Herman on kunnallispoliitikko, eronnut, yhden aikuisen pojan, Islannissa kuulun jalkapalloilijan isä. Tutkimusten kuluessa selviää, että mies käytti häikäilemättömästi hyväkseen asemassaan saamiaan tietoja kahmiakseen itselleen lisää rahaa ja ajaessaan läpi haluamiaan päätöksiä saattoi turvautua jopa kiristämiseen ja vastustajien vahingoittamiseen. Lisäksi hän yritti saada jokaisen kelvollisen hameenkantajan alueella kanssaan vällyjen alle ja onnistuikin varsin usein. Hänen viimeisin valloituksensa oli poliittisen vastustajan vaimon iskeminen ja jopa valokuvaaminen. Hildurin ja Jakobin kuullessa Hermanin vastustajia ja liikekumppaneita, murhan motiiveja tuntuu olevan liikaakin, mutta ei aivan ilmiselvää sellaista. Sitten Hildur saa tiedon, että pienkoneen putoaminen ei ollutkaan onnettomuus, joku oli sabotoinut konetta. Käy ilmi, että lentäjä, entinen paikallinen lääkäri ja nykyinen monikansallisen yrityksen ulkomailla operoinut johtaja, oli Hermanin pitkäaikainen ystävä. Miehen jälkeensä jättämistä papereista ilmenee hänen aikanaan hävittäneen terveyskeskuksen papereista kaikki tiedot ja todisteet Hermanin pojan tekemästä pahoinpitelystä ja raiskauksesta. Aletaan selvittää, voisiko siinä olla syy murhiin.
Samalla, kun ryhmä tutkii tämän päivän murhaa, auki on edelleen Hildurin kahden pikkusiskon salaperäinen katoaminen vuosia aiemmin. Ihmisiä tavatessa heiltä löytyy aina joitain pieniä vihjauksia asiasta varsinkin siihen suuntaan, että Hildurin äidin elämässä ja avioliitossa ei tuolloin ollut kaikki kunnossa. Äidiltä ei vastauksia saada, koska hän ja tyttöjen isä kuolivat melko pian katoamisen jälkeen auto-onnettomuudessa, joten Hildurin on jatkettava asian selvittämistä muunlaisten vinkkien avulla. Myös Jakobin yksityiselämän solmut löystyvät, mies seurustelee paikallisen naisen kanssa ja on vihdoin pääsemässä kunnon toimiin estääkseen tanskalaista ex-vaimoaan sabotoimasta hänelle oikeudessa myönnettyjä poikansa tapaamis- ja yhteydenottotilanteita. Pomo Beta sen sijaan epäilee miehensä uskollisuutta ja saatuaan tältä koronan mies kertookin rakastajattarestaan, jolta tauti levisi perheelle.
Jälleen kerran sujuvasti etenevää murhatutkimusten selvittelyä. Samaan aikaan kirjassa kerrotaan poliisien henkilökohtaisesta elämästä ja murheista. Tämä tekeekin kirjasta enemmän kuin dekkarin, se tutkiin paljolti ihmisiä ja ihmissuhteita. Jos haluatte yllättyä lopussa, lukekaa tämä kirja.
Täytyy sanoa, että en lukiessani erityisemmin pitänyt Árórasta. Hän on suojelijaluonne ja erittäin taitava työssään. Toisaalta taas hänen vahvuutensa ja se, että hän ottaa uudeksi elämäntehtäväkseen löytää edes sisarensa ruumiin, estävät häneltä kaikki mahdollisuudet läheisiin suhteisiin ihmisten kanssa. Minua jäikin siksi vaivaamaan toisaalta Áróran ja Davidin tuntema vahva vetovoima toisiaan kohtaan ja toisaalta ristiriita sen ja Áróran käytöksen välillä. Sekä naisen hieman kylmäkiskoinen suhtautuminen muihin ihmisiin. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut siihen, että kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Eikä siihen, että jatkossa asioiden kehittyminen alkoi kiinnostaa. Kun löysin tiedon, että Islannissa sarjasta on juuri ilmestynyt jo 4. osa, halusin lukea lisää. Löysinkin netin kautta sarjan 2. osan, joka on jo käännetty englanniksi. Joten, jos haluat tutustua jatkoon itse ilman ennakkotietoja, lopeta lukeminen tähän.
Kun tutkinnassa käy sitten ilmi, että kidnappaus ei olekaan totta vaan Gudrun on itse kävellyt pois talosta, asia saa uuden käänteen. Juuri kun Flosi ja tutkijat uskovat vaaran poistuneen ja alkavat etsiä Gudrunin olinpaikkaa ja häntä auttaneita ystäviä, löytyy Gudrunin ruumis.
Jälleen kerran minua häiritsee Áróran kaksitahoinen luonne. Vaikka hän tässä osassa osoittautuu hieman vähemmän kylmäkiskoiseksi kuin 1. osassa, hänen syyllisyyden- ja velvollisuudentunteensa sisaren murhan jälkeen ovat suhteettomia ajatellen heidän suhdettaan. Vaikka sisaren auttaminen osoittautui useamman kerran turhaksi, Áróra potee valtavaa syyllisyydentunnetta siitä, ettei viimeisellä kerralla rientänyt sisarensa avuksi. Tämä on osittain perua isältä, joka lapsuudessa sanoi Áróralle, että vaikka hän on nuorempi sisar, hänen hengen- ja ruumiinvoimansa ovat paljon suuremmat kuin sisaren ja siksi tytön on suojeltava Ísafoldia. Tästä kumpuaa myös se velvollisuudentunne, että hänen on löydettävä sisarensa ruumis ja saatava se Englantiin haudattavaksi. Kun David sitten ilmoittaa, että hänen on poistettava itsensä Ísofoldin katoamisen tutkimuksista poliisin puolelta heidän suhteensa takia, Áróra ilmoittaa, että vaikka he ovat olleet yhdessä sängyssä Áróra ei voi ryhtyä Davidin kanssa suhteeseen ennen sisaren löytymistä ja siksi Davidilla ei ole syytä lopettaa tutkimuksiaan. Siitä huolimatta odotan seuraavaa osaa mielenkiinnolla. Haluan lukea, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tosin en edelleenkään ymmärrä ihmistä, joka tahallaan sabotoi omaa elämäänsä sisaren takia, joka puolestaan tuntui koko Áróran elämän ajan inhonneen pikkusiskoaan.
Kristiina
