Kevyen liikenteen keväinen temppurata

Tämä aika vuodesta on vaikea teiden kunnossapitäjille, ymmärrän sen. Mutta hankala se on myös lenkkeilijöille, jalan asioita hoitaville ja pyöräilijöille. Maa on vielä jäässä, mutta samaan aikaan aurinko sulattaa teiden pintoja ja tuloksena on umpijäinen pinta. Itse en tällä hetkellä uskalla lenkkeillä ilman piikkejä kengissä + kävelysauvoja. Otin lenkkeillessä muutaman kuvan teiden erilaisista pinnoista.

Yleisesti ottaen valtaosa varsinkin usein käytetyistä jalkakäytävistä/pyöräteistä on tämän näköisiä. Rosopintaisia ja jäätyneitä. 

 

Paikka paikoin on joku ystävällisesti käynyt heittämässä hiekkaa jään päälle.

Useamman kuin kerran eteen tuli aivan peilijäässä olevia tienpätkiä. Kuvasta voisi luulla, että pinnalla on sentään siellä täällä hiekkaa. Mutta ei, hiekka on aiemmin talvella levitettyä ja on tällä hetkellä painunut jääkuoren sisään.

Paikka, joka minuakin hirvitti, oli viimeinen risteys ennen paikalliskauppaamme. Umpijäässä ja ainoa paikka, josta pääsee kaupan pihaan kiertämättä. Kyllä käy sääliksi mummoja, pappoja ja meitä kaikkia muitakin, jotka kuljemme siitä yrittäen pysyä pystyssä. Hiekalta näyttäväkin on jälleen kerran sitä jään sisällä olevaa vanhaa hiekkaa.

Onneksi siellä täällä lenkkipolun varrella oli myös niitä vähemmän liikennöityjä, lähinnä vain kävelijöiden käyttämiä tienpätkiä, jossa ei ollut jäätä vaan sulavaa lunta.

Tämä kevätkeli on tällä hetkellä todella petollista liikkujille. Eikä vain täällä periferiassa. Tilanne oli saman näköinen käydessäni loppuviikosta keskustassa.

Kristiina

Viikon kohokohdat kuvina - Highlights of the week in photos

Jatketaan viikottaista valokuvahaastetta eli viikon kohokohdat valokuvina. Kuvia voi olla viikosta vain yksi tai niitä voi olla enemmän viikosta riippuen. Samalla haastan muitakin valokuvauksen harrastajia liittymään sivustoon ja julkaisemaan omat viikon kohokohtansa viikottain sivun alareunassa olevan linkin avulla.

Let's continue the photo challenge highlights of the week in photos. You can publish 1 picture/week or have several, depending on your week. I hope other photographers will join this challenge by posting your pagelink through Inlinkz at the end of the page.

 

Sunnuntaina oli kiva seurata ikkunasta laskiaismeininkiä

 

Maanantaina sain luettua loppuun Marko Hautalan uusimman

Keskiviikkona oli leivontapäivä

 

Torstaina noudin kaupungista kirjastosta varatun kirjan ja toisen postista. Samalla tuli haettu hieman muutakin.

Perjantaina touhuskelin ja törppöilin keittiössä

Lauantaina kävin pääkirjastossa katsomassa Muumi ja punainen pyrstötähti

Hyvää alkavaa viikkoa ja sen tulevia kohokohtia.Jos haluat näyttää omat kohokohtasi, julkaise kuvasi sivullasi ja linkitä sivusi tänne alla olevan linkin avulla.

You are invited to the Inlinkz link party!

Click here to enter

Olisi kiva, jos linkittäisit oman sivusi takaisin tänne sivulleni kopioimalla vasemman ruudun sisältö oman sivusi HTML-näkymään sopivaan kohtaan:

It would be nice, if you would link your page back to this page by copying the content of the frame on left to your pages HTML-code:

<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://krisseraden.blogspot.com/search/label/Viikon%20kohokohdat" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;" target="_blank"><img border="0" data-original-height="150" data-original-width="200" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhtyzFniSC2jIhFyUhB35eCtiWfQwh_gxqqKXZJ-ek_IYV7XWhCtYm5vqKyXFAY4q-PVk-v84oTCgFCdmMJDnOUM81bHkHGB4_dDceUy-LnFvc_OQOS4AFuArnMlRF-4t_fWFcbG8C9o0g3mNbxfDshJYFn4f0ob0l07wB2W87bY8TLko3VYCPgSrqW" width="200" /></a>

Kuvia löydät myös täältä:

Varsiparsakaalia, sitrusta ja kunnon keittiömoka

Pidän salaateista, mutta valitettavasti tällä hetkellä standardi salaattiainekset ovat aikamoisissa hinnoissa. Siksi yritän keksiä uusia keinoja nauttia ruokien kanssa tai välipaloina hieman erilaisia salaatteja. Tämä salaatti sai alkunsa kaupan varsiparsakaalitarjouksesta.

Varsiparsakaali-tofusalaatti

250 g varsiparsakaalia

1 paprika

250 g kiinteää tofua

140 g pekonia

0,5-1 dl vettä

(siemeniä tai pähkinöitä)

Kastike:

0,5 dl soijakastiketta

0,25 dl kalakastiketta

1 rkl hunajaa

0,5 tl inkiväärijauhetta

Kuutioi tofu ja laita palat talouspaperin tai pyyheliinan päälle. Laita päälle talouspaperia/toinen pyyheliina ja paino, anna liian nesteen imeytyä paperiin/kankaaseen.

Sekoita kastikeainekset sekaisin ja laita kastike odottamaan.

Katko varsiparsakaalit pituussuunnassa 2-3 osaan. Poista paprikasta kanta ja siemenet ja kuutioi paprikan liha. 

Laita pekonit kylmälle paistinpannulle, lämmitä liedellä ja paista, kunnes pekonit ovat rapeita. Nosta paistuneet pekonit talouspaperin päälle odottamaan.

Paista kuivatetut tofukuutiot pekonirasvassa, kunnes ne saavat hieman väriä. Lisää pannulle 2 rkl kastiketta ja jatka tofujen paistamista niitä koko ajan sekoitellen kunnes kastike on tarttunut kaikkiin tofupaloihin kunnolla ja imeytynyt niihin. Siirrä tofut salaattikulhoon.

Lisää pannulle varsiparsakaalit, paprikat ja vesi. Peitä paistinpannu kannella ja anna vihannesten pehmetä pannulla n. 10 min, kunnes ne ovat pehmenneitä mutta niissä on vielä purutuntumaa. Kaada vihannekset siivilään, huuhtele kylmällä vedellä hyvin ja valuta.

Lisää salaattikulhoon tofun sekaan pekonit pieniksi käsin murustettuna. Lisää kulhoon valuneet vihannekset. Lisää lopuksi makusi mukaan kastiketta. Ole tarkkana, koska sekä kastike että pekoni ja tofut ovat suolaisia. Voit halutessasi viimeistellä salaatin siemensekoituksella tai murskatuilla pähkinöillä.

Seuraavasta reseptistä saa hyvät naurut tyyliin tehkää niin kuin sanon, ei niin kuin minä sen tein. Aioin alun perin tehdä viikonlopuksi sitruunakanakastiketta, mutta kiitos Master Chef Suomen päätinkin tehdä kanaravioleja sitruunakastikkeessa. Innostuin kuitenkin elämäni ensimmäisestä itse tehdystä raviolikokeilusta niin, etten ajatellut asiaa loppuun asti. Ruoassa itsessään ei ollut mitään vikaa sinänsä, mutta en ajatellut raviolieni kokoa ja lopputuloksena tein hyviä, mutta valtavan kokoisia ravioleja. Tällä ohjeella minä tein 9 raviolia kun todellisuudessa niitä olisi normaalikokoisena saanut taikina- ja täyteohjeella reilusti yli puolet enemmän. Joten kuvassani kastikkeen alla on 1 ainoa lautasen melkein kokonaan peittänyt ravioli. No, ei minua aikakaan pihistelijäksi olisi voinut syyttää, jos syöjiä olisi ollut muita kuin minä itse. Kaksi minun ravioliani kun olisi vastannut kooltaan puolikasta isoa pizzaa.

 

Kanaraviolit sitruunakastikkeessa

Pastataikina:

200 g durum-vehnäjauhoa

2 kananmunaa

1 tl öljyä

vettä tarvittaessa

Raviolitäyte:

200 g keitettyä kanaa

0,5 porkkanaa

0,5 sellerin vartta

1 valkosipulin kynsi

0,5 tl sipulijauhetta

0,25 tl savupaprikajauhetta

1 rkl persiljaa hienonnettuna

1 dl parmesaaniraastetta

1 pieni kananmuna

125 g ricottaa

0,5 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

Sitruunakastike:

öljyä

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

ripaus cayennepippuria

0,25 tl kurkumaa

0,5 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

1 tl inkivääritahnaa tai tuoretta, raastettua inkivääriä

2 rkl hunajaa

2 dl kermaa

2,5 rkl sitruunan mehua

200 g turkkilaista jogurttia

Päälle:

parmesaaniraastetta, persiljaa

Tee pastataikina hyvissä ajoin etukäteen. Mittaa kulhoon tai pöydälle jauhota keoksi, tee keskelle syvennys. Riko syvennykseen munat ja lisää öljy. Ala sekoittaa taikinaa nyppien jauhoja munien sekaan keskeltä alkaen ulospäin. Jos taikina sekoitettuna tuntuu liian kuivalta, lisää hieman vettä. Vaivaa taikinaa kunnolla n. 10 min, muotoile siitä pallo ja laita se muovipussiin. Anna taikinan levätä huoneenlämmössä 2-3 tuntia. Itse tein taikinan edellisenä iltana, laitoin sen jääkaappiin ja annoin olla seuraavana päivänä vielä pari tuntia huoneenlämmössä ennen pastakoneella käsittelyä.

Tee täyte. Paloittele kana kulhoon aivan pieniksi paloiksi, melkein vauvanruoaksi. Raasta sekaan porkkana, selleri ja valkosipulinkynsi. Silppua joukkoon persilja, raasta parmesaani ja lisää mausteet. Sekoita lopuksi mukaan kananmuna ja ricotta ja sekoita kaikki hyvin sekaisin.

Jaa pastataikina puoliksi. Työstä toinen puolikas alaosaksi pastakoneella tai kaulimella. Aloita suurimmalla telavälillä. Vedä taikina läpi ainakin 4 kertaa niin, että joka vetämisen jälkeen taitat taikinan kolminkerroin ennen uutta läpivetokertaa. Etene sen jälkeen paksusta yhä ohuempaan telaväliin (itse lopetin välin ollessa 3).  Levitä pohjataikina työskentelyalustalle ja jaa se pituussuunnassa ainakin puoliksi (tätä en tehnyt ja tuloksena olivat jättiraviolit) tai itsesi mielestä sopivan kokoisiksi suikaleiksi. 

Jaa täyte alaosien päälle tasaisin välein, välien tulee riittää 2 raviolityynyn reunoiksi. 

Työstä toinen puoli taikinasta samoin kuin ensimmäinen ja leikkaa se pituussuunnassa samankokoisiksi suikaleiksi kuin pohjapuolta varten teit.

Voitele pohjalevyn täytteen ympärystät vedelle. Levitä päällilevy alalevyn ja täytteen päälle niin, että painelet kämmensyrjällä levityksen aikana täytteen ympäriltä ilmat mahdollisimman hyvin pois. Leikkaa veitsellä tai taikinapyörällä raviolit irti toisistaan ja varmista, että reunat ovat hyvin kiinni. 

Keitä raviolit kypsäksi kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä, keittoaika n. 5 min.

Silppua kastiketta varten sipuli ja valkosipulin kynsi. Kuullota sipuleita öljyssä miedolla lämmöllä (3) n. 5 min. Lisää pannulle valkosipuli, cayennepippuri, kurkuma, suola ja mustapippuri ja jatka kuullottamista vielä 1-2 min. 

Lisää pannulle inkivääri, hunaja ja kerma. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen n. 5 min, kunnes se hieman sakenee. Lisää sitruunamehu, kiehauta ja nosta kastike pois hellalta. Sekoita joukkoon bulgarianjogurtti.

Voit nostaa kastikkeen takaisin hellalle lämpenemään, mutta älä anna sen enää kiehua. Nosta pannuun kypsät raviolit ja sekoita ne kastikkeen joukkoon. 

Tarjoillessa ripottele päälle raastettua parmesaania ja persiljaa.

Koska olen edelleen sitrushedelmien lumoissa, kuten huomaatte, oli pakko kaivaa esiin vanha sitruunaresepti ja nauttia sitruunasta myös jälkiruoassa.

Sitruunakermahyytelö

2 liivatelehteä 

2 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

0,75 dl sokeria

0,5 tl vaniljasokeria

1 sitruunan kuoriraaste

0,75 sitruunan mehu

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Vatkaa kerma vaahdoksi.

Erottele munan keltuaiset ja valkuaiset eri astioihin. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.

Kuumenna sitruunamehu, puristele liivatelehdet ja sulata ne sitruunamehuun. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Lisää keltuaisten joukkoon sokerit ja vatkaa ne vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon sitruunankuoriraaste. Lisää sekaan myös sitruuna-liivateseos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen

Sekoita keltuaisvaahtoon ensin kermavaahto nuolijalla sekoittaen ja viimeiseksi valkuaisvaahto varovasti nostellen.

Kaada seos tarjoilukulhoon tai -astioihin, peitä ja laita hyytymään jääkaappiin ainakin 2-3 tunniksi, mieluummin yön yli. Koristele halutessasi esim. sitruunankuoriraasteella, sitruunaviipaleilla ja salmiakkinonparelleilla tai -murskalla.

Koska laskiaisherkut tuli syötyä, piti saada leivottua jotain uutta. Ennen sitä olin nähnyt Strömsö-ohjelmassa sitrushedelmien säilöntäohjeen, jota oli ihan pakko kokeilla. Se oli niin helppo, että sen teko menee todellakin kuin Strömsössä. Ja mikä hauskinta, viikko kokeiluni jälkeen löysin tuotokselle käyttöä leivonnassani. Kas kun satuin tekemään tämän oman sokeroitujen hedelmien kokeiluni veriappelsiineillä.

Sitrusconfit (sokerisäilötyt sitrushedelmät)

sitrushedelmiä (appelsiini, sitruuna, greippi, lime)

vettä keittämiseen

vesi-sokeriseosta suhteessa 50/50 säilömiseen

mausteita maun mukaan (kaneli, tähtianis, yrttejä)

Pese sitrukset hyvin. Pistele hedelmien kuoreen reikiä hammas- tai grillitikulla. Laita hedelmät kattilaan ja päälle sen verran vettä, että hedelmät juuri ja juuri peittyvät. Kiehauta vesi ja anna hedelmien kiehua hiljalleen, kunnes ne tuntuvat tikulla koetettaessa kypsiltä (20-30 min riippuen hedelmästä). Kaada keitinvesi pois (mittaa sen määrä ennen poisheittämistä).

Laita hedelmät hetkeksi odottamaan ja laita kattilaan pois heittämääsi keitinvettä vastaava määrä vettä ja sokeria suhteessa 50/50 (jos esim. 1. keitinvetesi määrä oli 1 l, laita nyt kiehumaan 5 dl vettä ja 5 dl sokeria). Voit myös lisätä kattilaan halutessasi mausteita. Kun seos kiehuu, lisää sinne keittämäsi hedelmät ja anna kiehua hiljalleen n. 20 min.

Lado hedelmät joko sellaisenaan tai pilkottuna/siivutettuna puhtaaseen lasipurkkiin ja kaada purkki täyteen kuumaa sokerivettä (myös mukana olleet mausteet kannattaa lusikoida purkkiin). Jäähdytä ja laita jääkaappiin säilöön. Hedelmät voi käyttää myös heti, mutta ne mehevöityvät säilytettäessä ja säilyvät kuten muutkin hillotuotteet.

Sitten siihen leivontaan. Näin Instagramissa herkullisen appelsiiniskonssikuvan ja reseptin. Pääsin käyttämään omia sokeroituja veriappelsiinejani. Tilalla voi tietysti käyttää kuivattuja sokeroituja hedelmiä tai kaupan vastaavia.

Veriappelsiini-manteliskonssit

2 veriappelsiini kuoriraaste

0,6 dl sokeria

4,8 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhoja

0,5 tl suolaa

60 g kylmää voita tai leivontamargariinia

3 siivua sokeroitua veriappelsiinia silputtuna

1,2 dl mantelilastuja

1,8 dl kuohukermaa

0,5 tl vaniljatahnaa/-sokeria

Voiteluun:

kermaa

Päälle:

ruokosokeria

mantelilastuja

Kuorrutus:

2,4 dl tomusokeria

n. 2,25 rkl veriappelsiinimehua

0,25 tl vaniljauutetta/sokeria

Pese appelsiinit hyvin ja raasta niiden kuoret sekoituskulhoon. Lisää sokeri ja hiero aineita yhteen käsin, jotta appelsiinin maku tarttuu myös sokeriin.

Lisää kulhoon jauhot, leivinjauhe ja suola, sekoita.

Kuutioi rasva ja laita kuutiot sekoituskulhoon. Nypi aineet sekaisin.

Lisää joukkoon silputut sokeroidut veriappelsiinisiivut ja mantelilastut, sekoita.

Sekoita kerma ja vanilja keskenään ja kaada ne muiden aineiden joukkoon. Sekoita esim. haarukalla taikinaksi.

Kaada taikina leivinpaperilla päällystetyn uunipellin päälle. Muotoile taikinasta kiekko, jaa se kahdeksaan osaan. Voitele palat kermalla, ripottele päälle ruokosokeria ja mantelilastuja. 

Paista skonssit 220 ºC uunin alakeskitasolla n. 15 min, kunnes skonssien pinta on kauniin ruskea.

Voit syödä skonssit heti lämpimänä tai jäähdyttää ne ja päällystää kuorrutteella. Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja kuorruta skonssit ritilän päällä. Anna kuorrutteen jähmettyä n. 0,5 h. 

Alkuperäinen resepti: @30minutefoodie 

 

Kristiina

Mielensäpahoittaja, oikeuspatologi ja 1600-luvun elämä

Vasara ja käytettyjä nauloja Mielensäpahoittaja (Tuomas Kyrö) tuo Mielensäpahoittajan vanhuuden kynnykselle. Poika soittelee koko ajan kysellen talon kunnosta, Mielensäpahoittajan valmiudesta siirtyä vanhainkotiin tai keskustan asuntoon ja höpöttelee kotitalon vuokraamisesta muunpaikkakuntalaisille Airbnb:n kautta. Eivät ole sukulaiset käyneet pitkään aikaan eikä Mielensäpahoittaja ole tullut maininneeksi, että vanha talo on alkanut vähitellen rappeutua, kun ei ole selkäkipujen takia päässyt itse korjailemaan. Eräänä päivänä alkaa sohvalla maatessa vettä tippumaan naamalle, yläkerran lämminvesivaraaja vuotaa. Tutut vanhat remonttimiehet ovat siirtyneet tuonpuoleiseen ja uusilla on liikaa kiireitä. Viimein löytyy yksi remontoija, joka voi aloittaa heti. Tullessaan paikan päälle katsastamaan työmaata remontoija Saarikivi löytää yläkerrasta ja johdotuksista aina vaan uutta korjattavaa niin, että lompakkoa ja Mielensäpahoittajaa hirvittää. Yläkertaa puretaan ja korjataan, vesijohto-ongelmien takia pihaakin pitää kaivaa auki, yrittäessään siistiä paikkoja Mielensäpahoittajan selkä antaa lopullisesti periksi ja poikakin haluaa tulla muutaman päivän päästä katsomaan taloa sen laittamiseksi vuokralle. Ei auta Mielensäpahoittajan muu kuin poikansa tulon estääkseen kertoa selän pettämisestä ja sanoa tulevansa heti pojan luokse pääkaupunkiseudulle sen korjaamiseksi. Niin Mielesäpahoittaja jättää Sysi-Suomen, Saarikiven ja apulaiset sekä avoimen tilin rautakauppaan taakseen ja
lähtee kokeilemaan pääkaupunkiseudulle miniän varaamia erilaisia hoitoja. Eteen tulevat erilaiset diagnoosit ja hoidot, rahan loppuminen, pojan perheen rahapula ja avuttomuus, kun ei tiedä, mitä remontille kuuluu. Selkä on saatava kuntoon, että pääsee kotiin töitä valvomaan.

Mielensäpahoittaja on aina omanlaisensa. Asiat pitäisi voida hoitaa entiseen tapaan, ei nykyajan byrokraattisin ja omituisin menetelmin. Ei ennen taloa laitettu luvin ja määräyksin vaan klubiaskiin piirretyn suunnitelman ja työhön osallistujien tietämyksen mukaan. Eikä selän korjaamiseen tarvittu tietoja pullisteluista ja leikkauksista saati sitten fyysikaalisista tai akupaikoista, heittäydyttiin vaan karkean kannon tai kiven päälle, sen jälkeen saunaan ja sillä vaiva hoitui. Yllättävän hyvin tämän kirjan Mielensäpahoittaja kuitenkin käsittää ja sopeutuu tämän päivän menoon. Hauskaa oli luettuna, varmasti vielä hauskempaa tulevaisuudessa katsoa seikkailu näyteltynä.

Olen aina kiinnostunut muistelmista ja mielenkiintoisista työaloista. Epäluonnolliset syyt - oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat (Richard Shepherd) on muistelmateos Iso-Britannian yhden johtavan oikeuslääkärin elämäntyöstä ja sen seurauksista. Richard Shepheard oli ollut nuoruudestaan asti kiinnostunut oikeuspatologin ammatista ja hän valmistuikin ammattiin aikana, jolloin ala oli murroksessa. Oikeuspatologin työ alettiin ottaa yhtä tärkeämmäksi ja samalla täsmällisemmäksi osaksi kuoleman syyn tutkimista. Enää ei riittänyt, että patologi vilkaisi ruumista, sanoi kuoleman syyn ja sen enempää ruumista ei oikeastaan tutkittu. Nyt kaikki yksityiskohdat kuolleesta piti alkaa tutkimaan yhä tarkemmin, vaikka ensi näkemältä kuoleman syy saattoi näyttää ilmeiseltä. Valitettavasti ammatti oli myös sellainen, että se pakotti harjoittajansa ottamaan emotionaalista etäisyyttä asioihin. Tällainen asennoituminen toiseen ihmiseen työssään ja jatkuva vaatimus olla ottamatta kantaa tai pysymään puolueettomana ei voinut olla vaikuttamatta myös muihin ihmissuhteisiin työn ulkopuolella. Vaikka Richard Shepherd luuli olevansa kotona lämmin ja hyvä isä ja aviomies, pitkäaikainen avioliitto pysyi loppujen lopuksi koossa vain lasten aikuistumiseen asti. Myös koko elämän ajan loppuun asti läpikäymättömät kauheimmat kuolemien tutkimukset ja kulissit painuivat mieleen ja jäivät sinne aiheuttaen myöhemmin elämässä paniikkikohtauksia ja posttraumaattisen stressihäiriön kaltaisen tilan, joka pakotti välillä lopettamaan ammatin harjoittamisen ja purkamaan elämää kirjaan. Kirja on kirjoitettu kuitenkin hyvin analyyttisesti käyden läpi juuri oikeuslääkäreiden muuttuvaa työkenttää ja työtä, puolueettomuuden säilyttämistä, emotionaalisen irtaantumisen ja käsittelemättömyyden seurauksia ja tietysti tapauksia, jotka ovat jääneet mieleen syystä tai toisesta.

Luen harvoin lasten- tai nuortenkirjoja, mutta jostain syystä Helmet lukuhaasteen FB-sivuilla muutamaan kertaan mainitut nuortenkirjat Noitalapsi ja Näkijä (Celia Reese) alkoivat nakertaa lukuhermoani sen verran, että hain ne kirjastosta. Sarja alkaa kirjalla Noitalapsi, jossa1600-luvulla eläneen päähenkilön, englantilaistyttö Mary Newsburyn, isoäiti ja holhooja Alice Nuttal on juuri poltettu noitana ja tyttöäkin epäillään noidaksi. Eikä syyttä, sillä myös Mary on parantaja ja näkijä, taidot kun periytyvät suvussa. Polttotapahtuman aikana vieras nainen hakee Maryn ja varustaa hänet matkalle Amerikkaan uudisasukkaaksi yhdessä maasta pakenevien kveekarien kanssa. He ovat matkalla kohti Salemia uudessa maailmassa, mutta siirtyvät sieltä edelleen uskonveljien perustamaan Beulahiin. Matkan aikana leski ja parantaja Martha Everdale ottaa Maryn suojatikseen. Tyttö ystävystyy myös kveekaripariskunta John ja Sarah Riversin ja heidän tyttärensä Rebekahin sekä laivapoika Jack Gillin ja lontoolaisapteekkari Jonah Morsen ja tämän pojan Tobiaksen kanssa. Beulahissa eletään erittäin uskonnollisesti ja valitettavasti myös aivan yhtä ahdasmielisesti kuin kotona Englannissa.  Mary kulkee omia teitään kasveihin Marthan ja Jonahin avustuksella tutustuen ja kun hän vielä ystävystyy intiaanipoika Närhen ja tämän isoisän Valkoisen Kotkan kanssa salaa saaden samalla siirtokunnan 4 nuoren tytön "jengin" vihat niskaansa kieltäydyttyään auttamasta näitä loitsimisessa, aletaan häntä taas syyttää noituudesta ja Mary joutuu pakenemaan siirtokunnasta metsään. Tämän Maryn tarinan kerrotaan kirjan alussa perustuvan päiväkirjasivuihin, jotka löytyivät vasta nykyaikana kätkettynä vanhaan tilkkutäkkiin. Kertomus päiväkirjasta ja Maryn tarina tuntuivat niin uskottavalta, että jouduin oikein loppusanoista tarkastamaan, että tarina oli todella fiktiivinen eikä tosi.

Noitalapsen tarina loppui siihen, että Mary oli karannut metsään talvella ja oli jäätymässä sinne. Maryn tarina jatkuu osassa Näkijä, mutta hieman eri tavalla. Alison Ellman on tutkija, joka on kirjoittanut täkistä löytyneiden päiväkirjasivujen pohjalta kirjan Maryn tarinasta. Hän yrittää myös selvittää Maryn ja muiden päiväkirjassa esiintyneiden henkilöiden jatkokohtaloita. Muista hän on saanut paljon selville, mutta ei Marysta, joten Alison panee nettiin kyselyn Marysta. Sen näkee Bostonissa yliopistossa opiskeleva nuori intiaaninainen, Agnes Herne. Hän on myös lukenut kirjan ja aavistaa sisimmässään näkemiensä unien perusteella, että on itse sukua Marylle. Hän ottaa yhteyttä Alisoniin ja saa tältä kyydin reservaattiin kasvattajansa M-tädin, myös parantajan ja henkiohjaajan luokse. Agnes kuvittelee M-tädin tietävän Marysta, mutta todellisuudessa M-täti johdattaa Agnesin henkimatkalle Maryn elämään. Niin saamme lukea vuoroon Agnesin tunnoista ja vuoroin Maryn tarinaa hänen loppuelämästään. Mary on mennyt naimisiin pelastajansa, intiaani Närhen kanssa, kokenut valkoihoisten levittäytymisen Amerikan alueelle ja intiaanisodat. Agnesin tehtävänä taas on saattaa matkansa ja opettelunsa loppuun ja välittää tarina Alisonille. Molemmat kirjat oli helppoa ja sujuvaa lukea ja aihealueet noituus, Amerikan valkoisen siirtolaisuuden alku ja alkuperäiskansojen elämä ovat ainakin minua suunnattomasti kiinnostavia asioita, joista voisi lukea enemmänkin. Suosittelen luettavaksi hieman vanhemmillekin.

Kristiina

Pyöreä - Round

If camera lenses are round, why are the pictures square?

- Anonymous

 

Lisää kuvia aiheesta täällä: