Vanhuus ei tule yksin

Sanotaan, että vanhuus ei tule yksin. Pitää toisaalta paikkansa, toisaalta ei. Huomasin n. 1,5 vuotta sitten, että käydessäni reippailla kävelylenkeillä pohkeeni alkoivat kiristää. Luulin vaivan johtuvan vain huonoista lenkkareista, mutta se jatkuikin talvikenkiin siirryttäessä. Koska olen huono tilaamaan mitään lääkäriaikoja, sain aikaiseksi tarttua puhelimeen vasta tänä keväänä. Ensin jouduin fysioterapeutin tarkastettavaksi. Tämä totesi, että vaiva ei johdu kävelystäni tai lihaksistani vaan tuntuu enemmän verisuonivaivalta ja käski lääkärin pakeille. Sinne sain jonotuksen jälkeen ajan nyt syksyllä. Hän tutki, lähetti verikokeisiin ja EKGhen. Niille oli kyllä tilausta, sillä edelliset oli otettu yli 10 vuotta sitten, kun olin vielä 10 kiloa kevyempi. Lisäksi sain kotitehtävänä verenpaineeni mittailun ja kirjaamisen, se kun tuntui siinä vastaanotolla hieman korkealla. Mukaan tuli myös lomake alkoholinkäyttötavoista kertomiseen ja tietysti ilmoitus, että koska vaiva tuntuu verisuoniperäiseltä, tupakointi on ehdottomasti lopetettava.

Ennen kuin jatkan sairaskertomustani, todistan tässä välissä, että vanhuus tulee myös yksin. Nimittäin, kun on elänyt yli kuusikymppiseksi ainoana lääkityksenä kalkkitabletit. Sitten käsketään lopettamaan se vähäkin tupakointi (nykyisin keskimäärin 6 sätkää/päivä) ja todennäköisesti suositellaan myös luopumaan alkoholista kokonaan, niin kyllä tulee yksinäinen olo. Mitä iloa on elää vanhaksi, jos loppuelämä tarkoittaa kaikista paheista luopumista. Ei ole kivaa ja aika tylsää. Näin ajattelin siinä vaiheessa.

Nyt jatketaan sairaskertomusta. Mittailin verenpaineet ja kävin kokeissa. En tosin ollut kovin huolissani, koska aiemmin verenpaineeni on aina ollut kallistunut pikemminkin liian alhaisen puolelle ja kolesteroli- ja sokeriarvot ovat olleet hyvät. Sitten sain tulokset kotiin. Sain verenpainelääkereseptin ja ruokavalio-ohjeet, koska minulla oli ainakin väliaikaisesti hyperkolesterolemia eli korkea kolesteroli. Nyt pitäisi luopua rasvaisista leikkeleistä, lihoista ja maitotuotteista ja ottaa tilalle vähärasvaiset. Siis myös kermaisista jälkiruoista pitää luopua (nyt ottaa koville). Lisäksi ruokien hinta kohoaa koko ajan, mutta tulot eivät juurikaan ja ne vähärasvaiset, sydänystävälliset tuotteet maksavat usein moninkertaisesti verrattuna tavallisiin tuotteisiin. Itse olen sitä mieltä, etten tarvitsisi verenpaine- tai kolesterolilääkkeitä vaan laihdutuslääkkeitä. Kas kun yli 60-vuotiaana sitä kertynyttä 10 kilon lisäpainoa ei saakaan enää pois niillä ruokavalion pikku korjauksilla ja lisäliikunnalla. Normaalilaihdutus vaatisi huomattavasti järeämmät konstit. Ensimmäiseksi pitäisi kai luopua jälkiruoista, kakuista ja makeisista. Eli kaikesta, mistä eniten pidän.

Miten tässä näin kävi? Olen ikäni saanut syödä makeata melkein niin paljon kuin haluan, kermoja ja leivonnaisia ei ole tarvinnut arastella ja olen saanut kaikin puolin nauttia elämän kaikista paheista. Nyt minun pitäisi alkaa elää rasvattomilla tuotteilla, salaatilla ja kevyillä aterioilla. Herkuttelu, tupakka ja alkoholi pois ja pillerit tilalle. Nyt tulee kaksijakoinen osa tästä asiasta. Toisaalta pitää syödä vähemmän ja terveellisemmin. Eli jos jättää kaiken paheellisen syömisen, tupakoinnin ja alkoholin, niin rahaa säästyy ostaa ne pillerit. Toisaalta taas, jos vähärasvaisen ruoan (kuten muunkin ruoan), tuontihedelmien ja marjatuotteiden hinta nousee tätä vauhtia, ei ole niiden ostamisen jälkeen rahaa niihin pillereihin. No, jos sähkön hintakin jatkaa nousuaan niin että ei taas toisaalta ole enää varaa hehkuttaa kovin usein uunia eli leipominen saa jäädä vähemmälle. Ei siitä kyllä sähköä säästämällä jää enempää rahaa pillereihin, mutta ehkä kolesteroliarvot kiittävät. Ja painokin laskee.

Kyllä on edessä ankea elämän ehtoo. Toisaalta en tunne itseäni yhtään erilaisemmaksi kuin ennen lääkärin viestiä. Aloitin juuri uuden ammatin opiskelun juuri eikä eläkkeelle ole kiirettä. Katsoin myös joutessani, että sinä vuonna, kun synnyin, elinikäodotteeni oli 73 vuotta 6 kuukautta. Eli jos jaksan kitkutella vielä reilun 10 vuotta, olen saavuttanut tavoitteeni. Toivottavasti minun ei siihen mennessä tarvitse luopua ihan kaikista paheistani. Jos pitää, niin minusta tulee kiukkuinen, tyytymätön pieni akanpahanen. Mutta paheeton. Ja laiha/pilleritön, toivottavasti.

Kristiina

Jotain mitä valmistin - Something I've made

 

And may I say, not in a shy way 

I did it my way

- I did it my way, lyrics Paul Anka

 

Lisää kuvia aiheesta täällä:

Herkuttelua ja leipomistalkoot

Olen aikeissa matkustaa taas ennen joulua äitini luokse Vantaalle ja tarkoitus on taas viedä mukana sinne yhtä ja toista. Siksi aloitin valmistelut pitämällä viime viikonloppuna leivontatalkoot. Tuli leivottua kaalipiirakka, sieni-pekonipiirakka, rosollipiirakka ja lohipiirakka.

 

Lähiaikoina on tullut tehtyä joitakin puuroiksi nimitettyjä ruokia. Vaikka tein molemmat puuroiksi, minusta ne olivat niin hyviä, että kävisivät aivan hyvin jälkiruoiksi tai välipaloiksi.

Suklaa-kirsikkatuorepuuro 3 annosta

1 tlk (400 ml) kookosmaitoa

1 prk (130/70 g) säilykekirsikoita

1 banaani

4 rkl kaakaojauhetta

1 dl kaurahiutaleita

2 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Ota kookosmaitopurkin päältä hieman alle puolen purkin verran kovaa valkoista osaa talteen vaahdotusta varten. Sekoita loput purkin ainekset (kova valkoinen aines + neste) sekaisin ja kaada kannelliseen lasipurkkiin.

Lisää lasipurkkiin myös säilykekirsikkapurkin neste. Ota muutama kirsikka talteen koristelua varten. Kaada loput kulhoon. Lisää kulhoon myös paloiteltu banaani. Soseuta kirsikat ja banaani sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kaakaojauhe ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos lasipurkkiin nesteiden sekaan ja sekoita. Lisää purkkiin lopuksi kaurahiutaleet ja sekoita kaikki ainekset sekaisin hyvin. Laita puuro jääkaappiin turpoamaan yön yli.

Vatkaa erilleen otettu kova valkoinen osa vaahdoksi sähkövatkaimella. Mausta vaahto sokerilla ja vaniljasokerilla. Annostele lautaselle puuro ja päälle kookosvaahtoa. Koristele säilykekirsikoilla.

 

Persimonvispipuuro

4 persimonia

1 l vettä

0,5 dl appelsiinimehua

0,5 dl sokeria

0,5 tl jauhettua inkivääriä

0,8-1 dl mannasuurimoita

1 tl vaniljasokeria

 

Pese persimonit hyvin ja poista kannat. Leikkaa jokainen persimoni 4 osaan.

Kiehauta vesi+appelsiinimehu. Lisää kattilaan persimoninpalat, sokeri ja inkivääri. Anna kiehua hiljalleen 10-15 min.

Nosta kattila liedeltä ja soseuta persimonit sauvasekoittimella. Nosta kattila takaisin liedelle.

Kun seos kiehahtaa, lisää joukkoon mannasuurimot pienissä erissä koko ajan sekoittaen. Kun koko seos kiehahtaa (muista sekoittaa ahkeraan), sammuta liesi ja anna puuron hautua kannen alla 10 min välillä kunnolla sekoittaen.

Kaada kuuma puuro kulhoon ja sekoita joukkoon vaniljasokeri. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Vatkaa jäähtynyt puuro kylmäksi ja kuohkeaksi sähkövatkaimella. Koristele annos vaikkapa persimonilla, kerma- tai kookosvaahdolla tai mantelirouheella. 

Aina tulee tehtyä myös jotain tukevampaa ruokaa. Tällä kertaa käytössä oli paketti siskonmakkaraa.

Siskonmakkarastroganoff

öljyä

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

0,5-1 mieto chili

1 mauste- tai suolakurkku

500 g siskonmakkaraa

3 rkl vehnäjauhoja

5-6 dl vettä

0,5 lihaliemikuutiota

70 g tomaattisosetta

1 rkl sinappia

mustapippuria

150 g crème fraîchea tai smetanaa

Silppua sipuli. Murskaa valkosipulin kynsi. Viipaloi chili. Kuutioi kurkku.

Lämmitä öljy paistokasarissa ja lisää sipulisilppu. Kuullota keskilämmöllä 6-7 min. Lisää pannulle valkosipuli, chilit ja kurkkukuutiot. Jatka kuullottamista vielä 3-4 min. Siirrä seos lautaselle odottamaan.

Lisää kasariin tarvittaessa tilkka öljyä ja puristele siskonmakkaran sisus paloiksi kasariin. Odota, kunnes neste haihtuu ja paista makkarapalleroihin kauniin ruskea pinta. Lisää loppuvaiheessa sekaan jauhot ja odota, kunnes myös ne saavat hieman väriä.

Lisää pannulle vesi useammassa erässä ja sekoita välillä vispilällä paakut tasaiseksi. Kun kaikki vesi on lisätty, laita joukkoon lihaliemikuutio ja sipuliseos. Mausta kastike tomaattisoseella, sinapilla ja mustapippurilla. Anna kiehua n. 5 min.

Siirrä kastike pois hellalta ja lisää joukkoon hapankermatuote. Sekoita tasaiseksi, voit halutessasi hieman lämmittää, mutta älä enää kiehauta.

 

Tiesin, että Valiolla on valikoimissa Irish Cream-rahkaa, mutten ollut aiemmin käyttänyt sitä. Nyt oli korkea aika kokeilla, olihan kyseessä lempiliköörini.

Irish cream trifle

Suklaakakkua tai -keksejä

2 dl kuohukermaa

100 g tummaa suklaata

2 prk (á 200 g) Irish Cream-rahkaa

Päälle:

pikakahvijauhetta, raastettua suklaata tai mantelirouhetta

 

Pilko suklaa kattilaan ja lisää mukaan n. 0,5 dl kermaa. Lämmitä seosta, kunnes suklaa on sulanut. Jäähdytä n. kädenlämpöiseksi.

Vatkaa loppu kerma löysäksi vaahdoksi. Sekoita jäähtynyt suklaaseos kermavaahdon sekaan tasaiseksi.

Annostele tarjoiluastian pohjalle suklaakakun tai keksien palasian. Nosta päälle suklaa-kermavaahtoa ja lopuksi Irish Cream-rahkaa. Koristele annos.

Alkuperäinen resepti: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/irish-cream--trifle

 

Mainitsin tämän kirjoituksen alussa piirakkatalkooni. Muiden leipomieni piirakoiden reseptit olen julkaissut aiemmin, mutta sienipiirakka oli uusi kokeilu. Koska tein kaksi koko pellin piirakkaa, niiden pohjiin käytin valmista taikinaa.

Suppilovahvero-pekonipiirakka pellillinen

Pohja:

1 pkt (600 g) iso lehtitaikinalevy Myllyn Paras

Täyte:

6-7 dl pakastettuja suppilovahveroita

2 pkt (280 g) pekonia

2 sipulia

4 kananmunaa

2 dl juustokermaa

2 dl ruokakermaa

0,5 dl ruohosipulisilppua

0,5 tl mustapippuria

150 g emmental-mozzarella juustoraastetta

Sulata lehtitaikina pakkauksen ohjeen mukaan (anna sulaa n. 2 h). Kauli se leivinpaperin päällä hieman 

leivinpeltiä isommaksi, jotta piirakkaan muodostuu myös reunat. Nosta pohja leivinpellille.

Sulata sienet ja leikkaa niitä tarvittaessa hieman pienemmiksi. Siivuta pekoni. Silppua sipulit.

Paista sieniä hetki kuivalla pannulla, jos niissä on paljon nestettä. Kaada sienet sekoituskulhoon.

Nosta pekonisiivut haalealle pannulle, nosta pannu levylle ja paista pekonit rapeiksi. Nostele paistuneet pekonipalat reikäkauhalla sekoituskulhoon.

Lisää sipulisilppu kuullottumaan pekoninrasvaan. Kuullota keskilämmöllä (3-4) n. 10 min. Laita myös kuullottuneet sipulit sekoituskulhoon. Sekoita kaikki kulhon ainekset hyvin sekaisin. Levitä seos taikinapohjan päälle.

Sekoita keskenään munat, kermat, ruohosipuli ja mustapippuri rikkoen munien rakenteen. Kaada seos piirakan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele halutessasi päälle juustoraastetta.

Paista piirakka 200 ºC uunin alakeskitasolla n. 45 min.

 

 

Kristiina

Kirjarakkautta Skotlannissa

Huomasin netissä jotain kirjasarjasta kirjailijalta (Jenny Colgan), josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Tutustuttuani kirjailijaan selvisi, että häneltä on julkaistu kahta kirjasarjaa, josta toisen kaikki kirjat sain käsiini heti.

 

Sarjan Kirjakauppa Skotlannissa aloittaa teos Uusia lukuja ja onnellisia loppuja.  Nina Redmond on 29-vuotias ujo birminghamilaisnainen, jolla on hänen mielestään ihannetyöpaikka kaupungin sivukirjastossa. Nina on nimittäin lapsesta asti rakastanut kirjojen maailmaa ja elänyt mieluummin siellä kuin oikeassa elämässä. Nyt kirjastonjohtaja on kuitenkin ilmoittanut, että pikkukirjasto lopetetaan ja kaikki toiminta keskitetään pääkirjastoon, "mediateekkiin", kuten sitä tullaan nimittämään. Ninan on joko kouluttauduttava tiiminjohtajaksi ja saatava paikka uudessa kirjastossa tai etsittävä uusi työ. Kurssilla Nina on edelleen sairaalloisen ujo ja syrjäänvetäytyvä, mutta saa kurssin vetäjän avustamana idean pyörillä kulkevasta kirjakaupasta. Hän löytää jopa lehdestä mieleisensä auton myynti-ilmoituksen, auto vaan sattuu olemaan Skotlannissa. Nina matkustaa Skotlantiin, Kirrinfiefiin, tapaa joukon kylän vanhoja miehiä ja ostaa heidän auttamanaan autonsa. Nyt se vaan pitäisi saada Birminghamiin. Kirjoja Ninalla on hänen ja vuokraemäntänsä/ystävänsä Surinderin kimppatalo täynnä ja lisäksi hän on ostanut vanhan kirjastonsa kaikki liIkenevät kirjat, joita ei myyty tai siirretty uuteen kirjastoon. Nina ei kuitenkaan saa lupaa pysäköidä kirjakauppaansa Birminghamissa sen korkeuden takia, joten hän toteuttaa Kirrinfiefin asukkaiden toivomuksen ja muuttaa kylään saatuaan vuokrattua itselleen upean vierastalon eronneelta, yrmeältä maatalon isännältä Lennoxilta tämän tilan mailta. Nyt pitäisi vain oppia tuntemaan kyläläiset, heidän auttamisestaan oikeiden kirjojen valinnassa Ninalla ei ole mitään epäilystä. Kirjakaupasta ja Ninasta tulee vähitellen menestys. Ninan henkilökohtainen elämä sen sijaan ei suju niin hyvin. Kirjoista ammennetun romanttisuuden koko voimalla hän ihastuu ohi kulkevan junan avuliaaseen ja herttaiseen jarrumieheen. Sen sijaan isäntä Lenoxin kanssa hän on alvariinsa napit vastakkain. Skotlanti, muut ihmiset ja luonto sitä vastoin saavat Ninan kokonaan pauloihinsa. 

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 6, 8, 37, 38, 43

Vaikka kirjasarjan osat ovat ns. samaa sarjaa, pääosassa niissä on aina eri henkilö. Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja esittelee 28-vuotiaan lastentarhanopettajan ja yksinhuoltajaäidin Zoen. Hän ei asu 4-vuotiaan poikansa Harin isän Jazn kanssa. He olivat kyllä yrittäneet ns. "normaalia" elämää pojan syntymän jälkeen, mutta Jaz halusi tiskijukaksi, ei toimistotyöntekijäksi ja häipyi vähitellen jättäen Zoen huolehtimaan omasta ja poikansa arjesta kurjaan asunnonloukkoon kalliiseen Lontooseen ilman suurempaa rahallista apua. Poikaansakin mies tapaa harvakseen milloin sattuu. Lisäksi Zoe suree sitä, että vielä 4-vuotiaana Hari ei puhu sanaakaan, hänellä ei ole varaa juuri mihinkään ja kirjan alussa hän saa vuokrankorotusilmoituksen. Hän ei haluaisi muuttaa äitinsä luokse Espanjaan, Lontoossa ei ole oikein varaa elää ja Jaz ei tee kuin satunnaisia keikkoja, joten hänestäkään ei ole apua. Varsinkin, kun Jaz ei kehtaa kertoa Zoesta ja Harista varakkaille intialaisille vanhemmilleen. Mutta sisarelleen Surinderille hänen on pakko kertoa Zoen tukalan tilanteen vuoksi. Käden käänteessä Surinder järjestää Zoen Skotlantiin auttamaan Ninaa kirjakauppabussissa ja asuntokin Zoelle ja Harille löytyy, kun paikallinen sinkkuisä tarvitsee kauhukakaroilleen jälleen uuden au-pairin. Vastahakoinen Zoe (joka yhä elättelee toivoa Jazn suhteen) muuttaa pelokkaana Kirrinfiefiin (vain kerätäkseen hieman rahaa ennen Lontooseen ja Jazn luokse paluuta, hän ajattelee). Perillä Zoe löytää rikkinäisen perheenisän, jonka vaimo on häipynyt ja lapset traumatisoituneet ja täysin vaille isänsä huomiota ja rajoja, ränsistyneen ja likaisen kartanon ja sen äreän, vanhoihin tapoihin juuttuneen taloudenhoitajan, huonotuulisen ja epäluuloisen Ninan, joukon kyläläisiä joiden kirjamausta hänellä ei ole aavistustakaan, suurenmoisen ympäristön Harille ja itselleen ja lastentarhan, josta Zoe ei pidä. Zoe suhtautuu hyvin suojelevasti edelleen puhumattomaan Hariin, kun taas tämä alkaa vähitellen kukoistaa saatuaan ensimmäisen kaverinsa Urquartin perheen samanikäisestä pojasta Patrickista, tutustuessaan vähitellen eläimiin ja luontoon ja eläessään terveellisessä, vapaammassa ympäristössä. Vähitellen Zoe alkaa saada järjestystä myös Pyökkitilan taloon, sen lapsiin Shacletoniin, Maryyn ja Patrickiin ja jopa isä Ramsay alkaa kiinnostua kodista ja lapsista ja vapautua hieman pidättyväisyydestään. Zoe sen sijaan tuntuu jatkuvasti pelkäävän ja haikailevan jotain muuta kuin sen hetkistä elämäänsä. 

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 15, 37, 43

Sarjan kolmas tähän mennessä ilmestynyt osa Vehreitä kukkuloita ja kaukorakkautta on kotisairaanhoitaja Lissan tarina. Lissa toimii kotisairaanhoitajana Lontoossa ja pitää ainakin suurimmasta osasta asiakkaitaan. Erään kotikäynnin jälkeen hän kokee kuitenkin traumaattisen tapahtuman eikä tunnu toipuvan siitä. Aina niin tunnollisen Lissan työ alkaa kärsiä hänen PTSD-oireistaa. Ratkaisuna hänen pomonsa terveyspalveluissa ehdottavat, että Lissa osallistuu vaihtojaksoon eli vaihtaa 3 kuukaudeksi paikkaa muualla toimivan sairaanhoitajan kanssa. Heillä on jopa vaihtopari valmiiksi katsottuna, Skotlannissa Kirrinfiefin kylässä työskentelevä miessairaanhoitaja Cormac. Ei auta mikään ja Lissa muuttaa Cormacin omakotitaloon tekemään kyläsairaanhoitajan töitä kun taas Cormac matkustaa Lontooseen Lissan sairaanhoitajien asuntolahuoneeseen kotisairaanhoitajaksi. Cormac entisenä armeijan lääkintämiehenä osaa jotenkin suhtautua Lissan hänen mielestään kylmäkiskoisiin omituisiin slummi- ja hienostoasiakkaisiin ja jopa naapurin omituiseen Kim-Angeen, Lissan parhaaseen ystävään. Lissan taas on hankalampi suhtautua toisaalta yrmyihin ja toisaalta liiankin toisistaan kiinnostuneisiin skotteihin ja hän on skoteille hieman liian kylmä, ylpeä ja viranomaisorientoitunut. Tilannetta tosin aikaa myöten helpottaa Cormacin paras ystävä ja sairaanhoitaja Jake sekä Lissan ystävystyminen Ninan ja Zoen, entisten muualta tulleiden kanssa. Vaihdon alussa Lissa ja Cormac lähettelevät toisilleen tekstiviestejä asiakkaistaan ja työasioista, sitten vähitellen muista ihmisistä, tekemisistään ja asumisistaan ja ennen pitkää viestit alkavat mennä henkilökohtaiseen suuntaan. Kumma tilanne, koska he eivät ole kertaakaan tavanneet tai eivät edes tiedä toistensa ulkonäköä.

Kaikki kolme osaa keskittyvät naisiin, jotka elävät huvien, ihmisten ja saasteiden keskellä suukaupungeissa eivätkä ole kovin onnellisia. He joutuvat sattumalta täysin erilaiseen ympäristöön ja erilaisten ihmisten keskelle. Joka kerta käydään läpi sitä, miten uusi elinympäristö vähitellen saa naiset hiljalleen muuttumaan ja ihastumaan. Kirjat kallistuvat ehdottomasti romantiikan ja chick litin suuntaan, mutta jotenkin ne ovat mukavan kevyttä luettavaa. On hauska seurata kunkin päähenkilön pikku hiljaa tapahtuvaa muutosta, ihmetystä täysin erilaisen ympäristön kauneudesta ja puhtaudesta sekä myös heidän vaikutustaan ennestään nurkkakuntaiseen ja vanhanaikaiseenkin ympäristöön.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 8, 22, 37, 43, 49

Kristiina

Hetkiä - Moments

 

Hei jaa, tää hetki on pieni hetki elämän.

- laulu Pieni hetki sanat Atte Judén

 

Lisää kuvia aiheesta täällä: