Vantaalla ja Vaasassa

Olen juuri viettänyt viikon pääkaupunkiseudulla. Luulisi, että kamerani muistikortti olisi täynnä kvia paikoista ja tapahtumista siellä. Mutta ei ole. Matkani tarkoitus oli visiitti 95-vuotiaan äitini luona, jossa siivosin ja laitoin ruokia koko viikon. Mielenkiintoisin kuvauskohde viikon aikana oli sorsaherrapari läheisellä, melkein tyhjäksi kuivuneella lammikolla. Muun ajan kuurasin ja paistelin.

Yksi viikon päätehtävistäni oli viedä rollaattorilla liikkuva äitini päivittäin kävelylenkille läheiseen puistoon. Huomasin tänä aikana, että en ollut ainoa mummontaluttaja Vantaalla. Käydessäni asioilla noteerasin, että n. joka toinen päiväkävelijä pari oli rollaattorilla liikkuva henkilö joko nuoremman tai vanhemman saattajan kanssa.

Pääsin minäkin aika lähelle jotain tapahtumaa viikon aikana. Kävellessämme lauantaina (kotiinlähtöni aatto) huomasimme, että puistossa tapahtuu jotain, Kysyttyäni, mitä sinne pystytetään, sain tietää, että sunnuntaina puistossa on Louhela Jam pääesiintyjänään Dingo ja useita muita artisteja. Joten melkein muttei ihan. Sunnuntaina kun istuin jo junassa matkalla kotiin. Veljeni tyttö lapsineen ja jopa mummi sen sijaan kävivät katsastamassa tapahtuman.

Lähtiessäni Vaasasta ajoi bussilla suoraan Matkakeskuksen (aseman) viereen ja menin junalle. Takaisin tullessani minun piti kulkea jalan asemalta torin laitaan bussipysäkille. Silloin huomasin massiiviset rakennustyöt Hovioikeudenpuistikolla aseman edessä. Siinä sitten täristin matkalaukun kanssa ensin läpi risteyksen, jossa ei tiennyt, missä kulkivat autot ja missä jalankulkija. Sen jälkeen mentiin pitkin katua, joka oli kaivettu auki. Tuli tavarakärryjä raahatessa mieleen, että enpä haluaisi olla turisti, joka tulee kaupunkiin. Laukusta meinasi irrota pyörät, kulku oli sekavaa ja huippuepäsiistiä. Muualta Vaasaan matkustavana olisin eksynyt heti alussa. Ei hyvä kuva kaupungistamme.

Kristiina