Tänä vuonna päästiin useamman vuoden jälkeen taas viettämään Vaasassakin vappua kaikkine myyjäisineen, riehoineen ja toreineen. Minäkin päätin uskaltautua joukkoon.
Vappuaattona olin Marttojen kevätmyyjäisissä Alkulassa. Kunnon myyjäisiä ei oltu päästy viettämään korona-aikana, joten oletimme kysyntää leivontatuotteille, simalle ja munkeille taas riittävän ja arvoille löytyvän ostajia. Tämä olettamus osoittautui todeksi, kun tapahtumalle varatun 3 tunnin sijasta pöydät tyhjenivät jo 2 tunnissa.
Illan vietin kotona ja ainoa mikä harmitti oli se, etteivät TV-kanavat olleet millään tavalla huomioineet sitä tosiasiaa, että oli riehakkaan, hauska juhlan aatto. Ohjelmatarjonta oli koko iltapäivän yhtä tylsää, illalla tavalliset lauantain kotimaiset viihdeohjelmat ja klo 22.00 jälkeen ei mitään muuta kuin normi räiskintää ja murhia. Lähimmäs vapputunnelmaa olisi päässyt suomalainen elokuva "21 tapaa pilata avioliitto", jos se ei olisi ollut esityksessä jo aiemmin kuluneella viikolla.
Vappupäivälle oli luvassa vapputori ja eri moottorikerhojen läpiajoja, joten suuntasin kaupungille. Pyöräilyreittini torille kulki ohi sen paikan, jossa Vaasan Veteraaniautoseuran vappuajon autot kokoontuivat ja tarkoitus oli ehtiä kuvaamaan autoja ennen kulkueen alkua. Kotoa lähtöni ajoitus kuitenkin epäonnistui n. 10 minuutilla ja saavuin paikan risteykseen juuri, kun autot lähtivät liikkeelle. Ei haitannut (paitsi valokuvien kannalta), kuvasin autoja kadun varrella samoin kuin huikea määrä muitakin reitin varrelle tulleita. Autoja kulkueessa oli aikamoinen määrä, koska ajo alkoi klo 12.00 ja itse näin häntäpään hieman eteenpäin keskustassa n. 12.30.
Seuraavaksi suuntasin torille. Selvästi näki, että ihmiset olivat tauon jälkeen innokkaita lähtemään liikkeelle, koska väkeä tuntui olevan tuhottomasti. Tosin se saattoi olla jonkin asteista harhaa, koska en ole pariin vuoteen juuri Taiteiden yötä lukuun ottamatta nähnyt ihmisiä yhteen keräytyneenä.
Olo alkoi tuntua heti vappuiselta, kun torille tullessani lavan kaiuttimista soi "Kansainvälinen" ja lavan ympärillä seiso demareiden ja ammattiliittojen lippuvartiosto. No, onneksi tunnelma muuttui hetken päästä leppoisammaksi, kun lavalle saapui esiintymään Jukka Takalo kitaroineen.
Toria kierrellessä löytyä lapsenmielisille hyppynaruja ja pomppulinnaa, onnenpelejä, metrilakua ja hattaroita ja tietysti lelukauppiaita.
Koska kyseessä oli vapputori, löytyi sieltä paljon muutakin ostettavaa.
Myös kahvila ja katuruoan myyjät sekä anniskelupaikat olivat hyvin edustettuina. Kun kuuntelin kävellessäni ihmisiä ja poistuttuani hetkeksi torilta tajusin, että vapputori ei ollut tänä vuonna kuitenkaan entisellään. Sieltä puuttuivat kokonaan vappupallojen ja -krääsän myyjät sekä grillimakkaran ja muikkujen paistajat. Sääli, varsinkin muikut olivat sitä torin parasta antia.
Kävin välillä toteuttamassa kapitalismin periaatteita eli ostamassa uudet lenkkari ja taisin siksi missata varsinaiset vappupuheet. Pääsin kuitenkin kuuntelemaan päivän toista musiikkiesitystä eli The Iltavuoroa. Heidän musiikkinsa mitä ilmeisemmin miellytti kuuntelijoita ja sai jopa tanssijalat vipattamaan.
Tämän jälkeen olikin aika kyttäillä päivän toista ohiajoa eli Waasa MC:n moottoripyöräletkaa. Oman pään sisäisen logiikkani takia huomasin olevani väärässä kohtaa kulkueen alun saapuessa/poistuessa, mutta pikku kirmaisu vei kulkueen kääntymispaikan läheisyyteen.
Tuntia myöhemmin olisi alkanut vielä jenkkiautojen ajelu, mutta niitä oli jo sen verran veteraaniautojen joukossa ja kello näytti lähenevää kissanruokinta-aikaa, joten minun oli aika polkaista kotiin syömään omia vappuruokiani ja ruokkimaan Ukko. Yllätyin iloisesti, kun kotimatkalla ohitin yhden ilmeisesti veteraaniautojen ajoon osallistunen komean auton.
Kristiina
