Jääkaappia tyhjemmäksi

Kävin päivänä muutamana katsomassa ystävääni. Kun olin lähdössä kotiin, hän lykkäsi mukaani sellaisia ruoan raaka-aineita, joilla hänellä ei sillä hetkellä ollut käyttöä. Mukana olivat 1 munakoiso ja pussillinen tuoreita wokvihanneksia. Munakoiso vaati hetken suunnittelua, sitten molemmat muuttuivat ruoiksi. Halusin myös, että näistä tuotteita tehtäviin ruokiin ei tarvitsisi hakea kaupasta mitään vaan voisin käyttää sitä, mitä minulla jo oli kotona.

Munakoison kanssa pähkäilin siksi, että niitä oli vain yksi. Sitten löysin reseptin, joka oli alun perin tehty isommalla määrällä munakoisoja, mutta sopi hyvin minulle. Sovelsin reseptiä omilla aineksillani ja sain aikaan mitä mainioimman alkuruoan tai iltapalan.

 

Paahdettu tomaattinen munakoiso 

1 munakoiso

öljyä

70 g tomaattipyreetä

1 valkosipulinkynsi

1 tl kuivattua basilikaa

suolaa, mustapippuria, sokeria

juustoraastetta tai pehmeää juustoa maun mukaan

Halkaise munakoiso pitkittäin. Ripottele leikkauspinnoille suolaa ja itketä munakoisoja vähintää 0,5 h.

Pyyhi munakoisojen pinnasta liika suola ja neste talouspaperilla. Vedä puolikkaiden pintaan ristiviiltoja niin, että viillot muodostavat vinoristikon munakoison leikkauspinnoille. Sivele leikkauspinnat öljyllä ja asettele puolikkaat väljästi leivinpaperilla vuoratulle uunivuoalle (tai pellille). Paahda siivuja 225 ºC (kiertoilmalla) n. 15 min, kunnes munakoisot näyttävät puolikypsiltä ja rapeilta.

Murskaa valkosipulinkynsi. 

Sivele munakoisojen pinnalle tomaattipyree. Ripottele pyreen päälle valkosipulimurska, basilika, suola, mustapippuri ja ripaus sokeria. Viimeistele munakoisot juustolla (itse käytin emmental-raastetta). 

Paahda munakoisoja uunissa vielä n. 10 min, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Alkuperäinen resepti: https://www.savusuolaa.fi/installatron_wp/reseptit/paahdetut-munakoisot-feta-tomaattitaytteella/

 

Olen aina silloin tällöin onnistunut keittämään vähän liikaa lisukeriisiä. Niissä tapauksissa olen kerännyt pienet ylijäämät pakasteeseen rasiaan. Kun nyt sain wokkivihanneksia, oli itsestään selvää, että oli taas aika tehdä paistettua riisiä.

 

Paistettu riisi

4 dl keitettyä riisiä tai

1 dl raakaa pitkäjyvä- tai jasmiiniriisiä

öljyä

1 sipuli

200 g wokmixiä

1 valkosipulin kynsi murskattuna

ripaus chilirouhetta

0,5 tl mustapippuria

2 tl inkivääritahnaa tai tuoretta inkivääriraastetta 

2 kananmunaa

1 rkl limetin mehua

1 rkl kalakastiketta

1 rkl soijakastiketta

tuoretta tai pakastettua korianteria hienonnettuna

 

Jos sinulla ei ole valmiiksi keitettyä riisiä, keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.

Silppua sipuli. Kuullota sipulisilppua öljyssä paistokasarissa miedolla lämmöllä n. 5 min. Siirrä sipulit kasarin reunalle, lisää hieman lämpöä ja kuullota wokvihanneksia hetki. Siirrä ne sipulien kanssa kasarin reunalle.

Lisää kasariin tarvittaessa öljyä ja riisit. Riisiä pitää paistaa n. 5-10 min, ei vaan lämmittää pannulla. Kun riisi on saanut hieman väriä, sekoita ainekset sekaisin ja lisää pannulle valkosipulimurska, chilirouhe, mustapippuri ja inkivääritahna. Jatka kuullottamista hetki.

Riko munien rakenne ja kaada ne pannulle. Sekoittele, kunnes munat ovat kypsiä.

Viimeistele riisi lisäämällä limetin mehu, kala- ja soijakastike. Sekoita ja koristele korianterilla.

Kun kerran piti jääkaappia tyhjentää, tein jälkiruokaakin samalla konseptilla. Rakastan torttutäytteenä käytettävää omena-kanelimarmeladia. Koska se on sesonkituote, jonka myynti päättyy pian vuodenvaihteen jälkeen, haen sitä yleensä varastoon vielä uuden vuoden jälkeenkin käytettäväksi esim. paahtoleivän päällä. Nyt purkki sitä vääntyi jälkkärirahkaksi, vaikka sama rahka syntyy omasta omenasoseesta ja kanelista yhtä hyvin.

Omena-kanelirahka

2 dl kuohukermaa

250 g maustamatonta rahkaa/jogurttirahkaa

300 g omena-kanelimarmeladia tai

300 g omenasosetta + n. 1 tl kanelia

0,5 tl vaniljatahnaa tai 1 tl vaniljasokeria

 

Vatkaa kylmä kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon muut aineet ja jatka vatkaamista vielä hetki. Nauti hyvällä ruokahalulla.

 

Nyt on sitrushedelmien sesonkiaika ja tarkoitus on tässä kuussa tehdä niistä useampaakin syötävää. Leivoin kuitenkin jääkaapista pois muutaman klementiinin alun perin sitruunasta tehdyn piirakan sisään.

 

Klementiinipiirakka

Pohja:

3 dl vehnäjauhoja

0,75 dl tomusokeria

100 voita tai leivontamargariinia

1 kananmuna

Täyte:

5 munaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl klementiinin mehua (3-5 klementiiniä) 

3 klementiinin kuoriraaste

Päälle:

(3 rkl ruokokidesokeria)

Voitele ja korppujauhota Ø24 cm piirakkavuoka.

Tee pohja. Sekoita jauhot ja tomusokeri kulhossa. Paloittele joukkoon kylmä rasva ja nypi aineet keskenään murumaiseksi seokseksi. Lisää kananmuna ja sekoita taikina tasaiseksi.

Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja ja peitä vuoka. esim. muovikelmulla. Laita vuoka pakastimeen min. 30 min. Näin reunoja ei tarvitse tuke esipaiston aikana. Jos sinulla ei ole pakastinta, kääri taikina muovikelmuun ja anna levätä jääkaapissa min. 30 min. Levitä levännyt taikina vuoan pohjalle ja reunoille ja tue reunat esipaiston aikana esim. folioliuskoilla tai herneillä.

Esipaista pohja 170 ºC n. 10 min tai kunnes se saa hieman väriä.

Sekoita kaikki täytteen aineet tasaiseksi massaksi kulhossa. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja jatka paistamista, kunnes täyte on hyytynyt (n. 25-30 min). Jäähdytä.

Jos sinulla on kaasupoltin, ripottele jäähtyneen tortun pinnalle ruokokidesokeria ja ruskista se.

Alkuperäinen resepti: https://www.makeaa.fi/sitruunapiirakka/

Kristiina

Videoaiheita kaivataan

Edellisen blogin aikana videoiden julkaiseminen oli paljolti kissavideoiden varassa. Omia kissojani ja niiden touhuja oli kiva kuvata. Tällä hetkellä kissoista on jäljellä enää Ukko, joten videoita hänestä tulee enää harvakseen, hän kun käy jo 14 vuottaan. Sen sijaan voisi olla mahdollista tehdä lyhyitä videoita muista aiheista blogin aihealueiden puitteissa. Hieman videoiden aihealueita kaventaa se, etten ole halukas kuvaamaan niin, että kuvauksen kohde olisi joku ihminen. En minä eikä kukaan muukaan. Eli videoiden aiheena tulisi olla jokin tekeminen, jonka yksityiskohtiin keskityttäisiin. Tai paikka, tapahtuma, luonto jne.

Kertokaa kommentteihin mielipiteitänne ja toivomuksianne, leveällä pensselillä tai yksityiskohtaisemmin. Se kiinnostaa minua.

Laitetaan nyt tähän loppuun julkaisemistani kissavideoista se kaikkein eniten katselukertoja saanut eli Ukon jumppahetki.

In my earlier blog I published mainly videos of my cats. Now that I have only one cat left and he will be 14 this year, catvideos are scarce. This is an opportunity for me to publish videos of other themes and activities too as long as they agree with my topics. That's why I'm asking from you suggestions for videos I should make for this blog. Please in comments write your suggestions and opinions of what kind of videos should I make in the future.

Kristiina

Kaunis - Beautiful

 

Kauneus on katsojan silmässä

- Sanonta

 

Lisää kuvia täällä:

Viikon kohokohdat kuvina - Highlifts of the week in photos

Pistetäänpä pystyyn uusi viikottainen valokuvahaaste eli viikon kohokohdat valokuvina. Kuvia voi olla viikosta vain yksi tai niitä voi olla enemmän viikosta riippuen. Samalla haastan muitakin valokuvauksen harrastajia liittymään sivustoon ja julkaisemaan omat viikon kohokohtansa viikottain sivun alareunassa olevan linkin avulla. 

I have desided to start a new photo challenge, highlights of the week in photos. You can publish 1 picture/week or have several, depending on your week. I hope other photographers will join this challenge by posting your pagelink through Inlinkz at the end of the page.

 

Tässä oma ensimmäinen kuluneen viikon kuvasaaliini.

Maanantaina kuvailin tammikuista maisemaa.

 

Tiistaina päätin ilahduttaa itseäni tulppaaneilla (kuva otettu perjantaina).

 

Torstaina kävin ennakkoäänestämässä.

 

Perjantaina tein ruokaa, mm. paistelin herkullisia veriappelsiinilettuja.

Lauantaina luin loppuun kirjan Rottien pyhimys (Anneli Kanto).

Hyvää alkavaa viikkoa ja sen tulevia kohokohtia.

Jos haluat näyttää omat kohokohtasi, julkaise kuvasi sivullasi ja linkitä sivusi tänne alla olevan linkin avulla.

You are invited to the Inlinkz link party!

Click here to enter

Olisi kiva, jos linkittäisit oman sivusi takaisin tänne sivulleni kopioimalla vasemman ruudun sisältö oman sivusi HTML-näkymään sopivaan kohtaan:

It would be nice, if you would link your page back to this page by copying the content of the frame on left to your pages HTML-code:

<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://krisseraden.blogspot.com/search/label/Viikon%20kohokohdat" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;" target="_blank"><img border="0" data-original-height="150" data-original-width="200" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhtyzFniSC2jIhFyUhB35eCtiWfQwh_gxqqKXZJ-ek_IYV7XWhCtYm5vqKyXFAY4q-PVk-v84oTCgFCdmMJDnOUM81bHkHGB4_dDceUy-LnFvc_OQOS4AFuArnMlRF-4t_fWFcbG8C9o0g3mNbxfDshJYFn4f0ob0l07wB2W87bY8TLko3VYCPgSrqW" width="200" /></a>

Puuvilla, viulu ja kirjat

Pumpulienkeli (Susanna Alakoski) veti minua puoleensa alun perin siksi, että tämän 4 naissukupolven tarinaa kertovan kirjasarjan aloitusosa sijoittuu Pohjanmaalle ja Vaasaan. Hilda syntyy maalaistalon tyttäreksi Sorolan taloon Pohjanmaalle. Isä on lähtenyt ennen tytön syntymää Amerikkaan ja kadonnut sinne ja äiti sairastuu synnytyksen jälkeen "tuijotustautiin" ja katoaa myöhemmin kokonaan. Onneksi talossa on Sanna-täti, joka ottaa alusta lähtien äidin paikan Hildan elämässä. Samassa pihapiirissä asuvat myös äidin siskot perheineen. Hildan maalaiselämää seurataan aina rippi-ikään asti, jolloin Hilda hairahtuu, saa lapsen, ajetaan pois kotoa ja hän päätyy hieman kauemmaksi taloon toiseksi talon kahdesta piiasta. Hän ystävystyy talon toisen piian, Hellin kanssa. Yhdessä he päättävät lähteä vapaapäivän ja palkan perässä Vaasaan puuvillatehtaalle töihin. Molemmat saavat paikan ja kortteerin yhteisestä huoneesta Vaasan Palosaarelta. Alkaa raskas, elämäniän kestävä työ puuvillatehtaassa. Hilda avioituu ja saa kaksi lasta, Gretan ja Jonnin. Helli taas, isän punikkitaustan pohjalta päätyy feministiksi ja ammattiliiton esitaistelijaksi. 

Ensimmäisessä osassa käydään läpi työläisnaisen raskasta osaa. Työpäivät ovat pitkiä, mitään koulutusta ei annettu työhön eikä muutenkaan, työolosuhteet ovat surkeat, koti on hoidettava työn ohella ja rahaa on vähän käytettäväksi. Helli tuo kuvaan yrityksiä parantaa työtekijän asemaa ja työolosuhteita edes vähän. Hilda olisi itsellään aivan tyytyväinen elämäänsä ja joutuu aina välillä myöntämään Hellin väitteet ja vaateet oikeiksikin. Kirja maalaa todella loistavasti kuvan tehdastyöstä joskus niin tarkasti, että voi itse tuntea olevansa mukana päivän aikataulutetussa, virheistä sakottavassa työssä koneiden metelissä ja tehdassalin huonoissa olosuhteissa pölyineen ja rottineen. Hyvin on kuvattu myös työn seuraukset eli ennenaikaisen vanhenemisen ja fyysiset vaivat ja tapaturmat. Kotielämän vaatimattomuus ja vaateet sekä työläiskaupunginosa yleinen ilmapiiri tulevat myös hyvin esille kirjassa. Vaasalaisena oli antoisaa lukea elämästä maalla 1900-luvun alussa ja myöhemmin kaupungissa työläisoloissa ohi lama- ja pula-aikojen sekä toisen maailmansodan aika myöhempiin rauhallisiin, hieman kohentuviin oloihin asti. Seuraavaksi seikkaileva Greta ja hänen veljensä haaveilevat jo kirjan lopussa muunlaisesta elämästä kuin tehdastyöläisen raadannasta kotipaikkakunnalla.

Helmet lukuhaaste kohdat 1, 5, 6, 7, 14, 17, 26, 43

Linda Lampenius - Kesytön elämäni ei mainitse kirjan kirjoittajaa, mutta olen saanut itse käsityksen, että piilokirjoittajana on toiminut Arja Gothoni. Voin tietysti olla väärässä, koska kirja on kirjoitettu minämuodossa. Kirjassa Linda kertoo elämänsä tapahtumista lapsuudesta nykypäivään. Linda esiintyi yleisölle jo lapsesta asti pienenä lähinnä laulaen ja näytellen. Aloitettuaan viulunsoiton hän siirtyy jo nuorena Szilvayn veljesten musiikkiryhmään ja opetettavaksi ("Viuluviikarit") ja oppi siellä kovan harjoittelun ja kurinalaisuuden meiningin. Kotona perhe-elämä taas oli välillä silkkaa kaaosta. Isä oli työnarkomaani ja näyttelijä-äiti ajautui vähitellen alkoholi- ja pillerikierteisiin. Koska vanhempien mukaan kodin asioista ei puhuttu muille vaan ne hoidettiin omien seinien sisällä, Linda ajautui jo nuorena huolehtimaan kodista ja äidistä tämän ollessa pillerihuuruissa tai sairaalahoidossa. Se ja ankaran kurinalainen, kaiken liikenevän aikansa soittamiselle omistanut Linda ajautui vähitellen kovan paineen alle. Kun itsenäistyvä nuori nainen oli aikansa kokeillut juhlimista ja rempseämpää elämää, kurinalaisuus ajoi hänet myös kuntoilemaan liiallisesti, syömään vain valittuja, ruumista "myrkyttämättömiä" ruokia ja muutenkin ylläpitämään "tervettä" elämäntapaa, jossa itse asiassa jo näkyivät merkit syömishäiriöstä vakaana pidettävän, alhaisen painon kautta. Linda kertoi, kuinka hänen halunsa tuoda esiin klassista musiikkia kaikille sukupolville teki hänestä vähitellen julkkiksen ja supertähden, jonka musiikkikaari kulki Suomesta Ruotsin kautta jenkkeihin. Hänen kertomuksensa agentti- ja sopimuskommervenkeista varsinkin jenkeissä ovat välillä aika hurjia samoin kuin varsinkin suomalaisen (myös ruotsalaisen) lehdistön suhtautuminen ja kirjoittelu, kun joku omista menestyy maailmalla ("hän valehtelee, ei sittenkään sopimusta, ei mikään menestys"). Lindan seurustelukumppaneista saa varsin omituisen kuvan, useimmat heistä ovat osoittautuneet mustasukkaisiksi, omistushaluisiksi, Lindan elämästä määräämään pyrkineiksi mänteiksi. Tosin kirjasta myös ilmenee, että muutaman kerran Linda on suostunut jonkun kosintaan tietäen varsin hyvin, ettei suhteella ole tulevaisuutta ja paennut sitten tilannetta toiseen maahan töitä tekemään. Myös Peter Nygård ja hänen aiheuttamansa oikeushaaste-episodi käydään kirjassa läpi. Onneksi loppua kohti kirjasta saa sellaisen kuvan, että Lindan elämä niin häiriötilojen, työn kuin yksityispuolenkin osalta on vähitellen selkeytymässä ja rauhoittumassa.

Helmet lukuhaaste kohdat 30, 38

Kirjastosta oli pakko napata mukaan kirja Kissa joka suojeli kirjoja (Sōsuke Natsukawa), koska nimessä oli kissa ja kirja. Kirjan alussa teini-ikäinen, sosiaalisesti rajoittunut ja kömpelö mutta kirjoista pitävä Rintaro on juuri menettänyt isoisänsä. Rintaron vanhemmat ovat kuolleet hänen ollessaan vasta lapsi ja antikvariaatin omistanut isoisä on kasvattanut hänet. Isoisäkin oli rakastanut kirjoja ja hänen antikvariaatissaan ei myyty moderneja bestsellereitä tai mangakirjoja vaan maailmankirjallisuuden huippuja. Tosin ei liike paljoa tuottanutkaan mutta isoisälle ja myös Rintarolle kirjat olivat tärkeämpiä kuin raha. Nyt Rintaron on tarkoitus muuttaa muualla asuvan tätinsä luokse. Hautajaisten jälkeen Rintaro sulkeutuu entisestään, lintsaa koulusta, hoitaa antikvariaatissa loppuunmyyntiä sekä niitä askareita, joita isoisä ennen hoiti kaupassa joka päivä. Poika ajattelee, ettei hänenlaisellaan nössykällä kirjatoukalla ole ystäviä eikä kukaan välitä hänestä, vaikka hiekan vanhempi koulun atleetti ja sankari sekä kaupan asiakas Ryota pistäytyy käymässä asiakkaana ja keskustelukumppanina ja luokan tarmokas joskin suorapuheinen puheenjohtajatyttö Sayo käy tuon tuosta tuomassa hänelle reissuvihkoa ja patistamassa poikaa kouluun. 

Eräänä päivänä tapahtuu kummia: kauppaan tulee oranssi puhuva Tiikeri-kissa, joka pyytää Rintaroa mukaansa pelastamaan kirjoja. On suoritettava labyrinttitehtävä, jonka tarkoituksena on pelastaa iso määrä vangittuja kirjoja. Tästä alkaa kirjan sadunomainen mielikuvitusseikkailujen osuus. Kaiken kaikkiaan kissan ja Rintaron ja toisesta labyrintistä alkaen myös Sayon täytyy suorittaa kolme labyrinttitehtävää. Niiden aikana Tiikeri antaa Rintaron hoitaa puhumisen kirjojen omistajien kanssa. Muistaen isoisänsä sanoja kirjoista Rintaro onnistuu kaikissa kolmessa tehtävässä, jonka jälkeen kissa kiittää Rintaroa ja hyvästelee hänet. Rintaro kuitenkin ymmärtää, että auttaessaan kissaa hän auttoi myös itseään saamaan itseluottamusta ja apua. Rintaro ymmärtää myös, että on ihmisiä, jotka välittävät hänestä ja että hänellä ja kirjakaupalla on tehtävä elämässä. Tämän ymmärryksen jälkeen kissa ilmestyy yllättäen jälleen kertoen uudesta ylimääräisestä tehtävästä, jossa Rintaron tulee nyt osoittaa omaa välittämistään muista ja hänelle tärkeistä asioista.

Aluksi kirja mielikuvitusseikkailuineen saattaa tuntua hieman nuorten fiktiokirjalta, mutta sitä se ei missään nimessä ole. Kirjassa tutkiskellaan pitkälti ihmisluonnetta ja ihmisen suhdetta kirjoihin ja sitä kautta elämään. Ensimmäisessä labyrintissä tavataan ihminen, joka on lukenut valtavan määrän kirjoja vain kertaalleen ja sitten sulkenut teokset lukkojen taakse. Hän haluaa olla maailman lukenein mies ja lukea mahdollisimman monta kirjaa niihin mitenkään paneutumatta : "Miksi joku haluaisi lukea toiseen kertaan jo kerran lukemansa kirjan?". Toisessa labyrintissä tavataan mies, joka silppuaa arvokkaita kirjoja, koska nykyihminen haluaa olla lukenut mutta ei halua kahlata läpi paksuja kirjoja. Siksi hän silppuaa kokonaiset kirjat pikaluettavaksi tiivistelmiksi. Kolmannessa labyrintissä kustantaja heittelee kirjoja ulos ikkunasta kuin roskia, koska kustantajan tehtävä ei ole painaa hyviä kirjoja vaan heppoisia kirjoja, jotka tuottavat mahdollisimman paljon rahaa. Kirjan kirjoittaja Sōsuke Natsukawa on ammatiltaan lääkäri, joka kertoo uupuneensa työssään kohtaamaansa ihmisten itsekkyyteen ja omahyväisyyteen. Siksi hän kirjoittaa kirjoja siitä, miten ihmiset voisivat kohdella toisiaan paremmin. Tämä kirja ei ole paksu eikä raskaslukuinen, mutta antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 7, 16, 20, 28, 31, 37, 43

Kristiina