Translate

Hae tästä blogista

torstai 7. huhtikuuta 2022

Kulttuuria Seinäjoella

Olen käynyt Seinäjoella monta kertaa aikaisemmin. Silloin kohteenamme ovat olleet kirpparit ja kaupat. Viime lauantaina kävin Marttojen kanssa Seinäjoella enemmänkin kulttuurimatkalla.

Ensimmäinen kohteemme oli Aalto-keskus. Olen kuullut ja lukenut siitä, mutta jostain syystä olen kuvitellut sen olevan jonkinlainen Alvar Aallon työtä esittelevä "museo". Nyt minulle selvisi, että tosiasiassa se on alue, jolla sijaitsee Alvar Aallon valtiolle, kaupungille ja seurakunnalle suunnittelemien rakennusten keskittymä. Alueella sijaitsevat Seinäjoen kaupungintalo, Valtion virastotalo, Kaupungin/Maakuntakirjasto, Seinäjoen Teatteritalo, Lakeuden Risti-kirkko ja seurakuntakeskus. Kaikki alueen talot ja niiden sisutus ovat Aallon arkkitehtitoimiston suunnittelemia lukuun ottamatta aikanaan kirjastorakennuksen lisäosaksi rakennettua uutta Apilakirjastoa. Tosin sekin mukailee Aallon suunnittelemien rakennusten ja sisutusten mallia.
 
Ninara, CC BY 2.0 , via Wikimedia Commons
 
Aloitimme Aalto-keskuskierroksemme kaupungintalosta. Kuulimme kiehtovia yksityiskohtia talon erikoisesta laatoituksesta (Arabia), valtuustosalista, yleisesti talosta ja mm. siitä, että siellä oli ennen kaupunginjohtajan virka-asuntokin.

Kaupungintalo
Kaupunginvaltuuston istuntosali

Ylen entiset radiolähetystilat valtuustosalin vieressä
Kaupunginjohtajan entinen virka-asunto


Kaupungintalolta suuntasimme seuraavaksi Teatteritalolle, jota hallitsee Seinäjoen Kaupunginteatteri. Teatterisaleissa emme ehtineet käydä, mutta kuulimme talon fossiileja sisältävistä Öölannin kalkkikivilattioista ja italianmarmorista, jota on aulassa ja vessoissa. Myös ravintola Aallon sisutuksineen herättää kuulemma turisteissa ihmetystä, koska tällaiseen kulttuurikohteeseen on vapaa pääsy ilman varausta kaikille halukkaille.
 
 

 
Teatterilta siirryimme ihailemaan Lakeuden Ristiä. Kirkko kaikkineen on aikanaan rakennettu melkeinpä käsityönä ja siitä huolimatta muurarit saivat kellotornin pystyyn vaivaisessa 3 viikossa.
 

Iso on Etelä-Pohjanmaan iso kirkko. Isoon saliin mahtuu kerralla n. 1200 henkilöä. Onneksi vieressä on pienempi kappeli perhetilaisuuksia varten.




Viimeinen kohteemme Aalto-keskuksessa oli kaupungin/maakuntakirjasto ja siihen myöhemmin liitetty Apilakirjasto. Saimme tietää, että kun kompleksit aikanaan liitettiin yhteen, siirtymätiloja vanhasta osasta uuteen ei saanut rakentaa maan päälle ja niin siirtyminen rakennusten välillä tapahtuu maanalaista käytävää pitkin. Alkuperäisen rakennuksen yksi huoneista on omistettu Aallon suunnittelemille lasitöille.

 
Aalto-keskuksen jokaisesta käyntikohteestamme olisi oppaamme mukaan saanut erillisen, perusteellisen tutustumiskäynnin, joka olisi ollut ajallisesti koko käynnillemme varatun ajan pituinen. Viimeinen pikantti yksityiskohta löytyy jokaisen rakennuksen jostain seinästä. Joka rakennukseen on liitetty laatta, jossa on Alvar Aallon nimikirjoitus, rakennuksen käyttötarkoitus ja rakennusvuosi. Jos vain sitä osaa etsiä.


Matkamme toinen käyntikohde oli taide- ja kulttuurikeskus Kalevan navetta. Rakennus tehtiin Wasastjernan suvun kartanon konkurssin jälkeen navetaksi vakuutusyhtiö Kalevan toimesta, mutta siinä ei ole satunnaista maatalousnäyttelyä lukuun ottamatta koskaan ollut karjaa. Kulttuurikeskukseksi se avautui v. 2020.


Pääsimme jälleen opastetulle kierrokselle, jonka aloitimme katutasolta. Siellä on mm. Taitokeskuksen ja Kansalaisopiston tiloja eli tarkemmin Taitokeskuksen Käsityö- ja muotoilukoulu Näpin työ- ja myyntitiloja, Taito Shop sekä Kansalaisopiston puutyötilat. 

 
Alakerrassa toimii myös lastenkulttuurikeskus Louhimo, joka järjestää toimintaa mm. soittotila Kammiossa. Siellä voi kokoustaa, harjoitella sirkusta tai soitto ja sen seinillä on tällä hetkellä valokuvanäyttely Kammiossa harjoitelleista bändeistä.


Toisessa kerroksessa sijaitsevat Seinäjoen Taidehallin näyttelytilat ja erilaisia vuokrattavia kokoontumis- ja esiintymistiloja. Pääsimme pikaisesti vilkaisemaan eräässä salissa pidettyjä konserttiharjoituksia.


Rakennuksen kolmannessa, ns. puolikerroksessa (käsittää vain puolet rakennuksesta) oli parhaillaan taiteilija Tamara Piilolan maalausnäyttely "Puu on ihme", jota pääsimme katselemaan.




 
Retkemme päättyi ateriointiin Kalevan Navetassa sijaitsevassa ravintolassa Äärellä. Hyvän ruoan jälkeen oli kiva käydä vielä Taito Shopissa katselemassa ostettavaa kotiin vietäväksi ja sen jälkeen suunnata nokka kohti Vaasaa.


Kristiina

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Huhtikuu - April

 
Daffodils

Huhtikuu on kevätveikko, nuortuu vanha, toipuu heikko.
- kuukausirunoja Birgit-mummu

 

Lisää kuvia aiheesta täällä:

Join-our-weekly-link-party-each-week-starting-MondaysPieni Lintu - MakroTex challenge image-in-ing: weekly photo linkup

lauantai 2. huhtikuuta 2022

Haukea, palkokasveja ja hedelmiä

Minulla oli pakastimessa vielä jauhettua haukea, joten päätin laittaa sitä tällä kertaa kalaruoaksi. Sen kaveriksi valitsin klassisen Beurre Blanc-kastikkeen, jota terästin hieman kapriksilla. Täytyy toivoa, että REKOon tulee taas pian myyntiin jauhettua haukea. Haukimureketta voi halutessaan piristää väliin laitettavalla lohi-, tillipesto- tai kovaksi keitetyistä kanamunista tehdyllä kerroksella.

Haukimureke ja Beurre Blanc-kastike

Pikeloaf Beurre Blanc sauce with caper
Haukimureke:
2 kanamunaa
2 dl jogurttia (bulgarialainen, turkkilainen)
0,75 dl korppujauhoja
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
0,25 tl valkopippuria
0,25 tl sitruunapippuria
ripaus muskottia
1 rkl tilliä
500 g jauhettua haukea
Beurre Blanc-kastike:
2-3 salottisipulia
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl valkoviinietikkaa
1 dl vettä
200 g kylmää voita
2 tl kapriksia
suolaa, valkopippuria

Laita kastiketta varten silputut salottisipulit marinoitumaan valkoviiniin mielellään jo edellisenä iltana, mutta ainakin mahdollisimman hyvissä ajoin etukäteen.
Voitele ja korppujauhota leipävuoka. Lämmitä uuni 175 ºC.
Erottele kanamunien keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. 
Sekoita munankeltuaisten joukkoon jogurtti ja korppujauhot. Anna turvota 10-15 min. Lisää joukkoon kaikki muut aineet valkuaisia lukuun ottamatta ja sekoita tasaiseksi massaksi.
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja kääntele vaahto muun massan joukkoon. Kaada murekemassa leipävuokaan, tasoita pinta ja paista mureketta uunin alakeskitasolla 30 min. Peitä mureke foliolla ja jatka paistamista vielä 30-40 min.
Tee kastike murekkeen kypsyessä. Laita kattilaan salottisipulit viineineen, lisää joukkoon valkoviinietikka ja vesi. Kiehauta ja anna kiehua ilman kantta, kunnes nesteen määrä on noin puolet alkuperäisestä. Nosta kattila liedeltä, siivilöi liemi ja vatkaa joukkoon kylmä, kuutioitu voi. Kun kaikki voi on sulanut, lisää joukkoon kaprikset ja mausteet. Varo voin sekoitusvaiheessa tai valmiin kastikkeen liikaa lämmittämistä, se voi silloin leikata.
Tarjoile mureke ja kastike perunamuusin ja salaatin kanssa.
 
Ostan aina kesäisin kotimaisia sokeriherneitä ja papuja, joita pakastan. Vuodenvaihteen jälkeen ne on jo käytetty, jolloin siirryn kaupan pakasteisiin. Paha tapani on ostaa aina isompia pusseja, koska ne ovat kilohinnaltaan halvempia ja siksi pakastimesta tuppaa löytymään vajaita palkokasvipusseja. Nyt ajattelin laittaa niistä salaatin. Jos vain muistan, aion kuitenkin toistaa salaatin kesällä, kun palkokasveja saa tuoreina.

Palkokasvisalaatti

Legume salad
150 g pitkiä vihreitä papuja
150 sokeriherneitä
100 g herneitä
kourallinen tuoretta minttua
1 limen mehu
suolaa, mustapippuria
100 g salaattijuustokuutioita ja yrttejä öljyssä
salaattisiemeniä

Puolita jäiset sokeriherneet ja leikkaa jäiset pavut 2-3 osaan. Keitä herneet, pavut ja sokeriherneet n. 2 min kiehuvassa vedessä, viilennä heti kylmällä vedellä. Valuta hyvin ja kaada tarjoilukulhoon..
Silppua minttu pieneksi ja lisää palkokasvien joukkoon. Purista sekaan limen mehu, lisää mausteet ja salaattijuustokuutiot öljyineen. Sekoita. Lisää lopuksi siemensekoitusta.

Tein viime kuussa sitruunoista ja veriappelsiineistä curdia ja siitä minulle jäi pakastimeen valkuaisia, jotka olin päättänyt sopivassa välissä muuttaa Pavlovaksi. Koska nyt on joukko etelän hedelmiä sesongissa, ostin niitä Pavlovaa varten. Valitettavasti marenkivaahtoni löystyi kesken pohjan teon ja marengistani ei tullut kuohkeaa "pesää", vaan litteä levy. Koska olin jo hankkinut muut tarvikkeet, päätin muuttaa Pavlovani jälkkäriksi.

Purettu hedelmä-kookospavlova

Deconstructed fruit coconut pavlova
Marenki:
4 valkuaista
2,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl valkoviinietikkaa
2 tl maissitärkkelystä
Kookosvaahto:
2 dl kookoskermaa
2 prk (á 200 g) sitruunarahkaa
1 tl vaniljasokeria
Päälle:
1 mango
3 kiiviä
n. 100 g tummia siemenettömiä viinirypäleitä
2 mandariinia
 
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten. Kun seos on kiiltävää, lisää vaniljasokeri ja valkoviinietikka. Siivilöi joukkoon maissitärkkelys ja sekoita. Paista marenki levynä 100 ºC 1,5 h, kunnes marenki on päältä rapeaa ja oljenväristä ja sisältä pehmeän vaahtomaista. Jäähdytä.
Vatkaa jääkaappikylmä kookoskerma vaahdoksi (irtoaa paketista yhtenä palana, joka vatkataan). Lisää joukkoon rahkat ja vaniljasokeri ja vatkaa vielä sekaisin.
Kuutioi mango- ja kiivin liha. Pese ja puolita viinirypäleet. Kuori ja viipaloi mandariini, jaa viipaleet puoliksi.
Murenna marenkia tarjoilukulhon tai -astioiden pohjalle. Annostele päälle kookosvaahtoa. Kasaa lopuksi päälle hedelmiä. Halutessa ainekset voi asettaa tarjoille kulhoissa pöytään ja jokainen syöjä voi koota oman annoksensa.
 
Kun siemenettömiä viinirypäleitä ei myydä irtonaisina vaan 0,5 kg rasioissa, piti lopuille viinirypäleille keksiä käyttöä. Uunissa paahdettuina ne sopivat esim. juustojen ka keksien tai liharuokien kanssa, itse väänsin loput tällä kertaa muffinseiksi ja marmeladiksi.
 

Viinirypälemarmeladi

Grape jelly
225 g viinirypäleitä
150 g hillo-marmeladisokeria
0,5 dl vettä
 
Puolita viinirypäleet kattilaan. Lisää joukkoon sokeri ja vesi. Kiehauta ja anna kiehua hiljalleen n. 10 min.
Soseuta seos sauvasekoittimella. Anna kiehua vielä 5 min, purkita ja jäähdytä. Säilytä jääkaapissa.
 

Viinirypäle-maapähkinämuffinsit 12 kpl

Grape peanut muffins
4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
1,5 tl leivinjauhetta
1,2 dl sokeria
2 kananmunaa
120 g voita tai
margariinia sulatettuna
1,2 dl maapähkinävoita
2 dl viinirypäleenpuolikkaita
n. 0,6 dl viinirypälemarmeladia

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa kulhossa sokeri ja maapähkinävoi sekaisin. Vatkaa joukkoon kananmunat yksi kerrallaan. Lisää lopuksi sulatettu rasva ja sekoita joukkoon.
Sekoita kuivat aineet kosteiden sekaan esim. lusikalla. Kääntele lopuksi joukkoon viinirypäleet.
Täytä muffinsivuoat taikinalla. Annostele jokaisen muffinsin päälle 1 tl viinirypälemarmeladia.
Paista muffinsit 175 ºC uunin alakeskitasolla n. 15-18 min, kunnes muffinsit ovat tikulla koitettaessa kypsiä. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Kristiina

torstai 31. maaliskuuta 2022

4 x kertomuksia Putinlandiasta

Olen viime aikoina tutustunut hieman Putinin ja hänen joukkojensa toimintaan 4 kirjan avulla. On myönnettävä, että nämä teokset ovat olleet raskaslukuisia ja saaneet minut todella pelkäämään. Joditabletit ovat hankinnassa, samoin täydennykset 72 päivän varastoon ja harkitsen vakavasti passini uusimista.
 
Kalle Kniivilä
Aloitin kirjalla Putinin pahin vihollinen - Aleksei Navalnyin tarina (Kalle Kniivilä). Kirja avaa Navalnyin uraa, siirtymistä politiikkaan ja kasvamista vähitellen tällä hetkellä Putinin tärkeimmäksi vastustajaksi. Tosin ei kirjassa Navalnyikaan säästy kritiikiltä, hän on osoittanut ainakin poliittisen uransa alussa nationalistisia ja joihinkin ihmisryhmiin kielteisesti suhtautuvia piirteitä. Mutta alkaessaan Putinin vastustajaksi hänen ideologiansa avoimesta demokratiasta, korruption vastustamisesta sen olemassaolon todistavine videoineen ja ajatuksensa älykkäästä äänestämisestä tekivät Navalnyista vaarallisen Putinin silmissä. Korruptio ja rikkauksien haaliminen kun olivat tosiasiaa ja älykäs äänestäminenkin ehti osoittaa voimansa ennen Putinin sortolakeja. 
Ennen kaikkea kirjassa kuitenkin keskitytään Navalnyin myrkytykseen, sen seurauksiin ja Navalnyin omiin sanoihin, jotka ovatkin tämän kirjan yksi vahvuus. Itse myrkytystapahtuma ja siitä selviytyminen saavat kirjassa välillä jopa trillerimäisiä käänteitä ja toisaalta niiden käsittelystä löytyy tiettyä huumoria, varsinkin kun sitä ja vankeusaikaa on kuvattu Navalnyin omin sanoin. Vai mitä pidätte tokaisusta: ”Meillähän on ollut Aleksanteri Vapauttaja, on ollut Jaroslav Viisas. Ja nyt meillä on Vladimir Kalsarimyrkyttäjä. Sen nimisenä hänet tullaan muistamaan.”. Lisäksi tarkemman käsittelyn saavat Navalnyin perustamat järjestöt, jotka on tällä hetkellä julistettu äärijärjestöiksi ja niiden työntekijät ja toimijat ulkomaalaisiksi agenteiksi Putinin määräämien lakien avulla. Putin olisi halunnut, että Navalnyi olisi oma-aloitteisesti muuttanut pois maasta, niin hänen toimintansa olisi vähitellen kuihtunut olemattomiin. Mutta siihen Navalnyi ei suostunut vaan palasi myrkytyksestä toivuttuaan takaisin Venäjälle. Hänen passitettiin oikeuden eteen vastaamaan tekaistuihin syytteisiin. Hänen oikeudenkäyntiinsä johtavat toimenpiteet ja sen ennalta määrätty tulos sekä tulevat lakimuutoksilla mahdollistetut syytteet takaavat, että Navalnyi pysyy vangittuna ainakin niin kauan kun Putin on vallassa tai niin kauan, kun hän suostuu armahdettaessa siirtymään pois maasta. Erityisen lukemisen arvoisia kirjassa ovat paitsi Navalnyin omat lausunnot Putinista, tämän toimista ja luonteesta myös esim. kirjan liitteenä kokonaisuudessaan oleva Navalnyin puhe hänen oikeudenkäynnissään.
Helmet lukuhaaste kohdat 4, 5, 6, 14, 15, 16, 17, 18, 22, 26, 32, 35, 43, 50
 
Catherine Belton
Luettuani tuon kirjan en voinut olla tutustumatta Putiniin ja hänen Venäjäänsä hieman tarkemmin ja otin luettavakseni Putinin sisäpiirissä - Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan (Catherine Belton). Kirja on varsinainen tiiliskivi, joka vilisee ihmisten ja yritysten nimiä ja siten varsin hidasta luettavaa. Mutta sen sisältö saa sukat pyörimään jaloissa. Se on pitkä kertomus Putinin matkasta Venäjän presidentiksi, häntä ohjaavista salaliittoteorioista ja haluista ja hänen sisäpiiriinsä kuuluvien KGB-miesten muuttumisesta näennäisesti yritysjohtajiksi ja valtion virkamiehiksi, vallan ja talouden keskittämisestä vähitellen täysin Putinin ja hänen klikkinsä käsiin ja ennen kaikkea siitä, miten tämä kaarti ei pääse eroon KGB-opeistaan ja kylmästä sodasta, vaan ylläpitää kaikkea sitä edelleen. Kirja esittelee meille ensin Itä-Saksassa KGB:n edustajan Putinin toimia esim. henkilönä, joka suojeli ja aseisti länttä vastaan taistelevia terroristiryhmiä, sitten rikollisliigojen kanssa yhteystyössä rahaa ja valtaa haalineen Pietarin apulaiskaupunginjohtajan, joka näennäisesti kannatti demokratiaa ja yksityistämistä, sen jälkeen Moskovan hierarkiassa nousujohteista uraa luovan virkamies Putinin, joka edelleen näennäisesti kannatti vapautta ja jonka KGB sekä Jeltsin "perheineen" valitsi presidentiksi. Itse Putin nimitti itseään alussa vastahakoiseksi yhden kauden asiainhoitajaksi ja miehellä menikin ensimmäisellä kaudella kriisitilanteissa pupu pöksyyn. Mutta kaikki imartelu ja vallan vähittäinen keskittäminen Putinille, kun KGB rankaisi rikastuneita oligarkkeja epäkiitollisuudesta riistäen heiltä varat, yritykset ja jopa vapauden, meni ukkelille päähän ja hän alkoi hiljalleen sopeutua valtaan ja mieltää itsensä tsaariksi tai uudeksi Staliniksi, joka palauttaa Venäjän suurvalta-aseman ja globaalin vaikutusvallan. Alussa niin paljon toiveita herättänyt Putin ei pystynyt karistamaan harteiltaan KGB:n ja vanhan hallintotavan oppeja vaan muuttui ja muutti Venäjää yhä enemmän muistuttamaan kommunistista hirmuhallintoa sillä erolla, että häntä ja hänen sisäpiiriään ei hallinnut kommunistinen ideologia vaan omistamisen, ahneuden ja vallan ideologia. Samalla, kuten ennen KGB:llä sen vanhojen oppien mukaan, myös uudella supistuneella Venäjällä piti olla vihollinen, joka esti sen maantieteelliset ja kansanvälisen aseman korkealentoiset haaveet ja se oli tietysti Yhdysvallat ja sen liittolaiset, EU-maat. Niinpä kirja selvittää myös perinpohjaisesti, miten Venäjä on levittänyt rahan mahtiaan, korruptiokäytäntöään ja yhteiskunnallista levottomuutta jo yli 20 vuotta hiljalleen länsimaihin saaden aikaan paljon pahaa. Kaikki tämä on tehty vain, jotta saataisiin länsimaisia päättäviä ja hallitsevia tahoja venäjämyönteiseksi. Samalla hajotettaisiin ja rapautettaisiin länsimaisia yhteiskuntarakenteita ja yhtenäisyyttä, jotta niistä ei olisi aikanaan vastustamaan Venäjän nousu globaaliksi suurmahdiksi sekä alueellisesti että henkisesti päätöstasolla. 
Tämä kirja oli kauhistuttavaa luettavaa, koska sitä lukiessaan tajusi, että kaikki sen kertoma oli totta. Miten hirveän syvälle länsimaisiin demokratioihin ja sen perusrakenteisiin Venäjä on jo tähän päivään mennessä onnistunut tunkeutumaan ja vaikuttamaan. Tästä kirjasta saa esimakua myös siitä, miten perusteellisesti muiden maiden, myös Suomen, päättäjiä ja tiedusteluyhteisöjä Venäjä on onnistunut höynäyttämään niiden tietämättä. Mielestäni Suomen jokainen vähääkään päättävässä asemassa oleva, mukaan lukien poliitikot, pitäisi ehdottomasti velvoittaa lukemaan tämä kirja varoituksena ja oppaana. Kirjaa lukematon ei saisi päättä edes lauantaimakkarapaketin hankkimisesta. 
Helmet-lukuhaaste kohdat  4, 6, 14, 15, 16, 17, 18, 31, 32, 35, 42,

Tuula Malin
Nuo kirjat käsittelivät Venäjän kansan ja länsimaiden höynäyttämistä, korruptoimista ja alistamista. Oli aika tutkia Suomen höynäyttämistä ja sen tutkailemiseen valitsin Putinin pihapiirissä - Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa (Tuula Malin). Voi pojat, onpa suomalaista hyväuskoista ja edelleen suomettunutta poliitikkomassaa vedetty kuin pässiä narussa. 
Kun Suomi oli liittymässä EU:hun, yhtenä ehtona oli maan myynnin salliminen muille EU-maiden kansalaisille ja yrityksille. Hövelinä maana Suomi laati lain, jossa maan myynti vapautettiin ei vaan EU-maille vaan kaikille maille ilman rajoituksia. Kukaan Suomessa ei tullut tehneeksi sitä, minkä jokainen muu järkevä valtio eli rajoittamaan maan ostoon oikeutettuja maita/kansalaisia tai turvaamaan kielloin puolustukselle ja huoltovarmuudelle tärkeitä alueita. Samoin laista puuttui vastavuoroisuus eli mikäli toisen maan kansalaisilla tai yrityksillä oli oikeus ostaa maata Suomesta, suomalaisilla oli myös oikeus ostaa maata ao. maasta. Laki meni laajana ja rajoittamattomana läpi hallituksessa, valiokunnissa ja eduskunnassa lähes läpihuutojuttuna. Samoihin aikoihin Neuvostoliitto hajosi, kylmän sodan katsottiin päättyneen ja kaikki aliarvioivat uuden Venäjän pyrkimyksiä. Kun venäläiset alkoivat ostella maata Suomesta mitä erikoisimmista paikoista läheltä puolustuksellemme tärkeitä väyliä, huoltovarmuudellemme tärkeitä paikkoja ja varuskuntia, kukaan maassamme ei seurannut tilannetta keskitetysti ja siten kellään Suomessa ei ollut kokonaiskuvaa tilanteesta. Päinvastoin, kun venäläisostajat ilmaantuivat maahamme taskut täynnä rahaa ja luvaten kuun taivaalta alueiden elinkeinoelämän piristämiseksi ja kuntien verokukkaroiden täyttämiseksi, suomalaiset poliitikot ja kunnanisät suorastaan tyrkyttivät maata ja rakennuksia ostettavaksi venäläisille. Kukaan ei kunnolla tarkastanut ostajien tai rahan alkuperää ja myydyille maa-alueille hoidettiin kaavamuutokset, sallittiin kaiken maailman ruoppaukset ja lentolaitteiden laskeutumisalustat ja kunnat maksoivat hövelisti kuntatekniikan rakentamisen tonttia varten. Kaiken sallimisen ja rahan tuhlauksen jälkeen yksi toisensa jälkeen nämä miljoonahankkeet kuivuivat kasaan jättäen jälkeensä vain rappeutuvia rakennuksia, tyhjiä tontteja teineen ja kuntatekniikoineen, tyhjiä liikeyrityksiä ja kuntia kulujen maksajiksi. Ns. omaan ja lomakäyttöön yksityisihmisten ostamat tontit ovat 90% tyhjinä ja rakennuskanta rappeutumassa. Suomalaiselta päättäjäeliitiltä meni 20 vuotta vain uskoen venäläisiin, heidän hyvään tahtoonsa ja siihen, että jonain päivänä suomalaisetkin saisivat ostaa maata venäjältä. Kunnes v. 2011 Venäjä määritteli alueet, joilta ei saanut myydä maata ulkomaalaisille eli käytännössä se kattoi koko Venäjän maan. Silloinkin suomalaiset vaan odottivat EU:nn toimenpiteitä vastalauseena tälle päätökselle ja lähettelivät Putinille valituskirjeitä ryhtymättä mihinkään lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin ennen kuin vasta vuonna 2019. Suomalainen poliitikko on edelleen täysin suomettunut ja nössö Venäjän suhteen. 
Paitsi maakauppoja Suomessa ei haluttu huomata muunlaistakaan vaikuttamista. Venäjä ja Putin laskivat koko ajan Suomen suojavyöhykkeekseen ja lähialueekseen. Suomessa ujuttauduttiin jatkuvasti päättäviin elimiin yliopistoissa, puolustusvoimissa ja kuntien sekä valtion päättävissä elimissä. Haettiin myötä- ja samanmielisyyttä venäläiseen politiikkaan ja ehdokkaita riitti jonoksi asti. Harrastettiin kybervaikuttamista, vaikutusvaltaa julkisessa sanassa ja asiantuntijapiireissä sekä niiden joukossa, jotka antoivat lausuntoja ja lupia venäläistämistä koskevissa asioissa. Samoin pyrittiin saamaan aikaan eripuraa julkistamalla tapauksia venäläisten sortamisesta Suomessa ja tuettiin populistiliikkeitä ja -puolueita, jotta nämä puolestaan nakertaisivat suomalaisten länsimaalaistumista ja yhtenäisyyttä. Kuten muuallakin länsimaissa. Ja suomalaiset poliitikot, päättäjät ja arvovaltaiset tahot lähtivät hövelisti mukaan kyseenalaistamatta missään välissä rahan tai motiivin alkuperää. Vasta muutamana viime vuonna Suomessa on alettu heräämään todellisuuteen, toivottavasti ei liian myöhään. 
Toimittaja Tuula Malin on tehnyt tärkeää ja valtavaa työtä pitämällä jo toistakymmentä vuotta asiaa esillä ja tuomalla esiin tosiasioita niin julkisessa sanassa, haastatteluissa kuin tässä kirjassaankin. Tuntuu nolostuttavalta lukea, kuinka ennen viimeisiä vuosia hänen asiaansa käsittelevät reportaasinsa ja kysymyksensä on huitaistu poliitikkojen ja päättäjien toimesta syrjään kiusallisina ja hyvässä naapurissamme närää herättävinä turhina ja aiheetonta huolta synnyttävinä huuhaa-juttuina. 
Helmet lukuhaaste kohdat 6, 14, 15, 16, 17, 18, 22, 26, 27, 31, 43

Luke Harding
Kun nyt olin jo näin syvällä putinismin suossa, päätin tutustua vielä lisäaspektiin eli vakoilun ja vaikuttamisen maailmaan Venäjän vakoojaverkosto (Luke Harding) -kirjan avulla. Kirjassa sivutaan ns. likaisen vakoojaverkon toimintaa eli salamurhia tai murhayrityksiä (Litvinenko, Skripal, Navalnyi). Mutta sitä enemmän kirjassa puhutaan muusta GRU:n (sotilastiedustelupalvelu) ja FSB:n (ent. KGB) länteen ja muualle maailmaan suuntautuvasta toiminnasta. Sellaisia ovat kybervaikuttaminen, tietojen urkkiminen, tuhoaminen ja vääristäminen tietokoneiden avulla, Trumpiin ja USAn vaaleihin ja mielipiteisiin vaikuttaminen ja likaisen rahan käyttäminen. Varsinkin Trumpin ja hänen lähipiirinsä suhdetta venäläisiin ennen hänen valintaansa presidentiksi, vaalien aikana ja sen jälkeen Trumpin mielistellessä Putinia ja jopa alistuessaan hänen hallintaansa sekä väheksyessään venäläisten likaisia toimia käsitellään perinpohjaisesti samaan aikaan amerikkalaisten ja muiden maiden tiedustelupalveluiden toimien kanssa. Myös tietotekniikan avulla tapahtuvaa vaikuttamista käsitellään laajasti. Venäläiset ovat hakkeroineet tietokoneisiin ympäri maailman paitsi urkkiakseen myös paljastaakseen tietoja, jotka aiheuttavat sekasortoa ja eripuraa, siirtävät huomion muualle Venäjän väärinteoista ja kiinnijäänneistä tai auttavat tiettyjä poliitikkoja tai suuntauksia voittoon tai mustamaalaavat niitä vastustavia tahoja. He ovat yrittäneet tuhota ja paljastaa tietoja urheilupiireistä jäädessään kiinni dopingista, vaikuttaa tutkimustuloksiin koskien novitšokia ja MH17-tutkimuksia jne. Tätä tietojenimurointia, tarkastelua ja sabotointia harrastavat sekä GRU:n että FSB:n yksiköt paitsi Venäjältä käsin myös ns. paikallisryhmien avulla. Jos tietokonehakkerointi kaukaa ei onnistu, ulkomaille lähteiden lähelle määrätään ryhmiä hoitamaan homma paikan päällä. Näitä yrityksiä on tehty ympäri Eurooppaa, mm. Alankomaissa, Sveitsissä ja Britanniassa, Aasiassa mm. Malesiassa ja USA:ssa. Myös trollaus on laajassa käytössä. Trollauksessa on ollut se jännä piirre, että sitä ovat tietysti harjoittaneet edellä mainitut valtion organisaation, mutta sitä on myös ulkoistettu valtiolle toimivalle yksityisen omistamalle organisaatiolle, mikä on helpottanut venäläisten valehtelemista siitä, etteivät he ole hakkerointien ja trollausten takana. Kiinnostavaa oli, että sama Putinin luottoyksityisyrittäjä, joka "omistaa" trollitehtaat, vastaa myös Wagner-ryhmästä eli ryhmästä palkkasotureita, jotka ovat vaikuttaneet niin Ukrainassa, Syyriassa kuin Sudanissakin. Paitsi kouluttajina,  henkivartijoina ja sotilaina myös ns. vihreinä miehinä, jotka toimivat Ukrainassa ja Georgiassa aikanaan.
Erityistä huomiota kirjassa kiinnitetään tietysti Trumpiin ja venäläisten eri tapoihin toimia sekä Trumpin että hänen lähipiirinsä kanssa yhteistyössä ja toisaalta laajaan vastustajien mustamaalaukseen ja disinformaatioon. Toinen kohde, johon huomiota kohdistetaan, on Iso-Britannia ja Brexit. Kirjassa huomioidaan, miten venäläiset ovat onnistuneet ujuttautumaan Britannian ennen niin rehellisinä ja lahjomattomina pidettyihin raha-, liike- ja oikeuslaitoksiin lähinnä likaisen rahan voimalla ja korruptoineet ne muuttaen ne vähitellen muistuttamaan enenevässä määrin venäläistä yhteiskuntaa.  Brexitin ja sen yhteiskunnallista riitaisuutta aiheuttaneiden englantilaisten lobbaajaliikkeiden ja niiden johtohenkilöiden, myös Boris Johnsonin, katsotaan olevan venäläisten rahoittamia ja ohjailemia. Oli aika hurjaa lukea Luke Hardingin joitakin mielipiteitä kirjassa, vaikka sivuille kirjoitettuna ne vaikuttivat sangen tosilta. "Trumpin luotsaamasta Yhdysvalloista oli tullut ainutlaatuisen altis venäläiselle disinformaatiolle. Maa oli omaksunut joitakin selkeän putinmaisia piirteitä. Yhdysvallat oli nyt paikka, missä tehtiin henkilökohtaisia kostotoimia ja sopimuksia rahan tienaamisesta ylimmän johdon alaisuudessa, samalla lailla kuin Venäjällä". Tai "Noilla kahdella johtajalla (Trump ja Putin) oli yhteisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia - kielteisiä sellaisia. Heitä luonnehti epävarmuus, taipumus ottaa nokkiinsa nopeasti ja kostonhalu. Trumpilla ja Putinilla oli kummallakin vainoharhainen näkemys siitä, että maailma on täynnä salaliittoja.". Brexit-äänestystuloksen jälkeen ensin Theresa May ja sittemmin Brois Johson "kieltäytyi tunnustamasta merkkejä siitä, että Putin oli sekaantunut Brexit-kansanäänestykseen ja ehkä tarjonnut "salaista rahoitusta" EU-eroa kannattaville ryhmille. ISC:n raportissa huomautettiin, että 1990-luvulta saakka (Britannian) hallitukset olivat toivottaneet tervetulleiksi venäläiset oligarkit ja näiden rahat "avosylin". Lontoosta oli tullut Londongrad - huonomaineinen paikka, jossa voidaan kierrättää "laitonta rahaa", pestä mainetta ja värvätä asiaankuuluvaa porukkaa.". Ei kuulosta mukavalta. Kirjan lopussa täällä Suomessa ovat erilliset jälkisanat suomalaiseen laitokseen, jossa käsitellään maakauppoja, suomalaisten poliitikkojen lapsellista sinisilmäisyyttä ja venäläistaustaisten oligarkkien ja heidän rahojensa rantautumista myös tänne. Siteeraan jälleen kirjoittajaa: "Putin ei ole mikään kaikkinäkevä mestari. Hän on joustava, armoton ja valmis hyödyntämään Euroopan avoimuuden ja suvaitsevaisuuden perinteitä. Suomalaispoliitikkojen ei tulisi tietenkään vastata samalla mitalla. Mutta ei heidän pidä myöskään suhtautua sinisilmäisesti siihen, mitä heidän levoton naapurimaansa aikoo, niin Turun saaristossa kuin muuallakin.". 
Helmet-lukuhaaste kohdat 4, 6, 14, 15, 16, 17, 18, 22, 31, 43

Kristiina