleiden Tikanojan langon Eemu Myntin ja tämän vaimon Eva Bremerin töitä.

Esillä Tikanojan kokoelmista olivat myös mm. Jean-Louis Forainin melkein pilakuvamainen Oikeudenkäynti, grafiikkaa Louis Legrandilta, Francisco Boresin jo kubismia lähentelevä Alaston ja Claude-Joseph Vernetin maisemamaalauksia.

Huomaan, että aina käydessäni Tikanojan taidekodissa olen ottanut kuvan upeasta 1. kerroksen kirjastohuoneesta. Siellä on esillä myös leimasin, jolla Frithjof Tikanoja aikanaan merkitsi kokoelmiensa esineet.

Kristiina

Aurinko paistaa mut kärpiäiset ei surise

Mä kuulkaa äkkäsin yks päivä, kun menin mamin perässä parvekkeelle, ettei siellä enää ollukaan sitä valkosta märkää. Sen sijaan mä kuulin paistien metelöivän (en kyllä nähnyt niitä) ja huomasin, että aurinko paisto. Piti heti käydä kattomassa, että oliks mami kevätputsannu mun aurinkotasanteen. Olihan se ja niin otin tän vuoden ekat soolikset. En mä ollu kyllä kun hetken, mut pääsin kevään makuun. Sitä paitsi ei nyt vielä oo ihan oikee kevät, kun ei pörränny yhtään kärpiäistä tai muuta lentäjää ympärillä. Yhen löysin kuolleena partsin lattialta, mutten sitäkään kerenny kauaa tarkastelemaan ennen kun mami viskas sen pois.

 

Mulla on aika hassu palvelija jota nimitän mamiksi. Se väitää puhuvansa mun kanssa kissaa. Tosin mä en ymmärrä hölkäsen pöläystä sen puheesta. Kyllä se jutustelee samalla taajuudella mun kanssa ja käyttäen samoja sanoja kun minä, mutta ei ne kyllä useinkaan tuu ulos sen suusta asiallisessa tarkoituksessa. Kun mä kerron sille aivan oikeilla kissan sanoilla mitä on tapahtunut tai mitä haluan, se saattaa vastata ilmoittamalla olevansa nälkäinen tai haluavansa itse jotain. Kun kerron olevani tyytyväinen, se väittää mun inttävän itseään vastaan. Niinpä olen todennut, että se ei tosiasiassa ymmärrä mitä mä sille sanon. Mutta ei mulla oo mitään sitä vastaan, ettei olla koko ajan hiljaa vaan jutustellaan sitten keskenään mitä sattuun. Välillä mä vastailen sille vaan ihan äänten päästämisen ilosta ilman sen kummempaa tarkoitusta. Kun se kerran ei kestä hiljaisuutta, niin päästellään sitten sen iloksi ääntä aina sillon tällön. Saanpahan nauraa sisäänpäin, kun komentelen sitä ja se katsoo velvollisuudekseen vastailla hölmöjä. Joskus taas mami alkaa jutella minulle ja vastailen sitten teoilla tai joskus äänelläkin.

Mä odottelen jo sitä aikaa, jota mami sanoo päästäiseksi (tai jotain sinne päin). Se aika tarkottaa, että mami kylvää purkkiin vihreää ruohoa, jonka se antaa sitten mulle syötäväksi. Onneksi se ei oo pihi ruohon kanssa ja mulle riittää siitä viljelmästä vihreätä pitkälle syksyyn. Vois sitä päästäisvihreää kylvää talveksikin mun mielestä. Mut mami sanoo, että sillä on vaan kesäviherpeukalo ja kaikki ruoho ja yrtit kuihtuu sen hoidossa sisällä. Viime kesänä mä sain aina käydä parvekkeella haukkaamassa vihreet kun halusin. Haukkasin mä välillä niitä maminkin vihreitä, ei se aina siitä tykänny ja ne haisikin niin voimakkaasti. Mami sano niitä yrteiksi erotuksena mun omaan ruohoon.

ukko

Maataloustuottajan ja kaupunkilaisostajan ahdinko

En voi olla pohdiskelematta ruokaa ja suomalaisen ruoan alkutuottajien ahdinkoa omasta pienestä kaupunkilaisnäkökulmastani. Viljelijöiden ja lihantuottajien ahdinko on tämän päivän todellisuutta. Koko ajan nousevat energian, lannoitteiden ja rehun hinnat menopuolella ja pitkäaikaiset sopimukset, jotka solmitaan jo kauan ennen "satokautta" sen hetkisillä hinnoilla tulopuolella eivät ole tasapainossa keskenään. Tilannetta eivät suinkaan helpota Suomen kaupunkilaiset viherpiipertäjät, jotka vaativat ilmastotekoja energian hinnan kustannuksella ja lihantuotannon vähentämistä suomalaisen syöjän ja lihantuottajan kustannuksella. Myös maanviljelijän, koska ison osan heidän lannoitteistaan tuottavat lihantuottajat naapurissa. Vielä kurjemmaksi tilanteen tekee Suomessa elintarvikekaupan rakenne. Meillä on vain 2 kotimaista keskusliikettä, jotka vastaavat suurimmasta osasta elintarvikkeiden myyntiä ja siten saavat lainsäätäjien puuttumatta ottaa itselleen suuren osan voitosta ja toisaalla kiristää teollisuutta ja tuottajia heille epäedullisiin sopimuksiin.

Minusta oli huvittavaa lukea lehdestä esimerkiksi S-ryhmän johtajan lausuntoa siitä, ettei ketjun liiketoiminta ole kovin tuottavaa. Perusteena oli, että vaikka kauppa tuotti hyvin niin korona-aikana majoitus- ja ravintolatoiminta tuotti persnettoa ja koko ketjun voitto pieneni. Onko suomalaisen ruoan ostajan tai tuottajan asia maksaa pussistaan elintarvikekaupan ulkopuolisen liiketoiminnan tappiot? Nämä osa-alueet tulisi liiketoiminnassa erottaa päivittäistavarakaupasta ja tarkastella vain päivittäistavarakauppaa omana osa-alueenaan, jonka kaupan ketjuille jäävää voitto-osuutta pitäisi säädellä. 

En myöskään hyväksy sitä, että valtiota vaaditaan tukemaan ja valtio tukee jatkuvasti enenevässä määrin maataloustuottajia. Ei tuki eivätkä vakuudet voi olla pysyvä ratkaisu ahdinkoon, pitäisi löytää ratkaisu, jossa kuluttajan maksamasta hinnasta huomattavasti nykyistä isompi osuus ohjautuisi alkutuottajille. Vaikka lakisääteisesti, jos se ei muuten onnistu. Joku oli laskenut, että maataloustulon pitäisi kasvaa 50 senttiä jokaista suomalaista kohti/päivä. Jos ruoan hinta kohoaisikin vain sen summan mutta kun sille 50 sentille lasketaan päälle vielä teollisuuden ja kaupan voitot, niin aika paljon pitäisi rokottaa loppukäyttäjää ennen kuin maatalous kannattaisi. Joten nykymenoon tarvittaisiin selkeä ohjattu muutos.

Yhdeksi ratkaisuksi ongelmaan on ehdotettu, että kaupan asiakkaiden pitäisi ostaa yhä enemmän kotimaisia tuotteita ja vieläpä sellaisia, jotka on valmistanut suomalainen elintarviketeollisuus omalla nimellään. Olisi vähennettävä ulkolaisten tuotteiden ja kaupan omien merkkien ostoa. Nykyhetkellä tämä ehdotus taas on ainakin pienituloisten kohdalla täysin NoNo.  Tällä hetkellä lasketaan, että asumiskulut ja ruoka vievät pienituloiselta noin puolet tuloista. Jos taas katsomme työttömiä tai sairaspäivärahalla eläviä, nämä kulut vievät heidän tuloistaan 90-95%. Jos eläkeläisen menoihin lasketaan asuminen, ruoka ja lääkkeet, liikutaan suunnilleen samoissa prosenttimäärissä. Kun asuminen kallistuu koko ajan kiitos energian hinnan, niin ravintoon jäävän rahan osuus pienenee. Kun menopuolelle otetaan pieni- ja keskituloisilla myös liikkuminen, sekin koko ajan kallistuva, niin siellä samoin ruokaan jäävän rahan osuus pienenee.  Näin ollen se yhtälö, että kuluttaja käyttäisi enemmän rahaa ruokaan ostamalla kotimaista samaan aikaan kun tulot eivät nouse on tuhoon tuomittu. 

Koska en ole päättäjä enkä ekonomisti, en pysty keksimään keinoja, joilla ruokaan käytetystä rahasta siirtyisi nykyistä isompi osa sen alkutuottajille. REKOt ja vastaavat ovat hyttysen pieraus kokonaiskuvassa. Eivätkä kaikki kaupunkilaiset voi ostaa kaikkea Suomessa tuotettua elintarviketuotantoa suoraan tuottajalta, siksihän vähittäiskauppa-ala on syntynyt. Olen erittäin huolestunut suomalaisen maataloustuottajan ja suomalaisen ruoan puolesta sekä ihmisten että omavaraisuuden/huoltovarmuuden puolesta. Mutta omasta asiakkaan näkökulmasta minulta on aika turha anoa apua, kun raha ei tahdo nytkään riittää ja tätä menoa tulevaisuudessa vielä vähemmän. On aina hyvä huudella että tehkää nyt joku jotain esittämättä mitään ratkaisuja, mutta tällä kertaa on pakko tehdä niin. Sen jonkun on myös hyvä muistaa, että jatkuva tukeminen ei ole rakentava ratkaisu vaan on pyrittävä omillaan toimeen tulevaan maataloustuotantoon. Jotenkin.

Kristiina

Makea - Sweet

 

Suut makiaksi Suomen kansa!

- Marja Tyrni

 

Lisää kuvia aiheesta täällä:

Perunaa ja jauhelihaa

Tällä kertaa ajattelin laitella ruokani aivan arkisista raaka-aineista. Tosin sekaan lipsahti hieman mangoa, koska jääkaapissa sattui olemaan avattu purkki mangososetta. Tuorekin mango olisi ollut OK, sillä mango on nyt sesongissa. Pääruokani ei tarvinnut edes kastiketta kiitos mehevien perunoiden ja pihvien täytteen.

 

Tiedättehän sen pizzerioissa yleensä tarjottavan kaalisalaatin? Matkin sitä omassa salaatissani.

 

 

Punakaalisalaatti

n. 500 g punakaalia

1 suippopaprika

Kastike:

0,75 dl punaviinietikkaa

3 rkl öljyä

0,75 tl suolaa

0,75 tl mustapippuria

1,5 tl meiramia (tai basilikaa, oreganoa jne)

1,5 rkl sokeria

 

Mittaa kaikki kastikeaineet kannelliseen purkiin, ravista sekaisin ja anna maustua salaatin kokoamisen ajan.

Poista kaalista uloimmat lehdet ja leikkaa se ohuiksi suikaleiksi juustohöylällä tai veitsellä. Älä käytä salaattiin kovaa kantaa.

Pese paprika, poista siemenet ja suikaloi sek.

Sekoita kulhossa kaalit ja paprikasuikaleet. Lisää kastike ja sekoita hyvin. Anna maustua muutama tunti jääkaapissa.

 

En ollut pitkään aikaan tehnyt Smälannin perunoita ja nyt ne tuntuivat sopivilta jauhelihapihvieni kanssa, koska silloin en tarvitsisi kastiketta.

 

Smålannin perunat

750 g yleis- tai kiinteitä perunoita

1 - 1,5 sipulia

öljyä

4 dl ruokakermaa

(maitoa)

0,5-1 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

ruohosipulia, persiljaa

 

Pese ja kuori perunat, kuutioi ne. Silppua sipuli.

Lämmitä öljy paistokasarissa ja kuullota perunakuutioita ja sipulia siinä n. 5 min.

Lisää kerma ja hauduta seosta hiljalleen pulppuillen n. 20 min, kunnes perunat ovat kypsiä. Paistoksen pitää olla "kosteaa", joten lisää loppuvaiheessa tarvittaessa maito, jos seos tuntuu liian kuivalta. 

Mausta kypsä seos suolalla ja mustapippurilla ja lisää sekaan reilusti ruohosipulia ja persiljaa.

 

Jauhelihapihvien täytteenä voi käyttää pelkkää tuorejuusto-sienimuhennosta tai siihen voi lisätä esim. kinkkua. Itse koostin täytteeni pakastimen ja jääkaapin sisällöllä ja mielestäni osuin aika nappiin. Sain aikaiseksi seoksistani 7 jauhelihapihviä.

Täytetyt jauhelihapihvit

200 g kermaviiliä

1 ps sipulikeittoaineksia

0,5 dl korppujauhoja 

1 tl salviaa

1 kananmuna

500 g naudan tai nauta-sikajauhelihaa

Täyte:

1 dl pakastettuja kanttarelleja

100 g mustapippurituorejuustoa

40 g aurinkokuivattuja tomaatteja

(3 siivua meetvurstia)

 

Sekoita kulhossa kermaviili, sipulikeittoainekset ja korppujauhot. Anna turvota n 30 min.

Lisää kulhoon muna ja salvia ja sekoita. Lisää lopuksi jauheliha ja sekoita taikina käsin hyvin sekaisin. Anna maustua hetki jääkaapissa.

Tee täyte. Silppua sienet. Kuutioi tomaatit ja jos käytät, meetvurstisiivut. Sekoita erillisessä kulhossa sienet, tomaatit, meetvursti ja käsin murustettu tuorejuusto massaksi.

Muotoile jauhelihasta kostuteuin käsin ohut jauhelihapihvi laivinpaperilla peitetyn uunipellin päälle. Lisää pihville kukkurateelusikallinen täytettä. Muotoile toinen samankokoinen ohut pihvi, laita edellisen päälle ja sulje saumat hyvin. Toista kunnes kaikki jauheliha- ja täytemassa on käytetty.

Paista pihvit 200 ºC uunin alakeskitasolla n. 20 min, kunnes pihvien pinta on saanut kauniin värin (voit käyttää viimeisen 5 min aikana uunin ylägrillivastusta).

Jälkiruoan idea syntyi, kun huomasin jääkaapissa purkin mangososetta, josta olin aiemmin käyttänyt teelusikallisen pari. Loppu oli aika käyttää pois.

Mango-valkosuklaamousse

2 kananmunaa

125 g valkosuklaata

100 g mangososetta

2 rkl hunajaa

0,5 dl mantelirouhetta 

Koristeluun:

mantelirouhetta tai mangokuutioita.

Erottele kananmunien valkuaiset ja keltuaiset eri astioihin. Paahda mantelirouhe kevyesti.

Paloittele valkosuklaa ja sulata se vesihauteessa tai mikrossa. Jäähdytä hieman, jos suklaa on kovin kuumaa.

Riko keltuaisten rakenne ja vatkaa ne suklaan joukkoon hyvin sekaisin. Lisää joukkoon mangosose ja hunaja ja vatkaa seos tasaiseksi. Lisää joukkoon mantelirouhe.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja kääntele vaahto muun seoksen joukkoon esim. nuolijalla.

Annostele mousse 4 pieneen tai 1 isoon tarjoiluastiaan ja anna jähmettyä peitettynä jääkaapissa vähintään 2 h. Koristele ennen tarjoilua.

Katselin taas telkkarista leivontaohjelmaa ja siinä tehtiin mazarinleivoksia. Mieleni rupesi tekemään kakkua samalla idealla. Löysin netistä mazarinkakun, johon oli käytetty mesiangervoa (tuoretta). Koska minulla oli kaapissa kuivattua mesiangervoa, päätin käyttää sitä. Tarkoitus oli laittaa kakkua vuokaan kootessa väliin hillokerros, mutta Hanna Hajamieli iski ja hillokerros unohtui. Harmi.

Manteli-mesiangervokakku

150 g voita tai leivontamargariinia

250 g mantelimassaa

0,75 dl kermaa

1 kananmuna

1 dl kuivattuna mesiangervon kukkia

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Koristeluun:

tomusokeria, appelsiinia sokeriliemessä

 

Rasvaa ja korppujauhota Ø20 cm vuoka.  

Kuutioi kulhoon rasva ja paloiksi revitty mantelimassa. Vatkaa sekaisin. Lisää muna ja kerma ja vatkaa massa tasaiseksi.

Sekoita erillisessä astiassa jauhot, leivinjauhe ja kuivattu mesiangervo. Sekoita kuivat aineet sekaisin muiden aineiden joukkoon.

Levitä kakkutaikina vuokaan ja paista kakku 175 ºC uunin alakeskitasolla n. 35 min, kunnes koitettaessa tikulla siihen ei tartu taikinaa.

Anna kakun jäähtyä vuoassa ennen siitä irrottamista. Koristele tomusokerilla ja sokeroiduilla appelsiiniviipaleilla.

Alkuperäinen resepti: https://www.jotainmaukasta.fi/2015/07/24/mesiangervo-mazariinikakku/

Olen viime aikoina syönyt niin paljon makeata ja sokeria, että yritän vähentää jälkiruokien ja makeiden leivonnaisten määrää. Siksi niiden reseptit saattavat hieman harveta jatkossa

Kristiina