Pääsiäisherkuttelua

 

Tänä pääsiäisenä en tehnyt pääateriaksi tavanomaisia karjalanpaistia tai lammaskaalia. Jostai syystä sain keskellä pääsiäisviikkoa päähäni, että haluan pöytääni kokonaisen kanan. Sen kaverina olikin sitten klassinen sesonkituote eli parsa. Parsasta saatiin tälläkin kertaa käyttöön myös puumaiset varret, kun keitin niitä yhdessä kasvisliemen kanssa risoton nesteeksi.

 

Seesamiparsaa ja uppomunia

0,5 nippua parsaa

vettä, suolaa

seesamiöljyä

2 tl paahdettuja seesaminsiemeniä

Uppomunat:

1 l vettä

0,5 dl etikkaa

2-3 kananmunaa

suolaa, mustapippuria

Pese parsat. Katkaise varren puumainen osa taittamalla. Keitä parsoja 2 min miedosti suolalla maustetussa vedessä. Valuta parsat ja upota ne heti kylmään veteen.

Lämmitä seesamiöljy paistinpannulla. Paista parsoja nopeasti pannulla, käännä paiston aikana.

Nosta parsat tarjoiluastiaan. Ripottele päälle paahdettuja seesaminsiemeniä.

Kiehauta vesi ja lisää sekaan etikka. Riko munat yksi kerrallaan matalaan kulhoon. Tee kauhalla kiehuvaan veteen kauhalla pyörre ja laske munat yksi kerrallaan kiehumaan pyörteeseen. Anna munan kiehua 3,5-4 min. Nosta munat reikäkauhalla parsojen päälle. Ripottele päälle hieman suolaa ja mustapippuria.

Parsarisotto

0,5 nippua parsaa

öljyä

2-3 salottisipulia

1 iso valkosipulin kynsi

3 dl risottoriisiä

2,5 dl kuivaa valkoviiniä tai laimennettua sitruunamehua

9-10 dl kasvislientä

(1 tl kurkumaa)

50 g voita

4-5 rkl parmesaaniraastetta

(suolaa, mustapippuria)

Päälle:

parmesaaniraastetta

(oliiviöljyä)

 

Pese parsat. Katkaise varren puumainen osa taittamalla. Keitä parsoja 2 min miedosti suolalla maustetussa vedessä. Valuta parsat ja upota ne heti kylmään veteen. Paloittele parsat. Ota talteen keitinvesi ja irrotetut puumaiset osat.

Kuori ja silppua salottisipulit, murskaa valkosipulin kynsi.

Lisää kasvisliemen joukkoon parsan puumaiset osat ja keitä niitä 10-15 min. Siivilöi parsat pois liemestä, pidä lientä lämpimänä liedellä.

Lämmitä kattilassa tai paistokasarissa reilusti (pari rkl) öljyä. Lisää sipulisilppu, valkosipuli ja risottoriisi. Kuullota niitä 3-4 min (älä ruskista).

Kaada pannulle valkoviini/sitruunamehu ja anna seoksen kiehua hiljalleen, kunnes kaikki neste on imeytynyt riiseihin. Lisää sitten kasvislientä 2-3 kauhallista kerrallaan ja anna nesteen imeytyä ennen seuraavan erän lisäämistä. Katso riisin kypsymisaika riisipaketista ja lisäile lientä niin, että riisien kypsyttyä tuloksena on löysän puuron tapainen tuotos. Itse lisäsin pääsiäisen kunniaksi lopussa joukkoon kurkumaan keltaisen värin takia.

Lisää lopuksi joukkoon parsanpalat, voi paloina ja juustoraaste, lämmitä sen verran, että parsat ovat lämmenneet ja voi/juusto sulanut. Ripottele valmiin annoksen päälle parmesaaniraastetta ja halutessasi liraus oliiviöljyä.

Sitruuna-rosmariinikana

1 kokonainen broileri

suolaa, mustapippuria

1 sitruuna

2 oksaa tuoretta rosmariinia

Maustevoi:

100 g voita

1 sitruunan raastettu kuori

2 valkosipulin kynttä 

2 rkl tuoretta rosmariinia

suolaa, mustapippuria

Nosta sula broileri huoneenlämpöön n. tuntia ennen paistamista. Irrottele nahkaa irti broilerin pinnasta rintapuolelta ja sivuilta esim. pitkävartisen lusikan avulla. 

Anna voin lämmetä kulhossa huoneenlämpöiseksi. Raasta joukkoon valkosipulin kynsi ja sitruunan kuori. Pieni joukkoon rosmariini ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Ripottele broilerin sisään suolaa ja mustapippuria. Halkaise sitruuna puoliksi leveyssuunnassa ja tunge toinen puolikkaista kanan sisään. Laita sinne myös muutama rosmariininoksa ja lopuksi toinen sitruunan puolikas. Nosta broileri paistoastiaan rintapuoli ylöspäin.

Nosta kanannahkaa ja ujuta sen alle maustevoita nokare kerrallaan. Hiero nahan alla voita niin laajalle alueelle kun voit. Jatka näin, kunnes n. 2/3 voista on levitetty kanan nahan alle. Hiero loppu maustevoi kanan pintaan. Mausta halutessasi pintaa vielä hieman suolalla ja pippurilla.

Paista broileria ensin 225 ºC uunissa alakeskitasolla 15 min. Laske sitten lämpötila 170 ºC ja jatka paistamista vielä n. 45 min. Valele kanaa paiston aikana muutaman kerran pullasudin avulla uunivuoan pohjalle kertyneellä nesteellä. Tarkasta paiston lopulla tikkua käyttäen rinta- ja koipien paksuimmista kohdista, että kana on kypsä (jos ulostuleva neste on kirkasta, kana on kypsä. Jos punertavaa, jatka paistoa). Tarjoile kana risoton ja parsojen kanssa.

Tottahan pääsiäispöydässä pitää olla myös jälkiruokaa. En ole erityisemmin mämmin ystävä, joten minun mämmini piiloutuu tavallisesti leipomukseen tai jälkiruokaan. Pashan olen yleensä tehnyt sellaisenaan, mutta tällä kertaa pashani piiloutui pullan sisään.

Persikka-mämmimousse

Persikkamousse:

2 dl kuohukermaa

1 prk (410/240 g) säilykepersikoita

4 rkl sokeria

2 liivatelehteä

2 rkl sitruunamehua

Mämmimousse:

1dl kuohukermaa

100 g mämmiä

0,25 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria 

Päälle:

persikkakuutioita, rouhittua tummaa suklaata.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Vatkaa kerma vaahdoksi.

Valuta säilykepersikat. Ota persikanpuolikkaista yksi erilleen koristeeksi käytettäväksi. Soseuta loput persikat sauvasekoittimella, lisää soseeseen sokeri.

Kuumenna sitruunamehu, sulata siihen puristetut liivatelehdet ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Sekoita mehu tasaisesti persikkasoseen joukkoon.

Sekoita persikkasose kermavaahdon joukkoon ja lusikoin mousse tarjoiluastioihin, niin että se täyttää 2/3 astiasta. Nosta annokset hyytymään jääkaappiin pariksi tunniksi.

Sekoita mämmimousse. Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita vaahtoon sokeri ja vaniljasokeri. Sekoita lopuksi joukkoon mämmi. Lusikoi mousse persikkamoussen päälle tarjoiluastioihin. Anna hyytyä jääkaapissa pari tuntia. Koristele annokset ennen tarjoilua. 

Pasha-pusupullat 16 kpl

Taikina:

2,5 dl maitoa

1 dl sokeria

0,5 rkl kardemummaa

1 tl sokeria

1 kananmuna

1 pss kuivahiivaa

n. 8 dl vehnäjauhoja

100 g voita tai leivontamargariinia sulatettuna

Pashatäyte:

50 g voita tai margariinia

0,5 dl sokeria

1 dl kuohukermaa

250 g maitorahkaa

1 kananmuna

1 rkl sitruunamehua

0,25 dl mantelirouhetta

(0,5 prk säilykekirsikoita, rusinoita tai korintteja)

Päälle:

1 kananmuna voiteluun

40 g voita tai margariinia

n. 1,5 dl erikoishienoa sokeria

Tee pashatäyte. Vaahdota voi ja sokeri keskenään Vaahdota kerma.

Lisää voi-sokeriseoksen sekaan muut aineet. Jos käytät kirsikoita tai rusinoita/korintteja, pieni ne veitsellä ennen massaan lisäämistä.

Verhoa siivilä harsokankaalla tai vastaavalla. Kankaan tulee olla sen kokoinen, että sen reunat voi kääntää valutettavan massan päälle.

Kaada pashamassa kulhon päälle aseteltuun siivilään. Käännä kankaan reunat massan päälle, aseta päälle lautanen ja sen päälle painoa. Anna valua jääkaapissa 4-5 h.

Pullataikinaa varten sekoita maitoon sokeri, kardemumma ja suola. Lämmitä neste +42 ºC.

Sekoita keskenään vehnäjauhot ja kuivahiiva. 

Sekoita maitoseokseen kananmuna ja jauhota. Lisää jauhoja sen verran, että taikina irtoaa kulhonreunoista ja käsistä.

Kaada lopuksi kulhoon sulatettu, kädenlämpöinen rasva. Vaivaa taikinaa niin kauan, että kaikki rasva on imeytynyt taikinaan. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota vedottomassa paikassa 1 h.

Jaa taikina kahtia, pyöritä taikinanpuolikas pötköksi ja leikkaa pötkö 8 osaan. Pyöritä palat palloiksi ja kauli ne sen jälkeen lievästi soikeiksi levyiksi. Nosta levyt leivinpaperin päälle uunipellille. Toista sama taikinan toisen puolen kanssa.

Nosta taikinoiden päälle valunutta pashatäytettä n. 1 rkl/taikinalevy. Nosta toinen puoli taikinasta täytteen päälle (=puolikuita). Painele taikina kiinni 1-2 cm päästä reunoista lasilla tai veitsen tylsällä puolella. Voitele valmiiden piirakoiden täyteosan päällinen kananmunalla, älä voitele reunoja.

Paista pusupullat 225 ºC uunin alakeskitasolla 10-12 min. Jäähdytä.

Sulata voi tai margariini. Sivele pullien reunat (pusuhuulet) rasvalla ja kieräytä huulet erikoishienossa sokerissa.

Tein pääsiäispöytää vielä uuden version vaahtokarkkikakusta. En kuitenkaan tarjoile nyt makeaa mahan täydeltä, joten sen ohje tulee myöhemmin.

Kristiina

3 x murhia Islannissa

Tässä postauksessa lähdetään Islantiin. Hildurin jatko on ilmestynyt. Rósa & Björk (Satu Rämö) jatkaa poliisi Hildurin ja hänen kollegojensa, suomalainen Jakobin ja pomo Betan tutkimuksia. Hildur on väliaikaisesti Reykjavikissa sairaslomasijaisena eikä pidä kaupungista lainkaan. Kun Isafjordurin kunnallispoliitikko ja kähmintöjen takapiru Herman Hermansson löydetään ammuttuna hiihtoladulta, Hildur palaa ilomielin pikaisesti Länsivuonoille etsimään murhaajaa. Hilduria on jo muutaman päivän vaivannut pahan ennakkoaavistus. Ollessaan Reykjavikissa hän kiinnostui myös toisesta kuolemantapauksesta, pienlentokoneesta joka putosi matkalla Länsivuonoille ja jossa menehtyi koneen ohjaaja. Kotiin päästyään Hildur soittaa onnettomuustutkijoille ja pyytää kertomaan tietoja onnettomuudesta, kun ne saadaan selville, vaikka asia ei hänelle kuulukaan.

Herman on kunnallispoliitikko, eronnut, yhden aikuisen pojan, Islannissa kuulun jalkapalloilijan isä. Tutkimusten kuluessa selviää, että mies käytti häikäilemättömästi hyväkseen asemassaan saamiaan tietoja kahmiakseen itselleen lisää rahaa ja ajaessaan läpi haluamiaan päätöksiä saattoi turvautua jopa kiristämiseen ja vastustajien vahingoittamiseen. Lisäksi hän yritti saada jokaisen kelvollisen hameenkantajan alueella kanssaan vällyjen alle ja onnistuikin varsin usein. Hänen viimeisin valloituksensa oli poliittisen vastustajan vaimon iskeminen ja jopa valokuvaaminen. Hildurin ja Jakobin kuullessa Hermanin vastustajia ja liikekumppaneita, murhan motiiveja tuntuu olevan liikaakin, mutta ei aivan ilmiselvää sellaista. Sitten Hildur saa tiedon, että pienkoneen putoaminen ei ollutkaan onnettomuus, joku oli sabotoinut konetta. Käy ilmi, että lentäjä, entinen paikallinen lääkäri ja nykyinen monikansallisen yrityksen ulkomailla operoinut johtaja, oli Hermanin pitkäaikainen ystävä. Miehen jälkeensä jättämistä papereista ilmenee hänen aikanaan hävittäneen terveyskeskuksen papereista kaikki tiedot ja todisteet Hermanin pojan tekemästä pahoinpitelystä ja raiskauksesta. Aletaan selvittää, voisiko siinä olla syy murhiin.

Samalla, kun ryhmä tutkii tämän päivän murhaa, auki on edelleen Hildurin kahden pikkusiskon salaperäinen katoaminen vuosia aiemmin. Ihmisiä tavatessa heiltä löytyy aina joitain pieniä vihjauksia asiasta varsinkin siihen suuntaan, että Hildurin äidin elämässä ja avioliitossa ei tuolloin ollut kaikki kunnossa. Äidiltä ei vastauksia saada, koska hän ja tyttöjen isä kuolivat melko pian katoamisen jälkeen auto-onnettomuudessa, joten Hildurin on jatkettava asian selvittämistä muunlaisten vinkkien avulla. Myös Jakobin yksityiselämän solmut löystyvät, mies seurustelee paikallisen naisen kanssa ja on vihdoin pääsemässä kunnon toimiin estääkseen tanskalaista ex-vaimoaan sabotoimasta hänelle oikeudessa myönnettyjä poikansa tapaamis- ja yhteydenottotilanteita. Pomo Beta sen sijaan epäilee miehensä uskollisuutta ja saatuaan tältä koronan mies kertookin rakastajattarestaan, jolta tauti levisi perheelle. 

Jälleen kerran sujuvasti etenevää murhatutkimusten selvittelyä. Samaan aikaan kirjassa kerrotaan poliisien henkilökohtaisesta elämästä ja murheista. Tämä tekeekin kirjasta enemmän kuin dekkarin, se tutkiin paljolti ihmisiä ja ihmissuhteita. Jos haluatte yllättyä lopussa, lukekaa tämä kirja.

Törmäsin kirjamainoksissa itselleni ennestään tuntemattoman islantilaisdekkaristin kirjaan Jääkylmä aurinko (Lilja Sigurðardóttir).  Jäin siis Islantiin ja luin Áróran tutkimuksia-sarjan 1. osan. Árora on islantilaisen isän ja englantilaisen äidin kahdesta tyttärestä toinen. Hän asuu Skotlannissa ja on talousyksityisetsivä, jonka tehtävänä on löytää laillisin ja laittomin keinoin kansainvälisille markkinoille piilotettua rahaa usein avioerojen ja talousrikosten yhteydessä. Áróra rakasti edesmennyttä isäänsä, mutta ei niinkään islantilaista elämää, jollaista hän eli lapsuudessaan. Mutta isältään hän peri ulkonäkönsä, ison kokonsa ja kiinnostuksen voimailulajeihin. Pienikokoinen ja hento vanhempi sisar Ísafold taas on suojeltava ja hankala luonne, joka halusi ennen kaikkea elää islantilaista elämää. Välit perheessä ovat huonot eikä Áróra tule oikein toimeen aina isosiskon puolelle asettuvan äitinsä kanssa ja siskon kanssa välit ovat tätä nykyä täysin poikki. Ísafold oli nimittäin naimisissa islantilaismiehen, Björnin, kanssa ja Áróra oli joutunut avioliiton aikana useamman kerran lentämään Islantiin sisaren soitettua huumekauppiasmiehensä pahoinpidelleen häntä. Joka kerta Áróra vei sisaren turvakotiin, kehotti ottamaan avioeron ja pysymään miehestä erossa. Ja joka kerta sisar palasi miehen luokse ja sanoi kaiken olevan taas hyvin. Viimeisimmän soiton saatuaan Áróra kieltäytyi enää lentämästä paikan päälle auttamaan, jolloin sisko lakkasi soittamasta ja blokkasi hänet sosiaalisessa mediassa. Nyt äiti soittaa Áróralle ja kertoo Ísafoldin kadonneen, tytär ei vastaa soittoihin, ei soita eikä ole 2 viikkoon postannut mitään Facebookiin. Äiti ei tunne tyttärensä islantilaisia sukulaisia tai ystäviä ja aviomies vain väittää Ísafoldin jättäneen hänet ja häipyneen maasta. Äiti haluaa Áróran matkustavan paikan päälle, etsivän siskonsa ja ottavan avukseen setänsä, poliisina työskentelevän Davidin. Ei auta muu, Áróra matkustaa maahan, asettuu hotelliin ja alkaa etsinnän aviomiehen sukulaisista ja sisaren ystävistä. Yksikään ei kerro tietävänsä, mihin sisko hävisi, missä olosuhteissa ja missä hän on. Björn ja hänen sukulaisensa väittävät naisen matkustaneen Englantiin, mikä tietysti ei pidä paikkansa. Áróra menee tapaamaan Davidia (ei sittenkään setä vaan tädin entinen aviomies) ja heidän välillään tuntuu välitöntä molemminpuolista sähköistä vetovoimaa. Kaksikko yrittää kaikin keinoin etsiä sisaren, mutta hänestä ei ole mitään tietoja viimeisten viikkojen ajalta, hän ei ole poistunut maasta, käyttänyt sosiaalisen median tilejään tai käyttänyt rahaa. Joten Ísafold ilmoitetaan poliisille kadonneeksi, jotta asia saadaan virallisesti tutkittua ja lomalla oleva David tutkimuksen johtoon. Valitettavasti orastava molemminpuolinen kiinnostus saa kolhun, kun David ja Áróran maahan lentänyt äiti tapaavat eräänä iltana ravintolan ovella humalaisen Áróran käsipuolessaan hänen ensimmäisenä Islannin iltanaan hotellista iskemänsä mies, Hákon. Áróran mielenkiinto tosin on puhtaasti ammatillista, ensimmäisen yön jälkeen hänelle selvisi että mies on talousrikollinen, jolla on maksamattomat miljoonavelat ympäri Eurooppaa mutta joka samalla omistaa ketjun hienoja hotelleita. Miten se on mahdollista, mistä rahat hotelleihin ovat peräisin ja missä ovat kadonneet, lainatut miljoonat? Juuri, kun poliisi on aikeissa pidättää Björnin, mieskin katoaa. Kotietsinnöissä selviää, että asunnossa on tapahtunut veriteko ja Ísafoldin katoaminen muuttuu murhatutkimukseksi. Mutta asioista ehkä parhaiten perillä olleilla henkilöillä, Ísafoldin ja Björnin naapureilla, keski-ikäisellä Grimurilla ja vanhemmalla naisella Olgalla, on omat salaisuutensa, jonka takia he eivät kerro poliisille ja Áróralle totuutta pariskunnasta ja heidän elämästään. Selviää kuitenkin, että ennen katoamista Ísafoldin elämä ei ole ollut kunnossa, nainen on ollut allapäin ja mietteissään. Lisäksi hän on saanut potkut viimeisimmästä työpaikastaan varastettuaan sieltä muiden lääkkeitä miehensä pyynnöstä. 

Täytyy sanoa, että en lukiessani erityisemmin pitänyt Árórasta. Hän on suojelijaluonne ja erittäin taitava työssään. Toisaalta taas hänen vahvuutensa ja se, että hän ottaa uudeksi elämäntehtäväkseen löytää edes sisarensa ruumiin, estävät häneltä kaikki mahdollisuudet läheisiin suhteisiin ihmisten kanssa. Minua jäikin siksi vaivaamaan toisaalta Áróran ja Davidin tuntema vahva vetovoima toisiaan kohtaan ja toisaalta ristiriita sen ja Áróran käytöksen välillä. Sekä naisen hieman kylmäkiskoinen suhtautuminen muihin ihmisiin. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut siihen, että kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Eikä siihen, että jatkossa asioiden kehittyminen alkoi kiinnostaa. Kun löysin tiedon, että Islannissa sarjasta on juuri ilmestynyt jo 4. osa, halusin  lukea lisää. Löysinkin netin kautta sarjan 2. osan, joka on jo käännetty englanniksi. Joten, jos haluat tutustua jatkoon itse ilman ennakkotietoja, lopeta lukeminen tähän.

 

Englanniksi käännetyssä Áróran tarinoiden toisessa osassa, Red as blood (Lilja Sigurðardóttir), jatkaa Áróra sisarensa ruumiin etsintää samalla kun hän joutuu mukaan uuteen juttuun. Áróran englantilainen kumppani ottaa naiseen yhteyttä. Hänen islantilainen asiakkaansa haluaa nostaa ulkomaiselta tililtään rahaa kidnapatun vaimonsa lunnaita varten. Kumppani pyytää Áróraan ottamaan yhteyttä mieheen, Flosiin, ja tukemaan ja neuvomaan miestä, koska tämän Islannin valtiolta salaaman ulkomaiselle tilille maksetun rahan tuonti maahan lunnaiksi paljastaa automaattisesti Flosin salaiset tulot. Mutta Flosi ei välitä, hän joutuu kidnappauksen takia tunnustamaan itselleen rakastavansa kovasti kadonnutta vaimoaan Gudrunia huolimatta intohimojen väljähtymisestä, omasta rakastajattarestaan Bergrósista ja juuri täysikäisestä tyttärestään Sara Sólista, joka ei tullut toimeen äitipuolen kanssa mutta jota isä hemmotteli. Áróra huomaa heti, että koska lunnasvaatimuksessa rahat pyydetään euroina, joku tietää Flosin ulkomaille kätketyistä rahoista. Hän suostuttelee tappouhkauksesta huolimatta Flosin ottamaan poliisin mukaan tutkimuksiin ja ottaa yhteyttä Davidiin, jotta tämä tulisi taloon ystäväksi tekeytyneenä ja hoitaisi asiaa poliisin puolelta. Niin taloon saapuvat David ja perässä tämän työpari Helena sukulaistyttönä. Koska kidnappaus rikoksena on niin poikkeuksellinen Islannissa ja koska epäillään jonkun lähipiiristä olevan osallisena, perustetaan poliisin sisälle huippusalainen työryhmä tutkimaan rikosta. Vain David ja Helena näyttäytyvät paikan päällä. Vaikka Flosi taas haluaa vain rakkaan vaimonsa takaisin, hän jää jatkuvasti kiinni tärkeiden tietojen salailemisesta. Rakastajatar Bergrós paljastuu vahingossa ja mies ei kerro juuri mitään liikeasioistaan. Eikä siitä, kuinka paljon todellisuudessa Gudrun, entinen vaimo Karen ja tytär Sara Sól tietävät hänen bisneksistään. Talousetsivänä Áróra alkaa yhteistyökumppaninsa hälyttämänä tutkia Flosin ulkomaista tiliä, mistä sinne on kertynyt valtava summa rahaa ja mihin sieltä lähtevät isot rahasummat maksetaan. Käy ilmi, että Flosi pesee tilin kautta venäläismafian rahoja ja tämä osaltaan vahvistaa jonkinlaisia epäilyjä ammattirikollisten suorittamasta rikoksesta. 

Kun tutkinnassa käy sitten ilmi, että kidnappaus ei olekaan totta vaan Gudrun on itse kävellyt pois talosta, asia saa uuden käänteen. Juuri kun Flosi ja tutkijat uskovat vaaran poistuneen ja alkavat etsiä Gudrunin olinpaikkaa ja häntä auttaneita ystäviä, löytyy Gudrunin ruumis. 

Jälleen kerran minua häiritsee Áróran kaksitahoinen luonne. Vaikka hän tässä osassa osoittautuu hieman vähemmän kylmäkiskoiseksi kuin 1. osassa, hänen syyllisyyden- ja velvollisuudentunteensa sisaren murhan jälkeen ovat suhteettomia ajatellen heidän suhdettaan. Vaikka sisaren auttaminen osoittautui useamman kerran turhaksi, Áróra potee valtavaa syyllisyydentunnetta siitä, ettei viimeisellä kerralla rientänyt sisarensa avuksi. Tämä on osittain perua isältä, joka lapsuudessa sanoi Áróralle, että vaikka hän on nuorempi sisar, hänen hengen- ja ruumiinvoimansa ovat paljon suuremmat kuin sisaren ja siksi tytön on suojeltava Ísafoldia. Tästä kumpuaa myös se velvollisuudentunne, että hänen on löydettävä sisarensa ruumis ja saatava se Englantiin haudattavaksi. Kun David sitten ilmoittaa, että hänen on poistettava itsensä Ísofoldin katoamisen tutkimuksista poliisin puolelta heidän suhteensa takia, Áróra ilmoittaa, että vaikka he ovat olleet yhdessä sängyssä Áróra ei voi ryhtyä Davidin kanssa suhteeseen ennen sisaren löytymistä ja siksi Davidilla ei ole syytä lopettaa tutkimuksiaan. Siitä huolimatta odotan seuraavaa osaa mielenkiinnolla. Haluan lukea, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tosin en edelleenkään ymmärrä ihmistä, joka tahallaan sabotoi omaa elämäänsä sisaren takia, joka puolestaan tuntui koko Áróran elämän ajan inhonneen pikkusiskoaan.

Kristiina

Viikon Ukko

Mami sano, että kun joku Maksiteksi loppui, niin se rupee julkaiseen tämmöstä kuvajuttua. Se sano kanssa, että jotta en ylpistyisi (pois se minusta), niin ei täällä oo aina mun kuvia. Me voidaan yhdessä valita joku muukin kuva.

 

 

Kun olen niin söpö

- Esteri Vakkilainen

 

Kuukausikollaasi Maaliskuu 2023 - A month in collage March 2023

 

Lisää kollaaseja löydät täältä:

Kasviksia ja ritareita

Päätin kokeilla kasvislasagnea sen tavanomaisen jauhelihaversion sijaan. Samalla ajattelin tehdä siihen sopivan salaatin. Salaattia varten tarvitsin tomaatteja ja en voinut vastustaa kiusausta, kun paikallinen saksalaiskauppa mainosti näitä kiehtovia tavallista makeampia tummanpunaisia Adora-tomaatteja. Oli pakko testata niitä. Tosin vain salaattiin, lasagnen tomaatit tulivat ihan purkista. Toki siihen voi laittaa tuoreitakin tomaatteja.

Paprika-tomaattisalaatti

500 g suippopaprikoita

300 g tomaatteja (Adora tai muita)

n. 50 g varhais- tai kevätsipuli

tilliä

2 isoa valkosipulin kynttä

(6-8 oliivia)

1 tl kuivattua sumakkia

1 sitruunan kuoriraaste + mehu

suolaa, mustapippuria

3 rkl (oliivi)öljyä

Pese paprikat, poista siemenet ja viipaloi liha. Pese tomaatit ja lohko ne. Viipaloi sipulit. Murskaa valkosipulinkynnet. Jos käytät oliiveja, lohko myös ne.

Sekoita tarjoiluastiassa paprikat, tomaatit ja sipulit (+oliivit). Mausta seos tillillä, sumakilla, suolalla ja mustapippurilla. Raasta joukkoon hyvin pestyn sitruunan kuori ja purista mehu. Lisää lopuksi öljy ja sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään.

Alkuperäinen resepti: https://image-in-ing.blogspot.com/2023/03/tasty-and-pretty-how-much-more-could.html 

 

Kasvislasagnen kastikkeeksi valitsin ratatouillea muistuttavan kasvismuhennoksen, koska siinä on runsaasti makua, joka ei kaivannut lihaa. Vegaanisen tuotteesta saa, kun korvaa tavallisen juustoraasteen vegaanisilla versioilla 

 

Kasvislasagne

Lasagnelevyjä

Kasvismuhennos:

öljyä

2 punasipulia

4 valkosipulin kynttä

3 paprikaa

1 pieni kesäkurpitsa

1 pieni munakoiso

1 prk kuorittuja kokonaisia tomaatteja

1 prk yrttimaustettua paseerattua tomaattia

1 rkl juoksevaa hunajaa

2 laakerinlehteä

1 tl suolaa

mustapippuria

1-2 tl Herbes de Provence-yrttimaustetta

persiljaa

Juustokastike:

50 g voita

1 dl vehnäjauhoja

6 dl kasvislientä

2 dl ruokakermaa

0,5 dl parmesaani- tai Grano Pagano-raastetta

suolaa, viherpippuria, muskottia

200 g mozzarellaraastetta

Päälle:

0,5 dl parmesaani- tai Grano Pagano-raastetta 

Kuori ja silppua punasipulit, murskaa valkosipulin kynnet.

Pese kasvikset. Poista paprikoista siemenet ja kuutioi liha. Kuutioi kesäkurpitsa ja munakoiso.

Lämmitä öljy ja kuullota sipulisilppua miedolla lämmöllä 5 min. Lisää hieman lämpöä ja lisää joukkoon valkosipulimurska ja paprika-, kesäkurpitsa- ja munakoisokuutiot. Paahda niitä sen aikaa, että niistä erittyvä neste haihtuu (10-15 min). Näin soseesta ei tule liian kosteaa.

Lisää kasvisten joukkoon kokonaiset tomaatit liemineen, paseerattu tomaatti ja hunaja. Anna hautua, kunnes kokonaiset tomaatit ovat hajonneet (auta hieman hauduttamisen aikana haarukalla) ja osa nesteestä on haihtunut. 

Mausta seos laakerinlehdillä, suolalla, mustapippurilla ja yrttiseoksella. Anna hautua vielä n. 10 min. Lisää lopussa persiljasilppu joukkoon.

Tee juustokastike. Sulata voi kattilassa ja lisää vehnäjauhot. Anna niiden turvota rasvassa sekoittaen n. 10 min, älä ruskista.

Lisää kasvisliemi erissä sekoittaen lisäysten välillä seoksen tasaiseksi vispilällä. Lisää kuumaan pohjaan juustoraasteet ja mausteet. Lisää lopuksi kerma.

Kokoa lasagne.  Annostele vuoan pohjalle puolet kasvismuhennoksesta. Lado päälle lasagnelevyjä kattavaksi kerrokseksi. Annostele levyjen päälle ensin puolet juustokastikkeesta ja sen päälle loput kasvismuhennoksesta. Levitä päälle toinen kerros lasagnelevyjä ja niiden pinnalle loppu juustokastike. Ripottele lasagnen pinnalle parmesaaniraastetta.

Paista lasagne 200 ºC uunin alakeskitasolla 30-40 min. Voit nostaa lasagnen paiston lopussa uunin yläosaan ja paistaa sitä grillivastuksia käyttäen n. 5 min, jos pinta ei aiemman paiston jälkeen näytä saaneen riittävästi väriä.

Nosta vuoka uunista ja peitä se foliolla. Anna vetäytyä 15 min ennen syömistä.

Minulle on aina kerrottu rikkaiden ja köyhien ritarien eron olevan leivässä ja pullassa. Selailin jälleen kerran huvikseni v. 1980 painettua keittokirjaani ja löysin erilaisen rikkaiden ritarien reseptin. Tosin sovelsin sitä hieman, koska siinä käytettiin vain pulaa ja täytteitä, ei kostutusta eikä herkkuja päällä.

Rikkaat ritarit

0,5 hieman kuivunutta pullapitkoa

Kostutus:

1,5 dl maitoa

1 kananmuna

1 tl vaniljasokeria

0,5 tl kanelia

Täyte:

40 g mantelijauhoa

40 g tomusokeria

n. 2,5 tl vettä

(pari tippaa karvasmanteliaromia)

omenasosetta

Kookosvaahto:

1 prk kookoskermaa

1 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Paistamiseen:

voi-öljyseosta

Leikkaa pulla ohuiksi siivuiksi (10 kpl). Sekoita kulhossa kostutusnesteen ainekset keskenään vispilällä.

Lämmitä paistinpannulla voi-öljyseos keskilämmöllä (3-4). Kasta pullanpalat kostutusnesteessä molemmin puolin ja nosta paistinpannulle paistumaan erissä. Paista ensin toinen puoli kauniin ruskeaksi, käännä palat ja ruskista myös toinen puoli. Nosta paistetut palat lautaselle odottamaan. Jatka, kunnes kaikki pullanpalat on paistettu.

Sekoita astiassa keskenään mantelijauho ja tomusokeri. Jos haluat terästää mantelin makua ilman esanssia, paahda ennen sekoittamista mantelijauhoja varovasti kuivalla paistinpannulla. Lisää seokseen vesi erissä, kunnes saat hyvän koostumuksen massalle (ei liian kovaa, ei liian löysää).

Voitele mantelimassalla puolet pullanpaloista. Voitele loput pullanpalat omenasoseella. Nosta mantelimassapalat massapuoli alaspäin omenasosepalojen päälle. 

Vatkaa kulhossa kookoskerma vaahdoksi. Mausta vaahto sokerilla ja vaniljasokerilla. Lusikoi vaahtoa ritareiden päälle.

Kristiina