Translate

Hae tästä blogista

torstai 3. marraskuuta 2022

Teatterissa West Side Story

Olin viime lauantaina Vaasan Kaupunginteatterissa katsomassa musikaalia West Side Story. Yleensä tykkään valokuvata niissä tilaisuuksissa ja tapahtumissa, joissa käyn. Teatteriesitykset ovat näköjään poikkeus muista esityksistä tai tapahtumista, koska teattereissa valokuvaus on kielletty. Vain alussa ennen näytöksen alkua ja loppukumarrukset saa valokuvata. Joten kuvia on tällä kertaa heikonlaisesti.

Olin katsomassa esitystä Martta-porukkamme kanssa. Ennen esitystä meillä oli aikaa viettää hetki porukoissa aulassa ennen ovien avaamista.


Odottaessa löytyi myös hyödyllistä tietoa. West Side Storyn päärooleissa on nimittäin kaksoismiehitys eli eri iltoina esityksen voi nähdä eri pääosamiehityksellä. Tämän kerran pääesiintyjien nimet löytyivät toisen kerroksen aulasta.
 
 

Vielä paikkamme löydettyämme pystyin kuvaamaan näyttämön ja esityksen logon.
 
 
Tämän jälkeen tulikin sitten esityksen seuraamisen vuoro ilman kameraa. Itse esitys on nuorisomusikaali, joka sisältää paljon laulua ja tanssia, melkeinpä akrobatiaa. Vielä tänä päivänäkin ajankohtainen näytelmä käsittelee köyhyyttä ja elämän huonoja lähtökohtia, nuorten jengiytymistä, eri etnisten ryhmien välistä toistensa kyräilyä ja tilanhallintaa sekä Yhdysvalloissa 1950-luvun lopulla vallinnutta (ja vieläkin vallitsevaa) rasismia. Näitä asioita kuvastaa kahden pienen kadun hallinnasta kilpailevan jengin, valkoisten Sharksien ja latino-Jetsien keskinäinen torailu ja toisaalta paikallisen virkavallan edustajien käytös. Kaiken tämän keskellä entinen Sharksien perustajajäsen Tony, nykyisin jengistä eroon haluava ja työtä tekevä nuori mies sekä Jetsien pomon pikkusisar Maria rakastuvat toisiinsa. Musikaalissa kuullaan aikanaan alkuperäiseen teokseen sävellettyjä tunnettuja lauluja kuten America, Maria, Tonight ja Somewhere, suomeksi sanoitettuna tietysti. Myös musikaalissa soittava 12-henkinen orkesteri johtajanaan Sauli Perälä tekevät erinomaista työtä. 
 
Esitys kesti taukoineen 2 h 50 min. Eniten koko iltana hiersi väliajalla koettu naisten vessan jono. Miehet kävelivät rauhassa vessa ja pian sieltä ulos, naiset jonottivat vielä tauon viime minuuteilla vessasta käytävään yltäneessä jonossa. Kyllä sai juosta raput ylös aika rivakasti, että ehti takaisin paikalle ennen näytöksen jatkumista.

Vajaan tunnin toisen näytöksen jälkeen olivatkin vuorossa loppukumarrukset.



Kristiina

tiistai 1. marraskuuta 2022

Marraskuu - November

 

Marraskuun iltoina nähdä voi kummia, hämärän hahmoja, varjoja tummia.
- kuukausirunoja Birgit-mummu

 

Lisää kuvia aiheesta täällä:

Pieni Lintu - MakroTex challenge image-in-ing: weekly photo linkup

sunnuntai 30. lokakuuta 2022

Halloween on käsillä

Serving on Halloween
Virallisesti Halloweenia vietetään huomenna, mutta päätin itse hieman irrotella jo tällä viikolla. Meillä Suomessa vietetään syksyisin sadonkorjuujuhlaa, mutta Halloween kummitusteemoineen yrittää kovasti korvata sen. Halloween-ruoka on periaatteessa täysin tavallista syksyistä ruokaa, jota hieman terästetään teemakoristelulla. Minäkin käytin esim. keitossa kuukausi aiemmin REKOsta hankkimiani uuden sadon keltajuuria, rekvisiitaksi sopivat hyvin sormikeksit.

Keltajuurikeitto

Yellow beet soup
öljyä 
500 g keltajuuria
250 g perunaa
1 sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
0,5 tl kurkumaa
mustapippuria
1 rkl sitruunamehua
200 g sulatejuustoa

Kuori keltajuuret, perunat ja sipuli. Paloittele ne. Murskaa valkosipuli(t).
Lämmitä öljy kattilassa ja kuullota sipulia keskilämmöllä (3-4) 2-3 min. Lisää kattilaan peruna- ja keltajuuripalat ja jatka kuullottamista n. 10 min. Lisää kattilaan kuullotuksen lopussa valkosipuli.
Lisää kattilaan vesi, kasvisliemikuutiot, mausteet ja sitruunamehu. Kiehauta ja anna poreilla, kunnes vihannekset ovat kypsiä (n. 15 min).
Lisää joukkoon sulatejuusto ja anna kiehua, kunnes juusto on kokonaan sulanut keittoon. Tarkista maku.
 
Keiton kanssa on kiva syödä sämpylöitä tai keksejä, ja koska Halloween kummittelee, tein keiton kaveriksi sormijuustokeksejä. Tosin sen huomasin, että ensi kerralla mausta keksejä hieman yrteillä (esim. timjami) ja valkosipulijauheella.
 

Sormijuustokeksit

Finger cookies with cheese
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
100 g cheddar-juustoraastetta
50 g voita tai leivontamargariinia
1 rkl kylmää vettä
kuorittuja manteleita
 
Sekoita kulhossa jauhot, suola ja juustoraaste. Paloittele joukkoon huoneenlämpöinen rasva ja nypi ainekset sekaisin.
Lisää vesi ja vaivaa seos tasaiseksi taikinaksi. Laita taikina pussiin tai kiedo tuorekelmuun ja nosta se jääkaappiin min. 0,5 tunniksi.
Pyörittele taikina jauhotetulla tai silikonialustalla n. 2,5 cm paksuiseksi pötköksi. Jaa pötkö 8 cm osiin eli sormiksi. Asettele sormet leivinpaperilla peitetylle leivinpellille ja paina jokaiseen sormeen kynneksi yksi kuorittu manteli (varmistaaksesi kiinnityksen voit pudottaa kynnen alle tipan kananmunaa). Voit painella veitsellä sormiin myös ryppyjä.
Paista sormia 200 ºC uunissa keskitasolla 12-14 min.

Kun kerran kurpitsaa riitti, niin sitä piti laittaa myös salaattiin. Alun perin tähän ruokaan olisi pitänyt käyttää vaaleaa misoa, mutta kummasti kurpitsa maistui myös tummalla versiolla.
 

Kurpitsa-misosalaatti

Pumpkin miso paste salad
n. 600 g myskikurpitsaa
2 rkl (vaaleaa) misotahnaa
1 rkl seesamöljyä
1 rkl vettä
salaattia
50 g babypinaattia
suolapähkinöitä
Kastike:
0,5 mietoa punaista chiliä
2 rkl (oliivi)öljyä
1 rkl limetin mehua
0,5 tl limetin kuoriraastetta
1 tl hunajaa tai sokeria
0,5 tl suolaa
mustapippuria 

Halkaise kurpitsa pitkittäin. Kaavi pois siemenet (voit paahtaa ne uunin jälkilämmössä). Leikkaa kurpitsa viipaleiksi ja levitä viipaleet leivinpaperilla peitetylle leivinpellille.
Sekoita misotahna, öljy ja vesi. Sivele tahnaa pullasudilla kurpitsaviipaleiden molemmille puolille.
Paahda kurpitsat 225 ºC uunissa keskitasolla, kunnes ne pehmenevät ja paahtuvat hieman. Jäähdytä.
Mittaa kastikeainekset kannelliseen lasiastiaan ja ravista sekaisin. 
Revi salaattikulhoon tai tarjoiluastiaan salaatit ja lisää pinaatit. Valuta niiden päälle kastike. Nostele kurpitsapalat päälle ja ripottele koristeeksi murskattuja suolapähkinöitä.
 
Viikonloppu sopii television katselemiseen ja mukavan iltapalapiirakan nauttimiseen. Tällä kertaa valitsin nopean vaihtoehdon eli valmistaikinaan tehdyn pizzapiirakan. Omaan piirakkaani käytin itse tehtyä tomaattisosetta sipuleineen ja yrtteineen, jota oli pakastimessa. Yhtä hyvin tilalle voi laittaa paseeratusta tai murskatusta tomaatista tehtyä kastiketta, kunhan sen keittää hyvin kokoon. Tai valmispastakastiketta.

Metvurstipizzapiirakka

Pizzapie with salami
1 (600 g) iso lehtitaikinalevy
tomaattisosetta
2 dl juustoraastetta
6-8 metvurstiviipaletta
(kuutioitua paprikaa)
Voiteluun:
kananmunaa
 
Sulata taikinalevy ohjeiden mukaan ja kauli se leivinpellin kokoiseksi. Leikkaa taikinalevyn reunoista ohuita suikaleita terävällä veitsellä. Siirrät nauhat syrjään.
Levitä lopun taikinalevyn pohjalle tomaattisosetta. Ripottele päälle juustoraaste. Sen jälkeen piirakan päälle kasataan metvurstiviipaleet ja haluttaessa paprikasilppu.
Laita aiemmin leikatut nauhat ristiin rastiin piirakan päälle muumiotyyliin. Voitele piirakka munalla.
Paista piirakka 200 ºC uunissa keskitasolla n. 25 min, kunnes pinta on kauniin ruskea. 
 
Löytelen näitä kokeiltavia reseptejä näköjään sieltä täältä. Jokin aika sitten löysin vaniljaraidalla varustetun porkkanakakun reseptin Yhteishyvästä ja leivoin sen Marttoihin ihan vaan siksi, että Halloween oli tulossa ja pakkasessa oli paahdettua kurpitsaa. Kun näin alkuperäisen reseptin, päätin saman tien tekaista mukaillusti kurpitsasta kuivakakun viikonlopun pöytään. Ainoa virhe oli, että vuokani oli kai liian suuri, koska vaniljaraita jäi hieman olemattomaksi. Mutta ei se makua haitannut.

Kurpitsakuivakakku vaniljaraidalla

Pumpkin cake with vanilla stripe
300 g kurpitsasosetta
3 kananmunaa
3 dl fariinisokeria
1,5 dl rypsiöljyä tai 150 g leivontamargariinia
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhoja
3 tl kurpitsamaustetta
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
Täyte:
1 rasia (200 g) vaniljatuorejuustoa
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
Päälle:
tomusokeria

Voitele ja korppujauhota 1,8 l vuoka.
Jos käytät tuoretta kurpitsaa, paahda kurpitsasiivuja 225 ºC uunissa keskitasolla n. 30 min, kunnes ne ovat pehmenneet.
Soseuta kurpitsa sauvasekoittimella.
Riko munat kulhoon ja lisää fariinisokeri ja öljy, sekoita.
Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa astiassa.
Lisää kuivat aineet siivilöiden muna-sokerimassaan ja sekoita taikina tasaiseksi. 
Kääntele kurpitsasose taikinaan.
Sekoita täytteen ainekset tasaiseksi massaksi.
Levitä n. puolet kakkutaikinasta vuokaan. Lisää päälle tuorejuustoseos ja sen jälkeen päällimmäiseksi loppu taikina.
Paista kakku 175 ºC  uunin alatasolla n. 1 h, kokeile kypsyys tikulla. 
Kumoa kakku jäähtyneenä ja koristele tomusokerilla. Säilytä jääkaapissa.
 
Koska kurpitsasosetta oli vielä jäljellä, piti kokeilla keksien tekoa ilman uunia. Reseptissä käytettiin mantelivoita, jota sain netistä kotimaiselta Fitnessfirst-yritykseltä. Myös tuote oli Suomessa valmistettu, mantelivoin sain kotiin nopeasti kohtuuhintaan ja ihanin kaksinkertaisin terveisin. Tätä kotimaisia tuotteita myyvää yritystä käytän toistekin. Jos et halua ostaa mantelivoita, reseptiä voi kokeilla pähkinävoilla.
 

Kurpitsapikkuleivät ilman uunia

No-bake pumpkin cookies
113 g voita
122 g maitoa
82 g kurpitsasosetta
300 g sokeria
1 tl vanljatahnaa
1 rkl kurpitsamaustetta
320 g kaurahiutaleita
 
Mittaa kattilaan voi, mantelitahna, maito, kurpitsasose ja sokeri. Lämmitä keskilämmöllä (3-4) sekoittaen, kunnes seos on melkein kiehuvaa ja voi on sulanut. Lopeta sekoittaminen ja anna seoksen kiehahtaa. Kun seos kiehuu reippaasti, käynnistä ajastin ja anna seoksen kiehua 1 min. (varo pohjaanpalamista, älä siis nosta levyn lämpötilaa). 
Nosta kattila pois kuumalta hellalta, sekoita joukkoon mausteet ja kaurahiutaleet tasaiseksi massaksi. Jos massa vaikuttaa liian juoksevalta tai tahmealta, voit lisätä hieman kaurahiutaleiden määrää. 
Nostele massasta kukkuraruokalusikallisen kokoisia pikkuleipiä leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Anna jäähtyä joko huoneenlämmössä tai mieluummin kylmemmässä. Säilytä jääkaapissa.

Kristiina

torstai 27. lokakuuta 2022

Historian havinaa

Tällä kertaa luin läpi muutaman historiaa käsittelevää kirjaa.
 
Soturit assassiineista samuraihin
(Karoliina Kouvola) keskittyy kertomaan kuudesta soturiryhmästä, joista monet me tunnemme vain hämärinä mainintoina kirjoissa tai joiden toiminta on tavalliselle pulliaiselle tuttua vain elokuvien, pelien ja seikkailukertomusten väritettyjen tarinoiden kautta. 
Soturiryhmät, joiden syntyä, historiaa ja toimintaa sekä aikanaan tapahtunutta kukistumista kirjassa valotetaan, ovat berserkit (eräs viikinkien erikoisryhmä), assassiinit, temppelinherrat, samurait, lakotaintiaanit ja tugeeni-kuristajat. Kolmen ensimmäisen ryhmän tarinat päättyivät 1200-1300-luvulle kun taas kolmesta viimeksi mainitusta ryhmästä löytyy tietoja aina 1800-luvulle asti. Kirjassa ryhmistä kerrotaan niitä historiallisia tosiasioita, jotka tiedetään. Yllättävän paljon myös vanhemmista ryhmistä löytyy tietoja ja faktaa, tosin esim. berserkkien tapauksessa historiallisista tosiasioista ei voi olla aina kovin varma, koska paljolti heistä puhutaan saagoissa. Mutta kirja antaa hyvää, todellista tietoa ryhmien ideologioista ja toiminnasta sekä niistä tosiasioista, joita tiedetään. Ei siis enää kirjan luettuaan tarvitse uskoa seikkailukertomusten tai elokuvien maailmojen kuvaamia tarinoita vaan saa muodostaa mielipiteensä soturiryhmistä tosiasioihin perustuen. 
Kirja oli äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa. Oli hyvä saada oikeata, laajaa tietoa mielikuvitusjuttujen sijasta. Tosin kirjassa on niin paljon yksityiskohtia ja historiallista tietoa, ettei sen sisältö aivan yhdellä lukemalla päähän kovin tarkasti uppoa. Onneksi kirjaan voi aina palata.  
Helmet-lukuhaaste kohdat 6, 14, 15, 16, 31, 32, 40, 43

Suomen historian jännät naiset
(Maria Pettersson) jatkaa vähemmälle historiankirjoituksessa jääneiden naisten tarinoiden kertomista tällä kertaa suomalaisesta perspektiivistä. Kaikki kirjassa mainitut naiset eivät ole välttämättä Suomessa syntyneitä tai kotimaassaan vaikuttaneita. Syynä on usein se, että elimme vuoteen 1917 joko Ruotsin tai Venäjän alaisuudessa tai että Suomesta suuntasi suuri määrä ihmisiä ulkomaille siirtolaisiksi tai töihin. Naiset on kirjassa jaettu 6 ryhmään: Seikkailijattaret ja rikolliset, Taiteilijat, Hovin liepeillä, Sotilaat ja aktivistit, Uranaiset ja Hengen naiset. Kaikkien 57 kirjaan valikoituneen naisen saavutukset ja teot eivät välttämättä ole suuria, joskus ne ovat erikummallisia ja kaiken kaikkiaan nämä naiset ovat omistautuneet omalle alalleen tai aatteelleen. 
Yhtä lailla kuin aiempi Historian jännät naiset myös tämä kirja herätti kiinnostukseni ja naisten elämät ja kohtalot kiehtoivat minua. Kirjan naisten tarinoita ei kannata lukea yhteen syssyyn vaan nautiskella yksilöllisistä tarinoista muutamasta kerrallaan. Niin tarinoista saa kaiken irti. Minun on itseni myönnettävä, että vaikka kaikki naisryhmät olivat kiinnostavia, eniten minua viehättivät seikkailijattaret ja rikolliset. Miksiköhän?
Helmet lukuhaaste kohdat 14, 15, 16, 17, 18, 20, 26, 32, 43,49

Kolmas historiaa sivuava kirjani oli Huuhaa-Suomen historia (Vesa Sisättö). Oli oikeastaan mielenkiintoista lukea tämä kirja heti jännien naisten jälkeen, koska molemmissa sivutaan osittain samoja tapahtumia ja henkilöitä. Vaikka kirjan ensimmäisessä luvussa puhutaan vanhan historian ajoista 1300-luvulta 1700-luvun lopulle ja kaikenlainen magia, uskontoon perustuvat ajatukset ja alkemia tuntuvat nykyihmisestä huuhaalta, sen ajan ihmisille ne olivat vain tosiasioita, sillä tieteet ja erilaisten ilmiöiden syyt olivat silloin eläneille ihmisille tuntemattomia ja elämän perustotuudet meille tänä päivänä eläville käsittämättömiä. Siksi Sisätön mukaan voidaan ajatella huuhaan syntyneen vasta 1800-luvulla, jolloin ihmisillä alkoi olla tieteen edistymisen ja koulutuksen johdosta työkaluja, joilla tosiasioihin perustuvaa tietoa voitiin erottaa rajatiedosta. Kirjan sisältö etenee aikakausittain 1800-luvulta aina 200-luvulle. Jokaisen aikakauden aikana käsitellään sille tyypillisiä huuhaa-ilmiöitä kuten esimerkiksi ikiliikkujien kehittäjiä, kummituslentokoneita, telepatian tutkimista, ufoja ja saatananpalvontaa. Sisättö pyrkii tutkimaan ilmiöiden levinneisyyden ja suosion salaisuuden syitä ja niiden liittymistä yhteiskunnallisiin oloihin ja aikoihin. Hän selvittää usein myös lehdistön ja ihmismassojen vaikutusta ilmiöiden leviämiseen ja joissakin tapauksissa myös ilmiöiden todenperäisyyttä. Joukossa on huvittavia tai noloja tapauksia, mutta myös sellaisia, joista on ollut traagisia seurauksia. Viimeisessä luvussa Sisättö kertoo, että kirja oli tarkoitus lopettaa 200-lukuun, koska ennen sitä sävelletyt tarinat ovat historiaa ja niitä on aikanaan käsitelty ja suurimmaksi osaksi todistettu huuhaaksi. Hän kuitenkin valitsi käsiteltäväksi viimeisessä luvussa joitakin 2000-luvun huuhaatapauksia kuten terveysbuumin, WinCapitan ja salaliittoteoria.
Täytyy myöntää, että uudemman ajan huuhaa-jutuista monet olivat itsellenikin tuttuja joko luettuani niistä tai siten, että olen itse elänyt aikana, jolloin ilmiöt olivat tapetilla. Siksi on mielenkiintoista lukea näistä asioista ja yrittää ymmärtää myös sitä, miten nämä huuhaa-jutut syntyvät ja leviävät ja miksi niiden suosioon on syynsä myös yhteiskunnallisilla asioilla ja tilanteilla. 
Helmet-lukuhaaste kohdat 14, 16, 20, 32, 43, 49

Kristiina