Oma kirjastomme aukesi taas vapun jälkeen ja ensimmäisessä erässä saapui luettavaksi
Yksi miljoonasta (Jenni Kokander). 8-vuotias Mikael on aamulla lähdössä kouluun, kun hän löytää pyöräkellarista kuolleena lentoemäntä Orvokin. Mikaelin kotiasioissa on salattavaa, joten poika piiloutuu. Asian tutkijaksi määrätään poliisista Siivola ja avustamaan psykologi Johannes. Poliisia psykologina aiemmin avustanut entinen lastensuojelun ja nykyinen vankilan sosiaalityöntekijä Kaisa Halla haluaisi olla mukana tässäkin tutkimuksessa, mutta hänet määrätään vain löytämään Mikael. Kirjassa käydään läpi Orvokin elämää sekä hänen työtovereittensa ja itsemurhan tehneen veljensä Kuisman vaimon/Orvokin parhaan ystävän Veeran kautta että takautumina Orvokin itsensä elämänä. Mikael pohtii myös sekä takautumina että nykyhetkessä elämäänsä ja tapahtumia. Kaisa Halla, sosiaalityöntekijä, joka haluaisi auttaa mutta katselee kaikkia "tapauksiaan" oman elämänsä ja sen tapahtumien perusteella, turhautuu moneen kertaan ja pääsee lopulta tutkimuksiin intensiivisemmin mukaan. Kaisasta taas Mikael ei voi olla syyllinen murhaan vaan poika pitää ehdottomasti pelastaa elämänsä kadottaneelta äidiltään ja vain Kaisa voi sen tehdä. Vaikka Mikael ei itse halua tulla autetuksi vaan haluaa pitää kasassa oman elämänsä äitinsä kanssa talomies-Rainen avustuksella. Kaiken aikaa ihmetellään, miten juuri Orvokki tuli murhatuksi?
Jälleen kerran käsissäni oli kirja, jossa jokaisella henkilöllä oli tilanteeseen vaikuttavia ja niitä vaikeuttavia ongelmia. Psykologi Kaisa, joka halusi auttaa autettavia omasta ajatusmaailmastaan lähtevällä tavalla, vaikka autettavat eivät haluaisi apua ja vaikka hänen mielestään avusta ei juuri ollut hyötyä. Mikael, joka huolehti todellisuudesta irtautuneesta äidistään ja joka ei halunnut muiden tietävän tai auttavan. Raine, joka oli yksinäinen, mutta avulias ja halusi olla hyödyksi. Siivola, joka päätti poliisitutkintansa jossain vaiheessa syyllisen ja halusi psykologin sen jälkeen etsivän todisteita, jotka vahvistivat hänen epäilynsä ja joka ei halunnut muunlaista apua tutkintaansa sotkemaan. Orvokki, jolle vaikean lapsuuden ja koko elämän ajan paras ystävä oli ollut veli Kuisma, kunnes tämä teki itsemurhan. Jäljelle jäi nuoruudesta asti paras ulkopuolinen ystävä ja veljen vaimo Veera. Orvokki eli omanlaistansa kurinalaista mutta alkoholintäytteistä elämää. Koko kirja on täynnä todella mutkikkaita ihmisiä ja ihmissuhteita, ongelmallisuutta ja sattumia.
Helmet lukuhaaste kohdat 6, 11, 19, 28, 43, 46, 49
Tutkinnassa rikos (Asko Sole) kokoaa yhteen True Crime-tyyliin todellisia rikostarinoita Suomesta tai suomalaisten tekeminä ulkomailla. Tarinat on jaettu neljään kategoriaan: henkirikokset, naisten tekemät rikokset, huijaukset ja virheelliset tai keskustelua herättäneet tuomiot. Tapauksista pääosa on 1900- luvulta, mutta mukaan mahtuu rikoksia myös 2000-luvulta ja muutama joka 1800-luvulta. Rikokset, joista kerrotaan, ovat tapahtuneet pääosin Suomessa, mutta mukaan mahtuu sellaisiakin kuten Aileen Wuornos ja Juha Valjakkala, joissa tapauksissa suomalaissyntyinen henkilö teki rikoksensa ulkomailla. Jokaisesta kategoriasta löytyy tapauksia, joista en ollut koskaan kuullutkaan (yleensä tapaukset olivat tuolta 1960-80-luvuilta) ja sellaisia, joista varmaan kaikki ovat kuulleet. Ainakin Bobrikovin ja Ritavuoren murhat, Kampin ampumaratasurmat, Aarnion tapaus tai Bodomin ja Kytäjän murhat, Auervaara ja WinCapita. Tarinat ovat lyhyitä ja ytimekkäitä ja perustuvat ajan julkaisujen kirjoituksiin, arkistomateriaaliin ja oikeudenkäyntiasiakirjoihin. Lukiessa välillä palasi mieleen "vanhat ajat", kun tuomioina oli kuritushuonetta ja kansalaisluottamuksen menetys tai ajat ennen minua, kun noitia ja muita pahantekijöitä tuomittiin mestattavaksi tai muuten tapettavaksi. Laaja aika- ja tapausskaala voi välillä aiheuttaa hieman sekaannusta, mutta toisaalta se antaa kuvaa ajasta ja poliisi- ja tuomioistuinlaitoksen toiminnasta. Samalla lyhyet tapauskertomukset olivat nopealukuisia ja kirja helppo lukea pätkissä.
Helmet lukuhaaste kohdat 6, 11, 14, 16, 32, 35, 43, 46, 49
Raskaampaa sarjaa oli naista lääketieteen historiassa tarkasteleva
Sairas ja viallinen (Elinor Cleghorn). Siinä hän tarkastelee sitä, miten naisia on käsitelty potilaina ja sairaina eri aikakausilla. Kirja alkaa tarkastelun antiikin Kreikasta ja jatkaa aina nykypäivään.
Kirja on surullista luettavaa siitä, miten antiikin ajoista asti naisen pääasialliseksi tehtäväksi on katsottu lasten tuottaminen ja miten naisten sairauksia ovat melkein näihin päiviin asti hoitaneet ja niistä mielipiteensä esittäneet miehet. 1900-luvun alkuun asti naisen ruumiillisten vaivojen syynä oli melkein aina jotenkin kohtu kun taas 1850-1950 välillä naisten fyysiset vaivat ovat johtuneet jotenkin seksuaalisuudesta ja synnytyselimistä ja useimmiten niiden alkusyy on yritetty löytää psyykkiseltä puolelta, jota on vaurioittanut ajattelu, jokin muu toiminta kuin kodin- ja lastenhoito, liika seksuaalisuus ja ylipäätänsä naisen heikkous ja viallisuus. Aika pitkälle nykyajan läheisyyteen lääketieteessä sanansa oli sanottavana vain miehillä ja he julistivat itsensä myös naisten kaikkien vaivojen ylimmiksi asiantuntijoiksi. Tämä aiheutti pelottavia ilmiöitä kuten ajattelun, että työnteko ja ajattelu vahingoittavat naista, ollakseen täysi nainen naispuolisten yksilöiden on saatava niin paljon lapsia kuin mahdollista ja sitä tietysti vain avioliitosta, että naisten vaivat olivat kaikki heidän omaa syytään ja itse hankittuja ja että nainen ei saanut missään nimessä olla mitenkään seksuaalinen, koska silloin hän oli auttamattomasti myös epäkelpo. Myös miesten luomat hoidot olivat välillä suorastaan sadistisia, munasarjojen ja kohdun poistoja, uskoa että naiset eivät tunne kipua samoin kuin miehet, lobotomiaa, estrogeenihoitoja vaarattomina jo mielellään 30 ikävuodesta alkaen ja muuta vastaavaa.
Kun kirjassa alettiin päästä 1960-luvun paremmalle, myös sen sisältö alkoi hieman mietityttää. On toki tosiasia, että ensin naisten sairauksia tarkastelivat miehiset auktoriteetit, jotka eivät ymmärtäneet naisten sairauksia ja lasten saannin vaikutusta naisten terveyteen ja joiden perimmäinen tarkoitus oli naisten pitäminen kotona sitä hoitamassa ja sikiämässä jotta kaikki tärkeä yhteiskunnassa jäisi miehille ja joista naisten piti olla täysin riippuvaisia. Kun lopulta myös naiset pääsivät virallisesti (lapsenpäästäjät, naisparantajat ja kätilöt eivät olleet virallisia lääketieteen tuntijoita) mukaan tutkimaan ja päättämään, he olivat monesti ylä- tai keskiluokkaisia naisia ja vaikka he paransivat huomattavasti naisten sairauksien tutkimista, ymmärtämistä ja hoitoa, heidän katsontakantansa oli enemmänkin eugeniikkaan taipuvainen kuin kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja rotuihin laajentuva. Kuitenkin kirjassa keskityttiin lääketieteellisesti niin paljon juuri sukupuolisuuteen, seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen, että siitä jäi paljon pois. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun naisen lääketieteellistä hoitoa käsiteltiin TVssä. Ohjelmassa tuotiin paljon esiin sitä, kuinka lääkkeiden testaus ja sairauksien ja olosuhteiden normittaminen suoritettiin paljolti miespuolisista koehenkilöistä muodostetuilla tuloksilla (toki tässäkin tuli kuvioon naisten suojeleminen lastensaajina). Näin ollen vielä nykyisinkin sekä miehiä että naisia vaivaavia sairauksia, joissa oireet on normitettu miesten mukaan (esim. sydänsairaudet ja autismi), ei usein ajoissa tunnisteta naisissa, koska naisten oireet ovat erilaisia. Tai lääkkeiden suositellut annostukset saattavat olla hengenvaarallisia naisille, koska ne on aikanaan määritelty miespuolisten koehenkilöiden mukaan. Samaa koskee muitakin suosituksia, kuten esimerkiksi työpaikan lämpötilasuosituksia (ei siis hengenvaarallinen, mutta epämukava naisille). Kaikki tämä puuttuu kirjasta. Loppu painottuu paljon naisten vaihdevuosien hoitoon estrogeenillä heti nuoruuden mentyä ohi tai ehkäisypillerin kehittämiseen, sen myöntämissyihin, synteettisen estrogeenin ja ehkäisypillereiden testauksen epäeettisyyteen ja haittavaikutusten salaamiseen ja naisten kroonisiin ja autoimmuunisairauksiin, joita ei vieläkään tunnisteta usein. Jälkimmäinen koskee myös miehiä, vaikka sairauksia esiintyykin enemmän naisilla. Sama koskee rodullista sortoa lääketieteessä. Vaikka naisia ja naisten sairauksia on pitkälti käsitelty lääketieteessä lasten saannin ja naisten sortamisen näkökulmasta, painotusta olisi voinut muuttaa muuallekin kuin "seksin" puolelle. Sitä jäin kirjassa kaipaamaan, sillä naisten kohtelusta lääketieteessä löytyy muutakin negatiivista tai sukupuoliasioihin liittyvät asiat.
Helmet lukuhaaste kohdat 4, 6, 14, 27, 43
Kristiina
