Meidän paikallisaviisissamme Ilkka-Pohjalaisessa on Menot-palsta, jossa alueen toimijat ilmoittelevat tapahtumista, joihin asukkaat voivat osallistua. Katselen aina kateellisena, kun Etelä-Pohjanmaalla on jos jonkinnäköisiä tapahtumia, joista valita. Pohjanmaalla/Vaasassa sen sijaan löytyy yleensä kirjaston Draama- tai Runokirjapiiri ja Kissatalon avoimet ovet, harvemmin muuta. Siksi ilahduin, kun löysin eiliselle kaksikin tapahtumaa, jotka kiinnostivat minua.
Porin Prikaatin johdolla on Vasassa pidetty tällä viikolla Vaasa 22-paikallispuolustusharjoituksia. Eilen harjoituksiin osallistuvat osapuolet eli Puolustusvoimat, Pelastuslaitos, Tulli, Poliisi, Rajavartiolaitos ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys esittelivät kalustoaan yleisölle avoimessa tapahtumassa Vaasan torilla. Oli mukava seurailla ihmisiä ja katsella, mikä veti porukkaa eniten.
Kun katseli ihmisten pakkautumista eri esittelykohteisiin, ykkössijan saavutti ehdottomasta paikalla ollut sotakoira. Tietysti. 6-vuotias veteraani oli katseiden kohteena rauhallisena ja tyynenä, kunnes aina välillä esitteli tottelevaisuuttaan ja energiaansa.
Toiseksi eniten ainakin pikkupoikia ja miksei nuoria naisiakin taisi kiinnostaa armeijan ajoneuvojen luona liikkuneet aseistetut varusmiehet. Pikkupoikia taisivat kohteeseen vetää aseet, nuorten naisten syitä saatte arvailla.
Minusta
kiinnostavaa oli rajavartiolaitoksen anti, he kun olivat tuoneet
mukanaan myös tuollaisen ilmatyynyaluksen. En voi sanoa koskaan ennen
nähneeni ao. kulkuneuvoa muualla kuin telkkarissa.
Pelastuslaitoksen,
poliisin ja tullin ajoneuvot kiinnostivat tietysti myös nuorisoa kuten
aina muulloinkin, kun sellaisia pääsee läheltä näkemään.
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kojulla taas pääsi halutessaan
testaamaan ammuntatarkkuuttaan.
Ja
rusinana pullassa, missä on Puolustusvoimat siellä pitää olla myös
sotku. Niin nytkin. Torilta löytyivät myös Sotilaskodin edustajat. Ei
voinut mitään, oli pakko mennä ostamaan munkkia.
Illalla pääsin pääkirjastoon tapaamaan vaasalaiskirjailija Marko Hautalaa. Hän jutusteli kauhukirjallisuudesta genrenä ja sen erikoispiirteistä sekä viimeisimmästä kirjastaan, novellikokoelmasta Kuolleiden valssi. Kauhukirjallisuudesta Hautala kertoili kuvilla ja erilaisilla kirjaesimerkeillä ja sen erikoispiirteistä lähinnä siitä, mitä ihmiset yleensä pelkäävät ja miten asiaa käsitellään kauhukirjallisuudessa.
Minusta on aina mukava käydä kuuntelemassa Marko Hautalaa, joka omien sanojensa mukaan yli 20-vuotisen kirjailijanuransa jälkeenkään ei oikein tunne itseään kokeneeksi kirjailijaksi. Kuitenkin hänen tuotantonsa on varsin laaja. Se käsittää paitsi aikuisten kauhukirjat, myös uuden aluevalloituksen eli lasten kauhukirjat, Storytelin valikoimasta löytyvät vain äänikirjoiksi kirjoitetut teokset ja tietysti novelleja, joista valitut on nyt koottu ensimmäiseksi kokoelmaksi. Saimme kuulla myös joidenkin kirjan novellien synnystä tai rakentumisesta sekä yleensä kirjan novellien yhteenkokoamisesta.
Nyt en muuta toivo kun lisää tapahtumia Vaasaan kun kerran koronarajoitukset on poistettu. Tietysti turvallisuus huomioiden.
Kristiina
