Hyvinvointialueelta kuultua

Hyvinvointialueeksi muuttumisen ensimmäiset mainingit alkoivat näkyä Vaasassa. Alkukuusta aviisi tiesi kertoa, että fysio- ja toimintaterapeuttien palvelut kotona asuville vaasalaisille vanhuksille olivat ennen ilmaisia aloitusmaksua lukuun ottamatta. Nyt, kun henkilöstö on siirtynyt kotihoitopalvelusta hyvinvointialueen palvelukseen, heidän käyntinsä maksavat €11,60/tunti. Aika suuri kustannusten nousu vanhukselle, joka tarvitsee palveluita voidakseen asua kotona. Jos vanhus on muutenkin vähävarainen, pitääkö hänen vastaisuudessa luopua ruoasta tai lääkkeistä pysyäkseen liikunnallisesti toimintakuntoisena? Syyksi maksullisuuteen siirtymiseen ilmoitetaan koko hyvinvointialueen maksujen yhtenäistäminen.

Törmäsin aviisissa myös tietoon, että vaasalaisten muistisairaiden päivätoiminta-aikaa on lyhennetty ja aamupala poistettu. Samalla ateriamaksut nousivat n. 2 euroa. Syy oli kirjoittajan mukaan sama, maksujen yhtenäistäminen muiden kuntien vastaavien toimintojen kanssa.

Aika lailla suututtaa vaasalaisvanhusten puolesta. Tätäkö se hyvinvointi ja palvelujen parantaminen sitten tarkoittikin? Suurempien kuntien ja alueiden vanhukset laitetaan nyt maksumiehiksi pienempien alueiden palveluille yhtenäistämisen nimissä.  Olisi ihan kiva näin ulkopuolisena tietää, olivatko ne pienempien alueiden maksut ennen siirrosta niin paljon korkeampia kuin esim. vaasalaisten? Ovatko nyt tehdyt hintojen korotukset ja palvelujen tason alentamiset yhtenäistämisen nimissä oikeasti sitä vai ovatko ne menojen karsimista kauttaaltaan vain tuon (teko)syyn varjolla? Ei mene hyvin eläkeläisillä, kun eläkkeen korotukset suhteessa hintojen nousuun laahaavat koko ajan miinuspuolella ja nyt nousevat pakollisten elinkustannusten lisäksi rajusti myös terveydenhoitoon ja kunnossa pysymiseen liittyvät kulut. Kun pienellä eläkkeellä pitäisi pysyä sekä hengissä että kunnossa, taitaa senkin viivan alle jäädä miinusmerkki. Jos tämäntyylinen meno on hyvinvointialueen tapa pitää vanhukset mahdollisimman pitkään kotona poissa kalliimmasta laitoshoidosta, niin kyllä näyttää homma menevän heti ensi kuukausista metsään. 

Siellä täällä törmäillään myös byrokratiaan ja järjestelmien jäykkyyteen. Erään pienen ihonäppylän poisto vaati potilaalta 3 käyntikertaa terveyskeskuksessa. 1. kerralla ajanvaraus vei lääkärin sijasta terveydenhoitajalle asian toteamista varten. 2. kerralla näppylän olemassaolon ja sen poistomahdollisuuden vahvisti lääkäri, mutta koska aika oli varattu tutkimusta varten, piti potilaan varata vielä 3. aika toimenpidettä varten. Tämä koko rumba siksi, että viimeisellä kerralla tehtiin n. 5 minuutin toimenpide puhdistuksineen ja laastarointeineen. Miten paljon hukattua potilaan ja hoitohenkilökunnan aikaa.

Toinen palstatilaa saanut muutos kertoi, että Vaasan keskussairaalassa keskus on nykyisin auki enää virka-aikaan eli arkisin klo 7-17. Jos sen ajan ulkopuolella joko päivystävällä lääkärillä tai apua tarvitsevalla on asiaa sairaalaan, häntä kehotetaan nauhoitteella soittamaan suoraan osastolle. Mistä ulkopuolinen soittaja tietää, mille osastolle hänen pitää esim. ulkona tapahtuneen onnettomuuden sattuessa soittaa ja mistä saa numerot? Asiasta lehdelle raportoi päivystänyt lääkäri, joka olisi vuorollaan tarvinnut erikoislääkärien puhelinnumeroita konsultaatiota varten. Ennen numerot sai keskukselta, nyt hänen piti onkia ne muuta kautta. Syyksi keskuksen ilta- ja viikonloppusulkemiseen oli se, että puheluita tuli aiemmin sen verran vähemmän virka-ajan ulkopuolella, että katsottiin keskuksen aukipitämistä turhaksi resurssien tuhlaamiseksi. Sääliksi käy vaikkapa henkilöä, joka haluaisi kysellä kadonneen omaisensa perään. Hän sitten varmaan soittelee ennen poliisille ilmoittamista joka osastolle. Tai varottaa lähimmäisiään katoilemasta klo 17.00 jälkeen. Että silleen.

Olen jo muutamaan kertaan blogissani ihmetellyt hätäkeskus- ja ambulanssitoimintaa nykypäivänä. Eipä tuo ole sanottavasti ketään hetkauttanut. Ehkä nyt asioihin tulee jonkinlaista muutosta, kun samoihin ongelmiin törmäsi kohdallaan Vaasan kaupungin- ja aluevaltuutettu Harri Moisio. Hän kertoi joutuneensa soittamaan äidilleen ambulanssin huimauksen ja pahoinvoinnin takia. Valtuutettu Moision tapaus oli sentään läpäissyt hätäkeskuksen seulan. Nykyisin hätäkeskus ensimmäisenä instanssina on hanakka ilmoittamaan ambulanssin soittajalle, että ei hän saa vaivansa takia paikalle ambulanssia, pitää hakeutua omin avuin päivystykseen tai odottaa seuraavaan päivään terveyskeskuksen avautumista (näin oli käynyt mm. eräälle kirjoittajalle, jonka vaiva todettiin myöhemmin lieväksi aivoinfarktiksi). Kun soittaja on hädissään oleva ihminen, usein vanhempi, jolla ei ole paikkakunnalla sukulaisia tai rahaa taksiajeluun, on mielestäni heitteillejättö olla lähettämättä hänelle apua ja järjestämättä kyytiä hoitoon. Joka tapauksessa, Moision äidille tilatun ambulanssin saavuttua paikalle alkoi ambulanssihenkilökunta neuvotella siitä, josko soittaja voisi viedä sairaan omalla autollaan päivystykseen tai tilata hänelle taksikyydin sinne. Miksi näin??? Ainakin minusta ambulanssin pitäisi viedä potilas tarpeen vaatiessa hoitoon eikä sen sijaan ruveta tinkaamaan paikalla olijoilta potilaalle kyytiä. 

Kun tämä potilas sitten saatiin sairaalaan, häntä makuutettiin johdoissa odottamassa lääkäriä pitkään ilman ruokaa tai juotavaa. Kysymykseen "Saisinko vettä" hän sai tylyn vastauksen "Et". Makuuttamisaika saattaa kestää tunteja ilman syötävää tai juotavaa. Nämä taviksille tutut ongelmat eivät ole ilmeisesti päättäjille kovin tuttuja, koska tilanne on saanut säilyä muuttumattomana jo pitempään. Joko nyt saataisiin asioihin muutoksia, kun ongelman kohtaa joku päättäjätason henkilö? 

Kun nyt on kerrottu niin paljon huonoja juttuja, niin kehutaan lopuksi hieman Vaasaa. Vaikka ei ihan terveyspalveluita. Käteisellä maksettavan kertalipun hinta busseissa laski. Ennen 3,20 maksanut kertalippu maksaa nykyisin 2,- euroa. Lähimaksulla sen saa hintaan 1,50 ja Waltti-kortilla 1,33. Kiva, kiva, kerran näinkin päin.

Kristiina

Ristinummen kohtalo

Keskiviikkona paikallisaviisimme julkaisi tiedon siitä, että Ristinummen ostoskeskuksen omistava yhtiö eli ostoskeskus on mennyt konkurssiin jo joulukuun puolessa välissä. Ei mikään ihme, niin huonossa kunnossa koko ostoskeskus on. En tiedä, koska se on rakennettu, mutta kun itse muutin Ristinummelle 30 vuotta sitten, tila oli jo olemassa. 

Ristinummen tilanne kaavoituksellisesti ja varsinkin liiketilojen osalta on uhkaava ja samaan aikaan surkea. 90-luvulla, kun itse tänne muutin, Ristinummella oli vanhoja omakotitaloja, 70-80-luvuilla rakennettuja kerrostaloja ja 2 liiketiloille tarkoitettua aluetta. Tämä nykyinen ostoskeskus ja toinen Sala-ampujankadun suunnalla. Ostoskeskuksessa toimi vielä tuolloin kampaaja, kioski, ravintola ja kauppa. Oli siellä välillä poliisilaitoksen paikallispiste ja jotain muutakin liiketoimintaa. Jo silloin sen kunto ja tilaratkaisut alkoivat olla kyseenalaisia. Toinen, Sala-ampujankadun suunnalla ollut liiketila, jossa oli kioski, ravintola, taisi olla jonkinnäköinen leipäkauppa tai noutoruokapaikka tai jotain vastaavaa, suljettiin jo toistakymmentä vuotta sitten. Nykyisin ostoskeskuksessa ovat jäljellä vielä parturi-kampaamo, ravintola ja pizzeria. Lisäksi siinä ovat seurakunnan tilat. Jo useamman vuoden nämä jäljelle jääneet urheat ovat toimineet tiloissa purku-uhan alaisena. 2-3 vuotta sitten kysyin kampaajaltani, mitä hän aikoo tehdä, jos tila suljetaan. Hän kertoi, että viereiselle, entiselle koulun tontille on suunniteltu kerrostaloja, joihin pitäisi tulla myös liiketiloja. Josko sieltä löytyisi paikka. Nyt luin lehdestä, että nekin suunnitelmat on peruutettu, koska edes alueella jo olemassa oleviin vuokra- ja omistuskerrostaloihin ei enää tahdo löytyä asukkaita. Tilalle on suunnitteilla omakoti- ja pientalotontteja, mutta ei liiketiloja.

Ristinummeen on yritetty kaupungin toimesta nyt satsata esim. liikunta- ja ulkoilualueita lisäämällä (liikuntapuisto, koirapuisto, nykyisten puistojen parannuksia jne.). Tilanne on kuitenkin se, että alueen palvelubensa-asema muutettiin viime vuoden lopulla toistaiseksi kylmäasemaksi remontin takia. Liekö palaa sen jälkeen enää palveluasemaksi. Nakkikioski täältä häipyi jo vuosia sitten. Tällä hetkellä meillä on vielä terveyskeskus, jonka yhteydessä on myös hammaslääkäri ja neuvola. Nyt terveyskeskus ollaan lopettamassa, kun terveyskeskuspalvelut keskitetään Vaasan keskustaan. Hammaslääkärin ja neuvolan sanotaan vielä jäävän, mutta kun keskittämisvimma on päällä, epäilen niidenkin pikapuoliin katoavan kuvasta. Kauppoja täällä on vain yksi, S-Market ja sen yhteydessä apteekki. Kun terveyskeskus lakkautetaan, tuskin apteekki enää kauaa alueella jatkaa. S-Marketkin remontoitiin viime vuoden lopulla ja siinä yhteydessä sen valikoimaa ja lajitelmaa supistettiin rajusti, koska n. 4 km päähän Liisanlehtoon rakennetaan uusi Prisman tavaratalo. Palvelut siis tuntuvat Ristinummelta vähenevän huomattavaa vauhtia.

Vaikka kaupunki panostaa alueen ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksiin on jo nyt nähtävissä, että alue ei houkuttele asukkaita. Varsinkaan kerrostaloasukkaita, jotka ovat usein vähävaraisempia tai iäkkäämpiä ja ovat siksi paljolti lähipalvelujen ja joukkoliikenteen varassa. Siksi alueelle aiemmin aiotut liike- ja kerrostalotilat on siirretty syrjään. Kun suunnitteilla on niiden tilalle pien-, rivi- ja omakotitaloja, ne ovat paljolti tarkoitettuja todennäköisesti hieman varakkaammalle väelle, joka myös autoilee. Heitä ei paljon haittaisi, vaikka palvelut alueelta katoaisivatkin. Miten sitten käy kerrostaloasumisen alueella? Vaikka ympärillä on loistavat metsä- ja liikunta-alueet, eivät ne yksin riitä pitämään alueen nykyisiä asukkaita Ristinummella. Jos nykyiset palvelut katoavat eikä alueelle rakenneta uutta liiketilaa ja houkutella/kannateta nykyisen palvelutason pysymistä ja uusien palvelujen tuloa alueelle, ennen pitkää asukkaat, jotka nyt elävät lähipalvelujen ja joukkoliikenteen varassa, ovat pakotetut muuttamaan pois alueelta sinne, mistä palveluja löytyy. Ei tosin keskustaan, vaan niihin Vaasan lähiöihin, joissa palvelu ja joukkoliikenne pelaavat. Vaikka se tarkoittaisikin hienoista luonnonalueista ja niiden tuomista eduista luopumista. Ne kun jäisivät muutettaessa autolla pääsyn varaan ja siten monelle tavoittamattomaksi. 

Gerby, jossa palvelutaso uhkaa samoin näivettyä, on nykyisellään se pienkerrostalo-, rivitalo ja omakotitaloalue Vaasassa. Tuleeko jatkossa myös Ristinummesta samanlainen alue, jossa asuu hieman parempaa ja varakkaampaa väkeä? Vai tehdäänkö tänne slummialue, jonka kerrostaloihin vähävaraiset ja vanhat ihmiset pakotetaan asumaan, kun muuta varallisuuteen sopivaa aluetta ei ole? Nykyinen suuntaus viittaa jompaankumpaan. Slummialueeseen ei jatkossa tarvitsisi panostaa, koska siellä asukkaat olisivat olosuhteiden pakosta ja yrittäisivät sieltä mahdollisuuksien mukaan pikaisesti pois muualle Vaasaan. Jos taas Ristinummesta tulee ns. paremman väen aluetta, mihin Vaasa sitten aikoo tunkea vanhukset, pakolaiset ja kaupungin vähävaraiset vuokralaiset? Johonkin vielä kauemmas mahdollisesti. Eli mihin suunnitellaan uusi slummi, jonne ei paljon palveluja tarvita?

Yli 30 vuotta sitten, kun muutin Ristinummelle, minulle ihmeteltiin, miksi muutan tänne pahamaineiselle alueelle. Sehän on slummi, jossa asuvat juopot ja rikolliset. Sen ajan jälkeen Ristinummi on siistiytynyt paljon. Silloin täällä oli enemmän palveluja ja uusia tuli aina vanhojen tilalle. Tänne saatiin kauan odotettu apteekki ja ennen siistiytymistä myös poliisin palvelupiste. Tuli nuorille Ristikka ja toimintaa koulun tiloihin. Seurakuntakin toimi tyydyttävästi alueella. Lisäksi kivenheiton päässä on iso Pilvilammen alue luonnonvaroineen. Metsäisiä alueita ja puistoja on riittävästi melkein jokaisen talon kulmalla. Mutta jos nykyinen suuntaus jatkuu eli jos alueen palvelut katoavat ja joukkoliikenne (suunniteltu Lifti-uudistus uusine reitteineen + aikataulujen nykyinen samanaikaisuus eli alueelta liikennöivät linja-autot "lähtevät" Ristinummelta kaikki samaan aikaan) ei parane vaan pahenee, on edessä uuden asuinpaikan löytäminen muualta sellaiselta alueelta, josta löytyvät palvelut ja yhteydet. Tosin sellaisen alueen löytäminen voi olla jatkossa Vaasan kaupungin päättäjien ja kaavoituksen takia vaikeaa, kun liiketilat kaavoitetaan alueille, joilla ei ole asuintiloja ja keskusta näivettyy. Missähän vaiheessa kaupungissa herätään siihen, että täällä tehdään jotain väärin kun asukkaat häipyvät, uusia ei tule ja palvelutkin siirretään sinne, missä ei asuta ja minne pääsemiseksi tarvitset rahaa ja auton.

Kristiina

Opi jatkuvasti uutta

Kuten aiemmin jo kerroin, tämän vuoden uuden oppimisen aloitin ryhtymällä tutustumaan makrameen tekoon. Harjoitustyöni eli korvarenkaiden jälkeen halusin tehdä jotain oikeaa eli amppelin. Langat ja puuosat tilasin Lankavalta. Myös valitsemani amppelin teko-ohjeet löytyivät heidän sivuiltaan.

Aloitin työn teon lauantaina. Lettiosa ja verkko-osan alku sujuivat hienosti kirjallisten ohjeiden mukaan. 

 

Olisin päässyt loppuun samana päivänä, mutta viimeisten ohjerivien kohdalla rupesi syntymään sellaista sykeröä, että totesin käsityskykyni loppuvan. Minun pitää kysyä lisäopastusta Lankavalta. Pääsin soittamaan heille maanantaina aamupäivällä. Sieltä sain heti aulista lisäopastusta. Sain myös sen hienon tiedon, että amppelini teosta löytyy opastusvideo YouTubesta. Ei kun kiitin selventävästä suullisesta opastuksesta ja avasin vielä videon. Jo selkeni teko lopullisesti ja amppeli valmistui sen jälkeen pikaisesti.

Vaikka amppelini ei ollut vielä ihan makrameen teon priimusesimerkki, olin yllättävän ylpeä saavutuksestani. Aion jatkaa tätä uutta harrastusta ja solmia seuraavaksi kaksivärisen amppelin. Tähtään nimittäin edelleen niihin tyynynpäällisiin ja niissä tarvitaan kaksiväristä tekniikkaa. Aion myös käydä sen makramee-kurssin kansalaisopistossa, johon olen ilmoittautunut. Kunhan minulle kerrotaan, koska se alkaa koronatilanteen helpotuttua.

Jonkin uuden taidon tai tiedon oppiminen joka vuosi on mukava tavoite vielä tällä iällä. Edellinen uusi taitoni oli polkupyörän kumin vaihtaminen itse sen sijaan, että pyytäisin jotakuta muuta tekemään sen. Siitä on jo aikaa muutamia vuosia. Viime vuonna opin sieniretkellä uuden ruokasienen eli sikurirouskun. Olen sitä mieltä, että ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan jotain uutta. Jo pelkkä blogin tuunaaminen mieleisekseen vaatii jatkuvaa ajan tasalla pysymistä ja erilaisten sivujen seuraamista sekä rohkeaa kokeilua. Keittiöharrastus tutustuttaa kokeilemaan usein jotain uutta. Tekniikkaa tai aineosaa. Niihin kokeiluihin tulette jatkossakin törmäämään sivuillani. Seuraava pitkäkantoinen haaveeni on oppia edes italian kielen alkeet. Toivottavasti en haukkaa siinä liian suurta palaa. Uudet käsityö- ja käsillä tekemisen taidot ovat jotain kivaa odotettavaa. Hapanjuurileipääkin haluaisin oppia leipomaan, sen kurssit kansanopistossa olivat tänä keväänä vain väärin ajoitetut, ehkä sitten syksyllä. Kun yrittää rohkeasti jatkuvasti jotain, epäonnistumisetkin opettavat. Saati sitten sen uuden tiedon tai taidon oppiminen ja sisäistäminen. Se vasta euforista onkin. 

Toivon, että jokainen tämän postauksen lukeva päättää itsekin oppia uuden taidon tai asian mieluummin joka vuosi, ikään katsomatta. Pysyy pää kasassa ja vireänä. Varsinkin näin eristysaikana, mutta myös muulloin. Aloittaminen ei ole aina helppoa, mutta loppuun pääseminen sitäkin antoisampaa.

Kristiina

Äänestäminen aluevaaleissa

Eilen alkoi aluevaalien ennakkoäänestys. Nykyisessä koronatilanteessa katson ainakin itse viisaammaksi käydä äänestämässä ennakkoon. En viitsi asettaa itseäni alttiiksi mahdolliselle varsinaisen vaalipäivän ruuhkalle.  Ei silti, niin huonolta näyttää kyselyjen mukaan äänestysinnokkuus, ettei ruuhkia taida oikein syntyä.

Aluevaaleissa äänestetään tärkeistä asioista. Niissä valitaan ne ihmiset, jotka jatkossa päättävät asuinalueemme terveydenhoitoa, sosiaalitoimea ja pelastuslaitosta koskevista asioista. Toimipaikkojen sijoituksista, rahojen jaosta, palveluiden laajuudesta, näiden alojen julkisten palvelujen maksuttomuudesta tai maksullisuudesta ja paljosta muusta. Nämä kaikki asiat vaikuttavat niin paljon jokaisen suomalaisen jokapäiväiseen elämään, terveyteen, hyvinvointiin ja toimeentuloon, että näissä vaaleissa ei pitäisi jättää äänestämättä.

 

Tällä hetkellä vaikeutena on ehdokkaan valinta. Olen tutkinut sekä puolueiden aluevaaliohjelmia että ehdokkaiden omia vaalilupauksia. Pieniä ovat erot, lähinnä maakuntarahoituksen ja kieliohjelmien kohdalla, mutta muuten puolueiden vaaliohjelmat muistuttavat aika paljon toisiaan. Paljon ne lupaavat, aika näyttää mitä
antavat. Ehdokkaiden lupaukset taas tuovat toki esiin ehdokkaan oman tahdon, mutta kun meillä on tuo puoluekuri. Ehdokas voi haluta ja toivon, että haluaakin samaa kuin minä. Mutta puoluekuri lopulta sanelee sen, mitä sitten saadaan. Huomasin ohjelmia lukiessani myös sen, että kovasti kannettiin huolta lapsista, nuorista, vanhuksista, lapsiperheistä, mielenterveyshäiriöisistä, riippuvuudesta sairastavista, vammaisista jne. Väliinputoajiksi jäivät yksin elävät keski-ikäiset ihmiset, jotka ovat mahdollisesti lisäksi työttömiä tai huonosti toimeen tulevia. Heistä ei kukaan tuntunut välittävän. Omalta osaltani minulla on ehdokasta valitessani eräs kriteeri, josta pidän kiinni. Jos hän ehdokkuutensa lisäksi toimii jo eduskunnassa kansanedustajana, vielä lisäksi jossain valiokunnassa tai hallituksessa, on myös kotikuntansa valtuustossa tai hallituksessa ja nyt vielä haluaa aluevaltuustoon, hän ei ole minun ehdokkaani. Ensinnäkin kansanedustajan työ tulee varmasti tuomaan tulevaisuudessa eturistiriitatilanteita alueen parasta ajatellen. Toisekseen, ei kukaan repeä kolmelle paikkakunnalle edustamaan tehtäväänsä täysipainotteisesti ja silloin jää kaikkien luottamustoimien hoito retuperälle. 

Minä toivon tulevaisuudessa aluehallinnon edustajilta vain tavallisten kansalaisten jokapäiväisen elämän sujuvuuden helpottamista ja takaamista. Sitä, että terveyskeskukset ovat lähellä asukkaita, eivät vaan kaupunkien tai maakuntien keskuksissa. Sitä, että ambulanssi kuljettaa niitäkin potilaita, joilla on hätä oman olonsa takia, vaikka pää ei ole aivan kainalossa. Ettei jo hätäkeskus ilmoita, että et sinä tarvitse hoitoa ja ambulanssia, mene päivystykseen tai vastaanotolle omalla kyydillä. Tai ettei ambulanssikuski sano paikalle tultua, ettei me sinua oteta kyytiin, et ole tarpeeksi sairas. Sitä, että jo talo palaa, ei palokuntaa tarvitse odottaa niin kauan, että jäljellä on vain jälkisammutus. Sitä, että jos tarvitsen jostain syystä apua päivittäisten asioiden hoidossa akuutisti, sosiaalitoimi ei käske minun ensin myydä omaisuuttani ennen akuuttitilanteessa auttamista, kuten nykyisin. Sitä, että kun aika tulee, minua hoidetaan eikä jätetä ilman ulkoilua ja omiin jätöksiin makaamaan tai että kipuni otetaan todesta ja sitä helpotetaan. Tai etten kotona vanhetessani joudu rahanpuutteen takia valitsemaan, ostanko lääkkeitä vai ruokaa. Tai joudu tilanteeseen, jossa minua ei auteta, koska olen liian köyhä. Tai liian rikas.

Kristiina

P.S. Lisäsin juuri uuden kriteerin itselleni ehdokkaani valintaan. Lehdestä luin, että yksi alueemme persujen ehdokas mainosti puolueensa vaalilehdessä, että aluevaaleissa päätetään lasten päivähoidon tulevaisuudesta. Telkkarista taas tuli persujen yleisvaalimainos, jossa kehotettiin äänestämällä heittämään ulos bensan hinnan korottajat. Kummallakaan asialla ei ole mitään tekemistä tulevien aluevaltuustojen päätösvallan kanssa. Joten uusin kriteerini on, että ehdokkaan/puolueen pitää tietää, mistä ollaan menossa päättämään.

Hupsista

Kävi hieman hassusti. Olen jossain marras-joulukuun vaihteessa puhelimella sählätessäni poistanut vahingossa alkuperäisen Täysin arkista-blogini. Ottaa todella päähän, koska näin tehdessäni menetin mm. kaikki tähän asti ylös kirjaamani ruokareseptit ja kirjajutut. Jatkan kuitenkin samojen vanhojen juttujeni kanssa täällä vol.2-blogissa. Todennäköisesti täältä tulee aikanaan löytymään myös edellisen blogini niitä reseptejä, joita olen tekoa suunnitellessani kirjannut ylös lehtiöihin ennen toteutusta. Aika näyttää, mitä täästä löytyy. Ensimmäisenä ainakin reseptejä jouluruokien uusiokäyttöön, osan niistä olette jo nähneetkin Instagaram-tililläni.

Kristiina