Huijari, mentalisti ja kuoleman käsittelijä

Ystäväni Anna - Huijariperijättären tarina (Rachel DeLoache Williams) oli ilmestyessään sen verran tapetilla, että se oli pakko lukea. Kirja alkaa tilanteesta, jossa kuvausassistentti Rachel ja kaksi muuta naista ovat Annan kustantamalla lomalla/filmintekomatkalla luksushotellissa Marokossa. Hotelli vaatii Annalta maksua, mutta tämän luottokortilla ei huolimatta Annan väittämästä tämän 60 miljoonan dollarin rahastosta ole katetta. Anna suostuttelee Rachelin takaamaan summan omalla luottokortillaan (tai oikeastaan työnantajan Vanity Fairin kortilla) ja vakuuttaa, ettei rahoja koskaan veloiteta tämän tililtä, hänen rahansa ovat tulossa. Rachel matkustaa pian takaisin kotiin Annan jäädessä Marokkoon ja hänelle selviää, että tuota yli 30.000 dollarin maksua peritään hänen luottokortiltaan ja lisäksi Anna on velkaa muita Marokon maksuja, jotka on veloitettu Rachelin henkilökohtaiselta tililtä. Kun rahojen sijasta Annalta löytyy tekosyy toisensa jälkeen sille, miksi Rachel ei saa häneltä rahojaan takaisin, nainen tajuaa tulleensa huijatuksi. Hän joutuu lainaamaan rahaa ystäviltään oman vuokransa ja ruokansa maksamiseksi ja edessä on pitkällinen kierre hotellimaksun suorittamisen estämiseksi, ajanjakso joka vie Rachelilta mielenrauhan, yöunet ja osittain uskon ihmisiin. Vain ystävien ja sinnikkyyden avulla hän selviää vähitellen, auttaa saamaan Annan satimeen ja kirjoittaa lopulta kokemuksestaan kirjan. Anna Delvey, rikas saksalainen perijätär, joka halusi perustaa New Yorkiin taidekeskuksen ja joka pyöri New Yorkin eliitin kanssa ja asui hotellissa luksussviitissä, osoittautui pennittömäksi venäläisen rekkakuskin tyttäreksi. Hän onnistui vaikuttaessaan New Yorkissa vuosina 2013-2017 huijaamaan paitsi hotelleita, pankkeja ja liikemiehiä sekä muita vaikutusvaltaisia henkilöitä myös tuttujaan ja niitä harvoja ystäviään, joista useimmat olivat tavallisia työtä tekeviä ihmisiä. Työ tosin oli hieman tavistyöläisen hommia loistokkaampaa ja takasi mahdollisuuden pyöriä jetsetin laitamilla. Rachel tutustui Annaan ollessaan viettämässä iltaa parin ystävänsä kanssa reilu vuosi ennen Annan kiinni jäämistä. Rachelin kuvauksen mukaan Anna oli toisaalta avokätinen ja toisille ystävällinen kun taas toisaalta hän osasi olla tyly ja huono kommunikaatiossaan sekä vailla läheisempiä ystävyyssuhteita. Oikeudenkäynnin yhteydessä Annan asianajaja yritti saada Rachelin näyttämään hyväksikäyttäjältä ja loiseläjältä. Anna sai kuitenkin vankeustuomion petoksistaan koskien hotelleja ja pankkeja, mutta ystäviltä huijattujen rahojen osalta häntä ei niinkään tuomittu.

Tajuttuaan Annan huijanneen häneltä sekä ystävyyden että rahat Rachel kärsi tilanteesta paitsi taloudellisesti ja ajallisesti myös henkisesti. Hän oli pitkään epätoivoinen ja masentunut, suuttui helposti, kärsi huijauksen seurauksista ja sen lisäksi hänen piti samanaikaisesti taistella pankkien ja rahalaitosten kanssa sekä koettaa saada jostain rahaa omien taloudellisten menetystensä korvaamiseksi. Kun tilanne oli ainakin osittain saatu päätökseen, hän alkoi muistinsa, muiden Annan tunteneiden henkilöiden ja muistiinpanojensa perusteella kirjoittamaan tapauksesta kirjaa auttaakseen sekä itseään että muita samantapaisiin tilanteisiin joutuneita. Kirja on kirjoitettu toisaalta tunteen ja pettymyksen vallassa, mutta samalla myös asiallisesti. Kuten niin usein sanotaan, että ei tuollaista voisi minulle tapahtua. Mutta jälleen kerran kirja kertoo, miten se kuitenkin kaikesta huolimatta tapahtuu.

Helmet lukuhaaste kohdat 6, 7, 15, 16, 17, 22, 32, 35, 43, 49

 

Olen viime aikoina kirjojen kautta tuntunut törmäävän erilaisiin oudosti käyttäytyviin, ongelmaisiin ihmisiin ja näitä ihmisiä sisältää myös Mentalisti (Camilla Läckberg, Henrik Fexeus). Erittäin bakteerikammoinen ja sosiaalisesti vaillinainen poliisi Mina Dabiri työskentelee erikoisryhmässä yhdessä pomonsa Julia Hammarsternin, seksistisen Ruben Höökin, seniori ja sinkku Christer Bengtssonin ja väsyneen, juuri kolmosten isäksi tulleen Peder Jensenin kanssa. Yhteistyössä heidän kanssaan työskentelee myös oikeuslääkäri Milda Hjort. Kun heidän selvitettäväkseen tulee murha, jossa nuori nainen on lävistetty miekoilla jonkinlaisessa taikurin laatikossa, Minalle ehdotetaan yhteistyötä mentalistin ja ennen myös taikurina esiintyneen Vincent Walperin kanssa. Vincent kyllä myöntää tuntevansa taikuuden maailman, mutta hän sanoo mentalistina vain lukevansa ihmisten eleitä ja sanoja mutta ei ole psykologi tai profiloija. Siitä huolimatta hänet halutaan mukaan ryhmään tai ainakin osa ryhmästä haluaa, kun taas Ruben suorastaa halveksii häntä. Kirjan henkilöillä tuntuu olevan jokaisella ongelmia henkilökohtaisessa elämässään, myös Vincentillä: ahtaan paikan kammo, pakkomielle lukuihin ja osittainen sosiaalinen kyvyttömyys arkielämässä, varsinkin perheensä kanssa (vaimo on 1. vaimon sisar, mustasukkainen ja pariskunnan yhteisen lapsen lisäksi perheeseen kuuluu ajoittain myös 2 vanhempaa lasta edellisestä avioliitosta). Sen sijaan Mina ja Vincent tulevat hyvin toimeen keskenään ymmärtäen toistensa vajaavaisuuksia. Sitten löytyy aiemmalta ajalta toinen, samaan sarjaan kuuluva murha ja Vincent huomaa uhrien ihoon kaiverretut roomalaiset järjestysnumerot ja rikottujen kellojen näyttämien aikojen merkityksen. Alkaa kilpajuoksu ajan ja rikosten selvittämisen kanssa, kun tapahtuu vielä kolmas murha ja Vincent kertoo uhreja tulevan vielä ainakin yhden. Samaan aikaan päätarinan kanssa käväistään välillä vuodessa 1982 Kvibillessä maalaistalossa, jossa elävien äidin ja kahden lapsen elämänkulkua näillä käväisyillä tarkastellaan.

Kirjan aihealue eli mentalismi, taikuus ja rikokset ovat sinällään kiehtovia ja niiden selvittely ja tarinan loppuratkaisu ovat kiinnostavia. Niiltä osin tarina sujuu hienosti joskin joskus hieman toistavasti. Mutta kirjan yli 600 sivusta niin paljon menee sekä päähenkilöiden että muiden poliisien henkilökohtaisten vaikeuksien setvimiseen, että itse murhatarinasta tuntuu katoavan välillä juoni. On tietysti hyvä, että kirjan henkilöhahmot saavat lihaa luittensa ympärille, mutta kun tarinan kerronnassa tuntuu sanoja käytettävän enemmän henkilökohtaisiin hankaluuksiin kuin itse tarinan eteenpäin kuljettamiseen, nuo toistetut ja välillä turhiltakin tuntuvat selostamiset alkavat häiritä ja tylsistyttää. Kirjaa olisi voinut tiivistää ja epäolennaisuuksia karsia niin, että tarina olisi pysynyt yhtenäisenä. Minasta ja Vincetistä on ilmeisesti tulossa lisääkin tarinoita. Tämä kirja ei estä lukemasta niitä, mutta toivoisin tulevista osista hieman johdonmukaisempia ja enemmän pääasiaan eli murhamysteeriin keskittyviä.

Helmet lukuhaaste kohdat 11, 15, 19, 22, 28, 43

Aikanaan luin kirjan P.S. Rakastan sinua ja olenpa katsonut siitä tehdyn elokuvankin. Se on tarina nuoresta avioparista, joista aviomies Gerry kuolee alle kolmekymppisenä syöpää ja vaimo Holly, elettyään siihen asti tyhjää, vain aviomiehelle omistautunutta elämää vaipuu epätoivoon, lakkaa syömästä ja välittämästä mistään. Aviomies on kuitenkin jättänyt hänelle kuolemansa jälkeen luettavaksi 10 kirjettä, yhden joka kuukaudelle vuoden loppuun asti. Ne sisältävät aina jonkin ohjeen tai kertomuksen ja samalla antavat vähitellen heräävää toivo Hollylle.

V. 2020, jotakuinkin 15 vuotta myöhemmin, ilmestyi kirjan jatko-osa Loppusanat (Cecelia Ahern). Kirjassa Gerryn kuolemasta on kulunut 7 vuotta ja Holly on päässyt elämässään eteenpäin. Hän seurustelee Gabrielin kanssa ja mies on juuri pyytänyt Hollya muuttamaan luokseen. Holly työskentelee sisarensa omistamassa vintagevaatteita ja -tavaroita myyvässä liikkeessä. Sisar tekee kaupasta käsin myös live-podcastlähetyksiä ja Holly suostuu mukaan kuolemaa käsittelevään jaksoon kertomaan oman tarinansa. Tällä esiintymisellä on arvaamattomat seuraukset. Joukko kuolemansairaita ihmisiä perustaa P.S. Rakastan sinua-kerhon ja pyytää Hollya auttamaan heitä tekemään saman kuin Gerry, kirjoittamaan kuolemansa jälkeen luettavia kirjeitä läheisilleen. Ensin Holly ei missään tapauksessa suostu palaamaan noihin aikoihin ja tunnelmiin, mutta alkaa sitten ajatella asiaa. Vastaan ovat myös läheiset. Gabriel siksi, koska pelkää joutuvansa kilpailemaan Hollystä tämän kuolleen aviomiehen kanssa, sukulaiset ja läheiset ystävät taas siksi, koska muistavat, millaisessa tilassa Holly oli ollut Gerryn kuoleman jälkeen ja pelkäävät hänen putoavan taas siihen samaan mielentilaan. Holly menee kuitenkin käymään yhteen kerhon jäsenten (4 kpl, yksi heistä ehti kuolla ennen sitä) ja suostuu lopulta auttamaan kerhon jäseniä. Niin hän joutuu vedetyksi jäsenten henkilökohtaisiin elämiin ja samalla pohtimaan omaa tilannettaan ja Gerryn sanomia.

En oikein saanut selville lukiessani, miksi tämä jatko-osa piti kirjoittaa. Kirja kyllä alkaa ja loppuu vauhdikkaasti, mutta välissä on niin paljon erilaista pohdintaa ja usean ihmisen elämän tarkastelua, että välillä kyllästytti. Toisaalta, puhutaan vakavista asioista mutta riittävän kevyesti, jotta lukija ei vaipuisi masennukseen. Sinänsä hyvä kirja lukea, mutta ihmettelen vieläkin sen tarpeellisuutta.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 5, 7, 8, 11, 38, 43

Kristiina

Katse alas - Looking down

 

The reason cats climb is so that they can look down on almost every other animal - it's also the reason they hate birds

-  K.C. Buffington

 

Lisää kuvia aiheesta täällä:

Musikaalinen päivä Vaasassa

Vietin sunnuntaina mukavan päivän Vaasan keskustassa musiikin parissa.

Ensimmäisenä klo 14.00 suuntasin Arbikselle. Siellä Kuula-opiston klassisen laulun opiskelijat esittivät Albert Lortzingin yksinnäytöksisen komediaoopperan "Hienostoharrastelijoiden Oopperaharjoitus". Teoksessa nuori, tuleva paroni Davalos pakenee palvelijansa kanssa kuultuaan sedältään, että hänen pitäisi naida tämän kreiviystävän tytär. Miehet osuvat musiikkia rakastavan ja amatöörioopperanäytöksiä järjestävän kreivin asuinpaikkakunnalle ja päättävät kiertävinä muusikkoina esiintyen tutustua tulevaan morsiameen muiden tietämättä heidän henkilöllisyyttään. Kreivin tyttären kamarineito/amatöörioopperan kapellimestari kuitenkin kuulee miesten keskustelun ja paljastaa nuorten miesten henkilöllisyyden myös valtiattarelleen. Rakkaustarinahan siitä syntyy, kun tuleva paroni ja kreivin tytär ihastuvat toisiinsa samoin kuin miespalvelija ja kamarineito/kapellimestari. Vain nuorten vanhemmat eli kreivi ja kreivitär sekä vanha paroni Davalos ovat tilanteesta tietämättömiä. Esitys oli lavastamaton ja puvustamaton ja välillä hieman ylinäytelty (se tosin sopi tähän komediatyyliin), mutta hauskuuttava ja hyvä. Täysin asiantuntemattomana laulun suhteen pidin tästä esityksestä.

Seuraavaksi klo 16.00 alkoi päivän ainoa maksullinen tilaisuus Kaupungintalolla. Menin kuuntelemaan Vaasa Baroque esitystä La Primavera - Vivaldin kevät ja muita klassikoita. Siinä esiintyivät Kreeta-Maria Kentala, viulu ja Barock Ostrobothnia, Novia AMK:n barokkiorkesteri. Tuntuu hassulta, että Barock Ostrobothnian jäsenet ovat Novian barokkimusiikin opettajia ja oppilaita, kun he samalla ovat eri orkestereiden ammattimuusikoita, mutta nämä muusikot erikoistuvat tällä hetkellä barokkimusiikkiin. Kreeta-Maria Kentala taas on työskennellyt Radion Sinfoniaorkesterissa, barokkimuusikkona, opettajana ja kouluttajana. Itse pidän barokkimusiikista varsinaista orkesterimusiikkia enemmän sen matalan ja pehmeän soinnin takia. Esitys jakautui neljään eri kokoonpanoilla soitettuun osioon, joista viimeisessä Vivaldin osiossa mukana oli myös pikkulintujen laulu (pillillä soitettuna).

Viimeiseksi klo 18.00 menin Vaasan kirkkoon kuuntelemaan Erämaa iloitsee -konserttia, jossa aviopari Suvi Lehtonen-Gräsbeck ja Folke Gräsbeck esitti suomalaisia ja heprealaisia lauluja sekä Sibeliuksen pianomusiikkia. Suvi Lehtonen-Gräsbeck on musiikin maisteri pääaineenaan laulu ja kanteleensoitto ja on yhdessä miehensä kanssa kiertänyt konsertoimassa kansainvälisesti ja myös levyttänyt suomalaisia ja israelilaisia lied-lauluja. Folke Gräsbeck on aikanaan Maj Lind-kilpailun voittanut musiikin tohtori, joka on levyttänyt ja esittänyt erityisesti Sibeliuksen tuotantoa. Tässä esityksessä pidin siitä, että ensimmäisten laulujen jälkeen Folke Gräsbeck johdatteli meidät kertomalla avioparin yhteiselle uralle ja musiikkivalinnoille ja kertoi lisäksi ennen jokaista kappaletta hieman niistä. 

 

Ensi viikonloppuna saisi Vaasassa jälleen käydä kuuntelemassa musiikkia mm. Ritzissä, mutta minä olen tainnut kuluttaa huvibudjettini loppuun tähän viikonloppuun ja kuun lopussa tehtävään Marttojen kauden päätösmatkaan.

Kristiina

Makkaraa ja leivontaa

Minulla on sekä 72 h kotivara että pakasteessa ja kaapeissa aina sopivasti tarjouksista ostettuja ruokatarvikkeita. Joskus niitäkin on hyvä käyttää pois ja tällä kertaa tuli sellainen viikko.

Pääruokani resepti on mukailtu K-Kaupan reseptistä. Muuntelin sitä niin, että sain upotettua siihen jääkaappiin jääneet tuorejuuston ja kermapurkkien jämät. Makkarat tulivat pakastimesta ja kikherneet sekä tomaattimurska 72 tunnin varastosta. Kikherneiden sijasta pataan voisi käyttää myös linssejä. Jos sinulla ei ole kuivattuja herkkutatteja, korvaa ne herkkusienillä. Tuoreet herkkusienet paistetaan, tölkitetyt lisätään sellaisenaan valutettuna.

Kikherne-chorizopata

200 g chorizo-makkaraa

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

1 tl savupaprikajauhetta

0,25 tl chilihiutaleita (1 1 pieni tuore chili)

70 g tomaattisosetta

10 g kuivattuja herkkutatteja

1 dl vettä

1 tlk (500 g) tomaattimurskaa

1 tlk (380 g/230 g) kikherneitä suolavedessä

100 g tuorejuustoa aurinkokuivattu tomaatti

1-2 dl kermaa

0,25 tl sokeria

mustapippuria

Viipaloi makkara. Silppua sipuli ja murskaa valkosipulin kynsi. Valuta kikherneet ja huuhdo ne. Laita kuivatut herkkutatit likoamaan veteen.

Paista makkaraviipaleet kattilassa omassa rasvassaan. Siirrä makkaranpalat hetkeksi lautaselle.

Kuullota sipuleita makkaran rasvassa keskilämmöllä (3) n. 10 min. Lisää kuullotuksen lopussa joukkoon valkosipulimurska, savupaprikajauhe, chili ja tomaattisose. Kuullota kaikkia yhdessä vielä muutama minuutti.

Lisää kattilaan makkarat, tomaattimurska, kikherneet, herkkutatit nesteineen (tai herkkusienet) ja tuorejuusto. Kiehauta ja lisää sokeri sekä mustapippuri. Anna poreilla hiljakseen ilman kantta 10-15 min.

Lisää joukkoon kerma ja lämmitä. Koristele annos persiljalla.

Alkuperäinen resepti: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/chorizo-kikhernepata

Olin ostanut aiemmin tarjouksesta sekä torttutaikinalevyjä että Dr. Oetkerin vaniljakreemijauhetta pussin. Aivan yllättäin mieleeni kohosi kuva pikaviinereistä, joten päätin kokeilla niiden tekoa.

 

Pikaviinerit

5 kpl torttu- tai voitaikinalevyjä

0,5 pss Dr. Oetger vaniljakreemijauhetta

2 dl maitoa

1 kananmuna

50 g paistonkestävää marmeladia

Kuorrute:

1 dl tomusokeria

n. 1 tl appelsiinimehua

 

Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan. 

Sekoita vaniljakreemi pakkausen ohjeen mukaisesti (paistonkestävä-ohje) ja laita tekeytymään jääkaappiin.

Puolita levyt ja kauli niitä hieman ohuemmiksi. Voitele taikinaneliöt kananmunalla, taita n. 0,5 cm reunoista ympäriinsä sisäänpäin ja voitele reunat uudestaan kananmunalla.

Annostele taikinalevun keskellä 1 kukkuraruokalusikallinen vaniljakreemiä ja päälle n. 1 tl marmeladia.

Paista viinerit 200 ºC uunissa n. 25-30 min. Jäähdytä.

Sekoita tomusokeri ja appelsiinimehu kuorrutteeksi. Levitä sitä lusikalla viinerien päälle viiruiksi. Anna kuorrutteen jähmetyä hetki.

Huomasin vuodenvaihteen jälkeen, että K-Kaupan hyllyyn oli ilmestynyt ainakin minulle uusi rommi-kirsikkamarmeladi. Maku kuulosti ihanalta, joten ostin sitä ja siitä asti mielessäni on muhinut ajatus tehdä siitä täytekakku. Toteutus on siirtynyt, kaiketi siksi että en ole tehnyt täytekakkua yli 20 vuoteen (voileipäkakkuja en laske mukaan). Nyt äitienpäivä ja kakkujentekotapahtuma innostivat minutkin ryhtymään itsenipalkitsemistoimeen. Ulkonäöstä huomaa heti harjoituksen puutteen, mutta maku korvasi tuhanteen kertaan ulkonäön puutteet.

 

Rommi-kirsikka suklaatäytekakku

Kakkupohja:

200 d voita tai margariinia

175 g tummaa suklaata

4 kananmunaa

2 dl sokeria

4 rkl kylmää vettä

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

1 dl kaakaojauhetta

1,5 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

0,5 tl suolaa

Rommi-kirsikkamousse:

3 liivatelehteä

2 dl kuohukermaa

250 g mascarponea

280 g rommi-kirsikkamarmeladia

Kostutus:

2 dl ruusuvedellä/rommiesanssilla ja vaniljasokerilla maustettua maitoa/vettä

Kuorrutus:

50 g voita

100 g rubysuklaata

Voitele ja korppujauhota Ø20 cm vuoka (jos käytät irtopohjavuokaa, vuoraa pohja ja reunat leivinpaperilla). 

Sulata rasva. Nosta kuuma rasvakattula liedeltä, lisää joukkoon pilkottu suklaa ja sekoittele, kunnes suklaa on sulanut. 

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Vatkaa kulhossa kananmunat ja sokeri vaahdoksi (8 min). Lisää joukkoon vesi ja vatkaa vielä hetken aikaa.

Lisää munavaahdon sekaan erissä vuoron perään kuiva-aineseosta ja suklaa-voiseosta. Älä ylisekoita massaa koita saada seos tasaiseksi. 

Kaada kakkutaikina vuokaan. Paista kakku uunin alatasolla 160 ºC 80-90 min, kunnes kokeiltaessa tikkuun ei tartu taikinaan. Jäähdytä kakku ja kumoa se.

Moussea varten laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi.

Ota marmeladista n. 0,5 dl erilliseen astiaan. Kuumenna se mikrossa ja sulata lionneet liivatelehdet kuumaan marmeladiin. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Vatkaa mascarpone ja loppu marmeladi tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon liivatelehdet sisältävä marmeladiseos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto.

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kokoa kakku vuokaan tai irtopohjavuoan renkaaseen (laita kiinteän vuoan pohjalle leivinpaperi ja kokoa kakku siihen ylösalaisin eli ylin kerros nurinpäin alimmaiseksi). Huom. voitele ylin kerros sisäpuolelta, älä päältä. Kostuta ensimmäinen kerros. Lusikoi päälle puolet moussesta, tasoita. Nosta päälle toinen kerros ja kostuta se. Lusikoi päälle loppu mousse. Kostuta viimeinen kerros ja nosta se päällimmäiseksi kakkuun. Nosta kakku hyytymään jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi, mielellään yön yli.

Nosta/kumoa kakku tarjoilualustalle. Kuorrutetta varten sulata voi. Nosta kuuma voi liedeltä, kaada joukkoon paloiteltu suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut kokonaan. Anna jäähtyä hieman. Annostele suklaaseosta pikkulusikalla kakun reunoille niin, että se valuu osittain pitkin kakun sivuja. Kaada loppu suklaa kakun päälle ja tasoita pinta. Laita kakku jääkaappiin pariksi tunniksi, jotta pinta jähmettyy kunnolla. Koristele halutessasi.

Martat käyttivät äitienpäiväkakkutilaisuuden koristukseen mm. paloiteltuja mansikoita ja minä pyysin mansikankarat keittääkseni niistä mehua. Ei kannattanut heittää hukkaan hyvää raaka-ainetta. Koska mehussa käytetään yhtä paljon vettä kuin on masikankaroja ja minulla niitä oli n. 8 dl, laitan alle litran määrälle mitatun reseptin. Sitä tulee soveltaa sitten kulloiseenkin mansikankaramäärään.

Mansikankaramehu

1 ltr mansikankaroja

1 ltr vettä

1,5 tl sitruunahappoa

0,5-1 dl sokeria

Kiehauta vesi ja sokeri. Sammuta liesi ja lisää joukkoon sitruunahappo ja mansikankarat. Anna seistä huoneenlämmössä jäähtymässä ja mehustumassa. vähintään 12 tuntia.

Siivilöi mehu pulloon, säilytä jääkaapissa. Laimenna nautittaessa vedellä tai kuplavedellä.

Kristiina

Kirjailijavierailu ja rusakot

Kirjastoissa ovat kirjailijavierailut taas vauhdissa ja eilen Vaasan pääkirjastossa vieraili multitalentti Tommi Liimatta. En ole aiemmin tutustunut hänen kirjoihinsa ja lukemani perusteella hän on paitsi kirjailija myös muusikko, sarjakuvataiteilija, kuvataiteilija, radioesiintyjä ja legoharrastaja. Tommi Liimatta säveltää ja sanoittaa musiikkia ja laulaa Absoluuttinen Nollapiste-yhtyeessä. Viimeksi hän on esiintynyt radiossa monologissaan "Suuri serkkuteoria" ja Lego Masters Suomi-ohjelmassa. 

Nyt Limatalta on tullut uusi kirja, radio-ohjelman jaksoille perustuva "Serkkuteoria". Tarkoitus oli Vaasassa puhua tuosta kirjasta. Hän kertoi kirjoittaneensa monologit kirjaksi muiden, mm. Kari Hotakaisen, kehotuksesta. Muuntaminen vaati parikymmentä työpäivää, koska poiketen edellisestä v. 2014 monologisarjasta "Suuren serkkuteorian", osat (13 kpl.) oli paljolti käsikirjoitettu etukäteen. Onneksi keskustelu kuitenkin rönsyili kiitos sanavalmiin Liimatan myös muihin hänen teoksiinsa ja muille taiteen aloille. Minusta oli mielenkiintoista kuulla Liimatan mielipide esim. teosten taiteellisuuden asteesta. Hänen mielestään puhuttiin sitten musiikista ja levyistä, kirjankustantajien kustantamista

kirjoista, yhden kirjailijan tuotannosta tai vaikkapa yhden kirjan sisällöstä, joukossa pitää aina olla silkkoa, jotta ne paremmat tuotokset erottuisivat joukosta. Lisäksi hän kertoili omaelämänkerrallisista kirjoistaan Jeppis, Jeppis 2 ja Rollo, joissa kerrotaan asioita ikäisnäkökulmasta, muistellaan menneitä ja kerrotaan sekä ajan musiikista että omasta musiikkiurasta suhteutettuja sen ajan muihin ilmiöihin. Myös kirja Saaret kuin sisaret mainittiin kunnianosoituksena Alistair McLeanille (kirjan kielen kuulemma pitäisi matkia hieman huonoa suomennosta kun taas tyyli on kunnianosoitus nuoruuden kirjaidolille). Yleisökysymykseen mistä Liimatan kirjallista tuotantoa pitäisi alkaa lukea, jos ei ole ennen tutustunut hänen teoksiinsa Limmatta vastasi "Rautanaula". Myös Sami Yaffan elämänkertaa ja yleensä elämänkerrallisten teosten tietojen oikeellisuutta ja kaverien reaktioita sivuttiin illan aikana. Kaiken kaikkiaan Tommi Liimatta oli sanantaitajana kiinnostava, huumorintajuinen ja mielenkiintoinen kirjailijavieras. Olen iloinen, että menin tilaisuuteen. Pitää tutustua herran tuotantoon tarkemmin, yhden kirjan "Autarktis" nappasin jo mukaani myyntipöydästä.

Pyöräillessäni kotiin kaarsin viimeisen mäen alla lastentarhan ja sen viereisen leikkikentän välistä kun näin kentällä liikettä. Siellä kirmasi kolme rusakkoa. Pysähdyin ja kaivoin esiin kamerani ajatellen edes yrittäväni saada jonkunlaisen kuvan. Kun käännyin, yksi rusakoista oli kadonnut, mutta kaksi jäi rauhallisesti viettämään aikaa leikkikentälle. Minulla sattui olemaan mukanani myös pitempi objektiivi ja puput odottelivat ystävällisesti, kun vaihdoin objektiivin ja jatkoin kuvaamista. Ihania valokuvamalleja, vihdoin. Tähän mennessä tapaamani puput olivat olleet kaukana ja pikaisessa liikkeessä ja niistä oli jäänyt vain epämääräinen läiskä johonkin kuvan kulmaan. Vihdoinkin sain kunnollisia jänökuvia.

Kristiina