Huonosti käyttäytyvä nuoriso

Viime aikoina paikallisaviisimme on täyttynyt uutisista huonosti käyttäytyvästä ja sotkevasta nuorisosta. Ilmiötä on tavattu koko laajemman Pohjanmaan alueella, mutta varsinkin Seinäjoen seutu on kerännyt huomiota. Siellä nuorison kokoontumiset koulujen ja puistojen alueilla ovat jättäneet jälkeensä sotkuisia piirroksia ja kirjoituksia, ison määrän roskaa alueelle ja rikottuja paikkoja. Roskaamisen lisäksi kaikkialla nuoriso ajelee alueilla erilaisilla ajoneuvoilla (polkupyörät, potkulaudat, autot, mönkijät jne.) jättäen jälkeensä uria ja myllättyä maata/istutuksia ja aiheuttaen musiikki- ja yleistä äänihäiriötä. Seinäjoen tapauksissa häiriötä, rikkomista ja sotkemista on laajennettu myös siten, että koulujen tai puistojen läheisyydessä asuvien ihmisten koteja on häiriköity mölyämällä, heittelemällä munia, piirtelemällä ja rikkomalla paikkoja. Aikuiset ihmiset alkavat olla kurkkua myötä täynnä tällaista häiriökäyttäytymistä, rikkomista ja sotkemista ja nuoremmat lapset pelkäävät iltaisin mennä harrastepaikoille tai aamuisin kouluun. Mutta mistä apu tilanteeseen?

Joillakin paikkakunnilla perätään nuorisotiloja. Olisivathan ne hyvät nuorison kokoontumis- ja harrastepaikkoina, mutta samalla ne ovat omiaan muodostamaan vain uuden häiriöpesäkkeen alueelle. Samoin apuun perätään poliiseja ja kameroita sekä ankarampia rangaistusseuraamuksia. Olisi todella hyvä, että tekijät saataisiin selville ja siitä koituisi heille sekä rahallisia että työhön perustuvia seuraamuksia eli ilkitöiden korjausten korvaamista ja korjaus- sekä siivousurakoita tekijöille. Mutta ei viranomainen kaikkialle ehdi ja usein tapahtuu niin, että viranomaisen ehtiessä paikalle nuorisojoukko on jo siirtynyt muualle tai hajaantunut, poliisin tulo kun kestää aikansa jopa kaupungeissa saati sitten kauempana taajamissa tai maaseutualueella. Lisäksi nuoriso on usein tietoinen kameroista ja osa porukasta naamioituu huivein ja hupparein kokoontuessaan pahantekoon. Valitettavasti myös nykyisin rangaistusasteikko näiden nuorien kohdalla on niin lievä ja niin pitkämielinen, että pahanteon mukavuus ylittää rangaistuksen pelon. Yksityiselle ihmiselle taas katsotaan asioihin puuttumisen olevan nuorten "pahoinpitelyä", jota laki ei salli. Laki siis käytännössä katsoo nuorten häiriköintiä julkisia tiloja ja yksityisiä ihmisiä kohtaan läpi sormien, kun taas jos uhkaat usuttaa koiran kotiasi terrorisoivien nuorten perään, syyllistyt rangaistavaan tekoon. Meillä on mielestäni liian kauan harjoitettu "nuoret ovat nuoria", "pojat ovat poikia" ja "ei meidän lapsi" -ajattelua nuorten huonon käytöksen ja rötöstelyn kohdalla ja katsottu tuollaista käytöstä läpi sormien. Olisi aika laskea rangaistusten alaikärajaa ja alkaa puuttumaan tällaiseen kalliiksi tulevaan rötöstelyyn. Teoilla pitäisi olla seuraamukset, ei hyssyttelyä ja ymmärrystä. 

Se, että apua haetaan viranomaisista ja rangaistuksista on yksi puoli tahallisen vahingonteon, roskaamisen ja häiriköinnin suitsemisessa. Mutta eikö kaiken perusta löydy kotoa ja vanhemmista/kasvatuksesta? Ilmeisesti melkein jokaisessa kodissa pidetään itsestään selvänä, ettei roskia heitellä pitkin lattiaa, seiniin ei piirrellä ja paikkoja ei tahallaan hajoteta. Samaa johdonmukaista käyttäytymistapaa pitäisi pienestä asti laajentaa koskemaan myös ulko- ja yleisiä tiloja. Kuinka vaikeaa on opettaa lapsille, että roskat eivät kuulu maahan vaan roskiksiin tai taskuun? Tai että piirtämistä ja kirjoittamista varten ovat paperi tai siihen tarkoitukseen osoitettu muu alusta? Ja että tahallinen rikkominen aiheuttaa vain rahan menoa ja omien käyttörahojen pienenemistä? Nykyisin sanotaan lasten kokevan paniikkia ja henkistä kärsimystä ilmastopelottelusta ja muovin haitoista. Eipä tuo paniikki tai kärsimys tunnu ulottuvan omaan toimintaan kodin ulkopuolella, kun voidaan surutta heitellä roskat mihin sattuu tai olla oikeutettuja roskaamaan yleisiä, julkisia alueita tai jopa muiden yksityisalueita. Heitetään siis aikuiset roskakoriin tuo huoli nuorten ahdistumisesta ja pelotellaan oikein kunnolla sillä, mitä tapahtuu, jos ei muuteta omaa käyttäytymistä, valitetaan vain aikuisten välinpitämättömyydestä ja teoista. Samalla lailla eläimet kuolevat, ilmasto lämpenee ja mikromuovihaitat leviävät nuorten teoista kuin aikuistenkin.

Toinen asia ovat omien lastensa tekemisten, olinpaikkojen ja aikataulujen seuraaminen. Ei viranomainen voi seurata, missä lapsesi on, mitä hän todellisuudessa tekee ja kenen kanssa tai koska. Itse aina ihmettelen, miten keskellä viikkoa puolen yön aikaan ulkona liikkuu nuorisoporukoita tai mopot/mönkijät pörräävät vielä keskiyön jälkeen. Vanhempien pitäisi laatia nuorille säännöt ja valvoa niiden noudattamista. Ei voi edellyttää, että kotona ei ole mitään sääntöjä, mutta koulun ja viranomaisten tulisi valvoa nuorten tekemisiä ja kotona/muualla oloa. Kyllä nuorten käytöksen perusteet luodaan lapsesta asti kotona ja niiden vahvistamista jatketaan vielä nuoruusiässäkin valvomalla sääntöjen ja käyttäytymisen noudattamista ja toteuttamalla niiden rikkomisesta asetetut rangaistukset. Eikä pidä unohtaa palkitsemista oikeasta toiminnasta ja käyttäytymisestä.

 

Itse en ymmärrä nuorta, joka valittaa ympäristöä pilaavista ja vahinkoa aiheuttavista aikuisista ja samaan aikaan heittää itse roskat mihin sattuu, sotkee ja rikkoo yleistä tai yksityistä omaisuutta ja häiriköi melusaasteella tai yleisellä käyttäytymisellä. Nuoret, ennen kuin valitatte aikuisten tekemisistä, tutkikaapa omaa käyttäytymistänne. Luopukaa siitä "kun muutkin niin minäkin" -joukkopsykoosista ja ottakaa tilalle "jos muut käskevät sinun hypätä kaivoon, hyppäätkö"-ajattelutapa. Aikuiset, ennen kuin valitatte nuorten käyttäytymisestä, katsokaa mitä itse teette. Roskaatteko, suhtaudutteko välinpitämättömästi julkisiin ja yleisiin tiloihin ja julkiseen omaisuuteen, millainen on oma asenteesi?  Ja miten olette oman jälkikasvunne kasvattaneet, onko heillä sääntöjä ja valvotteko niiden noudattamista ja onko kotonanne rangaistusseuraamuksia? Toki yhteiskunnan pitäisi mahdollistaa ja toteuttaa valvontaa ja säätää ankarampia rangaistuksia myös nuorille. Mutta viranomaiset ja tiukka ulkopuolinen valvonta ovat vain osa käytöksen korjausta, ison osan pitäisi alkaa kotona.

Kristiina