Kuukausikollaasi Helmikuu - A month in collage February

 

Lisää kollaaseja löydät täältä:

Viikon kohokohdat kuvina - Highlights of the week in photos

Jatketaan viikottaista valokuvahaastetta eli viikon kohokohdat valokuvina. Kuvia voi olla viikosta vain yksi tai niitä voi olla enemmän viikosta riippuen. Samalla haastan muitakin valokuvauksen harrastajia liittymään sivustoon ja julkaisemaan omat viikon kohokohtansa viikottain sivun alareunassa olevan linkin avulla.

Let's continue the photo challenge highlights of the week in photos. You can publish 1 picture/week or have several, depending on your week. I hope other photographers will join this challenge by posting your pagelink through Inlinkz at the end of the page.

 

Sunnuntaina piipersin kasaan muutaman curdyn

 

 

Tiistaina jatkoin hommia keittiössä

Keskiviikkona yllätyin, kun varauksiani hakiessani kirjasto olikin suljettu

Perjantaina oli pyykkipäivä, joten Ukolle jäi vain lakanaton sänky vahdittavaksi

Lauantaina nautin kauniista kelistä ja kävin katsomassa laskiaisen etkoja

Hyvää alkavaa viikkoa ja sen tulevia kohokohtia.Jos haluat näyttää omat kohokohtasi, julkaise kuvasi sivullasi ja linkitä sivusi tänne alla olevan linkin avulla.

You are invited to the Inlinkz link party!

Click here to enter

Olisi kiva, jos linkittäisit oman sivusi takaisin tänne sivulleni kopioimalla vasemman ruudun sisältö oman sivusi HTML-näkymään sopivaan kohtaan:

It would be nice, if you would link your page back to this page by copying the content of the frame on left to your pages HTML-code:

<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://krisseraden.blogspot.com/search/label/Viikon%20kohokohdat" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;" target="_blank"><img border="0" data-original-height="150" data-original-width="200" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhtyzFniSC2jIhFyUhB35eCtiWfQwh_gxqqKXZJ-ek_IYV7XWhCtYm5vqKyXFAY4q-PVk-v84oTCgFCdmMJDnOUM81bHkHGB4_dDceUy-LnFvc_OQOS4AFuArnMlRF-4t_fWFcbG8C9o0g3mNbxfDshJYFn4f0ob0l07wB2W87bY8TLko3VYCPgSrqW" width="200" /></a>

Kuvia löydät myös täältä:

Murha, synti ja syrjästäkatsoja

Huoneen 622 arvoitus (Joël Dicker) kuului luettavien kirjojen listalleni ja onnistui saamaan sen luettavakseni. Kirja alkaa minämuodossa, kun sveitsiläisen kirjailija Joëlin kustantaja, ystävä ja isähahmo Bernard de Fallois kuolee, suhde naapurin Sloanen kanssa kariutuu ja assistentti Denise lähtee lomalle. Surullinen Joël matkustaa Verbier-nimiseen alppikylään ja siellä hotelli Palace de Verbieriin lomailemaan ja potemaan surujaan. Hän majoittuu huoneeseen 623 ja huomaa, että kerroksesta löytyy myös huone 621 ja 621B, muttei huonetta 622. Portieeri selittää syyksi asiakkaidenhoukuttelukikan, jonka hotellin perustaja herra Rose keksi. Joelin huonenaapuri, kaunis ja räväkkä Scarlet kuitenkin keksii, että huoneessa 622 on 15 vuotta tehty vieläkin selvittämätön murha, käskee Joëlia tutkimaan asiaa ja kirjoittamaan tapauksesta kirjan ja nimittää itsensä samalla Joëlin tutkimusassistentiksi. Vastahakoinen kirjailija suostuu mukaan tutkimuksiin ja niin kirjassa aletaan liikkuminen kahdella aikatasolla, ajassa ennen tuota 15 vuotta aiemmin tapahtunutta murhaa ja nykyajassa, jossa kaksikko tutkii murhaan johtaneita tapahtumia. Murhaan ja siihen johtaneisiin tapahtumiin liittyy Ebeznerin pankki ja sen odottava tuleva johtaja Macaire Ebezner, hänen vaimonsa Anastasia, Palace de Verbierin entinen työntekijä ja Ebeznerpankin nykyinen arvostettu pankkiiri Lev Levovitch, pankin johtokunnan 3 jäsentä, Palace de Verbierin johtaja herra Rose ja hänelle työskentelevä Levin isä Sol, Macairen assistentti Christina ja taloudenhoitaja Arma. Pankin entinen johtaja, Macairen isä on juuri kuollut ja uusi johtaja ei enää ole automaattisesti hänen poikansa, vaan asiasta äänestävät johtokunnan 3 jäsentä. Macairen valinta pitäisi olla selvä, kunnes tämä kuulee assistentiltään, että yksi johtokunnan jäsenistä ei katso tätä päteväksi johtamaan pankkia ja aikoo todistaa muillekin jäsenille, että uudeksi johtajaksi pitää valita Lev Levovitch. Alkaa huikea juonittelujen suma, jossa jokainen osapuoli juonittelee tahoillaan jokainen omasta syystään ja eri lopputulosten saavuttamiseksi.

Suurin osa kirjasta käsittelee tapahtumia ennen murhaa. Tähän päivään palataan aina välillä, kun kaksikkomme etsii uusia tietoja ja käy läpi aina välillä toistaiseksi selvinneitä faktoja. Loppua kohti kirjan juonittelut saavat niin ennalta arvaamattomia käänteitä, että jopa Hercules Poirotilla olisi ollut vaikeuksia kaikkien vyyhtien selvittämisessä. Dickerillä on mainio tyyli kirjoittaa kirjansa aina kirjailijan perspektiivistä, nyt jopa omastaan. Murhaa ja murhaan johtaneita tapahtumia selviteltäessä hän kertoilee Scarletille miten kirja rakennetaan, miten se syntyy ja selvittää muutenkin kirjan kirjoittamisen ja kustannusmaailman saloja. Tuntui jännittävältä lukea kirjaa, jota ikään kuin kirjoitettiin ja sen tapahtumia selvitettiin sitä lukiessani. Hieno ja monivivahteinen dekkari, jossa riittää yllätyksiä joka mutkan taakse. Hieman kirjan tahti hidastui ja teksti tylsistytti paikka paikoin, kun henkilöhahmot alkoivat syvällisesti ja pitkäveteisesti mietiskellä sivukaupalla elämäntilannettaan ja päämääriään tai kun mukaan tuotiin merkityksetöntä toimintaa eli naisten teehetkiä ja Anastasian äidin ja sisaren turhaa "rikkaisiin naimisiin"-öykkäröintiä. Siitäkin huolimatta pidin kirjasta.

Margaretan synti (Jenna Kostet) perustuu todelliseen, dokumentoituun tapaukseen, jossa porvarisrouva Margareta Kitt myrkytti 1600-luvulla miehensä Mårten Hoenin ja tuomittiin teloitettavaksi. Tämä kaikki löytyy Turun raadin pöytäkirjoista. Mutta kirja ei käsittelekään itse tapausta ja sen oikeudenkäyntiä. Kirja alkaa siitä, kun Margareta on jo tuomittu teloitettavaksi, mutta koska hän on raskaana, hänen täytyy odottaa teloituksen toimeenpanoa lapsen syntymään asti. Niin kauan Margareta istuu raatihuoneen sellissä seuranaan vain kaupunginpalvelija Jaakob ja pyöveli Henrik. Kirjaan on tallennettu pääasiallisesti Margaretan fiktiivisiä vuodatuksia Jakobille elämästään, tapahtumista, naisen asemasta ja ajatusmaailmasta ja koko silloisesta elämästä Turussa. Margaretan nuoruudesta ja vapaudenkaipuusta, hänen sen aikaiselle naiselle ja vaimolle sopimattomasta käyttäytymisestään, miksi naista pidettiin niin erilaisena kuin miestä vaikka he tosiasiassa olivat täysin samanlaisia. Margaretan vanhemmat ovat naittaneet hänet täysin hänelle sopimattomalle miehelle. Margareta ei lainkaan vastannut vanhemman miehen odotuksia vaimosta. Margareta taas halveksi Mårtenin käytöstä, luonnetta, hänen suhtautumistaan vaimoonsa ja yleensä hänen käytöstään ja ajatusmaailmaansa. Niinpä hän myrkytti miehensä tämän yritettyä sitä ennen oikeudessa jo kerran todistaa Margaretan sopimattomaksi vaimoksi, jotka syytteet kumoutuivat. Margareta käyttäytyi muutenkin sopimattomasti ja herjasi häntä halveksinutta raatimiestä ja piipahti myös siitä oikeudessa. Välillä näemme välähdyksiä myös Jakobin ja hänen vaimonsa Karinin köyhästä elämästä ja lapsenodotuksesta sekä tutkimme juron Henrikin ajatuksia, hänen noidaksi ja varkaaksi syytetyn vaimonsa toimia ja siksi pyöveliksi pakotetun miehen elämää. Kuunnellessaan puhumista rakastavaa Margaretia ensin vastahakoisesti ja aikaa myöten tarkemmin Jakob alkaa ajatella asioita ja sen hetkistä miesten, varsinkin korkea-arvoisten, määräämää ja määrittelemää elämää, sekä omaansa että naisten elämää yleensä. Hän haluaa epätoivoisesti ymmärtää Margaretaa ja tämän ajatuksia, koska silloin hän voisi ymmärtää myös muita naisia, esimerkiksi vaimoaan ja nuoruudenrakastettuaan. Hänellä herää ajatuksia siitä, että vaikka Margareta myöntää aivan omasta aloitteestaan myrkyttäneensä miehensä, onko tämä yksin syyllinen ja jos on, niin mihin?

Tällaiset historiaa käsittelevät fiktiiviset kirjat ovat mielenkiintoisia. Varsinkin tällaiset, jotka herättävät ajatuksen sen ajan elämän arvoista, normeista ja odotuksista ja todellisuudesta. Margareta on kirjassa nainen, joka haluaisi elää samantapaista elämää kuin aikansa miehet eikä suostu taipumaan miesten vaatimusten ja normien kaavaan. Jakob taas on mies, joka on täysin taipunut elämään sen ajan vaatimusten ja tapojen sekä asemansa mukaan ja hänen ajatuksensa naisista ja elämästä ovat juuri sellaisia, jotka Margareta kyseenalaistaa ja saa vähitellen Jakobinkin laajentamaan ajatusmaailmaansa edes vähän. Mielenkiintoista, joskin paikka paikoin hieman puuduttavaa tekstiä.

Ilmeisesti Syrjästäkatsoja-sarjan uusin kirja Näkijä (Enni Mustonen) on sarjan viimeinen kirja, koska edelliset ovat edenneen kantaäiti Idasta hänen tyttärensä Kirstin kautta tämän tyttäreen Vienaan. Vienalle ei kuitenkaan siunaannu lasta, joten ilmeisesti sarja nyt päättyy. Aikuinen Viena elää elämäänsä
Hollywoodissa elokuvien ja elokuvatähtien pukijana ja siellä hänellä on turvanaan vuokraemäntä ja pomo, äidin paikan ottanut pohjalaisnainen Martta. Kirjassa vilahtelee maailmantähtiä Frank Sinatrasta Marilyn Monroeen ja Clark Gablesta Lauren Bacalliin. Välillä Viena piipahtelee Suomessa puvustamassa Tuntemattoman sotilaan näyttelijöitä palatakseen sitten takaisin Hollywoodiin. Vienalla on vuosia ollut intohimoinen rakkaussuhde viulisti Jon Blumen kanssa. Mies on vain ikävästi naimisissa alkoholisoituneen Judithin, Louis B. Mayerin sisarentyttären tyttären kanssa. Suomessa piipahtaminen tapahtuu, kun Viena tajuaa tilanteen toivottomuuden ja panee välit poikki Jonin kanssa. Jon kuitenkin tupsahtaa Suomeen, kertoo Judithin haluavan avioeroa ja kosii Vienaa. He menevät naimisiin, mutta Jon alkaa sairastella eikä pariskunta saa lapsia ennen miehen kuolemaa. Martta muuttaa Vienan rantataloon vuokralaiseksi ja elävät elämäänsä elokuvamaailman kiihkeän tempon ja oman rauhallisen elämänsä välillä. Martan myöhäiselämään ilmaantuu vähitellen Otto Virta, huvilavahti ja puuseppä ja Vienakin heilastelee vakavahkosti Matt Hallin (Halla), entisen upseerin ja nykyisen poliisin kanssa, kunnes tämä kertoo siirtyvänsä CIAhin ja avioliiton olevan niin ollen mahdoton. Viena päättää, että Jon oli hänelle se ainoa oikea ja miehet saavat Mattin jälkeen jäädä hänen elämästään. 

Kun aiemmin olemme seuranneet sivusta kulttuuripiirejä Suomessa 1800-luvulta asti, tässä osassa pääsemme osaksi amerikkalaista elokuvaglamouria. Tämä osa ei enää mielestäni tavoita sitä mietiskelyn ja tekemisen tasoa, jotka aiemmat osat tavoittivat. Kirja on toki historiallisesti kiinnostava, mutta se jää jotenkin pinnalliseksi ihmisten osalta. Silti pidin myös tämän osan pintaliidosta ja vauhdikkaastakin menosta.

Kristiina

Laskiaistarjottavia

Kun vietetään laskiaisen aikaa, omat perinneruokani ovat blinit ja hernekeitto. Tapana on nauttia blinit mädin, suolasienten, smetana ja sipulin kanssa. Koska en ole mädin ystävä, tarjoan itse blinien kanssa sienisalaattia, karamellisoitua sipulia ja maustekurkkuja.

Blinit

1,5 prk (300 g) kermaviiliä tai bulgarianjogurttia

15 g tuorehiivaa tai 7,5 g kuivahiivaa

2 dl tattarijauhoja

1 tl sokeria

1 dl maitoa

15 g voita

1 tl suolaa

1 kanamuna

 

Lämmitä kermaviili/jogurtti kädenlämpöiseksi/+42 ºC riippuen hiivasta.  Jos käytät tuorehiivaa, liuota se kermaviiliin/jogurttiin. Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se osaan jauhoista. Sekoita siis hiiva, tattarijauhot ja sokeri kermaviiliin/jogurttiin. Anna seistä huoneenlämmössä 2-4 h.

Lämmitä maitoa ja voita kunnes rasva on sulanut. 

Sekoita voi-maitoseos ja suola taikinaan.

Erottele munan valkuainen ja keltuainen. Sekoita keltuainen taikinaan. Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja kääntele se lopuksi taikinan sekaan.

Paista taikinasta miedolla lämmöllä (3-4) ohukaispannussa paksuhkoja blinejä. Nautin valitsemiesi lisukkeiden kera.

 

Sienisalaattiin käyvät parhaiten suolasienet. Kaupan suolaveteen säilötyt metsä- tai herkkusienet ovat niin miedossa suolavedessä, että salaattiin voi joutua lisäämään suolaa. Itse suolattuja sieniä taas joutuu usein liottamaan liian suolan poistamiseksi.

Sienisalaatti

1 pieni sipuli

n. 200 g suolaan säilöttyjä metsä- tai herkkusieniä

100 g kermaviiliä

0,25 tl curryjauhetta

mustapippuria

(suolaa)

 

Silppua sipuli ja sienet hienoksi silpuksi. Sekoita keskenään astiassa. Lisää curry, mustapippuri ja kermaviili  ja sekoita seos tasaiseksi. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.

 

Hernekeitto tulee tehtyä itse, koska en suuremmalti arvosta purkkituotteita maullisesti tai sisällöllisesti. Hernekeitosta voi tehdä terveellisemmän version käyttäen pakasteherneitä. Koska luullista lihaa on nykypäivänä vaikea saada, käytän itse hernekeiton teossa palvikinkkua. Vinkiksi niille, jotka tekevät samoin: hyväonnisten paikkakunnalta löytyy kauppa (meillä Minimani), joka myy ns. palvikinkun kantapaloja. Niitä saa hintaa 3-4€/kg. Joten jos niitä löytyy tai niitä saa jatkossa kaupasta pyytämällä niitä kauppiaalta, käyttäkää niitä ruokia laittaessanne kalliin voileipäkinkun sijasta. 

Koska mielestäni hernekeiton kanssa täytyy nauttia ruisleipää, elämyksen maksimoimiseksi kannattaa keiton kanssa paistaa Kinuskikissan ruisleipäset.

Hernekeitto

1,5 l vettä

3 dl kuivattuja herneitä

1-1,5 lihaliemikuutiota

2 porkkanaa

300 g palvikinkkua

1 tl meiramia

sinappia maun mukaan

Mittaa kattilaan vesi ja herneet ja jätä likoamaan huoneenlämpöön yön yli.

Lisää seuraavana päivänä sekaan lihaliemikuutio(t) ja kiehauta. Laske lämpötila ja anna keitoksen poreilla hiljalleen n. 2 h.

Viipaloi porkkanat ja kuutioi kinkku. Lisää ne ja meirami keittoon. Anna kiehua vielä ainakin 0,5 h.

Maista keittoa ja lisää joukkoon sinappia. Tarjoa keitto ruisleivän kanssa. HUOM. keiton maku ja koostumus paranevat joka kerta uudelleen lämmitettäessä liedellä, ei mikrossa.

Mitä tulee makeaan tarjottavaan, laskiaisen perinteiset makeat ovat hillolla tai mantelimassalla ja kermavaahdolla täytetyt pullat. Itsekin pitäydyn täytepuolella tuossa perinteisessä, mutta pullien tilalla täyttelen tänä vuonna tuulihattuja ja cannoliputkia. Molempia tein 1. kertaa elämässäni, joten pitäydyin aika tarkasti muiden laatimissa resepteissä. Tosin totesin olevani ehkä runsaskätisempi taikinankäyttäjä kuin reseptien laatijat, sillä reseptin 20 tuulihatun taikinasta sain aikaiseksi 18 ja 8 cannolin taikinasta sain aikaa 6 kuorta (ja puoli, mutta sen söin pois). 

 

Tuulihatut

1,5 dl vettä

75 g voita 

1,5 dl vehnäjauhoja

3 keskikokoista kananmunaa

 

Kiehauta vesi ja voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot, sekoita puuhaarukalla kunnes taikinasta muodostuu kiinteä "pallo", Jäähdytä seos.

Lisää 1. muna, vatkaa voimakkaasti sähkövatkaimella n. 2 min.  Lisää 2. muna, vatkaa voimakkaasti sähkövatkaimella n. 2 min.  Lisää 3. muna, vatkaa voimakkaasti sähkövatkaimella n. 5 min.  

Pursota tai nostele kahdella lusikalla taikinasta kekoja leivinpaperilla peitetylle leivinpellille.

Paista tuulihattuja 200 ºC alakeskitasolla n. 25 min. HUOM. Älä avaa uunin luukkua ensimmäisten 15 min aikana. Jäähdytä. Jos leikkaat tuulihatut täyttämistä varten, käytä sahateräistä veistä.

Alkuperäinen resepti: https://www.valio.fi/reseptit/tuulihatut/

 

Cannolien kuoret paistetaan kai oikeaoppisesti rasvassa uppopaistamalla niin, että taikina on kierretty muotin ympärille. Rasva kun kuuluu minulla enemmän vappuun ja kun löysin uunissa tehtävän version, käytin sitä. Paistetut kuoret voi kääräistä vaikka käsin pullon/snapsilasin sisään sopivaksi. Minä taas muistin viime kuun canneloneista yli jääneet pastahylsyt ja kääräisin taikinani niiden ympärille. Hyvin onnistui ja hylsyt kelpaava edelleen ruoan laittoon. 

Cannolinkuoret 6-8 kpl

37,5 g voita tai margariinia

0,5 dl sokeria

0,5 munaa

0,625 dl vehnäjauhoja

0,5 rkl kaakaojauhetta

 

Sekoita jauhot ja kaakaojauhe keskenään.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmuna ja vatkaa hyvin sekaisin. Vatkaa joukkoon jauhot erissä.

Levitä uunipellille leivinpaperi ja piirrä siihen 4 kpl Ø12 cm ympyrää. Levitä n. kukkurallinen teelusikallinen taikinaa lusikalla tasaiseksi ympyrän sisään. Paista kuoret pellillinen kerrallaan 200 ºC uunin alakeskitasolla  4-5 min. Kääri kuoret heti uunista ulos otettaessa rullalle ja laita ne jähmettymään esim. pullon suun sisään (tai anna jähmettyä TASAPAKSUN muotin ympärille). Jatka paistamista 4 pohjaa kerrallaan, kunnes kaikki taikina on käytetty. Täytä kuoret vasta juuri ennen tarjoilua.

Alkuperäinen resepti: https://www.arla.fi/reseptit/cannolit/ 

Koska päätin täyttää leivonnaiseni käyttäen kerman lisäksi mansikkamarmeladia ja mantelimassaa, totesin cannolien erillisen täytön hankalaksi ja tuulihattujenkin sotkuiseksi. Siksi valitsin täyttötavaksi jo kuppikakkuihin kokeilemani 2 täytteen pursotuksen. Nyt vain täytin sisäpussit toisen mansikkamarmeladilla/mantelimassalla ja toisen kerma-mascarponevaahdolla. Koska halusin mantelimassasta pursotukseen hieman kaupan massaa juoksevampaa, tein mantelimassan itse. 

Mantelimassa

1 dl mantelijauhoa

1 dl tomusokeri

pari tippaa karvasmanteliesanssia

n. 1,5 rkl vettä

Sekoita mantelijauho ja tomusokeri keskenään. Lisää esanssi ja vesi ja sekoita tasaiseksi massaksi. Voit säädellä mantelimassan paksuutta sillä määrällä vettä, jonka lisäät. Säilytä jääkaapissa tai pakastimessa.

Mascarpone-kermavaahto

2 dl kuohukermaa

250 g mascarponea

0,3 dl sokeria

1,5 tl vaniljasokeria

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon muut aineet ja vatkaa tasaiseksi seokseksi.

Sitten vaan mascarpone-kermavaahto yhteen pieneen pursotinpussiin (30 cm), hillo tai mantelimassa toiseen samanlaiseen. Tylla kiinni isompaan pursotinpussiin (45 cm) ja molemmat pienemmät pussit sinne sisään niin, että niiden aukot ovat suunnilleen samalla kohdalla. Tee koepuristukset ennen varsinaista pursotushommaa.

 

 

Kristiina

Historia toistaa itseään

Minun käy sääliksi Venäjän kansaa. Kun Putin aikanaan valittiin Venäjän presidentiksi v. 2000 silloisen lain mukaan enintään kahdeksi kaudeksi, odotukset olivat korkealla. Hän oli virkaan suhteellisen nuori, kun muistelee aiemmin Neuvostoliiton aikaisia puhemiehiä. Valitettavasti unohdettiin, että hän oli vanhan hallinnon kasvatti ja palvelija. Mies myös osoittautui samanlaiseksi kuin aiemmat Neuvostoliitto/Venäjän korkeimman viran haltijat muutamaa viimeistä/ensimmäistä lukuun ottamatta. Vallanhimoiseksi, rajatonta valtaa eliniäkseen ja suuria rikkauksia himoitsevaksi tyranniksi. 

Kun Neuvostoliitto aikanaan hajosi ja siihen "pakolla" liitetyt muut "tasavallat" itsenäistyivät, jäljelle jäi pläntti nimeltään Venäjä, joka sekin Putinin omia sanoja lainaten on "v. 1991 valtioksi tyhjästä vahingossa ilmestynyt keinotekoinen kyhäelmä". Venäjä julistettiin tasavallaksi ja sille saatiin uusi perustuslaki, joka turvasi vallan rajoitukset ja laajempipohjaisen hallinnon sekä antoi venäläisille uusia vapauksia ja oikeuksia. Tarkoitus oli siirtää Venäjä kohti demokratiaa ja avoimuutta. Ikävä kyllä, kun presidentiksi valittiin Putin, alkoi Venäjän vähittäinen hilaaminen takaisin kohti Stalinin ajan hallintoa ja tapoja. Kun venäläiset aikanaan ryhtyivät vallankumoukseen motolla "valta ja varallisuus kaikelle kansalle", sen johtajat eivät tarkoittaneet sitä. He vain halusivat tsaariksi tsaarin paikalle. Kuten nyt Putinskajakin.

Minkähän takia gospodin Putinskajalla on niin luja vallan- ja rahanhimo ja niin kova kallo, ettei hän kykene oppimaan vanhoista virheistä? Nyt olisi Putinskajankin korkea aika tarttua historiankirjoihin ja lukea, mitä tapahtuu, kun muita yritetään alistaa pakolla. Tai onhan hän sen itse nähnyt omin silmin, hän ei vaan yksinkertaisesti halua uskoa silmiään. Kun Neuvostoliitto hajosi, itsenäistyivät ja demokratisoituivat pakkohallitut alueet. Monet niistä halusivat kääntyä länsivaltojen puoleen, koska eivät halunneet uskoa Venäjän päättäjien hyväntahtoisuuteen ja pitivät houkuttimena porkkanasta enemmän kuin aseista ja uhkailusta. Jos Putin olisi viisas mies, hän ottaisi käyttöön samat aseet eli auttamisen, liittolaisuuden, hyväntahtoisuuden, muiden demokraattisen hallinnon tunnustamisen ja neuvottelut. Mutta tsaari Putin ei usko hyväntahtoisuuteen, hän uskoo aseisiin ja rahaan. Ei porkkanaa minulle kuuluville alueille vaan keppiä vaan oikein isän kädestä.

Putin uhittelee Euroopalle ja Amerikalle, oikeastaan koko maailmalle valtaamalla hallintonsa alle näennäisesti "sotilaallisena rauhan turvaamisena" alueita Venäjän ympäriltä. Hän on sotinut tsetseenien itsenäistymistä vastaan, napannut Georgian ja nyt hän haluaa haukata Ukrainan. Lisäksi hänellä on vasalleinaan entisissä "tasavalloissa", nykyisissä itsenäisissä valtioissa vallan vääryydellä anastaneita vanhan liiton ukkeleita sekä tietysti omat turvallisuusjoukkonsa, viralliset ja epäviralliset, joiden tehtävänä on järjestää hämmennystä, hämäyksiä ja "avunpyyntöjä" Putinille. Ja länsivalta-parat haluavat sotaa välttääkseen vain asetella pakotteita ja saartoja, joista Putinskaja näyttää viis välittävän. Tulee historiallisesti hieman mieleen Hitlerin alkuajat, jolloin hän sai nieleskellä Saksalle alueita omin perustein ja länsivallat yrittivät vain neuvotella ja tehdä sopimuksia sotaa vältelläkseen. Nähtäväksi jää, onko Ukraina tämän päivän Puola vai annetaanko Putinin jatkaa järjettömiä vaatimuksiaan ja yhä uusien alueiden aseellista valtaamista hamaan tappiin vain paperinivaskoilla puolustautuen.

Vaikka en kuuna kullanvalkeana toivo sotaa mihinkään päin maailmaa saati sitten melkein kynnyksellemme, olen pettynyt suomalaispäättäjienkin asenteeseen tässä tilanteessa. Niin monet heistä hokevat hyviä suhteitamme naapuriimme, aseiden viennin estämistä Ukrainan avuksi ja sitä, ettei Venäjä meitä uhkaa. Miksei uhkaa, kiitos aiemman asenteemme suhteessa heihin, sijaintimme ja Nato-optiomme? Yhtä lailla Venäjä laskee Suomen omaan etupiiriinsä kuuluvaksi ja länsimaistumisemme uhaksi omalle valtiolleen. Jos kieltäydymme aseellisesta avusta suoraan tai epäsuorasti maalle, johon hyökätään, unohdamme aikanaan tai ehkä tulevaisuudessa oman tilanteemme. Miten Suomen olisi käynyt, jos silloin, kun Neuvostoliitto tänne hyökkäsi, kaikki muut olisivat tarjonneet vain rahaa ja lämmintä olkapäätä mutta olisivat kieltäytyneet toimittamasta tänne aseellista tai sotilaallista apua? Eivätkä hyvät suhteet auta mitään, koska Putin ei pidä niitä missään arvossa. Kun hän haluaa jotain, hänen pitää saada se muista välittämättä. 

Paskassa tilanteessa ollaan. Suomi parka, joka ei ole uskaltanut eikä uskalla kumartaa pois päin Venäjästä, jotta ei tulisi vahingossa pyllistäneeksi sille. Mutta ei oikein uskalleta kumarrella muillekaan, jotta ei pyllistettäisi jollekulle samaan aikaan.  Niinpä kumarrellaan jonkin epämääräisen neutraaliuden suuntaa unohtaen, että silloin pyllistetään muulle maailmalle ja sen seurauksena voidaanpi tiukan paikan tullen itsekin jäädä yksin. 

Pahasti näyttää siltä, että niin kauan kun muualla maailmassa ei tehdä mitään muuta kuin yritetään neuvotteluja miehen kanssa, joka ei neuvottele tai kunnioita sopimuksia tai uhkaillaan taloudellisesti, kun toinen siitäkin viis välittää, ollaan umpikujassa. Putin ottaa mitä haluaa ja muut vaan huutelevat paheksuntaansa. Koska jonkun paheksunta arkielämässäkään on estänyt öykkäriä ottamasta haluamaansa? Kyllä öykkärin pysäyttämiseksi on valitettavasti vaadittu muutakin kuin aidan takaa huutelua.

 

Kristiina