Sometauko ja syksyn ostoksia

Kylläpä kesä on mennyt leppoisasti, kun pistin reiluksi kolmeksi kuukaudeksi kaikki some-kanavani kesätauolle. Ei kuvien lähettelyä, ei tekstien rustaamista eikä somen seuraamista. Ehti lukea kesäkirjoja, käydä metsässä ja vain olla leppoisasti. Kesällä oli tarpeen tankata energiaa ja varastoja syksyä ja talvea varten, ei notkua koneella tai puhelimessa.

Mutta nyt on taas aika hiljalleen totutella syksyyn. Aloitin tällä viikolla hieman pitemmällä päiväkurssilla VAMIAssa. Onneksi alku on leppoisaa laskua, koska minulla on vain 2 lähipäivää ja 3 etäpäivää viikossa. Tällä viikolla ehdin käyttää hyväkseni myös torstain autottoman päivän etua, koska Vaasassa oli sinä päivänä bussilla matkustaminen ilmaista. Piti käydä pitkästä aikaa REKOssa ja hieman muuallakin.

Ensimmäinen yllätys tuli heti, kun astuin bussista Rewell centeriin. Sinne oli laitettu pystyyn viikoksi Punaisen Ristin Pop-up kirpputori. En ole pitkään aikaan käynyt kirppiksellä, joten oli pakko poiketa. Aina kierrellessä kun tuppaa jotain kivaa löytymään. Tällä kertaa tyydyin kahteen kirjaan, Kari Tapion elämäntarinaan ja Sophia Kinsellan teokseen. Kun meitä lisäksi uhkaillaan sähkökatkoilla talvella, ostin keittiön väritykseen sopivat kaksi tuikkukippoa. Jälkeenpäin tosin mieleeni juolahti, että olisin voinut ostaa niitä 4 kpl ja rakentaa niistä joulukuussa adventtikynttiläasetelman. Lisäksi kirppiksellä oli tarjoilla kiva punainen työtuoli kohtuuhintaan. Ikävä vaan, että sen korkeudensäätömekanismi oli rikki ja ala-asennossa olisi siinä istuessani leukani ollut työpöydän tasalla, joten se jäi ostamatta. 

 

Seuraava tehtävä oli hakea Citymarketista muutama tarjoustuote ja etsiä itselleni kuminauhavyötäröfarkkuja. Kas kun olen viimeisen vuoden aikana lihonut 10 kg (sitä se herkkujen syönti tekee) ja melkein kaikki kilot ovat pakkautuneet vatsan kohdalle. Niin kuin naisilla yleensä myöhemmällä iällä. Ja mikä ei mahtunut mahaan, se valahti reisiin. Joten tavalliset farkut eivät enää mahdu päälle, tarvitsen nykyisin nuo kuminauhavyötäröfarkut.

Citarista sain tarjoustuotteet ja salaattiainekset mutten housuja. Kävin ensin muutamassa muussakin kaupassa katselemassa, mutta niiden valikoimat olivat tarkoitetut nuorille ja hoikille. Sitten keksin Halosen. Sieltä löysin vihdoin housuja, joissa oli sivuilla kuminauhat ja siten minun tarkoitukseeni sopivat. Valikoimassa oli vain yksi vika. Kaikki housut tuntuivat olevan kokoa 48-52. En sentään ole ihan vielä tuota kokoa, minulle menee nyt koko 38. Kaikista niistä isovyötäröisten housuista, jotka Halosella oli, löysin vain yhdet koon 38 housut. Nekin olivat pettymyksekseni perussiniset farkut, jollaisia minulla on jo yhdet. Mutta ei voinut mitään, pakko oli ostaa, ei yksillä farkuilla ja verkkareilla pärjää ihmisten ilmoilla. Jätin sentään kassalle toivomukset, että hankkisivat loppuvuoteen mennessä valikoimaan hieman enemmän noita "normaalikokoja" ja niitäkin eri väreissä. Toivottavasti toteuttavat toiveeni.

 

 

Sen jälkeen olikin aika suunnata hakemaan tilauksiani REKOsta. Tavaroissani oli sitä normitavaraa eli munia ja kurkku. Lisäksi tilasin 2 x 500 g lampaan jauhelihaa ja litran tuoreita suppilovahveroita, koska ajattelin jossain välissä laitella lampaanjauhelihapihvejä sienikastikkeella. Valitettavasti vain sienten myyjä ilmoitti iltapäivällä, ettei hän pääsekään paikalle. Toivottavasti minua onnistaa itseäni, koska olen lähdössä huomenna Petsmohon Vaasan Ladun sieniretkelle. Lammas siis odottaa tuoreita sieniä pakkasessa. Koska en ole löytänyt pyöräilymatkan päästä hyvää puolukkapaikkaa, ostin myös jonkin verran puolukoita.

 

 

Nyt täytyy lähteä kokoamaan tavaroita huomiselle sieniretkelle.

Kristiina