Nätit värit - Pretty colors

 

Mustasta ei väri parane .

- sanonta Nivala

 

Lisää kuvia aiheesta täällä:

Keittoa ja leipää

Kaiken herkuttelun jälkeen oli syytä aloittaa arki hieman kevyemmin. Koska minulla oli vielä kaapissa punajuuria, niiden oli aika sukeltaa keittoon.

Punajuurisosekeitto

1 rkl öljyä

500 g punajuuria

300 g perunoita

1 iso/2 pientä sipulia

1 valkosipulin kynsi

1 tl rakuunaa

1 l vettä

2 kasvisliemikuutiota

2 porkkanaa

100 g juustoa (camembert, sinihome, sulatejuusto)

mustapippuria (suolaa)

Päälle:

paahdettuja auringonkukansiemeniä.

 

Kuori ja paloittele juurekset. 

Kuumenna öljy kattilassa ja lisää punajuuret, perunat, sipuli, valkosipuli ja rakuuna. Kuullota juureksi 15-20 min. 

Lisää kattilaan vesi ja kasvisliemikuutiot, kiehauta ja anna poreilla n. 10 min.

Lisää kattilaan porkkanapalat ja jatka keittämistä n. 25 min tai kunnes punajuuret ovat kypsiä.

Soseuta keitto ja lisää joukkoon juusto ja mustapippuri. Anna kiehua hiljalleen, kunnes juusto on sulanut. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Annostele ja ripottele päälle siemeniä.

 

Aikanaan äitini leipoi ohrasuurimoista peltileipää, jota hän nimitti röpörieskaksi ja jonka reseptin sain häneltä. En ole vuosiin tuota leipää leiponut, joten keiton kanssa oli aika tehdä sitä.

 

Röpörieska

1 l piimää tai maitoa

4 dl rikottuja ohrasuurimoita

1 kananmuna

1,5 dl vehnäjauhoja

0,75-1 tl suolaa

 

Laita ohraryynit likoamaan piimään/maitoon 24 h ennen leipomista.

Sekoita neste-ohraryyniseokseen muna, vehnäjauhot ja suola ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Kaada taikina leivinpaperilla päällystetylle reunalliselle uunipellille ja levitä tasaiseksi.

Paista 200 ºC uunissa alakeskitasolla n. 45 min.

 

Alkuvuosi on taas sitrushedelmien sesonkiaikaa, joten niitä on syytä alkaa käyttää. Itse käytin tähän jälkiruokaan vielä joulusta jäänyttä maustettua rahkaa, mutta yhtä hyvin mansikka- tai mangorahka kävisivät. Myös maustamaton rahka käy, mutta silloin kerman ja rahkan voi vaahdottaa yhdessä ja lisätä reseptiin enemmän sokeria ja klementiinien kuoriraastetta.

 

Klementiinikerma-rahkajälkiruoka

2 rkl sokeria

1 klementiinin kuoriraaste

2 dl kuohu- tai vispikermaa

400 g maustettua rahkaa 

Päälle:

klementiinin paloja

Raasta klementiini ja nypi sopivassa astiassa sokeri ja kuoriraaste hyvin yhteen. Anna maustua ainakin 3-4 h kelmulla peitettynä.

Vaahdota kerma. Lisää vaahdotuksen loppuvaiheessa joukkoon maustunut sokeri-kuoriraasteseos ja vispaa vielä sen verran, että ainekset sekoittuvat hyvin.

Lusikoi annoskulhoon ensin kermavaahtoa ja päälle rahkaa. Koristele klementiininpaloilla.

Kristiina

Teiden kunnossapito Vaasassa

Aloin kirjoittaa tätä mielipidettäni viikonlopun pakkas- ja lumisadekelin vallitessa, mutta nyt olemme jälleen samassa tilanteessa kuin uudenvuoden aikaan eli pakkasten ja lumisateiden jälkeen on tiedossa lämmintä ja vettä. Aion nimittäin sanoa mielipiteeni pihojen ja kävelyreittien talvikunnossapidosta. Ajoteitä en kommentoi, koska koen ne lähinnä vain linja-auton penkistä.

Kun talvi-aika alkaa, ei tarvitse kovin kummasti tupruttaa taivaalta lunta, kun ainakin Vaasassa aurauskalusto lähtee liikkeelle. Se on toki hyvä ajatellen aamusta liikkeelle lähteviä ja illalla kotiin palaavia. No, kävelyreitit tietysti tulevat tärkeysjärjestyksessä ajoreittien jälkeen, joten joskus aamuisin pyöräilijöillä voi paikka paikoin olla hieman hankaluuksia. Kun lumentulo on varmasti siltä erää päättynyt, tulevat sitten aikanaan myös hiekoittajat. Joskus hieman jälkijunassa, mutta aikanaan se hiekka kuitenkin reiteille ilmestyy.

Huonosti ovat asiat silloin, kun lumikelien jälkeen tulee suojasää, kuten kävi juuri ennen uutta vuotta ja on luvassa jälleen tällä viikolla. Lumet alkavat sulaa ja tiet muuttuvat sohjoisiksi ja vesilätäköiden pilkuttamiksi. Silloin pihat ja tiet jätetään oman onnensa nojaan. Kukaan ei välitä ajaa sitä nuoskalunta ja sohjoa pois kävelyreiteiltä ja pihoista. Kun tätä suojakeliä yleensä kestää joitakin päiviä, sohjo kasautuu ja kävelijät kahlaavat nilkkoja myöten loskassa, pyöräilijät ajelevat siihen omat uransa ja ne aina ahkerat
autoilijat poikkeavat myös pihoissa ja jalankulkureiteillä. Ja kuten väistämättä talvella sään muuttuessa tapahtuu, ainakin vielä näin talviajan keskellä, pakkaset tulevat takaisin. Ne puhdistamattomat, loskaiset pihat ja kävelyreitit jäätyvät. Loska muuttuu käyttäjien jättämäksi harjanteiden, urien, kukkuloiden ja kuoppien miinakentäksi, jota ympäröivät peilijääksi jäätyneet vesilätäköt. Sanalla sanoen, kävelijöiden ja pyöräilijöiden käyttämät kulkutiet muuttuvat hengenvaarallisiksi. Kaikki tämä vain siksi, että talvikunnossapitoon Vaasassa kuuluu ilmeisesti lumenajo ja hiekoitus, mutta kukaan ei ole mitenkään ohjeistanut, mitä tehdään, kun välissä on lämpimämpiä päiviä. Ilmeisesti ainakin jäljestä päätellen silloin ei tarvitse tehdä mitään. Eihän loska ole vaarallista, vain kiusallista. Kun ei ole kenellekään tullut mieleen ajatella seurauksia eli tilannetta, jossa kaikki teille jätetty sohjo ja vesi väistämättä taas jäätyy. Kun seuraava lumisade sitten hieman tasaa tien pintoja, niin sitä aletaan kiivaasti aurata pois. 

No, uudenvuoden loskakelit ja jäätyminen saivat ainakin minut huomaamaan 2 asiaa. Ensinnäkin, oli aika uusia yli 10 vuotta vanhat ja kuluneet liukuesteet talvikenkiin. Nyt on uudet tilattu, toivottavasti tulevat ennen uutta suojakelin vaihtumista pakkaseen. Suojakelillä taas huomasin, että toinen talvikenkäni kestää pakkaskelit, mutta ei loskaa. Ukkovarvas kastui loskassa kahlatessa. Joten kai tällä viikolla pitää vielä ehtiä katsomaan uusia kenkiä.

Kristiina

Tammikuu - January

 

Tammikuu on nimeni, luminen on takkini, sormet hyyssä, kynnet jäässä, 

vielä jäinen lakki päässä, 

mutta punaposkinen, reipas, raikas, iloinen.

- kuukausirunot Birgit-mummu

 

Lisää kuvia aiheesta täällä:

Herkullinen vuoden alku

Joulu ja uusi vuosi ovat paketissa. Vuosikymmenet olen ottanut uuden vuoden vastaan nakkien, perunasalaatin ja valkosipulipatongin voimin. Tänä vuonna päätin toisin. Possunfilettä oli vielä pätkä jäljellä, joten päädyin juhlistamaan vuoden vaihtumista voileivän ja salaattin voimin. Joskus tekee hyvää muuttaa aina samanlaisina säilyneet tavat korvaamalla ne jollakin uudella. 

 

 

Possunfilevoileivät

2 palaa tummaa leipää (saaristolaisleipä)

sinappimajoneesia

6 siivua porsaan sisäfilettä

pikkelöityä punasipulia

Paahda leipäviipaleet. Voitele ne sinappimajoneesilla. Asettele päälle ohueksi leikatut filesiivut ja koristele punasipulilla.

Sinappimajoneesi

0,5 dl majoneesia

1 tl hunajaa

1 tl karkeaa dijon-sinappia

suolaa, mustapippuria

ripaus valkosipulirouhetta

Sekoita kaikki majoneesin ainekset keskenään tasaiseksi levitteeksi.

Pikkelöity punasipuli

0,5 punasipulia silputtuna 

0,25 dl etikkaa

0,5 dl sokeria

0,5 dl vettä

1,5 rkl sinapinsiemeniä

Kiehauta etikka, sokeri vesi ja sinapinsiemenet kattilassa. Jäähdytä liemi. Silppia tai viipaloi sipuli ja kaada liemi sipulien päälle. Anna maustua miel. yön yli, mutta vähintään 4 h.

 

Korvasin tällä kertaa perunasalaatin voileipiin paremmin sopivalla salaatilla. Tai ehkä syynä oli se, että kurkkua ja suippopaprikaa löytyi ennestään jääkaapista enkä halunnut jouluruokien jälkeen enää käyttää ylettömästi rahaa uuden vuoden ruokiin.

 

Suippopaprika-mozzarellasalaatti

100 g salaattia

100 g suippopaprikaa

0,5 makeaa chiliä

0,5 kurkkua

1 pkt (210/125 g) mozzarellaa

2 rkl paahdettuja siemeniä (seesam, auringonkukka, kurpitsa tai pinja)

(oliivi)öljyä

sitruunamehua

suolaa, mustapippuria

 

Poista siemenet suippopaprikasta ja chilistä ja viipaloi ne. Kuutioi kurkku. Valuta mozzarella ja leikkaa se viipaliksi. Paahda siemenet.

Levitä salaatti tarjoiluvadille. Levitä päälle paprika, chili, kurkku ja mozzarella. 

Valuta salaatille hieman öljyä ja sitruunamehua. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Ripottele päälle paahdetut siemenet.

 

Muutenkin olen ajatellut tehdä muutoksia vuoden lopun juhliini. Olen syönyt joulun perinneruokia viittä vaille 65 vuotta. Ensi vuonna on muutoksen aika. Siirryn yhteen alkuruokaan, yhteen pääruokaan ja minut tuntien, runsaaseen jälkiruoka- ja leivontatarjontaan. Valitsen jonkin teeman, jona tällä hetkellä siintää ensi vuodeksi lohi. Mutta aika näyttää.  Sitä ennen laitan vielä kuvat siitä, miltä savukalalautaseni ja se juustokakkuni koristeltuna näyttivät. 

Kristiina