Ruusun ja Kirjan päivänä

Tänään vietetään Ruusun ja Kirjan päivää, joten nyt ei muuta kuin kaikki kirja käteen tai kuulokkeisiin. Kuulin muuten aamulla radiosta, että kirjan nimen mukaisesti tänään pitäisi miesten antaa naisille ruusu ja naisten miehille kirja. No jaa.

 

 

 

Torstain murhakerho (Richard Osman) tutustuttaa meidät Cooper Chasen seniorikylään. Idyllisessä kylässä on paljon harrastustoimintaa ja yksi sen kerhoista on Torstain murhakerho (kokoontuu nimen Japanilainen ooppera - vapaata keskustelua alla), jonka muodostavat 4 vanhusta. Elizabeth on vaitelias menneisyydestään salaisessa palvelussa, Ibrahim on entinen psykologi, Ron ammattiyhdistysaktivisti ja uusin jäsen Joyce entinen sairaanhoitaja. Alunperin kerhon perusti entinen rikospoliisi Penny, jonka eläkkeelle mukaan ottamia kylmien tapausten kansioita ryhmä tutki ja pyrki ratkomaan avoimeksi jääneitä murhia (ja joskus toimimaan ratkaisun perusteella). Penny on nyttemmin vaipunut koomaan ja makaa kylän sairasosastolla. Siksi Joyce pääsi mukaan ryhmään. Kirjan alussa paikkakunnan poliisin edustaja Donna de Freitas on pitämässä kylässä turvallisuusluentoa. Donna on siirtynyt pikkupaikkakunnalle Lontoosta ja haluaisi tavallisen konstaapelin toimensa sijasta tehdä jotain isompaa. Sitten paikallinen rakennusurakoitsija ja eläkeläiskylän toinen omistaja/yleismies löydetään kotoaan tapettuna. Vihdoin Torstain murhakerholla on tuore, paikallinen tapaus tutkittavaksi. He värväävät poliisiyhteistyöhenkilökseen Donnan edesauttamalla hänen siirtoaan rivikonstaapelista Chris Hudsonin johtamaan rikosryhmään. Kun rakennusurakoitsijan lisäksi myös eläkeläiskylän enemmistöomistaja murhataan juuri, kun tämä aikoo laajentaa kylää hajottamalla entisen nunnien hautausmaan, sekä poliisin että murhakerhon tutkimukset kiihtyvät ja tuovat kerhon piiriin myös Chris Hudsonin.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 6, 7, 17, 22, 27, 42, 43

Mies joka kuoli kahdesti (Richard Osman) jatkaa Torstain murhakerhon toiminnasta kertomista. Elizabeth saa kirjeen entiseltä mieheltään Douglasilta, joka on myös vielä aktiivinen salaisen palvelun agentti. Hän on joutunut pulaan verenhimoisen gangsterin Martin Lomaxin ja tämän varastettujen timanttien takia. Douglas on turvatalossa Coopers Chasen eläkeläiskylässä suojanaan vain yksi agentti, kylän kahvilatyöntekijä Poppy. Mies pyytää Elizabethiltä lisäsuojelua ja niin tehtävä siirtyy koko murhakerhon porukalle. Ennen kuin tehtävä pääsee edes alkuun, Douglas yritetään murhata, siirretään toiseen turvapaikkaa ja sitten sekä hänet että Poppy tapetaan. Antoiko tappokäskyn jälleen Lomax, kuka on murhan takana ja mihin Douglas on piilottanut timantit? Timanttien piilopaikasta Douglas on jättänyt Elizabethille vihjeitä. Tällä kertaa selvitystyössä ovat mukana salaisen palvelun esihenkilö Sue Reardon ja agentti Lance James sekä epäsuorasti myös Donna ja Chris. Murhakerholla on toinenkin tehtävä, kun Ibrahimin ollessa käymässä lähikaupungissa hänet pahoinpidellään. Donna ja Chris tunnistavat kyllä pahoinpitelijän, mutta eivät voi asialle mitään muuta kuin pitää nuorukaiselle puhuttelun, häntä vastaan oli liian vähän konkreettisia todisteita. Jää siis murhakerhon harteille myös huolehtia siitä, että pahoinpitelijä saa teostaan rangaistuksen.

Näiden molempien kirjojen kirjoittaja Richard Osman on Iso-Britanniassa tunnettu koomikko ja TV-juontaja. Näiden kirjojen vireistä vanhuksista ja leppoisasta tunnelmasta tulevat mieleeni Miss Marplen murhatarinat. Paitsi että kirjan ikään kuin pääajatteliaj ja ratkoja Elizabeth on kuin eläkkeellä oleva James Bond salaperäisine kontakteineen ilman actionräminää. Ennemmin kuin jatkuvaan murhaajan perässä juoksemiseen kirjoissa on panostettu ihmisten ja ihmissuhteiden kuvaukseen sekä miljööseen. En ihmettele, että kirjojen filmausoikeudet on jo myyty. Minusta molemmat kirjat olivat mukavaa, kotoista luettavaa ja henkilöhahmot tapaamisen arvoisia. 

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 7, 8, 22, 42, 43, 49

Sain käsiini pitkän odotuksen jälkeen Oliivipuun (Lucinda Riley). Siinä Helen matkaa lastensa Alexin ja Immyn kanssa melkein parinkymmenen vuoden tauon jälkeen Kyprokselle perittyään sieltä itselleen rakkaan Pandora-nimisen talon kummisedältään Angusilta. Aviomies Wilhelm ja nuorin perheen lapsista, Fred, ovat tulossa pari päivää myöhemmin. Lapsista 2 nuorinta ovat pariskunnan yhteisiä, mutta 13-vuotias Alex on syntynyt Wienissä Helenin ollessa siellä ballerinana ennen pariskunnan avioliittoa. Tuona kesänä Pandorassa neron älykkyydellä varustettu Alex on päättänyt saada selville, kuka hänen biologinen isänsä on. Pandoraan, jossa kaikkien sinne ensi kertaa saapuvien sanotaan kohtaavan ensirakkautensa, ovat tulossa joksikin aikaa myös Wilhelmin paras ystävä Sasha vaimonsa Julesin sekä lastensa Rupesin ja Violetin (adoptoitu) kanssa, Helenin paras ystävä Sadie parantelemaan sydäntään edellisen seurustelukumppanin jäljiltä sekä Wilhelmin isästään vieroitettu 14-vuotias tytär Chloe edellisestä avioliitosta. Viereiseltä viinitilalta Heleniä auttelemaan ilmaantuu myös komea Alexis, Helenin ensirakkaus siltä ajalta, kun hän vietti kesiään kummisetänsä luona. Myös Helenin entinen tanssipartneri Fabio on tulossa käymään muutamaksi päiväksi. Alexilla, jonka paluu Pandoraan 10 vuotta tuon kesän jälkeen saa muistelemaan tuota ensimmäisen kesän aikaa ja kertomaan päiväkirjansa kautta tapahtumista, on monta isäehdokasta ja tapahtumarikas kesä. Hän rakastuu Chloeen, ottaa yhteen inhoamansa Rupesin kanssa, yrittää pitää avuliaan Alexisin erossa äidistään ja pelkää vanhempiensa avioliiton puolesta kaikkien muiden salaisuuksien ja käänteiden keskellä.

Poiketen aikaisemmista Lucinda Rileyn kirjoista tässä kirjassa ei ole mitään historiallista tapahtumaa tarinan taustalla. Se tuntuu ensin kertovan vain yhdestä perheen ja ystävien kesken vietetystä erilaisesta kesälomasta, jonka aikana tapahtuu mullistuksia ja selviää salaisuuksia. Mutta juuri nuo hiljalleen auki keriytyvät tavallisten ihmisten suuret, aiempiin tapahtumiin perustuvat salaisuudet ovat taattua Rileyn hiljalleen tarinaa auki kerivää tyyliä.  Ja kun kirjan saa luettua loppuun, paljastuu sieltä myös se sukupolvet ylittävä salaisuus. Kuten aina Rileyn kohdalla, pidin tästäkin hänen teoksestaan ja olen siksi pahoillani kirjailijan menehtymisestä syöpään viime vuonna. Menetimme loistavan tarinan kehittelijän ja kertojan. Onneksi minulla on vielä lukematta jokunen hänen kirjoistaan.

Helmet lukuhaaste kohdat 11, 30, 36, 43, 50

Kristiina

Kevättä pukkaa

Se on tuo keväinen auringonpaiste kummallinen asia. Onhan se aivan ihana nautinto talven kylmän ja pimeän jälkeen. Mutta sillä on myös haittapuolensa näin keväällä. Se kun näyttää heti kaikki likaiset ikkunat ja pölyiset nurkat. Se myös antaa kummaa tarmoa talven jälkeen ja aiheuttaa pakkoa tehdä jotain. 

 

Itse tylsistyin pääsiäisen pyhinä pahasti. Perjantaihin mennessä oli ruoat laitettu ja paikat siivottu ja koristeltu. Lauantai vielä menetteli lukiessa ja telkkaria katsellessa. Mutta sunnuntaina sain lorvimisesta tarpeekseni ja kaivoin esiin ikkunanpesuvehkeet. Vaarallista. 

Niin tuli sunnuntaina pestyä ikkunat ja maanantaina puhdistettua ja siivottua parveke. Parvekkeen kevätpesu ja siivous kun ovat edellytys sille, että pääsee kotihommissa eteenpäin. Ilman puhdasta parveketta ja sen kalusteita ei saa kasattua parvekkeelle tuulettumaan tekstiilejä vaatehuoneesta ja -kaapista niiden siivousten ajaksi. Tai kirjoja myös tuulettumaan kirjahyllyjen vahaamisen ajaksi. Tästä ajattelusta huomaa jo, että kevätmoodi on päällä.

 

Onneksi minulla oli menoja tiistaina ja keskiviikkona. Tänään se kevätfiilis iski taas. Vaihtoehtoina oli joko ne vaatetilojen siivoaminen tai polkupyörän pesu ja keväthuolto. Koska oli niin ihanan lämmin päivä, valitsin ulkoilman ja polkupyörän. Nyt sekin on pesty ja rasvattu. Renkaiden pumppauksen kanssa tuli pieni hikka, kun se viime vuonna hankittu pumppuni pikemminkin tyhjensi renkaat kuin pumppasi niihin uutta ilmaa. Mutta lopulta tuokin toimenpide onnistui, kun aikani naama punaisena ähelsin. Nyt voin hyvällä omallatunnolla viikonloppuna aloittaa uuden makrameetyön. Tai siivota ne vaatekomerot.

 

Kristiina

Söpöilyä

Makrotex on tämän viikon lomalla ja minulta loppuivat siniset kuvauskohteet, joten ajattelin tällä kertaa söpöillä valokuvilla. Sain vihdoin Ukon suostumaan kuviin, joissa se ei ole vain silmät kiinni ja jossa siitä näkyy muutakin, kuin takaraivo tai kolmas silmä.

 

Osaan minä poseerata, jos tahdon...

... osaan söpöillä

... tai olla vähän uhkaava

... sori, nyt meni överiksi

... osaan olla ovela

... tai ihan vaan rela

... osaan vaania

... ja kadota

... osaan saalistaa

... ja pyydystää saaliin

Parasta kissanelämässä ovat kuitenkin pienet nautinnot...

ja rentoutuminen

Kristiina

Hotelli ja salaisuuksia

Hotelli Flanagans (Åsa Hellberg) vie meidät miesten hallitsemaan liike-elämään 1940-luvun lopulta 1960-luvulle. Nuori Linda Lansing on elänyt nuoruutensa isoäitinsä kanssa pienessä Fjällbackan kylässä Ruotsissa. Hän on toki oleillut vuosittain myös lyhyen ajan isänsä luona Lontoossa, jossa tämä omistaa hotelli Flanagan'sin. Vaikka isä on aina yrittänyt heidän ollessaan yhdessä puhua tytölle hotellista ja sen tulevaisuudesta, Linda ei ole halunnut asiaa ajatella, kunnes isä sairastuu ja kuolee melko pian 21-vuotiaan Lindan päästyä hänen luokseen. Hotellin enemmistöosakkuus jää Lindalle, muina omistajina tämän serkut Laurence ja Sebastian, joiden mielestä Lindan pitää myydä osuutensa heille, eihän nuori nainen voi hoitaa rahavaikeuksissa olevaa hotellia. Lindan pähkäillessä asiaa isänsä lakimiehen ja ystävän Anders Martinin kanssa hän tutustuu virkistävään nuoreen naiseen Maryyn, tulevaan Lady Carlisleen. Tästä tulee Lindan läheinen ystävä ja toveri hotellin nostamisessa maineeseen Lindan alaisuudessa. Myös isoäiti saapuu Lontooseen auttamaan Lindaa. Lindan on todistettava kykynsä sekä henkilökunnalleen että miehiselle asiakas- ja yritysmaailmalle. Petyttyään rakkaudessa Linda nai jo vanhemman, leskeksi jääneen Anders Martinin ja omistautuu kokonaan hotellille ja sen nostamiselle menestystarinaksi siitä huolimatta, että serkut yrittävät sabotoida hänen toimintaansa. Kirjan alussa ja lopussa hypätäänkin 1960-luvulle, jolloin Flanagan's ja Linda ovat arvostettuja ja kunnioitettuja, mutta joita edelleen pidetään naisjohtajansa ansiosta jotenkin erikoisina. Leskeksi jäänyt Linda toivoo elämäänsä myös rakkautta ja kamppailee edelleen serkkujensa haittaamisyrityksiä vastaan.

Kirjassa saamme tutustua myös muihin voimakkaisiin naishahmoihin kuten värilliseen Elinoriin, joka on järkevyytensä ja taitojensa johdossa vähitellen ylenemässä hotellin hierarkiassa sekä vasta saapuneeseen maalaistyttöön Emmaan, joka on karannut uskonnollisesta kodistaan kaupunkiin ja aikoo vakaasti menestyä kaupungissa.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 5, 6, 7, 11, 38, 43

Hotelli Flanagansin naiset (Åsa Hellberg) jatkaa vahvojen naisten tarinoita 1960luvulta 1980-luvulle. Linda Lansing on kohdannut elämänsä rakkauden ja on palannut takaisin juurilleen Ruotsiin. Harkittuaan asioita hän on myynyt hotellista osuudet työntekijöilleen Elinorille ja Emmalle toimien taustalta edelleen yhdessä Mary Carlislen kanssa naisten neuvonantajina. Elinor ja Emma ovat molemmat naimisissa ja kummallakin on yksi tytär. Emmalla on ollut myös poika, mutta tämä on kuollut tapaturmaisesti nuorena. Naiset ovat omistautuneet täysin hotellille niin paljon, että kummankin perhe tuntee olevansa toisella sijalla. Kylmältä tuntuvalla Elinorilla on kuitenkin häntä rakastava rikas aviomies ja tytär Billie, kun taas Emman tytär Frankie jumaloi isäänsä ja tuntuu inhoavan äitiään. Tosin molemmilla naisilla,
varsinkin Emmalla, on omat synkät, heidän käytöksiinsä vaikuttavat salaisuutensa. Kun tytöt alkavat itsenäistyä ja ottaa pesäeroa vanhempiinsa, myös avioliitot alkavat natista liitoksissaan ja salaisuudet uhkaavat paljastua. Myös hotellin on aika siirtyä modernimpaan toimintaan ja se vie paljon naisten aikaa, vaikka heillä ovat suurissa päätöksissä edelleen apuna Linda ja Mary. 

Samalla, kun tarina seuraa Emmaa ja Elinoria ja heidän perhettään ja salaisuuksiaan, lukija pääsee kipuilemaan tyttärien Billyn ja Frankien itsenäistymisen kanssa. Ahkera ja kiltti Billie lähtee Ruotsiin yliopistoon opiskelemaan liiketaloutta, mutta löytääkin yllätyksekseen kutsumuksensa aivan muualta. Villi ja hurjapäinen Frankie taas lähtee kokeilemaan siipiään aivan liian aikaisin, polttaa ne ja muuttaa Ranskaan isänsä kanssa. Siellä tyttö vähitellen kasvaa, kiinnostuu isänsä ravintolan liiketoiminnasta ja tajuaa syyt siihen, miksi hän inhoaa äitiään niin paljon.

Molemmissa kirjoissa pääosaa esittävät voimakkaiksi kasvavat naishahmot. Erityisesti Åsa Hellberg valoitta sitä, kuinka vaikeaa on ollut aikanaan ja osittain vieläkin olla naisjohtaja ja sovittaa yhteen yksityiselämä ja johtajuus. Vaikka kirjan mieshahmotkin ovat lukemisen arvoisia, he jäävät ajoittain täysin taka-alalle varsinkin 1. osassa. Näiden naishahmojen elämää tuntuu myös hallitsevan taistelu asemastaan ja samalla arvostaan. Olin kuitenkin viettänyt pitkän pätkän raskasaiheisten kirjojen parissa, joiden lomaan nämä kaksi kirjaa toivat hieman kevennystä. Sarjaan on odotettavissa joskus vuodenvaihteessa vielä 3. osa, jonka puitteissa siirrytään vähitellen nykyaikaan.

Helmet lukuhaaste kohdat  3, 7, 9, 38, 43

Mehiläisten kuolema (Lisa O'Donnell) -kirjan kannessa on esittelyteksti "Tänään on jouluaatto. Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle. Eivät olleet rakkaita vanhempia.". 15-vuotias Marnie ja pari vuotta nuorempi Nelly löytävät isänsä Genen kuolleena sängystään ja äiti Izzyn hirttäytyneenä ulkovarastosta. Vanhemmat ovat olleet narkkareita ja alkoholisteja, huumekauppiaita ja lapsia on aina laiminlyöty. Silti he ovat toimineet jonkinlaisena nimellisenä suojana viranomaisia ja huostaanottoa vastaan. Niinpä tytöt päättävät salata kuolemat ja hautaavat heidät pari viikkoa kuoleman jälkeen salaa talon pihaan ja istuttavat päälle laventelia. Kaikille uteliaille he kertovan vanhempien matkustaneen Turkkiin. Tytöistä vanhempi Marnie on nero, joka ei osaa kuitenkaan käsitellä tunteitaan ja on lujasti luisumassa vanhempiensa viitoittamalle tielle. Nelly taas on pikkuvanha kirjaviisas, joka ei pysty tunnustamaan arkielämän tosiasioita kuten kuukautisia ja huumerahoja. Marnie on lujasti päättänyt suojella sisarusten itsenäistä elämää ja omituisena pidettyä pikkusiskoa. Tyttöjen naapurissa asuu koiransa kanssa vanha homomies, seksuaalirikollisena aikoinaan tuomittu ja aiemmin partnerinsa menettänyt Lennie. Hän kiinnostuu tytöistä, alkaa vähitellen ruokkia ja valvoa tyttöjä ja ottaa heidät lopulta perheekseen. Lennieltä tytöt oppivat sitä, mitä vanhemmuuden ja perhe-elämän pitäisi olla eli suojelua, säännöllisyyttä, rajoja, kehuja ja rangaistuksia. Mukana tyttöjen kasvussa on myös siirtolainen, entinen opettaja ja nykyinen huumekauppias Vlado, joka katkaisee Marnien ansaitsemismahdollisuudet huumekaupan ja itsensä myymisen saralla ja palkkaa tämän siivoojakseen. Valitettavasti kuvaan putkahtaa myös tyttöjen isoisä Robert T. MacDonald, mies joka aikanaan oli armoton juoppo ja heidän äitinsä pahoinpitelijä ja joka väittää nyt olevansa parantunut alkoholismista ja tulleensa uskoon. Kun Lennie alkaa vähitellen kärsiä yhä enemmän salaamastaan dementiasta, isoisä pakottaa tytöt luokseen asumaan haluten kuitenkin valtaansa vain sopeutuvaisen Nellyn ilman hankalaa Marnieta. Mutta Marnielle sisaren suojeleminen ja parin yhdessä pysyminen on edelleen kaiken edellä.

Kirjassa pidin ensinnäkin siitä, että kirjan kerronta etenee kolmen kertojan, Marnien, Nellyn ja Lennien kertomana. Jokaisen vuorollaan kertoma pätkä vie tarinaa eteenpäin eri näkökulmista ja siten laajentaa kertomuksen perspektiiviä. Lisäksi tarina valottaa sitä, että hyvä vanhemmuus ja turvallisuuden tunne eivät vaadi suuria tekoja, vain sitä peruskauraa eli ruokaa, lämpöä, tasaisia oloja, rajojen asettamista ja läksyjen teon ja olinpaikan valvontaa. Ja aina tarvittaessa kuuntelijaa ja pikkuleipiä kaakaon kanssa. Sitä mukaan, kun kirjan tilanne eskaloituu ja tyttöjen salaisuuden piilottaminen alkaa vaikeutua, tilanteet muuttuvat yhä makaaberimmiksi ja joskus jopa humoristisen karmeiksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tulin lukeneeksi kirjan. Se valotti paljon vähäosaisten ja väärinymmärrettyjen ihmisten elämää.

Helmet lukuhaaste kohdat 4, 6, 7, 19, 28, 29, 32, 43, 45

Kristiina

Pääsiäispureskeltavaa

Meillä on vuodessa kaksi isoa ruokajuhlaa, pääsiäinen ja joulu. Toki vuodessa on muitakin ruokajuhlia, mutta ei niin kokonaisvaltaisia kuin nämä kaksi. Niinpä itsenikin tuli taas laitettua yhtä ja toista pääsiäispöytään. Tänä vuonna poikkesin traditioistani laittaa pääruoaksi lammaskaalia tai karjalanpaistia, koska sain alkuvuodesta kaveriltani kokonaisen hirvipaistin ja päätin heti saadessani laittaa sen pääsiäisruoakseni. Alkupaloja laitoin koko viikonlopuksi, samoin jälkiruokia.

 

 

 

Alkupaloissa aloitin vanhalla tutulla.

 

Paholaisen munat

3 kananmunaa

1,5 rkl majoneesia

0,5 rkl dijonsinappia

4-5 tippaa tabascoa

suolaa

(1-2 rkl maustamatonta jogurttia)

Koristeluun:

savupaprikajauhetta, ruohosipulisilppua

 

Keitä kananmunat koviksi (10 min). Jäähdytä munat, kuori ja puolita pituussuunnassa terävällä veitsellä. 

Kaavi munista keltuainen kulhoon rikkomatta valkuaista. Hienonna keltuaiset haarukalla, lisää joukkoon majoneesi, sinappi ja mausteet. Jos seos tuntuu liian jähmeältä, ohenna sitä jogurtilla. Lusikoi tai pursota täytettä kananmunan valkuaiseen keltuaisen jättämään koloon. Koristele savupaprikajauheella ja ruohosipulilla. 

 

Muikkuleipäidean sain K-Ruokakanavan livelähetyksestä, jossa kokki Johan Kurkelan reseptillä laitettiin mm. näitä leipiä. Leipänä pitäisi tarjota hapanjuurimaalaisleipää, mutta omani valmistuu vasta pääsiäisenpyhinä, joten laitoin ensimmäisen satsin täysjyväpaahtoleivälle. Gremolatan taas voi tehdä tuoreesta pinaatista tai nokkosista, itse käytin tällä kertaa pakastettua nokkosta.

 

Muikku-gremolataleipä

Hapanjuurileipää tai täysjyväpaahtoleipää

öljyä, suolaa, mustapippuria

1 valkosipulin kynsi

Gremolata:

65 g babypinaattia tai nokkosta

n. 2 ruukkua lehtipersiljaa

2 valkosipulin kynttä

1 sitruunan kuoriraaste

1,5-3 tl sitruunamehua

1,5 dl (oliivi)öljyä

1,5 tl suolaa

1 tl mustapippuria

Hillotut punasipulit:

1 punasipuli

1,5 dl vettä

1 dl ruokosokeria

0,5 dl punaviinietikkaa

Hiillostetut muikut:

250-300 g perattuja muikkuja

1 tl suolaa

mustapippuria

2 rkl öljyä

(suolaa paistinpannulle)

 

Ryöppää nopeasti pinaatit/nokkoset ja persilja, jäähdytä heti kylmässä vedessä. Puristele pois ylimääräinen vesi ja laita kulhoon. Raasta joukkoon valkosipulin kynnet ja sitruunan kuori, Lisää öljy ja 1,5 tl sitruunamehua, suola ja mustapippuri. Hienonna seos sauvasekoittimella peston kaltaiseksi. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa mausteita ja sitruunamehua.

Kuori punasipuli, puolita se ja leikkaa puolikkaat pituussuunnassa siivuiksi. Laita kattilaan sipulit, vesi, sokeri ja punaviinietikka. Kiehauta, nosta kattila pois levyltä ja anna jäähtyä kattilassa.

Pese ja kuivaa muikut. Muikut voi hiillostaa kaasupolttimella/tohottimella tai paistinpannulla. Jos teet hiillostamisen kaasupolttimella, levitä muikut leivinpellille, suolaa ne molemmin puolina ja anna suolautua n. 20 min. Öljyä muikut kevyesti ja hiillosta nahkapintaa kaasupolttimella niin, että muikut samalla kypsymät. Mausta vielä halutessasi mustapippurilla. Jos hiillostat muikut paistinpannulla, öljyä muikut kevyesti. Lämmitä paksupohjainen tai valurautaunen paistinpannu mahdollisimman kuumaksi, levitä pannun pohjalle ohut kerros suolaa ja hiillosta muikut pannulla molemmin puolin. Mausta halutessasi vielä mustapippurilla. PS. Jos hiillostat paistinpannulla, irrota palovaroitin ennen hiillostuksen alkua.

Voit ruskistaa leivät joko paistinpannulla öljyssä tai leivänpaahtimella. Sivele paahtuneet leivät molemmin puolin valkosipulin kynnellä. Annostele leivänpalalle n. 2 rkl gremolataa, asettele päälle muikkuja ja koristele hillotuilla punasipuleilla.

Alkuperäinen resepti: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/hiillostettuja-muikkuja-gremolataa-ja-hapanjuurileipaa

 

Kana-persikkasalaatti

300 g kanasuikaleita tai kypsää kanaa

4 säilykepersikan puolikasta

n. 15 cm pala kurkkua

200 g kirsikka- tai luumutomaatteja

2 kpl minisitruunoita

1 rkl silputtua basilikaa

0,5 dl (oliivi)öljyä

suolaa, mustapippuria

miniromainesalaattia

herneenversoja

 

Paista kanasuikaleet kypsiksi tai pilko kypsä liha kulhoon. Kuutioi persikanpuolikkaat sekaan. Paloittele sekaan myös kurkku ja tomaatit.

Pese minisitruunat ja viipaloi ne kuorineen. Puolita viipaleet ja lisää ne salaattiin. Lisää joukkoon myös basilika, öljy ja mausteet. Sekoita ja anna maustua hetki jääkaapissa.

Asettele salaatinlehdet veneeksi lautaselle. Lusikoi muu salaatti päälle ja koristele herneenversoilla.

 

Hirvipaistin sulatin 5% suolavedessä, johon olin lisännyt myös morttelissa hienonnettuja mustapippureita, katajanmarjoja ja laakerinlehteä. Kuivasin paistin ja paistoin nopeasti pinnat kiinni. Käärin paistin ympärille pekoniviipaleita ja paistoin uunissa, kunnes sisälämpötila oli n. +60 ºC. Sen jälkeen se sai levätä vielä n. 20 min.

Paistin kassa söin perunakroketteja, joiden idea tuli samasta K-Ruokakanavan lähetyksestä. Kastikkeen tein itse tehdystä lihaliemestä, suurusteesta, paistista valuneesta liemestä ja kermasta.

 

Perunakroketit

700 g perunaa

100 g voita

100 g parmesaaniraastetta

5,5 rkl perunajauhoja

2 tl suola

0,5 l öljyä friteeraukseen

Päälle:

parmesaaniraastetta

Sekoita kulhossa parmesaaniraaste, perunajauhot ja suola.

Pese ja kuori perunat. Raasta puolet perunasta raastimen karkealla terällä. Sulata voi kattilassa ja hauduta siinä karkea raaste kypsäksi n. 5 min.

Raasta toinen puoli perunoista ohuemmalla terällä, huuhtele raaste juoksevan veden alla ja purista kuivaksi.

Sekoita kulhossa perunat muiden aineiden joukkoon tasaiseksi massaksi. Muotoile massasta palloja (n. lihapullan kokoisia) ja siirrä pallot pakastimeen, kunnes ne ovat hieman jähmettyneet (10-15 min.).

Lämmitä öljy kattilassa n. 170 ºC. Friteeraa kroketit erissä öljyssä, kunnes ne saavat kullanruskean värin (n.3-5 min). Nosta valmiit kroketit talouspaperin päälle lautaselle. Viimeistele ripauksella suolaa ja parmesaaniraasteella.

Jälkiruoaksi pääsiäisenä tarjotaan pashaa ja mämmiä. Tein pashaa perinteisen reseptin mukaan, mutta loppuvaiheessa laitoin massasta vain 2/3 muottiin valumaan yön yli. Loppua massaa valutin vain 2-3 tuntia ja tein siitä pashatötteröitä. Itselleni tein niitä vain 5 kpl, mutta jos syöjiä on useampia, kannattaa ohjetta säätää sen mukaisesti.

 

Pashatötteröt 

3 torttu- tai lehtitaikinalevyä

kananmunaa voiteluun

1/3 perinteisestä pashamassasta

Sulata taikinalevyt. Kauli niitä hieman ohuemmiksi ja leikkaa jokainen levy 4 suikaleeksi pituussuunnassa. Voitele suikaleen pitkät reunat ja kääri ne tötterömuotin (kaupan tai foliosta tehdyn) päälle niin, että seuraavan kierroksen reuna on aina edellisen kierroksen päällä. Voitele myös suikaleiden jatkokohdat munalla ja aloita uuden suikaleen kiertäminen aina hieman edellisen suikaleen loppureunan päältä painaen kohdat yhteen. Jatka näin, kunnes tötteröt ovat valmiit. Voitele tötteröt munalla ja paista uunin alakeskitasolla 225 ºC n. 12-15 min, kunnes tötteröt ovat saaneet kauniin paistopinnan. Jäähdytä tötteröt.

Valuta pashamassaa 2-3 tuntia. Annostele massa lusikalla tai pursottamalla tötteröihin.

Mämmi ei oikein maistu minulle sellaisenaan, joten tällä kertaa se muotoutui mousseksi suklaan kanssa.

Mämmi-appelsiinimousse

Appelsiinimousse:

2 dl kuohukermaa

0,5 dl tomusokeria

180 g maustamatonta tuorejuustoa

1 appelsiinin
kuoriraaste

1 tl vaniljatahnaa

2 liivatelehteä

2,5 rkl appelsiinimehua

(appelsiiniesanssia)

Mämmi-suklaamousse:

2 dl kuohukermaa

100 g tummaa suklaata

200 g mämmiä

0,5 tl kardemummaa

Appelsiinimoussea varten vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää sekaan vatkauksen loppuvaiheessa tomusokeri.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Sekoita omassa kulhossaan sekaisin tuorejuusto, appelsiinin kuoriraaste ja vaniljatahna. 

Kuumenna appelsiinimehu ja sulata siihen lionneet liivatelehdet. Anna hieman jäähtyä ja sekoita sitten mehu ohuena nauhana koko ajan sekoittaen tuorejuustomassan joukkoon. Sekoita viimeiseksi joukkoon kermavaahto. Jos appelsiinin maku tuntuu liian miedolta, voit terästää sitä muutamalla tipalla appelsiiniesanssia.

Lusikoi appelsiinimousse tarjoilukulhoon tai tarjoiluastioihin ja anna hyytyä jääkaapissa n. 2 h.

Sillä välin annostele kattilaan paloiteltu suklaa ja 1 dl kermaa. Lämmitä seosta, kunnes suklaa on sulanut. Lisää joukkoon loppu kerma ja jäähdytä seos jääkaappikylmäksi.

Vatkaa kylmä suklaakermaseos vaahdoksi. Sekoita joukkoon mämmi ja kardemumma tasaiseksi massaksi. Annostele massa tarjoilukulhoon tai tarjoiluastioihin hyytyneen appelsiinimoussen päälle. Tasoita pinta ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli. 

Koristele annokset juuri ennen tarjoilua esim. hillotuilla appelsiiniviipaleilla, suklaalla tai pääsiäismunilla.

 

Ruokaisaa pääsiäistä kaikille.

 

Kristiina