Historian havinaa

Tällä kertaa luin läpi muutaman historiaa käsittelevää kirjaa.

 

Soturit assassiineista samuraihin (Karoliina Kouvola) keskittyy kertomaan kuudesta soturiryhmästä, joista monet me tunnemme vain hämärinä mainintoina kirjoissa tai joiden toiminta on tavalliselle pulliaiselle tuttua vain elokuvien, pelien ja seikkailukertomusten väritettyjen tarinoiden kautta. 

Soturiryhmät, joiden syntyä, historiaa ja toimintaa sekä aikanaan tapahtunutta kukistumista kirjassa valotetaan, ovat berserkit (eräs viikinkien erikoisryhmä), assassiinit, temppelinherrat, samurait, lakotaintiaanit ja tugeeni-kuristajat. Kolmen ensimmäisen ryhmän tarinat päättyivät 1200-1300-luvulle kun taas kolmesta viimeksi mainitusta ryhmästä löytyy tietoja aina 1800-luvulle asti. Kirjassa ryhmistä kerrotaan niitä historiallisia tosiasioita, jotka tiedetään. Yllättävän paljon myös vanhemmista ryhmistä löytyy tietoja ja faktaa, tosin esim. berserkkien tapauksessa historiallisista tosiasioista ei voi olla aina kovin varma, koska paljolti heistä puhutaan saagoissa. Mutta kirja antaa hyvää, todellista tietoa ryhmien ideologioista ja toiminnasta sekä niistä tosiasioista, joita tiedetään. Ei siis enää kirjan luettuaan tarvitse uskoa seikkailukertomusten tai elokuvien maailmojen kuvaamia tarinoita vaan saa muodostaa mielipiteensä soturiryhmistä tosiasioihin perustuen. 

Kirja oli äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa. Oli hyvä saada oikeata, laajaa tietoa mielikuvitusjuttujen sijasta. Tosin kirjassa on niin paljon yksityiskohtia ja historiallista tietoa, ettei sen sisältö aivan yhdellä lukemalla päähän kovin tarkasti uppoa. Onneksi kirjaan voi aina palata.  

Helmet-lukuhaaste kohdat 6, 14, 15, 16, 31, 32, 40, 43

Suomen historian jännät naiset (Maria Pettersson) jatkaa vähemmälle historiankirjoituksessa jääneiden naisten tarinoiden kertomista tällä kertaa suomalaisesta perspektiivistä. Kaikki kirjassa mainitut naiset eivät ole välttämättä Suomessa syntyneitä tai kotimaassaan vaikuttaneita. Syynä on usein se, että elimme vuoteen 1917 joko Ruotsin tai Venäjän alaisuudessa tai että Suomesta suuntasi suuri määrä ihmisiä ulkomaille siirtolaisiksi tai töihin. Naiset on kirjassa jaettu 6 ryhmään: Seikkailijattaret ja rikolliset, Taiteilijat, Hovin liepeillä, Sotilaat ja aktivistit, Uranaiset ja Hengen naiset. Kaikkien 57 kirjaan valikoituneen naisen saavutukset ja teot eivät välttämättä ole suuria, joskus ne ovat erikummallisia ja kaiken kaikkiaan nämä naiset ovat omistautuneet omalle alalleen tai aatteelleen. 

Yhtä lailla kuin aiempi Historian jännät naiset myös tämä kirja herätti kiinnostukseni ja naisten elämät ja kohtalot kiehtoivat minua. Kirjan naisten tarinoita ei kannata lukea yhteen syssyyn vaan nautiskella yksilöllisistä tarinoista muutamasta kerrallaan. Niin tarinoista saa kaiken irti. Minun on itseni myönnettävä, että vaikka kaikki naisryhmät olivat kiinnostavia, eniten minua viehättivät seikkailijattaret ja rikolliset. Miksiköhän?

Helmet lukuhaaste kohdat 14, 15, 16, 17, 18, 20, 26, 32, 43,49

Kolmas historiaa sivuava kirjani oli Huuhaa-Suomen historia (Vesa Sisättö). Oli oikeastaan mielenkiintoista lukea tämä kirja heti jännien naisten jälkeen, koska molemmissa sivutaan osittain samoja tapahtumia ja henkilöitä. Vaikka kirjan ensimmäisessä luvussa puhutaan vanhan historian ajoista 1300-luvulta 1700-luvun lopulle ja kaikenlainen magia, uskontoon perustuvat ajatukset ja alkemia tuntuvat nykyihmisestä huuhaalta, sen ajan ihmisille ne olivat vain tosiasioita, sillä tieteet ja erilaisten ilmiöiden syyt olivat silloin eläneille ihmisille tuntemattomia ja elämän perustotuudet meille tänä päivänä eläville käsittämättömiä. Siksi Sisätön mukaan voidaan ajatella huuhaan syntyneen vasta 1800-luvulla, jolloin ihmisillä alkoi olla tieteen edistymisen ja koulutuksen johdosta työkaluja, joilla tosiasioihin perustuvaa tietoa voitiin erottaa rajatiedosta. Kirjan sisältö etenee aikakausittain 1800-luvulta aina 200-luvulle. Jokaisen aikakauden aikana käsitellään sille tyypillisiä huuhaa-ilmiöitä kuten esimerkiksi ikiliikkujien kehittäjiä, kummituslentokoneita, telepatian tutkimista, ufoja ja saatananpalvontaa. Sisättö pyrkii tutkimaan ilmiöiden levinneisyyden ja suosion salaisuuden syitä ja niiden liittymistä yhteiskunnallisiin oloihin ja aikoihin. Hän selvittää usein myös lehdistön ja ihmismassojen vaikutusta ilmiöiden leviämiseen ja joissakin tapauksissa myös ilmiöiden todenperäisyyttä. Joukossa on huvittavia tai noloja tapauksia, mutta myös sellaisia, joista on ollut traagisia seurauksia. Viimeisessä luvussa Sisättö kertoo, että kirja oli tarkoitus lopettaa 200-lukuun, koska ennen sitä sävelletyt tarinat ovat historiaa ja niitä on aikanaan käsitelty ja suurimmaksi osaksi todistettu huuhaaksi. Hän kuitenkin valitsi käsiteltäväksi viimeisessä luvussa joitakin 2000-luvun huuhaatapauksia kuten terveysbuumin, WinCapitan ja salaliittoteoria.

Täytyy myöntää, että uudemman ajan huuhaa-jutuista monet olivat itsellenikin tuttuja joko luettuani niistä tai siten, että olen itse elänyt aikana, jolloin ilmiöt olivat tapetilla. Siksi on mielenkiintoista lukea näistä asioista ja yrittää ymmärtää myös sitä, miten nämä huuhaa-jutut syntyvät ja leviävät ja miksi niiden suosioon on syynsä myös yhteiskunnallisilla asioilla ja tilanteilla. 

Helmet-lukuhaaste kohdat 14, 16, 20, 32, 43, 49

Kristiina

Valo - Light

 

If you want light to come into your life, you need to stand where it is shining.

- Guy Finley

 

Lisää kuvia aiheesta täällä:

Monenlaista kiusausta

Sain välillä tarpeekseni jogurtin syömisestä aamupalan jälkiruoaksi ja ajattelin tehdä tilalle jotain iloista. Koska kotona sattui olemaan appelsiineja ja appelsiinimehua, tein niistä kiisselin. Oman kiisselini pohjana oli kaupan valmiiksi sokeroitu appelsiinimehu. Mehun voi puristaa myös tuoreena appelsiineista, mutta silloin kiisseliin on syytä lisätä sokeria tai muuta makeutusainetta.

Appelsiinikiisseli

1 l appelsiinimehua

(sokeria)

0,5 tl kanelia tai 0,5 tähtianista

4,5 rkl perunajauhoja

2 appelsiinia

Leikkaa appelsiineista pois kuori valkoisine osineen ja leikkaa appelsiiniviipaleet kalvottomiksi.

Mittaa kattilaan appelsiinimehu, mahdollinen sokeri/makeutusaine, kaneli/tähtianis ja perunajauhot. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli alkaa kuplia (se on myös sakeutunut ja kirkastunut). Nosta kattila liedeltä. 

Lisää kiisselin joukkoon appelsiininpalat ja anna jäähtyä.

Näin ruusukaalin aikaan löysin sopivan salaattireseptin, jota piti kokeilla.

Omena-ruusukaalisalaatti

250 g omenaa

250 g ruusukaalia

4 salottisipulia

2 rkl öljyä

suolaa, mustapippuria

1 dl mantelirouhetta

1 mieto chili

salaattia tai salaattisekoitusta

Kastike:

3 rkl vaahterasiirappia

2 rkl rypsiöljyä

1 rkl valkoviinietikkaa

suolaa, mustapippuria

Pese omenat, poista siemenkodat ja lohko ne.

Poista ruusukaaleista kannat ja huonot lehdet, puolita kaalit.

Kuori salottisipulit ja leikkaa jokainen 4 osaan.

Poista chilistä siemenet ja viipaloi se.

Levitä omenat, ruusukaalit ja sipulit leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Valuta päälle öljy, mausta suolalla ja mustapippurilla. Pyörittele aineksia käsin hieman. 

Paahda kasviksia 225 ºC uunissa 10-12 min, kunnes ne pehmenevät ja saavat hieman väriä. Jäähdytä.

Paahda uunin jälkilämmössä astiassa mantelirouhe.

Mittaa kastikeainekset kannelliseen lasipurkkiin, sulje kansi ja ravista ainekset sekaisin.

Lado tarjoiluastiaan salaatti pediksi. Lisää päälle jäähtyneet, paahdetut kasvikset. Ripottele päälle chiliviipaleet ja mantelirouhe. Valuta kastike salaatin pinnalle.

Alkuperäinen resepti: K-Ruoka 10/22

En ole pitkään aikaan tehnyt kiusausta ja pakastimessa sattui olemaan broilerifileitä.

Broilerikiusaus

öljyä 

1 iso sipuli

410 g broilerifileitä tai -suikaleita

1 rkl currya

0,5 rkl paprikajauhetta

suolaa, mustapippuria

1 kg perunoita

suolaa, mustapippuria

4 dl ruokakermaa

100 g juustoraastetta

 

Kuori ja silppua sipuli. Jos käytät kokonaisia broilerinfileitä, suikaloi ne. Kuori perunat ja leikkaa ne suikaleiksi.

Lämmitä öljy ja kuullota sipulisilppua miedolla lämmöllä n. 7 min. Siirrä sipulit odottamaan.

Lisää pannulle tarvittaessa hieman öljyä sekä curry- ja paprikajauhe. Anna paistua hiljalleen 1-2 min, kunnes aromit irtoavat. Lisää pannulle broilerisuikaleet ja paista ne kypsiksi. Lisää paiston lopussa sekaan suolaa ja mustapippuria.

Lado uunivuokaan ensin kerros kanasuikaleita, sitten sipulia ja lopuksi perunasuikaleita. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Toista sama. Sekoita ainekset sekaisin uunivuoassa. 

Lisää uunivuokaan ruokakerma ja ripottele päälle juustoraastetta.

Paista kiusaus 200 ºC uunissa alakeskitasolla n. 1 h.

Minulle jäi leivottaessa hieman vajaa paketti vaniljatuorejuustoa ja jääkaapissa oli purkki kuohukermaa. Niistä sai aikaan maailman helpoimman jälkiruoan. Toki tähän voi käyttää myös maustamattoman tuorejuuston jämät, silloin vain lisätään hieman enemmän sokeri ja 1-2 tl vaniljasokeria. Tällä kertaa maustoin jälkiruokani pikakahvijauheella, mutta yhtä hyvin maustamiseen käy kaakao tai suklaa, marjat, hedelmät, lakritsajauhe jne.

Helppo kahvivaahto

2 dl vispi- tai kuohukermaa

150-200 g (vanilja)tuorejuustoa

3 rkl sokeria

1 rkl pikakahvijauhetta

 

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi.

Lisää kermavaahdon joukkoon tuorejuusto, kahvijauhe ja sokeri. Vatkaa vielä hetki ainekset sekaisin. Tarjoile.

Kristiina

Huonosti käyttäytyvä nuoriso

Viime aikoina paikallisaviisimme on täyttynyt uutisista huonosti käyttäytyvästä ja sotkevasta nuorisosta. Ilmiötä on tavattu koko laajemman Pohjanmaan alueella, mutta varsinkin Seinäjoen seutu on kerännyt huomiota. Siellä nuorison kokoontumiset koulujen ja puistojen alueilla ovat jättäneet jälkeensä sotkuisia piirroksia ja kirjoituksia, ison määrän roskaa alueelle ja rikottuja paikkoja. Roskaamisen lisäksi kaikkialla nuoriso ajelee alueilla erilaisilla ajoneuvoilla (polkupyörät, potkulaudat, autot, mönkijät jne.) jättäen jälkeensä uria ja myllättyä maata/istutuksia ja aiheuttaen musiikki- ja yleistä äänihäiriötä. Seinäjoen tapauksissa häiriötä, rikkomista ja sotkemista on laajennettu myös siten, että koulujen tai puistojen läheisyydessä asuvien ihmisten koteja on häiriköity mölyämällä, heittelemällä munia, piirtelemällä ja rikkomalla paikkoja. Aikuiset ihmiset alkavat olla kurkkua myötä täynnä tällaista häiriökäyttäytymistä, rikkomista ja sotkemista ja nuoremmat lapset pelkäävät iltaisin mennä harrastepaikoille tai aamuisin kouluun. Mutta mistä apu tilanteeseen?

Joillakin paikkakunnilla perätään nuorisotiloja. Olisivathan ne hyvät nuorison kokoontumis- ja harrastepaikkoina, mutta samalla ne ovat omiaan muodostamaan vain uuden häiriöpesäkkeen alueelle. Samoin apuun perätään poliiseja ja kameroita sekä ankarampia rangaistusseuraamuksia. Olisi todella hyvä, että tekijät saataisiin selville ja siitä koituisi heille sekä rahallisia että työhön perustuvia seuraamuksia eli ilkitöiden korjausten korvaamista ja korjaus- sekä siivousurakoita tekijöille. Mutta ei viranomainen kaikkialle ehdi ja usein tapahtuu niin, että viranomaisen ehtiessä paikalle nuorisojoukko on jo siirtynyt muualle tai hajaantunut, poliisin tulo kun kestää aikansa jopa kaupungeissa saati sitten kauempana taajamissa tai maaseutualueella. Lisäksi nuoriso on usein tietoinen kameroista ja osa porukasta naamioituu huivein ja hupparein kokoontuessaan pahantekoon. Valitettavasti myös nykyisin rangaistusasteikko näiden nuorien kohdalla on niin lievä ja niin pitkämielinen, että pahanteon mukavuus ylittää rangaistuksen pelon. Yksityiselle ihmiselle taas katsotaan asioihin puuttumisen olevan nuorten "pahoinpitelyä", jota laki ei salli. Laki siis käytännössä katsoo nuorten häiriköintiä julkisia tiloja ja yksityisiä ihmisiä kohtaan läpi sormien, kun taas jos uhkaat usuttaa koiran kotiasi terrorisoivien nuorten perään, syyllistyt rangaistavaan tekoon. Meillä on mielestäni liian kauan harjoitettu "nuoret ovat nuoria", "pojat ovat poikia" ja "ei meidän lapsi" -ajattelua nuorten huonon käytöksen ja rötöstelyn kohdalla ja katsottu tuollaista käytöstä läpi sormien. Olisi aika laskea rangaistusten alaikärajaa ja alkaa puuttumaan tällaiseen kalliiksi tulevaan rötöstelyyn. Teoilla pitäisi olla seuraamukset, ei hyssyttelyä ja ymmärrystä. 

Se, että apua haetaan viranomaisista ja rangaistuksista on yksi puoli tahallisen vahingonteon, roskaamisen ja häiriköinnin suitsemisessa. Mutta eikö kaiken perusta löydy kotoa ja vanhemmista/kasvatuksesta? Ilmeisesti melkein jokaisessa kodissa pidetään itsestään selvänä, ettei roskia heitellä pitkin lattiaa, seiniin ei piirrellä ja paikkoja ei tahallaan hajoteta. Samaa johdonmukaista käyttäytymistapaa pitäisi pienestä asti laajentaa koskemaan myös ulko- ja yleisiä tiloja. Kuinka vaikeaa on opettaa lapsille, että roskat eivät kuulu maahan vaan roskiksiin tai taskuun? Tai että piirtämistä ja kirjoittamista varten ovat paperi tai siihen tarkoitukseen osoitettu muu alusta? Ja että tahallinen rikkominen aiheuttaa vain rahan menoa ja omien käyttörahojen pienenemistä? Nykyisin sanotaan lasten kokevan paniikkia ja henkistä kärsimystä ilmastopelottelusta ja muovin haitoista. Eipä tuo paniikki tai kärsimys tunnu ulottuvan omaan toimintaan kodin ulkopuolella, kun voidaan surutta heitellä roskat mihin sattuu tai olla oikeutettuja roskaamaan yleisiä, julkisia alueita tai jopa muiden yksityisalueita. Heitetään siis aikuiset roskakoriin tuo huoli nuorten ahdistumisesta ja pelotellaan oikein kunnolla sillä, mitä tapahtuu, jos ei muuteta omaa käyttäytymistä, valitetaan vain aikuisten välinpitämättömyydestä ja teoista. Samalla lailla eläimet kuolevat, ilmasto lämpenee ja mikromuovihaitat leviävät nuorten teoista kuin aikuistenkin.

Toinen asia ovat omien lastensa tekemisten, olinpaikkojen ja aikataulujen seuraaminen. Ei viranomainen voi seurata, missä lapsesi on, mitä hän todellisuudessa tekee ja kenen kanssa tai koska. Itse aina ihmettelen, miten keskellä viikkoa puolen yön aikaan ulkona liikkuu nuorisoporukoita tai mopot/mönkijät pörräävät vielä keskiyön jälkeen. Vanhempien pitäisi laatia nuorille säännöt ja valvoa niiden noudattamista. Ei voi edellyttää, että kotona ei ole mitään sääntöjä, mutta koulun ja viranomaisten tulisi valvoa nuorten tekemisiä ja kotona/muualla oloa. Kyllä nuorten käytöksen perusteet luodaan lapsesta asti kotona ja niiden vahvistamista jatketaan vielä nuoruusiässäkin valvomalla sääntöjen ja käyttäytymisen noudattamista ja toteuttamalla niiden rikkomisesta asetetut rangaistukset. Eikä pidä unohtaa palkitsemista oikeasta toiminnasta ja käyttäytymisestä.

 

Itse en ymmärrä nuorta, joka valittaa ympäristöä pilaavista ja vahinkoa aiheuttavista aikuisista ja samaan aikaan heittää itse roskat mihin sattuu, sotkee ja rikkoo yleistä tai yksityistä omaisuutta ja häiriköi melusaasteella tai yleisellä käyttäytymisellä. Nuoret, ennen kuin valitatte aikuisten tekemisistä, tutkikaapa omaa käyttäytymistänne. Luopukaa siitä "kun muutkin niin minäkin" -joukkopsykoosista ja ottakaa tilalle "jos muut käskevät sinun hypätä kaivoon, hyppäätkö"-ajattelutapa. Aikuiset, ennen kuin valitatte nuorten käyttäytymisestä, katsokaa mitä itse teette. Roskaatteko, suhtaudutteko välinpitämättömästi julkisiin ja yleisiin tiloihin ja julkiseen omaisuuteen, millainen on oma asenteesi?  Ja miten olette oman jälkikasvunne kasvattaneet, onko heillä sääntöjä ja valvotteko niiden noudattamista ja onko kotonanne rangaistusseuraamuksia? Toki yhteiskunnan pitäisi mahdollistaa ja toteuttaa valvontaa ja säätää ankarampia rangaistuksia myös nuorille. Mutta viranomaiset ja tiukka ulkopuolinen valvonta ovat vain osa käytöksen korjausta, ison osan pitäisi alkaa kotona.

Kristiina

Jotain mustaa - Something black

 

Mies musta munat muhijat.

- sanonta Kivennapa

 

Lisää kuvia aiheesta täällä: