Vantaalla ja Vaasassa

Olen juuri viettänyt viikon pääkaupunkiseudulla. Luulisi, että kamerani muistikortti olisi täynnä kvia paikoista ja tapahtumista siellä. Mutta ei ole. Matkani tarkoitus oli visiitti 95-vuotiaan äitini luona, jossa siivosin ja laitoin ruokia koko viikon. Mielenkiintoisin kuvauskohde viikon aikana oli sorsaherrapari läheisellä, melkein tyhjäksi kuivuneella lammikolla. Muun ajan kuurasin ja paistelin.

Yksi viikon päätehtävistäni oli viedä rollaattorilla liikkuva äitini päivittäin kävelylenkille läheiseen puistoon. Huomasin tänä aikana, että en ollut ainoa mummontaluttaja Vantaalla. Käydessäni asioilla noteerasin, että n. joka toinen päiväkävelijä pari oli rollaattorilla liikkuva henkilö joko nuoremman tai vanhemman saattajan kanssa.

Pääsin minäkin aika lähelle jotain tapahtumaa viikon aikana. Kävellessämme lauantaina (kotiinlähtöni aatto) huomasimme, että puistossa tapahtuu jotain, Kysyttyäni, mitä sinne pystytetään, sain tietää, että sunnuntaina puistossa on Louhela Jam pääesiintyjänään Dingo ja useita muita artisteja. Joten melkein muttei ihan. Sunnuntaina kun istuin jo junassa matkalla kotiin. Veljeni tyttö lapsineen ja jopa mummi sen sijaan kävivät katsastamassa tapahtuman.

Lähtiessäni Vaasasta ajoi bussilla suoraan Matkakeskuksen (aseman) viereen ja menin junalle. Takaisin tullessani minun piti kulkea jalan asemalta torin laitaan bussipysäkille. Silloin huomasin massiiviset rakennustyöt Hovioikeudenpuistikolla aseman edessä. Siinä sitten täristin matkalaukun kanssa ensin läpi risteyksen, jossa ei tiennyt, missä kulkivat autot ja missä jalankulkija. Sen jälkeen mentiin pitkin katua, joka oli kaivettu auki. Tuli tavarakärryjä raahatessa mieleen, että enpä haluaisi olla turisti, joka tulee kaupunkiin. Laukusta meinasi irrota pyörät, kulku oli sekavaa ja huippuepäsiistiä. Muualta Vaasaan matkustavana olisin eksynyt heti alussa. Ei hyvä kuva kaupungistamme.

Kristiina

Fiktiota ja faktaa - rikoksia ja lääketiedettä

Oma kirjastomme aukesi taas vapun jälkeen ja ensimmäisessä erässä saapui luettavaksi Yksi miljoonasta (Jenni Kokander). 8-vuotias Mikael on aamulla lähdössä kouluun, kun hän löytää pyöräkellarista kuolleena lentoemäntä Orvokin. Mikaelin kotiasioissa on salattavaa, joten poika piiloutuu. Asian tutkijaksi määrätään poliisista Siivola ja avustamaan psykologi Johannes. Poliisia psykologina aiemmin avustanut entinen lastensuojelun ja nykyinen vankilan sosiaalityöntekijä Kaisa Halla haluaisi olla mukana tässäkin tutkimuksessa, mutta hänet määrätään vain löytämään Mikael. Kirjassa käydään läpi Orvokin elämää sekä hänen työtovereittensa ja itsemurhan tehneen veljensä Kuisman vaimon/Orvokin parhaan ystävän Veeran kautta että takautumina Orvokin itsensä elämänä. Mikael pohtii myös sekä takautumina että nykyhetkessä elämäänsä ja tapahtumia. Kaisa Halla, sosiaalityöntekijä, joka haluaisi auttaa mutta katselee kaikkia "tapauksiaan" oman elämänsä ja sen tapahtumien perusteella, turhautuu moneen kertaan ja pääsee lopulta tutkimuksiin intensiivisemmin mukaan. Kaisasta taas Mikael ei voi olla syyllinen murhaan vaan poika pitää ehdottomasti pelastaa elämänsä kadottaneelta äidiltään ja vain Kaisa voi sen tehdä. Vaikka Mikael ei itse halua tulla autetuksi vaan haluaa pitää kasassa oman elämänsä äitinsä kanssa talomies-Rainen avustuksella. Kaiken aikaa ihmetellään, miten juuri Orvokki tuli murhatuksi?

Jälleen kerran käsissäni oli kirja, jossa jokaisella henkilöllä oli tilanteeseen vaikuttavia ja niitä vaikeuttavia ongelmia. Psykologi Kaisa, joka halusi auttaa autettavia omasta ajatusmaailmastaan lähtevällä tavalla, vaikka autettavat eivät haluaisi apua ja vaikka hänen mielestään avusta ei juuri ollut hyötyä. Mikael, joka huolehti todellisuudesta irtautuneesta äidistään ja joka ei halunnut muiden tietävän tai auttavan. Raine, joka oli yksinäinen, mutta avulias ja halusi olla hyödyksi. Siivola, joka päätti poliisitutkintansa jossain vaiheessa syyllisen ja halusi psykologin sen jälkeen etsivän todisteita, jotka vahvistivat hänen epäilynsä ja joka ei halunnut muunlaista apua tutkintaansa sotkemaan. Orvokki, jolle vaikean lapsuuden ja koko elämän ajan paras ystävä oli ollut veli Kuisma, kunnes tämä teki itsemurhan. Jäljelle jäi nuoruudesta asti paras ulkopuolinen ystävä ja veljen vaimo Veera. Orvokki eli omanlaistansa kurinalaista mutta alkoholintäytteistä elämää. Koko kirja on täynnä todella mutkikkaita ihmisiä ja ihmissuhteita, ongelmallisuutta ja sattumia.

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 11, 19, 28, 43, 46, 49

 

Tutkinnassa rikos (Asko Sole) kokoaa yhteen True Crime-tyyliin todellisia rikostarinoita Suomesta tai suomalaisten tekeminä ulkomailla. Tarinat on jaettu neljään kategoriaan: henkirikokset, naisten tekemät rikokset, huijaukset ja virheelliset tai keskustelua herättäneet tuomiot. Tapauksista pääosa on 1900- luvulta, mutta mukaan mahtuu rikoksia myös 2000-luvulta ja muutama joka 1800-luvulta. Rikokset, joista kerrotaan, ovat tapahtuneet pääosin Suomessa, mutta mukaan mahtuu sellaisiakin kuten Aileen Wuornos ja Juha Valjakkala, joissa tapauksissa suomalaissyntyinen henkilö teki rikoksensa ulkomailla. Jokaisesta kategoriasta löytyy tapauksia, joista en ollut koskaan kuullutkaan (yleensä tapaukset olivat tuolta 1960-80-luvuilta) ja sellaisia, joista varmaan kaikki ovat kuulleet. Ainakin Bobrikovin ja Ritavuoren murhat, Kampin ampumaratasurmat, Aarnion tapaus tai Bodomin ja Kytäjän murhat, Auervaara ja WinCapita. Tarinat ovat lyhyitä ja ytimekkäitä ja perustuvat ajan julkaisujen kirjoituksiin, arkistomateriaaliin ja oikeudenkäyntiasiakirjoihin. Lukiessa välillä palasi mieleen "vanhat ajat", kun tuomioina oli kuritushuonetta ja kansalaisluottamuksen menetys tai ajat ennen minua, kun noitia ja muita pahantekijöitä tuomittiin mestattavaksi tai muuten tapettavaksi. Laaja aika- ja tapausskaala voi välillä aiheuttaa hieman sekaannusta, mutta toisaalta se antaa kuvaa ajasta ja poliisi- ja tuomioistuinlaitoksen toiminnasta. Samalla lyhyet tapauskertomukset olivat nopealukuisia ja kirja helppo lukea pätkissä.

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 11, 14, 16, 32, 35, 43, 46, 49

Raskaampaa sarjaa oli naista lääketieteen historiassa tarkasteleva Sairas ja viallinen (Elinor Cleghorn). Siinä hän tarkastelee sitä, miten naisia on käsitelty potilaina ja sairaina eri aikakausilla. Kirja alkaa tarkastelun antiikin Kreikasta ja jatkaa aina nykypäivään. 

Kirja on surullista luettavaa siitä, miten antiikin ajoista asti naisen pääasialliseksi tehtäväksi on katsottu lasten tuottaminen ja miten naisten sairauksia ovat melkein näihin päiviin asti hoitaneet ja niistä mielipiteensä esittäneet miehet. 1900-luvun alkuun asti naisen ruumiillisten vaivojen syynä oli melkein aina jotenkin kohtu kun taas 1850-1950 välillä naisten fyysiset vaivat ovat johtuneet jotenkin seksuaalisuudesta ja synnytyselimistä ja useimmiten niiden alkusyy on yritetty löytää psyykkiseltä puolelta, jota on vaurioittanut ajattelu, jokin muu toiminta kuin kodin- ja lastenhoito, liika seksuaalisuus ja ylipäätänsä naisen heikkous ja viallisuus. Aika pitkälle nykyajan läheisyyteen lääketieteessä sanansa oli sanottavana vain miehillä ja he julistivat itsensä myös naisten kaikkien vaivojen ylimmiksi asiantuntijoiksi. Tämä aiheutti pelottavia ilmiöitä kuten ajattelun, että työnteko ja ajattelu vahingoittavat naista, ollakseen täysi nainen naispuolisten yksilöiden on saatava niin paljon lapsia kuin mahdollista ja sitä tietysti vain avioliitosta, että naisten vaivat olivat kaikki heidän omaa syytään ja itse hankittuja ja että nainen ei saanut missään nimessä olla mitenkään seksuaalinen, koska silloin hän oli auttamattomasti myös epäkelpo. Myös miesten luomat hoidot olivat välillä suorastaan sadistisia, munasarjojen ja kohdun poistoja, uskoa että naiset eivät tunne kipua samoin kuin miehet, lobotomiaa, estrogeenihoitoja vaarattomina jo mielellään 30 ikävuodesta alkaen ja muuta vastaavaa.

Kun kirjassa alettiin päästä 1960-luvun paremmalle, myös sen sisältö alkoi hieman mietityttää. On toki tosiasia, että ensin naisten sairauksia tarkastelivat miehiset auktoriteetit, jotka eivät ymmärtäneet naisten sairauksia ja lasten saannin vaikutusta naisten terveyteen ja joiden perimmäinen tarkoitus oli naisten pitäminen kotona sitä hoitamassa ja sikiämässä jotta kaikki tärkeä yhteiskunnassa jäisi miehille ja joista naisten piti olla täysin riippuvaisia. Kun lopulta myös naiset pääsivät virallisesti (lapsenpäästäjät, naisparantajat ja kätilöt eivät olleet virallisia lääketieteen tuntijoita) mukaan tutkimaan ja päättämään, he olivat monesti ylä- tai keskiluokkaisia naisia ja vaikka he paransivat huomattavasti naisten sairauksien tutkimista, ymmärtämistä ja hoitoa, heidän katsontakantansa oli enemmänkin eugeniikkaan taipuvainen kuin kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja rotuihin laajentuva. Kuitenkin kirjassa keskityttiin lääketieteellisesti niin paljon juuri sukupuolisuuteen, seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen, että siitä jäi paljon pois. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun naisen lääketieteellistä hoitoa käsiteltiin TVssä. Ohjelmassa tuotiin paljon esiin sitä, kuinka lääkkeiden testaus ja sairauksien ja olosuhteiden normittaminen suoritettiin paljolti miespuolisista koehenkilöistä muodostetuilla tuloksilla (toki tässäkin tuli kuvioon naisten suojeleminen lastensaajina). Näin ollen vielä nykyisinkin sekä miehiä että naisia vaivaavia sairauksia, joissa oireet on normitettu miesten mukaan (esim. sydänsairaudet ja autismi), ei usein ajoissa tunnisteta naisissa, koska naisten oireet ovat erilaisia. Tai lääkkeiden suositellut annostukset saattavat olla hengenvaarallisia naisille, koska ne on aikanaan määritelty miespuolisten koehenkilöiden mukaan. Samaa koskee muitakin suosituksia, kuten esimerkiksi työpaikan lämpötilasuosituksia (ei siis hengenvaarallinen, mutta epämukava naisille). Kaikki tämä puuttuu kirjasta. Loppu painottuu paljon naisten vaihdevuosien hoitoon estrogeenillä heti nuoruuden mentyä ohi tai ehkäisypillerin kehittämiseen, sen myöntämissyihin, synteettisen estrogeenin ja ehkäisypillereiden testauksen epäeettisyyteen ja haittavaikutusten salaamiseen ja naisten kroonisiin ja autoimmuunisairauksiin, joita ei vieläkään tunnisteta usein. Jälkimmäinen koskee myös miehiä, vaikka sairauksia esiintyykin enemmän naisilla. Sama koskee rodullista sortoa lääketieteessä. Vaikka naisia ja naisten sairauksia on pitkälti käsitelty lääketieteessä lasten saannin ja naisten sortamisen näkökulmasta, painotusta olisi voinut muuttaa muuallekin kuin "seksin" puolelle. Sitä jäin kirjassa kaipaamaan, sillä naisten kohtelusta lääketieteessä löytyy muutakin negatiivista tai sukupuoliasioihin liittyvät asiat.

Helmet lukuhaaste kohdat 4, 6, 14, 27, 43

Kristiina

Kuukausikollaasi Toukokuu 2022 - A month in collage May 2022

 

Lisää kollaaseja löydät täältä:

Nokka kohti maakuntaa

Viime lauantaina suuntasin Marttojen kanssa kevätkauden lopettajaisreissulle kohti Sastamalaa. Päämatkakohteemme oli Villa Royal ja mennen tullen poikkesimme myös muihin kohteisiin.

 

Lähdimme matkan heti aamunkoitteessa, poikkesimme välillä kahveilla ja saavuimme ensimmäiseen vierailukohteeseemme, Hämeenkyrössä sijaitsevalle Frantsilan tilalle. Tilalta löytyy esittelytila, Frantsilan Kehäkukka eli kahvila-myymälä ja myyntitilat erilaisille paikallisille käsityöläisille ja muille paikallisyrittäjille.

Seuraavaksi siirryimme vierailumme pääkohteeseen eli Villa Royaliin Sastamalaan. Meidät vastaanotti tilan nykyinen omistajapari, Mirva ja Pasi Puupponen.

Itse rakennus on 1900-luvun alulta peräisin oleva hirsirakennus ja toiminut alunperin Kortesjärven kansakouluna.

 

Aikanaan sisustussuunnittelija, entistäjä Markku Ellala etsi tiloja perustaakseen Suomen ensimmäisen kuninkaallisen kartanon ja valitsi tämän rakennuksen. Yhdessä vaimonsa Sirpan kanssa hän suunnitteli ja toteutti rakennuksen tilojen uudistuksen valiten huoneisiin eri aikakausien ja tilankäytön tyylejä. Yhdessä talon huoneista on tuotu esiin alkuperäinen hirsirakenne. Vierailukohteena tilat ovat toimineet vuodesta 2006 ja parhaillaan uusi omistajapari uudistaa tiloja niin, että ne olisivat avoimia muillekin kuin ryhmämatkailijoille.

Jugend

Barokki

Rokokoo

Empire

Herrainhuone eli tuumiskelupaikka

Alkuperäiset hirsiseinät

Kuninkaallinen makuuhuone

Spa

Kaikki kiinteä on sisustettu kunkin aikakauden mukaan, sen sijaan kalustus myötäilee osittain aikakautta ja on osittain sekoitus eri aikakausia. Villa sisälsi niin paljon hurmaavia yksityikohtia, että niistä on pakko laitta mukaan joitakin kuvia.

Suuressa empire-tyylisessä salissa syödyn aterian jälkeen meidän oli aika siirtyä Hotelli Ellivuoreen, jossa oli Markku Ellalan järjestämät Vintage-messut. Siellä pääsimme tapaamaan itse kuninkaan ja kuningattaren eli Markku ja Sirpa Ellalan.

Ennen poistumistamme Sastamalasta poikkesimme vielä Herkkujuustolassa, josta halukkaat saivat ostaa mukaansa paikallista juustoa, marjatuotteita, kuohujuomaa, teetä ja suklaata. Kotimatkalla järjestettiin puhelimitse ex-tempore visiitti Puutarha Rauno Niemiselle Honkajoelle tai oikeastaan nykyisin Kankaanpäähän. Kyseessä oli kaupallinen puutarha, joka myy paikalla kävijöille niin kukkia kuin hyötykasvien taimia mutta toimii myös "tukkuliikkeenä" kaupungille, seurakunnille ja muille halukkaille. Perille päästyämme saimme kuulla, ettei tarha edes ollut auki enää, kun saavuimme. He olivat kuitenkin puhelimitse suostuneet avaamaan tilansa takiamme. Täytyy myöntää, että nekin, jotka eivät muista paikoista olleet ostaneet mitään tuliaisiksi, menettivät rahojaan tässä paikassa.

 

Minua harmitti todella, että olin hakenut parvekkeelleni kesäkukat jo keskiviikkona. Melkein heti puutarhalle päästyämme äkkäsin nimittäin myynnissä niitä ihania keltaisia petunioita, joista olen vuosia haaveillut. Ei voinut enää napata mukaan, parveke oli jo niin täynnä.

 

Mitä minulle sitten tarttui mukaan? Eniten ihastuin Frantsilan tarjontaan. Franzilan Kehäkukan myymälästä nappasin mukaani itselleni valkosuklaa-vadelmalakritsia ja äidilleni sokeroitua inkivääriä. Pussiin pakkasin myös pullon sitruunaöljyä, jos vaikka syksyllä tulisi tehtyä saippuaa tai pyykkietikkaa. Tilalla olleesta käsityöläisten Puotihuoneesta hankin lakritsiyrtin, sitruunatimjamin ja thaibasilikan taimet. Villa Royalista ostin jääkaappimagneetin ja Herkkujuustolasta pullon paikallista mustaherukkalimonadia. Mukava lauantai kaikkinensa.

Kristiina

Sesonkituotteita ja marjoja

Kun kerran hain nokkosia metsästä ajattelin yrittää niiden käyttöä myös salaattiin. Samalla päätin testata väittämää, että nokkosta ei tarvitse välttämättä ryöpätä, vaan kiehuvan veden päälle kaataminen riittää. Yritelmästä tuli loppujen lopuksi herkullinen salaatti sekä lisukkeeksi että ruokasalaatiksi. Halutessaan kaurarouheen voi korvata coucousilla.

Nokkos-kaurasalaatti

0,5 l nokkosen lehtiä

1,5 dl kaurarouhetta

1,5 dl kuumaa kasvislientä

100 g vihreitä papuja

1 (suippo)paprika

125 g luumu- tai kirsikkatomaatteja

2 rkl öljyä

1 rkl sitruunamehua

suolaa, mustapippuria

Laita kaurarouhe ja pestyt nokkosenlehdet kannelliseen astiaan. Kaada päälle kiehuvan kuuma kasvisliemi ja sulje kansi. Anna nesteen imeytyä ja kauran "kypsyä" välillä ravistaen, kunnes neste on jäähtynyt. 

Kiehauta pavut nopeasti niin, että niihin jää vielä purutuntumaa ja jäähdytä kylmällä vedellä. Paloittele pavut 2-3 osaan. Kuutioi paprikan liha ja puolita tomaatit.

Sekoita kaura-nokkossekoitukseen pavut, paprikakuutiot ja tomaatinpuolikkaan. Kaada joukkoon öljy ja sitruunamehu, mausta ja sekoita ainekset hyvin sekaisin.

Kotimaista varhaiskaalia saa vasta loppukesästä, mutta ulkolaista varhaiskaalia on juuri nyt tarjoilla. En voinut vastustaa kiusausta. Kaalipata syntyy yksinkertaisimmillaan kaalista, sipulista, jauhelihasta ja lihaliemestä. Itse käytin hyväkseni tilaisuutta ujuttaa sekaan ylimääräinen paprika ja mausteeksi tomaattisosetta. Myös ylimääräiset porkkanat ja tomaatit sopivat hyvin pataan ja jos jääkaappiin on jäänyt kermanjämät, sekaan vaan.

Kaali-jauhelihapata

öljyä 

n. 1 kg kaalia

0,5 rkl meiramia

1 iso sipuli

1 valkosipulin kynsi

(1 suippopaprika)

400 g jauhelihaa

0,5 tl maustepippuria

0,5 tl suolaa

1 tl paprikajauhetta

0,5 l vettä

1,5 lihaliemikuutiota

mustapippuria suolaa

(70 g tomaattisosetta

ripaus sokeria)

Suikaloi kaali. Silppua sipuli ja murskaa valkosipulin kynsi. Kuutioi paprikan liha.

Lämmitä paistinpannussa n. 0,5 rkl öljyä ja kuullota sipulisilppua miedolla lämmöllä (3) n. 10 min. Lisää joukkoon loppuvaiheessa valkosipuli ja paprika. Siirrä sivuun odottamaan.

Ruskista jauheliha tilkassa öljyä. Lisää ruskistuksen aikana maustepippuri ja suola ja ruskistuksen loppuvaiheessa paprikajauhe.

Laita (ison) kattilan pohjalle tilkka öljyä. Lisää kaalisuikaleet kattilaan (erissä, jos tarpeen). Kääntele kaalia aika ajoin ja hauduta muutoin miedolla lämmöllä (4) kannen alla n. 20 min. Lisää n. puolivälissä hauduttamista kaalien sekaan meirami. 

Lisää kattilaan sipulisekoitus ja jauheliha sekä vesi+lihaliemikuutiot. Muista ennen veden kaatamista kattilaan huuhtoa sillä sipulien ja jauhelihan paistoon käytetty paistinpannu. Mausta mustapippurilla ja hauduta pataa n. 20 min. Jos laitat tomaattisosetta, lisää se ja sokeri haudutuksen loppuvaiheessa. Nauti leivän ja puolukkahillon kanssa.

Padan maku syvenee vanhetessa, joten lämmitä se myöhemmin nautittaessa mieluummin hellalla kuin mikrossa.

Tykästyin niin viimeviikkoiseen piirakkatyyliin, jossa alle tehtiin "kreemi" ja päälle laitettiin marjat, että päätin uusia yrityksen tällä viikolla käyttäen yhdistelmää sitruuna ja mustikka. Tällä kertaa pohja ei noussut aivan yhtä hyvin kuin viime viikolla (tämä pohja on sillä lailla oikukas, että joskus se nousee, joskus ei), mutta makuyhdistelmä ja tyyli osuivat tälläkin kertaa nappiin.

Mustikka-sitruunapiirakka pellillinen

Pohja:

1,5 dl maitoa

100 g voita tai leivontamargariinia

3 kananmunaa

2,5 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

2,5 tl leivinjauhoja

1 tl vaniljasokeria

Täyte:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 prk (á 200 g) sitruunarahkaa

1,5 dl lemon curdia

2 kananmunaa

0,5 dl sokeria

7,5 dl tuoreita tai pakastettua mustikoita

 

Esilämmitä uuni 190 ºC. 

Lämmitä maitoa ja rasvaa liedellä niin kauan, että rasva sulaa. Jäähdytä.

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi (6 min). Lisää vatkaten vaahtoon vuoronperään kuiva-aineseosta ja maito-rasvaseosta, kunnes molemmat on lisätty kokonaisuudessaan taikinaan. 

Levitä pohjataikina tasaisesti leivinpaperilla peitetylle leivinpellille.

Vatkaa sekaisin täytteen tuorejuusto, rahka, lemon curd, kananmunat ja sokeri. Lusikoi täyte tasaiseksi kerrokseksi pohjataikinan päälle. Levitä päällimmäiseksi tuoreet tai jäiset mustikat.

Paista piirakkaa uunin alakeskitasolla n. 45 min, kunnes täyte on hyytynyt. Jäähdytä.

Kuten aiemmin mainitsin, poimin viime viikon lopulla villivihanneksia. Ketunleivistä tein tänäkin vuonna ketunleipäpestoa. Itse käytän auringonkukan siemeniä, mutta ne voi vaihtaa esimerkiksi mantelirouheeseen. Öljynäkin voi käyttää joko oliiviöljyä tai tavallista rypsi- tai vastaavaa öljyä.

Ketunleipäpesto

1 l ketunleipiä

2 dl parmesaaniraastetta

1 dl auringonkukan siemeniä

1 valkosipulin kynsi

0,5 tl suolaa

0,25 tl mustapippuria

1 tl sitruunan mehua

1,7 dl (oliivi)öljyä

Mittaa ainekset korkeaan astiaan (öljystä osan voi jättää myöhemmässä vaiheessa lisättäväksi). Jauha seosta sauvasekoittimella, kunnes kaikki ainekset ovat jauhaantuneet tasaiseksi massaksi. Purkita puhtaisiin, steriloituihin purkkeihin. Peston voi pakastaa.

Kristiina