Huoneen 622 arvoitus (Joël Dicker) kuului luettavien kirjojen listalleni ja onnistui saamaan sen luettavakseni. Kirja alkaa minämuodossa, kun sveitsiläisen kirjailija Joëlin kustantaja, ystävä ja isähahmo Bernard de Fallois kuolee, suhde naapurin Sloanen kanssa kariutuu ja assistentti Denise lähtee lomalle. Surullinen Joël matkustaa Verbier-nimiseen alppikylään ja siellä hotelli Palace de Verbieriin lomailemaan ja potemaan surujaan. Hän majoittuu huoneeseen 623 ja huomaa, että kerroksesta löytyy myös huone 621 ja 621B, muttei huonetta 622. Portieeri selittää syyksi asiakkaidenhoukuttelukikan, jonka hotellin perustaja herra Rose keksi. Joelin huonenaapuri, kaunis ja räväkkä Scarlet kuitenkin keksii, että huoneessa 622 on 15 vuotta tehty vieläkin selvittämätön murha, käskee Joëlia tutkimaan asiaa ja kirjoittamaan tapauksesta kirjan ja nimittää itsensä samalla Joëlin tutkimusassistentiksi. Vastahakoinen kirjailija suostuu mukaan tutkimuksiin ja niin kirjassa aletaan liikkuminen kahdella aikatasolla, ajassa ennen tuota 15 vuotta aiemmin tapahtunutta murhaa ja nykyajassa, jossa kaksikko tutkii murhaan johtaneita tapahtumia. Murhaan ja siihen johtaneisiin tapahtumiin liittyy Ebeznerin pankki ja sen odottava tuleva johtaja Macaire Ebezner, hänen vaimonsa Anastasia, Palace de Verbierin entinen työntekijä ja Ebeznerpankin nykyinen arvostettu pankkiiri Lev Levovitch, pankin johtokunnan 3 jäsentä, Palace de Verbierin johtaja herra Rose ja hänelle työskentelevä Levin isä Sol, Macairen assistentti Christina ja taloudenhoitaja Arma. Pankin entinen johtaja, Macairen isä on juuri kuollut ja uusi johtaja ei enää ole automaattisesti hänen poikansa, vaan asiasta äänestävät johtokunnan 3 jäsentä. Macairen valinta pitäisi olla selvä, kunnes tämä kuulee assistentiltään, että yksi johtokunnan jäsenistä ei katso tätä päteväksi johtamaan pankkia ja aikoo todistaa muillekin jäsenille, että uudeksi johtajaksi pitää valita Lev Levovitch. Alkaa huikea juonittelujen suma, jossa jokainen osapuoli juonittelee tahoillaan jokainen omasta syystään ja eri lopputulosten saavuttamiseksi.
Suurin osa kirjasta käsittelee tapahtumia ennen murhaa. Tähän päivään palataan aina välillä, kun kaksikkomme etsii uusia tietoja ja käy läpi aina välillä toistaiseksi selvinneitä faktoja. Loppua kohti kirjan juonittelut saavat niin ennalta arvaamattomia käänteitä, että jopa Hercules Poirotilla olisi ollut vaikeuksia kaikkien vyyhtien selvittämisessä. Dickerillä on mainio tyyli kirjoittaa kirjansa aina kirjailijan perspektiivistä, nyt jopa omastaan. Murhaa ja murhaan johtaneita tapahtumia selviteltäessä hän kertoilee Scarletille miten kirja rakennetaan, miten se syntyy ja selvittää muutenkin kirjan kirjoittamisen ja kustannusmaailman saloja. Tuntui jännittävältä lukea kirjaa, jota ikään kuin kirjoitettiin ja sen tapahtumia selvitettiin sitä lukiessani. Hieno ja monivivahteinen dekkari, jossa riittää yllätyksiä joka mutkan taakse. Hieman kirjan tahti hidastui ja teksti tylsistytti paikka paikoin, kun henkilöhahmot alkoivat syvällisesti ja pitkäveteisesti mietiskellä sivukaupalla elämäntilannettaan ja päämääriään tai kun mukaan tuotiin merkityksetöntä toimintaa eli naisten teehetkiä ja Anastasian äidin ja sisaren turhaa "rikkaisiin naimisiin"-öykkäröintiä. Siitäkin huolimatta pidin kirjasta.
Margaretan synti (Jenna Kostet) perustuu todelliseen, dokumentoituun tapaukseen, jossa porvarisrouva Margareta Kitt myrkytti 1600-luvulla miehensä Mårten Hoenin ja tuomittiin teloitettavaksi. Tämä kaikki löytyy Turun raadin pöytäkirjoista. Mutta kirja ei käsittelekään itse tapausta ja sen oikeudenkäyntiä. Kirja alkaa siitä, kun Margareta on jo tuomittu teloitettavaksi, mutta koska hän on raskaana, hänen täytyy odottaa teloituksen toimeenpanoa lapsen syntymään asti. Niin kauan Margareta istuu raatihuoneen sellissä seuranaan vain kaupunginpalvelija Jaakob ja pyöveli Henrik. Kirjaan on tallennettu pääasiallisesti Margaretan fiktiivisiä vuodatuksia Jakobille elämästään, tapahtumista, naisen asemasta ja ajatusmaailmasta ja koko silloisesta elämästä Turussa. Margaretan nuoruudesta ja vapaudenkaipuusta, hänen sen aikaiselle naiselle ja vaimolle sopimattomasta käyttäytymisestään, miksi naista pidettiin niin erilaisena kuin miestä vaikka he tosiasiassa olivat täysin samanlaisia. Margaretan vanhemmat ovat naittaneet hänet täysin hänelle sopimattomalle miehelle. Margareta ei lainkaan vastannut vanhemman miehen odotuksia vaimosta. Margareta taas halveksi Mårtenin käytöstä, luonnetta, hänen suhtautumistaan vaimoonsa ja yleensä hänen käytöstään ja ajatusmaailmaansa. Niinpä hän myrkytti miehensä tämän yritettyä sitä ennen oikeudessa jo kerran todistaa Margaretan sopimattomaksi vaimoksi, jotka syytteet kumoutuivat. Margareta käyttäytyi muutenkin sopimattomasti ja herjasi häntä halveksinutta raatimiestä ja piipahti myös siitä oikeudessa. Välillä näemme välähdyksiä myös Jakobin ja hänen vaimonsa Karinin köyhästä elämästä ja lapsenodotuksesta sekä tutkimme juron Henrikin ajatuksia, hänen noidaksi ja varkaaksi syytetyn vaimonsa toimia ja siksi pyöveliksi pakotetun miehen elämää. Kuunnellessaan puhumista rakastavaa Margaretia ensin vastahakoisesti ja aikaa myöten tarkemmin Jakob alkaa ajatella asioita ja sen hetkistä miesten, varsinkin korkea-arvoisten, määräämää ja määrittelemää elämää, sekä omaansa että naisten elämää yleensä. Hän haluaa epätoivoisesti ymmärtää Margaretaa ja tämän ajatuksia, koska silloin hän voisi ymmärtää myös muita naisia, esimerkiksi vaimoaan ja nuoruudenrakastettuaan. Hänellä herää ajatuksia siitä, että vaikka Margareta myöntää aivan omasta aloitteestaan myrkyttäneensä miehensä, onko tämä yksin syyllinen ja jos on, niin mihin?
Tällaiset historiaa käsittelevät fiktiiviset kirjat ovat mielenkiintoisia. Varsinkin tällaiset, jotka herättävät ajatuksen sen ajan elämän arvoista, normeista ja odotuksista ja todellisuudesta. Margareta on kirjassa nainen, joka haluaisi elää samantapaista elämää kuin aikansa miehet eikä suostu taipumaan miesten vaatimusten ja normien kaavaan. Jakob taas on mies, joka on täysin taipunut elämään sen ajan vaatimusten ja tapojen sekä asemansa mukaan ja hänen ajatuksensa naisista ja elämästä ovat juuri sellaisia, jotka Margareta kyseenalaistaa ja saa vähitellen Jakobinkin laajentamaan ajatusmaailmaansa edes vähän. Mielenkiintoista, joskin paikka paikoin hieman puuduttavaa tekstiä.
Ilmeisesti Syrjästäkatsoja-sarjan uusin kirja
Näkijä (Enni Mustonen) on sarjan viimeinen kirja, koska edelliset ovat edenneen kantaäiti Idasta hänen tyttärensä Kirstin kautta tämän tyttäreen Vienaan. Vienalle ei kuitenkaan siunaannu lasta, joten ilmeisesti sarja nyt päättyy. Aikuinen Viena elää elämäänsä
Hollywoodissa elokuvien ja elokuvatähtien pukijana ja siellä hänellä on turvanaan vuokraemäntä ja pomo, äidin paikan ottanut pohjalaisnainen Martta. Kirjassa vilahtelee maailmantähtiä Frank Sinatrasta Marilyn Monroeen ja Clark Gablesta Lauren Bacalliin. Välillä Viena piipahtelee Suomessa puvustamassa Tuntemattoman sotilaan näyttelijöitä palatakseen sitten takaisin Hollywoodiin. Vienalla on vuosia ollut intohimoinen rakkaussuhde viulisti Jon Blumen kanssa. Mies on vain ikävästi naimisissa alkoholisoituneen Judithin, Louis B. Mayerin sisarentyttären tyttären kanssa. Suomessa piipahtaminen tapahtuu, kun Viena tajuaa tilanteen toivottomuuden ja panee välit poikki Jonin kanssa. Jon kuitenkin tupsahtaa Suomeen, kertoo Judithin haluavan avioeroa ja kosii Vienaa. He menevät naimisiin, mutta Jon alkaa sairastella eikä pariskunta saa lapsia ennen miehen kuolemaa. Martta muuttaa Vienan rantataloon vuokralaiseksi ja elävät elämäänsä elokuvamaailman kiihkeän tempon ja oman rauhallisen elämänsä välillä. Martan myöhäiselämään ilmaantuu vähitellen Otto Virta, huvilavahti ja puuseppä ja Vienakin heilastelee vakavahkosti Matt Hallin (Halla), entisen upseerin ja nykyisen poliisin kanssa, kunnes tämä kertoo siirtyvänsä CIAhin ja avioliiton olevan niin ollen mahdoton. Viena päättää, että Jon oli hänelle se ainoa oikea ja miehet saavat Mattin jälkeen jäädä hänen elämästään.
Kun aiemmin olemme seuranneet sivusta kulttuuripiirejä Suomessa 1800-luvulta asti, tässä osassa pääsemme osaksi amerikkalaista elokuvaglamouria. Tämä osa ei enää mielestäni tavoita sitä mietiskelyn ja tekemisen tasoa, jotka aiemmat osat tavoittivat. Kirja on toki historiallisesti kiinnostava, mutta se jää jotenkin pinnalliseksi ihmisten osalta. Silti pidin myös tämän osan pintaliidosta ja vauhdikkaastakin menosta.
Kristiina
