Teatterissa West Side Story

Olin viime lauantaina Vaasan Kaupunginteatterissa katsomassa musikaalia West Side Story. Yleensä tykkään valokuvata niissä tilaisuuksissa ja tapahtumissa, joissa käyn. Teatteriesitykset ovat näköjään poikkeus muista esityksistä tai tapahtumista, koska teattereissa valokuvaus on kielletty. Vain alussa ennen näytöksen alkua ja loppukumarrukset saa valokuvata. Joten kuvia on tällä kertaa heikonlaisesti.

Olin katsomassa esitystä Martta-porukkamme kanssa. Ennen esitystä meillä oli aikaa viettää hetki porukoissa aulassa ennen ovien avaamista.

Odottaessa löytyi myös hyödyllistä tietoa. West Side Storyn päärooleissa on nimittäin kaksoismiehitys eli eri iltoina esityksen voi nähdä eri pääosamiehityksellä. Tämän kerran pääesiintyjien nimet löytyivät toisen kerroksen aulasta.

 

 

Vielä paikkamme löydettyämme pystyin kuvaamaan näyttämön ja esityksen logon.

 

 

Tämän jälkeen tulikin sitten esityksen seuraamisen vuoro ilman kameraa. Itse esitys on nuorisomusikaali, joka sisältää paljon laulua ja tanssia, melkeinpä akrobatiaa. Vielä tänä päivänäkin ajankohtainen näytelmä käsittelee köyhyyttä ja elämän huonoja lähtökohtia, nuorten jengiytymistä, eri etnisten ryhmien välistä toistensa kyräilyä ja tilanhallintaa sekä Yhdysvalloissa 1950-luvun lopulla vallinnutta (ja vieläkin vallitsevaa) rasismia. Näitä asioita kuvastaa kahden pienen kadun hallinnasta kilpailevan jengin, valkoisten Sharksien ja latino-Jetsien keskinäinen torailu ja toisaalta paikallisen virkavallan edustajien käytös. Kaiken tämän keskellä entinen Sharksien perustajajäsen Tony, nykyisin jengistä eroon haluava ja työtä tekevä nuori mies sekä Jetsien pomon pikkusisar Maria rakastuvat toisiinsa. Musikaalissa kuullaan aikanaan alkuperäiseen teokseen sävellettyjä tunnettuja lauluja kuten America, Maria, Tonight ja Somewhere, suomeksi sanoitettuna tietysti. Myös musikaalissa soittava 12-henkinen orkesteri johtajanaan Sauli Perälä tekevät erinomaista työtä. 

 

Esitys kesti taukoineen 2 h 50 min. Eniten koko iltana hiersi väliajalla koettu naisten vessan jono. Miehet kävelivät rauhassa vessa ja pian sieltä ulos, naiset jonottivat vielä tauon viime minuuteilla vessasta käytävään yltäneessä jonossa. Kyllä sai juosta raput ylös aika rivakasti, että ehti takaisin paikalle ennen näytöksen jatkumista.

Vajaan tunnin toisen näytöksen jälkeen olivatkin vuorossa loppukumarrukset.

Kristiina

Kotikuulumisia

Ukko ja minä olemme taas kokeneet jotain uutta. Muistanetteko vielä viime maaliskuun ötökkäinvaasion kaapeissani? Kävipä niin, että löysin pari viikkoa sitten samasta kuiva-ainekaapista taas ötököitä. Vähemmän kuin viimeksi, mutta kuitenkin. Olin saanut sitten viime kerran selville, että kaikenlaiset ötökkähavainnot pitää aina ilmoittaa taloyhtiölle, joten lähetin nootin isännöitsijälle. Hän oli yhteydessä tuholaistorjujaan ja niin sain ilmoituksen ohjeineen, että luokseni tulee tuholaistorjuja viime perjantaina 7.10.22. Aine ei edellyttänyt pitkää poissaoloa, kissan olisi saanut laittaa vessaan ja itse olla poissa kotoa 2-3 tuntia. Käsittely toistettiin tänään 13.10.22. Huonekalut piti vain siirtää pois seinustoilta ja keittiön kuiva-ainekaapit (kaikki 3) ja roskiskaappi tulee tyhjentää. 

Sattui niin, että olin aikeissa hakea kaveriltani myöhäisiä raparpereja, joten sovimme, että hän hakee minut ja Ukon kylään luokseen jokuseksi tunniksi. Jännittäväksi asian teki varsinkin Ukolle se, että a) Ukko ei ole juuri käynyt elämässään muualla kuin kotona ja b) kaverillani on koira. Kunnon iso saksanpaimenkoira. Onni asiassa on, että Max (se koira) on tottunut kissoihin, sillä oli niitä aikanaan sisaruksina 3 kpl. Ja että Max pitää erityisesti mustista/mustavalkoisista kissoista. 

Niin me Ukon kanssa hyppäsimme autoon, jossa myös Max oli meitä hakemassa. Tosin automatkalla Ukko ei huomannut koko Maxia, sillä oli niin paljon tekemistä ilmoittaessaan vastalauseensa kantokoppaan joutumisesta hurjalla, jatkuvalla mouruamisella. Perillä Ukko tutustui paikkoihin ensin minun sylissäni ja sitten kaverini sylissä se sai tehdä tuttavuutta Maxin kanssa. Max osoitti ystävällisyyttä nuolemalla Ukkoa ja Ukko tunteitaan koiraa kohtaan yrittämällä väistellä sitä. Päästyään lattialle Ukko keksi heti, että talon paras paikka löytyi saunasta lauteiden alta, johon sen mielestä Max ei päässyt. Niin meni meidän aikamme, tosin vierailun loppuaikana Ukko uskaltautui jopa hieman tutustumaan talon kahteen makuuhuoneeseen. Olohuoneeseen se ei suostunut tulemaan muutamaa sylittelyhetkeä lukuun ottamatta, koska siellä oli se nuoleskeleva jättiläinen. Kaiken kaikkiaan mukava vierailu ainakin osalle meistä. Max tykkäsi Ukosta ja Ukko kilttinä kissapoikana ei kertaakaan sähissyt tai raapinut, ennemminkin väisteli. Mutta ainakin totesimme, että kyllä tämä eläinkaksikko samaan mökkiin sopii. Hieman kaikki uusi otti Ukon voimille, koska se nukkui kotona ruokailun jälkeen koko illan.

Tänään Ukko sai viettää muutaman tunnin vessassa myrkytyksen aikana, koska kaverini on Lapissa mökillä.

 

 

 

Muuten kotona on aika hurjan näköistä, koska kuiva-ainekaapit piti tyhjentää ja sisältö on nyt levitettynä keittiön työtasoille ja kasseihin keittiössä ja makuuhuoneessa. No, onneksi minulla alkoi syysloma ja ehdin ensi viikon aikana siivota samaan hengenvetoon koko keittiön.

 

 

Nyt, kun kaikki kesäiset kasvit ja tavarat on korjattu pois parvekkeelta ja tilalle in tuotu lyhdyt ja callunat, luulisi parvekkeen pysyvän siistinä. Mutta ei. Parvekkeeni ulkopuolella kasvaa iso ja komea riippakoivu, jonka syksyisestä lehtienlähtöajasta saa osuutensa myös parveke. Vaikka olen yrittänyt viikoittain harjata lehdet pois, niitä riittää lisää vielä pitkäksi aikaa. Pakko lehdet on kuitenkin poistaa parvekkeelta ajatellen tulevia lumisateita. Kun parvekkeelle tulee paljon lunta, joka sitten seuraavan suojan aikana sulaa, lehdet tukkisivat veden ulosmenoaukon ja parvekkeen nykyinen tulvatilanne pahenisi huomattavasti. Joten pitänee taas lähteä harjahommiin.

Kristiina

2 x Vaasan museotarjontaa

Viime viikonloppuna Vaasa juhli 416-vuotiasta olemassaoloaan. Lauantain tapahtumiin en päässyt mukaan, koska olin aiemmin varannut kampaajan keskelle päivää. Mutta sunnuntaina oli museoihin vapaa pääsy. Tiesin, että vielä oli esillä 2 näyttelyä, jotka halusin nähdä.

Ensimmäiseksi suuntasin Tikanojan taidekotiin, Siellä aukesi pari viikkoa sitten näyttely "Näyttämöllä", joka esittelee vaasalaista teatterihistoriaa ja esillä on Wasa Teaterin, Vaasan kaupunginteatterin, Vaasan Oopperan ja Nukketeatteri Peukalopotin esineistöä ja kuvia. 

Jo kiivettyäni 2. kerrokseen sen aulassa oli lavasteiden pienoismalleja, teatterijulisteita sekä diaesitys arkistokuvista vuosien varrelta.

Ensimmäisestä huoneesta löytyi vaasalaisen teatterielämän historiaa lähinnä seinätaulujen, muotokuvien ja valokuvien muodossa. Saimme tietää, että Vaasassa on nähty kiertäviä ruotsalaisia ja amatööriteatteriseurueita aina vuodesta 1814. Ensimmäinen vaasalainen teatteri oli Työväenteatteri, joka perustettiin v. 1906 ja esitykset alkoivat v. 1907 työväentalolla. Vuodesta 1909 Hietalahden villan yhteydessä aloitti ruotsalainen kesäteatteri. Wasa Teater perustettiin v. 1919. Dramatiikkaa edusti Wasa Teaterin johtajan Carl Estlanderin kuvaama vanha kaitafilmi Wasa Teaterin tuhoutumisesta tulipalossa 4.1.1953. Näyttelyssä filmi esitettiin TV-vastaanottimen kautta. 

 

 

Seuraavaksi sukelsimme Vaasan Oopperan maailmaan. Vaasan Oopperayhdistys perustettiin v. 1956. Sen toiminnanjohtajaksi valittiin jo aiemmin opereteissa esiintynyt Irma Rewell. Oopperat esitettiin ensin kaupungintalon juhlasalissa, myöhemmin Wasa Teaterissa. Vuonna 1990 alkoivat Vaasan Ooppera, kaupunginteatteri ja -orkesteri tehdä yhteistyötä ja Oopperasäätiön (ent. Oopperayhdistys) lopetettua toimintansa Vaasan kaupunginteatteri on jatkanut oopperoiden esittämistä. Näytillä oli oopperapuvustusta, arkistokuvia sekä tietysti Irma Rewellin upea muotokuva ja hänen pukunsa.

Kaksikielinen nukketeatteri Peukalopotti aloitti toimintansa Vaasassa v. 1976 aluksi kaupunginteatterin yhteydessä ja myöhemmin omissa tiloissa. Peukalopotti oli myös päävastuussa v. 1982 alkaen Vaasassa järjestetystä kansainvälisestä nukketeatterifestivaalista. Festivaalit lopettivat 1990-luvun alussa ja Peukalopotin toiminta loppui v. 1996. Heiltäkin oli esillä vanhaa filmimateriaalia, kuvia ja esityksissä käytettyjä nukkeja.

 

Vaasan kaupunginteatterin historia kertoi, että Vaasassa toimi jo vuodesta 1884 Työväenyhdistyksen näytelmäkerho, joka vaihtui Näytelmäseuran kautta Vaasan ensimmäiseksi vakinaiseksi teatteriksi, Vaasan Työväenteatteriksi v. 1906. Teatteri lopetettiin välillä, mutta muuttui 1930-luvun alussa Vaasan Näyttämöharrastajiksi, joka lakkautettiin lopullisesti v. 1942. Samana vuonna perustettiin Vaasan Näyttämö, joka muutti v. 1946 Palokunnantaloon. 1950-luvulla nimi muutettiin Vaasan Suomalaiseksi teatteriksi ja v. 1972 Vaasan kaupunginteatteriksi. Vuonna 1958 teatterin käyttöön ostettiin vanha Työväentalo, jossa kaupunginteatteri toimii edelleen tosin useiden rakennuksen uudistusten jälkeen. Näytteillä kaupunginteatterilta oli myös kuvia ja esim. Katri-Helena-musikaalin pukuja oopperapukujen kanssa samassa huoneessa. Lisäksi viimeisessä huoneessa oli kuvia ja pukuja näytelmästä Colorado Avenue, joka on esitetty Wasa Teaterissa v. 1999 ja Vaasan kaupunginteatterissa v. 2021. Samassa huoneessa sai kuunnella myös kaupunginteatterissa pääosaa esittäneen Tiia Ollikaisen lukunäytteen näytelmästä, päähenkilön Dollari-Hannan kirjeitä Suomeen äidilleen Pohjanmaan murteella.

Seuraavaksi vuorossa oli Pohjanmaan museo ja näyttely "Vallan ja varallisuuden symbolit" (sulkeutuu ensi viikon jälkeen). Näyttely perustuu antiikkikauppias/keräilijä Peter Mustosen ase- ja haarniskakokoelmaan täydennettynä museon omalla esineistöllä.

Näyttelyn aloitti viikinkiaikainen esineistö. 

Koruja ja miekanponsia Skandinaviasta ja Baltiasta

Aseita ja sotatavaraa Skandinaviasta ja Baltiasta

Rekonstruktio viikinkiajan haudasta

Miekkoja ajalta n. 475 eaa. - 1150

Seuraavana olikin sitten kokoelma eurooppalaisia aseita, haarniskoja, kypäriä, erilaisia haarniskan osia ja hevosten varusteita.

 

Erilaisia kypäriä

Valikoima aseita

Haarniskan osia, hevosen pääsuojus ja kalukukkaro

Kevyen jalkaväen haarniska ja rengaspaita

Kilpi, varsijousi ja muita varusteita

Kokohaarniska

Näyttelyn viimeinen nurkkaus olikin sitten varattu hieman itämaisemmille varusteille.

Samuraihaarniska

Samuraiaseita ja muita tarvikkeita

Aseita ja varusteita Osmanien valtakunnan alueelta

Osmanialueen varusteita

Intialaisia varusteita

Intialainen haarniska

Persialainen haarniska

Näin sitä tuli vietettyä viime sunnuntai-iltapäivä. Oli kiinnostavaa. Joka haluaa itse käydä katsastamassa "Vallan ja varallisuuden symbolit"-näyttelyn, pistäkäähän töpinäksi. Näyttely on viimeistä päivää avoinna 16.10.2022.

Kristiina

Sieniretki Petsmossa

Olin eilen Petsmossa Vaasan Ladun järjestämällä sieniretkellä. Mukana matkassa oli jälleen sieniasiantuntija Matti Kyröläinen kertomassa näkemistämme sienistä. Paikka ja reitti oli kaikille matkassa olleille, myös Ladun porukalle, uusi ja ennen käymätön. Reitillä olleiden opasteiden ja kartan avulla vetäjämme valitsivat meille reitin.

Matkan varrella tuli vastaan uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Tässä hieman saalista retkeltä.

Jonkin verran toin kotiin pannulle laitettavaa ja käsiteltävää. Sen verran, että pari iltavoileipää voi päällystää sienipaistoksella.

Voitatti (takana) ja lehmäntatti

Kuusilahokka (vasemmalla) ja koivunkantosieni

Kuviin pääsi myös pari jännää mutta syömäkelvotonta sientä.

Rustonupikka (hyytelösieni)

Piispanhiippa

Myös eläinkunnan edustajista, osa puisina, piti ottaa kuvia

Tuo iso öttiäinen, joka poseerasi taukopaikan kaiteella, on runkohaapsanen.

Tässä vielä kartta reitistä, jonka kuljimme. Muutamalla joukkomme jäsenellä oli ranneke, joka mittasi kuljetun matkan ja loppusummaksi tuli reilu 7 km.

Päivän aikana saimme raitista ilmaa ja liikuntaa yllin kyllin, mutta matkan sieniretkiosuus jäi surkeaksi. Ensinnäkin alueella oli erittäin vähän näkyviä sieniä ja niistäkin suurin osa oli myrkyllisiä pulkkosieniä. Lisäksi kahta viimeistä kilometriä lukuun ottamatta koko kävelyreitin polku oli niin kivikkoinen ja juurakkoinen, että vaikka sieniä olisi ollutkin ei niitä olisi voinut katsella polun ympäristöstä. Koko huomio kun piti kaiken aikaa kiinnittää jalkoihin ja siihen, mihin astui. Eli ainakin tämä reitti paria viimeistä kilometriä lukuun ottamatta oli täysin sienestykseen sopimaton. Tosin aina lepotaukojen aikana ne, jotka olivat sienikorin sijasta ottaneet mukaan poimurin ja marja-astian, keräsivät oikein hienon puolukkasaaliin alueelta. Ja jos olisimme olleet liikkeellä reilua kuukautta aikaisemmin, loppupätkältä olisi kerännyt mukaansa hienon tattisaaliin. Nyt suurin osa tateista oli jo ylikasvaneita.

Vaikka päivä oli mukava ja oli hienoa viettää aikaa metsässä liikkuen, tälle reitille en enää toista kertaa lähde.

Kristiina