Asioita jotka tekevät onnelliseksi - Things that make happy

 

It is not how much we have, but how much we enjoy, that makes happiness.

- Charles Spurgeon

Lisää kuvia täällä:

Ystävänpäivä

 

Kristiina     ja   Ukko

Viikon kohokohdat kuvina - Highlights of the week in photos

Jatketaan viikottaista valokuvahaastetta eli viikon kohokohdat valokuvina. Kuvia voi olla viikosta vain yksi tai niitä voi olla enemmän viikosta riippuen. Samalla haastan muitakin valokuvauksen harrastajia liittymään sivustoon ja julkaisemaan omat viikon kohokohtansa viikottain sivun alareunassa olevan linkin avulla. 

Let's continue the photo challenge highlights of the week in photos. You can publish 1 picture/week or have several, depending on your week. I hope other photographers will join this challenge by posting your pagelink through Inlinkz at the end of the page.

 

Sunnuntaina ihailin ajoittain runsasta lumisadetta

 

 

 

 

Maanantaina tiirailin pulujen kuhertelua

Tiistaina valmistauduin ystävänpäivään leipomalla

Keskiviikkona sain yhden kirjan luettua ja aloitin toisen

Perjantaina nappasin kaupasta mukaan tulppaanikimpun

Lauantaina harrastin jälleen kurssilla makrameeta

Hyvää alkavaa viikkoa ja sen tulevia kohokohtia.Jos haluat näyttää omat kohokohtasi, julkaise kuvasi sivullasi ja linkitä sivusi tänne alla olevan linkin avulla.

You are invited to the Inlinkz link party!

Click here to enter

Olisi kiva, jos linkittäisit oman sivusi takaisin tänne sivulleni kopioimalla vasemman ruudun sisältö oman sivusi HTML-näkymään sopivaan kohtaan:

It would be nice, if you would link your page back to this page by copying the content of the frame on left to your pages HTML-code:

<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://krisseraden.blogspot.com/search/label/Viikon%20kohokohdat" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;" target="_blank"><img border="0" data-original-height="150" data-original-width="200" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhtyzFniSC2jIhFyUhB35eCtiWfQwh_gxqqKXZJ-ek_IYV7XWhCtYm5vqKyXFAY4q-PVk-v84oTCgFCdmMJDnOUM81bHkHGB4_dDceUy-LnFvc_OQOS4AFuArnMlRF-4t_fWFcbG8C9o0g3mNbxfDshJYFn4f0ob0l07wB2W87bY8TLko3VYCPgSrqW" width="200" /></a>

Kuvia löydät myös täältä:

Maalaamista, ihmissuhteita ja salaisuuksia

Sain aikani jonottaa kirjaston varauslistalla, kunnes oli vuoroni tarttua teokseen Rottien pyhimys (Anneli Kanto). Kirjan alussa Hattulan Pyhän Ristin kirkon seinät ovat olleet aikansa vain kalkitun valkoiset kiitos kuvien valinnan aiheuttamien kahnausten ja rahoitusasioiden. Nyt on kuitenkin linnanherra Åke Tott luvannut rahoituksen ja piispa sekä tuomiokapituli ovat päässeet sopimukseen maalattavista kuvista ja niiden hinnasta. Todellisuudessa kirkon maalareista ei ole tietoa, mutta kirjassa kirkkoa maalaamaan saapuvat v. 1513 mestarimaalari Andreas Pictor, mestari Martinus ja apupoika, suomen kieltä osaava Vilppu Niilonpoika. Vilppulan kirkon puolesta työtä valvovat kirkkoisäntä Klemetti, tarkka ja tunnollinen mies, sekä kirkkoherra Petrus Herckepaeus (paikkakunnalla nuorena poikana Mulli-Pekka Härkäpäänä tunnettu ison talon riehakas poika). Maalareiden tehtävänä on maalata kuvat, jotka selvittävät lukutaidottomalle kansalle raamatun tarinat ja sen, miten ihmisen tulee elämäänsä elää. Kirkkoisännän ja kirkkoherran taas tulee valvoa työtä ja sen laatua, majoittaa ja hoitaa maalareiden maalliset tarpeet ja varjella Hattulan kirkon aarretta, ristiä ja sen sisällä olevaa pyhäinjäännöksen palasta.

Työt pääsevät juuri alkuun, kun apupoika Vilppu putoaa tikkailta ja ruhjoo kätensä. Uudeksi avuksi tarjotaan jos jonkinnäköistä tomppelia, kunnes linnanherran vaimo Märta suosittelee tyttöä. kylässä asuvaa nyttemmin kuolleen tiilimestari Rutgerin ottotytärtä Pelliinaa. Tyttöä pidetään omituisena, kyläläiset karsastavat häntä ja syntyperäkin on epämääräinen. Mutta Rutger on vaalinut tytön taiteellisia taipumuksia ja opettanut hänet lukemaan, kirjoittamaan ja puhumaan kieliä, mm. ruotsia. Vaikka tyttö kirkkomaalarina tuntuu miehistä kauhistuttavalta, he päätyvät ottamaan tämän ryhmäänsä juuri taiteellisten taipumusten ja nopean oppimisen johdosta. Pelliina osoittautuukin kirjan varsinaiseksi päähenkilöksi. 

Tuntuu omituiselta ajatella, että yhden kirkon maalaamisesta keväästä syksyyn saa aihetta näin monipuoliseksi kirjaksi. Varsinkin, kun oikeista kirkkomaalareista ja maalaustyöstä on olemassa niin vähän todellista tietoa. Kirja vie kuitenkin niin syvälle maalaustekniikoihin ja kuvien tarkoitusten maailmaan, etten itsekään voinut olla kirjan puolessa välissä googlaamatta kuvia kirkon maalauksista. Lisäksi kirja on niin täynnä tuon ajan työ- ja toimintatapojen kuvausta, tekniikoita ja maalausten selityksiä ja ihmisten elämää, että se vain tempaisi mukaansa tuohon aikaan ja kuukausiin. Mukavana sivujuonena mukaan tulevat kirkkoisännän ja kirkkoherran valtataistelut, kirkkoherran yritys korostaa itseään tärkeänä uskonoppineena Upsalan miehenä, ei Mulli-Pekkana, rakkaus ja elämän realiteetit ja jopa dekkarin piirteet, kun arvokas pyhäinjäännöksen kappale katoaa. Kirjasta löytyvät niin draama, huumori kuin jännityskin. 1A-luokkaa koko kirja alusta loppuun.

Helmet lukuhaaste kohdat 1, 8, 14, 16, 18, 28, 34, 43

Aikuiset ihmiset (Marian Keyes) lupaa esittelynä muhevia paljastuksia ja hauskoja tilanteita, kun suuren irlantilaisperheen yksi jäsen saa aivotärähdyksen ja alkaa paljastamaan perheenjäsenten salaisuuksia. Niin kirja alkaakin. Perheen aikuiset ovat veljekset Johnny, Ed ja Liam Casey sekä heidän vaimonsa Jessie, Cara ja Nell. Johnny on Jessien toinen aviomies ja liikekumppani. Mukana kummittelee myös Jessien ensimmäinen aviomies ja Johnnyn paras ystävä, edesmennyt Rory, tämän vanhemmat ja sisarukset sekä pariskuntien lapset. Ed on sympaattinen persoona, joka rakastaa aidosti vaimoaan Caraa. Caralla taas on koko elämänsä ajan ollut vaikeuksia ulkoisen olemuksensa ja painonsa kanssa ja huolimatta pariskunnan rakkaudesta hän sairastaa bulimiaa, jonka kieltää itseltään ja salaa muilta. Liam taas on entinen menestysjuoksija, joka uransa jälkeen nai rikkaan naisen ja perusti perheen lapsineen. Kun eläminen vaimon rahoilla alkoi tympiä, hän erosi ja lapset jäivät vaimolle. Tavatessaan nykyisen vaimonsa, teatterilavastaja Nellin, joka elää vaatimattomasti ja melkein aina rahattomana menestyksen partaalla ja puolustaa eettisiä arvoja, Liam eläytyy naisen maailmaan ja jättää paljastamatta todellista minäänsä ennen avioliittoa. Caralla ja Edillä on myös lapsia, jotka ovat kirjassa sekoittamassa pakkaa samoin kuin Liamin entinen vaimo ja lapset. Varsin sekalainen ja runsaslukuinen seurakunta siis.

Kirja alkaakin Caran aivotärähdysten aiheuttamalla paljastuskohtauksella erään loputtomien sukukokoontumisten sarjan päivällisen aikana. Sen jälkeen siirrytään kuitenkin taaksepäin seuraamaan itse kunkin pariskunnan elämän tapahtumia ja niiden ongelmia. Miksi Jessie haluaa koko ajan esittää rikasta, menestyvää liikenaista ja pakottaa kerta toisensa jälkeen yhteen suvun jäsenet, joista osa ei voi sietää toisiaan? Miten käy Caran ja Edin, kun Cara koko ajan kipuilee ulkonäkönsä kanssa, keksii vaikka minkälaisia keinoja kiertää ihmedieettejään pakottaen Edin peliinsä ja kun bulimia lopulta paljastuu? Mitä tapahtuu Nellille, kun hän vaatimattomaan elämäntapaan tottuneena ja korkein eettisin vaatimuksin varustettuna huomaakin, ettei hänen vasta naimansa aviomies Liam ole lainkaan sellainen, kuin esitti olevansa?

Vaikka kirja oli ihan luettava ihmisten melko "tavanomaisine" ongelmineen, jotenkin se oli toisaalta hienoinen pettymyskin. Kun oletti suuria salaisuuksien paljastumisia ja hauskoja aikoja niiden parissa, paluu taaksepäin tapahtumissa ja tosiasiassa kaikkien pariskuntien omien ja yhteisten kipukohtien käsittely hiljalleen ajan kuluessa tuntuikin aivan tavalliselta ihmissuhdekertomukselta. Onhan niitä mukava ulkopuolisen tarkastella, mutta ei kirja ainakaan minulle antanut niin paljoa kuin siltä odotin. 

Helmet lukuhaaste kohdat  19, 22

 

Perhosten huone (Lucinda Riley) osoittaa jälleen Rileyn loistavan tavalla lomittaa nykyaikaa ja historiaa ja kuljettaa juonta jouhevasti niin, että koko ajan taustalla vaanii joukko salaisuuksia, jotka vähitellen paljastuvat. 

Kirjan alussa 69-vuotias Posy asuu lapsuudenkodissaan Admiral Housessa, valtavassa 29-huoneisessa talossa, jonka puutarhan Posey on rakentanut isänsä suunnitelmien mukaan ja jota hän vaalii rakkaudella ja ammattitaidolla. Posyn äiti oli ranskalainen yökerholaulajatar ja isä luontoa rakastava ja tutkiva taistelulentäjä, Admiral House oli heidän kolmen koti tytön lapsuudessa ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana. Lapsuudenmuistoissa siellä eli rakastava, ystävien ympäröimä ja loistokasta mutta samalla rauhallista elämää viettänyt perhe. Kun haavoittunut isä toipuu ja palaa sotaan, äiti lähettää Posyn isän äidin luokse maaseudulle ja lähtee itse Ranskaan. Sitten isä kuolee, äiti jää maailmalle vähin yhteydenotoin ja vaikka Posy viihtyy hyvin isoäitinsä kanssa ja saa ikäisiään ystäviä, hän kaipaa takaisin Admiral Houseen ja kokee ulkopuolisuutta ja juurettomuutta. Sama jatkuu vielä yliopistossa Posyn opiskellessa yliopistossa luonnontieteitä, kihlautuessa ja siirtyessä työelämään unelmiensa työpaikkaan. Posy purkaa kihlauksensa rakastuttuaan näyttelijäksi haluavaan Frediin ja pariskunta suunnittelee naimisiin menoa. Sitten Fred katoaa mitään selittämättä, Posy nai entisen kihlattunsa, he muuttavat takaisin Admiral Houseen ja saavat kaksi lasta, pojat Samin ja Nickin. Aviomiehen kuoltua Posy omistautuu pojilleen ja puutarhalleen. Nyt jo ikäihmisenä Posysta alkaa tuntua, että talon rapistuessa ja lasten eläessä omaa elämäänsä on aika myydä talo. Se vaan ei ole niin yksinkertaista. Pojista vanhempi Sam on mennyt naimisiin kiltin Amyn kanssa. Mies perustaa yrityksen toisensa jälkeen ja jokainen niistä kaatuu. Perheen ja lasten toimeentulo ja asioiden hoito jää yksin Amyn harteille ja Samilla on jälleen uusi yritys kiikarissa. Siihen suunnitelmaan kuuluu äidin talon osto ja sen muuttaminen asunnoiksi. Nuorempi poika Nick taas perusti Lontooseen menestyksekkään antiikkiliikkeen, koki onnettoman rakkauden, muutti Australiaan 10 vuodeksi sielläkin hyvin menestyneeksi antiikkikauppiaaksi ja palaa nyt takaisin Englantiin. Palattuaan hän rakastuu ensisilmäyksellä entiseen malliin ja vintagevaatekauppiaaseen Tammyyn, joka myös lämpenee vähitellen miehelle. Mutta samalla Tammysta tuntuu, että vakavasta seurustelusta huolimatta Nick salaa jotain. Samoihin aikoihin Posyn elämään tupsahtaa takaisin ihastuttava ja rakastettava, mutta samalla välttelevä ja salaisuuksia hautova Fred. Mukaan heitetään vielä menestyvä, komea ja sympaattinen kirjailija, joka majoittuu Admiral Houseen saadakseen kirjoittaa seuraavan kirjansa ja ystävystyy Posyn ja erityisesti Amyn ja hänen lapsiensa kanssa.

Näiden ja muutaman muunkin kirjan henkilön elämistä löytyy suuria salaisuuksia, jotka vähitellen kirjan loppua kohti paljastuvat. Jälleen kerran Rileyn loistava tarinan kehittely ja juonen kulku johtavat mutkien kautta monien salaisuuksien ilmi tulemiseen. Salaisuudet koskevat sekä poikia että isolta osin Posya ja hänen elämäänsä lapsuudesta asti. Taas minulle kävi niin, että kun aloin lukea Rileyn kirjaa, en olisi millään malttanut odottaa saadakseni selville, mitä tuleman pitää. Minä kun satun kuulumaan siihen joukkoon, joka ihailee Lucinda Rileyn kykyä kehittää kirjaansa mitä odottamattomimpia juonenkäänteitä. Toki kirjasta arvosteltavaakin voi löytää, kuten aina kauniit naiset ja komeat miehet, liiallinen syöminen ja juominen ja välillä ärsyttävä naisen avuttomuus, mutta ainakin itse sivuutin sellaisen ja nautin itse juonesta ja tunnelmasta.

Helmet lukuhaaste kohdat 37

Kristiina

Hatšapuria, kanaa ja ystävänpäivää

Ystävänpäivä kolkuttelee ovella. Ystävänpäivän kunniaksi tapaan itse leivoskella kaikennäköistä hyvää. Mutta täytyy sitä syödä muutakin kuin makeaa. Jostain syystä viime aikoina siellä täällä on esiin putkahdellut Ville Haapasalon maahamme tuoma gruusialainen herkku, Hatšapuri. Kun sen resepti putkahti esiin ensin Kodin Kuvalehdessä ja nettiä selatessa itse Villen reseptinä Iltalehdessä, oli aika kokeilla itse sen tekemistä. Sen verran muuntelin Villen reseptiä, että vaihdoin omassani kermaviilin ja piimän maustamattomaan jogurttiin. Nämä pizzan edeltäjiksi sanotut piiraat ovat ruokaisia, joten tästä kahden piiraan annoksesta syö 4 tavallisennälkäistä henkilöä

Hatšapuri 2 kpl

500 g vehnäjauhoja

5 g kuivahiivaa

0,5 rkl suolaa

0,5 rkl sokeria

1,5 dl bulgarian jogurttia

0,5 dl kermaa

1 dl vettä

25 g sulatettua voita tai leivontamargariinia

Täyte:

300 g halloumia tai grillijuustoa

175 g mozzarellaa

Voiteluun: 

1 kananmuna

sulatettua voita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon kosteat aineet lukuun ottamatta voisulaa. Sekoita aineet taikinaksi, lisää voisula ja vaivaa taikinaa, kunnes kaikki rasva on imeytynyt taikinaan.

Anna taikinan nousta kulhossa peitettynä min. 1 h, mieluummin yön yli.

Raasta juustot ja sekoita keskenään.

Jaa taikina puoliksi ja muotoile taikinanpuolikas alustalla pyöreäksi, litteäksi leiväksi. Jaa juustoraaste puoliksi, muotoile puolikas palloksi ja nosta taikinan keskelle. Nosta taikinan reunat keskelle niin, että muodostuu melkeinpä nyytti. Käännä nyytin reunat alustaan päin ja kauli nyytti litteähköksi 2-3 cm paksuksi leiväksi keskeltä ulospäin suuntautuvin liikkein. Tee leivän keskelle reikä ja voitele se kananmunalla. Toista sama toisen taikinapuolikkaan kanssa.

Voidellut leivät paistetaan niin kuumassa uunissa kuin mahdollista (omani oli 300 ºC). Jos omistat pizzakiven, lämmitä se uunin lämmetessä ja paista hatšapuria sen päällä. Kiven puuttuessa lämmitä leivinpelti uunissa ja vedä hatšapurit leivinpapereineen kuumalle pellille laitettavaksi uuniin paistumaan. Paistoaika uunin yläkeskitasolla n. 10 min, kunnes kuori on saanut väriä ja juusto sisällä kuplii. 

Ota hatšapurit pois uunista, voitele ne voisulalla ja nauti sellaisenaan tai esim. dippaamalla paloja ensin chili- tai maustekastikkeeseen.

Alkuperäinen resepti:  https://www.iltalehti.fi/ruoka-artikkelit/a/10a4a5cd-c28e-424a-87f4-7f231c65171d

Laitoin pitkästä aikaa kanasta keittoa. Kanakeiton voi toki laittaa fileestä tai suikaleista ja kanaliemikuutioista, mutta itse keitän aina kokonaisen broilerin (n. 1,5 kg, lihaa n. 650-700 g) maustetussa liemessä, jolloin saan keittoon valmiiksi lihat ja liemen ja niitä riittää vielä pakastimeen toisia ruokia varten.

Broilerin keittäminen

1 kpl (n. 1,5 kg) pakastettu broileri

vettä

1 sipuli

1 porkkana

1 lehtisellerin varsi

0,5 sitruunaa

2 laakerinlehteä

10 kokonaista maustepippuria

10 kokonaista valkopippuria

suolaa

Poista sipulista uloin kuori ja paloittele se pariin palaan. Pese porkkana ja selleri ja paloittele ne karkeasti. Pese sitruuna.

Laita broileri sulatettuna tilavaan kattilaan. Lisää paloitellut vihannekset ja sitruunanpuolikas. Lisää vettä sen verran, että broileri juuri peittyy ja mausta liemi. Keitä broileria niin kauan, että liha irtoaa helposti luista. Nosta broileri pois vedestä, jäähdytä ja irrota lihat. Siivilöi liemi ja ota talteen. Jos et pidä kananrasvasta, laita liemi 2-3 tunniksi kylmään ja kuori rasva pois pinnalta. Katso kypsän kana ja liemen käsittely videolta. 

 

 

Itämainen kanakeitto

öljyä

2 rkl punaista currytahnaa

2 tl inkivääritahnaa tai tuoretta, raastettua inkivääriä

1 tl sitruunaruohotahnaa

1 kevätsipuli

1 porkkana

150 g sokeriherneitä

250-300 g kypsää broilerinlihaa

1 valkosipulin kynsi

0,25 tl chilihiutaleita

7 dl kanalientä

1 rkl fariinisokeria 

150 g nuudeleita

1 tlk (400 ml) kookosmaitoa

1 limetin tai 0,5 sitruunan mehu

(silputtua korianteria)

Pilko sipuli. Pese ja siivuta tai suikaloi porkkana. Murskaa valkosipuli.

Lämmitä kattilassa öljy ja lisää curry-, inkivääri- ja sitruunaruohotahna. Anna lämmetä hetki, kunnes tuoksut alkavat tuntua. Lisää joukkoon kevätsipuli, porkkana ja (jäiset) sokeriherneet. Anna paistua n. 10 min välillä sekoittaen. Lisää joukkoon broilerinliha, valkosipuli ja chilihiutaleet. Anna hautua vielä n. 2 min. 

Lisää kattilaan kanaliemi ja fariinisokeri. Lämmitä keitto kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen, kunnes porkkanat ovat kypsiä. Lisää nuudelit ja kookosmaito ja anna kiehua, kunnes nuudelit ovat kypsiä pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää lopuksi limetin/sitruunan mehu. Koristele keittoannokset silputulla korianterilla.

 

Sitten päästäänkin asiaan eli kaikkeen makeaan. Kokeilin ystävänpäiväksi Kinuskikissa Mokkapalafudgen tekoa ja yllättävää kyllä, seuraamalla ohjeita tarkkaan minäkin onnistuin. Tosin totesin puolivälissä levyn paloittelua, että kauniimpaa leikkausjälkeä saa, kun lämmittää veitsen aina ennen leikkaamista Muuten yllätyin onnistumisesta ajatellen omia toffeekarkkiyritelmiä, jotka ovat epäonnistuneet järjestäen.

Hankin hiljattain sydänirtopohjavuoan ajatellen erityisesti ystävänpäivää. Nyt testasin sen tekemällä vadelmasta ja valkosuklaasta juustokakun.

Ystävänpäivän vadelma-valkosuklaajuustokakku

Pohja:

150 g Domino-keksejä

50 g voita tai leivontamargariinia

Valkosuklaakerros:

3 liivatelehteä

200 g maustamatonta
tuorejuustoa

125 g rahkaa

1 dl sokeria

200 g valkosuklaata

2 rkl kiehuvaa vettä

(punaista elintarvikeväriä)

2 dl kuohukermaa

Vadelmakerros:

4 liivatelehteä

400 g pakastettuja vadelmia

1 dl sokeria

200 g maustamatonta tuorejuustoa

125 g rahkaa

2 dl kuohukermaa

Marmorointiin:

0,5 dl vadelmamehua

2 rkl hyytelösokeria

 

Vuoraa Ø20 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja suojaa reunat reunakalvolla. Jos sinulla ei ole reunakalvoa, käytä leivinpaperisuikaleita. 

Murskaa keksit koneella tai muovipussissa kaulimella. Lisää keksimurujen joukkoon sulatettu rasva ja sekoita ainekset hyvin keskenään. Levitä seos tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle.

Valkosuklaakerros:

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi.

Vatkaa kulhossa sekaisin tuorejuusto, rahka ja sokeri.

Sulata paloiteltu suklaa joko vesihauteessa tai mikrossa. Sulata puristetut liivatelehdet 2 rkl kiehuvaa vettä.

Vatkaa sula suklaa juusto-rahkaseokseen. Vatkaa joukkoon myös liivateneste ohuena nauhana ja, jos haluat kerrokseen väriä, elintarvikeväriä sen verran, että saavutat haluamasi värin.

Sekoita lopuksi sekaan kermavaahto esim. nuolijalla.

Lusikoi valkosuklaakerros vuokaan pohjan päälle ja laita jäähtymään jääkaappiin vadelmakerroksen valmistamisen ajaksi. Yritä varoa likaamasta reunakalvoa tai reunapaperia lusikoidessasi suklaakerrosta vuokaan.

Vadelmakerros:

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi.

Laita jäiset vadelmat kattilaan ja lämmitä, kunnes marjat ovat sulaneet. Keittele niitä n. 10 min. Siivilöi erilliseen astiaan 0,5 dl mehua. Siivilöi toiseen astiaan loppu mehu + paseeraa vadelmat, kunnes jäljellä on vain kuoret ja siemenet. Siirrä paseerattu sose takaisin kattilaan, lisää joukkoon sokeri ja anna lämmetä/kiehua, kunnes sokeri on sulanut. Vatkaa sekaan puristellut liivatelehdet. Anna seoksen jäähtyä n. kädenlämpöiseksi, vatkaa sekaan rahka ja maustamaton tuorejuusto. Sekoita lopuksi joukkoon kermavaahto esim. nuolijalla.

Levitä vadelmakerros vuokaan valkosuklaakerroksen päälle.

Lämmitä kattilassa 0,5 dl vadelmamehua + hyytelösokeri, kunnes sokeri on sulanut. Anna jäähtyä hetki, sekoittele välillä, ettei seos kokonaan hyydy. Roiski hieman jäähtynyt vadelmahyytelöseos kakun pinnalle (ei liian paksuja roiskeita) ja vedä veitsellä pintaan marmorikuviointi. Nosta kakku takaisin jääkaappiin ja anna hyytyä useita tunteja, mieluummin yön yli.

Poista hyytynyt kakku vuoasta, irrota sivukalvot/paperit ja koristele halutessasi.

 

Jostain kokkausohjelmasta jäi mieleeni yhdistelmä appelsiini ja sokeroitu inkivääri. Pakkohan siitä yhdistelmästä oli kehittää leivonnainen. Koska minulla oli jo kakku, tein tästä taikinasta muffinseja. Niitä tulee vuoista riippuen 15-20 kpl. Voi myös tehdä taikinasta yhden ison kakun, pidennä silloin paistoaika n. 40 min.

Appelsiini-inkiväärimuffinsit

2,5 dl sokeria

0,6 dl appelsiininkuoriraastetta

3 kananmunaa

1 dl maustamatonta jogurttia

0,5 dl appelsiinimehua

100 g margariinia tai voita sulatettuna

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

ripaus suolaa

100 g sokeroituja inkivääripaloja

Kostutukseen:

1 dl appelsiinimehua

0,5 dl sokeria

0,5 tl vaniljauutetta

0,25 tl kanelia

Kuorrutus:

150 g tomusokeria

5-5,5 tl appelsiinimehua

Koristeluun:

appelsiininkuoriraastetta, rouhittua sokeroitua inkivääriä, nonparelleja ym.

 

Rouhi veitsellä sokeroidut inkivääripalat pieneksi rouheeksi.

Laita appelsiininkuoriraaste ja sokeri kulhoon ja hiero niitä yhteen n. 5 min, kunnes appelsiiniaromit ovat hyvin levinneet.

Lisää kulhoon munat ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi. Lisää sekaan jogurtti, appelsiinimehu ja jäähtynyt rasvasula ja sekoita tasaiseksi.

Sekoita erillisessä astiassa kuivat aineet sekaisin. Lisää joukkoon inkiväärirouhe ja sekoita hyvin, jotta inkiväärinpalat saavat jauhokuorrutuksen ja sekoittuvat hyvin.

Lisää jauhoseos märkien aineiden sekaan muutamassa erässä vatkaten niin, että saat tasaisen taikinan.

Täytä muffinsivuoista n. 2/3 taikinalla. Paista muffinseja 175 ºC uunin alakeskitasolla n. 17-20 min.

Tee muffinsien paistuessa kostutusseos. Mittaa kaikki aineet astiaan ja lämmitä hellalla tai mikrossa, kunnes sokeri sulaa ja kaneli sekoittuu. 

Poista jäähtyneet muffinsit vuoista ja voitele ne hyvin kostuttaen. Toista voitelu, kun edellisestä kierroksesta on kulunut n. 1 h. 

Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään. Viimeistele muffinsit kuorrutteella ja koristeilla halutessasi.

Koska Runebergin torttujen teosta jäi yli vadelmamarmeladia ja juustokakun marmoroinnista vadelmahyytelöä, päätin upottaa ne täytekekseihin. Käyttämäni pienempi sydän oli hieman liian suuri suhteessa kaveriinsa, mutta koska kyseessä oli ex-tempore-leipomus, siihen hätään ei ollut valinnanvaraa.

Vadelmatäytekeksit

3 dl vehnäjauhoja

0,5 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

125 g voita tai leivontamargariinia

2 rkl maitoa tai kermaa

2 rkl kaakaojauhetta

vadelmamarmeladia

Sekoita kulhossa jauhot ja sokerit. Kuutioi huoneenlämpöinen rasva ja nypi kuivien aineiden joukkoon. Lisää maito/kerma ja sekoita aineet taikinaksi.

Jaa taikina puoliksi. Sekoita toiseen puolikkaaseen kaakaojauhe tasaiseksi taikinaksi. Laita molemmat taikinapallot jääkaappiin min. 1 h kelmuun käärittynä.

Kauli vaalea taikina kevyesti jauhotetulla alustalla (jauhota myös kaulin) n. 3-5 mm paksuksi levyksi. Ota siitä muotilla pikkuleipiä ja nosta ne leivinpaperilla peitetylle leivinpellille (itse sain 22 kpl). Kauli sen jälkeen kaakaotaikina samalla tavalla ja ota samalla muotilla pikkuleivät. Ota pienellä muotilla kaakaopikkuleivistä pois pala keskeltä. Nostele kaakaokeksit toiselle leivinpellille. Nosta leivinpelleille paistettavaksi myös keskipalat.

Paista pikkuleipiä 175 ºC uunin alakeskitasolla n. 10-15 min. Jäähdytä pikkuleivät.

Levitä vaaleiden pikkuleipien päälle vadelmamarmeladia. Paina päälle kaakaopikkuleipä. Voit tehdä saman myös pienille keskiosille käyttäen 2 keskipalaa.

Tänä vuonna ei edes kuplivaa tarvitse hakea kaupasta, kun muistin joku vuosi takaperin tekemäni aronia-omenasiman. Sen laitoin kuplimaan alkuviikosta ja jo nyt näyttää hyvältä ja juotavalta.

Aronia-omenasima

250 g aroniamarjoja

250 g omenalohkoja 

0,5 sitruunan kuoriraaste ja mehu

1+1 lt vettä

125 g fariinisokeria

125 g sokeria

0,75 tl kuivahiivaa

Laita (jäiset) marjat ja pestyt (kuoritut), lohkotut omenat kattilaan. Lisää sitruunan kuoriraaste, mehu ja litra vettä. Kiehauta ja anna kiehua hiljalleen 10-15 min. 

Siivilöi mehu ja kaada takaisin kattilaan. Lisää sokerit ja anna kiehua, kunnes sokeri on sulanut.

Nosta kattila liedeltä ja lisää toinen litra kylmää vettä. Kun seoksen lämpötila on 40-42 ºC, lisää joukkoon kuivahiiva ja sekoita.

Jätä seos seisomaan kattilaan huoneenlämpöön vuorokaudeksi. Pullota sen jälkeen sima puhtaisiin pulloihin, joiden pohjalle on lisätty 0,5-1 tl sokeria.

Laita pullot jääkaappiin ja anna tekeytyä 5-7 vrk. Muista päästää välillä ilmaa ulos avaamalla korkki. Jos haluat siman valmiiksi nopeammin, anna sen seistä huoneenlämmössä pulloissa pitempään ennen jääkaappiin laittoa. Ilmaa silloin sima pari kertaa vuorokaudessa.

Kristiina