Hyvää Uutta Vuotta - Happy New Year

 

Hyvää Uutta Vuotta - Gott Nytt År - Happy New Year

Toivottavat

Kristiina     ja Ukko-kissa

Elämänvaihetarinoita

Tällä kertaa tuli luettua muutama lähiajan elämänvaihetarina. Elämänkerraksi voi oikeastaan nimittää vain Jyrki-ohjelman kertomusta, koska se on toistaiseksi ainoa edesmenneen tarina.

 

Oli pakko lukea kirja Suo, kuokka ja Hollywood (Angelika Leikola, Ismo Leikola). Se on tarinaa siitä, kuin Leikolat 2015 muuttivat koiransa Kityn kanssa Los Angelesiin tarkoituksena yrittää luoda siellä uraa koomikkona. Vaikka Ismolla oli jo joitakin kontakteja maassa, kirjasta saa hyvän käsityksen siitä, miten lahjakkuuden lisäksi vaadittiin suunnaton määrä työtä ja pikkuklubien koluamista, ennen kuin sai saavutettua jalansijaa Amerikan koomikkoskenellä. Amerikan lisäksi Ismo jakoi aikaansa myös Suomelle ja menestyksen myötä myös muulle maailmalle matkustellen pitkin poikin sekä Amerikkaa että maapalloa. 

Samalla, kun kirjassa käsitellään Ismon tai oikeammin pariskunnan kummankin osapuolen uran luomista ja kerrotaan amerikkalaisten joskus kovin erilaisesta arkielämästä ja sen monimutkaisuuden ja byrokratian aiheuttamista mutkista tavalliselle ihmiselle, siinä on myös paljon filosofista pohdintaa. Ruoditaan amerikkalaisen elämän monimutkaisuutta, työlle ja rahalle omistautumista osaltaan myös siksi, että ihmisten arjesta puuttuvat täysin Suomelle tyypilliset turvaverkot, amerikkalaista sairaanhoitoa, yhteiskunnan turvattomuutta ja erilaisuutta verrattuna suomalaiseen. Joskin etäisyyden tuoma perspektiivi saa Ismon ruotimaan myös joitakin Suomen ja suomalaisuuden epäkohtia. Yhtenä esimerkkinä on kateuden puute Amerikassa ja se hyvä puoli, että ideat jaetaan ja käydään läpi avoimesti yhdessä, niitä ei salailla ja työskennellä yksin. Eroa löytyi myös siitä, että Amerikassa Angelika Leikola tunnustetaan yhdenvertaisena työskentelykumppanina ja tärkeänä osana parivaljakkoa, kun taas Suomessa hän on vain Ismon vaimo. Kirjan loppupuolella tullaankin jo koronaepidemian puhkeamiseen, jolloin Leikolat palaavat loppujen lopuksi toistaiseksi Suomeen. Mutta takaisinpaluusta ei murehdita, koska Ismo on näiden vuosien aikana onnistunut jo löytämään paikkansa myös Amerikassa. Kaiken kaikkiaan kirjassa tuntui aluksi hassulta alkaa lukea noita arkielämän ja yhteiskuntien tuumiskelupätkiä, mutta on myönnettävä, että ne olivat todella antoisia. Leikoloissa on ainesta paitsi koomikkoparivaljakoksi myös "Havukka-ahon ajattelijoiksi".

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 17, 30, 38, 43

Käteen sattui toisenkin Amerikan-matkaajan elämäntarina, nimittäin Jukka Hildén - Kivun perintö (Jani Niipola). Tämä kirja on edellistä hieman omaelämänkerrallisempi, koska Hildén kertoo myös lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Lapsuuteen liittyvät rakastavat vanhemmat, rakas veli ja vapaana kasvaminen, jolloin sai toteuttaa itseään ja mielijohteitaan vapaasti. Hildénin mielestä näin jälkikäteen ajateltuna joskus vähän liiankin vapaasti. Siihen kuuluu myös muutto Seinäjoelle, jossa iloinen ja ulospäin suuntautunut poika sai nopeasti kavereita, erityisesti 2 hyvää, elinikäistä ystävää. Samoin lapsuuteen ja nuoruuteen kuului myös elämää aikansa varjostanut isän alkoholismi, joka vaikeutti jonkin aikaa isän ja pojan suhdetta. Nuoruuteen taas kuului mm. vaihto-oppilasvuosi Amerikassa ja paluun jälkeen tyttöystävän, tulevan vaimon, löytyminen samasta koulusta. Vähitellen neljän ystävyksen porukasta muodostui Duudsonit. Tuli menestystä ensin kotimaassa ja sitten suunnattiin isommille markkinoille Amerikkaan. Amerikan päässä piti jonkun ottaa hoitaakseen sen puolen asiat ja niin Hildénin perhe muutti Los Angelesiin. Jukka, joka vaikuttaa rämäpäiseltä hälläväliä-tyypiltä, mutta nimittää itseään usein ennemminkin verenperinnöltään myyntimieheksi ja oli luonteeltaan ekstrovertti ja ystävällinen, avulias mies, otti Amerikan puolen asiat hoitaakseen. Viihdemaailmaan mukaan ujuttautuminen ja samalla ystävien ja tuttujen auttaminen saivat työnarkomaanin tekemään uskomattoman paljon töitä, vloggausaikoina jopa 16-tuntisia päiviä jatkuvasti niin, että lopulta edessä oli burnout ja avioero. Mies paiskoi vain lujemmin töitä eikä alkuun halunnut tunnustaa minkään olevan vialla. Toki tänä aikana tapahtui hyvääkin, kuten Ultimate Expeditionin kokoon vääntäminen ja tuottaminen sekä uusi rakkaus, Chachi. 

Lopullinen stoppi työkierteeseen tuli koronapandemiasta ja työn osittaisesta loppumisesta Amerikassa. Jukka ja Chachi päättivät palata Suomeen. Tosin paluussakin oli omat hikkansa kuten se, että Jukka oli luottavainen ihmisten sanaan ja koki tulleensa paluunsa alussa petetyksi. Pitkään Jukka pelkäsi, loppuuko häneltä työ ja tekeminen. Mutta turhaan kuten olemme huomanneet.

Tämä tarina on kaunis kertomus perheistä, ystävyydestä, joidenkin ihmisten luonteesta ja avuliaisuudesta sekä nuoren miehen kasvamisesta pohdiskelevaksi, hyväksi aikuiseksi. Se on omalla tavallaan myös todellinen myyntimiehen käsikirja Suomessa ja ulkomailla. Sekä varoittava tarina kaikille työnarkomaaneille siitä, miten ei pidä aina asioita hoitaa ja niihin reagoida.

Helmet lukuhaaste kohdat 3, 5, 6, 7, 17, 30, 38, 43, 49

Kolmas lukemani kirja ei ole elämänkerta vaan pikemminkin elämänkaaritarina eli Jyrki - nuoriso-ohjelman nousu ja tuho (Juuso Määttänen, Joonas Hytönen). 1993 Suomessa aloitti lähetyksensä ensimmäinen kaupallinen kanava, MTV3. Se sai yksinään hallita mainontaa TVssä ja sillä oli oma katsojakuntansa, joka kuitenkin oli lähinnä keski-ikäistä ja vanhempaa väkeä. Katsojiksi haluttiin myös nuorta väkeä. Ohjelmapäällikkö Tauno Äijälä sai avukseen visionääri Marko Kulmalan ja he yhdessä kanadalaisen musiikkiohjelmayhtiön kanssa ideoivat Suomeen uutta musiikkipitoista nuortenohjelmaa kanadalaisten osittaisella formaatilla ja heidän kanssaan tehdyillä yhteistyösopimuksilla. Niin alettiin kasata Jyrkiä ja sen tiimiä, joka koostui koko ohjelman ajan pääosin ensimmäisen työpaikkansa saaneista nuorista opiskelijoista tai ei-ammattilaisista (jotkut tosin siirtyivät työhönsä MTVltä tai radiosta), joilla ei ollut harmainta hajuakaan työehtosopimuksista tai työtä sääntelevistä ammattiliitoista/työelämän säännöistä. Niinpä työtä tehtiin melkein koko ajan visioiden ja ajatusten pohjalta. Jyrkin teko eriytettiin erilliselle tuotantoyhtiölle, jota eivät kahlinneet MTVn työsäännöt. Niinpä tekijät työskentelivät innon, visioiden ja alkoholin voimalla täysin säännöistä piittaamattomassa ilmapiirissä. 

Alkoholin käyttö työaikaan ja sen ulkopuolella oli runsasta ja oman osansa tähän toi toimitusjohtaja Kulmala, jonka oma alkoholismi mahdollisti tämä. Mistään työelämän säännöistä ei piitattu ja esim. ylitöitä tehtiin koko Jyrkin olemassaolon ajan 1995-2001 ilman korvauksia.  Tämä aiheutti alkoholismia ja aiheutti burnoutteja. Työntekijöistä, joista useat tulivat suoraan koulun penkiltä tai alemman tason töistä muualta, tehtiin moniosaajia eli tulit Jyrkiin harjoittelijaksi yhteen työhön ja yllättäen huomasit joutuvasi tekemään ohjelmassa mitä erilaisimpia töitä piittaamatta ammattitaidosta tai alkuperäisestä työnimikkeestä. Työntekijäpiirissä tehtiin rajujakin piloja, joista osa filmattiin esitettäväksi ohjelmassa ja loukkaavat tai seksistiset kommentit olivat normaalia arkipäivää. TV-tuotannossa oli tähän asti ollut omat tekemissääntönsä, joista Jyrkiä tehtäessä viis veisattiin. 

Toki Jyrki toi mukanaan paljon hyvääkin. Suomalaisetkin artistit ryhtyivät ohjelmaan päästäkseen tekemään vihdoin oikeita musiikkivideoita. Ennen Jyrkiä suomalaisen artistin musavideo oli liikkuva tai musta tausta, jonka edessä artisti lauloi laulunsa hieman hytkyen musiikin tahtiin. Jyrki toimi myös monen nykyisen TV-vaikuttajan "yliopistona". Se tuotti kasan ruudussa vieläkin joskus näkemiämme ja taustalla hyvässä asemassa toimivia "julkkiksia", kuten Katja Ståhl, Peltsi Peltonen ja Joonas Hytönen, mutta se synnytti myös ison määrän ruudun takana näkymättömissämme vieläkin toimivia ammattilaisia. Lisäksi uudet, myöhemmin syntyneet kaupalliset kanavat ja jossain määrin myös YLE alkoivat tuottaa juuri nuorille tarkoitettuja ohjelmia. Jyrkin jälkeen ei voinut ajatella, että ruudun täytteeksi sopivat Napakympit, Onnenpyörät ja Avara luonto. Tarvittiin ohjelmia kaiken ikäisille, myös nuorisolle ja varhaisessa aikuisiässä oleville. Kolmas asia yllätti hieman minutkin. Kävi ilmi, että Jyrkin katsojaluvut olivat koko sen historian ajan aika alhaiset, mutta toisaalta se toi ajankohtaisen musiikin ja uudet artistit näkyville koko maahan. Ennen Jyrkiä eteläisen Suomen nuoret näkivät MTVn, mutta se ei näkynyt muualla Suomessa. Jyrki esitteli kotimaiset ja ulkomaiset bändit kuvina ja esiintymisinä koko Suomelle. Vaikka työilmapiirissä oli paljon huonoa, niin Suomen nuorisolle ohjelmassa oli paljon hyvää. Aikanaan Jyrkikin tuli elinkaarensa päähän yllätyksenä ehkä tekijöille mutta ei ohjelmasta päättäville. Kaupalliset kanavat yleistyivät, kilpailu koveni ja tappiollisen ohjelman oli aika loppua. Mutta jokaiselle vuosituhannen vaihteen teinille Jyrki on vieläkin jollain tapaa muistojen ohjelma.

Helmet lukuhaaste kohdat 14, 17, 19, 32, 38, 43

Kristiina

Muistoja vuodelta 2022 - Memories from 2022

 

Learn from yesterday, live for today, hope for tomorrow

- Albert Einstein

 

Lisää kuvia aiheesta täällä:

Hyvää Joulu - Merry Christmas

 

Toivottavat

Kristiina     ja Ukko-kissa

Aatonaaton tunnelmia

Aatonaaton iltana on vähitellen aika alkaa luoda tunnelmaa tuleville päiville. Miten teillä kaikilla ovat jouluvalmistelut sujuneet? Itse olen mielestäni hyvässä vaiheessa. Joulusiivous ja koristelu valmistuivat viime viikolla, viimeiset valot tuli ripustettua ja tontut hyppäsivät pöydille ja seinille viime viikonloppuna. Minulla alkoi loma eilen ja aamuisen hammaslääkärikäynnin jälkeen aloitin joululeffojen välissä joulunpyhien ruokien valmistelun. 

 

Joulupöytääni kuuluu tietysti perinteisiä ruokia, mutta yritän saada mukaan myös joka vuosi jotain uutta. Laatikot ovat valmiina pakkasessa ja jääkaapissa odottamassa paistoa. Koska en ole kinkun ylin ystävä ja joka vuosi on vaikeata löytää pientä kinkkua, joka ei olisi valmiiksi kypsytetty, päädyin tänä vuonna valitsemaan liharuoaksi possun sisäfileen, jonka glaseeraan paiston aikana hehkuviini-omenaglaseerauksella. Kerron sitten aaton jälkeen, miten siinä onnistuin.

Laitan alkupalapöytään, kuten aiemminkin, lihaleikkeleitä ja juustoja. Leipänä ovat tänä vuonna itse marraskuussa leivotut karjalanpiirakat, marttojen myyjäisistä ostettu joululeipä (saaristolaisleivän tyyliin), hapankorput, kala-tomaattihyrrät ja uutuutena juustokierteet. Kierteitä voi dipata joko toiseen joulupöytäni uutuuteen, punajuurihummukseen tai syödä aattoiltana glögin kanssa TVtä katsellessa.

Juustokierteet 18 kpl

3 kpl voitaikinalevyjä

1 kananmuna

1,5 tl savupaprikajauhetta

50 g juustoraastetta (voimakasta kuten parmesaani tai cheddar)

n. 0,5 dl seesaminsiemeniä

Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaisesti ja kauli ne ohuemmiksi.

Voitele levyt kananmunalla ja ripottele päälle savupaprikajauhetta, seesaminsiemeniä ja juustoraastetta. Painele päällisiä hieman kiinni taikinalevyihin. Nosta levyt leivinpaperilla päällystetylle uunipellille.

Leikkaa levyt 1-2 cm paksuisiksi suikaleiksi pitkän sivun suuntaisesti. Nosta suikaleet jääkaappiin (tai parvekkeelle) n. 15 minuutiksi, kylmästä taikinasta saat napakammat kierteet.

Kierrä suikaleet molemmista päistä eri suuntiin kierteelle. Harvenna hieman suikaleiden väliä pellillä nostamalla n. puolet (joka toisen) toiselle, leivinpaperilla päällystetylle leivinpellille. Paista suikaleet 225 ºC uunissa keskitasolla n. 12 min.

Alkuperäinen resepti : https://yhteishyva.fi/reseptit/juustokierteet/5LTpBYmBk5VLm45eMLKwSG 

 

Punajuurihummus

1 iso punajuuri

1 pkt (380/230 g) kikherneitä

0,5 sitruunan mehu

suolaa

mustapippuria

2 valkosipulinkynttä

1 rkl tahinia

0,5 di öljyä

 

Paahda punajuuri kokonaisena 180 ºC uunissa kypsäksi (n. 1 h). Anna jäähtyä, kuori ja leikkaa paloiksi (myös keitetty punajuuri käy). Valuta kikherneet. Purista sitruunasta mehu ja murskaa valkosipulin kynsi.

Lisää kaikki hummuksen ainekset öljyä lukuun ottamatta kulhoon ja soseuta ne blenderissä tai sauvasekoittimella hienoksi soseeksi.

Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Siirrä hummus tarjoiluastiaan.

Resepti:  https://yhteishyva.fi/reseptit/punajuuri-hummus/69p2ttnHY4qwGqO04g8eMU 

 

Myös kalatarjontaan tein tänä vuonna muutoksia. Tiedättehän vanhan kunnon sillilautasen? Jätin tänä vuonna pöydästä pois rosollin. Halusin kuitenkin jotain samantyylistä pöytään, kun satuin viime viikonloppuna katsomaan K-kaupan sivuilta suoran kokkauslähetyksen, jossa tehtiin tällainen sillilautanen. Koska omaan makuuni silli sopii vain maustekastikkeessa uusien perunoiden kanssa, vaihdan sillin tilalle savustettujen silakoiden lihan. Muuten käytin tuota reseptiä 

Toinen vaihto oli lohen tarjoaminen. Tavallisesti syön lämminsavulohta jossain muodossa, mutta löysin loppusyksystä lehdestä reseptin lohitartarille, joka tehtiin graavilohesta. Leikkasin ostamastani tarjouslohesta valmiiksi siivut pakkaseen, pikagraavasin ne tänä aamuna (jätin sitruunamehun pois) ja tein tartarin maustumaan. Lisäksi huomasin Strömsön joulukalaohjelmasta, että sipulin lisääminen annokseen lyhentää sen säilymisaikaa, joten punasipulihakkeluksen tarjoa tässä tapauksessa erillään.

Limoncello-lohitartar

150 g graavattua lohta

1 rkl ruohosipulia hienonnettuna

1 rkl tilliä hienonnettuna

0,5 rkl öljyä

1,5 rkl limoncello-likööriä tai sitruunamehua

ripaus mustapippuria

Lisäksi:

0,5 pientä punasipulia 

(sitruunankuorisuikaleita)

Pienennä graavilohi veitsellä. Kuori ja hienonna punasipuli. Pienennä tilli ja ruohosipuli.

Sekoita lohi, yrtit ja öljy keskenään. Mausta sitruunaliköörillä ja mustapippurilla, tarkasta suola.

Anna maustua (min. 0,5 h). Koristele annos halutessasi sitruunankuorisuikaleilla ja tarjoa punasipulihakkelus erilliseltä astialta lisättäväksi tartariin.

Alkuperäinen resepti: Jouluherkut-lehti 2/22

Joululeivonnan hoidin pois alta jo alkuviikosta vapaapäivänäni. Listalla olivat tietysti perinteiset joulutortut ja piparit. Tosin piparit kuorrutin tänä vuonna marmorikuorrutteella. Tarkoitus oli kokeilla sitä vaan osaan pipareista, mutta tuolla tavalla koristeleminen oli niin hauskaa, että loppujen lopuksi kaikki piparit tuli koristeltu tällä minulle uudella menetelmällä. Lisäksi ihastukseni luumu-kanelirahkaan inspiroi minut tekemään joulupöytään juustokakun siitä. Kuvassa kakku on vielä ilman koristeita, sillä itse koristelun teen vasta huomenna.

Luumu-kanelijuustokakku

Pohja:

130 g joulupipareita

70 g voita

Täyte:

4 liivatelehteä

2 dl kuohukermaa

2 prk (á 200 g) luumu-kanelirahkaa

1 rkl luumumarmeladia

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

4 rkl luumumehua tai glögiä

Vuoraa Ø 20 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja suojaa reuna reunakalvolla tai leivinpaperilla. 

Murskaa pohjaa varten piparit esim. kaulimella hienoksi muruksi. Sulata voi ja kaada se piparimurujen sekaan, sekoita hyvin. Painele muruseos tiiviisti irtopohjavuoan pohjalle. Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. 

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon rahka, luumumarmeladi, kaneli ja vaniljasokeri ja vatkaa vielä hetki, kunnes aineet ovat tasaisesti sekoittuneet.

Kuumenna mehu/glögi melkein kiehuvaksi. Purista liivatteista pois ylimääräinen liotusvesi ja sulata ne kuumaan nesteeseen. Anna liivateseoksen jäähtyä n. kädenlämpöiseksi. Sekoita seos täytemassan joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten.

Lusikoi täyte irtopohjavuokaan piparipohjan päälle ja tasoita pinta. Anna kakun hyytyä jääkapissa useampi tunti, mieluummin yön yli. Koristele juuri ennen tarjoamista.

Kun leipomukset oli saatu valmiiksi, minulla oli illalla vielä aikaa tehdä karkkikepeistä, vaahtokarkeista ja suklaasta kivoja vaahtokarkkikeppejä.

Nyt, kun kaikki on valmiina niin pitkälle kuin mahdollista, on aika ottaa rennosti.

Kristiina